Nitro huuleen ja nitrodiskoon, oi nitrobarbi!

Hei täs tulee nyt tilitys Nitrox-kurssista! Se liittyy siis sukelteluhommiin. Kiviäki kiinnostaa mutta ihan vitun sama! Miul oli kivaa! Oon nitropätevä sukeltelukääkkä, oikee nitrobarbi! Voi mennä vaik nitrodiskoon!



Mut aluks ihan tiukkaa asiaa: joku oli kommentoinu joku aika sit tual johonkii postauksee et "opetat vääriä asioita" ku oli taas se iänikunen happi-ilma-asia tapetilla (voi helevetti sentään) ja olin yhä sinnikkäästi kirjottanu jotain et happi, varmaan jotain "happi loppuu, pierettää"-tyyppistä.  Jos nyt joku ei ole sitä ihan itte hokannu, ni kerron teille nyt shokkkiuutisen: tää ei oo opetusploki, tätä lukemal ei saa mistää mitää opintoviikkoi, mut annan teille kaikille kuitenkii kympin kaikkiin aineisiin ja yleisestä läsnäolosta vähintään laudaturit (vai mikä ny nykysin onkaa se korkein arvosana, en muista, ite oon laudatur-aikojen museokamaa) ja saatte oman harkintanne mukaan laittaa vaik ceeveisiinne et "motaripuuman plokin lukija 2011-2013", koska sillä jos millä kreditillä aukee ovet mihi vaa, uskokaa pois, joka sana on täällä muutenkin tiukkaa faktaa! Mutta siis vakavasti puhuen: koska tää happi-ilma-asia on niin tärkee, et jengil menee varmaa yäunetkii tätä asiaa murehties, ja nyt varsinki ku on viä nitrotkii sekottamas pakkaa ni laitetaa yks kuva joka sisältää niin tiukkaa asiaa et ei pitäs olla kellää enää naputtamista.

Myä hengitetää ILMAA!

Ja nyt ku tää tärkee asia on tehty selväks ni lets gou kursseiluun. Tälviisii tääkii vanha nauta oppi taas vaik mitä uusii asioit! Jei!  

Tiistai 15.1.2013 - Kurssipäivä 1

Nitrox-kurssi miulla alko vähä heikosti, ku eilisiltana tuli valtaisa tarve tyhjentyä yläpäästä. En tiiä mikä nyt taas, mutta jotain sellasta vattassa kupli, joka vaati päästä pihalle oikee paineella, siinä oli vessan seinäkki yrjössä ku en ihan kerenny tyäntää päätä pönttöön. Ei, se ei ollu pintankin aiheuttamaa, on sukelluspäivät, sillo ei tissutella.

Sellain huuto-oxentelu vetää aika heikkoon kuosiin, mutta jahka oli vatta huuettu tyhjäks ni ryyppäsin yän tunteina pussukan nesteytysjuamaa ja se pysy jopa sisällä. Sukelluskuosiinhan ei kuiteskaa ollu toivoakaan toipua viä seuraavaks päiväks, semminkin kuin nitrosuklaus ois tarkotus tehä syvälle ja olla siä syvällä myäs kauan, ni sellasille dippauksille ei oo puolikuntosena vetelyytenä meneminen lainkaan. Mutta tämmöstä sattuu eikä sille minkää voi.

Eka päivä Nitrox-kurssilla oli miulle siis lyhyt ja teoreettinen. Lutwala Diven sukellusguru Fern luennoi miulle pari tuntia aiheesta, tehtii vähä tehtäviä, opettelin mittaamaan nitrotankista et mikä siä on se HAPPI-pitoisuus (ja nyt siis happi tarkottaa oikeastikin happea) ja laskeskelemaan et mitä se sitte niiku tarkottaa noin niiku maksimisyvyyksien kannalta. Jännää.

Ai ja mikä vitun nitrox? Typen ja hapen seos, eli se on ILMAA. Nii. Mutta täs tämmösen sukellus-erikois-Nitroxissa on vähä perusilmaa enempi sitä aitoo ja oikeeta happea. Lukekaa Wikipediasta enempi, en jaxa selittää. Ja jatkossa jos puhun nitroputelista tai et laitan nitron huuleen ja meen mereen ni tarkotan tätä, enkä vaik sellasta nitropilleriä joka laitetaa vaarille kiälen alla jos sitä vähä pumpusta juilii, ku lauantai-illan lottonumerot oli niin lähellä, niin lähellä.

Jotenkin naurattaa tuo kuvituskuva, Setä siin niin tärkeenä laskeskelee jotaa.

Jännintä oli täs teoriapäiväs taas kaikki ne osuudet, missä kerrotaan kui sää tähän ny sitte kualet jos käy tällee ja tällee. Olin taas ihan kakka housussa et täähä on ihan silkkaa hulluutta koko sukeltamiin. Jännää oli myäs kun ns. typpikännistä puhuttiin ja Fern sitte vaa totes, että siäkii ku tiiät miltä se tuntuu, et se ei oo aina mikää hilpee huppeli, ni olin ihan et häh, ei miul oo koskaa tullu mitää typpikekkuleita syvällä, et mitä siä nyt hourit. Ni Fern vaa muistutti, että sillo kerran ku oltii Deep Turbossa ja mentii nopeesti pohjaan sinne 30 metriin ja sait sen paniikkikohtauksen, ni siinä oli kyse nimenoman typpikännistä, eikä mistään muusta. Olin ihan et VAU! Siistiä, et kyse ei ollukaa miun pään hajoomisesta ja sellasesta, vaan et siihen oli joku ihan oikee syy. Nyt ku tänkii asian tiiän ni jos tulee uuemman kerran ni ei tarvitte niin kovin hätääntyä, tiiän miten tilanteesta selviää, jos vaan muistaa et tää johtuu nyt siit hommast, eikä siit et miä pimahan. MIN PÄÄS EI OOKKAA MITÄÄ VIKAA! Eipä jeee!

Fern on muuten miun sukellusidoli. Se tietää sukeltelusta kaiken, se on käyny 190 metrin syvyydessä (!!!!) ja se on suuri haiasiantuntija ja se omistaa Lutwalan vanhempiesa kans ja muutenki se on sellain gimuli, et ei voi ku arvostaa.

Kun muu aamupäivän Nitrox-suklaukselle lähtevä porukka (heil on jo pätevyyet, miä olen ainoo kurssilainen) rupes nyppiin kamoja niskaan ni miä lähin kateudesta vihriänä ja muutenki vähä apein miälin kotio lepäilemään ja toipuilemaan. Ja lukemaan älyttömän mielenkiintosta kirjaa, jonka nimi on "Understanding Nitrox - Using enriched oxygen mixtures from air to 40% for recreational diving". Sekä lukemaan min suklaustietsikan manuaalista (ooämgee, käyttöohjetta oikee luin, ihmeiden aika jne) et kui siihen säädetää noi nitrox-hommelit. Mut se olikii itteasiassa ihan piis of keik ja parin namiskan nypläys ja tietsikka on ny foevaah nitrox-tilassa, siihen pitää vaan aina ennen nitrosuklausta päivittää happiprossa. Simppeliä kuin hampaanpesu!

Jos kunto ja suolisto suo, niin pääsen nitro huulessa suklaamaan het huomisaamuna. Olo on toiveikas, pari palaa paahtoleipää juustolla on tänää menny leipälävestä alas eikä oo tullu ylös! Kyl tää tästä huamiseks! Kello yhexän meikä niiku menis nitrotankki selässä merenpohjaan! Ai jumpe!

Henkilökohtaiset nitroni

Keskiviikko 16.1.2013 - Kurssipäivä 2


Tänää pääsin kuin pääsinkin heti aamusta pykäämää miun ekan nitrosukelluksen. Ja oli ihkua kert pääsin yhen kivan (ja komeen) Rolandin kans sen tekemää ihan kahestaa, ei siis mitään urpoja kanssasukeltajia siin häsläämäs ja häiriköimäs. Ja oliki hiukan hiano sukellus! Heti ku päästii veneellä mestoille niin siinä polski 3-4 delffiiniä nii et pärskeet vaa lenteli. Myä oltii montut auki ja sit herättii siit ihmettelemäst et nyt vittu nypitään kamat vähän äkkiä niskaan ja hypätään mereen, tuonne sekaan vaan. Mutta ei kai sitä ny niin hyvä tsägä pysty olee et ne delffiinit ois enää siinä ollu ku myä mereen kerettiin. Johonki hävis eikä löyetty vaikka kuinka kuikuiltii ja niitä etittiin. Luovutettii, ja painuttii syvyyksiin, eli sinne 30 metriin. Siäl oli haikaloja ja kilppareita ja isoja laumoja tsäkfisuja ja kaikkee. Näkyvyys niiku akvaariossa, huikee meininki. Oli hiano sukellus ja ihan tohkeissaa oltii.

