Parit suhteet partnerin kans

Kyllä paras partneri ihmiselle on kissa. Esimerkiks tommonen niiku Beatles.

Koska miulla ei ole omaa parisuhretta niin mietin tietysti hirveesti muitten suhteita aina välillä. Ja niitä kun vierestä seuraa, ja samalla vahtaa joka ilta telkkarista mahtavia dokkareita nimeltään Lethal Marriage, Cold Feet ja Killer Kids, ni ei voi ku todeta että on se luajan lykky että oon tunnevammanen sitoutumiskammonen sisältä kuollu nirso perheetön suhteeton lapseton jääpuikko.

Yks ystävätär riutuu exänsä perään ja ohan se ikävää seurata vierestä ku toinen on ihan paskana ja onneton ja surkeena. Toivon että ne viä saa asiansa kuosiin ja tilanne palaa tolalle jossa sen ehkä kuuluukin olla. Toisella tyypillä taas on parisuhre, josta kaikki ulkopuoliset näkee, ettei tuosta tuu hevonvittua, mutta miäs ei vaan löyä pallejaan vaan menee vaikka solmuun että hysteerinen vaikee akkansa ois ees johonki, ees joskus, tyytyväinen. Harmillista sekin, semminkin kun miäs on ihan vitun hyvä tyyppi ja menee ihan hukkaan tuommosessa spektaakkelissa. Näin totee täysin puoleettomalla silmällä asiaa sivusta seuraava Nimim. "Käyn heti sepalukseen kiinni jos se kasvattaa kepexet ja ne eroaa -69". Kyseisellä nimimerkillä ei ole minkäänlaisia taka-ajatuksia tässä asiassa, ei sitten hiukkaakaan!

Ihmiset ja niien väliset suhteet... voi hyvä luaja.

Yks asia joka ajaa miut hulluuren partaalle on ihmisten äärimmäisen sukupuolineutraali tyyli esitellä puoliskonsa. En tiiä onko tää homma jo rantautunu Mordoriin mutta täällä kun enklantia väännetään niin poikkeuksetta käytetään sanaa "partner". Tapaat jonkun pariskunnan baarissa ja esittelyt menee "moi miä oon se-ja-se, ja täs on miun PARTNERI toi-ja-toi". Tai joku selittää et "miä ja miun PARTNERI sitä-ja-tätä siellä-ja-täällä".

Miä välittömästi mietin tilanteesta että ahaa, tuo on siis ns. gei, tai sitte noi on jonkinlainen duunipari tai bisnespartneri eikä sen enempää

Miks helvetissä ei voi sanoa että moi, täs on miun poikaystävä/miäs/tyttöystävä/akka/vaimo whatever? Tai että käytiin  min vaimon kanssa just syämässä tai juamassa tai panemassa tai paskalla. Mut ei ku miä ja miun PARTNERI, täh?


Ja pahoitteluni, en ole menny takasin Tinderiin. Miä en kestä sitä setien tulvaa jota se paska miulle suoltaa. Pukkais metsuriseksuaaleja ni avot mutta ei ku pelkkiä golfia pelaavia vanhoja kääkkiä.

Kysyntä ja tarjonta ja niiden kohtaaminen... siinä ois hiukan Aamorilla tsempattavaa.

Kakkukahvin paikka

Elämää Hiekkakikkareella

Onneksi olkoon, tämä ploki on justiisa täyttäny nelijä vuotta. NELJÄ!

Ihan ekan postauksen naputtelin 23.5.2011, kun olin justiisa äheltäny päätöksen että nyt jumalauta riittää tää kärvistely ja ruikutus, miä otan elämästäni hatkat. Niin, saakeli!

Päätös oli tehty, muttei ollu viä ees lentolippua ostettuna. Sen ostin sitte noin viikko myöhemmin, menolipun Hong Kongiin.

Neljän vuaden aikana tääl plokis on käyty noin 400 000 kertaa. On seurattu miun lähtövalmisteluja, ensimmäisen puolentoista vuoden huoletonta lomailua, tuskailua Mordoriin paluun kanssa, helpotusta kun päätin et vitut miä Mordoriin takasin lähe. On vahdattu kissaprojektin syntyä ja nousua, sekä eletty mukana kissakohtaloissa. On kauhisteltu miussa möyrineitä ihonalasia matoja ja tsempattu uimataidottoman vesipelkosen nyhverön tietä sukeltajaks. Ja varmasti on välillä pitkästytty kualiaaks kun lässytän vaan kissoista tai kaljanjuonnista, eikä oo ollu mitään miälenkiintosta meneillään, ei rasvasia seksihurjasteluja, laskuvarjohyppelyjä tahi jatkuvaa karnevaalihumua. Se on kun keski-ikänen läski elää ni siinä ei järin paljon ilotulitusraketit lojahtele. Semmosta se elämä on.

