Kissaploki

Kerron nopeesti vaan, että oon pykertäny nyt saaren kissoille oman plokin: Cats Of Gili -plokin löyät ku klikkaat tästä. Kirjotan sitä enklanniks, eli ekskjyysmii foor the längvits änd ool thö misteiks, enklanti ei ole miun vahvin kiäli. En oo yhtään hauska sillä kiälellä ja muutenki oon jo valmiiks nolona ku jotain köpöö arivatasta siä sitte mongerran. Ja jutun sualtaminen amerikaks on ihan toisenlaista ku tällee suameks/kymiks/pädeks. Tässä plokissahan ei tarvi ku avata tiatsikka ja sitte rentouttaa sulkijalihaksen, ni paskaa alkaa suoltua. Toista se on sitte ku ulkomaiks joutuu ähräämään.

No mut ei se mitää! Tässä iässä ei nyt enää niin kauheesti jaksa häpeillä, mitään. Antaa mennä vaan!

Kissaploki on siis väsätty, ja siä ei tokikaan oo viä ku tervetulotoivotus ja vähä kuvia, mutta koitan nysvää sisältöä lisää aivan jopa tuota pikaa. Menkää ny enivei vilkaseen ja laittakee seurannan alle, kaikki tyä keitä kissat kiinnostaa.

Nyt miä tarvin ruakaa. Viime viikon sairastus on viä niin tuarees muistikuvassa että yhäkin nälkä on pieni ihme.

Henkiinjäämistaisteluissa

Tää viikko on ollu yhtä henkiinjäämistaistelua! Tarvis lomaa että tästä toipuu!

Ensiks miulta hävis alkuviikko tyystin kun tulin sunnuntai-iltana kipeeks ja makasin seuraavat kolome päivää kuumeessa sänkyn pohjalla. Muhin omassa hiessäni ja näin veikeitä unia. Kuume huiteli parhaimmillaan liki kolmeysissä, ja se vetää meikäläisen aina ihan johonki toisille linnunradoille. Miun normaali ruumiinlämpöhän on pikkusen jopa pakkasen puolella, oon kattokaas niin viilee tapaus. Että se ei vaadi ku piirun päälle kolmeseittemän kuumetta ni miulla alkaa olla vaikeuksia pysyä tolpillani ja tajuissani. Sitte ku lähetää yli kolmekasin lukemiin ni miä en tiiä maalimanmenosta hevonvittua ja hyörin vaan jossain psykedeelisis unimaailmois. Hommaan liitty aluks explosive-tason oksentamista ekana yänä ja sitte tärähti myäs - jälleen - korvatulehus sellasena, että miulla oli molemmat korvat melkeen umpeen turvonneena. Lääkärissä kävin eikä lekuri pystyny ees kattomaan korviin sisälle ku ei ollu reikää mihi kurkistaa. Jännä meininki ja oiva laihutuskuuri, kun en kolmeen päivään syänykää mitää. Pikkusen nimittäin heikotti, piti hampaita pestessäki levätä välillä ku ei jaksanu kättä liikuttaa.

Vitutti ihan vietävästi, koska tuli maanantaina kavereita kylään ja vaan viikoks, ja miä olin heitä oottanu niin innoissaa et oikee olin laskenu päiviä et kohta ne tulee, kohta ne tulee. Ja sitte ku Niko ja Marja vihdoin kaiken venaamisen jälkeen tänne tulee ni miä oon tossa rannalla selällään ja sanon öbaut moi ja sitte painun kolmeks päiväks nukkumaa. Mutta minkäs teet, siin on turha rimpuilla kun fysiikka sanoo sopparit irti.

Niko ja Marja ja Markus otti yks ilta pari drinksua

Ja hyvin ne tuossa ittiään viihyttivät, vaikka miä olin pois pelistä. Olivat kolmeen miäheen (tuli kans yks niien kaveriki tänne sitte) yks ilta vetäny paarissa kahen miljoonan laskun. Miusta mahtava meininki, kun olivat kiskoneet mm. 13 pinacoladaa ja 14 isoa kaljaa ja pari long island aistiitä ja rommishotteja ja YHEN pienen kaljan. Oi jospa oisin saanut olla mukana! Mutta kerettiihän myä sitte tuossa yks ilta meuhkata porukalla jonneki aamuviiteen saakka että kyllä miäki kerkesin ja kykenin bailaamaan. Oli mahtava meininki!

Toi vene yritti hukuttaa meiät

Ja ku kolmen päivän potemisen jälkee vihdoin tokenin ni ihan hyvin kerettiin myäs retkeillä ja käyä merihädässä! Henkiinjäämistaistelu, osa 2, käytiin perjantaina Gili Menon edustalla. Myä nähkääs lähettiin sinne päiväretkelle, otettiin tilausvene, sellanen piäni kaarnapursi. Ni päästii suoraan omasta rannasta Menon rantaan. Tallusteltii Menolla koko päivä ja syätii ja uitii ja oli mahottoman mukavaa. Sitte iltapäivällä otettii sama kittana kaarnapursi takasin kotio. Lähettiin siitä hyvissä fiiliksissä Menon rannasta, hii-o-hoi vaan. Oli pikkusen aallokkoa kyllä ja oltii vähä et taitaa tulla höykyttävä kotimatka. Ja eihän se vitun minipieni purtilo siitä rannasta päässy ku 15 metriä kun se paska huikkas pari aallollista vettä ja uppos siähen. Ei myä oikeen keretty ees tajuumaan mitä tapahtuu. Että ku ens ollaan siinä ihan et trallallaa, ja merille lähtetään ja fantasioitiin et kohta ollaan kotona uima-altaassa ja otetaan kylmät bintsut ja wuppiduu. Ja sitte siinä samassa ollaaki jo kainaloita myäten siä meressä (onneks oltii viä niin matalalla et jalat osu pohjaan!) ja autetaan venesetää pukkaamaan sitä sukellusveneeks muuttunutta merikelvotonta paskavenettä takasin rantaa kohti ja koitetaan kerätä siinä karkuun lilluvia varvastossuja ja mitä viälä.

Venesetä oli ihan sitä miältä että hän vaa äyskäröi purkkinsa tyhjäks ja sitte lähetää uuellee mutta myä oltii siinä kohin että elä unta näe, myä ei tolla lankulla lähetä enää yrittämään yhtään mitään. Saatii siitä sitte onneks samantien joku isompi vene alle ja päästiin kotio turvallisesti. Illalla tuli sit vielä yks pieni henkiinjäämistaistelu ku meinasin tallata käärmeen päälle ku kipitin rannalta kotio pissille. Kääk!

