lauantai 28. huhtikuuta 2012

Hupsuttelupäivä ja mielenosotuksellinen paluu Kualaan

Satulinna Sentosan Universal Studiosilla
Singapore on IHANA! Vaikka oon sen kautta useasti jo kurvannu, ni vasta nyt oli aikaa ottaa paikka kunnolla haltuun. Ja voi juma että tykkäsin, kaikesta muusta paitti hintatasosta. Kolme päivää Singaporessa ahmas sellasen määrän rahaa, etten uskalla ees laskee paljonko meni. Satoja euroja kuitenkin, sellasia summia joilla jossain hiekkakikkareella porskuttaa ainakin viikon. Mutta muuten Singaporesta ei oo ku kehuttavaa: se on hiano, viihdyttävä, toimiva, puhas, outo, jännittävä ja kertakaikkisen ihana. Miä voisin vallan hyvin muuttaa sinne ja ruveta tärkeenoloseks pilvenpiirtäjien välissä kiireisenä kipittäväks kännykkäänpuhujaks, joka hoitais tärkeitä pisneksiä helvetin tärkeenä. Tarviiks hei joku IT-orjaa siellä päin? Laiska, työtä vieroksuva, äkänen rojektipäällikkö lähtis tästä kohtuuhinnalla Singaporen konttorille piirtämään powerpointteja ja tekemään excel-taulukoita (sit joskus kun töihinpaluu on rahatilanteen sanelema pakko). Joo.


MAHTAVAT vuaristoradat!
Enivei, myä sikailtii Singaporessa ihan täysillä, varsinkii torstaina ku meil oli jo reissun alussa sovittu hupsuttelupäivä. Lähettiin heti aamusta Sentosa Islandille hillumaan ja vedettiin koko setti turhia pihistelemättä. Kaapelivaunulla ilmojen halki mantereelta saarelle (noin 25 SGD), koska sinne sellanenki meni. Oli jännää, en ollu ikiin aikasemmin menny tommosel kiikkuval kopil vaijeria pitkin. Vähemmän pelotti ku etukäteen luulin. Ja kuhan mestoille päästii ni kipikapi Universal Studiosille (päivän sekoilulippu tais olla jotaa vähä alle 70 SGD) pistämään vattaa ja päätä sekasin kaikenlaisil vuoristoradoil ja muil jännäkyydeil. Jumalaaaare miä vaan sanon, vittu, ei ole mitään siistimpää ku Transformers The Ride, 3D-spektaakkeli, joka oikeesti meinas räjäyttää tajunnan. Sellaseen vaunuun mentii ja typerät 3D-kakkulat pääs ja ennakko-odotukset oli et okei jotai ehkä vähä päin naamaa sinkoilee tai sillee, mutta paskanmarjat. Elämys oli niin todentuntunen et meinas lojahtaa paskat housuun ku tuli kaikenmoisia pilvenpiirtäjän katolta putoomisia ja muita hienouksia. AI LAV IT! Käytii 2 kertaa koska oli niin upee, ja harmittaa vielkii ettei käyty useemmin. Lisäks oli ihan huikeet Galactica-vuoristoradat, 2 kpl, jossa toinen jätti vattalaukun taakseen ku kunnolla tipautti, ja toinen kieputti pää alaspäin ja korkkiruuveja niin et miul meinas kuuppa irrota. Yhteesä 3 höykytystä vedettii Galacticalla, ollaa sen verran rajui pimui, ei mitään nyhveröitä ollenkaa. Ja noitten huikeitten rytkytysten lisäks käytii melkee kaikki muutkii ajelut suhaamassa, Jurassic Parkin jokiajelulla kastuttii tyystin ja semmosta. Hiano meininki, ai että.


Maaliman paras kyyti!
Universal Studiosin lisäks käytii Underwater Worldissa, mist jäi lähinnä riistetty olo. Tais maksaa melkee 30 SGD ja ei ollu kummonen fisunaario. Hienoja haita oli juu ja isoja kaloja ja semmosta. Ja vaaleenpunasia delffiinejä ja hylkeitä, jotka veti temppuilushoun, mut paha olohan noist tommosista tulee ku elukat opetetaa pelleilemää ihmisten iloks.

Sentosa oli jännä, epätodellinen, keinotekonen viihdemayhem. Eikä siinä mitään. Helvetin hauska päivä meil oli (TRANSFORMERS 3D - KYYTI RULAA!), yks parhaita koko kuukaudesta.

Eilinen myä viätettii luovuttamalla aamulla hotlahuoneet ja sen jälkee lähinnä kävelemällä koko perkeleen kaupungin halki. Mahtavaa, miä aina tykkään jos kaupungit on käveltävissä, ja yleensä ne kyllä on jos lähtee vaa pahrustamaa. Välimatkat tuntuu useesti karttaa kattomalla ja etappeja metrolla suhatessa pidemmiltä ku ne onkaa. Kävelemällä näkee paljon ja ku tepastelee sillee jarrutellen välillä ni mikään matka ei oo mahoton. Hilluttii päivä lähinnä Orchard Roadin ostoshelveteissä, joita siellä riittää niin paljo et jos on yhtää shopaholikki ni ei hyvää seuraa. Miä kipasin välil Indonesian lähetystöllä hakemassa miun passin (60 päivän viisumi hallussa, JIHUUUU!) ja syätii hirmuset mässyannokset Hard Rock Cafessa ja käytii hipelöimäs kaikenlaista paskaa kaikenlaisis kaupois. Illalla sitte metrojunalla takas Geylangiin, missä Camipami hyppäs pirssiin ja paineli kohti lentokenttää. Lienee Mordorissa jo (otan osaa, mut hei, siel ei oo kuuma, eikä siel oo ötököitä!). Miä tapoin aikaa Geylangissa seurailemalla hotellia vastapäätä olevien hutsuloiden toimintaa siihe saakka kunnes oli miunkii aika hypätä pirssiin Assholeni kans ja painella yöbussille. Kyyti Kuala Lumpuriin siis (yöbussi Spore-Kuala makso 40 SGD).

Yöbussilla tuo väli taittuki yllättäin noin kuuessa tunnissa, ja nukuin rajamuodollisuuksien jälkeen siihen saakka kunnes bussit pysähty johonki moottoritien rampille aamu-kuuen jälkee ja kuski rupes karjuu et bussi jää tähän, poistukaa. Miä olin ihan kuutamolla ja unitokkurassa enkä tajunnu yhtää et mitä tapahtuu. Luulin et joku vitsailee ku miulle koitettii rautalangasta vääntää että bussi jää todellakin tähän, kadut on suljettu, kaupungille ei tän lähemmäs bussilla pääse, mutta ollaan kyllä jo ihan Kuala Lumpurissa ja keskustassa. Miä unentokkuras väitin vastaan ja rähjäsin et vittu, emmiä tänne lentokentälle halunnu (en tiiä mistä sain päähäni et ollaa lentokentällä) et nyt viätte miut Kuala Lumpurin kaupunkiin, saatanan urpot. Mutta jahka siitä pikkuhiljaa heräsin oikeesti ni alko mennä tilanne jakeluun ja rupesin ymmärtämään puhetta. Suuren suuri mielenosotus kaupungilla tänään, keskustan kadut on jo liikenteeltä suljettu tai niitä ollaan pikkuhiljaa sulkemassa, bussit ei pääse tästä eteenpäin, poliisit on sulkenu tiet, mutta tuosta ku lähet tallustamaan niin Chinatown tuleepi vastaan piakkoin. Tämä selvä. Opaskoiran ottein saattelin pari reissupimuaki samoille huudeille. Helppo oli löytää perille, mutta saatana tuon Assholen ja repun kanssa tallustamista. Ei oo ihmisen hommaa, jumalauta.