Koska tääl on veet ollu nyt muutaman viikon niin levottomat ja sameet, ni nyt ku sattu olee noin hienossa kuosissa, ni heti ku maihin päästii ni menin uikuttaa Fernille et I WANNA GO AGAAAAAAIIIIIN ja Fern totes et mene, hyvä ihminen, mene! Käyään ne loput nitrox-kurssin teoriat sitte iltapäivällä vasta. Siispä vetäsin perään toisenki suklauksen, ihan peruksen, ei siis nitrolla. Seki oli hyvä ja hiano, joskin ihan vitun kylmää vettä oli. 25 asteista pahimmillaan, mut 26 astetta noin niiku yleisesti. 45 minsan kohalla miä en enää tuntenu varpaitani ja oli pakko lopettaa, vaikka putelissa oli viä sata baaria höngittävää.

Iltapäiväl käytii Fernin kans sit loput Nitrox-teoriat läpi, tein parit välitehtävät ja se oli sit sitä myäten selvä toi niiku opetusosuus. Kotiläksyks sain loppukoetehtävät, ne pitää palauttaa huamenna aamulla, ja sit viä yhen nitrox-suklauksen teen ja sit oon niiku pätevä nitrobarbi!

Hikarin iltapuuhat

Saatanasti terminologiaa ja kaikkia laskukaavoja ja taulukoitten tihrustamista ja muuta aivovoimisteluu tää kurssi kyllä sisältää. Ilta meni tiukasti loppukoetehtäviä ratkoessa ja meinas välillä oikee mennä hermo ku niin vitusti lyhenteitä ja laskukaavoja ja erilaisia helvetin taulukoita. Mutta sain tehtävät tehtyä ja oon satavarma et miul on niistä 50 kysymyksestä ja tehtävästä kaikki oikein. Okei, ehkä yks väärin... eikä vittu ole. Hikipinko ei tee virheitä! Tai tekee mut ei sillon kun kyse on matematiikasta ja semmosesta et vastaukset löytyy kirjasta. Nää hommathan oon aina osannu, siis misä pelataan aivoilla. Mut antakees olla jos pitää yrittää tunteella ni vituiks menee. No mut se on toinen juttu se.

Huomennahan se sitte selviää osasinko ja tajusinko mitää, jahka Fern tarkistaa miun loppukokeen vastaukset.

Torstai 17.1.2013 - Kurssipäivä 3

Hikipingolla oli loppukokeessa kaikki oikein! 50/50! Old is not dead eikä viä ees stooopid! On aivotoimintaa!

Tältä pohjalta sit eiku sutimaan kurssin viiminen osuus elikäs nitrosuklaus numero 2. Se oli hiano sukellus se, oli 3 hurjan isoo haita ja näkyvyys ku akvaariossa ja seesteiset veet muutenki. Mutta miun jo jonkin aikaa hiukan vuotanu maski nyt sitte ikäänku sanoi lopullisesti sopimuksen irti. Vettä tuli sisään ku estoonian keulaportista konsanaan. 29 minuuttia kärvistelin ja pöristelin vesiä pois, mutta sitte viittilöin Rolandille että se ois suklauksen keskeytyksen paikka tässä ja nyt, miä en kestä enää. Vitutti ihan armottomasti. Et hei pliis, millä muulla sukelluksella tahansa, mut ei just nyt ku ollaa 30 metrissä ja on nitrot perseessä ja olosuhteet taivaalliset ja hai lotkottaa tuossa ja voi saatanan perse.

Mutta kun ei siitä siä olemisesta kyenny yhtään nauttimaan ku koko ajan oli maski täynnä merta. Nyt kävi näin, ens kerralla paremmin sitte.

Pitää siis ostaa uusi maski. Ikäänku tässä ei ois muutenkin pudjetti tiukilla.

Mut ihan sama: olen nitropätevä sukeltaja! Kyllä! Jessssss! Pari rakettia, torven töräytys, lippuja salkoihin, ilmapalloja, Mikko Von Hertzen ilman paitaa pyörähtää pari kertaa ympäri ja skumppapullon korkki poksahtaa. Sillä lailla, hyvä miä!

Tän kirjan hikaroinnin jälkee ymmärrän nitroxia

Asiallista faktaa viä tähä kurssitilityksen lopuks:

Käyvin siis TDI:n elikäs Technical Diving Internationalin perus-nitrokurssin ja ähräsin sitä peräti kolme päivää. Alunperin oli tarkotus et vetäsisisisisin kurssin kahes päiväs mut ku hommat ei aina mee silviisii ku suunniteltii (eka päivä harakoille ku oli se yrjöömishomma). TDI:n kurssissa pitää pää savuten opetella lyhenteitä ja äheltää ehtaa matikkaa ku kaikenlaisia erilaisia juttuja laskeskellaa ja sit kaks suklausta tehää Nitroxin kans ja sit on viä loppukoe, misä tarttee hanskata teoria. Kolme hidasta päivää tälle kurssille olikin vallan stressitön ja hyvä pituus, koska asiaa oli niin helvetisti ja ku miusta on näin elämän ehtoopualel kuariutunu oikee hikipinko ni tää ei ollu ollenkaa huano tää kolme päivää. Miä kuulkaa illatkii kotoon murjulla pänttäsin matskuja otta kurtussa, vaikka vallan hyvin tiiän etten kuuna päivänä tuu noita kaavioita enää ikänä täyttelemään, sukellustietsikka on ranteessa sitä varten et se hoitaa laskennalliset kuviot ja miä senku sukellan ja tottelen tietsikan komentoja.  Sitä en tiiä lainkaa et millanen tää TDI:n kurssi on verrattuna PADI:n vastaavaan. PADI:n kirjan sain kyllä, ja sitä pläräsin vähä, ja siitä päätellen on hiukan köykäsempi sisällöltään.

TDI:n Nitrox-kurssi makso 2 miljuunaa rupiaa eli noin 160 euroa. Auts. Viimesiään vetelevä matkabudjettini nyyhkii tuskissaan, mutta ottakoot tämän vastaan ns. eutanasian esileikkinä. Lopullinen kuolinisku tuleepi ihan lähikuukausina, se on selvä. Kyllähä tämä nitroilulysti siis makso mutt kivaa oli!

Se, et oon nyt nitrobarbi, ei tarkota että tästä lähtien aina ja foevaah sukellan nitro huulessa. Nitroxin otan käyttöön jos tilanne sitä vaatii, eli jos vaikka haluan ja tarvitten enempi aikaa syvällä lillumiseen. Nitrox-sukellukset on sitäpaitti hiukan tyyriimpiä ku perus-puteleilla suklaaminen, eli siltäki osin ni nitrodiskossa ei tartte koko ajan joraa.



Ja viä piän loppuvaahtoomiin, tilitystä, avautumista ja muuta henkevää paskaa:



Se ku oli siis vasta 18.6.2012 kun menin kunnolla koklaan Discover Scuba Divingia, ni kattokaapa tilannetta nyt, 7kk tuon varovaisen kokeilun jälkeen: miulla on kohta sata sukellusta lokikirjoissa, on suaritettu OWD ja AOWD ja nyt on viä Nitrox-ajokortti. Saatana sentään, että viä näin elämän ehtoopualella sitä tämmösiä yllätyksiä kohalle sattuu! Että innostuu jostain ihan uuesta asiasta, ja viä semmosesta mistä luuli et ei tuu miun kohalla ikinä mitää. Ja sit huamaa viä et on hommassa aika hyvä, tai et ainakii kokemusta kartuttamalla koko ajan oppii lisää eikä oo se paskoin ja huonoin aina ja ikuisesti (kuten vaik pesäpallossa ja ihmissuhteissa). On mahtavaa ku on ihan uus maailma avautunu tälviisii, ja  et sitä pääsee kaiken lisäks koko ajan kattomaa, senku menee vaa. Sukeltamiin, ai lav jyy!

Tajusin muuten tos joku aika sit, et mikä suklaukses on ehkä hianointa. Se on ehketi ainoo tapa päästä kattomaan villieläimiä niien omassa elinympäristössä noin läheltä ja noin vapaasti. Ja sit ite saan yhäkin joka suklauksella kiksejä siitä, et MIÄ sukellan. En viäläkään ymmärrä et miten täs näin kävi. On koko ajan sellanen ylpee ittensä ylittäny olo, jokaisen sukelluksen jälkeen. Sellanen tekee hyvää itsetunnolle, ette uskokaan. Et ku on kuitenkii sen asian kans aika vitun pakkaselta lähetty rakentelemaan ni nyt alkaa tän suklailun (ja yleisen reissussa valaistumisen) myätä itsetunnonkii kans jonkinlaiset suojakelit jo häämöttää. Ei oo ihan narskuvaa pakkashankee enää. Kert vaik oonkii paska lähes kaikessa muussa ni sukeltaa osaan (vähäsen). Siit oon leuhka hiukan.


