Paluu Hiekkakikkareelle, ruutitynnyrin ylle

Kotiinpaluu Mordorista oli pitkä ja kivinen tie. Hassun Hattubileen jälkeen oli arvatenkin aika rapsakka olo, eikä tilannetta auttanu yhtään, että lennot oli Turkin kautta ja Turkin tilannehan on vähäisen  jännä ja epävakaa. Ahisti myös se, että joutuu keskellä yötä kökkimään kolmisen tuntia siä turkkilaisella perseenreikälentokentällä ennen jatkolentoa Singaporeen. Mordoriin päin lentäessä oli sama homma, ja se käsitti älytöntä jonottelua transfer-turvatarkastukseen ja sitte istuskelua paskasilla lattioilla, kun ei ollu penkkejä missään.

Kun välilasku koitti, olin ihan pää pyörällä. En tiedä missä helvetissä konetta vaihdettiin, mutta se ei ollu kyllä yhtään sama kenttä tahi ainakaan terminaali, missä Mordoriin päin lentäessä kärvistelin. Nyt vaihto oli kiiltävässä uudessa mestassa, missä ei ollu mitään transfer-turvatsekkausta. Oli penkkejä pilvin pimein missä istua, kaikki oli siistiä ja kiillotettua ja ihan uutta.  Liekö vaihtaneet terminaalia tai ihan vaikka koko kenttää sen kuukauen takasen pommi-iskun jälkeen, tiiä häntä, mutta en valittanu. Ainakaan paljoa.

Lento Singaporeen meni elokuvia kattelessa, koska en kyenny yhtään nukkumaan. Singaporessa maahan tullessa meiät ohjattiin koko koneellinen ylimääräseen turvatarkastukseen, ennenkun päästiin edes immigrationiin. Lisäks meiän ruuman matkatavarat meni ylimääräseen tsekkiin, joten matkatavaroita sai oottaa yli tunnin. Kun lento oli valmiiks jo tunnin myöhässä, miulla alko hikee pukata. Olin varannu 3 tunnin vaihtoajan Sporeen, ja siellä normaalisti kaikki toimii älyttömällä teholla, joten luulin et kolmessa tunnissa ehin hyvin tulla maahan, tsekata jatkolennolle Kuala Lumpuriin, syyä pötkylän Subwayssa ja juua sammion frappea Starbucksissa ja poltella askin tupakkia. Ehei, ei tällä kertaa. Ehin just ja just tulla maahan, etuilemalle tsekata sisään jatkolennolle ja juosta lähtöportille ja suoraan koneeseen. Piti miälen virkeenä tommone  piäni hermoominen.

Kualassa yks yä lentokenttähotlassa ja aamulla lento Lombokille. Se hoitui ilman mitään ylimäärästä häslinkiä.

Pääsin kotio Hiekkakikkareelle. Kissoja oli piha täynnä ja aika pian pongasinki heiät kaikki. Lauma on nuhassa mutta hengissä, kaikki hyvin syötettyjä ja lellittyjä, koska naapurin sukelluspojat heitä hoiti.

Voro on koittanu mennä sisään

Muut hommat huushollissa oliki sitte ihan päin vittua, vaikkei ees laskis kämpän sisällä olleita kuolleita torakoita (niitä oli nimittäin melkonen määrä!). Vierashuoneen ovesta oli koitettu murtautua sisään, onneksi siinä onnistumatta, mutta toinen lukoista oli rikottu. Ja olishan se pitäny arvata, ettei naapurin majatalon jätkät ollu siivonnu tahi kastellu miun pihaa, niinkun sovittiin. Olis pitäny arvata, ettei miun sähköongelmille oltu myöskään tehty mitään (miun talossa on sähköt pätkiny ihan vitusti jo pitkään, en oo voinu esim. ilmastointia pitää päällä juuri ollenkaan koska talosta menee heti sähköt jos laitan airconin huutamaan). Olin väsymyksestä ja matkanteosta niin pinna kireenä, että yhtään ei ollu huumorisulakkeita. Menin pää punasena huutamaan naapurin majatalon jätkille ja soitin myös miun talon omistajalle (jolla noi naapurin majatalon jätkät on töissä). Että vittu täällä ei ole tehty mitään ja miun sähköt pätkii ihan koko ajan edelleen ja nyt en kestä enää.