Ploki on tässä nelijän vuoden aikana poikinu paljon kaikenlaista oheistoimintaa. On tullu lehtijuttuja miun trooppisesta laiffista ja kirjadiili (kirjalle joka ei vissiin koskaan valmistu, koska siihen ei yksinkertasesti ole aikaa) ja kolumnistipestiä ja mitähän vielä. Parasta on kuiteski ollu ihmiset, joita oon plokin ansiosta tavannu. Moni tänne lomailemaan tullu mordorilainen on ottanu plokin takia yhteyttä ja sitte on tavattu ja tutustuttu. Nyt mordorilaiset tuppaa kissakaupalle morjestamaan ja kantavat hapankorppuja ja mordorilaisia lehtiä ja votkaa. Joistain plokin kautta tutuks tulleista tyypeistä on tullu ihan ystäviä. Se on hianoa se.


Tattis kaikille kahdelle lukijalle, pysykää messissä jatkossakin. Teen parhaani, ettei tää ihan puuduttavaks jaaritteluks näivety.

Pitäsköhän mennä takasin Tinderiin, ni sais jotain äksöniä mistä juoruilla? Hmmmmm...

Uus mirrisivusto

Vanhan kissaplokin nysvääminen on loppu ny! Syystä että mirriprojektille on pykätty uuet nettisivut. Nyt on virallinen olo koska catsofgili.com on olemassa! Kissaplokkaus jatkuu sielläkin, suora linkki plokiin tässä.

Sivusto on viä varsin pahasti vaiheessa joiltain osin, mutta tässä - niiku monessa muussakin asiassa - ongelma on se, että miä oon vaan yks ihmiin enkä ehi kaikkee heti tässä nyt just salamana vaikka kuinka haluisin. Et sisällönsuoltamisosasto on tässä ollu vähä kivexenä kenkässä ku ei saa totettua tekstejä tarpeeks vauhilla kaikkiin kohtiin.

Nettisivun teknisen puolen ja yleisen nysväämisen kans miuta onneks on auttanu yks Aron, joka on mahtava tyyppi ja tykkää kissoista ja tietää näistä tämmösistä hyväntekeväisyysprojekteista vaikka mitä. Hän tekee ihan duunikseen tämmösiä juttuja, mutta miuta on auttanu tyystin korvauksetta, ihan vaan siks että kokee tän miun kissaprojektin tärkeeks ja sellaseks jota on syytä potkia vähän paremmin kartalle. Aron on myäs kissaprojektin uuen ja yhtenäisen yleisilmeen takana, eli et mein väri on toi oranssi ja sillai niiku brändätään hommaa et kaikki heti hokaa et ai toi on toi juttu. On pitäny miulle hirviää paasausta asiasta ja motkottaa ku käy kylässä et MIKSEI OLE TUOKIN KYLTTI ORANSSI MITÄ. Anteeks.

Slowly, slowly, niiku täällä asiat yleensäki hoituu.

Muutoin kaikki ogeido, paitsi et min vuorokaudessa ei oo ku se 24 tuntia vaikka kuinka koitan laittaa tontuille telepaattista viestiä et lisäkkää muutama tunti.

Palatsilla alko remppa eilen ja siä on hirviä kaaos. Positiivista on se, että se ihan oikeesti alko eilen. Nekatiivista se, et vaikka sanoin sata kertaa joka jätkälle että ette mene sisätiloihin tänään sotkemaan ku en oo viä kaikkee pakannu ja asun viä yhen yän siällä ni eikö saatana ku menin iltapäivällä kotio ni siä oli jo vieraskammari räjäytetty atomeiks ja kaikki hirveen laastipölyn peitossa. Tuuppasin ukot ulos ja sanoin et huomenna jatkatte, nyt pihahommiin niiku olis jo.

Rexonan kanssa muutettii tänää aamulla Edeniin pariks yäks. Ihan luksusta!

Siistii on kans se, että toissapäivänä rupesin ettii eläinlääkärei ens marraskuun isoon kissaklinikkaan ja on jo kolme lekuria ja yks hoitsu Mordorista ottanu yhteyttä et myä haluttais tulla. Mahtavaa.

