Katurunkkari

Kuvituskuva (kialtoplakaatti lentokenttäpussissa Kuala Lumpurissa)

Päivää. Tapan aikaa Chinatownin Starbucksissa. Pillillä lutkutan samalla ihanaa frappea ja ootan kofeiiniövereitä. Niikun ei tässä pumppu jo muutenki tykyttäis. Eilen oli rajua jälleennäkemisen riemua ilmassa kun kavereita pitkästä aikaa näin ja Reggaebarissa hieman kaljaa otimma. Olo on kualemankiäli.

Mut kert täs on viä tuntitolkulla aikaa tapettavana, ni aattelin ny kuitenki tulla hölisee plokiin tärkeetä asiaa. Koska sattui eilen jännä juttu, kuulkaa. Kohtasin - taas! - sellasen veikeen hepun, jota myös runkkariksi kutsutaan.

Miulla oli perkeleen aikanen aamulento Balilta Kuala Lumpuriin. Sitä varten pojotin Sanurin kadulla klo puali-nelijä aamuyällä oottamassa pirssiä. Hiljasta oli juu, mutta kyl siinä ny meni autoo ja mopedii ja oli 24h minimarketti viäresä ja noin, et ihan  autioo ei ollunna. Ni kui ollakaan, siihe tiän toiselle pualelle pysähty mopo. Siitä nous sellanen nuar, ihan siivon näkönen kloppi. Otti kypärän pois päästä, asteli viäresä loimottavan katulampun valokeilaan pojottamaan. Ja ihan muina mopojätkinä kaivoi siinä sitte pippelin esiin ja rupes villisti runkkaamaan. Tuijotti miuta samalla.

Miä pöyristyin niin perkeleesti, en meinannu uskoo silmiäin. Hetken silmät ymmyrkäisnä toljotin et ei helvettilääne, mutta sit palo käämi. Karjasin sille klopille että VOI VITTU ja kipitin herättämään hotellin vartijaa. Runkkari säikähti ja hyppäs moposa selkään ja kaahas poies.

Miä en vittu TAJUA. Mikä helvetti siinä oikee on, että pitää julkisesti pensseliään vatkata? Vissiin se sitte on niin, että kun tumputtajalle tarve iskee, ni siin ei sit muuta voi ku ruveta samoin tein hommiin.

Aika seksikäs pakkaushan miä toki olen, varsinkii aamuyän tunteina, että sikäli ymmärrän kyllä et saattaa rajuki kiima iskee ku miun hekumallista olemusta sattuu pahaa aavistamatta vilkasemaa. Onneks olin liikkeellä toho aikaa aamuyästä, ettei ollu mikää ruuhka-aika. Aatelkaa ny ku ois siinä useempikii liikenneväline joutunu vetää jarrut kirskuen mopoa ja autoa parkkiin, jotta ois kaik päässy pihalle vemputtamaan. Oisha se ollu ikävää ku kauhee liikennekaaos ois siitä seurannu, ku tiä ois ollu tukossa runkkareista.

Siltä varalta että näitä tyyppejä tulee kohalle viälä lisää, ja miksipä niitä ei tulisi, ni piti oikee tehä tälle aiheelle oma tägi, ni saahaa sit kaikki runkkarit saman täpän alle. Juu.

Eipä miulla tän kummosempaa täl erää. Muutaman tunnin pääst lähtää kavereitten kaa yäbussiin viättään liskojen yätä. Aamuyällä saavutaan Kuala Terengganuun ja sieltä hilpastaan sitte Marangiin laiturille katteleen ku aurinko nousee ja oottelemmaa, että joku vene viä meijjät Kapasen saarelle lötköttelemään.

Ni että kuulemiin! Ja kosketelkaa itteenne, hei!

Lembongan, sikajees, jotain-jotain (en keksi hianoo otzikkoa)!

Lembongan

Ja täällä jälleen Hanur Beachin geriatrinen saattohoitola, hyvää iltapäivää! Täräytin tänne Balille aamulla pikaveneellä Lembonganilta ja majoituin tuttuun, mukavaan, edulliseen Yulia 2 Homestayhin. Oon hoitanu asioita in da Internet, käyny tekemässä erinäisiä hankintoja, syäny megajuustoisen juustorakastelijan juustopizzan ja juanu ison pintankin sen kyytipojaks, ja sit oon lyllertäny takas kotio pusaamaan lisää asioita in da internet. Laskui on maksettu, sukelteluvakuutus on otettu, emailei on luettu/kirjoteltu, kaikenlaisii jutskii selvitelty ja ny viä kakannan kuvia ja paskaa tänne plokiin! Onpa kuulkaa aikaansaanu olo, ja vaikkei se ookkaa saaneista oloista se makoisin, kuulemma (kaverit ovat kertoneet), ni tähän on pihtarin tyytyminen.

