Sokee

Sokee

Joskus puoli vuotta sitte joku löys jostain pienen surkeen kissanpennun. Sillä oli hirviä silmätulehus ja oli muutenki sellasessa kunnossa, että ei paljon toivoa ollu. Mutta kuin ihmeen kaupalla hän tokeni ja tervehty. Silmät tosin räjähti päähän ja mitä jälellä oli ni poistettiin eläinlääkäreien toimesta meiän huhtikuun klinikalla. Sokeella ei siis ole ollenkaan silmiä.

Kissaraasulle koitettiin löytää kotia, mutta kun terveittenki kissanpoikasten saaminen adoptiokotiin on aika toivotonta, ni eihän näitä vammasiakaan kukaan halua. Sokee kyllä adoptoitiin jo kertaalleen, mutta runkkarit toivat sen takasin "koska se maukuu". Tovi aateltiin, että mirri jää Lutwalaan asumaan, muttei siitäkään mitään tullu. Tie menee siitä ohi ja sokee säntäili muutenki mihin sattuu. Piti pitää hänet häkissä, ettei satu mitään.

Miä en kyenny kestämään ajatusta, että tuo sokia kissaparka vaan siä sairaalan häkissä kärvistelee. Kaiken sen jälkeen mitä on läpi käyny ni hän ansaittee parempaa ja ansaittee kodin missä saa olla ja missä on turvassa ja missä hänestä huolehitaan. Hän on tavattoman ihana ja hellyyrenkipiä, ja niin pehmoinen on turkki, että ei mitään tolkkua. Kun sairaalaan meni, niin Sokee huus kurkku suorana huomiota sieltä häkin kaltereitten takaa, ja kun otti syliin ni kehräs aivan raivolla ja tunki päätä kainaloon, että piä minut, piä minut.

Jetläkipäissäni kun yhen yön valvoin ja miätin vaan Sokeeta siä häkissä yksinään ni ratkasu mikä siitä seuras oli aika selvä. Pyyhälsin aamulla Lutwalaan ja ilmotin, että Sokee lähtee miun kotio sisäkissaks, piste.

Sokee kakalla

Toin Sokeen kotio ja näytin hänelle että tässä on siun vessaloota ja tästä kun tällee tähän suuntaan tepsutat ni on ruoka- ja vesikuppi. Loput mööpelit ja tsydeemit tutkiskelepa ihan itte. Sokee oli vartissa täysin kartalla.

Hän löytää vessan ja sapuskat, leikkii leluilla (on leluja mitkä tekee ääntä, eli kulkusella varustettua hiirtä ja semmosta), osaa hypätä sänkyyn ja sieltä pois. Hän kulkee vähän seiniä pitkin paikasta toiseen, jotta pystyy hahmottamaan missä on menossa. Hän haluaa myös haistaa, maistaa ja koskettaa kaikkea, myös minua.

Sokeella on kaveri Otis, joka pääty miulle Edenistä. Oli sinne jostain ilmestyny, koitti asettua taloks, mutta muut Edenin kissat eivät hänestä yhtään tykänneet. Otis ei aluks tykänny Sokeesta lainkaan, mutta nyt ne jo leikkii yhessä ja välillä jopa nukkuvat sievässä pinossa. Otis varmaan jossain kohin lähtee ulos asumaan, mutta ehkä vasta sitte kun Sokeelle tulee joku uus kissakaveri. Siihen tuskin pitkää aikaa menee. Sairaalassa on adoptiovalmiita pentuja, ja jollei niitä joku kohta sieltä hae ni mihinkäs muuallekaan ne päätyis ku miun hoteisiin.

Syrän rakkaudesta pakahtuu. Olen onnenpossu kun Sokeen kanssa saan elellä. Hän on kertakaikkiaan aivan silkkaa ihanuutta. Tuhat ja yx syrämmen kuvaa tähän. Lööööööv.