En oo ehkä ikinä ollu niin paskanen ja haiseva ja hikinen ku pääsin Chinatowniin ja löysin majapaikan (Chinatown Boutique Hotel, 120 RM/yö, on siisti ja tarjoo kaikki mukavuudet paitsi ikkunan, ei näy bedbugseja, torakoita tms, sijainti loistava, respan tyypit sikamukavia, ja arvostelut Tripadvisorissa myös kehuvia. Piti käyä useempiki paikka kysymässä ennenku täst huane irtos, ku kaikkialla huoneet täynnä, mielenosotusporukkaa on kaupunki pullollaan, nääs). Oli siis kiva ootella useempi tunti että huone vapautuu, ku tuntu et löyhkään ja oon niin likain et kuvotti. Mutta mielenosotusmeininki alko Chinatownin nurkillaki näkymää yleisenä karnevaalimeininkinä ni sitä tuos sitte pihalla seurailin ku oottelin huoneen saamista.



Angry Birds palauttaa vallan Malesian kansalle
Kysymys on jonkinlaisesta "valta kansalle" ja "rehelliset vaalit" ja sen tyyppisestä toiminnasta. Ihmisiä on ihan vitusti, kaduilla ei mahu enää kulkemaan (siks oon huoneessa, tonne ulos ei mahu), kaikilla on keltasta yllä, iskulauseita huuellaan, kylttejä ja banderolleja kanniskellaan, jänisräikät soi ja meteli on kauhia. Hauskinta tässä lienee se, että se keltanen Angry Birds -tipu on selkeesti valjastettu tän häpeningin maskotiks. Niitä on ilmapalloina tuolla ehkä tuhansia. Mielenosotuskulkueet suuntaa just parasta aikaa Merdeka Squarelle, ja miuta ohjeistettiin että parempi on nyt pysyy sieltä pois, odotettavissa on yhteenottoja poliisien kanssa. Kävin aamulla siellä päin kävelemässä, ja poliisit on sulkenu kaikki Merdeka Squarelle johtavat kadut piikkilangoin ja noin kolmessa rivissä seisovin poliisilaumoin. Poliisit on sitä mieltä että Merdeka Squarella ei tänään tapahdu vittu yhtään mitään. Mielenosottajat taas menevät Merdeka Squarelle, sanovat polliisit mitä hyvänsä. Näin miulle yks innostukseen pakahtumaisillaan oleva paikallisgubbe tuos pihalla kerto ja sano myös että miun ei sinne kannata ollenkaa lähtee urkkimaa, parempi pysyy nyt ihan täs Chinatownis ja vetäytyy hotelliin jos alkaa näyttää siltä et täälläkii päin alkaa ilonen riehakkuus kääntyy äkäseks mellakoinniks. Kävin just äsken röökillä kurkkaamassa tilannetta, ihmismassat on siirtyny tästä miun hotellin ympäriltä hiukan sivummalle tuonne isommalle kadulle, mutta vaihtoivat just suuntaa ja rupesivat taas vyörymään kohti. Nähtävästi polliisimuurien läpi ei ainakaan vielä oo menty, vaan nyt kerätään yleistä fiilistä pyörimällä laumana ympyrää. Kipitin äkäsee takas kotio, ettei jää jumii tuonne ryysikseen.

Angry Birdsien lisäks hymyilyttää ku kaikki huutaa et PERSE! PERSE! Homman iskusana on ilmeisestikin "BERSIH" (tarkottaa malesian kielessä puhasta ja on ilmeisestikin jonkinlaisen kansanliikkeen nimi, näin tuo kaikkitietävä internjetti miulle kertoi), mutta lausutaan näemmä niin että kuulostaa perseeltä. Toimii, kyllä, koska ihmiset lienee kaduilla siks et hommat on perseestä. Näitä BERSIH-mielenostuksia on ollu aikasemminki, miulle kerrottiin, ja kymmeniä tuhansia ihmisiä on sillon kasaantunu mestoille huutamaan persettä. Saa nähä mikä hässäkkä tästä viäl tulee. Toivon rauhallista hulinaa, kiitos, nam.

Että tämmöstä täällä Kuala Lumpurissa tällä kertaa. Jännää olla äksönin ytimessä. Täällä oon siis maanantaihin saakka, sit lähen Balin kautta kotiin Gilille. Siel on miun kissalauma! On regei! On meri! Ei oo autoja! Uuuuuuuh! Jos vaan maltan ja jos siel netti toimii ni tuun heti tiistaina sit kertomaa kissojen kuulumiset, tiiän että niitä ainakii Tuisku jo kuumeisesti oottaa.


Nyt on päivänokosten aika. Hyviä munia... eikäköööö... UNIA miulle, kiitos!

Mentii tonne Sentosalle tommosella kaapelikopilla
Sentosan leijonakuningas
Studiosilla, Universal puhelimessa!
Aurinko laskee Singaporen taa
Tykkään tästä tän näkösestä Sngaporesta
Miälenosotuksen ennakkotunnelmaa Kualassa
Tää hilpee heppu viihdytti kansaa ja pauhas iskulauseita
Poliisit on sitä miältä että tästä ei kuleta...
...eikä myäskään tästä.
Ihmiset laumaantuu Petaling Streetillä
Jonkinlaista liikehdintää ilmassa, otaxun.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Matoja ja luteita ja hutsuja

Kuala Lumpurissa oli junissa vaunuja vaan vosuille

Singaporesta hutsahtavaa iltaa kaikille! Asutaan täällä nimittäins kadulla misä vaaleenpunaset valot kutsuvina hutsuloista loimottavat. Pienet on pimuilla vaatteet ja saaneen olosia miekkosia hiippailee huudiloilla. Kysyntä ja tarjonta kohtaavat, siis.

Mutta ennen Singaporeen pötkähtämistä myö vietettiin kolme yötä Kuala Lumpurissa, minne tultii linjuriautolla lauantaina Tanah Ratasta. Kuala Lumpurissa on aina niin mukavaa, yleensä, ja niin oli enimmäkseen nyttekii. Mutta tunnelmaa hiukan pilas se, et miun mato-situeissön rupes taas vilkastumaan, kutina ei lainkaan ottanu loppuakseen. Rupesin olee henkisesti jo aika lailla niillä rajoilla, että kohta pettää kontrollifriikin tahdonvoima ja hajoan ihan täysin. Sunnuntaina sillävälin ku Camipami oli suhaamassa nähtävyyksillä, miä hoisin Tärkeitä Asioita, sekä surffasin netissä tutkimassa mitä ihmeen lääkettä se miun Tanah Ratan tohtorilta saama troppi oikee on, et onko se ollenkaa mikä matoihi auttais. No ei tieteskää ollu saatananvittu, jotta ei ihme kun kutisee ja madot otti ihan uuen spurtin. Reisi, tissi, nivustaive, perskannikka rupes taas näyttää joltaa helvetin tokion metrokartalta. Eli uusiksi lääkärin pakeille het maanantaina, Petronaxen tötteröille, sieltä löytyy Twin Towers Medical Klinik, joka oli kertakaikkisen hyvä ja asiantunteva ja steriili laitos. Tohtorska syynäili miun paikkoja ja vahvisti että miulla on sekä bedbugsien puremia että niitä Larva Migrains -matoja, jotta oon saanu oikee jackpotin näistä kutisuttavista paskahommista. Mutta nyt sain oikeet lääkkeet ja kun ekan annoksen nappasin ni muutamassa tunnissa rupes olo helpottumaan. Veän kuiteskii lääkärin suositteleman 3 päivän matokuurin, vaikka yleensä yks nappisatsi tekee taikoja, mutta tohtori totes et miulla tilanne sen verran ärhkäkkä et on syytä varmistaa ja vetää triplasatsi nappeja ni lähtee luikerot varmasti.