Viis yätä Lembonganilla hujahti hirveellä vauhilla. Mikäs ihme se on, olin mestoilla käytännössä 4 kokonaista päivää, ja sukelsin joka vitun päivä 2 sukellusta. Niist asioista miul ois paljonkii sanomista, mut en jaksa nyt vääntää mitää sukellusjuttuja, kyllästytän jo itteenikii täl rasittaval mesoomisel. Ja muutenkii, tarttee sulatella kokemuksia hetko, ja ottaa ny vähä etäisyyttää mereen. Oon jumalaare viimeks pysyny koko päivän maissa joskus... vittu, toissa viikolla vissii, eli on vähä fiilis et pitääpi venailla että tää keinuminen loppuu ni pystyy ehkä sitte jäsentämää ajatuksia vedenalasista aiheista julkasukelposiin pökäleisiin. Toteen tähä vaa sen verran, että lähellä on ollu etteikö ois loppunu tämä koko harrastus jo tähän, mutta perkele jos on alotettu ni jatketaan, saatana, vaikka henki menis. Pelolle en anna sijaa, tai vaik antasin, ni se ei oo mikää syy ruveta nynnyilee.

Onneks oli parin vikan Lembsu-päivän suklailut aamuisin, ni jäi iltapäivät aikaa makoilla uima-altaalla tai käyä nuuskimassa saarta ihan siältä merenpinnan yläpualelta. Eilen vuokrasin fillarin ja kaahasin mangrovemestoille toljottaan et nonii, siinä sitä on, mangrovemetikkö, onpa jännä. Tepsuttelin myäs ympäri saarta pälyilemäs maisemia (surffareita) ja istuskelin rantapaarissa kattomassa aurinkolaskua (surffareita) ja haaveilemassa pysyvästä kodista jossain täällä (ja surffareista).

Sinä olet (mangrove)viidakon vauva, polvet, polvet!

Lembongan oli kaikkinensa sikajees, vaikken siellä ny kauheesti mitään muuta tehnykään ku sukeltelin. Ihan ehottomasti silti saari, jonne vois mennä toisenki kerran. Ja siäl on varsin edullista, vaikka highseason onkii. Majotus on hintaasa nähen miun miälestä tasokasta. Pöperöö ja kaljaa saa myäski kelpohinnoin. Jos ei tee mitää muuta ku majottuu ja syä ni päiväpudjetin ei kummonen tartte olla.

Muutama vinkki Lembonganille meneville: saarella ei oo pankkiautomaattia eli pino rahaa mukaan. Sinne näytti olevan pankkiautomaatti rakentumassa mutta Saatanako sen tiätää millo se rupee sylkeen rahaa ja vaikka oiskii ns. toiminnassa ni sen varaan tuskin kannattaa laskee.  Ja sit kyydityksistä ni ainakii Scoot -merkkinen pikavene-firma kulettaa reittiä Gili-Lembongan-Sanur, eli yhellä lipulla hoituu ja voi jarruttaa Lembonganilla jos haluu eikä tartte maksaa lisää sit ku haluu jatkaa Lembsukalta etiäpäi.

10 kuukautta matkaa takana. Ei, ei ole "koti-ikävää", ainakaan jos sillä tarkotetaan et pitäis kaivata takasin Mordoriin. Mutta on jo hirvee kaipuu takas omalle Hiekkakikkareelle, vaikka samaan aikaan on hirmu innokas fiilis lähtee taas käymään vähä niiku ulkomailla. Vaikka meenkii enimmäksee tuttuihi mestoihi vaa.

Elokuu on muuten ollu ihan saatanan kallis. Rahaa on mänt huikeet 2 900 euroa, josta pyäreesti tonni on sukelteluun liittyviä kuluja, reilu 200 egee on hammaslääkärikuluja (josta vakuutus korvas vajaat pualet) sekä noin 400 egee on mällätty tulevaisuuteen sijottuviin lentoihin. Elämiseen, asumiseen ja normaaliin olemiseen on siis menny noin 1 300 euroa, joka on ihan helvetin vähän, ottaen huomioon et enimmäkseen oon lorvinu täs elokuussa highseasonin hullaannuttamalla Hiekkakikkareella, jossa mikään ei just nyt oo edullista.

Ei miul muuta. Voi olla et nyt ei vähää aikaa ploki päivity. Pyrähän tästä seuraavaks Kuala Lumpuriin, sieltä ei oo kuiteskaa mitää asiaa, ku siel on ohjelmas vaa varikkopysäys, ja sit painellaakii jo hippulat vinkuen Kapasen saarelle. Siäl ei ainakaa viimeks julkinen wifi missää omas murjus ujeltanu, ja miä en nyt mitää omaa nettimokkulaa ees harkitte ku ei oo mitää tärkeit asioit hoidettavana. Ja tuskin jaksan muutenkaa kauheeta vaivaa nähä et pääsen tänne tilittämään et nonii, nyt on löhötty ja juatu kaikki saaren kaljat ja homokissat kehrää ja elämä o hianoo. Mut katotaa, mist sen tiätää, jos avautumisen tarve ylittää mukavuudenhalun. Enivei, jos ei kuulu ni älkää seotko.