Sellanen elämysmatka Menolle oli, ei ihan äkkiä unohu. Ja kyllä sitä sitte on naurattanu, ku ei tuo tilanne ny mitenkään henkeä uhannu ku niin rannassa upottiin. Mutta jos ois oltu pikkusen syvemmällä ni siinä ois voinu hymy hyytyä ja ku aallot räimii päin pläsiä ja vene vajoo alta eikä jalat osu pohjaan ja äääk. Eksoottista oli!

Tänää mordorilaiset läks jo kotimatkalle ja miä oon taas ihan orpona tääl. Snif. Mutta jouluna nähään sitte taas!

On kyllä aina niin törkeen kivaa kun käy kavereita täällä kyläilemässä. Ni se on aina ku mikäki karnevaali ku tulee ystävät Hiekkakikkareelle.

Nyt miul on lähiaikojen suunnitelmat semmoset, et jahka täs viä kunnolla kuntoon pääsen ni jatkuu sukelteluhommelit ja kissa-asioien alullelaittelua ja tuhat ja yks asiaa pitää hoitaa muutenkii. Ja sitte on yhen aikakauden päätös kun ens viikolla muutan pois Kakkosen Koralpiitsiltä, omaan taloon, tuonne vähän matkan päähän tästä. Miä oon asiasta sekä innostunu että vähän haikeana. Asuminen rannalla jääpi taakse ja vaihtuu viidakkoon. Ei ole enää baaria omassa pihassa eikä uima-allasta. Mutta on oma pieni ihana mahtava talo, oma piha, keittiö, telkkari (IIIK!) ja rauhaisa huudilo. Asuntoesittely tulee sitte ku oon muuttanu!

Menolaiset veneet rannalla

Taidekuva

Huge cock

Kilpikonnan pentuja

Antti Tuiskun Kaveri on Menolla Sasak Cafessa duunissa.

Marja osaa seisoo päällään

Elämäni tarkoitus

Siin Mini-Sosis istuu velipoika Dänin päällä.

Moi! Min elämällä on nyt tarkotus! Meinaan pakahtua tähän fiilikseen!

Tässähän on tovi jo pinnan alla pulputtanu sellain asia, että saari tarvitsee kissaprojektin. Siitä on miulle puhuttu että mitäs jos. Asia vaati vaan miun päätöksen jäädä tänne ja kun sen yskäsin pihalle niin alko tapahtumaan. Eilen tämä juttu viätiin saaren sukelluspuljujen yhistyksen kokoukseen, että meil ois nyt ihmiin jolle tää homma ois ku luotu että löytyskö kannatusta jos nimitetään tuo kaheli kissamuija ihan virallisestikin saaren kreisiks kätleidiks. Asia oli otettu kokouksessa ilolla vastaan. Saaren ympäristöyhistys Gili Eco Trust maksaa miulle hommasta pientä palkkaakin (siis todellakin pientä, normitöissä Mordorissa se summa ois ehkä miun puolentoista tunnin työn hinta, mutta sillä ehkä täällä maksaa talon vuokrasta sen miun puolikkaan kuiteski, ei siis huono diili) ja sukelluspuljut rahottaa kaiketi sen miun palkan tuolle yhistykselle. Ihan ei ole kaikki kuviot miulle vielä selkeenä, koska en oo ite ollu aiheesta puheissa muuta ku Lutwalan pomon kans, kekä tän homman miulle juonitteli.

Jännä juttu että ku siellä kokouksessa oli asia esitetty ja Pomo oli sanonu että tuo yks gimuli tätä lähtis tekemään, sellanen suamalainen, tiättekste joka on ollu täällä kohta kaks vuotta, paljo tatuointeja, hulluna kissoihin, ni kaikki oli ollu et juu, kyllähän se muija tiietään. Ja miähän en itte tunne täältä oikeestaan ketää, paitti Kakkosen Baarin tyypit ja Lutwalan sukellustyypit. Kaikki tuntee apinan jne. Kyllähän miä jo nyt oon sellanen et saattaa puhelin pirahtaa jos jonkuu kissalla on ihottumaa. Et jospa se yks hullu tietäs mitä tehä. Sitte miä sanon että hmm, kuulostaa sieneltä, hae canesten-voideta, laita sitä. Sitte tulee 2 päivän päästä viesti et kiitti, toimii!

Tauski ja Adam Lambert maitolautasella

No mut enivei. Nyt oon kirjottanu kebardi sauhuten suunnitelmaa paperille, sellasta pyyettiin nähtäväks. Huikea suunnitelmani sisältää viä tällä hetkellä enemmän kysymyksiä ku varsinaisia toimenpiteitä, mutta ei miulla ainakaan ole sanottavasta eikä ideoista pulaa. Suunnitelman miä käyn läpi viä Lutwalan pomon kans ja sitte lähetään tapaamaan ihmisiä ja laittamaan asioita liikkeelle. Miun pitää löytää ihmisiä ketkä on asiasta myäski innoissaan, ja sellasia tuttuja onneks jo muutama onki. Että ei kaikkea tarvitte yksin häärätä.

Ihana tää vaihe ku on sai-raan innoissaan jostain eikä viä tiiä kuinka paljon saa hakata päätänsä seinään että alkaa mitään tapahtumaan. Ounastelen nimittäin, että vaikka aikomukset on hyvät, ni ku Indonesiassa ollaan, ni kaikki ei tuu menee ihan sillai että trallalaa, sormen napsautus, heilautus taikasauvalla ja sitte on kohta vaan kehrääviä terveitä steriloituja kissoja koko saari täys.

Mutta ainaki tämä on asia mihin lähen syrän niin täysillä mukana että hirvittää. Vaikka miten pientä edistystä asioille saisin aikaseks, se on pieniki asia sellasta tärkiää. Miun miälestä. Ja kissojen miälestä. Näin uskon. Min elämä ei oo ollu tyystin turhanpäivästä ajantappamista jos jotain hyvää saan aikaseks.

Tauski on läski. Kattokaa kui sen vatta lepää maassa ku se istuu.

Kertoilen lisää kuhan asiat alkaa edistymään. Tulossa on eläinlääkäritoiminnan kiihyttämisen lisäks ainaki todennäkösesti varmaan enklanninkiälinen kissaploki, jossa kerron mitä myä tääl saarel tehään ja muutenki kirjottelen piäniä kissatarinoita. Se on hyvä, noin niiku tiedotustoiminnalliselta kannalta, mutta myäs miulle ittelleni hyvä, että jos sais itteltä tuon enklannikskirjottamisen kynnyksen vähä matalammaks ku nyt jotenki on estoja sen suhteen. Plus ehkä tän min elämäplokin kissasisältö HIUKAN vähenee. Tai sitte ei. Täällä ku ainaki voin vähän vapaammin örveltää, ku suurin osa maalimaa ei tajua mitä paskaa miä jauhan. Sitte ollaan Kakkosen Baarin pändin poikain kanssa suunniteltu lokakuun alkuun World Animal Daylle (lokiksen nelijäs päivä) hyväntekeväisyyskonserttia. Tää idea tuli suoraan pändin pojilta, tulivat miulta kysymään et myä haluttais tehä jotain tämmöstä, mitäs mieltä olet. Kannatan! Meil on jo mainosjulisteita luonnosteltu ja vaikka mitä.