Ja vaikka tää harrastus vaatiikii jonkinlaista sosiaalisuutta, ku porukassa sukellellaan, ni kuitenki tää on tyystin yksilöhommaa. Tässä asiassa voin tismalleen sanoa, että miä ihan ite sukellan ja osaan. Toki kiitokset loistaville opettajille Lutwala Divessa, antovat hyvän lähön, mutta kyllä tässä saa aika kovin ittelleen taputtaa et nyt oon tässä pisteessä sukellusmeininkejä.


Sukeltaminen on parasta ja hienointa mitä oon ikinä tehny ja tää on tehny hyvää miulle niin monella tavalla et ette uskokaan (mut ei SILLAI, senkin pervot, vaikka usein suklauspuljuilla onkii komeit ja hyväperseisii suklauspoikii, joita iloksensa vallan sivusilmäl välil vilkuilee). Jännä, että sitä on ollu terapiat ja kaikki, mutta tuntuu et täl sukeltelul on ehkä eniten postiivista vaikutusta miun elämään ku millään koskaan ikinä.

Harmi että miun piti elää nelikymppiseks ennenku hokasin, et kuiteskii voi olla viä jotain mistä tykkään ja missä saatan pärjätä. Sukeltelusta sit vastauksen löysin.

Mitä tästä opimme? Ihmisellä pitäs olla pennusta saakka ees harrastuksena asia tai aioita joista se tykkää ja joissa se pärjää ja josta se saa onnistumisen kokemuksia. Koulu ei välttämäti tätä asiaa pysty tarjoomaan, ei ainakaa miulle, joka olin paska kaikessa paitsi matikassa. Terveisiä vaan, Sarkolan ala-asteelle Kouvolaan ja varsinkin saatana sinne Kuusankoskelle, mikä se tehtaan piereskelemän mädän kananmunan hajuissa marinoituva ankeutuslaitos siellä mäen päällä olikaan, muistot näistä mestoista eivät järin rajusti nami-namia sisällä. Itsetunnon tuhoamista jo vuodesta yx ja kax!


Harmi, et min lapsuudes/nuoruudes ei ylipäätään ollu tarjolla minkäänlaisia harrastuksia, ainakaan niin et niihi ois mitenkään ystävällisesti ohjattu tai kannustettu tai ees kuskattu. Tai ei ainakaa meil 70-luvun kouvostoliitossa, vissii muualla on ollu toisenlaista. Oon kavereilt kuullu et jotkuu on käyny jopa - oo äm gee - perheen kans laskettelemas ja on kiikutettu tiäs mihin ridaustunneille ja mitä viälä. Meil Kouvostoliitos oli muistaakseni sellain meininki et etti harrastukses vähä niiku itte ja harrastele keskenäs. Jos et itte 40 asteen pakkasessa hiihtäny partiokokoukseen 20 kilometrin päähän, samalla ku nälkäset sudet ja karhut kiertelee ympärillä ja näykkii akillesjänteitä, ni sait jättää harrastelematta ja keskittyä vaik käpylehmien rakenteluun lähimettässä (siihe saakka kunnes keksit kavereittes kans, isompien opastuksella, et kiljuakin voi valmistaa ja tupakkaakin voi polttaa).

Mut paskaaks ne menneet tästä märehtimällä mikskään muuttuu, sillo oli sellast ja nyt on tällast. Miul ei oo mitää valittamista enää. Parempi hyvä fiilis myähään, kuin ei milloinkaan. Ja täst ihanan positiivisesta yleisfiiliksestä ei oo kiittäminen  ketään muuta ku itteeni. Sehän se tässä hienointa onkii. Miulle, miulta itteltäin, silkkaa parhautta! Ihminen itze on itzensä paras kaveri.

Täti neuvoo: jos ootte vaivautunu tekemää niit ipanoita, ni viekää ne harrastamaan jotain. Tuuppikaa ties mihin kitarapajoille, sirkuskouluihin, paskarteluklubeihin tai kuorolaulantoihin. Ettikää niin kauan et löytyy joku missä se tein kupeitten hetelmä tykkää olla ja missä se pärjää. Tekee ihmiselle hyvää semmoinen.

Kattokaas, opetusplokihan tää sittenki on! Kyllä se yks ilma-happi-viilaaja oikeessa olikii!

Pari kalahauskaa tähä lopuks, sit poistun täst vouhkaamast. Josko oikein bintsun kohotan nitroilleni! Saattaa hyvinkin näin käyä!

Lisää mureenahuumoria Bad Joke Eel -sivulla.

Aina naurattaa tämmöset. Tää on nyysitty täältä.

Mato, aallot, lähtötutina, paluupuistatus ja vattan pulputus

Tässä vain murto-osa tän aamun aamiasseuralaisista.

Hiekkakikkareella sattunutta. Lyhyesti ja irtonaisesti, olen huterana ja hiukan potilaana, eikä syki runosuoli oikee viäkää.

Miullahan oli reidessä joku purema, joka ei vaan parantunu millään. Ni oliko se ny viime viikolla sitte ku alko hirviä kutina ja hokasin et voi saatanan perkele, siä menee mato! Siä oli jo hyvällä alulla piäni moottoritiän pätkä, ja oi siskot ja veikat, vaikka tääkii moottoritiä oli kuuma, ni miä pistin tieverkostohommat heti seis. Kattokaas ku oon opikseni ottanu edellisistä matokokemuksista, ni miulla on nyt AINA mukana vähintään pari pakettia toimivaa, oikeeta matolääkettä. Jotta napit huuleen ja sillä siitä tällä kertaa päästiin, ilman et tarttee kärsii ja kapsuttaa itteesä hulluuden partaalle.

Tääl on nyt muutenki sellanen hautovan kostee ilma, et mikään haava tai purema ei parane millään.  Kärpäsiäkii on niin vitusti, et tulee hulluks.

Oli se hurja aallokko männä viikolla. Sekoitti meriveet, söi kaistaleen saarta, hajotti tien, vyörytti roskaa ja paskaa rannat täyteen, pysäytti veneliikenteen jne. Toi tullessaan myös normaalia rajumpia vedenalaisia virtauksia ja veti näkyvyydet nollaan. Lähes kaikki lähivesien sukelluspaikat oli ns. ei-mitään-järkeä-paikkoja eikä niihin sukelluksia tehtykään. Täällä ei ollu pahimpina aaltopäivinä ku ehkä 2 ihan rannan tuntumassa olevaa sukelluspaikkaa, mihin ylipäätään pystyttiin menemään. Jokunen päivä sitten oli erään saaren sukelluspuljun toimesta kuitenkin viety 7 sukeltajaa sukelluspaikkaan Deep Turbo. Mukana yksi, YKSI!, divemasteri. Deep Turbossa on muutenkin yleensä melkosia virtauksia, saati sit nyt. Mutta tää yks putiikki heitti mereen 7 asiakasta yhen divemasterin kanssa. No mitäs kävi? Virta paiskas porukan ns. huitsin vittuun. Hälytystila päälle, kaikki sukelluspuljut veneillä merelle ettimään porukkaa. Joku kuulemma 3 ja puali tuntia siinä meni, ennenku suklaajat löyty tuolta noin 7 kilometrin päästä avomereltä. Kaikki hengissä toki, mutta kuitenki. Että sillä lailla. Tämon taas yks osotus siitä, et on erikoisen hyvä vähän kattoa minkä putiikin kanssa sukeltaa. Et mielellää sellasten kans, kekkä ei oo ihan hulluja.

Meri liplattelee taas ihan laiskasti

Aallokko on nyt rauhottonu, mutta näkyvyydet veen alla on yhä ihan hernekeittoa. Kävin eilen koklaas ja olipahan erikoissukellus, kun ei vittu nähny juuri mitn. Huhu kertoo myäs, että uus kreisiaallokko on tuloillaan ja pikaveneliikenne lakkaa ilmeisesti joko huomisen tai ylihuomisen jälkeen taas vähäks aikaa. Perkele sentäs, miun pitäs ens viikon alkupuolella päästä täältä takasin Balille. Saa nähä pääsenkö. Miulla onneks aikataulu joustaa, eli ei oo niin päivän päälle se lähteminen. Meen sit ku menee veneitä.

Aika Hiakkakikkareella rupiaa siis käymään vähiin. On jonkinlainen lähtötutina, johon liittyy sekä sellasta ilakoivaa jeejeetä et nyt matkustellaan mutta toki myäs ahistusta ja haikeutta, ku pitää lähtee poies täält mis on ihmisen hyvä olla. Lopunajan suunnitelmat eniveis on, että suoritan Nitrox-sukelluskurssin, jonka alotin tänää, teorialla, koska en voinu sukeltaa ku oon huutanu norjaa suureen valkoiseen puhelimeen koko yön eli kunto on hiukkasen hutera. Mistä tääkii oksentelutauti ny ponkas saatana, varmaan oon nialassu huamaatta sata kärpästä tai jotain.... mut nitrokurssista tulee sit nippelitason tilitys ku oon sen läpässy.