Pussailu kielletty ja se on ihan oikein.

Ette usko miten ihanaa on kun ei koko ajan kutita. Voi luoja, parasta. Vittu jos miusta koskaan tulee joku raaka diktaattori tai muuten kidutuskeinoja käyttävä niin vannon ja vakuutan, että miun uhrit saa itteensä vitunmoisen lauman noita kutinamatoja. Pari päivää niitten kanssa ni tyypit tunnustaa ihan mitä vaan maan ja taivaan väliltä saadakseen oikeet lääkkeet. On meinaan sen verran mahtava meininki yhteiselo noitten matojen kans, voin kertoa. Mutta ny ne on menehtyny ja onpahan tääki taas jotain mitä sit joskus voi huutonauraen muistella ja Loosessa vartalolonkeron äärellä tyypeille kertoilla.

Mutta ku madoista pääsin eroon ni... vitun saatanan luteet perkele. Miuta aina niin uskollisesti ja mukavasti majottanu 5 Elements Hotel Chinatownissa, saatana. Mein suhre tuli nyt tiensä päähän. Oltiin 3 yötä ja vikana päivänä maanantaina pongasin yhtäkkiä verhoista useta vitun isoja JOTAIN (miä en oo ikinä nähny ludetta aikasemmin, vaikka ohan siit jo pari viikkoa ku ne on miut purru paukamille mutta en oo koskaan oikeeta lutikkaa silmiin kattonu enkä tiänny että ne voi olla noin saatanan isojakii, siis ainakii puol senttiä, selkeesti silmällä nähtävissä). Lahtasin niitä muutaman, ja yhen kiikutin vessapaperin sisällä hotlan respaan, et mikä vittu tää on, onks tää nyt sit bed bug. Yes, it is, totesi respan setä ja anto miulle välittömästi uuen huoneen (huone nro 2). Okei, puuh, uus huone, jee. Mutta eipä aikaakaan ku pongasin luteita miun rinkan päältä uuessaki huoneessa, tosin ne varmaan tuli vaan mukana huoneesta nro 1. Takas siis respaan, ja taas uus huone (huone nro 3). Kamat jäi kaikki huoneeseen nro 2 ja nukuin yöni huoneessa nro 3, sen minkä ny sain nukuttua, oli ihan vitun hermostunu olo ja saatanallinen stressi et mitä vittua miä teen, ne munapäät hiippaili jo rinkan päällä, salee niitä on jo joka läpi täynnä. Hermojen menetys, osa 666, taas lähellä. SAATANAAAA näitten ötököitten kanssa perkele. NAPALMIA KAIKELLE MIKÄ PUREE TAI KAIVAUTUU NAHKAAN TAI MUUTEN VITTUILEE!!!! RÄYH!!!!

Tiistaina meil oli lähtö Singaporeen, mutta miä aamulla heti ku heräsin ni kävin ostaa saatanan tujua torakkamyrkkyä ja suihkin rinkan ja repun ja kaikki sen minkä kykenin. Sit ei ku peukalo perseeseen ja parhaan toivomista. Hotelli ystävällisesti anto miulle huikeen 50 RM:n alennuksen vikasta lutikkayöstä, vaikka ilmotin et en taho maksaa tost vikasta yöstä mitään. Mutta siihen eivät suostuneet vaan pudottivat hintaa vaan 50 RM (normi yhen hengen huone maksaa 150 RM, kallista, mutta hotla on tähän saakka ollu ihan vitun ihana). En jaksanu tapella, olin niin paskana, halusin vaan vittuun koko paikasta.  Ainoo positiivinen asia täs oli et tiettävästi ne paskiaiset ei ehtiny miuta puremaan, ainaki on olo et uusia puremia ei oo. Toisaalta miä oon sen edellisen ludehyökkäyksen ja matojen jäljiltä niin paukamilla ja ruvella ja paskana et jos uusia puremia on tulluki ni ei niitä ees tajua. Singaporessa sit kävin ostaa lisää kaiken elämän (+ elämän munat!) tappavia myrkkyjä ja purin rinkan ja repun ihan atomitasolle ja myrkytin KAIKEN, kamat suorastaan likos myrkyissä. Mitään liikettä en oo rojuissani nähny, eli praise the poisons jos tästä ny tällä helvetillä selviäis. Stressi ja hermostus on yhä kuitenki aika pinnalla, zeniläistä mielenrauhaa täs ei oo nyt niiku pisaraakaan kehissä. Ahistaa.


Täs ois muuten bisnesidea jollekii: perustakaa sellain anti-bedbugs-pesulapalvelu, mihin tämmönen luteita kohdanu reppureissaaja voi tulla koko omaisuutensa kans ja sit siel koko omaisuus käsitellää silviisii että missään ei varmasti ole minkäänlaista salamatkustajaa. Kuala Lumpurin Chinatowniin sellanen, Bangkokin Khao San Roadille, Jakartaan Jalan Jaksalle, Singaporeen tänne Geylangiin ja kaikkialle muualleki missä myä peräkanaa samoja reittejä suhaavat urpot jossain kohin reissua aina pysähytää. Kiitos. (Ja jos tollasta palvelua on jossain jo saatavilla ni kertokaa pliis!)


Batu Caves
Jotta tämmöstä. Mutta tokihan myä kerettii Kuala Lumpurissa tehä jotaa muutakii ku hoitaa mato- ja lutikkahommia. Kerettii vetää kekkulit regeibaarissa ja käytii Batu Caveseilla kiipees ziljoona rappusta hianoon lualaan, käpöteltiin kylillä ja hiukkasen shoppailtiin myös. Kuala Lumpur on ah niin mukava kaupunki, tykkään kovin ja myäs Camipami antoi kiitettävää arvosanaa.

Kualasta tultiin siis eilen bussilla Singaporeen. Konsortium-lafkan bussilippu makso piirun alle 40 RM eli alle kynpin, ilmasta! Etelään suuntaavat bussit lähtee nykysin sit lähes kaikki uuesta bussiterminaalista, joka on Bandar Tasik Selatanissa, minne on kaupunkilta ihan mojova matka. Mutta junalla sinne pyhkäsee jotaa 20-30 minuutissa. Ja se bussimatka Kuala Lumpurin ja Singaporen välillä kestää rajamuodollisuuksineen ja ruokataukoineen lähes sen 7 tuntia, vaikka lippuja tyrkyttävät hyypiöt kuinka uhoo et heijjän bussit menee tuon välin 5 tunnissa. Ei muuten mene. Mutta bussit on mukavia, istuimet on ku nojatuoleja, eli matkanteko on leikkiä vaan.