Sen lisäks että saan nyt tehä saaren kissa-asioille jotain isommassa mittakaavassa ja ns. virallisen statuksen siivin, ni ohan tää miulle muutenki iso juttu. Ensmääne semmonen niiku elantoa hiukan lompakkoon ropisuttava juttu. Niiku jo mainittin, ni korvaus tästä ei pal ole, mutta ei se mitää.

On toiveita toisestaki pienestä hommasta täällä. Ja ideoita useemmastaki, mutta vaatis vähän pätäkkää alullelaittamiseen eli ne on vaan sellasia haamuja takaraivossa toistaseks. Sitte jos sais Mordorista käsin jotai kirjotushommia, jotka liikauttaus rahaa tähän suuntaan ees hiukan (onx jollai jotai?), ja ku sais sen saatanan asunnon vuokrattua sieltä Jätkäsaaresta (tarviix joku lukaalia joka on ihan uus ja hiano?), ni alkais olla asiat aika mallillaan. Sillä lailla mallillaan, ettei tässä paljo juhlita ja lähetä Singaporeen vähä shoppaileen ja ryystään Starbucksin frappeja, mutta että saa asumisen maksettua, nasia (=riisiä) rinnan alle ja kissoille kalaa. Ja muutaman bintsun, silloin, ehkä myäs tällöin.

Varovainen optimismi asioiden sittenkin järjestymisestä on päivän fiilis. Vaikka tää onkin vasta minipieni askel, ni askel kuitenki, ja oikeaan suuntaan.

Huamaattekste: asioilla on tapana järjestyä ja kaikella on joku tarkotus! Jopa sillä että jämähin tänne!

Plus muutenki hyvä päivä. Näin aamun sukelluksella (kävin koklaas, korva kuuroutu, ei asiaa veteen enää tänää) huikeen 28n bumbhead-parrotfishin lauman. Jumalauta. Osa oli ihan hirveen kokosia lotkoja. Ja ne oli etuajassa, täyskuu ei oo viä ja normaalisti niitä näkee vaan täyskuun aikaan. Huikea näky, jota koitan täs nyt vaahota vaan siks et toissapänä oli jotkut nähny valashain aivan tuossa saaren edustalla, ihan matalalla vieläpä. Siitä on valokuviakin todisteena. En ole katkera, mutta.... ihan vitun käärmeissäni. MIKS EN OO IKIIN  PAIKALLA KU TAPAHTUU? Positiivista on, et tää oli ehkä neljäs valashai-havainto Hiekkakikkareen ympärillä vimosen reilun kuukauden aikana. He ovat täällä!

Mini-Sosis rannalla

Seek kiipes toho

Destroy äitin tissillä

Indonesia... pakko rakastaa!

Muutama uutisentapanen Indonesiasta. Nämä on hienouksia ja hauskuuksia!

Ekana feispukissa leviävä ns. uutiskuva. Kattokaa! Näin täällä meiän pienellä Hiekkakikkareella pistetään pihistelevä turisti miettimään tekosiaan. Onko hiukan hienoo!

Toinen on komia uutinen Acehista, tualta Sumatran saaren kärjestä. Aceh on se paikka jonka tsunami laitto tasaseks sillo 2004. Aceh on tiukka muslimiseutu, siel on sharialaki ja semmosta. Miä oon käyny siellä, miusta Banda Aceh oli kiva kaupunki. Ja varsinki Pulau Weh -saari siinä Banda Acehin edustalla oli erikoisen mukava. Banda Acehissa ei kyllä saanu kaljaa mistään, muttei se haitannu. Kaupungin moskeija on yks komeimpia moskeijoita mitä oon nähny ja tsunamimuistomerkit veti punkeron aika hiljaseks. Käymisen arvonen paikka, ehottomasti.

Mutta siä on ny säädetty laki joka kiältää naisia piäreskelemästä ääneen. Hiljaset tuhnut, eli ns. silent killerit, on sallittu mutta jos tulee äänitehosteilla ni ei hyvä heilu. Väittävät, jotta tuommonen vapautunu töräyttely ei oo soveliasta islamin lakien mukaan. “When you see woman fart loud, she appears like a man. But if she sit sideways and pass it quietly, she looks like a woman”.

Sen sijaan miästen piäreskely ei näemmä sitte millään lailla oo paheksuttavaa.

Indonesia... gotta love it!

Joulupukki kartalla

Höhöhöhööhöhöhöhöhö. Pitelin eilen lystiä piirustelemalla maailman pöhköintä sukellusmestan karttaa. Sellanen jonkuu sukelluspaikan kartottaminen ku on  yks asia mitä pitää divermasterismissa tehä. Miä en oikee hanskaa tota kartan piirtelyä, yritin kyllä, mut min "oikeesta" kartasta tuli mälsä ja ihan paska. Ni päätin  panostaa hauskanpitoon ja säälipisteisiisn!

Ainaki miulla on, vittu, ehkä maaliman ainoa sukelluskartta misä on joulupukki. Jos ei muuta, ni ohan tuokii jo yhenlainen meriitti. Kävin aamulla lyämäsä spektaakkelimaisen karttani Lutwalan gurujen eteen ja se sai suorastaan hysteerisen vastaanoton. Läpi meni että humahti! Jei! Ja jopa se  miun uuvuttavan pitkä 8-sivunen megalomaaninen emergency assistance plääni sai oikeesti ihan helvetisti kehuja, et yks parhaita koskaan nähtyjä semmosia oli se miun väkerrys. Kuulema asetti ihan uuet standardit sille mitä jatkossa muiltaki vaaditaan. Kröhöm. Leuhka olo!

Min megapähee kartta tässä, kuva isonee ku sitä klikkaa.

Maailman paras sukelluskartta, eikö oo huikeeeeee?????  Joulupukki vasemmasa yläkulmasa.

Mitäs muuta...hmmm... miul on korvat taas paskana. Eilen aamulla niistin nenän ni toisesta korvasta kuulu kauhee räjäys ja sitte tuli sellanen huimauskohtaus et meinasin siähe vallan tuupertua. Mutta tilanne meni ohi. Jätin aamun ekan sukelluksen kuiteski välii, ja tein vaa pualenpäivän yhen sukelluksen ku se oli nimenomaan min ja kaverin kartotussukellus ni halusin vängällä vääntää sen et saan ton karttahomman kuitattua pois.