Otis ja Sokee

Onneks on sisua

Kissojen takia miä menen vaikka perse eellä puuhun

Vastuun jakaminen ja hommien delegointi on kaunis ajatus. Mutta siitä hyvin usein seuraa se, että menee vitusti aikaa siihen ootteluun ja kyselemiseen, että onko tää asia hoiettu. En tiiä kumpi nostaa stressikäyrää enemmän: se että ittellä on kilometrin lista asioita jotka tarttee hoitaa, vai se että nakittaa niitä muille, jotka sanoo jeesjees, of koors, no worries ja sitte saa 3 kuukautta repiä ihokastaan ja kysellä miljoona kertaa että onko hoiettu ja mitään, MITÄÄN, ei tapahdu. Parhaassa tapauksessa juokset sata kertaa kattomassa jotain hommaa kun on luvattu että "tänään tehää" ja sitte ei oo kuitenkaan tehty. Turhautuminen tommoseen ottaa välillä niin kovasti hermon päälle, että meinaa tulla itku.

Itkun sijaan usein tulee sellasella marttyyriviitalla koristeltu raivo. Että vittu vaikka minä en osaa ehkä tajua enkä ehtis ni saatana teen sitte itte jumalauta. Onhan google josta löytää ohjeita hommaan ku hommaan. Tuleepahan tehtyä ja jos ei tuu, ni ei voi räyhätä ku ittelleen. Tämmönen on varma tie ylettömään stressiin, pahantuulisuuteen ja vitutukseen. Mutta kuten sanottu, ainakin asiat tulee ees jotenkuten tehtyä.

(Tähän sopii jälleen se vertaus parisuhteessa tapahtuvaan roskapussin viemiseen. Ihan sama homma. Saatana minua parisuhteilta jatkossakin varjelkoon, miä en jaksais jos kotonaki pitäs jotain aikaasaamatonta nahjusta kattella.)

Miun reissun ajaks nakitin tutuille, että napatkaa Balilla käyessänne mein eläinlääkärikumppaniasemalta yks säkillinen rojua mukaan. Kassillinen kissakamaa oli jätetty sinne säilöön. Lahjottaja oli nähny kauheen vaivan rojujen haalimisessa ja pommitti miuta viesteillä, että onko haettu. Oli huolissaan, että pakaasi häviää eikä päädy sinne mihin oli tarkotettu, eli Hiekkakikkareen kissoille. Luonnollisestikaan lahjotuskassia ei oltu miun loman aikana haettu, vaikka Balilla oli rampattu.

Nakitin internettinörtit hoitamaan kissojen virallisen nettisivun osotteen siirron. Vanha nettisivuhan hakkeroitiin tuossa jokunen kuukaus sitte ihan pillun päreiks ja tein ennen Mordoriin lähtöä hirviällä kiireellä uuet kissasivut, mutta toi ns. domainin siirto on miulle ihan hepreaa ja täten pyysin et vanhan nettivun pykänneet klopit tän asian hoitais. Luonnollisestikaan eivät tehneet asialle mitään.

Nakitin, että jo kuukausia sitten kissasairaalaan rakennettujen uusien isompien kissahuoneiden lattiat maalattais. Tätähän toki luvattiin hoitaa "viimeistään tällä viikolla" useiden viikkojen ajan jo ennenku lomalle lähin. Ei sitte kuitenkaan ikinä "ehitty". Luvattiin hoitaa miun loman aikana. Luonnollisestikaan ei ollu maalin pisaraakaan lattioihin laitettu kun takasin tulin.

Eipä mitään. Eiku hommiin. Kissaroinalahjotuskassi on nyt haettu ja tänne saatu. Kissojen virallinen webbiosotedomain vie nyt meiän uudelle nettisivulle.