Ja ihanaa on seki, että joku on vihdoin alottanu Lombokilla rojektin Lombokin koirien auttamiseks. Arvostan ja kannustan niin kovasti! Ja heti tuli syyllinen olo ku kattoin niien nettisivuja ja ne on niin valmiin oloset. Et miks en oo saanu mein kissasivuja yhtä hyvää kuosiin. Perkele.

Slowly, slowly. No worries. Smiling and shining, brother!

Rexona ja remontti

Rexona

Ja kun lauantaina postasin ja elvistelin että ei ole toiplasmirriä tai pieniä kissanpoikasia himassa, eli avoimet ovet, ni mites kävi? Pääsin kissakaupalta kotio ni keittiössä istu määkimässä nuori kissaneiti. Hänellä oli panta kaulassa, ja oli sullonu toisen etukoipensa pannasta läpi. Ja ilmeisesti panta olu kuristuneena kaulassa ja kainalossa jo pitemmän aikaa, sillä remmi oli pureutunu syvälle kissan kainaloon. Hirviä avohaava, joka oli vähän märkivä ja vuoti verta kun otin pannan pois. Eihä siinä muuta ku kissa sisätiloihin, haavan puhistelu, antibioottikuurin alotus, hyvää ruokaa tarjolle, hiekkalaatikko kylppäriin ja sitte eiku sänkyyn pötkölleen, potilas kainaloon ja Animal Planet.

Oon internetissä huuellu josko joku tuon kissan tuntis, koska oli pantaki kaulassa ja hän on erittäin ystävällinen, mutta ei o kukaan reagoinu. On jotenki tutina, että joku on sen tarkotuksella miun pihaan tuupannu. Koska tunnen kyllä kaikki kotihuudiloitteni kissat, kun ne kaikki käy miun keittiössä syämässä ja tää mirri on aivan uus tuttavuus.

Haava paranee nyt pikkuhiljaa, mirri on ihana ja kehräilevä, ei sano mitää kun puhistetaan kainaloa, ottaa lääkkeet kiltisti ja muutenki on kerrassaan hurmaava.

Jääkööt miun kissaks sitte. Nimi on Rexona.

Huomenna miulla alkaa taas pieni Taalasmaakeikka, mikä on jees koska lompakko on aika heikolla tolalla lomaporsastelun jäljiltä. Ja koska Taalasmaalailen Edenissä, ja siä on hiano talo tyhjänä, ni samaan syssyyn hoietaan poies miun oman Palatsin remontti, koska miulla on paikka johon painua evakkoon. Palatsini omistaja Erik on pyrkiny remppaa tekemään jo pitkään, mutta miä en oo suostunu ku on ollu kissapotilaita talo tiukassa ja muuta kaikkee. Mutta nyt hoietaan tua pois, ennenku talo romahtaa kokonaan. Laastit putoo seiniltä, ovet ei mee kunnolla kii, lavuaarien putket vuotaa, takapihan vesipunppu ei toimi, aidat pihan ympärillä on ihan palasina, katollisen makaamon katto on paskana kun naapurin kanat kiipee sinne ja kuopsuttaa villisti ja muuta kaikkee pientä laittoo on ihan vitusti. Vaatekaapit on niin homeessa että ne lähtee nuotioon ja tilalle tulee bambuhyllyköt, jotka ehkä vähän paremmin kestää seuraavaa sadekautta.

Jätkät alottaa rempan huomenna talon ulkopuolisista asioista ja keskiviikkona miä ja Rexona lähtää Edeniin asumaan yäks tai pariks. Käyn tietty muutaman kerran päivässä omalla Palatsilla kattomassa et hommat etenee ja varsinki ruokkimassa kissat ja toivottavasti viikonlopuks pääsen takas uusittuun, korjattuun Palatsiin.

Muutoin on täys tohina päällä. Tuleepi muutama eläinlääkäri kesäkuussa ja järkkään pienimuotosen pikkuklinikan, ihan muutama päivä vaan. Iso-iso klinikka on sitte Marraskuussa ja sitäki pitää alkaa täs jo säätämään, eläinlääkäreitä ettimään ja semmosta. Et ei tässä kauhiasti pääse laakereillaan röhnöttämään eikä sitä aikaa esmes sukelteluun oo ainakaan ennen ens viikkoa. Piruviä.

Saarella on perkeleesti porukkaa ja ytimessä hirviä hulina, kadut täynnä selfiekepittäjiä tukkimassa tietä. Mutta kun painuu tuonne miun kotihuudiloille ni rauhaisaa on, ei siä ketään hillu. Se on hyvä.