Torstaina, jos veneet kulkee, tulee tuttuja eli Mika ja joku. Heiän kans yhtä matkaa piti tulla myäs Juhiksen, mutta ku Juhis ajo marraskuun lopulla Thaikkulassa mopolla ns. vihreemmille niityille, ni hän ei oo nyt sit messissä noin fyysisesti, mut ehketi hyväksyvästi tsekkaa pilven reunalta et mikä meininki, ai tua noi regeibaarissa jumittaa, mokomat.

Piän kissoille yhen pallipäivän, ja lekuri on jo tilattu, tulee todnäk perjantaina ja sit lähtee kepexiä kolleilta ja vehkeitä ehkä parilta pimukissaltakii.

Muuten rauhaisaa oleskeluu vaa, asioien miätiskelyy, miälenrauhan hakemista, ku se on vähä päässy kaikenlaisten ressaavien juttujen takia välil hiukan käsistä lipeemään. Yritän olla hermoilematta mm. Mordoriin paluusta, mutta kyllähän se ajatus painostavana tua takaraivossa koko ajan nakuttaa, välil vallan puistattaa. Aina ei auta ees uuesta omasta kodista, Von Hertzen Brotherseista ja kuukausipalkasta (jännä, miusta on oikeesti KIVAA mennä takasin töihin!) fantasiointi. Ahistaa ajoittain, ihan vitusti, vaikka koitankii suhtautua tähän hommaa silviisii seikkailumielellä.

Mainitten tähän viäl sellasen, et miusta Mordor on ihan jees, siäl on paljo kaikkee ihanaa, niiku vaik Pirkka-pestokastike, Stam1na, karpalolonkero ja Fingerpori. Et ei ahista varsinaisesti se et MORDOR vaan se mitä miun elämä siellä oli ja se mikä miä siällä olin. Se oli se mikä aina vitutti. Ja nyt pelottaa et sujahan ehkä pienen alkuräpistelyn jälkeen takasin siihen samaan, mistä eroon halusin.

Ei, siihen en suostu, saatana. Täältä tulee ehkä edelleenkin yhenlainen vaikee ja vittumainen Tuonelan tienviitta, mutta nyt toisenlainen aivan. Miulla on elämässä uuenlaiset tuulet, oikee kunnon puhurit. Varokaa!

Sellasta oon kans ajatellu, et oisko se mahollista, voisko jotenkii, et josko koko (loppuun) elämäänsä osais suhtautua ikäänku matkana, reissuna, seikkailumiälellä. Että tää eessä oleva paluu Mordoriinki ois vaa yks etappi reissussa. Että menis asioihin ja tilanteisii sillai avoimin mielin et katotaa ny mitä tästäkii tulee. Ei tokikaan mitenkää tyhmästi et nyt juu kaikkeen vaa pää eellä, seikkaillaan, saatana, mut sillee et ei ihan heti kättelyssä ois kyrpä ottassa, vaan vasta sit hetken päästä. Ja muistais et joka asiasta ja tilanteesta pääsee aina pois, jos alkaa kyrsimään. Et kyllähän sieltä Mordoristakii sitä matkaa voi vielä toisaalle jatkaa, jos rupiaa sillä lailla lahkeet lepattamaan et mentävä on eikä tähän voi jäähä. Kaikki on mahollista, niin mahottomalta ku asiat etukäteen saattaa tuntuakii. Sen miä nyt ainakii oon tässä oppinu ja tajunnu.

Mikään ei ole lopullista, niin kauan ku henki pihisee. Ja sitte ku se pihinä lakkaa, ni mitä väliä millään? EI SMIDISH!

Ugh, olen mussuttanut. Painun petiin kuuntelemaan vattastani kuuluvaa jännää möyrintää ja pulputusta. Siä on vallan erikoiset ekosysteemit nyt selkeesti jyllimässä. Näin jännää täällä tänään! Moi!

Pirkko

Miun suosikkijumaluus

Meri myrskyää

Miulla on nyt pahemman laatunen kirjotusplokki, runosuali on niin tukossa et ei tuu mitää pihalle. Ooon koittanu jo päivien ajan pykää tänne jotaa, mut en saa ku jotaa onnetonta paskaa aikaseks. Lisäks tääl on ollu jatkuvasti sähkötkatkoja ja törkeen hias informeissön haivei ni jotenkii ei sit senkää takii jaksanu pää punasena vääntää mitää tietsikkajutskii. Jynöy.

Nyt eniveis oli pakko vähä hoitaa pankkijuttuja ja sen sellasia, ni samalla nyt sit tuun kertoo tänne et kaikki ogei ja vaik siitä et ku tääl ollaa oltu vallan myrskyyvän meren saartamina. Pikkuhiljaa alko alkuviikosta aallokko loiskimaan ja tuos ke+to se oli ihan älytön mayhem, nyt jo piirun verran rauhottumaan päin (toivottavasti). Positiivista myrskyäväs meres on se, että kotirannan veet vilisee surffareita, sekä se, että saari on muuten hiljanen ku huapatossutehas kun pikaveneliikenne Hiekkakikkareen ja Balin välillä oli pari päivää täysin seis. Nekatiivista kreisiaallokossa on se, että se on (taas) ahmassu saaren pohjoiskärestä aimo kimpaleen maata ja tie on poikki ja tienoot muutenki paskana, ku roskaa ja ryähnää oksentuu rantaan ihan tauotta. Ahistaa oikee ku kattoo mitä kaikkea paskaa tua meres lilluu.


Tyhmää on myäs, et eihän näillä keleillä sukeltelemisesta tuu hevon vittua. Voishan tua käyä, jos ylipäätään uskaltais ees veneellä lähtee tonne hulluna möyryyvälle merelle. Mutta näkyvyyet on ihan paskana ja mitä oon ny suklaustutuilta kuullu ni siä on ties mimmosia höykytysvirtauksia ja vatkauksia et on kuulema ollu mielenkiintosta.

Toivottavasti meri rauhottuu lähipäivinä. Miä alotan tiistaina kahen päivän (sen vois tehä yheskii päiväs mut meil ei oo kiire) Nitrox-kurssin, ja ois kiva nitro huulessa päästä kunnon syviin sukelluspaikkoihin tsekkaileen meininkiä ny ku siällä sais rauhassa olla eikä kompuutteri huua koko ajan et nyt ois syytä polskutella matalempiin vesiin. Nitrox on siis hengitettävä asia ja sen kans saa oltu syvyyksissä kauemmin ku peruspaskalla. Tää näin lyhyesti tiedoks vaan niille kekkä miettii et mitä vitun nitroja se akka nyt meinaa vetää. Kerron kurssista sit enämpi ja nitroista kaiken jos ja kun saan ton ens viikolla ährättyä läpi.

Muuten miul ei oo nyt mitää asiaa. Ku oon vaa lukenu ja töllänny silmämunat sirrillää surffareita ja juonu kaljaa ku kävi pari kaveria tääl piipahtaas ja sellasta kaikkee.

Tuun kirjottelee enämpi ja parempaa sit ku saan runosualen auki. Viimestää ens viikolla sit ku on nitropätevyys opiskeltu.


Ja ens viikon jälkeehä onkii sit jo sellain viikko et lähen täält menee. Balille ja ehkä Lembonganille (jos meri on iisisti) noin niiku aluks. Kauhulla ootan millanen pikavenekyyti tulee. Arvelen jotta siitä ei tule puuttumaan höykytystä, vattan väänteitä eikä kuolemanpelkoa.


Kuvatkii on  nyt enimmäksee paskoja ku en oo jaksani räpsiskellä mitää. Oonpas miä ny jotenkii ihan paska plokittaja. Sori.

Surffareita ihan omas rantsus. Surffailu näyttää olevan 99% pelkkää odottelua. Et tuleeks se aalto siält vai nou.

Rannat on täynnä kaikenlaista paskaa joka meri heittelee hietikolle

Pärskis ja loiskis vaan

Tässä meni ennen tie, mutta meri kävi haukkaas sen pois.

Lehmien kokoontumismakuu

Loppukevennys. Ampiaismies piipahti Hiekkakikkareella. Tässä on Ampiaismiehen reisi. Onko hiukan hieno tatuointi, mitä????

Lopunajan suunnitelmat

Elämme lopunaikoja, ystävät, lopunaikoja. Reissua jäljellä arviolta nelisen kuukautta, matkakassan pohja pilkottaa, paluu arkeen lähenee. Tarkkaa ajankohtaa ei Mordoriin paluulle yhäkään ole, odotan tietoa siitä, millon siä on uus asunto muuttovalmiudessa. Ennen sitä on turha tulla mihinkään veneitten tahi siltojen alle kärvistelemään, eikä miusta oo kenenkään sohvillekaan lorvimaan. Elämä on täällä sitä paitti halvempaakin, joten mieluusti oottelen uuen kämpän valmistumista täällä.