I'll be back!

Suklauspuljun uima-allas aamutuimaan

Aurinko just nousi

Merileväbizniz on Lembonganin ykköselinkeino. Hajustakin sen voipi päätellä.

Suklauspuljun mirri

Melko kreisee aaltoiluu

Loiskis vaan

Merilevähommia

Tämmöstä, muunlaisten ohessa, ne siäl meres viljelee

Yks ilta taivas näytti siltä et no nysse helvetin Jeesus tulee siältä, ja miä en ois ollu yhtää valmis.

Suklauskaupan mirrit

Kosketin simpukkaa. Helmenvalkeaa. Ja parin muunkii väristä.

Paikallista asujaimistoa.

Vene ja mangrovehommaa

Tilpehöör-kauppa käy kuumana

Rantapummihauvvat

Näin oli käyny sunnuntaina muutamia tunteja sen jälkee ku miä olin tua kyseises suklauspaikas pällistelee mola-molaa. (lehtileikekuva näpsästy lehrestä nimeltäns Bali Post, 28.8.2012)

MolamolamolamolamolamolaMOLAMOLA!

Nonii. Nysse on nähty. MOLA-MOLA! Jumalauta. Onneks oli porukassa mukana tyyppi kameran kanssa, muuten en uskois enää että oikeesti näin ton.  Eli täsä postauksessa mukana olevien kuvien mola on justiisa tismalleen hän, meijjän molo, eikä mikään missä-tahansa-pongattu rändöm-ahven.

Mola-mola nähtii Nusa Penidan edustalla, sukelluskohteessa nimeltäns Crystal Bay, noin 22 metrin syvyydessä, aamulla ekalla pulahuksella, vähä kahexan jälkee. Mola-mola oli noin 3 metrinen lotko ja lilluskeli siin ihan lähellä vaikka kuinka kauan. Oli huikeeta. Tuli epätodellinen olo. Sellanen et näänkö ton oikeesti vai untako tämä hulluus vain on. Huh huh. Vittu minkä näkönen kala, oikeesti. Menee aivot ihan solmuun ku tollanen lilluu vastaan.

Kivaa oli myäs et oltii ainoo porukka paikalla noin aamutuimaan. Kuulema mestoilla hilluu mustanaan sukeltajia myöhemmin päivällä, mut aikaset märkäpuvut molamolan pongaa!

Muuta hyvää tän aamun sukelluksista ei ookkaa sanomista. Olen maailman paskin sukeltaja ja miun ois syytä pysyä uima-altaassa eikä lähtee ollenkaa tonne meriin sekoilemaan, koska oon täysin kyvytön tumpelo, joka ei osaa, vittu, MITÄÄN. Tämä on fakta. Unohtakee kaikki mitä oon omista sukeltelutaidoistani aikasemmin houraillu.  Olen siis tänää kokenu ihan oikeesti (kokeneemmatki-sano-oikeesti) ihan vitun hirveet virtaukset. En tykänny yhtää, enkä osannu muuta ku olla säälittävä hätääntyjä. Täs kävi just sillai et ens tuli ylpeys et klopoti-klopoti ja sit heti sen jälkee kävi sillai et kas, lankeemushan se sieltä jolkottaa. Vittu.

Mut ihan sama, oon iloinen paska sukeltaja tänää, kert OON NÄHNY MOLA-MOLAN!

Lembsukan Nusal jäätymäs

Lembsukan Nusa

Mola-molaa miä mezästän, tahdon nähdä suuuuuuuren! Siinä on lyhyesti se, mitä miä täällä hianolla Lembonganin saarella oikeen puuhastelen. Mola-mola on wikipediasta päätellen suameks möhkäkala ja se on helvetin iso jos se on iso, ja vaikkei olis iso yksilö, ni ainaki se on todella, todella kummallisen näkönen otus. Pistäkeepä kuuklen kuvahakuun piän tiadustelu ni ymmärrätte miks tämmönen vouhkaaminen.

Nusat

Nusa Lembongan on siis piänehkö saari aika lähellä Balia. Kuuluupi sellaseen kolmen saaren ryppääseen, joist isoin on Nusa Penida ja sit on piäni Nusa Ceningan ja sit tää miun alla nyt oleva Nusa Lembongan. Eli nusa sitä ja nusa tätä, tää on yhtä nusaamista tää huudilo. Miä oon käyny täällä kerran aikasemminkii, joskus muutamia vuosia sitte, mutta sillo ihan vaan sellasen big-fun-tyyppisen päiväretken puitteissa. Että ihan ei oo sataprosenttisen uutta elämystä tämä kikkare, mutta ei ny mikää täysin tuttukaan saarenkäntsä. Meininki on balilainen, elikäs on balin näköstä temppeliä ja pytinkiä. Fiilis on rento ja lupsakka. Porukka on sukeltajia ja surffareita, eli helvetisti komeit uroit on huudiloilla. Mut on myäs mopoi ja autoi ja ne vähä ahistaa ku kauhee pärinä.