Hiekkakikkareella kaikki hyvin.

Paluu Hiekkakikkareelle. Oma koti paras koti!

Oon takas kotona Hiekkakikkareella. Ollu jo muutaman päivän. Jihuu! Liki kaikki kissat on tallella, muutama vielä pongaamatta, mutta ne on semmosia jotka käy vaan sillon tällön syämässä eikä hengaa koko ajan Palatsini keittiössä.

Kissat on ihan liekeissä kun nyt on ekaa kertaa kuukausiin tilanne ettei miulla oo huushollissa sisällä pieniä pentuja tai mitään potilaita, eli ovet on auki ku oon kotoon ja kissalaumalla vapaus loikoilla sänkyssä ja sinkoilla ympyrää sisällä. Ottavat siitä kaiken irti. Kun tuun iltapäivällä kissakaupalta kotio ja aukasen min neitsytkammion oven ni välitön sujahtelu alkaa saman tiän ja peti on heti piukassa katteja.

Koti ilman kissoja on vain asunto, näinhän se menee.

Nyt ku kävin Malesiassa lepäämässä ja olemassa epäsosiaalinen mörkö, ni tein siinä samalla itelleni vähän sääntöjä, ettei tommonen burnautti pääse uuelleen tulemaan.

Miähän rakastan sääntöjä ja rutiineja. Ärsyynnyn valtavasti jos sovituista asioista poiketaan tai oletetaan että olen joku saatanan ex tempore persoona tai kuvitellaan et miä pasteeraan jossain ja ootan että puhelin soi ja olen hetimiten valmis mihin tahansa. Sellanen elämä sopi kyllä sillon kun oli vaan lomalla, mutta kun nyt on asioita joita pitää saaha aikaseks, ni ei passaa enää sinkoilla.

Sääntö numero 1: OPETTELE SANOMAAN EI! Ei kukaan muukaan taivu aina ja koko ajan kaikkeen. Miun ei tarvi kaikkeen aina olla et joojoo, varsinkaan asioihin jotka aa: joku muu voi tehä, pee: ei sinänsä kuulu miulle ja see: jotka ei edesauta millään tavalla miun omaa henkilökohtasta toimeentuloa tahi kissaprojektin toimintaa.

Sääntö numero 2: ÄLÄ REAGOI TYHMIIN KYSYMYKSIIN. Jos ei ihminen osaa guuglata tai ei vaan tajua kattoa että kyllä on kissakaupan aukioloajat netissä ni anna olla. Jos joku on niin ääliö että laittaa miulle emailia (kissapostiosotteeseen) ja tiedustelee onko meidän HOTELLISSA tilaa ens viikolla kolmelle hengelle (jep, tämmönen email tuli pari viikkoa sitte), ni älä vastaa mitään. Jos on noin tyhmä, ettei mistään huomaa et ai katos toi on eläinsuojeluprojekti eikä majatalo ni anna olla, älä tuhlaa aikaan tommoseen.

Sääntö numero 3: JÄTÄ - tai pikemminkin OTA - AIKAA KIVOIHIN ASIOIHIN. Millonkohan esmes olen viimeks kerenny sukeltamaan? En edes muista. On koko ajan jotain muuta meneillään ja niin kiire, mukamas. Miun on varattava aikaa henkilökohtasesta lukujärjestyksestä asioille joita haluan tehä ja joista tykkään. Eli sukeltamaan on mentävä, kissat ja kissaprojekti pärjäs vaikka olin reilut kaks viikkoa Malesiassa ni kyllä ne pärjää jos oon tunnin veden alla.

Yllä olevat asiat on opettelun alla tällä hetkellä. Näien lisäks jatkan yhä pienimuotosta uutispimentoa ja faseboikottia. Hoian kissarojektin FB-sivua ja postaan omaan rohviiliin jonku elonmerkin sillon tällön, ettei äitee ala huolestumaan, mutta muuten en notku vahtaamassa mitä kaverit touhuaa tai kui sekasin Johanna Tukiainen tänä yänä hilluu. Maaliman tapahtumat tsekkaan muutaman kerran viikossa. Ei miun tarvi olla kartalla sen tiuhemmin. Tieto lisää tuskaa, tiedottomuus tekee oikiasti välillä tosi hyvää. Sähköpostita ja semmosia henkilökohtasia yhteydenottoja katton sentäs ainaki kerran päivässä. Koen että jos jollain on tärkiää asiaa ni se tajuu laittaa henk.koht. viestiä eikä jotain julkista kommenttia johonki kissanpersekuvaan minkä saatan sillon tällön johonki postata.