Fantasioin jo varovaisesti omasta kodista, jossa on keittiö. Jääkaappi! Kaupasta voi hakee jääkaappiin raejuustoa!

Huamaattekstyö, en oo tyystin negatiivisella mielellä paluun suhteen. Vaikka paluusta tuleekin vaikee, ihan vaikka jättäis henkiset ja kultturelliset shokit pois laskuista. Ku lähtee liki tyhjästä laittamaan kotia kuosiin ni siihen menee aikaa ja rahaa. Ei ole sänkyä, ei sohvaa. Ei peittoa, ei tyynyä. Ei kattiloita, patoja eikä pannuja. Jotta lentokentältä varmaan suoraan pirssillä noukkimaan ensin avain asuntoon ja sitten suoraan Ikeaan (tai johonkin) ostamaan KAIKKEE. Mut ne on sit sen ajan murheita, paskaaks niitä viä suuremmin märehtimään.

Jälellä olevien reissukuukausien suunnitelmat alkaa olla pientä hienosäätöö vaille valmiina. Ja hommat tulee menemään jotakuinkin näin:

Vielä reilut pari viikkoa lorvailen tääl Hiekkakikkareella. Sit lähen vihdoin käymään Ubudissa. Jota kohtaan omaan valtaisia ennakkoluuloja, epäilen et mesta on täynnä Eat, Pray, Love -turisteja. Elämääntarkotusta ja tosirakkautta etsiviä amerikkalaisia keski-ikäisiä naisia, jotka istuvat orgaanisissa ravinteleissä iVehkeittensä kanssa, kirjoittavat enismmäistä tulevaa menestysromaaniaan, ja katselevat ohikulkijoita nenän varttaan pitkin, koska ovat poppamiehillä vierailujen, joogatuntien ja maditaatiokurssien jäljiltä niin helvetin valaistuneita. On siis mentävä kattomaan onks se meininki justiisa tuota vaiko ihan okei. Kenties menen myöskin (taas) käymään Lembonganilla, sukeltamaan lähinnä, koska kolmas kerta toden sanoo. Johan on vittu jos yhäkin Lembonganin vedet ottaa luulot pois ja nöyryyttää. Lopuks varikkopysäys Sanurin Saattohoitolassa, ennen helmikuun alun lentoa Singaporeen.

Singaporessa vietän yhen päivän tappaen aikaa ja sit yölennolla Filippiineille Cebu Cityyn. Sieltä saman tien Malapascua-saarelle sukeltelemaan pariks viikoks. Siält on buukattu joku överihalpa kauhee murju, mut ei sen nii väliä, ei siä murjussa aikaa tuu varmaan paljoo vietettyä, kert aion vaa sukeltaa ja sukeltaa ja sukeltaa. Sen jälkee pari yötä Cebu Cityssä (SuloVilen teki äsken löydön, eli megasupertarjouksen yhestä luksushotellista, mutta sellanen tulee varmaan tarpeeseen köpön saarimurjuilun jälkee). Cebusta lento Manilan kautta Kota Kinabaluun, Malesiaan. Paluu Borneolle siis. Siällä 3 päivää viisumihommaa, ilmastoituja ostareita, sushia. Sitte reilu viikko Semporna-Mabul-Sipadan-sukelteluja (valashait ja hammerheadit perkele!).

Sempornasta Kuala Lumpuriin, Kuala Lumpurista pariks yäks Singaporeen misä tärät parin kaverin kanssa, ja sit takas Balille ja sieltä pikavene alle ja Hiekkakikkareelle, misä myäskin on siinä kohin taas kavereita mestoilla. Iloista lorvailua siihen sakka kunnes lähtö koittaa. Joku päivä, huhtikuun lopulla kenties, lennän ehkä Kuala Lumpuriin, käyn ehkä mahdollisesti Pulau Kapasilla kaivamassa vielä viimeisen kerran varpaani rantahiekkaan ja morjestamassa Kapasin tutut, ja sitten jotain kautta joku lentokone alle ja... ja.... Helsinkiin. Siitä alkaaki sitte ihan toisenlainen seikkailu, luulen. Voi olla että se tulee vaatimaan ihan oman plokinsa, saa nähä.

Tämmöstä siis tulossa viälä.

Vittu nyt syö hyttyset niin et lähtee järki ja kärpäset tunkee korviin ja neniin ja suihin. Lopetan tän lätinän. Seuraavassa postauksessa kerron teille onko kakkani kiinteää vai ei. Tai sitte en kerro. Mut nyt moi!

Apua ei oo mitää kuvaakaa tähän ny. Tsori.

Vilkkilästä iltaa

Tauskista tehtiin E.T.

Kissoja, kissoja, kissoja. Tämä on nyt kissapläjäys. Asiaa kissoista. Kuvia kissoista. Pallirahaston tilanne ja toimintasuunnitelma. Kissoja. Miau. Purrrrrrr. Tiättekste.

Kaikki kissat voi hyvin. Äkäin on toiselta nimeltään nykysin Angry Bird, ja vaik hän on hyvin vetelä ja kehräilevä ni kiukkunen on välillä. Tykkää kiipeillä puissa ihan villisti, istuu puussa usein tuntitolkulla kyttäämässä tipuja ja perhosia ja kärpäsiä ja mitä vielä. Lutwala Diven Biggu Rääbäle on kasvanu hurjasti ja on villi ja ihana, ei uskois samaks mulkosilmäseks alieniks joka miulla oli marraskuun alussa muutaman päivän hoidossa. Miulla muutaman päivän pulskistumassa ollu naapurin Melatin pihaan tupsahtanu Biäni Huutaja on palautettu Melatiin, siälä hän pizzauunin alla lämpösessä asusteli, mutta on nyt jatkanu vissiin matkaa, kun ei oo eilisen jälkeen näkyny. Oon vähä murheissani, pelkään et onkii sattunu jotain jne, koska tietty ehin kiintymään ihan perkeleesti. Mutta kaikkia saaren kissojahan en voi tähän haalia, heit kert on jo aivan tarpeeks. Että täs on ollu Kreisillä Kätleidilläkin sellanen paikka et on joutunu ottamaan järjen käteen ja harjottamaan jonkinlaista "tough love"-meininkiä. Snif.

Pallirahasto! Joulumiäliset kupeittenkaivajat lahjotti yhteensä huikeet 460 euroa. Mykistävää! Niiauksen kerä valtaisat kiitokset viä kertaalleen! Tän hetken valuuttakurssilla tua euromäärä tekee noin 5 800 000 rupiaa. Entuudestaan rahastossa oli miljuuna. Kaks palliklinikkaa on pietty, joissa yhteensä 8 kollia steriloitiin, sekä yhen auki riipimä ja tulehtunu leikkaushaava korjattii uuemman kerran. Kulut näistä oli yhteensä 2 miljoonaa. Lisäks verotan rahastosta nyt 800 000 ruokaan, ja sillä saa 10 puolentoista kilon säkkiä kissanruokaa eli papanoita. Jäljellä on siis 4 miljoonaa. Vielä tammikuun aikana, ennenkun lähen vähäks aikaa muualle, koitan saaha lekurin mestoille ja loput pallilliset tässä hilluvat steriloitavaks. Toivottavasti myös muutamat steriloimattomat tyttökissat (heitä on täs joku 3 kpl) saatais vihdoin operoitua, ongelma on vaan se, että he näyttää kaikki olevan joko paksuna tai sit tisseistä päätellen on pennut jo jossain ja imetys menossa. Oon myäs huuellu mm. Gili Eco Trustin suuntaan, et jos muillaki ois tarvetta sterilointihommille ni saatais lääkäri tänne vaik yheks kokonaiseks päiväks, napsimaan kepexii muiltakii ku min huudiloien mirreiltä, ku tilanne ny on yhtä kissaisa joka puolella saarta. Mitä sit viä kassassa rahaa on, ne säästän maaliskuulle kun tuun reissuiltani takasin. Sillon ainakin Äkäin on jo sen ikänen et hänet voiaan steriloia ja varmasti tässä on muitakin taas nurkissa pyörimässä.

Kissoja hilluu huudiloilla edelleen enemmän ku siä jossain vilkkilässä konsanaan. Niin kreisi kät- ja nakkileidi kuin olenkin ni myännän että tässä ollaan hiukan ns. helisemässä tän lauman kanssa. Tähän enempi ja vähempi hengailemaan jääneet kodittomat (muurin takaa ja eestä hävitettyjen mestojen) mirrit on pistäny paletin ihan sekasin, ennen oli niin hyvä ja kiva ja enimmäkseen hyvinkäyttäytyvä ystävällinen kehräävä lepposa hallittavan kokonen kissalauma, mutta nyt on sanoisinko että zäpinäääääääää. Suurin osa näist muurin peruina tulleista kissoista on onneks vaeltelevaista, käyvät ties missä muuallakin hillumassa ja aterioimassa, mutta tässä pyörivät myös ihan riittävästi. Osa heistä on kivoja ja kilttejä, eivät rähise, riehu ravintelissa tai muutenkaan häiriköi. Mutta osa on ärhäköitä ja koko ajan mäiskimässä muita nekkuun. Palliklinikoitten jälkeen sentäs kollien nahistelu, öiset mouruumistalkoot ja kuseskelu on vähentyny huomattavasti. Viel on pari isopallista isoa saatanallista kollia, jotka hilluu bungalowien luona ja herättää koko tienoon joka yö ottamalla yhteen hirveen mölinän kera. Heijjän pallit on ikäänku merkattu ja lähtölistan ygösinä.

