Morjens 2011 ja tervetuloa 2012!

Taksi

Jaaha. Vuoden toiseks viiminen päivä. Ja koska on pilvistä ja sadetta ounastelevaa ni ei jaksa makailla rannalla ja koska huomenna on varmaan raju meno aamusta alkaen ni pitänee tehä vuoden viimiset internet-asiat jo tänää. Ni saa sit huomisen olla siltä osin rauhassa ja keskittyä ihmettelemään sitä party-mayhemiä joka täällä epäilemäti velloo kaiken päivää. Sen verta on paljon ihmisiä ja ollu jo parina aamuna oma ranta ihan hirveessä kuosissa ku siel on kekkuloitu aamuun asti. Itzehän olen nyt pitäny hiukan matalampaa rohviilia ja ryäminy neitseellisen murjuni rinsessapetiin jo ihan naurettavan aikasin, hyvä jos oon kymmeneen saakka kyenny tuol paaris löhöömään ja hädintuskin yks tai kaks pintankia oon saanu siin tissuteltua illan aikana. Oijoi. Vanhuus ei tuu yksin ja sillai, siin oon sit vaa vähä kateellisena kattellu ku nuariso se jaksaa jumalaare temmeltää aamusta saakka ja pimut ne jaksaa kiähnätä regeipoikien kylessä ja ganja senku palaa ja ettei sienipirtelöitäkii siinä ryysteltäis. Nykyajan nuariso, ai jumalaare!

Pirkko ja Ministigu aamiaisella

Täältähän ei o mitään uutisoitavaa, mut miul on muuta asiaa. Kerrotaa ny kuitenki kaikki todella miälenkiintoset kuulumiset alta pois: Pirkko on käytetty suihkussa ja siinä meinas lähteä miulta henki. Mirri huus suoraa huutoa ja tappeli vastaan minkä kerkes ja raateli miut verille. Mutta jälkeenpäin ku tein Pirkosta pyyhkeeseen käärityn muumion ni se anto anteeks ja kehräs ihan tyytyväisenä. Molemmat oltii kyllä pahoillamme et tämmönen koettelemus piti käyä läpi. Suurin osa kirpuista onneks lähti, mutta muutama sitkee sissi sinne jäi viel möyrimään, joten uus kylpysessio on vielä luvassa. Seuraavaks aion olla viksu ja lainata pesuvatia, luulen että mirrin märäks saaminen onnistuu paremmin dippaus-menetelmällä ku suihkun alla kattia roikottamalla. Pirkon kuurauksen lisäks olen nähny meressä mureenan ja saanu hämmökin ripustettua terassille. Nii ja täs Kakkosella majottuneet mordorilaiset poistu tänää et nyt edustan sit taas itekseni tääl. Ja vattassa on ollu eilisestä saakka lupaavaa pulputusta ja pörinää, ounastelen et kohta tapahtuu jotain, ja kiireellä. Siin taitaakii sit olla ne jännimmät asiat täältä.

Mutta muihin juttuihin. Vuosi loppuu justiisa, kiitos 2011, olit minulle hyvä ja annoit paljon, mutta 2012 lienee sitäkin parempi. Siitä ei sen enempää mutta nyt vois jotain huomioita kirjata ylös kun on jotakuinkii 2 kuukautta reissua takana (ja vielä ehkä reilu vuosi edessä, tai jotain, saa nähä, asiat riippuu asioista... ja rahasta).

Pyärälenkillä villieläinten seassa

Kahesta kuukaudesta oon 6 viikkoa ollu täällä Gilillä, ja miä tiiän oikee hyvin että siel jotkuu on sitä miältä et vittu mitä pelleilyä et eikö vois vaihtaa maisemaa ja niiku "oikeesti" matkustaa johonki "oikeisiin" rajuihin paikkoihin, mutta se on heijjän ongelma. Tää on miun reissu, ei kenekään muun, saan tehä just ihan niiku sattuu huvittamaan. Ja aikaa, sitähän miulla viäl on, voin kiärtää vaikka kuinka paljo maailmaa. Jos sattuu huvittamaan.