Tulin tänne Lembonganille toissapäivänä. Hirveessä rapulassa matkustin, ja venekyyti oli jälleen ihan yhtä helvettiä, kuten se tuntuu aina olevan ku Hiekkakikkareelta pois oon lähössä. Järjetön oli aallokko, kuski ajo ku hullu ja tuntu ku ois menty raketilla, vene lens välillä ilmassa ja jysähti sitte takas aaltoihin niin että tuntu ku ois häntäluu menny sirpaleiks ja munuaiset paukahtanu kainaloihin saakka. Miä tulin oikeesti ihan vitun merisairaaks ja oxennusta senku piättelin ja kuolemaa pelkäsin. Jossai kohin huomasin et kaikki muut kyytiläiset vilkuilee miuta hyvin hermostuneen olosina ja supisee jotaa. Ilmeisesti näky naamasta että tuolla kalkkunalla on nyt oikiasti todella rankkaa. Kyllä siä oli muitaki, kenellä pikkusen hymy hyyty, mutta miun lärvi tais olla kaikista syviten vihreenä. Ottalla helmeili kylmä krapulainen hiki ja varmuus kuolemasta sai miltei uskomaan Joulupukkiin. Teki miäli suuteloia rantahiekkaa ja kyynelehtiä hieman ku vene vihdoin kopsahti Lembonganin rantaan.

Pizinen rinsessapeti Bundaseiskassa

Majotus löyty ihanan helposti. Venepuljun ukko lastas miut autoon ja vei toivomaani majapaikkaan, josta löyty hetimiten yks koko reissun ihanimpia huoneita. On ihana rinsessapeti mis on piziset verhot ja kämpäs on tilaa ja kaik on kiiltävän puhasta  ja pihas on piän uima-allas ja puutarhamaiset olosuhteet. Eikä oo muuteskaa mitää narisemista, paitti jääkylmä vesi suihkussa ja maaliman hitain internjetkoneksön, mut vittuuks niistä, ku muuten on kaikki mukavasti. Bunda 7 on paikan nimi ja iso tattis Lasselle, ken paikan miulle vinkkas, ai lav it! Sijainti on Jungut Batu -rannan melko välitön läheisyys. Jungutbatu ei millää lailla oo sovelias jos kaipaa sellasta rannalla retkottelua ja meres lillumista, täs on rajut vuoroveden vaihtelut ja hillitön merilevän viljely, mutta miä halusin ainoostaa asumaan lähelle Blue Corner -sukelluspuljua ja sen kriteerin Bundaseiska ja Jungut Batu -piitsin tuntuma täyttää hyvin.

Sukelluspuljuun majottumistakii vahingossa mietin, mutta muistin sit miten raskasta sakkia sukeltajat on, ja miulle kyllä riittää et heijjän kaa hengaa päivät. On ihanaa et on sit oma kiva pakopaikka mihi pääsee olemaan rauhas ilman sukeltajien big-happy-family-tyyppistä yltiösosiaalista halailevaa meininkiä, mis istuskellaa vieraitten ihmisten kans ja puhutaa sukeltamisesta.  Mikä ihme siinä oikee on? Miutakii eilen yks sukelluspuljun jätkä jo taputteli perseelle, ja miä en oo kyseisen hyypiön kans viä ees sukeltanu, oon sanonu moi ja vaihtanu pari puutaheinää-tyyppistä smooltookki-lausetta, mut ei se mitää, koska ollaan sukeltelijoita ni ollaan automätik niin tuttavallisia että voi jo persettä läpsytellä. No ei se mitää, ens-närkästyksestä ja peljästymisestä ku tokenin ni olin ihan myhäileväisnä, pakara kuumottavana ja kalsarit kikkaralla siin et jesssss, komee kloppi läpsi miun persettä. Sellasta ihmettä täs ei ookkaa tapahtunu sitten.... jaa? En ees muista.

Blue Corner on eniveis tosi jees sukelluspulju ja hommat näyttää toimivan ja meininki on osaavan olosta. Siel on myäs kaks kissanpentua eli en voi ku tykätä. Blue Cornerin valittin siks, että miun oma sukellusope, se miesmallinnäkönen, maailman paras David, sano et mee sinne, ne pitää siusta hyvän huolen, ja sitte ku viä miun kreisisisti sukeltava kaveri Lassekii suositteli et ne on hyviä, ni ei miun tarvinu muita putiikkeja ees käyä kattomassa.