Singaporessa asustetaan siis Geylangin rempseellä alueella kaukana keskustasta. Mutta Singaporen halvimmat hotellihuoneet sijaitsee täällä, joten siks varten täällä ollaan. Hotelli on 81-ketjun Star-niminen pläjäys. Huone maksaa noin 40 egee/yö. Järkyttävä hinta, mutta Singaporen asteikolla halpa. Halvemmalla jos aikoo majailla ni se on sitte sosiaalisen nuorekkaat dormihommat, ja sellaseehan miä en kuuna päivänä kykene. Geylangin alue on miusta ihan perseestä, mutta raha ratkasee, ja sitäpaitti tästä pääsee junakyydillä ytimeen hulisemaan ihan viuh vaan.  Ja okei, samaha se on missä yönsä nukkuu, mut ois se vaa niin kiva asuu jossai kivemmalla alueella mis ois esmes jotaa muitakii ruokapaikkoja ku kiinalaisii katukuppiloita (eikä niis tokikaan mitää pahaa ole, mutta pien variaatio kuppilatarjonnassa ois päheetä). Mut sä et saaaaa, koko maailmaaaaa jne. No okei, on tääl aika kohtuuhintanen kalja nois nimenomasis katukuppiloissa, siitä plussaa. 6 Singaporen dollarilla saa ison Tigerin. (Ja Singaporen dollarin eli SGD:n kurssi on suunnillee et 10 SGD = 6 egee).

Eilen siis saavuttii alkuillasta ja saapumista sit yllättäen juhlistettii tuos lähimmäs katukuppilassa oluella. Tai useammallakii. Miä tylsä mummoutunu molopäähän lähin tieteskii jo ihan kohtuuajoissa koisimaan, mutta eräs nimeltämainitsematon nuorisojaos jäi jatkamaan meininkejä ns. pikkutunneille saakka. Mutta ku miulla oli Tärkeitä Asioita aamulla hoieltavana, ni piti skarpata jotta pääsee paikkoihin oikeisiin aikoihin.

Tänää oon siis käyny katsastamassa mm. Nordean Singaporen konttorin ja sekä Indonesian suurlähetystön. Asiat on hoidossa ja hommat etenee, wuppiduu. Indonesian 2 kk viisumi kustantaa 65 SGD ja käsittelyaika 2 päivää, eli ku tänää kiikutin passin ja muut tarvittavat läpäreet ( 1 kpl passikuvia, täytetty viisumianomus-lomake, lentoliput Indoihin ja sieltä pois)ni perjantaina saan jo hakee passini takasin. Mainiota!



Singapore on ihan kreisi
Iltapäivä myä sitte suhattii semmosilla Hop On - Hop Off -sightseeing-busseilla ympäri Singaporee ja on nähty ny melkeesti koko paska. Hiano on, ihan älyttömän makeita juttuja kaikkialla ja kaikinpuolin komia on kaupunki. Täällä vois helposti asua ja olla töissä, ei haittais yhtään! Huominen myä hupsutellaan ihan villisti Sentosa Islandilla. Siel on huvipuistoo ja Universal Studios ja vaikka mitä. Lähtää sinne koko päiväks aivan kreisinä riehumaan. Mahtavaa! Ja sit perjantaina hillutaa viel päivä kaupungilla, kunnes illalla Camipami suuntaa lentokoneeseen ja Mordoriin, ja miä yäbussiin ja takas Kuala Lumpuriin.

Kualassa lorvailen pari päivää, ens maanantaina lennän sielt sit Balille ja tiistaina - onnenkyynel tähän kohtaan - vene alle ja kotiin Gilille. Voin vannoa että sit en nimittäin vähään aikaan tee, vittu, yhtään mitään. 

Koska tämä huhtikuu on ollu kaikkine matoineen, luteineen ym hiukan...sanoisinko että on ottanu hippasen voimille tuo ittensä kapsuttaminen.

Olen loman tarpeessa.

Batu Caves
Ei olla enää Kouvostoliitossa, Dorothy!
Singapore on hiano

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Ylävillä mailla hallan vaara

Cameron Highlands on vihree

Nonii. Nyt jos jätetään ällöttävät loiseläinhorinat vähemmälle ja keskitytään itze asiaan, eli mis myä ollaa ja mitä myä on tehty ja millasta on ollu ja sellasta...hmmm... ei-niin-jännää, ehkä. Mutta siitähän täs on kysymys, matkustamisesta ja matkalla tapahtuneista.

Koska kuiteskii kaikkia kiinnostaa miun perseen kunto ja Mato Valtosten tilanne ni hoian sen täs heti alkuun pois: kutittaa yhä ihan vitusti, madot ei etene, mutta roppa yhä täynnä kaikenlaisia paukamia ja muita ihovammoja.  Mutta viime yönä nukuin, luajan tähren, miä nukuin. Johonkii kolmeen asti ens kierin ja rapsuttelin ja hajoilin, ja sit petti hermo. Lääkebägistä panacodi naamaan ja gudbai, taju pois ja hyviä unia. Oih, kemialliset tainnuttimet, AI LAV JYY! Pääsin sängystä ylös vasta joskus ysin jälkeen ja olin yhäti hiukan hönössä, mutta jumaliste että uni teki hyvää! Nukkuminen, parasta. Syömisen ja juuston lisäks.


Tanah Rata
Mutta se siitä. Otetaan kartta käteen ja katotaan missä nyt ollaan! (Jos ette oo huomannu ni miun matkareitti kartan kera löytyy tästä klikkaamalla, jos ei oo tosta yläpalkin valikosta sitä viel pongannu). Ollaan vuoristossa, Cameron Highlandsilla, Tanah Rata -nimisessä sympaattisessa pienessä kaupungissa. Kuala Besutista tänne oli sellanen kuuen tunnin kutiseva kyyti, ja matkaa tästä Kuala Lumpuriin on joku 3-4 tunnin bussikyydin verran.  Hieno, hieno paikka! Ei näytä yhtään Malesialta, vaan pikemminkin pelkkiä rakennuksia mulkasemalla vois arvella sijottuvansa jonnekin britteihin, tai pohjois-germaniaan, tai vaikka alpeille. Näkyy tuo länsimaalasten vaikutus täällä valtavasti, vaikka nykysin vissiin ravintoloista päätellen täällä on lähinnä kiinalaisia ja intialaisia. Ilmasto on viilee, eli Camipami on liekeissä, ja miä jäädyn hengiltä. Hupparit, oikeet kengät, pitkähihaset paidat, pitkälahkeiset pöksyt ja sukat on ihan must, ja melkee eilen illalla ostin piponkii ku ihan pää huurussa saa tääl iltasin viipottaa. Iltapäivällä sataa, joten viileen lisäks on helvetin kosteeta.

Meijjän keskiviikkonen minivani kyyti Kuala Besutista ajoi suoraan tämmösen Eight Mentigi Guesthousen pihaan, ja vaikka noin yleensä ärsyttää tuommonen väkisin johonki vieminen, ni tähän jäätiin kuiteski. Ulkona sattui satamaan, eli huvitus lähtee rinkkojen kans ettimään majaa oli tanakasti pakkasella, plus tästä löyty mukavat puhtaat huoneet sulavaan 80 RM hintaan yö. Viiminen niitti diilille oli respassa pojottava jääkaappi jossa näkyi ISOJA Tiger Beer -pulloja (14 RM). Tähä saakka on oltu ihan vaan tölkkien ja pikkupullojen varassa, joten isoja olutputeleita tervehdittiin riehakkaalla ilolla. Ja majapaikka on muutenkin mukava, ei oo mitään napistavaa, hiukan jotain eläimistöä hilluu nurkissa, mutta myö on koettu jo niin paljon kohtaamisia kaikenlaisten olentojen kans et yks torakka sinne ja toinen pikkuhämis tänne, ei tunnu missään.

