Kosteus, nihkeys, nuha

Ja viidakkoflunssa osa 666 on täällä. Tääl on vissiin nyt joku flunssapöpö kierroksessa, tuol kylil ku fillaroi ni joka toinen vastaantulija pärskii ja köhii. Eli miäkii olen taas potilaana, mutta en oo sentäs käyny viel hysteerisenä määkimäs tual klinikalla. Ei oo kuumetta, räkä vaa valuu ja tukkonen olo, ja parantelen tätä nyt ihan markettien veikeen värisillä pillereillä, yskänlääkkeellä ja Kuuman&Komeen keittelemällä kauheenmakusella puunlehtiteellä. Hyvin toimii, parempi olo taas, eilisen ihan vaan nukuin ja möhkin kuuman kostees murjussani. Mikä oli ihan jees, jotenki sosiaalisuussulakkeet tapissa ja ei jaksanu ollenkaa mitää höpinää kenenkää kans.


Regei ogei
Toissailtana satoi vettä ihan vitusti, mutta regeikemu oli silti. Arvostin ku kaikki makaamotki vuoti niin et katoista vaan vesi loris ni pojat komens miut ns. pändipäkkärille istumaan. Se tarkotti että sinne soittokorokkeen takaosaan, rumpujen taakse, lattialle piknikhommiin. Pojil oli popkornia ja drinkkiä ja kiitollisna lahjotin heille Monsteriseriseriserin levyn, jonka Vähis jätti miulle johonki tuupattavaks. Nyt jännityxellä ootan millo tulis orkesterin ohjelmistoon Miitriseri-regeiversioita. Tuskin ihan äkkiseltään, luulen. Kaljaa join ja katoin ku pojat rämpytti ja oli mukavaa. Keikan jälkee nukkumaan heti viuh, ku en jaksanu jäähä hengaa nuarison kans. Oon vanha ja väsyny, jynöy. Eilen ei regeitä sit ollukaa, välipäivä, mut tänää taas pändi rämpyttää. Aion juua pari kaljaa oikee sen kunniaks. Rajua.

Tääl on yhä tavattomat hiljasta, nyt tosin pikkiriikkisen tuntuu siltä että ihmisiä alkaa valumaan hiekkakakulle ku joulu lähenee. Kakkosen Bungaloweissaki on jo useissa asukkaita, olin täs nimittäin taas muutaman päivän ihan keskenäni, ei ketn misn.

Pari aika sateista päivää oli tuos ja rupes jo tympäseen ihan vitusti ku kaikki kamat kosteen nihkeitä ja murjun katto rupes vuotaan yhen järkyttävän kauheen öisen ukkosmyrskyn aikana, suoraan sänkyyn alko loriseen vettä ja sellain ylein kokovartalonihkeys ja nahkeus oli vallalla, ni yllätin itteni jo haaveilemasta jostain suurkaupungin luksushotellista, mis on ilmastointi ja sänky mis on oikeet lakanat ja peitto ja ötökättömät olosuhteet. Mut nyt taas ku aurinko paistaa ja alkaa murju kuivumaan ni ei oo enää yhtää sellasii mielenhäiriöit et tekis mieli lähtee täältä mihinkään. Koitan silti täs varovaisesti aina välil ajatella et oo Sumbawa... ooo Flores.... ooo meininkii, matkustelua, toimintaa oooo... mut sit rojahan takas rippumaton pohjalle ja oon vallan tyytyväisenä siinä enkä halua liikkua mihinkään.

Ens viikolla tosin joutuu pakosta liikkumaan hiukan, on käytävä Lombokilla imigrasi-setien luona vinkumassa viisumiin jatkoa. En tiijä kuinka se sitte oikein hoituu ja paljonko on korruptio-korotuksin se hinta mitä siitä köyhtyy, ristiriitasta tietoo oon saanu, kaikilla vähä erilaisia kokemuksia kenelt vaa oon kyselly. Edillä on onneks joku tuttu siel töis ni lupas soitella etukäteen ja kysellä et millasella rahasummalla sais laakista 2 kk jatkon. Mitä ei sinänsä oo virallisten paprujen ja tiedotteiden mukaan ees olemassa, mutta toisaalta eipä 60 vrk:n viisumia pitäs virallisten tietojen (= mm. suurlähetystön nettisivut) mukaan olla mahollista jatkaa ollenkaan, mutta käytännössä jatko siihen hoituu ihan tost vaan, niin ne maahan tullessa ne lentokentän immigration-setätki sano ku Bandungiin tuos marraskuun alkupäivinä rojahettii. Ärsyttää kyl nää korruptio-hommat, vaikka toisaalta ohan se mukavaa ja helppoo et kaikki hoituu ku lyö vaan oikeelle tiskille tarpeeks rahaa. Silti, välil kaipaa sitä sellasta skandinaavista hintalapullista yhteiskuntaa, missä säännöt on selvät ja kaikki maksaa kaikille saman verran. Sinisilmäsenähän ennen reissuu ajattelin että ehei, mitään lahjomisrahoja en maksa mihinkään, mutta käytännössä ilman sellasia tääl ei paljo viranomaisten kans asioida, näin oon antanu itelleni kertoa.



Pirkko päivänokosilla
Eli tänne ei kuulu oikeestaa yhtää mitää. Oon nuhassa, aurinko paistaa, kissat kasvaa, regei soi 5 iltaa viikossa, kalja on kylmää ja kaikki on jees. Enkä osaa puhua indonesiaa enkä oo ajatellu mitään järkevää, enkä oo kirjottanukaan mitään paitti näistä paskoja plokijuttuja. Olen lomalla. Mut tammikuussa meinaan ajatella jotain ja tehä vähä tulevaisuuen suunnitelmia ja semmosta, miättiä et miten tästä eteenpäin, ja sillai. Oho.

Päällisin ajatus kuitenki kaikkien nuhien ja nihkeitten kosteuksien lomassa on vaan se, et miten vitussa täältä voi ikinä lähteä mihinkään? Se on niiku se ongelma joka valvottaa öisin. Vaikka ei tarvi viel pitkään aikaan lähtee täältä mihinkää ni silti, ku miä oon miä, ni stressailen jo nyt sitä hetkee ku on joskus poistuttava. Mutta ohan täs viel reilut 3 kk aikaa kyllästyä paratiisisaarella retkottamiseen ja regein kuunteluun. Sitä päivää ootellessa.


Oma ranta, paras ranta

Kommentit

Tsekkaa myös nämä

Mielensäpahoittajamuumio suurkaupungissa

Oodi uudelle Kissakonttorille

Raksaprojekti loppusuoralla!

Persaukinen vanha pläski ihmisraunio

Herra Ylpön Perse