Puutarhauutiset

Aloe Verat rehottaa

Puutarhurointi on perseestä.

Varhaiskeski-ikänen räähkä, eli muaaaaaa, on sitä mieltä.

Tropiikissa lorvimisen fantasioihinhan kuuluu sellanen et siul on tuuhee ja vehree vihree puutarha, misä tuuli havisuttaa trooppisia rehuja ja siin aamukaffetta hörpätessä voit ojentaa käen siihen omaan eedeniis ja poimia lähimmästä puusta jonku exoottisen etelän hetelmän. Eikö? Muita tropiikissa lorvimiseen liittyviä fantasioitahan on turkoosi meri, komee drinksu, varpaat hiekassa ja siin siun yllä isoa viuhkaa (tai aisaa, kih kih KIH tirsk ehe-ehe kainalopieru!) heilutteleva kiinteä ja komea könsikäs. No joo.

Back to puutarha.

Sadekausi jihuu

Nyt ku sadekausi on vihdoin jarrutellu täsä mein littanan Hiekkakikkareen päällä kans, ja on roiminu vettä oikeen sillai kunnolla, ni se tarkotti et rehuilla on taas mahdollisuus! Joten yhet tutut läks oitis Lombokille kasvisostoksille. Pyysin, et jos kyytiin mahtuu ni tuokaapa miulle pari hetelmäpuuta, ni laitan tän oman pärädiisini tähän versomaan. Varovasti aloitan, ku viherpeukaloni on keskellä kämmentä, enkä oo ikiin oikeen menestyny ees huonekasvien kans (Pena on poikkeus. Mitähän Penalle kuuluu?). Tilasin siis ikäänku koe-erän vaan: yhen panaanipuun ja yhen papaijan.

Laiska panaanipuu

Sain ne toissapänä ja into piukassa istutin ne miun pihaan. Oon sittemmin noin 10 minsan välein käyny tsekkaas et onks jo panaania aluillaan, mutta ei mitn! Booooooring! Papaijaa ei tarvinne käyä ees hätyyttämässä, se on viä niin piäni et se saatanan risu ei tasan tuota mitään vielä aikoihin. Mutta toi panaani on sen kokonen et kamoon, vauhtia, tsikiittaa tulemaan niiku olis jo! Kaks päivää tyyppi vaan pojottanu mullissa tos eikä mitään viitettäkää siihe suuntaa että jotain äksöniä ois meneillään. Perkele.

Tää on ihan tylsää tää puutarhahomma.

Täst rehust ehkä joskus sadan vuoden päästä voi poimia papaijan. Ellen tapa sitä ennen sitä.

Tämmöstä saan parhaiten aikaseks. Pystyynkuivunutta heinää tai jotain.