Ylimääräsiä asukkaita

Oho, kylläpä nyt tykittyy plokiin asiaa, mut on kaikenlaista tässä ollu.

Yks ilta tulin paarista kotio joskus aamuyästä, ku oltii yhen sikakivan mordorilais-nuariparin (terveisiä  Matiakselle ja Jutalle!)kans vähä viihteellä käyty. Kyllä haihtu bintsuhuurut kuupasta ku painelin makuukammiooni ja räimäsin valot päälle. Keskellä seinää sänkyn yläpuolelle pojotti valtava skorpioni. Siis todellakin iso, sellanen 10 senttiä pitkä hirviö.

Miä oon useinki nähny sellasia piäniä skorppareita kyllä, ei nekän kivoja ole, mutta tämä tapaus oli ihan toista lajia. Tiädän, että ne piänet jos tuikkaa niin tuska on kauhia, muttei tapa. Tästä isosta en ole varma, enkä halua asiasta itze ottaa kokemuksen kautta selvää. Otus näytti kuitenki siltä, että jos tuo käy päälle niin ei siitä ainakaan mitään positiivista seuraa.

Vippasin luudalla tyypin lattialle ja lakasin pihalle. Paskahan siinä oli puoliks jo housussa tän operaation kanssa, mutta siinä kolmen neljän välillä aamuyästä ei ollu paljo vaihtoehtoja. Jos ois ollu päivä ni naapurin raksatyämaalta oisin käyny kiljumassa poikia hätiin.

Oikein mukava fiilis tietää, että tuommosiakin on huudiloilla. Ja tuppaavat vielä sisätiloihin, saatana. Aika varovaisna olen tätä nykyä ihan vaikka kun kaivan vaatekaapista kalsaria ja noin. Mistä sitä tietää mitä siäläki lymyää.

Skorpionin lisäks miulla on muitaki kutsumattomia vieraita. Kuulemma. Heitä en oo ite tavannu, mutta miulle on kerrottu. Kävi nimittäin niin, et tuas sunnuntai-iltana olin jo menossa nukkumaan ku korvani hokas et hetkonen, vuokraisäntä mölyy tuas naapurin raxatyämaal ja muistin et piruviä, ehä miä oo maksanu joulukuun vuokraa viälä. Menin sinne rahatukun kans ja miut välittömästi riipastii sinne juamaan kaljaa. Miulla on tavattoman mukavat vuokraisännät, siis, ja hyö tykkäävät että miä viihyn tässä ja miä tykkään ettei heitä haittaa esmes miun kissapesue. Siellä nua miun kissat käy raksajätkiltä kinuumassa ruakaakin ja pojat heitä siä syättää ja rapsuttelee kans. Hyvä meininki.

Eniveis, vuokraisännän tyttöystävän äiti oli messissä kans. Australialainen vanhempi naishenkilö. Oikein mukava ihminen on. Hänellä on kuiteski yhteys tuanne jonneki, toispua johonki. Miä en näistä asioista tajua mitään, mutta jotenkin järkihän sen sanoo, että mahollistahan toki on että jollain on pääkopassa joku solu aktiivisempi ku meillä muilla. Jos niiku aivoista myä normaalit puupäät käytetään vaan pientä osaa, ni miksei ois mahis että joillain sykkii siel jotain vähän enempi ja ties mitä se ylimääränen sykintä siä sitte tekee. Ohan niitä kaikenlaisia erikoisuuksia olemassa ja aivot, ne on kummallinen kapistus kaikkinensa, arvoituksia täynnänsä.

Että jos joku muuten ihan täyspäisen ja normaalin olonen ihminen (joka ei ole sienissä tms kamoissa) sanoo, että saa viestejä tualta jostain ja et näkee vähän enempi ku myä muut, ni mikä miä sitä oon sitte tuomittemaan et paskapuhetta. Jos ei miulla syki päässä oikeen mikää, ni jollain muulla voi tykyttää kyllä.

No eniveis, tämä naisihminen sitte miulle kertomaan että miun talolla majailee miun ja kissojen lisäks myäs neljä henkimaailman hiipparia, spirittejä. Kaks on miun omia henk.koht. suojelijaspirittejä ja ne on kaks pientä poikaa. Kaks hiipparia sitte ikäänku kuuluu huusholliin eli ovat tän talon spirittejä. Nuo miun piänet pojat, ne on miulle entuudestaan tuttuja, olen tavannu heiät kerran. Se on toinen juttu kokonaan, ja pitkä, mutta lyhykäisesti totean et miulla oli jokunen vuosi sitte Hesan asunnossa muutaman viikon jakso että siellä tapahtu kummia. Luulin jo et oon sekoomassa lopullisesti, semminkin kun jo sinällään pelottavien sähkövehkeitten ittestään päälle pamahtelun lisäks heräilin yällä siähen että sänkyn viäressä pojotti millon joku musta ja pelottava liärihattumiäs ja millon kaks pientä valkosena hohtavaa poikalasta. Joo, samat pojat kyseessä, ja ne nyt  lähetti viestejä ja terveisiä, mutten muista kaikkee ku oli aika hämmentävä keskustelu ja spuuki meininki, miulla oli kaikki karvat pystyssä ja nahka kananlihalla. Talon henget viestittivät että pitävät kovasti siitä että miulla on kissoja ja pidän kissoista huolta ja osotan siten ymmärrystä luontoa kohtaa.

Henget vois kyllä vähän skarpata ja huolehtia esmes siitä että sisätiloihin EI tule skorpioneja, eikä isoja hämähäkkejä. Ja että pihaan ei tule kobria eikä muitakan kärmeksiä, kiitos. Sellasia terveisiä lähettäisin nyt. Kiitos.

Indonesialaisethan, ainakin nää täällä päin, uskoo aika vilpittömin mielin kaikenlaisiin mörköihin ja muihin. Miun tutut pojat esim ei pimiällä koskaan pyäräile yhtä tiettyä polun pätkää, koska siinä kummittelee. Miä en oo kummitusta siinä tavannu, vaikka suhaan sitä kautta aina ku oon liikenteessä, oli pimiä tai ei. Pojat on kauhuissan ku sanon et noni, moido, lähen tsekkaa onks se kummitus siä tiän poskes tänää.

Kaikenlainen luonnonmukanen lääkitys ja hoito on kans voimissaan. Vähä ku jotain voinnistaan valittaa ni millon tuuaan pajupilliltä maistuvaa lääkepuun lehistä keitettyä teetä ja millon patistetaan yhen sumatralaisen hierojataikurin käsittelyyn, ja on kaikenlaisii outoi uskomuksii. Osassa on vinha perä, ja homma toimii. Esmes se kauhian makunen lääketee mitä tuputetaa vaivaan jos toiseenki, kyllä skulaa, nääs!