Voin vilpittömästi sanoo et tää 6 viikkoa täällä on ollu ihan vitun ihanaa ja on varsinkin tullu tarpeeseen. Reissua edeltäneet 6 kuukautta oli nimittäin sellasta stressiä ja helvetillistä työmäärää ja säätämistä asioitten kans, että onnittelen itteeni oikeesta päätöksestä alottaa tää ittenihoitovapaa tämmösellä helpolla, eikä millään helvetillisellä säntäilyllä ja paikkojen ahnehtimisella. Et ihan vaan tuun tänne, missä tiiän että viihyn, ja oon vaa, ilman mitään stressiä ja suoritustarpeita, ja laskeudun lepposasti siihen todellisuuteen että NYT, ekaa kertaa sitten...ööö... vuoden 1976 (voi luoja että olen vanha!) kun kouluun ekalle luokalle menin, ni NYT ei tarvi elää minkäänlaisten aikataulujen ja velvollisuuksien ja suorituspaineitten kans (vaikka ohan se et klo 17 alkaa happy hour ni eräänlainen elämää rytmittävä kiinnekohta ja aikataulullinen asia, joskin oon oppinu siitäki jo luistamaan, välil en mee happy hourille ennenku vasta vaikka kuuen jälkee, enkä saa siitä ees enää minkäänlaista syrämmentykytystä on oo-äm-gee, olen MYÄHÄSSÄ, maailma pysähtyy...miä, jolla on kakarasta asti ollu aika vaikee myöhästymisfobia! Rebel rebel!).

Kahessa kuukaudessa olen myäskin havainnu että mukaan otetuista tavaroista on äärimmäisen loistavia hankintoja olleet vesipullon viilenä pitävä termoskortsu, Pacsafen travelsafe -pussukka, tää oma tietsikkaminiläppäri sekä silkki-makuupusi. Mukaan pakkasin sit tietysti jotain turhaakin paskaa, jolla ei oo toistaseks ollu mitn käyttöä, esmes muutama vaate on jota en oo vieläkään pitäny ku ehkä kerran tai kaks ku on ollu öbaut kaikki muu pyykissä, eli jos jonkuu neuvon haluu matkaanlähtijöille antaa niin se on sen vanhan viisauren kertaus että valitte mahollisimman vähän vaatetta mukaan ja sit heivaa niistä viel puolet helvettiin ennenku sullot mitään sinne rinkan uumeniin.

Pyärälänkillä

Mordorista kaipaan: omaa sohvaa ja jääkaappia ja kissoja (voi luoja mikä ikävä!) ja muutamaa ihmistä (en montaa, sori vaan) ja kirjahyllyä mis on hyviä kirjoja ja Pirkka-pestokastiketta ja raejuustoa. Kaipaan myäs rehtiä paskanjauhamista kavereitten kans, sellasta yleistä juoruumista kun päivitellään tuttavapiirin ihmissuhrehäsläyksiä ja muita sekoiluja, ja kaipaan kunnon sellasta mordorilaista huonoa huumoria, missä on pissaa ja kakkaa ja pieruja. Kaipaan keikkoja, niitä vasta kaipaanki, antasin aika paljon jos sais teleportattua ittensä ees yheks illaks johonki kattomaan rehtiä mordorilaista mekkalansoittoa, jotain hevinpaskaa, kiitos, tai - oijoijoijoi - Von Hertzen Brotherseja (se lienee tullut selväksi jo aikasemminki...). Kaipaan Kannaksen musavisa-iltoja missä ei ikinä pärjätty (paitsi iskelmävisassa) ja kaipaan Santun myymiä Loosen vartalolonkeroita. Kaipaan komeita mordorilaisia könsikkäitä, jotka ei turhia lässytä eikä lepertele, jollei oo aihetta.

Mutta mitään en kaipaa niin paljon että olis mitenkään koti-ikäväinen olo. Mitä toki helpottaa sekin ettei Mordorissa ole enää edes kotia.

Parasta on ollu yleisen kaiken ihanuuden lisäks sellanen omissa oloissaan oleminen. Se, että on ollu aikaa. Aikaa lukea, ja nukkua, ja ihan olla vaan, ilman mitään ylimääräsiä hössötyksiä.  Ja se sellanen irtautuminen kaikesta "normaalista" ja miksei epänormaalistakin, mitä elämä Mordorissa oli. Välimatka, sekä henkinen että fyysinen, on tehny monen asian suhteen hyvää.  Silti, haluun mainita, et tässä reissuun karkaamisessa ei ole todellakaan ollu kyse mistään että lähtisin pakoon tai karkuun jotain ihmisiä tai asioita, jos joku sellasta on ajatellu.  En suunnittele elämääni muiden ihmisten mukaan, sen verran oon jo oppinu, että jos niin tekee niin se on loputon polku kohti jatkuvaa tyytymättömyyttä. Täs ei oo takana mitään muuta ku yhen unelman toteutus ja oon ihan järkyttävän onnellinen että oon just nyt tässä, oman murjun omalla terassilla, hiki virraten, tipusten sirkutusta kuunnellen. Päivääkään en ole lähtöä katunu, en edes ripulissa, ja joka päivä on vahvempana se ajatus, et tää on elämäni paras päätös. Ainoo mitä vois katua on se, että en tehny tätä jo vuosia sitte, mutta toisaalta vuosia sitte ei olis ehkä ollu mahollisuutta, eikä rahaa, eikä kykyä tehä sitä päätöstä et lähtee. Ja uskon siihen, että kaikella on joku tarkotus, ja ehkä sillä, että tää matka on just nimenomaan tässä ja nyt, ni sehkä silläkin on joku tarkotus. Se tarkotus selkenee ja sen tajuaa varmaan vasta sitte joskus kun on palannu takas Mordoriin ja alottaa siellä vähä niiku alusta ja uuelleen.