Näien lisäks Angry Birds on poistettu puhelimesta. Niin, sääntö numero 4: ÄLÄ TUHLAA AIKAAS IDIOOTTIMAISUUKSIIN. Tahi idiootteihin. Idiooteista kerron joskus lisää, kohtasin sellasen Balin varikkostopilla viimeks.

Tähän tiiserimäiseen vihjaukseen lienee hyvä lopettaa. Palaan sitte ku kaiken kivan puuhastelun keskeltä kerkiän!

Eiku viä sääntö numero 5: ÄLÄ STRESSAA. Miä en voi tehä enempää ku mitä voin tehä. Toki on fakta että kun  puuhaa tämmöstä eläinsuojeluhommaa  missä on sialu ja syrän täysillä mukana ni koko ajan on riittämätön olo. Mutta miun pitää takoa kallooni että vaikka aika raju oonki ni en miäkään jatkuvalla syätöllä ihmeisiin pysty.

Joo, nyt heippa. Alan laittaaa kissakauppaa kiinni, sitte lähen heittää yhen rokotuskeikan (ja on muuten viiminen kerta kun suostun tähän, omistajat saavat luvan roudata kissat kaupalle rokotettavaks, miä en vittu tän jälkee enää kotikäyntejä tee ainakaan yksittäisten kissojen rokottamiseks) ja sitte meen kotio mirrien kans lölliin.

Ei tee ees mieli kaljaa. Jännä.

Kärmeksen munat

Pasar Seni -metroasema, min hotlan vieressä

Loma lähenee loppuaan. Viimein ilta Kualassa, huomenna lennän Balille. Jee!

Oon Kualassa vaan kävelly ympäriinsä, laahustellu tual millo missäki ihan turistina. Sattuu kaikkialle, varsinki ku eilen kävin hiihtelemässä kaupunkin viidakon halki. Bukit Nanas, eli ns. city forest, keskuspuisto, sellanen kukkulainen sademetsäntynkä. Siellä polvet hyytelönä canopy walkeja puitten latvojen tasalla hiiviskelin ja pahrustin ylämäkee ja rappusia ees taas. Ihan kiva oli. Lopulta päädyin hiestä likomärkänä KL Towerin, paikallisen Näsinneulan, juurelle.

Toi pusaa munaa ittestään ulos

Olin niin aikasin liikenteessä, et ei ollu ihmisii mestoilla juur ollenkaa. Mietin et meenksmiä ylös kattoo maisemii, vai enksmiämee, mut päätin et emmiämee. Oon käyny joskus ja ku tällä reissulla kävin jo Petronaxen tötterön katolla ni se saa riittää. Miut kuiteski siitä nykästiin tornin juurella olevaan piäneen eläintarhaan, KL Tower MiniZoo nimeltänsä. En ois varsinaisesti halunnu mennä, mutta antovat roiman alennuksen lipusta, kertovat ettei siä oo ainootakaan muuta ihmistä juur nyt ja et siällä on erikoisspektaakkeli meneillään ku heiän kuusmetrinen pythonkärmesneiti pynkää parhaillaan munia ittestään pihalle. Ja sanovat et siä pääsee rapsuttamaan jäneksiä. Olihan se mentävä sitte.

Ei ollu kauheen paha minizuu, mutta vähäsen ahisti pienissä altaissa olevat isot kilpikonnat ja semmoset. Pyyttoni siä sykki munia sisuksistaan, semmosia ryppysiä nahkasen näkösiä isoja munia se vääns. Munat kuulema tulee pehmosina pihalle ja sitte kovettuvat. Tommonen kuusmetrinen kärmesneiti tekee kuulemma ehketi kuutisenkymmentä munaa.

Mitähän helvettiä ne meinaavat tehä kuuellakymmenellä pyyttonvauvalla???

Parasta oli touhukkaat mangustit sekä jänesten kanssa asuvat vauhikkaat marsut.

MARSU!