Korva ei kuiteskaa vissiin tykänny hyvää, vaikkei mitää onkelmia veen alla ollukaan. Nyt on sitte molemmat korvat ihan tukossa ja kivuliaat. Vittu että alkaa palaa käämi, ku näyttää mnevän niin et se on pari sukelluspäivää ja sitte onki taas korvalomaa. Eikä auta vaikka kuinka joka kerta ku käyn meres tai uima-altaas ni sen jälkee huuhtelen korvat oikeella veellä ja iltasin laitan viä sellasia ennaltaehkäsytippoja ja muuta. Saatana.

Tänää kyrpii erikoisen paljo ku kaikki muut läks erikoissukellusretkelle ihan uusille sukelluspaikoille jonneki kauemmas merelle. Sinne jäin rannalle murjottamaan ku muut läks touhukkaina vesille. Mälsää.

Muutenkaa ei oo nyt fiilikset katossa. On vähän sellain vittuuntunu ja pessimistinen olo, otsassa kookas meizzeli ja sillai. On mordorilaisen pyrokratian kans vähän säätämistä, ku meininkihän on se et yks taho sanoo et asia hoituu näin ja sitte toinen taho sanoo että eikä hoiu ku näin.  Ja muutenki kaikki asiat on ihan levällää. Tekis miäli vaan heittäytyä maahan, saaha itkupotkikset ja huutaa. Mutta mitä se ny sitte saatana auttais? Ei mitn.

Se hyvä korvatulehuksesta et onpahan ny sitte aikaa kirjotella vitun selvityksiä ja lapui ja lipui ja tuhertaa kaikkee muuta mälsää. Siivota murju, pestä märkäpuku ja sellasta arkihommelia ja aitoa elämää. Joo.

Nyyh.

Hitausennätys tuloillaan divemasterismin kanssa

Helvettilääne, olen tulessa! Jo päivän kolmas paskanjauhanta! Netti nimittäin rupes just skulaan nopeudella joka kisaa rintarinnan ehketi jopa kirjekyyhkyjen kanssa, eli miä höpötän nyt niiku varastoon. Koska ei taas tiiä millo on aikaa seuraavan kerran.

Reilun viikon oon ollu järkyssä flunssassa, eli tiedoks heille joita kiinnostaa miun neverending divemaster of puppets and universe -ährääminen: se ei oo päätä huimaavaa vauhtia tässä edistyny. Vastahan siitä on joku kax kuukautta ku alotin, eli oon tekemäisilläni jonkinmoista hitausennätystä tän asian kans. Mutta ku on ollu korvatulehuksia ja eläinklinikoita ja nyt tää hirmuinen lunssa, ni on ollu vähä hiasta toi asioitten suorittelu. Kun tua divemasterismi vaatii kuiteski aika paljo sukeltelua ja veessä lutraamista muutenki. Jos ette itte oo sitä jo arvannu.

Kipeenä ollessa oon sentäs saanu tuherrettua tajunnanräjäyttävän Emergency Assistance Planin. Se on sellanen infromaatiopläjäys jossa tarttee olla kaikki maholliset puhelinnumerot ja hommelit sitä varten et jos sattuu sukellusonnettomuus. Että miten täältä ny sitte kämäseltä Hiekkakikkareelta saahaa joku sukellusvammaantunu potilas johonki oikeeseen hoitoo, ku ei meil oo tääl oikee mitää. Mihi soitellaa ja missä on sairaalat ja painekammiot ja millä täältä lähetään johonki ja mihi soitetaa jos tarvitaa helikopteri hakemaan ja silläviisii. Miulla oli ihan vitun tylsää kärvistellä nenäliinojeni kans ni paneuduin asiaan oikee intohimolla. Saatana, miun paperinivaska oli kaheksan sivua, siin oli kansilehti ja kannessa kiva kuva ja oli - kelatkaa - sisällysluettelo. Ja suunnilleen kaikki tän maaliman kolkan puhelinnumerot täältä Singaporeen saakka.

Vastaanotto oli mykistynyt. Normipläänit ku on sellasta ehkä kaks aanelosta, jos on oikee laitettu asiaan syräntä ja tomeruutta.

No, miä oon aina tykänny pusata dokumentteja. Oon sillä(kin) lailla outo.

Lisäks oon arvaillu teoriakokeen kakkososan menestyksekkäästi. 60 kysymystä, viis, vittu, VIIS väärin. Musertava tulos, hikaria vituttaa, mutta menkööt ny, ku se kuiteski oli läpimenoon kelpo. Ny voi siis taas lukee muutakii ku sukeltelukirjoja, jipii!

Ennen ku tulin kipeeks ni oli muutamia erikoisen jänniä sukelluksia. Yhellä syvällä sukelluksella yks miäs sai vähä hepulikohtauksen. Sillä oli vähän korvaongelmia ja ne sitte siä syvällä kulminoitu huippauskohtaukseen ja äijä siitä säikähti. Miä lähin hänen kanssa sit pintaan ku muu porukka jatko sukellusta, ja sillälailla edettiin että miä pidin ukkoa riveleistä tiukasti kii, ku hän oli sellases henkises tilas että yksinää ei tohtinu olla lainkaa. Pintaa kohti siinä hitaasti lilluttii siäväs nipus sitte, ku tyyppi yhtäkkiä jotenki pisti pään kummasti ja miulla tuli jo kakka melkee märkäpukuu ku luulin et ny se saatana meni tajuttomaks. Ku en siinä vaiheessa yhtää tienny mistä on kyse, näin vaan siä pohjassa et joku hätä sillä tuli ja sukellusope sitä koitti rauhotella ennenku tuli päätös et pintaan on päästävä. Mutta oli se onneks tolkuissaan, jälkeenpäi kerto että tuli siinä ylös tullessa kans hillitön huimaus ja luuli että pökertyy niille sijoilleen.

Seuraavana päivänä tuli viä kiittämään, et kiitos ku pelastit miun hengen. Okei. Myhäil-myhäil.

No, sama miäs sukelsi meiän kanssa paljo ja miä olin aika usein samas porukas ja jotenki tuo gubbe tuntu jatkuvasti olevan jossain kiipelissä. Huiputti esim et paljoko on ilmaa jälellä. Et juujuu, kylä on sata lasissa ja sitte minuutin päästä nykii hihaa et moi, ois 20 baria enää. Alright!

Kuvassa on kaloja

Oli viime viikon alussa ihan hullut aallokot täällä ja meri sellasessa meiningissä, et sukeltamaan lähettiin ensiks hevosella. Piti mennä heppatakseilla tois pua saarta missä veneet pääs rantaan, ku mein sukelluspuljun eessä aallot möyrys sellasena et ei toivookaan veneillä siihen suikata. Suurin osa sukelluspaikoista oli kans ihan nou-nou, virtaukset ihan kreisinä ja aaltojen takia näkyvyyet ihan hernesoppaa.