Keskiviikkoilta meni lähinnä lääkärille pääsyä ootellessa (iso Tiger Beer nopeutti ajan kulumista) sekä diagnoosin jälkeen kaljalla asiaa juhlistaessa. Eiliselle myä kuiteskii ostettii majapaikan setältä kreisi retkipaketti, joka piti sisällään likimain kaiken mitä täällä Cameron Highlandsilla on nähtävää. Koko päivän spektaakkeli kustans 80 RM per naamio ja järjestävä taho oli Eco Cameron -toimisto. Mainostan, koska retki oli ehottomasti rahan arvonen ja oppaana/kuskina toiminu Francis -niminen intialaisheppu oli kertakaikkisen pätevä ja asiantunteva opas, sekä ajoittain hyvinkin huumorimiäs. Suosittelen.


Mättähältä mättähälle sammalmettässä
Lähettii siis eilen aamulla, ja jeepillä mentiin 8 hengen porukalla. Ensteks kiemuraisia teitä johonkin, missä oli niin vihreet tee-viljelmä-maisemat että pyärrytti. Kaunista, ja vihreää. Seuraavaks yhä ylöspäin, ja sit jeeppi tien poskee ja saatii hiano luento kaikenlaisista erikoisista kasveista mitä tääl versoo ja lyhyt opastus viidakoissa selviämiseen ja semmosta. Sit lähettii rämpimään märkiä polkuja pitkin kohti sammaleista mettää, reitti oli välillä hyvinkin vettynyttä ja ajoittain vähän vaikeetakin, mikkihiiri mättähältä mättähälle kävi, ja välil vähä tennarilla mulas, mutta miusta mettä/viidako-seikkailut on aina kivoja vaikka ny vähä kurasta ja märkää oliskii. Ja nyt ku oltii niin korkeella, pari kilsaa merenpinnan yläpuolella, ni kasvikset kaikki oli aika erilaista ku muissa tropiikin mettissä on näkyny. Välillä näytti ku ois jossain Mordorin tuntureilla (missä en siis oo ikiin käyny) ku jäkälää ja jotaa kipparaa pusikkoo vaa. Mutta mossy forest eli sammalmettä oli hiano! Ihan sellanen et ois voinu ootella et polulla tulee hobitteja vastaan, satumettämäisen olonen ja hiljanen ja komee paikka, siis.


Komeit perhosii
Sit käytii Gunung Brinchangin laella (sinne pääs suoraa autolla, eli ei sentäs kiipeilty omin sorkin), mutta oli pilvistä, joten maisemaa ei paljo ollu kateltavaks. Mutta yli 2 km korkeudessa oltiin. Lisäks ohjelmas oli visiitti Boh-tee-tehtaalle, mis saatii selostus kui teetä tehää ja sit maisteltii teetä ja Camipami osti kaupan tyhjäks kaikenlaisest teesälästä. Mansikkafarmilla pyörähettii kans, jossai kiinalaises temppelis, sekä perhos- ja ötökkäfarmilla, mikä oli miulle hiukan liikaa. Sutasin paskan läpi omin nokkinee viuh vaan ja painuin pihalle polttelemaan tupakkia, en jotenkii pystyny kattomaa ku siel käärmeitä ja ties mitä hirvityksiä esiteltii. Perhoset oli toki hianoja ja isoja, mutta ku oli myös surkeissa häkeissä olevia marsuja ja kaneja ja muita kotosempia elukoita ni rupes vaa ahistamaan. Pihalla oli helpompi olla. Ja sit oli viel hämmentävä Time Tunnel -museo, joka kai koitti olla jonkinmoinen historiallinen katsaus Cameron Highlandsin menneisyyteen, mut se oli lähinnä pitkulamainen halli täynnä sekalaista krääsää. Siin ei ollu päätä eikä häntää, eikä järjen hiventäkään. Ja ennen kotiinpaluuta oli viel stoppi jossain hetelmämarkkinakojuilla, ja thäts it. Pitkä päivä, täynnä kaikkee, hintansa väärti. Nyt on nähty kaikki mitä tääl on näkemistä.

Jäätii tänne viel kuiteskii täks päiväks, aateltii et ihan jees olla yks päivä et ei tartte hirveesti touhottaa mitää, senku lampsitaa kylillä ja lorvaillaan. Hupsuteltii kyl sen verran, et miä kävin kampaajalla (!!!!!) ja Camipami jossaa jalkakopeloinnis. Miun tukkaväri + hiuksen leikkuu kustans kreisit 100 RM eli noin 25 euroo. Ihanan kallista!

Cameron Highlands on kiva. Komeet maisemat ja edullista. Kiinalaisis ja intialaisis kuppilois syä kepeesti pötsin pulleeks, oluen kera, alle 20 ringitillä (alle 5 euroo, siis) ja ruoka on mahottoman hyvää. Kaikki tarvittavat palvelut on kätevästi yhen kadunpätkän varrella ja erilaisia majotuspaikkoja on paljon. Ni että täällä kannattaa kyl käyä, varsinkii jos rannoilla makoilu ja jatkuva hiki alkaa tympäsee ni kannattaa pyhkästä tänne jäätymään pariks yöks, sen jälkee varmaan taas helteet maistuu (ainaki miulle).

Huomenna myä lähtää aamubussilla Kuala Lumpuriin (bussilippu 28 RM per naama),  isoon kaupunkiin. Siällä on kuuma! AI LAV IT! Kualassa ollaan tiistaihin saakka ja sit palataan lähtöpisteeseen eli Singaporeen. Malesian kiertue alkaa siis olla lopuillaan.



Tos kasvaa teetä
Pilvessä
Komiaa on
Jännii rehui
Keltain jännä rehu
Time Tunnel -museossa oli kaikenlaist
Hetelmämarkkina
Yhen kaupan kissa
Sveitsi

torstai 19. huhtikuuta 2012

Kato, mato!

Luontokuva

Sitten viimeksi kirjotellun on ollu vähän kaikenlaista,ja täs tulis puuduttavan pitkästi tarinaa jos jaksais kaiken kirjottaa, mutta miul on nyt ollu pitkä retkeilypäivä takana, väsyttää kovin. Joten miä kerron teille nyt ihan vaa Perhentianin viimeisten päivien asiat ja painotan erityisesti jännittäviä sairaskertomusjuttuja. Nimittäin, muuttui mielenkiintoseksi tämä elämä. Sain uuden kumppanin, tai oikeestaan useita. Mutta alotetaan siitä mihi viimeks jäätii.


Siellä menee mato.
Oli siis kohtaaminen bedbugsien kanssa, luulin. Kutina oli yhtä saatanaa, eikä mikään auttanu. Hauskaksi homma muuttu todenteolla vasta viime maanantaina, kun aamulla herätessä huomasin et jumalaare saatanan perkele, puremapaukamistahan lähtee ihan selkeitä ihonalasia käytäviä etiäpäin. Vittu. Reiden nahan alla vipels joku ihan helvetillistä kyytiä (tarkottaa useita senttejä päivässä), vattassa samoin, persettä hädin tuskin uskalsin ees vilkasta, mutta sama innokas tunneleiden kaivuu menossa niilläkin tonteilla.  Miä olin ens alkuun tyystin pöllämystyny et vittu näenkö nyt oikein ja mitä helvettiä, mutta ei ne käytävät siitä mikskään muuttunu vaikka kävi vetämässä hermosavut ja katto sitte uuelleen tilannetta. Uskottava se oli. Miussa on matoja.

