Hämähäkki väärinpäin

Häpi hauö! Pidän!

Sunnuntaiaamu Gilillä on tänään tuulinen, mutta eilen illalla taivaalla raivonneet miälettömät salamat ei sentään tuoneet yöksi mitään hirveetä myräkkää. Olin jo henkisesti varautunut siihen että saattaa bambumurju olla koetuksella, ja ihan vääristä syistä (KIH!). Jo eilen päivällä yli pyyhkässy ukkosmylväys ja kaatosade antoi varoitusta siitä, että murjuni on kiva mutta vuotaa, ainakin kylppärin katosta. Mutta siäl on märkää muutenki, ni ei haittaa.

Kylppärissä on muutakin jännää. Toissapäivänä pissiltä noustessani kun käännyin vetämään vessaa niin siinä se sitte oli: saatanan helvetin iso hämähäkki, ehkä suurin mitä oon ikinä nähny. Oon ollu valitettavan tietonen siitä, että täällä on valtavan kokosia hämähägejä, ja varsin tanakkaa araknofobiaa kärsivänä nyhverönä oon kauhulla oottanu sitä päivää kun kohtaaminen moisen otuksen kanssa tapahtuu. Nyt se on seki koettu, enkä kuollu siihenkään. Karaistun! Pian kestän mitä tahansa! Taistelu hämähäkkien kanssa on toistaseksi tilassa 2-0, miun hyväksi. Ensimmäinen vessan seinältä sai niskaansa öbauttis pullollisen baygonin myrkkyä, ja oli nimittäin murju sen jälkeen niin sumeena myrkystä että meinas lähteä henki iteltäkin. Mutta eipä aikaakaan ku oli vessan lattialla ns. hämähäkki väärinpäin. Hämis siis menehtyi ja poistui viemärin kautta ns. vihreemmille niityille. Toisen pongasin murjuni ulkoseinästä hurjan verkkonsa kanssa, mutta siihen tappeluun lähdin ihan vaan pitkän bambukepin turvin. Verkko tsäpäleiksi, hämis jäi tikun nokkaan ja toimitin sen kauemmas hoitamaan hommiaan. Ja nyt oon tyhjentäny lähimarketin kaikista myrkyttimistä, murjussa höyryää koko ajan pari sähköllä toimivaa karkotinta, kylppärissä ja terdellä palaa savut ja yöt nukun moskiittoverkon suojissa myrkkyputeli kainalossa. Ei voi silti sanoo että rennosti tulis nukuttua, nyt ku tiedän mitä helvetin syvyyksistä ryömineitä hirviöitä huudiloillani vipeltää niin säpsähtelen kaiket yöt mm. omia hiuksiani, moskiittoverkon hipasua, lakanan kulmaa ja mitä tahansa epämäärästä tunnetta JOSTAIN. Mutta kai tähänki tottuu, ja niiku sanoin: karaistuminen! Whohoo! On tippunu torakka päähän ja kohdattu valtava hämähäkki, enkä kuollu kumpaankaan. Kyl tää tästä.

Kotipaari

Oon parasta aikaa Kakkosen Koralpiitsin ainoo asukas. On meinaan rauhallista ja palvelu on loistavaa ja salamannopeaa. Kellään ei oo mitään tekemistä, joten koko ajan joku pitämässä seuraa ja kysymässä et tarvinko jotain. Aivan hyvä. Myäskään eilisillan regeipileessä ei aluks ollu pändiä kattomassa ku miä ja Kirppu-Pirkko, mutta pojat soitti ihan entisellä innolla silti ja kaikki piisit oli miulle omistettu ja joka välissä lavalta huueltii et onks siäl kaikki okei. No kai ny on! Regei okei! Ku läksin ekan setin (pändi soittaa joka ilta kaks settiä: eka noin klo 20-22, sit pieni tauko, ja toka setti puoleen yöhän asti) jälkee nukkumaan ni oli tullu sentäs pari muutaki ihmistä paikalle, jotain länsimaisia pimuja jotka pyörii ton pändin ympärillä sillee ns. pahat mielessä, tai ainakin se toinen on sellasen olonen että koittaa tehä itestään koko ajan numeroa ja hirveetä keikistelyä ja lesoilua ja sen pelkkä naamakin jo vituttaa ja mitä oon antanu itteleni kertoa niin akka on jo jakanu pesää puolelle saarelle. Revin siltä pään irti jos se alkaa yhtään kiehnäämään miun laulavaa regeipoikaa. Perkele. Ni että kyllä täälläki jutut kulkee ja juorutaan, se on universaali ilmiö, näemmä.

Oudon hiljasta on nyt kyllä, mutta miusta se on vaa mukavaa. Parin viikon päästä alkaa lienee joulu/uusvuos-ryysis ja sillon on meininki kuulemma ihan kauheeta. Saari täyttyy enimmäkseen Lombokilta ja muualta tulevista paikallisista örveltäjistä ja baarin pojat vaan kerto etteivät tykkää yhtään siitä mikä täällä on sillon meininki. Mutta se pahin hulina ei kai kestä ku sen vuodenvaihteen, toittavasti tammikuu on sitte taas rauhallisempi. Ite oon kyllä jo miettiny varovasti että jahka noi viisumihommat saan loppukuusta hoiettua ni saattasin tehä jopa jotain niin radikaalia että lähen vuodenvaihteen jälkeen tuonne Lombokin takana oleville saarille, eli Sumbawalle ja/tai Floresille muutamaksi viikoksi vähä nuuskimaan meininkejä. Kävis vaikka vihdoinkin siellä Komodolla ja sellasta. Mutta katon sitä sitte tammikuussa, et mikä on fiilis. Ei ole kiire mihinkään, ja jos ei jaksa matkustaa ni sit voi olla täällä ja maata riippukeinussa ja lukea ja miettiä elämän suuria ja piäniä asioita. Tai jotain. Siis juoda kaljaa.