Tosa ennen vuodenvaihdetta juttelin ensin mein paarin manakerin kans kissatilanteesta, et ku mirrilöi on liikaa. Mutta mitäs tälle nyt voi tehrä: mirrit on vähä semmosia että itte valkkaavat missä asuvat. Sitte uuen vuuen aattona yks pimu (yhen pändin klopin enklantilainen tyttöystävä) tuli mongertamaan aamuyön tunteina, et thiäkshää et nää vhiä kaikki khissat veneellä merelle ja heittää shinne heti kun shää lhähet. Sain ihan vitunmoisen slaagin et MITÄ VITTUA. Asiaa sitte selviteltiin useemman ihmisen voimin (seuraavana pänä vasta, ei yöllä kännissä tieteskään) ja paskapuhetta oli moinen. Näin toivon, ja uskon myäs, koska oikeen ottivat kierroksia kun menin sanomaan et tämmöstä on miulle kerrottu. Juttu on (toivottavasti) ollu vaan huono vitsi. Tuppaa meinaan olemaan tyypeillä joskus vähän kummallinen käsitys huumorista muutenki. Ei oo kerta eikä kaks kun oon kyselly jonku mirrin perään, tai vaikka ihmisen, ni pojat sanoo et "he died" ja vasta ku miä siinä jo alahuuli väpättäen järkyttyneenä nikottelen et WHAAT HAPPENED ni tulee naurunremakan säestyksellä et "just joking, just joking!". NOT FUNNY, saatana.

Nyt on enivei laitettu mirrien ruokahuoltoa vähän uusiks eli sapuskaa keittiön nurkalla tarjolla paremmin ku ennen, ni homma on rauhottunu huomattavasti. Kissojen mesoominen ravintelin puolella ei oo enää (pahasti) härikkö-tasolla. Ennenhä miä koitin ruokkia omat mirrini ihan vaa tual kuppilan puolella, mutta nyt tarjoilu pelaa köökin kulmalla ja nopiasti siihen ovat oppineet et täs kandee norkoilla eikä tua baarin pualella. Et nyt ei tarvitte jokaista ruokalautasta seurata ku hai laivaa, eikä jokaisesta jonkuu ystävällisen asiakkaan heittämästä ruuan murusta oo 5 mirriä kinastelemassa niin et karvat vaa pöllyää.

Jonkinmoinen rauha maassa siis, ainakin tällä hetkellä. Joskaan en ole murheellinen jos tästä ihan vaikka ees 10 kissaa jatkais jo matkaa muihin kuppiloihin hengailemaan. Kuhan Kakkosen Koralpiitsin ja miun omat kissat tähän jäisivät viihytysjoukoiks. Kovin toivoisin heille paluuta seesteiseen eloon, ku nyt ovat osa vähän alakynnessä, on äksymmät mirrit aina ekana kupilla. Ihan niiku ihmisissäkin, ni kissoissa kans ne äänekkäimmät ja itsekkäimmät repii aina ittelleen eniten. Naapuriin on justiisa avattu tuliterä uus resortti, ja luulis että siihenkin suuntaan hajaantumista tulee pikkuhiljaa tapahtumaan.

Täl hetkel tääl tosin ei ole kissat enää se valtaeläimistö. Vaan kärpäset. Jumalauta. Ei ole kerta eikä kaks kun oon meinannu syödä kärpäsen tai pari. Muutama on käyny ihan suussa saakka kun ovat suikanneet miun bintankipulloon uimasilleen. Kärpäsiä on IHAN VITUSTI, ihan mustanaan, joka paikassa ja meinaa oikeesti järki lähteä kun koittaa tuossa aamulla vähän munakokkelia vetää naamioon ja jos ei tauotta toisella käellä huido pärbäsiä kauemmas niin haarukassa istuu kokkelin päällä viis kärpästä matkalla suuhun. Hermo menee ihan totaalisesti. Ikkunoi ei voi kämpässä pitää auki yhtään, koska sisään vyöryy saman tien hirvee kärbäisten armeija surisemaan. Varmaankin nyt tua tois pääs saarta kaatopaikka taas vyöryy yli ja kaatosateet tekee kärpäsille muhevat olot lisääntyä. Tää vaan tässä ikäänku loppukanoottina.

Kissat guud, kärpäset päääääd!


Tämmöset kissakuulumiset täältä tänää. Kissamainen kivakumara lopuks. Miau!

Biäni Rääbäle

Äkäin eli Angry Bird

Tauski puussa

Biäni Huutaja puussa

Min terde. Äkäin kaiteella ja pöyällä nimetön pariskunta, jotka on niin liikuttavia. Aina yhessä, ovat ku kasvaneet kiinni toisiinsa. Pojalla ei oo palleja enää, tyttö on paksuna.

Ritva

Tauski

Sukelluspulju Lutwalan pöyällä on kissavati. Siin retkottaa nyt Hogan ja Biäni Rääbäle (jonka nimi on  oikeesti Trimix)

Biäni Rääbäle

Hänkin on uusia kissoja in da hoodilo. Ihana kiltti rapsutettava on hän.

Hogan ja Biäni Rääbäle painii

Hogan ja Biäni Rääbäle

Biäni Rääbäle unosilla

Biäni Huutaja

Sananen musiikista

Life's not so bad, don't be sad
I'm always gonna be there with you
Don't you be sad, don't you worry
come on come on come on with me
If you can stay around me, I can make you happy
life can be so free, we hope to find love and peace

( Finding Peace - Ray D'Sky)

Kaikella rakkaudella indonesialaista populäärimysiikkiä ja noin niiku regeimeininkiä kohtaan yleensä... ohan nää lyriikat ja meiningit aika hirveetä diibadaabaa. Niin paljon kun Unelmien Rastasulhasta palvonkin ni voi herrantähren sentäs. Ja rakkaan kotibaarin rakkaan regeipändin S2B:n biisit on ihan samaa meinikiä: "everything is possible if you believe you can"-hommaa. Ja välispiikeissä tulee koko ajan pelkkää "keep on smiling and shining, enjoy the good reggae vibration"-meininkiä ja "God bless you"-hommaa. Oikeen huomautin tuos joku aika sitte, et alkaa kohta korpeemaan tuo jatkuva jumalansiunaus. Mistä lähtien pändin laulaja Opai rupes huutelee miulle että "Opaio bless you!". Huomattavasti parempi homma on se, näin kirkosta jo 80-luvulla eronneen satanistin miälestä.

Eniveis, musiikki on nyt siis aiheena, ja yllä oleva ihan vaan alustuksena.

Että ajoittain sitä aikalailla kaipais sellasta vaikka Kotiteollisuuden keikkaa jossa yleisölle vittuillaan aivan sheitshemän-nolla, tai Children of Bodomia jossa välispiikeissä joka toinen sana on fuck. Heviä, perkele! Kunnon räimettä ja mäishkettä, kaiken tän maalimaasyleilevän lal-lal-laan jälkeen. Odotan, ja toivon, mitä hartaimmin, että on joku kikalomaaninen keikkapläjäys tarjolla heti sitte ku palaan Hesaan, sellanen mis on ekana iltana kaikki miun ykkössuosikit elikäs Sm3tanat ja Mokomat ja Kaakatteet ja KooTeet ja Kärmiön Tutilot ja Bodomit ja  sit tokana iltana Von Hertseenit ja Bon Jouni ja Von Hertseenit viäl uuemman kerran ja encoret päälle. Kiitos. Järjestäkää joku tollanen, okei?


Mut ohan regei hyvää kans, tämmösis onnellisis lämpösis rantaolosuhteis. Kotipaarissa niil on yks muistitikku jonka ne välil tirvasee soittimeen kii ja havaittin et siäl on vaik mitä tarttuvaa regeipoljentoo. Lainasin tikkua ja kopsasin sielt itelle muutamat vängät viisut. Enkä voinu vastustaa kiusausta sujauttaa sinne sekaan muutamaa omaa suosikkia. Jotta mm. Conscious Youths, Bon Jouni, Kings Of Fools ja Bim Boulevard Band: soitte täällä!

Miun puhelin ylläpitää listaa enitensoitetuista. Se käsittää 40 eniten kuuntelemaani, mut en rääkkää teit sentäs niin pitkäl listal, poimien sielt vaa tän hetken kuumimmat ja kovimmat hitit.