Loma on ollu hyvä, ja tarpeeseen tuli. On ollu aikaa miettiä asioita, ja on ollu aikaa - ja mahollisuus - olla miettimättä yhtään mitää, jos ei oo jaksanu. En oo juurikaan puhunu kenenkään kanssa noin kymmeneen päivään. Pakolliset asiointihommat on toki hoidettu, eli ruokaa ja kaljaa ja semmoset kuviot, muuten oon ollu mykkä, jäykkä, epäsosiaalinen paska. Chinatownin Reggaebaarissa oon toki joka päivä käyny syämäsä ja juamasa muutaman huurteisen, mutta siäki oon ollu tarkkana että pysyy muurit ympärillä ja ihmiset omilla reviireillään. Kirja aina mukana ja nenä siinä, se toimii useimmiten. Vähä oon salakuunnellu, ku on sattunu mordorilaisia naapuripöytiin, mutten oo sanonu mitää, ollu hiljaa vaan ja pelänny et perkele jos nuo hokaa et miäkii oon Mordorista ni joutuu saletisti juttelemaan ja kertakaikkiaan en nyt jaksa lässyttää mitään paskaa tuntemattomien ihmisten kanssa.

Huomenna matkustuspäivä täältä Kualasta Palille Hanurin Saattohoitolaan. Maanantaina koitan kyetä varovasti hoitamaan asioita, jotka on ollu kaks viikkoa hoitamatta. Sähköpostei ja semmosia. Pehmiällä laskulla, hiukkasen kerrallaan. Otan tuntumaa kotiinpaluuseen viivähtämällä muutaman päivän Balilla. Keskiviikkona sit kotio Hiekkakikkareelle. Oma Palatsi! Min kissat!

Ja lähetän näin lopuks täältä kepeät mullat miun Mummille, joka haudataan tänään. On ollu mielessä koko päivän, tai oikeestaan monta päivää. Mummi posotti elämää liki 101 vuotta (ois täyttäny ihan kohta satayks). Melkonen taival, etten sanois. Kiitokset Mummille kaikesta ja terveisiä sinne Vihreemmille Niityille!

Hotellissa on kaikki kielletty. Kannatan kyllä ainaki tota durian-kieltoa.

Myännän, että nyt alkaa jo olla vähän överit tätä paskaa. Myäskään ei tarvihe hetkeen ees ajatella Subwayn pötkylöitä tai minkään kuppilan pizzoja. Länsimainen roskapaskaruoka wuppiduu, jopa joustovyötäröiset munahousut puristaa ja maha on kivikova pallo. Jos vielä joskus saan paskannettua niin tulee varmaan vähintään seittemän kilon timantti, sen verran tanakasti on nimittäin kiskassu ryppynarun solmuun tämmönen kahen viikon paskaruokavalio. Tämä näin julkisesti koko maailmalle kerrottakoon. Kotiin viuh, paluu arkeen ja nuudelia kitusiin, eiköhän se siitä.

Maisema min ikkunasta

Minkäs teet. Kun kreisi kätleidi lähtee lomalle ni kissojahan se mene pongailemaan

Aamukävelyllä, osa 666

Näsinneula

Hikinen viidakko, vitusti rappusia ja ötököitä! Sinne välittömästi!

Tutisevat riippusillat, aina jees

Näsinneula

Jesh! 

Toi tönö tos vasemmal on Geo Hotel mis miä asustelin nyt täl stopil

Nerokkainta ikinä missään: GoKL citybus. ILMAIN!

Muistan kuulleeni ilmasista Kuala Lumpurin bussikyydeistä, mutta olin unohtanu koko jutun. Nyt moiset ihmeet, eli GoKL Citybussit, lähtee suoraan hotellin eestä, ni en voinu missata asiaa.

Ehkä nerokkainta ikinä missään suurkaupungissa! Bussit on ilmasia, ne suhaa tässä ytimen alueella, vuoroväli on tiuha ja kyydit on helppo löytää jollei ihan sokia ole.  Bussit huomaa helposti, ne on semmosia marjapuuron värisiä, ihan uusia, puhtaita, ilamstoituja. On muutama eri linja, jotka on kivasti värikoodattu, ja bussien vaihto on näpäkkää. Reittiverkosto kattaa likimain kaiken mitä tässä Kualan ytimen huudiloilla tarvittee.

Ja lysti on todellakin ilmasta! Ei vaadi mitään temppuja tahi pelleilyjä. Senku hyppää kyytiin ja posottaa menemään. Ekolookista ja mahtavaa! Ilmanen huvi, hyvä huvi!

Arvostan suuresti! Vaikka tykkään kävellä ympäriinsä, ni joskus on kiva vaan istahtaa johonki kulkuvälineeseen ja kattella maisemia. Tai jos alkaa satamaan kesken topakan seikkailukävelyn tai jos vaikka onnistuu eksymään tai jos tossut hiertää kintut jauhelihaks. Sillo on kiva ku hokaa et katos, tos on GoKL:n pysäkki, miepä lähen semmosen kyytii viuh vaan.