Rämpytysilta

Toissailtana olin vähä että jos ei tänää ottais yhtään bintagia, ku ei ollu regeipilettäkään, mutta menin sit kuitenki illalla käymään kotipaarissa. Edi oli siellä yhen sellasen vanhemmanpuoleisen herran kanssa. Setä osottautu uusiseelantilaiseks vanhaks hipiks, aivan valtavan hauska tyyppi. Heil on kavereitten kans tuol saaren eteläkärjes valmistumaisillaan sellain pähee resortti, ei oo avattu vielä mutta ehkä tammikuussa aukee jos kaikki viranomais-paperisodat hoituu. Heijjän resortti on kuulemma luksusta ja hieno ja sellanen et on tulossa vieraaks vaikka mitä maalimantähtiä (ootan Robbie Williamsia ja Nikki Sixxiä, kiitos, jos saa siis niiku toivoa). Tarjos töitäkii siltä istumalta mutta luojan kiitos en tiiä kirjanpidosta mitään, sellasta duunia ois ollu heti tarjolla. Setätyyppi tarjos kaljaa (arvostan aina!) ja poltteli ketjussa ganjaa ja kertoili vaikka mitä jänniä juttuja. On tehny työuransa elokuvahommissa, tieteski hyvin paljo mm. Peter Jacksonin kanssa, ku uuestaseelannista kert ollaa. On ollu tekemässä Sormusten Herroja ja sit  yhtä maaliman hienointa elokuvaa eli Once Were Warriors -leffaa kans. Ihan siin korvat soikeena kuuntelin kaikkia tarinoita. Vapaamielisen ja estottoman olonen herrasmies noin muutenkin, ei sillai niin sanotusti sylje tuoppiin tahi sienipirtelökuppiin. Kutsui kovasti kyläilemään sinne heijjän resortille ja mennäänki Edin kans joku ilta kuhan Edillä on sellanen ilta että pääsee ajoissa töistä.  Kaikenlaisia jänniä ihmisiä sitä tapaaki ku tarpeeks matkustaa. Miälenkiintosta. Ilta jatku siitä viel mukavissa merkeissä, setä poistu kotiin ja myä jäätii Edin kanssa juomaan kaljaa ja notkumaan pändin poikain kans, jotka ei keikkaa soittanu mutta muuten rämpyttelivät kaikenlaist. Mahottoman mukavaa ja lupsakkaa.

Eikä vapaaehtoishommeleita vielkää. Törmäsin eilen fillarilenkillä siihen GET:n kimuliin ja heil on ny kiirettä noitten korallijuttujen kanssa mutta ilmottaa sit kyllä ku ois miulle jotain puuhaa. Höh. Kauhee innostus ois mutta ei sitte. Onneks on toi oma projekti tossa, eli Kirppu-Pirkko. Paikalliset taas katteli aamulla että tuo akka on niin sekasin ku aamiaiselle mennessä Pirkko tietysti heti hurjana maukuen kipitti paikalle ja olikii ihan yltä päältä kurassa. Miä nappaamaan mirriä kainaloon ja lähimmän vesihanan alle kuuraamaan. Tyypit katto vaa päitää pyöritellen et voi hyvää päivää ku miä lässytän ja jynssään kurasta mirriä. Ihana Pirkko. Syrän syrän syrän.

Pyärälenkkihuudiloita

Oiskoha se sitte aika hilpasta pyärälenkille? Joo. Ja pankkiautomaatille. Ainii, mistä tulikin miäleeni raha. Marraskuun saldo oli sellanen että jotain alle 1500 euroa meni rahaa, sisältää siis kaiken paitti lentelyt, ne oli maksettu jo etukäteen. Luottokortin saldo oli kuun vaihteessa 1200 egee ja sit oli valmiiks mukana vajaalla 300 egellä HongKongin, Malesian ja Indonesian valuuttoja. Aivan hyvä, sitä luokkaa mitä etukäteen arvelinki, ja sitäpaitti tuos marraskuus oli kuitenki paljo kaikenlaista tohinaa ja tekemistä ja siirtymisiä ja sellasta yleistä matkan alkamiseen liittyvää leväperäsyyttä ja porskutusta. Luulen että joulukuussa menee siis vähemmän. Nyt en liiku oikee mihinkää ja asun halvalla, ni ei mee rahaa ku elämistarvikkeisiin. Ruokaan, saippuoihin, myrkkyihin, tupakkiin. Ja elämystarvikkeeseen, eli Bintangiin, mutta ei sekää tyyristä ole ku Happy Hour löytyy joka nurkalta.

Se o nyt siis taas et moro. Seuraavat kuulumiset sit joskus muutaman päivän pääst. Vaikka täält ny sinänsä oo mitään kuulumisia ees ku en tee mitään muuta ku makaan ja luen ja fillaroin ja snorklaan ja juon kaljaa ja katon regeipändin keikkoja, mutta kai ny tuun sit taas jotain paskaa tänne jaarittelemaan. Ihanaa elämäähän tää on, siis. Trallalaa.

Paikallinen roskakuski haki lastin romua ja vie sen pois

Zalamoi