 Tässä siis tulee miun tämän reissun saundträkki selostusten kera. Olen pahoillani.

Stam1na: Valtiaan uudet vaatteet
Stam1na on paras. Muistan ku ekan kerran vahingossa ja sattumalta eksyin heiän keikalle. Oltii Koria Rollissa Kouvostoliitossa, mut siä sato ihan vitusti. Otettii pirssi alle ja paineltii Kouvolaan Rytmi-Kattiin. Ihan sama mitä siä soitti, kuhan päästii sisätiloihin juopottelemaan. Siä esiinty joku Stam1na. Oltii et evvk. Mutta ku Stam1na tuli lavalle ni siinä pojotettiin kohta montut ammollaan et MIKÄ VITTU TÄMÄ ON?????? Se oli syvää rakkautta ensisilmäyksellä.

Bon Jouni: Please don't fuck me up
Tämä piisi vaatii selitykseksi ainoostaan tämän videon.

D:A:D: Point Of View
D:A:D on sellanen orkesteri, joka on pysyny miun ykkössuosikkina vuoskymmenet. Perkele, siitä on varmaan kohta jo 30 vuotta ku heistä innostuin, synkkää 80-lukua elettiin kuiteski. Point Of View on min miälest hein paras piisi. Siinä on hianot lyriikat (osuu ja uppoaa) ja muutenki mitä mainioin ns. svengi.

Von Hertzen Brothers: The Willing Victim
The Willing Victim on varmaan sellanen piisi mist voi sanoo et "eeppinen". Tää jotenki kiteyttää Von Hertzenien käsittämättömän lahjakkuuden musiikintekijöitä. Hattu pois päästä ja syvä kumarrus.

Dave Lindholm: Pieni ja hento ote
Tän tahdissa tääl on itketty välillä. Hieno, hieno piisi, joka koskettaa. Jopa miuta!

Verenpisara: Hylätyn aseman tuulessa
Rakastan Verenpisaraa. Ja Hylätyn aseman tuulessa on huikea, kaunis piisi. "Sulje silmäsi /  ettei kukaan näe / meidän yksinäisyyttämme..."

Kotiteollisuus: Hornankattila
KooTeen toisiks paras biisi. Paras on tiäteskii Yö päivää keinuttaa.

Robbie Williams: Feel
AI LAV ROBBIE WILLIAMS! Siin on miäs joka on Viihyttäjä isolla veellä. Yks parhaita näkemiäni keikkoja koskaan evaaah on ollu Robi Hjalliksen Hjalllilla joskus 10 vuotta sitte. Jätkällä on pikkiriikkisen tota niiku karismaa. Ja miulla on piletti sen ens elokuun Tallinnan keikalle! IIIIK!

CMX: Hautalinnut
CeeÄmÄksän paras piisi on tämä Hautalinnut.

Johnny Cash: I See A Darkness
Johnny Cash, voi että. Hurt on tietysti sellanen kyynelkanavien avaaja (ettikää juutupesta se video jos on viä sellain aukko sivistykses et ette oo sitä nähny) et ei mitn tolkkua, mutta I See A Darkness on kans ihan huikea.

Ray D'Sky: Coba Tolong
No siis Ray D'sky, Unelmieni Rastasulhanen, jne. Tää on sellanen hidas nätti jollotus kokonaabn indoneessiaks laulettu ni lyriikoien imelyys ei ole ilmiselvä.

Kent: Kärleken Väntar
Meikä diggaa Kenttiä. Heijän laulamana ruoattinkiäli kuulostaa jotenki tosi eroottiseltta ja ihanalta.

Eminem: No Love
Eminem on mun tuulipukumies. Tuulipukumies on siis sellanen ketä panis vaan siks et se on SE, vaikka se tulis tuulipuku päällä vastaan, mut jos se ois ihan vaan noubadi ja tulis baarissa kulmakarvaa vihjailevasti kohotellen siihe et how about it ni en koskis pitkäl tikullakaan ton näköseen jannuun. Suosittuja tuulipukumiehiä miun kaveripiirissä on myäs mm. Lemmy.

Tää No Love on korvannu Shake Thatin miun Eminem-reissupiiseistä. Ihan törkeen hyvä. Täs fiittaa joku jannu, en tiiä kuka ku en oo jaksanu selvittää, mut sen täytyy olla joku piäni kuiva musta näädän näkönen käppänä kenel on kultaset leegot ja vitusti kultaketinkejä kaulan ympärillä. Täs on myäs paras laini: "MY HIP DON'T HOP ANYMORE!". Voi Empsu, laita tuulipuku päälle ja tuu miulta kysyy ni johan alkaa hiphopit.

Bob Dylan: Ballad Of A Thin Man
Dylanin ääni on sellain vähä nariseva ja ärsy, mut tää piisi on kans vähä sellain eeppinen (pitäsköhä miun tsekkaa mitä toi eeppinen itteasias ees tarkottaa?). Sai-raan hiano.

Olavi Uusivirta: On Niin Helppoo Olla Onnellinen
Olavi on kans vähä sellain miun piäni perversio. Minä Olen Hullu -levy on huikea, mutta jotenki tällä reissulla on soiteuimmaks Olaviks noussu tää vanha ihana. Ku miullakii on nyt niin helppoo olla onnelliin.

Paleface: Syntynyt Rellestää
Tää piisi oikee herkkänä hetkenä saattaa aavistuksen tuua sellasta sheitinohkasta ikävää Mordoria kohtaan. Mut ei paljoo. Paleface on ihana. Hänel on järjetön kärismä ja oon tykänny Palesta jo sen enklanninkiälisistä levyistä saakka. Back To Square One oli se piisi, joka pisti miun korvat höröön ja juoksutti ympäri Tukholman (asuin sillo siel) levykauppoja ettimäs levyä.

Mind Of Doll: Marks On My Face
Mind of Doll on hyvä rokkipändi, joka miun miälestä sais olla ihan sikasuosittu ja sellain et kaikki ois ihan et iik. Tykkään laulaja-Visan eli The Visulipisulin räkäsestä äänestä ja piiseis on muutenki joku tolkku. Oon kovasti jotenki jumittunu kuuntelee tätä piisiä. Terkut sinne Tikkurilaan! Keikalle johkii nähtäville sitte ku miä tuun takasin, okei?

Leonard Cohen: Waiting For A Miracle
Aaah Leonard ja hänen matalaakin matalampi äänensä. Se tunkeutuu suoraan syvälle sialuun ja nostaa jokaisen untuvan sojoon. Parhaita livekeikkoja evaah on myäskin ne kaksi Cohenin keikkaa mis oon käyny.


The Bim Boulevard Band: The Bachelor
Tää on varmaan vähä sellain et kukaan oo ikiin kuullukaa, eikä pändiäkää taia olla enää olemas. Mut miul on heiltä pari eepee-tyyppistä ceedeetä, ja vittu ne on hyviä. The Bachelor on järkyttävän hieno piisi.


Nää saa riittää, miä en jaksa enää, vaik ois viä vaik kui paljo kaikkee mitä kuuntelen sillo ku jaksan (=lentokonees ja linjuriautois ku reissataa ja on tseniläinen mielenrauha ja ehkä ikkuna jonka takana maisema kulkee). Listojenväsäystarve tuli tyydyteltyä. Huomenna lupaan horista kissoista, ja laittaa tsiljoona kuvaa mirreistä, on jo pyyelty kissauutisia, nimittäins. Moi vaan!

Näit plokei miä luen

Tässä ku elo on rauhaisaa lorvailua ja sadekausi roimii vettä niskaan eikä oo muutakaa asiaa ni nyt voin naputella tänne kaikenlaist. Asioi ja juttui, tyhjänpäiväsii jaarittelui, silkkaa soopaa ja ehkä jotaa mis on jotaa järkeekii.

Alotan semmosest, et kehasen kanssaplokkaajia (näin ehkä kuuluu tehä joskus, tällee plokinkirjottelijoitten keskuudes). Näit plokei ite enempi vähempi säännöllisesti seuraan. Ei oo missää arvoasteikollisessa järjestyksessä vaan vallattoman sekalaisesti roiskittu.

Kavioliitossa 30v
En oo ikinä ridannu hevoisella, enkä tajua niistä elukoista yhtään mitään. Hepat on isoja ja pelottavia, en salee sellasen kyytiin uskaltaiskaan. Siks on vähän outoa, et yks min ehottomia suosikkiplokeja on heppaploki. Mut täs on ns. verbalistiikka hanskassa, ja vaikken aina tajuakaan mistä siä mesotaan, ni luen silti. Ja aina naurattaa. Katja, oot parhain ja hauskoin hevoisnainen!

