Kissauutiset

Sinisen hetken rantapummit

Plokirapsaa alkaa pukata, mistähä alottais? Otamma asian kerrallaan ni ei lähe paska rönsyymään. Alotan kissoista.

(VAROTUS: Miä varotan täs kohtaa, et jos oot kauhian herkkä ni tulossa tuol myähemmin on kuva, jota ei oikee pysty pillittämättä ees kattomaan. )

Heikki Silvennoisen kuva lehes! Jee!

Miun kissarojekti pitää kiireisenä. Sana on kulkenu, oli pienet jutut yhes Hiekkakikkareen ilmasijakeluläpyskässäkii, ja yhteydenottoja tulvii. Tää rupiaa käymään kohta aivan täyspäiväsestä duunista, jumaliste. Meil on seuraava eläinklinikka tulos jo tammikuussa ja sen kans saa peräsuali tanassa säätää asioita. On tulos eläinlääkäreitä (Mordoristaki, useita!) ja on lääke- ja tavaralahjotusten sumplimista ja kaikenlaista. Tarvitten kohta sihteerin! Tukijoukkoja! Toimiston!

Ja sitte juoksuttaa millo mikäki kipee kissa jossain, pitää viiä antipioottia tai käyä tuuppimassa matolääkettä ja koittaa neuvoa ihmisiä et mitä tuolleki ny vois tehrä. Ja löytyy piäniä orpoja pentuja. Orpojen poloisten kanssa aletaan olee pulassa ku miun huusholli on jo tukossa ja Lutwala kans ja vaikka kuinka tua koittaa huutaa kissaplokissa ja feispukissa et myä tarvitaan apuuuuva, adoptoikaa pliis näitä piäniä, tyä ketkä tääl asutte ni ei oikee ota tuulta alleen semmonen. Ymmärrän, kaikilla on jo kissoja ja niitä piisaa joka nurkalla, mutta täs alkaa tulla raja vastaa, emmiäkää voi loputtomiin jokaista orpoa kotio tuua. Mutta ku eihän niitä voi tuonne kylillekään jättää, jos ovat semmosia että tarvittevat hoivaa ja apua.

Miun omat kissat on onneks kaikki pysyny terveenä, kopi-kopi-kopi-puunkoputus. Pelottaa kuitenki koko ajan et tulee jotain.

Lenita on söpööntyny nyt ku sen silmät ja turpavärkki on  parantunu.

Mutta sitte... miä oon tässä tän aamun itkua tihrustanu yhen kissanpoikasen kanssa. Myä eilen illalla myähään hokattiin se tual rantakadun varressa ja tänää miä kävin sen aamulla sieltä hakemassa miun nurkkiin. Olkoot huusholli kuinka turvoksissa kissoja jo ni tätä tapausta ei voinu kadulle jättää. Hänel on sellanen silmätulehus että en ole kuunaan nähny. On niin pahan näkönen, ettei sitä voi oikeen ees kattoa kun särkyy syrän ja tulee itku ja epätoivo ja hätä ja kaikki. Toinen silmämuna pullottaa siältä silmämontusta ulkona, on sellasen kuivuneen mätä- ja paskakuoren peitossa, vuotaa visvaa. Miä toin kissan kotio ja sitte haudoin sitä silmämunaa märällä punpulilla ja pistin mirrille antipioottia kitusiin ja kirppupulveria nahkaan ja parasiittitipan niskaan ja matolääkkettä annoin ja sitte voitelin sen silmät semmosella silmätulehus-geelillä. Miä en oikee uskalla siihen pahaan silmään ees koskea ku pelkään että se putoaa sieltä kokonaan ja räjähtää tai jotain, mutta koitan ny tehä sen vähän minkä voin. 

Hänen toinen silmä on ihan ok, ei siis tulehtunu, mutta siinäki on sellanen harmaa kohta siäl silmäs, niiku semmonen sokee kohta. En tiiä näkeekö tuo raukka oikeestaa mitään, sillä on vähä semmosia stevie-wonder-tyyppisiä elkeitä. Mutta hän on kovasti syäny ja nyt nukkuu korissa turvassa. En uskalla sitä pitää vapaana tääl ku miuta hirvittää et Dimmu ja Heikki rupiaa sitä peuhuuttamaan ja kopasevat vaik vahingos sitä huonoa öögaa.

Voi mikä pieni raukka. Syrän on ihan kappaleina ja on oikee vaikia olla kun ei tämän enempää pysty auttamaan.

Miä antasin mitä vaan, vaikka pildee, jos tänne sais pykättyä pysyvän eläinlääkäriaseman. Sitä niin kipiästi tarvittais. Voiku joku miljunääri lahjottais kappaleen maata ja auttas pykertään siähe klinkkatilat ja semmoset.

Ja nyt tulee se kauhee kuva tuosta pikkuraukasta.