Majapaikan respasta tiedustelin lähintä lääkäriä, ja kylältä löytyki klinikka, jonne pääsin päivällä käymään. Klinikan aukeemista ootellessa guuglailin kaikenlaisia vaihtoehtoja kasvavan paniikin vallassa. Tieto lisää tuskaa, nimittäin, eikä guuglen kuvagalleriakaan matojuttuja hakiessa varsinaista herkkua ole. Mutta aattelin että tää on joku perusjuttu näillä huudeilla, eiköhän kylän lekuri heti tiiä mistä on kyse ja osaa antaa oikeet tropit. Se on jännä toi ihmisen optimismi aina välillä.

Kylän klinikalla oli lääkäri, joka näytti noin 12-vuotiaalta pojanklopilta ja joka vaan hymyili joka asiaan. Esittelin reidessä etenevää madon käytävää ja kerroin että joku on miuta purenu ja nyt menee nahan alla matoja ja kutisee niin perkeleesti että lähtee kohta järki. Tohtoriskloppi nyökkäili ilahtuneena ja totes että jees jees. "Ai giv jyy antihistamiin". Kerroin että antihistamiinia on jo, ei auta. "Ai giv jyy hydrokortisoon!", tyyppi intoili. Kerroin että tuubi hydrokortisoonia on jo koitettu, ei auta. Yritin selventää, yhä uudelleen, että miulla on MATOJA, nyt tarvitaan töpäkämpää troppia. Mutta ei menny perille. Hymyn kera sain pari pikkusta purnukkaa jotain vaaleenpunasta rasvaa, varmaan huulirasvaa, ja kehotuksen että "jyy trai this". Kysyin että auttaako tää muka matoihin, johon tohtorispoika leveän hymyn kera, että "ai dount nou, jyy trai!". Alright, homma ei tästä näemmä kummosemmaksi etene vaikka kuinka tässä vinkuisin, joten ei auttanu ku ottaa huulirasvapurkit ja lähteä veneellä takasin kotirantaan kiroilemaan. Hermon kireys alko lähennellä räjähdysaltista, mutta hammasta purren, ei muu auta. Tunnelma siis äärimmäisen rela ja lupsakka, voin kertoa.

Päätettiin Camipamin kans et rykästää tiistaina snorklausretki alta pois, ja jos ei oo vaaleenpunanen huulirasva jeesiny ni keskiviikkona back to the sivistys ja kunnon lääkäreitten pakeille. Vaikka itekin oon yllättyny, etten atomeiks hajonnu, niin myönnettävä on, että ei paljon kyenny muuta kelaamaan ku sitä, että ihon alla möyrii jotain joka syö sinne helvetillistä tieverkosta. Ja sellaset mietteet ei oo niitä, joilla zenilästä mielenrauhaa ylläpidetään, se näin tiedoksi kerrottakoon. Tietoisuus madoista sekä varsinkin öisin riehuva infernaalinen kutina ja sen aiheuttama väysmys rupes kyllä pistämään puumaa pikkuhiljaa hiukan säpäleiks.


Snorklausretkellä nähtii komiat kivexet
Tiistaina siis snorklattiin koko päivä, oli valtavan hienoo, upeita korallipaikkoja ja iiiiiso kilpikonna ja valtavasti huikeita kaloja ja vaikka mitä. Hieno päivä, ja sai siinä vähän muuta ajateltavaa, sen minkä ny pysty mitään muuta ku matojaan miettimään. Mutta fakta oli, että pakko päästä kunnon lääkäriin, huulirasvasta ei mitään vitun iloa ollu, eli shopautettiin keskiviikolle kyyti Kuala Besutista Tanah Rataan Cameron Highlandsille (65 RM per perse). Tanah Ratassa on nääs kunnon sairaala, ja Cameron Highlands oli enivei meidän seuraava kohde. Eilen aamulla siis vene alle, takas mantereelle ja minivänikyyditys Tanah Rataan. Siinä vaiheessa miä olin ollu jo viikon liki olemattomilla yöunilla, koska kaikki yöt on menny persettä ja reittä ja mahaa kapsuttaessa, eli olin aika vitun lepposana kaikin puolin.

Mutta ooh. Vaikka Tanah Ratan sairaala oli jo sulkenu ovensa ku perille päästiin (WTF? Mikä sairaala menee kiinni klo 16???) ni kyliltä löyty luaaaaajan  kiitos iltaklinikka-vastaanotto, jossa mukava hauska lääkäri, joka tiesi heti mistä on kysymys. Diagnoosi: Cutaneuos Larva Migrains. Hyvin, hyvin yleinen täällä päin, hyökkää ihmisiin erityisesti tuolta rantamestoista joissa hiekassa makoillaan. Viikon lääkekuuri matojen häätämiseksi sekä nukuttavaa antihistamiinia kutinaan. Helpotus oli valtaisa kun sai diagnoosin, ja varsinkin kunnon lääkkeitä. Uujeah.

Tilanne ei silti ole vielä oikeestaan helpottanu. Ainoastaan matojen tieverkoston laajeneminen on pysähtyny, mutta kutina, se saatana ei helpota millään. Nukuttavat antihistamiinit, joita lekuri anto: ei mitään vitun apua. Vedin niitä kolme ja silti pyörin melkeen aamuun saakka ku kutitti niin vitusti. Mutta toivottavasti toi jopa aiempaa pahemmaksi muuttunu kutka tarkottaa et madot siel hädissään jyllää kun tuli myrkkyä ruhoon, ja kohta ne lopettaa hillumisen ja alkaa paraneminen.

 Koko paska on aika hämmentävän ihmeellinen juttu, enkä oo ihan varma onko kyse pelkästään matohyökkäyksestä, vai iskikö myös ne helvetin luteet samaan syssyyn. Hyvin outoa toi et ensin ilmesty yli 70 selkeetä puremajälkeä ja vasta useita päiviä sen jälkeen rupes madot mekkaloimaan. Kun ei jokaisesta puremasta sentään lähe matojen käytävä eteenpäin, osa puremista on ihan pelkän ötökän pureman olosta pahkuraa edelleen. Mut paskaakos tätä täs pohtimaan, nyt vaan nappia napaan ja peukut olkapäitä myöten perseessä, että lääkkeet auttaa ja vähän äkkiä.

On tää kuulkaa jännää tää tropiikissa matkustelu. Mut aina oon kelannu et yök jos jotain tämmöstä sattuis omalle kohalle niin sekoisin ihan just saman tien, mut niin vaa kuulkaa ei tääkään tappanu. Ihmeellistä on mitä kaikkee sitä kuitenki kestää, vaikka on luullu olevansa ihan älytön hermoheikko ja nyhverö.