Sairaalahuoneiden maalaukseen järjestin lauman vapaaehtosia, jotka meni mestoille eilen, mutta joku jätkä meni sanomaan, ettei tarvitte koska hän HALUAA itte maalata ne lattiat "tänään illalla" (siis eilen). Oletin, että kun olen kertonu vapaaehtosporukalle, että menette ja maalaatte ne lattiat, ni ne menee ja maalaa ne lattiat ja paskat kyselee mitään sen enempää. Mutta ei. Koska joku urpo sanoo, ettei tarvi maalata, ni ei sitte.

Kävin äsken (taas) kattomassa että miten hianosti on eilen illalla laitettu hommat kuntoon. Ei tietenkään oltu maalattu mitään. Lupasivat hoitaa taas tänään. Hermoromahdus ja itkupotkuraivarit on todella, todella lähellä. Käyttänen siis maalaamiseen ens sunnuntain, joka pitäis olla miun viikon ainoa vapaapäivä. Mutta jonkunhan ne saatanan lattiat on maalattava, että saahaan ne uuet sairaalahuoneet käyttöön. Miä en kestä, että meillä on kipeet kissat tai pentulaumat pienissä häkeissä, kun vieressä on 3 tyhjää isoa huonetta, jossa mirrit mahtuis olemaan ja leikkimään ja liikkumaan, mutta homma on yksien parin neliön lattioitten maalaamisesta kiinni. Pää räjähtää.

Koitan hokea ittelleni, että sillä on tultava toimeen mitä on, enkä miä voi vaan sormia napsauttamalla ja kauhiasti tahtomalla taikoa asioita paremmaks. Mutta kyllä kaihertaa kateus ja turhautuminen, kun jossain muualla on jotain eläinsuojeluprojekteja joilla on tilukset ja toimistot ja HENKILÖKUNTAA, jonka tehtävä on ihan vaan pelkästään eläinasioittein kanssa puuhastelu.


Jos jotain positiivista, niin sen verran työltä tää kissahomma alkaa tuntua, että ihan kohta pystyn ehkä maksamaan ittelleni palkkaa. Siis ihan rahaa, enkä pelkästään kissanpentuja. On vähän olo, että vittuako miä ilmasiks tän paskan kanssa painiskelen, kun tää viä miun kaiken ajan ja korvaukseks en saa juuri muuta kun kehuja että "teet niin hienoo duunii, aivan mahtavaa, jatka samaan malliin". Mutta kun koitan huuella apuja asiaan ku asiaan ni vastassa on yleensä vaan syvä hiljasuus tai tyhjiä lupauksia.

Onneks on suamalainen sisu sisäänasennettuna. Ja koska tärkeintä on kissat, kissojen takia miä jaksan, periksi en anna, menen vaikka perse eellä puuhun jos siellä on kissa pulassa.

Vielä joku päivä joku miljonääri kävelee ovesta sisään ja tekee tilanteen paremmaks. Et tossa on rahaa, osta tontti, rakenna tilukset ja palkaa sitä henkilökuntaa. Kiitos.

Paluu Hiekkakikkareelle, ruutitynnyrin ylle

Kotiinpaluu Mordorista oli pitkä ja kivinen tie. Hassun Hattubileen jälkeen oli arvatenkin aika rapsakka olo, eikä tilannetta auttanu yhtään, että lennot oli Turkin kautta ja Turkin tilannehan on vähäisen  jännä ja epävakaa. Ahisti myös se, että joutuu keskellä yötä kökkimään kolmisen tuntia siä turkkilaisella perseenreikälentokentällä ennen jatkolentoa Singaporeen. Mordoriin päin lentäessä oli sama homma, ja se käsitti älytöntä jonottelua transfer-turvatarkastukseen ja sitte istuskelua paskasilla lattioilla, kun ei ollu penkkejä missään.