Myä käytii sitte yhtä paikkaa kokeilemassa ja näytti hyvältä ku veneestä mereen kipattiin. Kui ollakaa, siinä jahka saatii koko porukka kasaan ja lähettii menemään pinnan alle, ni jostain turahti sellanen tuhnupilvi et näkyvyys hävis ihan täysin. Ei siis nähny omaa kättään jos sen ojens suaraks. Porukka pysy kyllä ihan vitun tiukassa nipussa ku kaikki hokas olosuhteet sellasiks et ei oo syytä lähtee viittä senttiä pitemmälle kaverista. Paitti tua edellisen insidentin miäs. Se oli 30 sekuntia siitä ku pinnan alle mentii ja hän hävis ku piaru saharaan sinne tuhnupilveen. Ei muuta ku pintaan takas ja sieltä se heppu sitte löyty vilkuttelemasta jostai huitsun kuusesta et täällä ollaan, hupsis.

No, kaikenlaista. Miälenkiintosta touhua on tämä sukeltelutouhu kyllä.

Tänää kävin ekaa kertaa yli viikkoon sukeltamassa. Ihan en ollu varma sallivakko herkät rinsessakorvani veen alle menemistä, mutta hyvin sallivatten! Hiukan toinen korva piti erikoista mekkalaa, sellasta plup-plup-plup-viuuuu, mut ei se ny niin nuukaa ole. En kuiteskaa enempää tänää sukeltanu, aattelin että iisisti ny.

Huomenna kuiteski toivottavast pääsen taas tositoimiin. Ois kiva.

Semminki ku reilu viikko ja sitte otan taas vähä sukelteluhommeleistä lomaa. KOSKA TULEE KAVEREITA KÄYMÄÄN! Niin siistiä! Sitte juuaan kaljaa. Ne tuo turkinpippureita. Saa puhua suamea. Jihuu!

Muita asioita: olen löytäny talon. Se on ihana. Sen sijainti on täydellinen. Se vapautuu vasta syyskuun alussa. Se on vähän kallis. Mutta jos tulee kämppis ni nou problem.Jos ei tuu kämppistä ni... en tiiä sitte. "Well, just sell your body to earn some quick money", niiku miun yks kaveri lohkas. Asia selvä!

Kaik muut hommelit on viä ihan vitusti levällään. Mut ehketi ne tästä, pikkuhiljaisesti. Peukku on niin tanassa että sattuu!

Nii ja meil on tääl nyt ramadan. Se näkyy sillai et toiset paastoo päivät. Ja illalla ei saa olla livemusiikkia. Siihen toivotaan muutosta, jahka tästä ramadanin alotuksen aiheuttamasta jääräilystä rupiaa saaren päättävä setä vähä joustamaan. Pojat on kyllä akustisesti tuossa sitte rämpytelleet, miulle kyllä riittää seki. Olenhan liki joka ilta enivei jo kahexalta nukkumassa.

Mistä tuliki miäleeni: nukkumaanmenoaika ois jo. Paitsi yks bintang, sellasen kyllä viälä otan. Maiskis!

Ihan hyvä meno tälleekii on. Rämpyti-rämpyti!

Voitelin Pienen Miähen

Kuvan perhonen ei liity tapaukseen

Tohtiiko tästä asiasta ny kertoakaan, on niin rikollinen olo. Menkööt ny, koska asia josta avaudun on aivan yleinen käytäntö täällä. Okei.

Olen suamalainen. Rehellinen ja rehti ja kuuliainen ja auktoriteetteja kunnioittava. Uskon lakeihin ja noudatan niitä, haluan että muutki noudattaa. Yhteiset pelisäännöt, kaikille samat oikeudet ja velvollisuudet, tasa-arvo ja hyvinvointiyhteiskunta jeejee.

No sitte tulee tollasia päiviräsäsiä päättäviin elimiin ja piereskelee pihalle ties mitä lausuntoja. Saattaa ruveta pikkusen vituttamaan ja käy miälessä välillä muutenki jotta tokkopa tää meiän mordorilaisten sinisilmänen käsitys meiän laista ja järjestyksestä muutenkaa on ihan ajan tasalla. Mutta nyt en sen enempää puutu siihen. Tokko miulla on oikeuttakaan enää, ku en oo nykysin ees suamalaisen lottovoittoyhteiskunnan jäsen, Kela-korttinikaa ei oo enää voimassa. Olen syrjäytynyt! Ääk!

Suamessa "ei" ole korruptiota, sehän on selvä. Myä ollaan rehellistä porukkaa. Kulisseissa ei juanitella, kaikki päätökset tehään silviisii et päivänvaloa ne kestää. Korruptio on paha. Hyi. Sellasta on vaan jossain kaukasissa maissa missä ei kunnioiteta mitään ja eletää ku pellossa. Niiku nyt vaikka Indonesiassa.

Mut ans olla ku korruptio helpottaa miun elämää ni ei se ny niin nuukaa oo vähä livauttaa rahatukkua ikäänku pöyän alta. Jos sillä lailla asiat hoituu vaivattomasti, ilman ähräämistä ja paperisotaa ja häslinkiä, ni menkööt ny sitte. En muista kuka mutta joku miulle täällä joskus sanoki, että vaikka korruptio on paha, ni jotenki se on mukava että tarvittaessa asiat kyllä hoituu. Jos on rahaa maksaa.

Näin hoitui miulle uusi viisumi passiin, rahalla. Tuttujen kautta sain yhteystiedot henkilölle jota kutsuttakoon nimellä "Pieni Mies Balilla". Lähetin hänelle pikaveneen kyyissä miun passin tuossa muutama viikko sitte. Passin välissä oli tukku seteleitä, ns. voiteluaineena, ikäänku (hyvä summa, mutta halvemmaks tuli ku et oisin poistunu maasta ja tullu takas). Pieni Mies Balilla, hänellä on oikeenlaiset kontaktit viisumiasioiden häsläämiseen. Passini kävi Balilla lentokentällä ikäänkuin poistumassa maasta ja saapumassa takaisin.Miten näppärää!

Vaikka passin saaminen takasin Balin Pieneltä Mieheltä vaatiki useita textareita ja lopulta vähän suivaantuneita puhelinsoittoja, sain passini tänää vihdoin takasin. Passiin oli ilmestyny uusia leimoja ja lappusia. Niien mukaan oon poistunu maasta tuossa juhannuksen tienoilla ja tullu takasin toissapäivänä. Missähän mahoinkaan käyä tuossa välissä? Aivan sutii tyhjää muistikuvat. Ehkä kävin Hesas?

Uus aito oikee 30 päivän viisumi pojottaa passissa. Ens kuussa haen siihen jatkoa. Sekin hoituu ihan helposti, ilman mitään erikoisvoiteluita. Lakimiäs Lombokilla hoitaa, hänelle maksan vaivanpalkan, eikä miun tarvitte itte liikahtaa Hiekkakikkareelta mihinkään.