Tääl on jokunen sukelluskohe

Mola-molaa en oo viä nähny, vaikka on jo neljä sukellusta täällä ährätty. Ettiminen jatkuu viä huameen ja ylihuameen, eli aion sukeltaa täällä kaikki helvetin sukellukset mitä suinkii ehin ennen ku matka taas tiistaina jatkuu. Maisemat veen alla näis vesis on huikeet, siel on vaikka mitä otuksia ja oon ihan täpinöissäni koko ajan ku ei yhtää tiiä mitä siel voikaa nähä. Vesi on täällä myös piirun verran haastavaa ja nyt oon taas laskeutunu märkäpukuuni ton pienen leijailun jälkeen mis luulin et oon aika vitun hyvä suklaa. Nyt ymmärrän taas, etten tajua sukeltamisesta hevonbärssettä. Jos väitin et Kilil on ollu "kreisei virtauksii" ni voin vaikka imee kynttilää, en tiänny mistä puhuin ja ilmeisesti koitin vaa esittää rajuu et mikn ei enää hätkäytä. Vittu, kyllä hätkäyttää! Tääl on ollu jo miun miälestä rajumpaa kyytiä ku Kilillä ikinä, ja siltikin kaikki sano et olipas vetelät virtaukset. Aijjaa. Tuskin maltan oottaa et tulee sellasia OIKEESTI hurjia virtoja vastaan. Peloittaa taas hiukkasen joka kerta ku tonne veteen kaatuu mutta se lienee ihan terve olotila. Lisäks tua menee ihan hullun kylmiä virtoja, jotka näkee silmällä etukäteen, vesi muuttuu sellaseks oudon oloseks ja hyytelön näköseks ja sit tuntuu siltä niiku uis jääpalaan. Mutta viileet rajut virtaukset tuo isot kalat syvyyksistä, eli joku järki niissäki siis on.

Nää tyypit on jotenki tutun näkösii

Mutta sukeltelusta vie toki jonninverran viehätystä se, et alkaa pukkaa hypotermiaa. Ku häviää tunto sormista ja varpahista ni siin ei kauheesti sit enää pysty keskittyy minkää molojen kyttäämisee, vaan se on lähinnä viittilöintiä sukellusopakselle että Päde tääl alkaa sinertää. Kylmän takia ryystelen myäs happiputelini aika vauhilla. Et vittu, se on kreisii shoppailuu tiedossa. Tartten sukellusvaatteita. Lapaset ja pipo ja pilkkihaalari vissiin, sellast kaikkee mitä en tiänny ennen tänne tuloo ees tarvittevani. Eikö tää rahanmeno tähä hommaa lopu ikiin? No vittu ei.

Miä oon oikeesti todellakin sopeutunu paikallisiin sääoloihin. +24 asteen vesi tuntuu hyytävältä (se on sukellusvesien kylmyysenkka eiliselta syvän meren pulahukselta), ja iltasin palelee rannallakii ku lämpötila on "vaan" jotain +25 tai +26. Ni että kui pystyn ikinä enää elämään Mordorin pakkasissa? En kuinkaa, luulen. Siin taas yks ruksi siihen sarakkeeseen, jossa lukee et "syitä pysyä matkoilla".

Se sukelluksista. Muuta tosin en tääl (täl kertaa ainakaa) ehi enkä aio kauhiasti tehä. Pikkusen on ny ollu aamuisin aikaa jolkottaa kattomassa maisemia, sukellukset on lähteny yleesä vasta puoliltapäivin ku ennen sitä ei oo merta ja veneet makaa kuival maal. Oon siis hiukka tepastellu tuol ja todennu et eri kiva saari on tämä ja lämmöllä suosittelen kelle vaa kekä täälläpäi lorvailemas käy. Seuraavan kahen päivän suklaukset onkii sit aikasii aamuja, lähtö on jo seikan tienoil. Mut ihan kiva, jää iltapäivät aikaa makoilla vaiks uima-altaal tai tepsutella pitkin saarta. Jos jaksaa.

Ja oon törmänny tuttuihin. Maailman pienuus jne. Yks hollantilaiseukko, kenet tapasin Sulawesin Togeanilla, ni lampsi vastaan just ku olin torstaina tänne tullu, majottunu, käyny sukelluspuljulla ja olin jolkottaas kotio tualt yhen pusikon kautta. Kuulumisten vaihto ja hyvää matkaa Hullantiin, hää lähti eilen takas kotio. Ja sit oli miun kotihiekkakikkareen sukelluspulju Lutwalan omistajaperhe  tääl kahen yön breikillä juhliis setän synttäriä. Ja oli oikeen mukavaa et hyö tääl huilaisivat ja heijjän kaa muutamat bintankit eilen riipasin. Miä tykkään siitä huushollista kyllä, ne on mukavaa sakkia ja tykkäävät kissoista. Tänää ne läks jo takas Hiekkakikkareelle, on highseason jne ni ei parane pal lomailla.

Oon tääl Lembsukan Nusal yhteesä viis yätä, tiistaina siirryn taas geriatriseen lomakeitaaseen elikäs Balin Sanur Beachille yheks yöks. Sen jälkee alkaa lorvailu Malesiassa. Seki on kyl emäkivaa!

Kaikki on kivaa! Elämä etenkii!  Siis tää miun elämä, teil muil ei kyl oo yhtää näin siistii.