Muutamat ajelut oon noien bussien kyydeissä nyt menny ja hyvin skulaa. Matkustelijat on ollu enimmäkseen paikallista työläisväestöä, koska ainaki toi purppurainen linja joka menee tästä Chinatownin kautta näyttää suhauttavan jonkun touhukkaan ja kiiltävän bisneskorttelin läpi, ja duunarit suhauttaa tällä menopelillä kuka mihinki pilvenpiirtäjään kuka mitäki tärkeetä hommelia äheltämään.

Tämmöin tsydeemi pitäs olla kaikissa isoissa kaupungeissa!

Pysäkit on merkitty tälviisii

Bögert Co

Herrajumala. Meinasin tukehtua frappeeni ja lentää turvalleni kun olin tuossa vetelemässä hirviää Kuala Lumpurin ympärikävelyä ja yhtäkkiä huomasin yhissä tolpissa tommosia mainosjulisteita.

HÄN on tulossa huudiloille ja ois niiku tyrkyllä että viihdyttää. Ihan kun tarvisin syyskuun lopussa hiukan kaupunkilomaa, ja saletistihan sillon joku viisumiravauskin pitää hoitaa. Kyllä.

Helevetin kalliit liput on, eikä miulla ole tietenkään rahaakaan tuommoseen hulluteen, mutta... hän on ROBBIE!

IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIKKKK!

Taian huomenna mennä ostamaan lipun. Samaan konkurssiin, antaa mennä!

Kaupunkien katukissat

Kyllä meiän Hiekkakikkareen kissoilla on kuitenki aika lokosat oltavat. Vaikka siellä onki vauhikkaita hepotakseja ja hiljaa hyökkääviä sähkömopoja, sekä jyllää taudit. Kissaruttoepidemia on taas raivonnu viimisen viikon, johtuen yllättävästä uudesta sadekaudesta. Siihen menehtyi toissayänä myös miun pieni kissanpoikanen, joka vietiin hätäkuljetuksena Balille lääkärisairaalaan. Olen murheen murtama, jälleen kerran. Ja pelottaa mennä takasin, kun en tiiä ketä miun kissoja on enää jälellä.

Mutta kuitenki, Hiekkakikkareella on kissoilla asiat kohtuullisen hyvin. Asiat asettuu nimittäin tyystin toisenlaisiin mittakaavoihin, kun tepastelee suurkaupunkien hulinassa ja pongaa katukissoja. Ja miehän pongaan. Vaikka koitan lomalla olla ja sulkea ulkopuolellein kaikki eläimiin liittyvät asiat niin en voi sille mitään, että jos jossain vilahtaa kissa niin miä sen pongaan kyllä, ja olen hetimiten rähmälläni jossain limasilla sivukujilla lässyttämässä kamera sojossa.

Valtavasti ottaa syrämmestä kaupunkien katukissat. Kun on ihmisiä ja hulinaa ja varsinkin liikennettä. Eniten ottaa punpusta se, ettei katukissoilla ole ketään joka niien perään kattois. Rapsuttaako kukaan vai tuleeko aina vaan luudasta tai potkasua, jos koittavat lähelle?  Huolehtiiko kukaan, että emokissalla on turvallinen paikka kasvattaa pentuja? Välittääkö niistä koskaan kukaan, edes hetken verran? Kenelle katukissat kehrää, vai kehräävätkö koskaan?

Vaikka onhan kissat ovelia, ketteriä, selviytyjiä. Itsenäisiä veitikoita. Kyllä ne pärjää, nehän on pärjääjiä.

Itku on ollu hilkulla, semminkin kun nyt oon muutenki aika sirpaleisessa tilassa. Jotenkin ehkä heijastan noihin katukissoihin jotain noloja itsesäälisiä fiiliksiä. Tai koen olevani vähän niiku ne. Että niiku hei mirrit, mie niiiiiin tiijän!


Kuvien katukissat kuvattu Kuala Lumpurin Chinatownissa ja Kota Kinabalussa siellä sun täällä.


PS. Unohin Tinderin ruksauslistasta: jos on kuva missä on mitään golfaamiseen liittyvää ni välitön EI.

PS2. Oon taas Kuala Lumpurissa, tulin eilen. Ihanassa hotellissa, ei oo torakoita, huoneessa on ikkuna ja helvetin iso sänky ja komplimetary hammasharja ja - jumalauta - suihkumyssy. Olen luksuksen ytimessä!

Tinder! It's like real life, but better! Todellakin!

Ah tätä vanhapiika-kreisikätleidielämää. Joskus koitan olla trendien ytimessä ja siksi, tadaa, Tinder.