Ajattelen korruption tässä tapauksessa lähinnä joustavuutena. Ja oman napani ympärillä ku tässä pyärin ni kas kun MIUN elämä helpottuu tälviisii ni paskat muusta.

Kissat meni puuhun

Kissanpennut on suloisii, siks niistä kuvia taas. Muuta asiaa tulee myähemmin, jos tää tänää maailman paskimmin toimiva internetti suo.

Seek and Destroy on kovia kiipeemään puihin. Kuten kuvista näkyy. Ja ne on niin söpöjä! Iik!

Eilen perustin feispukkiin Hiekkakikkareen kissoille oman sivun. Siä feispukis ennestää oli jo Hiekkiksen hevoisille supporttisivusto, ja on Gili Eco Trustin sivu, misä kovimmin elämöiään merellisistä asioista. Mutta ei mitn kissasivua! Huutava vääryys, joka on nyt korjattu. Menkää ja tykäkkää, Cats Of Gili -sivusta, oi feispukissa vellova kansa!

Lisäks on kuplimassa kaikenlaista kissahommaa, sillai ajatuksen tasolla, hyviä hienoja juttuja. Miä kerron sitte tarkemmin jos ja kun asiat konkretisoituu. Turha nääs henxeliä paukutella ennenku on muutakii ku hyviä aikomuksia.


Mut kattelkaa ny kui ketterästi Seek and Destroy hilluu puissa ja on suloisii!

Seek äitin kanssa

Koko perhe samassa puussa. Huomakkaa Äitikissan rento asento.

Ja sitte pitää taas vähä levätä että jaksaa.

Mini-Sosiksen munasarjat

Kepexet gogo

Eläinlääkäri tuli tänään käymään. Alunperin häntä hätyyttelin mestoille kun Äitikissan vattahaava retkotti levällään, mutta se on umpeutunu ittestään ja parantunu hianosti. Mutta aina on muutaki tarvetta eläinlääkärille. Laitoin sanan kiertämään ku sain lääkärin kanssa päivän sovittua, ja meil oli tuas oikeen jono oottamassa Tohtori Gedeä visiitille. Yhet tyypit toi noin viikon ikäsen minipienen kissavauvan, joka oli jostain löytyny, emosta ei tietoa. Lääkär tarkasti, totes hyvävointiseks, soitteli Lombokille ja tilas sinne oottamaan oikeenlaista maitokorviketta, jota sitte läks yks kloppi sieltä hakemaan. Yks gimuli toi kissanpentunsa katottavaks, sillä oli ihojuttuja, jotka sienitulehukseks todettiin. Yks miun kaveri toi naapurinsa kaks kollia eroamaan kepexistään. Ja sitte oli viä miun Mini-Sosis ja tuo yks jostain tänne mekkaloimaan ilmaantunu villikolli, jotka molemmat kans tarvitti steriloinnin. Tästä lääkäri jatko viä Lutwalaan, siä on yks jostai ilmaantunu palillinen kolli sekä hevoskärryn alle jääny kissanpoikanen.

Mini-Sosis operaation jälke

Mini-Sosis kun on tyttö, ni hänen operaatio oli ihan kauhia. Tohtorin nakkisormet ei millää meinannu löytää oikeita piuhoja Mini-Sosiksen vattasta ja kaiveli ja roplas siä sisuskaluja varmaan puali tuntia ennenku oikeet kaapelit löyty. Miä itkua tuhersin ku pelkäsin että tuo katti kuolee tuohon ronkkimiseen kohta, ja siihen loppu (taas) hyvin alkanu röökilakko, ei sitä ilman tupakkia voinu seurata, hurjaa touhua. Mutta kylä se siitä sitte, munasarjat sai ns. tuta. Tualla se ny makaa miun kylppärissä, on kussu ja yrjönny ja vaihtanu asentoa ja miä juaksen minuutin välein tarkastamassa että hengittää. Poloinen piäni ihana Mini-Sosis, suotakoon hänelle nopia toipuminen tuosta hurjasta ronkkimisesta.

Miä koitan nyt jostain saaha sellasen vakkaritilan, mitä voi lainata ja missä eläinlääkäri vois hommiaan tehä aina ku tänne tulee. Ettei tarvittis tuos regeipaarissa tai kadunvarressa pöyän päällä häärätä. Kun selkeesti on tarvetta eläinlääkärille, ni ois kiva jos ois vakiotila ja ehkä ihan vakioajat millo tuo tohtori täällä käy. Kattellaan....

Tohtori Gedestä ollaan täällä montaa mieltä, eikä kaikki ole positiivistä. "Butcher, that only does it for the money", sano yks gimuli joka on vähä sellanen et kato ku on tääl oltu pitkään ni asioista tiietään. Olen eri miältä, miä uskon että Tohtori Gede välittää elukoista kyllä, miultaki se aina kysyy textarilla jälkeepäi että kuis niil potilail menee, ku on täällä käyny. Ja miten se pelasti Tauskin elävienkirjoihin, ku Tauski oli viittä vaille vainaa, siitä miä annan pisteet kyllä. On fakta, että meininki ei oo hianoa katteltavaa, steriiliys on vain aavistus. Mutta sillä on pärjättävä mitä on ja tuo eläinlääkäri sentäs tulee tänne ku pyyetään. Se on meinaan hitusen helpompaa ja halavempaa, ku että lähtis aina kissan kans suhaamaan Lombokille Mataramiin, ku sellanen reissu vie koko päivän ja maksaa helvetisti hilloa ku pitää mennä heppatakseil ja veneil ja autoil. Nii, kerta.

Oli muute miälenkiintosta että Tohtori Gedellä oli tänää aivan uuen näkönen rouva mukana. Jännää tää näien muslimien meininki. Näin välihuamautuksena tämä todettakoon.

Tuon yhen mölyyvän ja kaikkialle kuseksivan ja riitaa haastelevan kollin kulkuset sekä Mini-Sosiksen munasarjat kustansin Pallirahaston varoilla. Hintaa tuli 500 000 rupiaa (vajaat 40 egee). Pallirahastossa on viä 1 250 000 rupiaa, ja ne oottaa siä että pari keittiön nurkalla varttuvaa kissanpoikasta kasvaa viälä vähän. Ja että miun Seek and Destroy tulevat sellaseen ikään et voiaa operoia. Ja ainahan tähä jostaa tupsahtelee uusia kissoja, joien lisääntymisvärkit tarvittee eliminoimista.

Pallirahasto, Hiekkakikkareen rantapummikissat sekä miä, myä kaikki kiitetää taas jokaista roposiaan näien saarenkikkareen kissojen hyväks lahjottaineita. Niiaus ja syvä kumarrus!