Kun välilasku koitti, olin ihan pää pyörällä. En tiedä missä helvetissä konetta vaihdettiin, mutta se ei ollu kyllä yhtään sama kenttä tahi ainakaan terminaali, missä Mordoriin päin lentäessä kärvistelin. Nyt vaihto oli kiiltävässä uudessa mestassa, missä ei ollu mitään transfer-turvatsekkausta. Oli penkkejä pilvin pimein missä istua, kaikki oli siistiä ja kiillotettua ja ihan uutta.  Liekö vaihtaneet terminaalia tai ihan vaikka koko kenttää sen kuukauen takasen pommi-iskun jälkeen, tiiä häntä, mutta en valittanu. Ainakaan paljoa.

Lento Singaporeen meni elokuvia kattelessa, koska en kyenny yhtään nukkumaan. Singaporessa maahan tullessa meiät ohjattiin koko koneellinen ylimääräseen turvatarkastukseen, ennenkun päästiin edes immigrationiin. Lisäks meiän ruuman matkatavarat meni ylimääräseen tsekkiin, joten matkatavaroita sai oottaa yli tunnin. Kun lento oli valmiiks jo tunnin myöhässä, miulla alko hikee pukata. Olin varannu 3 tunnin vaihtoajan Sporeen, ja siellä normaalisti kaikki toimii älyttömällä teholla, joten luulin et kolmessa tunnissa ehin hyvin tulla maahan, tsekata jatkolennolle Kuala Lumpuriin, syyä pötkylän Subwayssa ja juua sammion frappea Starbucksissa ja poltella askin tupakkia. Ehei, ei tällä kertaa. Ehin just ja just tulla maahan, etuilemalle tsekata sisään jatkolennolle ja juosta lähtöportille ja suoraan koneeseen. Piti miälen virkeenä tommone  piäni hermoominen.

Kualassa yks yä lentokenttähotlassa ja aamulla lento Lombokille. Se hoitui ilman mitään ylimäärästä häslinkiä.

Pääsin kotio Hiekkakikkareelle. Kissoja oli piha täynnä ja aika pian pongasinki heiät kaikki. Lauma on nuhassa mutta hengissä, kaikki hyvin syötettyjä ja lellittyjä, koska naapurin sukelluspojat heitä hoiti.

Voro on koittanu mennä sisään

Muut hommat huushollissa oliki sitte ihan päin vittua, vaikkei ees laskis kämpän sisällä olleita kuolleita torakoita (niitä oli nimittäin melkonen määrä!). Vierashuoneen ovesta oli koitettu murtautua sisään, onneksi siinä onnistumatta, mutta toinen lukoista oli rikottu. Ja olishan se pitäny arvata, ettei naapurin majatalon jätkät ollu siivonnu tahi kastellu miun pihaa, niinkun sovittiin. Olis pitäny arvata, ettei miun sähköongelmille oltu myöskään tehty mitään (miun talossa on sähköt pätkiny ihan vitusti jo pitkään, en oo voinu esim. ilmastointia pitää päällä juuri ollenkaan koska talosta menee heti sähköt jos laitan airconin huutamaan). Olin väsymyksestä ja matkanteosta niin pinna kireenä, että yhtään ei ollu huumorisulakkeita. Menin pää punasena huutamaan naapurin majatalon jätkille ja soitin myös miun talon omistajalle (jolla noi naapurin majatalon jätkät on töissä). Että vittu täällä ei ole tehty mitään ja miun sähköt pätkii ihan koko ajan edelleen ja nyt en kestä enää.

Omistaja sai hepulikohtauksen myös ja oli ihan että eikö ne jumalauta ole korjannu sitä sähköä et nyt saatana. Hän oli Sumatralla mutta soitti pari puhelua tänne päin. Kohta oliki vihdoin sähkölaitoksen ukko pihassa ja seuraavana aamuna miun talo kytkettiin uusiin kaapeleihin. Nyt on sähköä. Silloin kun sitä on noin muuallakin. Mikä on useimmiten, mutta ei koko ajan.