Ny miun on painuttava jo nukkumaa. Kello tulee kohta kahexa illalla,  se ny on siveesti elelevän muumion rinsessapetiin koteloitumisen aika muutenkii, mutta varsinkii tänää. Huamenna on aamusuklaukset ja sukelluskaupalla on oltava jo ennen aamusheitsemää. Molo-molo vaan ja hyvää yätä!

Majapaikan naapuris hengaa kai Mr. Fuck ja muuta rajumpaa sakkia

Sisäänkäynti Bundaseiskaan

Paikallinen hautuumaa

Blue Cornerin sukelluspulju

Laskuvesi vei meren, se saatanan laskuvesi, aina sama homma

Merilevää ne tääl viljelee, koko matalikko on sitä settiä täynnänsä

Meinasin pussaa mut miul ei oo nyt aikaa prinsseille eikä heijjän nakeilleen

Siltä varalta etten nää sitä mola-molaa ni otin kuvan täst molamola-hökötyksest

Rantabulevaard

Tää on sit kai ei-rantanen-katu

Kaikki näyttää vähä siltä että kyllä, Bali on lähistöl

Jotain rajuu tässä on, luulen

100% truth kyllä miuta pikkasen houkuttais, oli asia sit vaikka empty.

Suklauspuljun koriste

Miau. Miä oon suklauspuljun toinen emäsöde kissanpoikain. Onks siul jotai asiaa vai?

Penidan Nusa. Tos edustalla suklailtii.

Hämärtyy se ilta täälkii

Aurinko lasettaa sinne

Toimintaa Jungut Batu -rannalla nousuveen aikaa. Täti ährää merilevien kaa, pojat ährää leijojen kaa.

Kotikatu

Sananen kanssasukeltajista

Kalat guud, ihmiset pääd

Asiaa sukeltamisesta hei! Ottakaa viilat ja pilkut esiin, siis!

Miä oon tässä yleisen laiskotelun lomassa aina välillä kipassu Lutwalan tyyppien kans sukeltelemas. Pulikoin sinne aika mojovan laskun, mut kiva ei oo koskaan ilmasta. Sitäpaitti: so what. Teen kerranki jotain järkevää pelkän kaljakittaamisen ja löhöömisen sijaan, ni antaa mennä vaan, viekää vaikka tuhkatkin pesästä, kunhan saan sukeltaa. Nyt on tasan 30 sukellusta takana ja lisää tulossa. Kohta, aivan siis hetken päästä, siirryn Lembonganin saarelle, ja aion siällä sukeltaa ihan saatanasti. Kert siällä vesissä pitäs olla justiisa nyt Mola-mola-sesonki kuumana. Lähteepi järki jos mola-molan nään.

Miul on ollu kaikenlaisia sukelluksia ja ihan hyvä homma on että kokemus karttuu ja näkee toimintaa jos jonkinmoista. On ollu sukelluksia mis on maski vetäny koko ajan huuruu vaik kuinka oli hammastahnalla ja räällä rassattu. On ollu sukellus misä räpylä löpsötti koko ajan jotenkii päin vittua ja sitä sai nyhtää koko ajan. Oon aivastanu merenpohjassa. On ollu kreisei virtauksii ja kaikenlaista jännää. Mut kaikki tommoset asiat on pikkujuttuja sen rinnalla, et siä meres on mukana muita ihmisii. Saatana.

Yks erikoisvituttava tilanne oli ku ryhmässä oli mukana lapsi. Jumalauta. Miä meinasin tukehtuu rekulaattoriini ku sukellusope Miles tuuppas yllättäin sen naperon miulle hoitoon sukelluksen lopuks, koska tuli muutakii draamaa, yheltä tyypiltä loppu happi ihan täysin (miksei kertonu ajoissa et alkaa menee vähiin!!!!) ja Miles joutu häärää sen pölvästin kans ja iski sit miulle sen helvetin kakaran et hoia toi pintaan. Mitä vittua? Miä tiiän et oon aika hyvä sukeltaa jo, mut en noin hyvä, et kiinnostais saati osaisin yhtää ottaa vastuuta kenestäkää muusta. No, sain miä sen pikkujätkän pintaan, elävänä ja ehjänä, mut kamoon, kuitenki! En oo ollenkaa valmis tollasii ylläreihin.

Pahimmat sukellukset on ollu miulle kuiteskii sellasii mis mukana on ollu ihan totaalisia idiootteja, ja ne on kyllä ollu ihan aikuisia ihmisiä. Kanssasukeltajat, saatana. Vittu oikeesti, miä oon potenu veen alla aika koviakin ärsyyntymiskohtauksia. On tullu samanlaisia oloja ku mitä miulla tulee usein (=aina) autoa ajaessa. Rattiraivo, siis.