Omistaja sai hepulikohtauksen myös ja oli ihan että eikö ne jumalauta ole korjannu sitä sähköä et nyt saatana. Hän oli Sumatralla mutta soitti pari puhelua tänne päin. Kohta oliki vihdoin sähkölaitoksen ukko pihassa ja seuraavana aamuna miun talo kytkettiin uusiin kaapeleihin. Nyt on sähköä. Silloin kun sitä on noin muuallakin. Mikä on useimmiten, mutta ei koko ajan.

Kotiinpaluu oli siis vähän hermoja kiristävä, ja kun tän jälkeen alko vielä noin viikon kamppailu elämäni hirveintä jetlägiä vastaan ni fiilis oli sellasta sumua ja vitutusta suurimman osan aikaa. Semminkin kun oli tuhat ja miljoona asiaa hoiettavana, kun ei oikein mitkään muut hommat ollu miun loman aikana edenny. Ei tietenkään. Jollet tee itte, ni mitään ei tapahu.

Regei

Elämä täällä on aika usein vähän niiku ois parisuhteessa. Pienestäki asiasta saa mäkättää miljoona kertaa, mutta vasta kun pää räjähtää ja totaalisesti menettää hermonsa ni hommat rupee etenemään. Ihan sama kun parisuhteessa vaikka roskapussin vieminen. Sanot siitä 50 kertaa et voitko viiä ton roskapussin tosta eteisen nurkasta ja äijä sanoo joojoo ja oho kappas pussi saa kököttää siinä tasan siihen asti kunnes joko aa) siä viät sen itte tai pee) siä huuat niin että ikkunat helisee ja uhkaat ukkoa kirveellä että nyt vittu jollei tuo roskapussi liiku ni siun pää on tuolla jäteastiassa seuraavaks ja btw minä otan eron NYT.

Vasta kun sain ekaa kertaa nukkutua sillon kun täällä on yö (noin viikko kotiinpaluun jälkeen), alko elämä voittamaan ja tuli sellanen äärimmäisen onnellinen fiilis et täällä taas, kotona Hiekkakikkareella, aijjettä!

Oon käyny vähän bintangeilla ja kattomassa vähän regeitäki. Maistuhan se, mutta vaihtasin esim. Stam1naan enidei.

Ylimäärästä jänskää on tuonu eilen aamulla ollu aika iso maanjäristys tuossa lähiseuduilla (itte nukuin koska se oli aikasin aamulla, enkä täten huomannu mitää) ja ehketi sen seurauksena tulivuori Rinjanin herääminen ja tuhkapilven sylkäsy taivaalle. Lentokenttä meni kiinni ja Balillakin peruttiin paljon lentoja. Mutta tän hetkinen tieto kertoo, että tuo oli vaan yks tommonen reipas röyhtäsy ja tulivuori on nyt taas asettunu lepotilaan.

Jännää tämä ruutitynnyrin päällä istuskelu!

Kissojen asioista tuleepi erillinen postaus ehketi huomenna. Koska on huushollissa uusiakin mirrejä ja on kaikenlaista kissajuttua meneillään. Tiätenki!

Ruosteinen rämä fillarini pimpattiin tyystin uuenlaiseks miun loman aikana. Joku asia sentään oli tehty niiku oli luvattu!

Jetläki piti miut niin sumussa ja ruokahaluttomana että ekan viikon jääkaappi näytti tältä. Nyt oon kyllä jo ostanu vähän ruokaakin.

Samasama regeibaari vietti synttäreitä. Oli vaikka mitä hässäkkää.