Asiasta sadanteen! Tänää alkaa Ramadan. Seuraavan kuukauen paikallisporukka siis paastoo aurinkonnousun ja -laskun välisen ajan. Jos paastoo, se ei oo aina niin nuukaa. Ja moskeija huutaa nimmaan perkeleesti. Ramadan päättyy elokuun kahexas päivä ja ssitä kuttutaan nimellä Idul Fitri tai Lebaran. Muslimimaissa matkaaville muistutuksena taas, että sillo elkää ees yrittäkö liikkua paikasta aa paikkaan pee. Parkkeerakkaa ittenne pari päivää aiemmin johonki mukavaan mestaan ja pysykää siä muutama päivä viä Idul Fitrin jälkeekii. Idul Fitrin aikaan koko muslimimaailma on liikekannalla, kulkuvälineet on täynnä, ja liikenteessä kuolee porukkaa ku pipoo.

Mini-Sosis leikkauspöyällä

Pelkuri piipittää

Imelyyet ens alta pois ja sitte käyn asiaan ja avaudun. Alotetaas.

Oon liikuttunu ja jotenkii oikee herkistyin saamastani palautteesta mitä rupes ropisee sen jälkee ku yskäsin maailmalle, ja myäs ittelleni, ääneen sen et miä jään viäl tänne.  Kannustusta on tullu ihan kauheesti ja palaute on ollu tosi tsemppaavaa, sellasta et jeeee, siistiä! Jopa miun työpaikalta Espoosta on tullu pelkkää et hianoo, sukeltele menemään vaan! Maailman paras duuni on se, terveisiä sinne viä tätäkii kautta. Ja aivan yleisesti kaikkia kekkä on ollu et hyvähyvä-vautsivau, ni heitä eli teitä miä kiitän Kaakatteen Villen sanoin, elikäs ISOT TATTIKSET!

Nyt kun tuan asian julkirykäsystä on pari päivää kulunu, ni miulla on kauhee tarve purkaa ittestäni ulos asian taustoja ja muutenkii palata siihen päätöksenteon hommaan. Ja sitte miun pitää kertoa kans, et miltä nyt tuntuu. Tunnelmat on sekavat, ja josko ne kirjottamalla jotenkii asettuis käsiteltäviks. Katotaa.

Nonii, miä alan nyt tilittää, ottakaa mukava asento ja eläkää messisä ku paratiisisaarella lorviva varhaiskeski-ikänen pullukka paskantaa sialusa kyllyyrestä teille fiiliksiään. Tästä on leikki kaukana, tästä tulee rajua!

Kyllähän tuon tais ainaki puolet miun kahesta lukijastakii jo aavistaa, että näin tässä tulee käymään, ei tuo kääkkä sieltä viä takasin tule. Ei se mitään korkeekoulututkintoa rivienvälitulkkaamisessa oo vaatinu, että on aistinu tunnelmia, jotka on johtanu aika suoraan tähän tilanteeseen. Ja kyllähän miä sen oon jossain syrämmen piänessä kulmassa iteki tiänny jo kauan, että vittu tästä voi mihinkään lähteä. Piti vaan käyä ittesä kanssa sellanen painiottelu, misä järki ottaa niskalenkkiä ja puree korvaa, kunnes syrän sai vejettyä jatsarilla nivusiin niin et järki siks aikaa hiljeni et sain kakastua asiani ulos.

Moni on sanonu et aijjettä ku oot rohkea, tai että olipa rohkee päätös. Samaa kuulin sillo pari vuotta sitte ku olin ostanu pelkän menolipun ja tyhjentelin murjuani ja järjestelin lähtöä määrittelemättömän pituseks ajaks. Sillo miä välillä närkästyin, ja rupes vituttamaan tosissaan se sellasen rohkeuden viitan virittely tän asian ylle. Ku miulla oli itelläni olo, et rohkeutta ei vaadi se lähteminen, rohkeutta olis vaatinu se, jos oisin jääny.


Sama homma on vähä nyt. Miusta miä en oo tehny tässä nyt rohkeaa päätöstä. Pikemminki kysessä on pelkurin, oikee kovan luokan vellihousun, tekemä nynnyilyratkasu. Vähä semmonen et oisin siinä Haluaisitko miljonääriksi ohjelmassa ja viiminen kysymys ois et "Onko 1+1... a) 2 b)78 c)666 vai d) viistoistamiljoonaa ja risat" ja miä kilauttaisin aivokuolleelle kaverille, joka ei erota persettään kenkäparista ilman kysymistä et jaa kumpaas jalka laitetaan.  Ku oisin niin nynny, itseluottamus nollassa, enkä uskaltais sanoo että aa, vaikka tiiän sen oikeeks.

Todella rohkea oisin ollu jos oisin nyt tuossa vajaan 2kk päästä lähteny takas Mordoriin, alkanu siä laittaa uutta kotia, sujahtanu toimistoduunarin arkeen ja rokkibaarien vapaa-aikaan. Rohkea oisin ollu jos tuohon asiaan oisin suhtautunu seikkailumiellä, et lähenpä kattoo mikä meininki. Mutta olen pelkuri, koska tuota Mordoriin paluuta väistelen sinnikkäästi.


Miä en tarkasti tiiä mikä siä Mordoris pelottaa, mutta varmaan aika paljon se, että en ollu elämässäni siellä järin onnellinen, oikeestaan koskaan, en ainakaan pitkiä jaksoja kerrallaan. Vitutti useimmiten aivan kyrpänä, ei sitä oikeen voi kauniimmin sanoa. Pelottaa, että jos ja kun palaan, se sama olo kaatuu ihan helvetin nopeesti päälle, enkä miä vaan voi sille mitään. Ehkä jo siinä Hesa-Vantaalla matkalaukkuhihnalla tulee tunne et jaaha, ei muuta ku junan alle. Pelottaa, että oon entistäki enemmän ulkopuolinen, vähän kaikessa. Miun on helpompi olla ulkopuolinen täällä, missä miulla ei oo kauheesti mitää muuta ku satunnaistuttuja, eikä ehkä siks tuu sellasta oloa (ku ihan joskus tosi huonona pee-äm-äs-päivänä satunnaisesti) et oon ihan vammanen kun oon tämmönen enkä tommonen. Pelottaa, että miusta tulee sit taas tosi noppaa sellanen kiree järki-ihminen, joka selittelee - eniten ittelleen - miks ei voi tehä sitä ja tätä ja tota, koska jotain-jotain. Olen muuttunu ihmiin, ja kun koen itte et muutos on ollu vaan hyvään suuntaan, ni pelottaa että tää miun sikaärsyttävä valaistuminen hiipuu hetimiten ku länsimainen hömpötyselämä iskee kiinni. Että alan pitää mukamas tärkeinä kaikenmaaliman turhanpäiväsen tilpehöörin omistamista ja telkkariohjelmia ja sitä, et oon joka vitun bileissä mestoilla, tai muuten ikäänku maailma lakkaa pyörimästä.