Kotiinpaluu oli siis vähän hermoja kiristävä, ja kun tän jälkeen alko vielä noin viikon kamppailu elämäni hirveintä jetlägiä vastaan ni fiilis oli sellasta sumua ja vitutusta suurimman osan aikaa. Semminkin kun oli tuhat ja miljoona asiaa hoiettavana, kun ei oikein mitkään muut hommat ollu miun loman aikana edenny. Ei tietenkään. Jollet tee itte, ni mitään ei tapahu.

Regei

Elämä täällä on aika usein vähän niiku ois parisuhteessa. Pienestäki asiasta saa mäkättää miljoona kertaa, mutta vasta kun pää räjähtää ja totaalisesti menettää hermonsa ni hommat rupee etenemään. Ihan sama kun parisuhteessa vaikka roskapussin vieminen. Sanot siitä 50 kertaa et voitko viiä ton roskapussin tosta eteisen nurkasta ja äijä sanoo joojoo ja oho kappas pussi saa kököttää siinä tasan siihen asti kunnes joko aa) siä viät sen itte tai pee) siä huuat niin että ikkunat helisee ja uhkaat ukkoa kirveellä että nyt vittu jollei tuo roskapussi liiku ni siun pää on tuolla jäteastiassa seuraavaks ja btw minä otan eron NYT.

Vasta kun sain ekaa kertaa nukkutua sillon kun täällä on yö (noin viikko kotiinpaluun jälkeen), alko elämä voittamaan ja tuli sellanen äärimmäisen onnellinen fiilis et täällä taas, kotona Hiekkakikkareella, aijjettä!

Oon käyny vähän bintangeilla ja kattomassa vähän regeitäki. Maistuhan se, mutta vaihtasin esim. Stam1naan enidei.

Ylimäärästä jänskää on tuonu eilen aamulla ollu aika iso maanjäristys tuossa lähiseuduilla (itte nukuin koska se oli aikasin aamulla, enkä täten huomannu mitää) ja ehketi sen seurauksena tulivuori Rinjanin herääminen ja tuhkapilven sylkäsy taivaalle. Lentokenttä meni kiinni ja Balillakin peruttiin paljon lentoja. Mutta tän hetkinen tieto kertoo, että tuo oli vaan yks tommonen reipas röyhtäsy ja tulivuori on nyt taas asettunu lepotilaan.

Jännää tämä ruutitynnyrin päällä istuskelu!

Kissojen asioista tuleepi erillinen postaus ehketi huomenna. Koska on huushollissa uusiakin mirrejä ja on kaikenlaista kissajuttua meneillään. Tiätenki!

Ruosteinen rämä fillarini pimpattiin tyystin uuenlaiseks miun loman aikana. Joku asia sentään oli tehty niiku oli luvattu!

Jetläki piti miut niin sumussa ja ruokahaluttomana että ekan viikon jääkaappi näytti tältä. Nyt oon kyllä jo ostanu vähän ruokaakin.

Samasama regeibaari vietti synttäreitä. Oli vaikka mitä hässäkkää.

4 viikkoa Mordorissa ja hassut hatut

4 viikkoa Mordorissa meni ihan älyttömän nopeesti. En tehny mitään järkevää, en ehtiny nähä puoliakaan ihmisistä mitä piti nähä, en käymää siellä enkä tuolla missä olin suunnitellu käyväni. Jotenki ne päivät vaan humahteli ja eipä aikaakaan kun oliki jo läksiäiskemujen aika.

Mutta viälä yleisiä huomioita Mordorista:

• Jumalavita mitä kaikkee saa ihan naapurin Alepasta! Vegaanijuttuja ja leipääki tuhatta sorttia ja juustoja ja kaikkee. Testasin VIHIKSIÄkin!
• Kun Mordorin kesä on kylmä, se on aivan helvetin kylmä. Black Sabbathin keikalla oli pipo ja lapaset ja talvitakki ja kahet sukat ja silti jäädyin.
• 2 vuotta sitte olin ihan äimänä jengien robotti-imureista. Nyt uus juttu oli ns. aktiivisuusrannekkeet. Niitä oli monella. Tähänkö on tultu että länsimaisessa kuplassa elävä ihminen ei enää tiiä että sydän lyö, jollei joku tekninen vempain siitä ilmota?
• Porukka on nykyään puhelimissaan kiinni liki yhtä tanakasti kuin singaporelaiset. Olen itsekin aina välillä, mutta kyllä jos lähetään kavereitten kanssa baariin ja siinä koitetaan hauskaa pitää ni ei sillon saatana tarvi tauotta puhelinta hiplata. Kyllä se virtuaalitodellisuus siällä oottaa, mutta täsä baarissa pilkku tulee aikanaan.
• Karhupuiston R-kioskilta saa maailman parasta palvelua. Kun tyhmä turisti meni piipittään, että joku matkakortti pitäs saaha ni asia hoitu käen käänteessä ja kaupan päälle tuli selkee opastus että miten sen kortin kanssa kulkuväleineissä sitte toimitaan.
• Tupakan ostaminen sen sijaan on ihan yhtä perkelettä. Kipsojen tahi kauppojen setät tai tätit ei saa kertoa mitä röökiä niillä on eivätkä saa näyttää et tämmösiä on hyllyssä. Ekan viikon kokeilin kaikkia helvetin menttooleja mitä mieleen juolahti ja suurin osa maistu villasukalle. Ja luoja minkä hintasta on tupakki. Mutta mitäs poltan, turha inistä.
• Karpalolonkero on yhä älyttömän hyvää. 
• Mordorilaiset miähet on yhä älyttömän komeita, isoja, hauskoja ja ihania. Ja mordorilaiset ihmiset ylipäätään on näin kesäsin kivoja. Tai ainaki miun kaverit on. 
• Mordor on aivan järkyttävän kallis maa. Kaikki maksaa ihan tolkuttomia.
• APA ja IPA. Eksjyysmii? Viimeks oli kaikki nyhtöjutut tapetilla mutta nyt joka kuppila mainosti apaa tai ipaa ja olin ihan et siis mitä helvetin apaa ja ipaa?
• Loman loppupuolella räjähti toi Pokemon-homma ihan täysin. Olipas hauskaa pongailla Pokemonin metsästäjiä kun niitä siinä viimisinä päivinä säntäili tai lorvi ihan joka suunnassa.

Oli ihan mahtavaa käyä Mordorissa lomailemassa. Jossain kohtaa miulla kyllä tuli sellanen  hetki, että oisin mieluusti jo lähteny takasin Hiekkakikkareelle. Iski sellanen ihan valtava ikävä kotiin, mutta kyllä se sitte ohi meni. Pääosin oli ihan älyttömän hauskaa ja miulla on nyt jo ihan älytön ikävä kaikkia miun hulluja kavereita. Onneks niitä taas syssymmällä ja talvemmalla tulee kylään.

Kiitos kaikille kenen kanssa tiet kohtas ja kippistä oteltiin. Kiitos Samille ja Lauralle ja Äitille majotuksista. Kiitos Lauralle lentokenttä- ja festarikyydeistä ja kaikenlaisesta muusta ekstrasta (Rane Raitsikka!). Kiitos Samulle ja Vemmulle jatkohuuruiluista. Kiitos Tuskalle ja Nummirokille ja Turmion Kätilöille festaripasseista. Kiitos Majavalle, ihan kaikesta. Kiitos Andelle jeesistä uuen tietsikan kans. Kiitos Karrille perinteisistä Kallion grillibileistä. Kiitos Rastaalle kontioitten lainasta. Kiitos Kristiinalle ja Maijulle Kouvolan paluukyydistä ja navettavierailusta. Kiitos kaikille jotka äänesti miun plokia alkuvuodesta että voitin sen matkalahjakortin ja kiitos kaikille kerjäyskampanjaan lahjottaneille, niillä kuittaantu tämän loman lennot+muut matkakulut. Kiitos tattis thänkjyy terimakasih, ai lav jyy oooollllll!