Pirkko. Kissanpäivät!

Kohta alkaa uusi vuasi ja oon ajatellu, että ku vuosi vaihtuu ni alan ajatella vähä muutakii ku bintangia, eli pikkusen rupeen miettimään mitä tässä nyt sitte tekis. Eka rasti on pähkäillä että mitä teen ku viisumin jatko helmikuun alussa umpeutuu: käynkö Lombokin imigrasissa vaan vai pyrähdänkö vaikkapa Kuala Lumpuriin tai Singaporeen. Imigrasi-visiitin onkelma voi olla se, että koittavat nyhtää edellistäki kertaa enemmän rahaa kun on jo toinen visa extension kyseessä (tätä huhua oon vähä kuullu mutta täytyy taas jututtaa kaikki ketkä sellasen ovat käyneet hakemassa et kui se on hoitunu ja miten se kannattaa tehä ja mitähän vittua). Toisaalta siirtyminen täältä Balille, lennot johonkin, majotukset jossain jne, ei siitäkään mikään ilmanen kakku kerry. Tavallaan kuitenkin aika kovasti kiehtoo pieni piipahdus jossain kaupungissa, kenties hyvä ILMASTOITU hotelli, varusteiden täydennys kunnon kaupoissa mis on hintalaput.... Mutta samaan aikaan lähteminen täältä tuntuu jotenki ihan mahottomalta, vaikka tietäis että kyse ois vaan muutamasta päivästä. Tätä asiaa tarttee nyt tässä sit riippumaton pohjalla makoillessa miettiä. Joka tapauksessa aion enimmäkseen ainaki pysytellä täällä Gilillä nyt sinne maaliskuun loppuun saakka, kert maaliskuussa tänne tulee kavereita käymään. Ja sit vasta ihan siel maaliskuun lopulla on tärät Camipamin kans Singaporessa ja sit lähetää kuukaudeks nuohoomaan Malesian niämimaata ja jotain, en tiiä mitä, mutta pahaa pelkään että Camipami tulee lentokoneesta minuuttiaikataulun ja lukujärjestyksen kanssa, ja miun ei tarvi muuta ku kavellä perässä ja napista et emmiä jaksa suorittaa koko ajan. Sen jälkeen suunnitelmat vielä ihan auki (pitää ehkä levätä ja toipua ensin vähän aikaa jossain jahka on saateltu ystävä takasin Mordorin koneeseen), mutta varovasti oon Lonely Planettia jo selaillu ja arvuutellu et mitähän sitte.  Maailmassa, ja ihan vaan täällä aasiassakin, on paljon paikkoja mistä valita ja paljon asioita joita kokea. Mutta jatkan sen asian pohtimista sit tos tammikuussa. Kun jaksan. Ja asioilla, niillä on sellanen hassu taipumus järjestyä. Jännä nähä mitä ens vuonna eessä oikeen on.

Häh? Poliisit telttailemassa täällä vai mitä helvettiä?

Yks asia muuten joka rupee ihan just kohta kunnolla vituttamaan on noi tekstiviestit, joita tulee miun suomen numeroon. Suurin osa ihan ookoo ja tulee vaan kertaalleen (ei niin että niitä tosin montaa olis), mutta parin ihmisen, varsinkin Vähiksen, textarit tulee KAIKKI noin tsiljoona kertaa. Joka aamu on kännykässä joku 12 viestiä ja joka ainoa on joku ikivanha jo tuhat kertaa vastaanotettu old news -tyyppinen viesti.  No mutta niiku aikasemminki sanoin ni saa ees sen hetken ennen viestien tsekkausta kuvitella että miul on ehkä joku muukii ystävä viel joka lähettää textaria, mut ei, se on Vähis joka noin kahexalla viestillä kertoo olevansa just menossa Motörheadin keikalle (joka oli joskus ennen joulua tai vastaavaa) tai sitte joku yksittäinen jouluntoivotus joltain. ARGH!

Ei muuta, miul on nälkä (jihuu, ruoka melkeen maistuu jo, tervetuloa takaisin läskeys!), lähen johonkii vetää murhast jotaa mässyy.

Et hyvää ens vuotta sinne Mordoriin sit vaa! Koittakaa pärjätä, tai siis hyppikää, pomppikaa ja riemuitkaa, kert en usko että tuun viäl ens vuonnakaan takasin.

Tämmönen bile tääl on huomenna ohjelmas (ps. miks on muuten ikivanha kuva pändistä? Ei siin enää noi kaikki tyyopit ole)

taidekuva

Pirkko lepää, vatta pullollaan munakokkelia