Kaikesta Mordoriin liittyvästä on paisunu miun miäleen sellanen hirveä mörkö, joka valvottaa öisin ja aiheuttaa syrämmentykytyksiä ja paniikkeja. Oikeestaan pelkästään negaa vyöry sieluun ku sitä hommaa unettomina öinä mietiskeli, siinä samalla ku painiskelin päätöksenteon kans. Miä en tiiä miks tää mörköhomma, siä Mordoris on helvetisti ihan mahtavia asioita ja ihmisiä, mutta miun mielen on vallannu vaa sellain synkkä mielikuva, et paluu, se musertaa miut, välittömästi. Miä en usko itteeni, enkä henkisiin voimiini, sen vertaa et uskoisin selviiväni hajoomatta Mordorissa. En ainakaan vielä.

Ehkä miä oon tässä hommassa, tai elämässä ylipäätään, vielä keskeneränen tekele. Joku päivä saatan herätä ja huomata että no nyt oon valmis. Sitte voin kohdata minkä mörön hyvänsä.



Tämä vuodatus siis perusteluna sille, että jäämällä tänne Hiekkakikkareelle, en suinkaan ole tehnyt rohkeaa päätöstä, vaan pelkurin ratkaisun. Päätös tuntuu kaikenlisäks niin oikeelta, ettei se rohkeutta senkään pualesta vaatinu. Rohkeat ihmiset tekee vaikeita  ja työläitä valintoja, nynneröt menee helppoja polkuja.

Miten meijän oikee käy? myä Adam Lambertin kanssa tuumitaan ja ollaan ns. paskajäykkänä ku meitä peloittaa

Ja miltä tuntuu nyt? No nyt vittu pelottaa täälläkin. Hirvittää oikeen, vattaa kipristää ja on hermoilevainen yleisbuugie. Ku saatana ohan siitä jo 2 päivää ku asian lopulta päätin ja miul ei oo mitkää asiat viäläkää järjestykses, verkkoja vesillä vasta, jos sitäkään. Jumaliste. Hesan lukaaliin ei oo viä vuokralaisii, miul ei oo tääl Hiekkakikkareel taloo, ei oo töitä missää, rahat loppuu kohta, koko helvetin elämänpaletti on ihan levällää. KAKS PÄIVÄÄ MENNY JO! Mistää ei vittu tuu kuitenkaa mitää, kyllä tää elämä miut maan rakoon polkasee. Että hulluhan miä saatana olen ku tämmöseen nyt rupesin tässä kohin, ois pitäny pikkusen suunnitella asioita paremmin ja tehä jotain näille hommille jo ajat sitte ja mitä vittua miä oikeen tässä kelaan ja sitä ja tätä ja tota. Ja viimisenä sit haastan miun oikeuden tähän elämään, et jukupliut, normaalit ihmiset ei pelleile mato varpaassa jossain vitun hiekkakikkareella tropiikissa ja leikii ittesä ettimistä, ne käy töis ja ne laittaa loton ja ne käy kerran vuodessa ulkomailla ja ostavat tarjoustuotteita Citymarketista ja juovat Karhua saunan jälkeen, et mitä vittua siä sekoilet ja kuvittelet et elämä vois olla toisenlaistakii, NYT TÖIHIN SIELTÄ, VEROJA MAXAMAAN, SAATANAAAA. Näin mäkättää järki, nyt ku se saa taas äänesä kuuluviin.

Mutta homman pointti, se on tässä: meni asiat miten meni, eipähän tarvitte sitte jossitella et oiskohan pitäny sittekii jäähä sillo ku kuiteskii siltä niin kovasti tuntu mutku. Nyt katotaa tää geimi hamaan loppuun saakka, kävi miten kävi. Kyllä se Mordorin mörkö siällä pysyy, sinne voi palata enidei jos asiat täällä ei suju ja alkaa riapomaan pään hakkaaminen kookospalmuun.




Ja aivan niiku just nyt miä hokasin viä yhen asian. Sellasen, et nyt miä oikeesti, kunnolla, ekaa kertaa elämässäni, olen sellases tilantees et miulla on koko setti ihan sekasin, ja on sellain aito epävarmuuen meininki. On se helvetti soikoon korkee aikakii vähä ottaa todellista seikkailumeininkiä tähä menoon, nyt jos koskaan, elämän ehtoopuolella!

Kaikella on joku tarkoitus. Asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella. Nää miun suosikkihaahuilut sopii taas tähänki yhteyteen! Lisäisin viä, et ja jos asiat ei järjesty, ni silläkii on sit joku tarkotus. Enkö oo viksu? Oikee profeetta! Ihan aivoa jomottaa tää jatkuva viisastelu!

Näihin kutkuttavan jännittäviin tunnelmiin, hyvää yötä. Kello on jo ilta, miulla on kuumetta ja pää täynnä räkää. Mutta miulla on myäs klinikan pojanklopin antama veikee pilleriarsenaali tuos oottamas. Se on meikälääsen osalta tämä päivä valmis,eli  nyt nappia huuleen ja moiiiiido!

Kissanpäivät, hyvätpäivät

Kissaperheen päivänogoset

Vielä jatkuu miunkin kissanpäivät, olo on päätöksen ääneen sanomisen jäljiltä yhä euforisen helepottunu, mutta ohan tässä kiinnostavampiaki asioita ku miun tulevaisuuen suunnitelmat. Siispä - yleisön pyynnöstä - kuvia kissanpennuista.

Nukkuva kissanpentu on parasta viihdettä sitten Ihmebantun! Okei, hereillä oleva kissanpentu on vielä viihdyttävämpää, mutta käy se välillä raskaaks. Semminkin kun Seek and Destroy ovat todella vauhdikkaassa iässä. Niitä saa käyä keräämässä millon puusta ja millon jostain muusta kiipelistä. Sisällä ne nukkuu yhä yöt, mutta muuten mesoovat pihalla. Yks jostain ilmaantunu uus isopallinen kolli pyörii tässä nurkilla (sen palleilla on jo final countdown menossa), mutta seki lähtee karkuun ku Seek and Destroy laittaa selät kaarelle, karvat pörhöön ja alkaa stepata tiukkaa, määrätietoista sivuttaistamppausta kohti, vinkein äänitehostein säestettynä, tietenkin. Meininki on siis umpihullua sekoilua ihan naula päässä ja täysillä, vailla järjen hiventäkään. Sitte yhtäkkiä, toiminta loppuu kuin seinään, kutsuu uni.

Rakastan heitä!

Mä oon Seek. En Cheek! En!

Ja mä oon Destroy. Varokaa!

Sit väsyttää taas.

Unihommat, ne on kans kissanpennun duuni

Sisko ja sen veli