Sit viel lyhyesti vähän Perhentianin saarista. Oikeen mukava ja nätti paikka, upee turkoosi meri ja varsinkin Coral Bay on tosi viihtysä. Senja Bay Resort on kertakaikkisen ihana paikka majottua siel, on upeet puhtaat ötökättömät huoneet, sairaan hyvöät pöperöt ravintelissa ja jos heillä majottuu ni semmosen koko päivän hienon snorklailuretken saa naurettavaan 20 RM hintaan. Mutta ei miul Perhentianista silti jääny sellasta oloo et olis mikää hinku takasin. Enempi niin et okei, on käyty, hieno paikka ja thäts it. Fiilikseen voi vaikuttaa aika paljo sekii, et koko ajan ku siel oltii, olin aika heikos hapes tän kutina-mato-purema-kupan takia, enkä ollu mitenkää hyvällä fiiliksellä sekuntiakaan. Sori, Perhentian, ei ollu sun vika.

Sijainti on siis täl hetkellä Cameron Highlands ja Tanah Ratan pikkukaupunki. Tääl on helvetin kylmä, jouduin ostamaan eilen oikee sukkia ja laittamaan ekaa kertaa sitten marraskuun alun kenkääki jalkaan. Hupparit, huivit ja pitkät pöxyt on käytössä koko ajan. Ihan kreisii. Mutta miä raportoin Cameron Highlandsin viidakkoseikkailut ja muut hienoudet ehketi huomenissa, nyt en jaksa nakutella enempää, koska on aika vähän rapsuttaa persettä. Moi!


(ja muutama kuva Perhentianilta viä tähä loppuun)




Astetta kookkaampi sisilisko kiipee palmuun
Coral Bay iltavalaistuksessa
Snorklattiin tossa
Romanttinen ranta

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Perse ja Perhentian

Pulau Perhentian Kecil, Coral Bay -biitsi, se kivempi

Heti alkuun varotus. Tämä postaus sisältää kuvan miun perseestä. Lapset, heikkohermoset ja kaikki muutkin, varovasti sit jos uskallatte scrollailla täst yhtää enää alaspäin. Saattaa kuolla lipido ja lähtee näkö, et omalla vastuulla sitte. Vanhan puuman pylly ei ole nätti näky missään tilanteessa, eikä varsinkaan tässä.

Noniin. Koitti se sitten tääkin elämys. Olen päässyt tekemään tuttavuutta luteiden elikäs bedbugsien kanssa. Tiesin, että jossain kohtaa reissua noihin kivoihin pieniin veitikoihin tulen törmäämään, mutta en hurjimmissa kuvitelmissakaan kyenny arvaamaan millasta jälkeä luteet saa ihoon iskettyään aikaseks. Viimiset pari-kolme päivää olen huojunu hulluksi tulon rajoilla, koko 5 ja puolen kuukauden aikana kerätty zeniläinen sisäinen rauha on ollu helvetillisessä koetuksessa, murtumispiste on käynyt lähellä, mutta hammasta purren olen vielä toistaseks saanu piettyä itteni sekoamispisteen terveemmällä puolella. Tiukkaa on tehny, vitsit on ollu vähissä, itku lähellä. Mutta mielessä ei todellakaan oo käyny että nyt riittää, lähen takas synkkään Mordoriin hankeen istumaan. Ehei. Tämmöset lutikkahommelit kuuluu asiaan, ne kärsitään, ja sit jatketaan yhtä kokemusta rikkaampana taas.


Viimeisen illan auringonlasku ät Kapanen
Sain ludetartunnan kenties Kapasen saarelta, mutta tuskin tulivat KBC:n bungalowista, koska siellä tyystin puremitta kuorsailin 5 yötä, ennenku helvetti pääs valloilleen. Viimistä iltaahan vietettiin tuttuun tyyliin kaljaa ja drinksuja KBC:n tyyppien kanssa tissutellen, syötiin ihana viimeinen ehtoollinen, piirusteltiin vieraskirjaan terveisiä ja kirjoteltiin baarissa roikkuviin paleroihinki viel yhet moikat. Siinä illan mittaan jo vähän napisin et vittu ihan ku ois muurahaisia pöksyissä, kutitti ihan vitusti mutta mitään ei sillo viel näkyny. Minihamonen korvissa röhnötin lattiatyynyillä, joita näin jälkiviisaana epäilen epämukavuuden lähteeks. Painelin jossain kohin nukkumaan, ja parin tunnin unien jälkeen helvetti pääs täysin valloilleen.  Kutina piti hereillä koko yön, perse nous täyteen hirveitä paukamia, samoin toinen reisi, nivustaipeet (whoo! Vihdoinkin siis äksöniä jalkovälissä, tätähän on ootettu!), alavatta ja alaselkä. Ei ollu MITN hajua mistä helvetistä on kyse, mutta olo oli lievästi sanoen epämukava.

Torstaina  aamulla meil oli sit lähtö kohti Perhentiania, ja tiesin jo lähtiessä et matkustamisesta tulee yhtä kärsimystä koska koko kroppa tisseistä polviin oli ku tulessa. Hammasta purren lähettiin kuiteski, saatiin komeelta Hansilta kyyti Marangista Kuala Terennangguun (lähin iso siti) suoraan oikeen bussin kyytiin ja viel läksiäisiks saatii bussin ovella halailla komeeta Hansia, joka on siis ihan vitun komee (oonko maininnu tästä ehkä jo? Hmmm... komea on, kyllä!). Kämänen paikallisbussi rantakylään nimeltä Kuala Besut (hintaa kyydillä 10,80 RM) ja alla tietysti hiostavat keinonahkapenkit, just siis sitä mitä jo valmiiksi tuskaa huutava perseeni kaipas. Elämäni pisimmät pari tuntia meni siinä sit. Huojuin hulluuden porteilla, ja jossain kohin mietin et en kestä enää, heittäydyn alasti ja kynsin ihoni irti ja hyppään huutaen bussin ikkunasta, tuska ja kutina oli niin järjetön. Itketti, kuvotti, tukaloitteli, vitutti.


Kuala Besut
Kuala Besutissa meil oli muutama tunti aikaa hoitaa asioita (venelippujen osto, ne maxo 70 RM ees taas, ja sit pankkiautomaatti, kemppari, tupakkikauppa, ruokaa), kunnes sit pikaveneellä Perhentianin saarille. Venekyyti oli hiukan ehkä kiinnostava, jos ois kyenny kelaamaan mitää muuta et ku et koko ruho on tulessa ja haluaisin raapia itteeni juustoraastimella. Cami piätteli oksennusta, kaikille paitsi meille oli pelastusliivit, kyyti oli kaahausta ja jännää, mutta ei toki mitn verrattuna parin viikon takaseen venematkaan Gililtä Balille.


Long Beach. Äääähhhh.
Perhentianilla valittiin saareks Kecil eli pienempi saari, ja sieltä Long Beach. Haukattiin paskaa, siis, ihan täysin. Majotuttiin saaren toiseen päähän Moonlight Chalettiin, joka seki osottautu lopulta virheratkasuks. Mut miä olin aika lailla koko päivän siin kuosis et en pystyny ajattelemaa muuta ku et tarvin suihkun, vaatteet on saatava pois päältä ja on pakko päästä viilentymään tunniks vesihanan alle, jotta ois kyllä kelvannu mikä tahansa lantakasa, jos siel vaa on suihku. Ja ku Camilleki kelpas Moonlightin rivarinpätkät ni avot, siihen siis. Päällisin puolinhan Moonlightin majat vaikutti lupaavilta, hintaki oli kohtuullinen (60-70 RM/yö ja jopa ilmastointi!) ja miä pääsin suihkuun tarkistamaan tilanteen. Ja tilanne oli hirvee. Yli 70 puremaa ympäri kroppaa, lähinnä kuitenkin perseessä ja reisissä, muutamia tisseissä ja vattassa ja selässä. Olo yhtä tuskaa. Vaateet täynnä jotain epämäärästä muhjua. En tienny mistä vitusta on kyse, mutta älysin aika nopeesti että miulla on joku vitun salamatkustaja-armeija pesiytyny kuteisiin. Ei muuta ku tunniks vesihanan alle, raivosa kuuraus, desinfiointi, myrkytys, kortisonivoidetta, kortisoninappeja, paniikkia, tuskaa, epätoivoa. Liki kaikki vaatteet ym tekstiilit kipikipi pestäväks.