Koska miähän olen maaliman paras kuski. Häkkisen Mika on kuulemma kaukaista sukua, että geeneis on taidokasta kurvailijanvikaa. Et mikä ihme se sit on et aina tulee SE TUNNE, et kaikki muut tielläliikkujat on idiootteja. Eikä se oo pelkkä tunne, se on TOTUUS! Sitä miettii usein (=aina) et  miksei miulla ole auton katolla jotaa ämyriä josta käsin voisin huuella ohjeita kaikille vitun törpöille jotka ei osaa eikä varsinkaan tajua? Ja miksei samantien oo sen ämyrin kylessä sinkoa, jolla vois ampua atomeiks ne pahimmat taulapäät sielt liikenteestä?

Ni vastaavaa fiilistä on pukannu nyt tua syvyyksissä. Onks se sit ehkä regulaattoriraivoks kutsuttava mielentila vai onks sille joku oikeekii nimi? Et voi vittu saatana. Se ei ehkä oo ihan hyvä juttu, että ku on 25 metriä vettä päällä ni iskee aika alkukantanen murhanhimo. Terveisiä vaan niille kavereille, jotka kerkes lohkasemaa et tulevat miun koulutettevaks sit jos miusta tulee joskus sukellusope. Miusta ei siis tule koskaan sukellusopea, ja suurin syy siihen on se, että miä varmaankin haluaisin hukuttaa kaikki oppilaani. Miä en pysty toimimaan rauhallisesti idioottien kanssa, ja sellasia väistämäti noissa hommissa joutuu veen alle viemään. Ja ne pitäs tuua sieltä viä hengissä takas pintaan! Miä en siihen pystyis. Siks miulle ei tuu sukeltelusta uutta uraa, suklailu pysyköön miulle ihan vaan harrastuksena ja pohjattomana kaivona johon heitän rahaa.

Miähä oon jotakuinkii tähä saakka pitäny itteeni ihan törkeen köpönä sukeltajana ja onnettomana alottelijana ja sellasena et en osaa  mitää ku vasta tässä pikkuhiljaa opin. Mutta nyt ku oon nähny oikeesti todella paskoja sukeltajia ni on noussu kupla päähän ja oon sitä miältä että miähän olen oikeesti aika hyvä sukeltaa. Se on fakta. Miä en meinaan helpolla kehu itteeni, koska siihen ei yleensä oo missään asiassa mitään aihetta, mutta sukeltaminen on asia missä oon parempi ku jotkuu toiset. Näin vanhaks sitä piti elää että löys ees yhen asian missä ei oo paskin kaikista. Se on hei aika kiva fiilis.

Oktopusi

Oikeesti! Miten on mahollista että tyypit jotka omien sanojesa mukaa on sukeltanu ympär maailmaa ihan vitusti ni ei silti tua veden alla tee muuta ku hortoilee ja törmäilee ja sinkoilee? Miten on mahollista olla oppimatta mitään? Ja oonko miä ymmärtäny jotaa väärin, vai eikö sukelluksilla oo se sukellusopastaja mukana vähä niiku sen takia että sitä siä veen alla seurataa ku se tuntee paikalliset huudilot, tietää mihin mennä ja osaa näyttää juttuja ja on ihan sellain turvallisuusjuttukii pysyy siin ryhmässä ja sukellusopaksen lähistöllä?

Oli yks päivä pari sukellusta mis oli miun lisäks kaks pariskuntaa, jotka ei todellakaa osannu eikä tajunnu. Miut paritettii divemaster-oppilas Joshin kans, pitämään perää, mikä on sinänsä ihan jees, kert Josh osaa, se on harmiton sukelluspari, se on sikakiva ja sil on pitkä tukka ja hyvä perse. Kyllä sen kanssa siis perää pitelee ihan enitaim, tirsk-kikati-kikati. Ja ohan se aitiopaikka sieltä perästä päi tarkkailla perseitten lisäks  sitä miten muut menee. Jos eellä menee hyviä suklaajia, ni niitä kantsii vilkuilla ihan oppimismielessäkii. Ja joskus siält perält voi kattella sitä ku muut sekoilee.

Ja ne mukana suklanneet kaks pariskuntaa olikii varsinainen sekoilushou. Jo pelkkä veneestä mereen pääseminen kesti perkeleesti ku ei osata ees sitä rotsia laittaa oikein päälle eikä varsinkaa tunnu olevan hajuakaa kamojen tsekkauksesta ja viimestää sit ku on kaaduttu vetee ni sit alkaa joku hässäkkä maskien kans, vaik eikö jumalauta sellaset asiat katota ENNEN ku sinne vetee molskahetaa? Varsinkii jos on sanottu, et virtausta on sen verran, et koitetaas sit päästä aika lailla nopeesti pinnan alle. Ilman muuta pohjaan pääsy kesti ihan vitusti (ite saan jo pienet rinsessakorvani aika nopsaan töötättyä siihen kuntoon et miun takia ei tartte kenenkää enää ootella) ja siel pohjassakii sit viel jotaa helvetin kriisiä päällä ja siin pojotetaa sit selvittämäs jotaa asiaa niin kauan et miul alko ihan päreet palaa. Uiskentelin siin aluks ihan muina märkäpukuina ympyrää ja koitin olla et ommmmmmmm-zeniläinen-mielenrauha-ommmmmm mutta ku tilanne ei mihkää tuntunu etenevän ni lopulta seisoin siä pohjassa äkäsenä, käet puuskassa ja puhisin vaa et vittu jee, tässä meneeki miun koko happi-eiku-ilmaputeli tyhjäks ja mitää ei oo nähty paitti tää vitun hiekkapohja.

