Potilas Pirkko

Kreisin Nakkimuijan sairastuvalta huomenta! Tällä kertaa potilaana onpi Pirkko. Asiasta pystyy nyt kirjottamaan, koska näyttää siltä et säikähyksellä täst(kin) selvitään.

Pirkko oli kateissa kolme päivää, ja oon sen takia ollu tässä aika helvetin hermona ja huolesta soikeena ja unettomia öitä viettäny. Lauantai-iltana taisin tajuta ekan kerran et heeetkonen, Pirkkoa ei oo näkyny koko päivänä. Sunnuntaina ku Pirkko ei ilmaantunu aamiaiselle, kävin jo hiukan huudiloilla tepastelemassa josko hää tulis jossain puskassa vastaan. Ei tullu ja huoli senku kasvoi. Eilen annoin jo yleisen hälytystilan lähistölle. Nuohosin bungalowien alustat ja kaikki koloset, kävin muurin takana kaaoksen keskellä kuikuilemassa ja kyselin naapurustosta kuvien kans et onks näkyny. Mutta ei mitään. TIESIN, että asiat on huonosti, koska Pirkko pysyy tässä, se ei häivy päiväkausiks seikkailemaan. Ja jos ei sitä näy moneen päivään ni jotain on sattunu. Asennoiduin jo siihen, että sitä ei ehkä enää näy koskaan. Rupes olee aika murheelliset fiilikset. Pirkko on kuitenki PIRKKO. Hän on miulle hyvin tärkeä kissaotus.

Löysin Pirkkoa ettiessäni tuolta lähistöltä, tienposkesta, kuolleen kissan, jo pitkälle mädäntyneen. Näytti olevan musta kissa ja aavistan, että se saattoi olla tässä viä marraskuussaki hillunu Musta Horo, koska häntä ei oo näkyny nyt lainkaan. Mutta varmaa ei voi sanoa, koska naamasta ei ollu jälellä ku paljas kallo ja häntääkään ei enää ollu. Haluan siis ajatella et Musta Horo on jossain hyvissä voimissa, vaikka tavallaan olen tietonen siitä, et jos ei se tässä hyöri ni jotain on käyny. Peittelin kuolleen kissan jäänteet ja pienen itkun siinä tirautin.

Eilen alkuillasta keittiön pimut tuli sanomaan että tässä kävi vähän aikaa sitten sairas kissa, saattoi olla Pirkko. Etittiin joka läpi mutta ei jälkeekään. Muutaman tunnin päästä kuiteski uima-altaan viereen makaamaan Pirkko jostain tupsahti. Hengissä, mutta TODELLA huonossa kunnossa. Likasena ja rusinaks kuivuneena. Silmät liki umpeen muurautuneena, nenä täysin kuivuneen ruskeen rään muodostaman betonin tukkima. Suun ympärillä epämäärästä mustaa ryöhnää. Olin aivan kauhuissani, joskin onnellinen siitä et Pirkko löytyi yhä elossa, koska nyt asialle voi jotain tehdä.

Kissaflunssa siis, ilmeisesti. Nopeasti vetässy mirrin ihan mäsäks. Kyllä Pirkolla toki vähän nokka vuoti viime viikolla jo, useella muullakin tekee samaa, mutta kenelläkään ei mitään sellasta et vaatis muuta ku nenäliinaa ja sen kattomista, että hyö syö ja juo. Jopa Musta Raato, tuttavallisemmin Corpse vaan, on pysyny hyvässä kuosissa. Sillä jos jollain on ollu tota flunssaa ihan vitun kauan, mutta nyt turkki kiiltää ja hän on kovasti meiningeissä mukana, häntä suorana tua viipottaa ja tulee ruokakupille muien kans ihan kärppänä.

Jotta siitä uima-altaan kupeesta kissa kainaloon ja kiireenvilkkaa murjulle. Pirkko valitti sylissä hiljaa, ja kun naamaa pesin niin huusi suoraa huutoa. Silmät ja kärsä saatiin pestyä auki, sit antibioottia norsu-annostuksella leipäläpeen ja ruiskulla perään myös reilusti vettä, koska kissa oli selkeesti ihan nestehukassa. Sitte jo vähän tuli kehräystä ja äkästä hännän heilauttelua. Hengitys vaikeen olosta ja välillä tuli yskäkohtauksia et koko katti vaan kouristeli ja vinku. Miä itkua tuhersin vieressä. Mietin et näinköhän tässä aamua nähään, meininki oli sellasta.

Nyt aamulla kuiteski kaikki näyttää paremmalta. Pirkko joi jo ihan ite vettä, söikin pari papanaa. Kehrää. Hengittää helpon olosesti. Ei köhi, eikä silmät ja nenä vuoda enää ruskeeta limaa. Väsyny ja heikko hän toki on, ja saa nyt ihan rauhassa toipuu miun murjulla, en häntä paiskaa pihalle ennenku on todellakin voimistunu. Tän päivän kökin murjulla iteki, piän seuraa ja vahin että kaikki on hyvin.

Pirkko on kyllä varmasti käyttäny yheksästä elämästään jo kahexan ja puali. Puuh.

Tästä syystä saanette tänää viä lisää plokipäivityksiä, kert miul saattaa olla asiaa, ja vaikkei olis ni aineskii ajantappohommia täsä potilaan tarkkailun ohessa.