Sillä välin ku miä meinasin hajota itsemurhan partaalle kutisevien paiseitteni ja miuta elävältä syövien ties-minkä otusten kans, ni Camipami koko pelkoa ja inhoa oman kämppänsä toiletin puolella. Matoja, ötököitä, ties mitä, rupes vyörymään jostain ja hermoromahdus oli sielläkii siis lähellä. Että meil ei sillai ollu kummallakaan tunnelmat järin vastaanottavaisella taajuudella ku lähettii iltahämäris murkinalle ja kattomaan Perhentian Kecilin Long Beachin iltameininkiä. Ja meininki, sehän siellä oli niiku olis jossain vitun Roodoksen baarikadulla. Länkkäriplondit tuputtaa kuppiloitten edustalla ilmasia napsuja (okei, kelpaa joo), baareissa jumputtaa täysillä paska tekno vaikka kuinka on se Bob Marleyn kuva seinällä, tulikepukat pyörii, pienis vaatteis keikisteleviä turistipimuja, tällättyjä cooleja poikia, vesipiippuja blaa-blaa-blaa. Hohhoijaa. En tykänny, enkä viihtyny, mutta vaikia sanoo johtuko se nyt tästä yleisestä hirveestä olotilasta, vai oliks Long Beachin rantaparty-karnevaalissa oikeesti vähän vitusti vikaa. En usko et just nyt MIKÄÄN paikka maailmassa ois tuos kohin saanu miulta innostusta osakseen, ei vaikka olis saari täynnä vuosikausia selibaatissa olleita Von Herzenin veljesten näkösiä kolleja, jotka on just vahingossa nielassu purkillisen viagraa kukin, ja olisin ensimmäinen ja ainoa nainen joka sinne jalallaan astuu. Saletisti valittaisin siitäki, et öynöy, Hen Vortzeenit vonkaa panee ja tuputtaa meizzelii, ihan yäk, miä en kestäääääää, tahon olla rauhassa raapimassa persettäni. Koska on vaan ihan saatanan vaikee olla omissa nahoissaan juuri nyt.


Luteiden syömä perse. Puremista näkyy tässä vain pieni osa.
Yöllähän en pystyny nukkumaan just ollenkaan kutinan takia, joten surffailin netissä ja koitin selvittää mistä on oikee kyse. Ja ei montaa kertaa tarttenu klikkailla ku löyty ihan täysin identtisen näkösiä puremajälki-valokuvia ja luteitahan tässä ny sitte on mitäilmeisimmin tavattu. Oikeen mukavaa. Nyt on kauhee paniikki et niitä on rinkassa ja kamoissa ja vaatteissa ja ääääääk ja en pääse niistä eroo ja kantelen niitä mukanani ja levitän muitten riesaks  jokaiseen majapaikkaan mis jarrutan. Joten kuhan eilen aamulla vaihettiin majotusta (Rock Garden, kivat mökit rinteessä, upeet maisemat, mun tuuletinmaja 70 RM/yö, Camin ilmastoitu 130 RM/yö) ni kävin ostamassa vitusti myrkkyjä ja levittelin koko omaisuuteni terassille, myrkytin KAIKEN sellasella torakkanaattori-megamyrkyllä, joten toivottavasti tehoo luteisiinki ku kerta tappaa jopa torakat. Eniten stressaa vaatteet, vaikka kaikki onki jo käytetty pesulan kautta, ni tuskin pesevät tarpeeks kuumassa, pelottaa joka kerta ku vetää uutta riepuu ylle et josko täältä ne saatanan paskiaiset taas iskee nahkaan kiinni. Uusia puremia ei oo kyllä sen ekan hyökkäyksen jälkee tullu, et sikäli pientä valoo tunnelin päässä ois ehkä hiukan pilkahtamassa. KUHAN TÄÄ VITUN KUTINA RAUHOTTUIS! Ja sais nukuttua. Kolme yötä oon nyt jotakuinki valvonu kutinani kans,  sellanen alkaa laittaa nuppia sekasin.

(Ja kyllä, laitan meiliä Kapasen saarelle komeelle Hansille et tilanne on tämä, räjäyttäkää mun vanha mökki sekä baarin makailutyynyt, ettei lähe paska kiertoon ja peeäs, oi ku oot komee.)

Jotta tunnelmat Perhentianin Long Beachilla ei oo ollu järin riehakkaat. Vitutti koko paikka, vaikka onki upeet maisemat ja turkoosina hohtava meri ja noin, mutta on ollu hippasen vaikia nauttia yhtään mistään ku ei haluis muuta ku repii perseensä irti tai vähintäänki jyystää sitä jollain moottorisahalla. Myös Camipami hajos eilen ihan totaalisesti, koska uus mökki Rock Gardenissa piti sisällään mm. ihan vitun isoja hämähäkkejä, ja pien jonkinlainen hermoromahdus paukkas sit päälle ja Camipami kipaski eilen illalla joskus kympin aikaa nukkumaan Bubu-resortin noin 75 euroa/yö maksavaan luksukseen. Joten oli molempien fiilis vähän se et haista vittu, Long Beach, myö häivytään eikä tulla enää ikiin takas.



Coral Bay. Aaahhhh.
Tänää aamulla myös sitte pakattii kamat, taas, ja otettii venetaksi alle ja hilpastii saaren tois pua Coral Bay -rannalle. Tuhat kertaa mukavampi ku nuarison örvellysranta Long Beach, ja löyettii tääl kiva majapaikka Senja Bay Resort, josta saatii molemmille ilmastoidut ihanat huoneet, 135 RM/yö. Ylittää miun budjetin, mutta oon nyt vetäny ton bedbugs-homman kanssa sellasen viia doloroossan, et vitut rahasta, tarvin nyt hieman mukavuutta ympärille. Ja koska ei oo naapurista Camipamin huoneestakaa kuulunu paniikinomasia ulvahduksia (= tarkottaa kohtaamisia joidenkin otusten kanssa), ni oon toiveikas et nyt ei tarttis Assholee muutamaan päivään pakata ja sais olla täs ja parannella paukamiaan, eikä tartteis touhottaa. Kuhan rannalla makoilee, lueskelee ja ehkä jonkuu snorklailuretken rykäsee ni avot. Ja snorklausretki on pakko tehä. Nimestään huolimati kun tää Coral Bay on vedenalaselta menoltaan lähinnä Dead Coral Bay. Kävin tänää suhaamassa räpylät vinkuen pienen tarkastuskäynnin tuol meres ja siel ei oo ku kuollutta korallia. Ja merimaggaroita. Mutta kyl tää silti kiva paikka on, tääl voi ottaa pyllylle aurinkokylpyjä biitsillä makoillessa ja on sellain stressittömämpi yleisfiilis.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Lutikoiden marssi. Kyllä tästä toivutaan ja iloisna matkaa jatketaan. Moi!

Coral Bay
Coral Bay