Reippaan värisii kaloi

Ku lopulta päästii etenemää, ni molemmat kaks pariskuntaa sinkoilee miten sattuu, ei mitään tajua homman hallinnasta et miten pysytää öbauts siinä samalla tasolla missä se sukellusopas menee eikä lätsähetä päin koralleja tai singota yhtäkkii johonkii ihan muihi syvyyksii. Noi asiathan opitaa jo Open Waterissa, ja vaikkei niitä heti kunnolla hallittekaan ni kyllä ny jumalauta muutamalla sukelluksella oppii säätelemään syvyyksiään ja tietää mitä tehä jos tuntuu et alkaa vajota/nousta ilman et on tarkotus. Saatana. Ja ku ei sitä opastakaan pal katteltu, ku senku pojotetaa liki paikallaan ja ihmetellää jotaa saatanan kivenmurikkaa. Sukellusopas James koitti sielt viittilöiä aina et voisitteko pikkusen seuraa häntä ja pitää ryhmän kasassa mut ei nää apinat tajunnu mitään. Ja kert miun pari oli Josh joka on siis Lutwalassa pusaamas divemasterismiaan ni Joshilla oli peräpään vahtimisvastuu ja mein piti roikkua koko ajan viimisinä ja kattoo ettei noi pari pariskuntaa hoida itteensä ihan kusisiin paikkoihin. Miulla hirtti hermo aivan täysin ja jos ois voinu huutaa ni oisin sanonu kyllä erinäisiä asioita, ja oisin kyllä heilauttanu kansainvälistä käsimerkkiä jos niistä urpoista kukaa ois hetkeekää tarkkaillu mitä muu porukka ympärillä tekee. Mein toisen sukelluksen kohde oli viä kaikenlisäks sellain laiturinraato tua Gili Menon edustalla, ni tähä yleisee sekoiluun ja törmäilyyn ja paikallaan lillumiseen meni niin paljo aikaa, et ku vihdoin saavutettii se raato joka vilis kaloja ja kaikkee hianoo mitä ois ollu kiva töllistellä, ni siinäpä oliki sitte jo 50 minuuttia sukellettu ja tilanne se, että alko porukalla loppua hengitettävä eli eiku pintaa kohti. Saatana että riepo. Meinasin läppää ku se pahin tumpelo kaikista, texasilaisukko, kehtas ruveta keuhkoo venees et olipa ÖMEISING ja sit kertomaan kaikkia ihan kreisejä sukellustarinoita ku he on käyny ties missä sukeltamassa. Miten on mahollista että äijä ei vittu osaa muuta ku törmäillä koralleihin? Mitä vittua?

Eilen vitutti kans ku oli miun viiminen sukellus täällä toistaseks. Oli huikea, huikea hai-kokemus, istuskeltii siä merenpohjassa ja ihan viäressä makaili helvetin iso hai (white tip reef shark, taas). Pökert! Et sukellusosuus oli ihan silkkaa parhautta, mut kaikki muu vähä turhan rajua. Oli nimittäin ihan julmettu aallokko, eli kaikki pinnalla tapahtuva oli ihan yhtä helvettiä, mukaanlukien veneessä istuminen. Ja siä veneessä saatiikii sit siel myräkäs heiluu naamat vihreinä joku puoltoista ylimäärästä tuntia, ku yks porukka pykäs rescue-diver-harjotusta. Kepee harjotus meni vähän vituiks ja muuttu pikkusen oikeeks tilanteeks ku kadonnutta sukeltajaa harjotuksessa esittäny gimuli katos vähä niiku oikeesti. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mut kyl vitunmoisessa aallokossa ja infernaalisessa kusihädässä veneessä lilluminen oli ihan silkkaa helvettiä. Oli niiiin lähellä etten kussu märkäpukuun, mutta viäl tälläkii kertaa kerkesin vessaan saakka.


Miun tarttee ostaa oma märkäpuku, siihen ehkä vois jotenkii vapautuneesti kuseskella.

Sukeltaminen, se on hianoo, mutta vittu niitä muita sukeltajia, saatana. Mut ny miä lähen äheltää veneelle ja siirryn Lebonganille SUKELTAAAAAAAA! Ihan vaikka idioottienkii kans, jos vaa nään molamolan! Jee!

Peeääs. vedenalaiskuvat on otettu snorklatessa.

Sukelluspuljun suloisin kollinpoikanen Hogan

Hogan rentoutuu

Kala

Triggerfishin soisin syävän ihmisiä

Sukkapuikkokala

Aina kauhee ähellys veneen kans ku laskuvesi pöllii sen alta meren. Miten se ny taas tällee?