Jostain syystä min Tinder toimii sillai viiveellä, et ku olin saapunu Kuala Lumpuriin ni näin vaa rupisiä setiä jotka lesoo asuvansa Balilla. Sit ku olin Kota Kinablussa ni näin vaa rupisia setä-expatteja jotka lesoo asuvansa Kuala Lumpurissa. Ja tätä rataa. Mätsejä nolla. Iha sama.

Mutta tarjotaa oli aiempaa enemmän, joskin 99,99% sellasta et ei helvetissä. Pläräilin silti ja ruksi laulo hoosiannaa.

Syystä muiden muassa että valokuvat oli seuraavanlaisia:

• päätön peilimeitsie ilman paitaa
• mikä tahansa peilimeitse ilman paitaa
• mikä tahansa peilimeitsie
• mikä tahansa päätön meitsie
• mikä tahansa lihastenpullistelukuva ilman paitaa tai paidalla
• posetus jonkun kuntosalivempaimen seassa (iha sama onko paitaa ja päätä)
• kuvassa ittensä sijaan sarjakuvahamo
• poseeraus lapsien kanssa
• poseeraus vähäpukeisten naisten tahi transseksuaalien kanssa
• poseeraus kalastus/metsästys-harrasteiden parissa
• kuva autosta/moottoripyörästä tai poseeraus auton/moottoripyörän kanssa
• kuva jossa näkyy mikä tahansa ase, oli se sitten vaikka ritsa
• kaikki kuvat pelkkiä surffaus/sukelluskuvia
• joka kuvassa kreisibailaa jossain neonvaloja vilkkuvassa diskohelvetissä
• kuva missä rassaa läppäriä/puhelinta/taplettia
• kuva jossa joogaa tai meditoi tai jotain muuta ommmmmmm-hommaa, tod näk thaimaalaiset kalastajahousut jalassa
• vaatetus on lentoyhtiön univormu

Tahi syystä että esittely/vonkuutekstissä on jotain seuraavista:

• mainitaan meditointi/joogaus/orgaanisuus/new age tai muu vastaava elämäntapainkkarointi tai ylettömään elastisuuteen/urheilullisuuteen viittaava leuhotus 
• kertoo olevansa ennakkoluuloton, hakee sekä naisia että miehiä ja varsinkin kolmatta pyörää jo olemassa olevan parisuhteen mausteeks
• mainitsee intohimoisen kuntoilun, auton, lapset tai uran
• mikä tahansa maininta mihinkään joka viittaa vähääkään IT-asioihin
• kaikki viittaukset uskontoihin, paitsi satanismiin
• kertoo harrastavansa viinejä
• viittaukset klubeissa luuhaamiseen
• pieninki viittaus mihinkään Bob Marleyn biisiin. No woman no cry, saatana.

Kaikista tietty joustan jos tyyppi näyttää metsuriseksuaalilta, sillä on messisä kuva kissasta ja sen paketista ei haise epätoivo. Niitä ei montaa ole ollu. 

Tai sit joskus jos oon hutikassa ja herkkänä ni oon saattanu hiplaa syräntä kaikenmaaliman nööseille runopojan näkösille vässyköille. Joista täysissä tolkuissani tajuisin heti et ei helvetissä mikä parka, nevaaah.

Oiskohan miul min Tinder-uran aikana peräti kaks kertaa tullu mäts. Toisen kans ei sanottu mitää, mäts oli selkee vahinko ja pelästytti ainaki miut niin etten uskaltanu koskeekaan miun puhelimeen varmaan kahteen päivään ku pelkäsin et jos se sanoo jotaa ni mitä vittua miä sitte teen. Ja toiselle taas minen vastannu mitää ku sen keskustelunavaus oli et "ootsä vaimomatskuu vai voiks sua vaan nussia" tai jotain muuta yhtä säkenöivää sellasta et kyllähän siinä toki teki heti mieli ruveta läppää heittään et hei kerro lisää hani, mähän voin kato olla ihan vaikka mitä vaan.

Kun Guuglaa Tinderin niin saa heti ekana aika täydellisen määritelmän, en osais tuata ittekään paremmin sanoa:

It's like real life, but better! Todellakin! Tinderissä nimittäin ei tarvi oikeesti ees vahingossa tavata niitä kaikki autonsa kanssa poseeraavia päättömiä paidattomia peiliselfieissä poseeraavia urpoja, jotka harrastaa viinejä ja jotain vitun orgaanista ja elastista persereiän reggaevalkasua.