Luottokorttilaskua tästä lomasta makselen vielä pitkään. Mutta jospa taivaasta taas tipahtais säkki dimangeja pihaan ja vois ottaa tän ens kesänä uusiks!

Kuvakimara läksiäiskemuista next. Ja ne vasta olikin hyvät bileet! Hassut hatut aina jotekin vapauttaa tunnelman heti alkuunsa!

Hesa eli Stadi

Olin Mordorissa jotakuinkin 4 viikkoa. Siitä viikon Kouvostoliitossa ja juhannuksen Nummirockissa, mutta muuten kökötin ihan vaan Hesassa. Kalliossa enimmäkseen, mutta kävin sentään Jätkäsaaressa ostamasa tietsikan ja piipahin myös useaan otteeseen ihan stadin keskustassakin näkemässä kavereita, ostamassa asioita mitä tarvi sekä mm. morjestamassa Ozzyn.

Hesa on hieno kaupunki, varsinkin näin kesällä. Hienointa on se, että meri on siinä joka puolella. Ja hienointa on myös raitsikat. (Muutkin kuin Ranet. Siitä lisää kohta.) Miä tykkäsin hirveesti mennä ratikoilla ees taas. Näkee maisemia ja aina jotain tapahtuu. Joku spurgu yrittää syliin kun istun sen vakipaikalla tai jotain hässäkkää aina. Erittäin jännää, näin ku tulee saarelta misä kuletaan ihan vaan ittekseen, joko jalanjalan tai pyärillä tai hevoisilla.

Hesassa merkille panin seuraavia asioita:

• hirviästi sekasin olevia ihmisiä örisemässä pitkin katuja keskellä kirkasta päivää
• kaikki on kauheen automatisoitua ja teknistä
• paljon enemmän vegesafkatarjontaa ku ennen
• tuntu, että jotenki kauheesti jotain häpeninkejä menossa koko ajan
• ihmisillä on tosi paljon koiria
• kaikkialla on niin kauheen siistiä (tämä pätee koko Mordoriin)

Jos nyt jätetään yleiset Hesan kohokohdat pois (Tuska, Majava, kaverit) niin ihan huippua oli, että pääsin näkemään Atomirotan livenä. Ihan yllärinä tuli että katos ne soittaa huomenna Alppipuistossa, ja katos vaan en oo ikinä Alppipuistossa ees käyny. Oli kyllä ihan loistava shöy ja sellasta just hyvää sunnuntai-illan meininkiä. Rotta on komea ja Rane Raitsikka on ihanin. Kaveri oli Ranelle vinkannu, että ois yks aika kova fanittaja täälä käymässä, että jos voiaa tulla morjestaan. Mentiinkin, ja miä aivan paska jäykkänä siinä et iik,mitä miä nyt niiku sanosisisin, mutta tunnelmahan välittömästi rentoutu kun Rane koppas miut halaukseen että hei mä tiiän sun stoorin, tuus nyt tänne. Sitte rupateltiin niitä näitä ja miä olin ihan liäkeissä. Että kun sillo 30 vee sitte oli ihan älytön Smack-fani ja karkaili kotoa (niin äiti, en ollu aina kavereilla yötä ku niin väitin... saatoin olla esim. savossa) ja liftaili pitkin Suomea kattomaan Smackin keikkoja, ni tässä sitä nyt sitte vaan ihan rennosti Raitsikan Ranen kanssa heitetään läppää.

Ilopissan aromia saatto olla housussa sen jälkeen.


Jos Mordorissa pitäis asua niin tuskin muualla pystys olee kun Helsingissä.

Piritori

Piä Piritori siistinä!

Kaikenlaisia hulluja saa vapaana liikkua pitkin Helsingin keskustaa

Black Sabbath

Kissakahvilan kissa

Hetken olin taas 16 ja pyysin Atomirotalta nimmarin käteen.

Alppipuiston sunnuntai