Zepanderi laua ääres
Zepa ilmesty miun plokin lukijaks ja kommentoi ahkerasti varsinkii kissa-asioita. Sitä kautta menin sit vilkasee et mikä tää muija oikeen on. Jäin Zepan plokiin heti koukkuun. Ensnäkin hän päivittää useesti, hänel on sana hallussa, sekä huomiot asioista on nasevia ja hauskoja. Ja ihan vaan jotenkin tykkään lukee tämmöstä elämä-plokia mis kerrotaa et kävi kattoo tämmöst elokuvaa tai et naapurissa porataan seinää. Seuraan myäs Zepan Musta ja harmaa -kissaplokia, joka on ihan mahtava kans.

Soberismia
Ystäväni Teemu pisti syyskuun alussa korkin kiinni ja kirjottaa selvinpäin elämisestä. Välillä ploki on ehkä nolostuttavankin avointa tilitystä, tulee fiilis et tekis miäli vetää avokämmenellä päin pläsii et KAMOON, GET OVER IT! Mut huolimatta ajoittaisesta menneissä märehtimisestä sekä välillä suorastaan vituttavasta positiivisuudesta, ni ei voi ku nostaa hattua. Ettäs kehtaa, ja viä tyystin avoimesti omalla nimellään! Arvostan ja tsemppaan etänä täält reissusta. Ja lupaan tarjota vissyn jäillä kuhan täältä reissusta joskus palaudun. Ja tietty lähetän myäs VOIMAHALIN. Saatanaaa!

Cocoa etsimässä
Täst plokist oon aiemminkii maininnu. Arna ja Arto reissaa ympär maailman. Elokuussa törmättiin Gilillä, ku hyö tulivat min kotibaariin stalkkaamaan ja huutelivat sielt yhen makaamon pohjalta et OOTSIÄ PÄDE! MYÄ LUETAAN SUN PLOKII! Siinä otimma sitten useana iltana bintangin jos toisenkin ja oli helvetin mukava meininki. Arnan ja Arton reissuploki on tyystin toisenlainen ku tää miun. Heil on enempi asiallistakin informaatioo, julmetun komeita kuvia ja muutenki vähän siistimmän kuulimpi meininki kaikinpuolin, enemmän ajatuksella tehtyä tekstiä ja sillai. Ovat liikkuvaisempia ja seikkailullisempia ja tää on mainio matkaploki kaikin puolin! Lukekaa heti, kert heil on reissua enää hetki jälellä (ähäkutti sentäs! Joskaan ei täs ittelänikään enää montaa kuukautta jälellä oo et turha lällätellä...snif)


Lisäks lueskelen ajoittain sillontällön useita muitaki plokeja, joista osaa luen siks et ne on hauskoja, osaa siks et ne aina vituttaa ihan vitusti, osaa siks et niis on joku hyvä idea ja osaa siks et tuntee ittesä viksuks ku lukee jotain ihan hirveetä paskaplokia. Mut semmosii miä en jaksa ny ruveta tähä linkkiläjäks pykäämään.

Ui video sentäs. Innostuttaa listojen tekeminen nyt ku nää ähräsin. Seuraavaks voisin listata lempiruakani tai kertoa parhaat vitzini tai tai tai... hmmm....palaan asioihin, ehkä pikemmin kuin tohtisettekaan. Ulkona nimittäin tulee vettä ei-vain-saavista pelkästään niiku äsken vaan suorastaan jostain ammeesta nyt. Lits läts!


Edit 29.1.2013:

Lisään pari plokii, mitkä oon justiisa vasta löytäny ja nasauttanu oitis luettavien listalle.

Kaukana  Espoosta
Hianosti kirjotettu ja kuvitettu ploki on tämä! Kirjottaja Sussu asuu Oaklandissa ja remppaa taloa jossain pahamaineisella alueella. Löysin plokiin kun facessa levis kulovalkeen tavoin mainio Kermapersekirjoitus. Päläräsin vähä muutakin sisältöä ja hyväksi totesin. Seurantaan läks!

Reissausta ja ruokaa
Tämä ploki taas löytyi Kulutusjuhla.fi -sivuston kautta. Reissaus? Goood! Ruoka? Good! Asiaa sukelteluista, eläimistä ym? GOOOD! Plokin kirjottaja suunnittelee myöskin maailmalle hilpasemista pelkän menolipun kera. Pitää siis seurata kuinka homma etenee!

Kuvailuista veen alla ja sillai

Oon miättiny jo jonkun aikaa et pitäs vissiin hommata sellaset vehkeet (KIH!) millä vois ottaa sukelluksilla kuvia. Ikäänku tulis vaahtoomiseen uus äspekti ku vois sit aina laittaa fotoja et kattokaa ny, tämmösen otuksen näin ja sillai. Mutta tarvittavat härvelit maksaa enenmpi ku nyt on kupeessa kaivuunvaraa. Ja sit en oo semmosen sukeltelijan tasolla yhäkään joka tarttis tuanne merenpohjiin yhtään ylimäärästä härpäkettä mukaan. Ja sit kun tää nykyelämä on kaikilta muilta osin jo sellasta et jokaisesta pierasustaki pitää laittaa kuva ja statuspäivitys johonki, ja sit plokeihin viimosen päälle tarkat selostukset asiasta, ni on tullu vähä sellanen ajatus et joskos keskittyis vaan suklailuun. Se on se tunnin räpistely siä merenpohjas sellanen ikäänku irtautuminen tietoverkoista ja digitaalisesta maailmasta, sellanen viiminen rauhan tyyssija. Ja kaikkee sellasta muuta ylevän henkevää paskaa.

Lisäks on sellanenki asia et kuka vittu niitä kuvia loppujen lopuks jaksaa katella? Ehkä jotkut jaksaa, varmasti jaksaa, sen mitä oon tua sukellusresorteissa oleskellu ni siä on aikamoinen tietsikoitten rapina aina iltasin ku kuvia töllistellää. Ja ohan niitä joskus kiva kattella, kyllä miäkii koitan sinne suikata sekaan syynimään jos oikee kovasti joku porukka huokailee siel jonkuu fotojen äärellä. Vvarsinki jos on paikkoja/sukelluksia mis ei oo ite käyny tai jos joku on ikuistanu jotain niiku ihan sikahienoo ja jännää. Mut miulle itelle tärkeempää on se asioitten ite näkeminen, ei oo hirveesti kiinnostusta jälkeepäin sit syventyä 386 valokuvan äärelle elämään sitä-ja-tätä sukellusta viä uuelleen. Tääkii menee vähän sen sellasen selittelevän hymistelyn  puolelle toki, et uuh miul on elämäs parempi tärkeysjärjestys ku teil jotka istutte illat tölläämässä tuhatta nudibrachin kuvaa. (Täs vois joku hymistelevä plokisti nyt kysyy sit itseltäns et miks vitussa sit pitää esmes joka saatanan auringonlaskusta ottaa toista miljoonaa valokuvaa? Eikö niitä voi vaan ylevänä siin "kokee" ja "kattella"? Mut ei ku otan sata kuvaa kameralla ja toiset sata kännykällä ja postaan kaikki feispukkiin ja plokiini....njooo...)

Lisäks, en oo mikään valokuvaaja. En osaa, eikä oo kiinnostusta opetella kameroista yhtään mitään ylimäärästä (kiitos siis oi rakas Olympus, joka valmistat kameroita joita myäs kaltaiseni idiootti osaa käyttää ilman ohjekirjasen avaamistakin!). Ja niitä veen alla hääriviä valokuvaajiaki, niitä on jo, niitä joil on pelit ja vehkeet ja jotka ottaa huikeita käsittämättömiä kuvia. Ei tartte ku hiukan jotaa sukelluslehtee plärätä ni voi saatana mitä otoksia.

Pläräsin just jotain sukelluslehtee, mikä ny olikaa joku Scubadiverdiiba-daaba-äfödi-skäfödi, ja siältä pongasin tyypin nimeltä Jason Isley. Se oli nimenomaan leipääntyny peruskuvaukseen ja keksi sit hauskan uuen homman. Kävi ostaas jostai pienoisjunarata-hullujen kaupoista kaikkia hahmoja ja viritteli niihin painoja ja otti sukelluksille mukaan. Väsäs mahtavia tilanteita merenelävien kans. Alla yks esimerkki ja Jasonin Flickrissä olevassa U/W Miniature Series -kansiossa on lisää. Tyyppi ottaa muutenki ihan päheitä kuvia.

Mut kyl toisinaa ois hyvä olla joku ikuistusväline messisä. Yks päivä ku suklailtii tua Hiekkakikkareen Biorock-suklauspaikassa ja näin sellasen todella omituisen otuksen mist en tiänny et onks se mikä vitun etana vai kala vai mönkijä vai mitä vittua. Ja kaik muut oli jo jossai muualla menossa ni ei voinu kellee ees sohia et katto ny perkele. Siält hiekasta jostaa kolosta pojotti sellanen synkkä makkaranpätkä jolla keltaset silmät viiruna loisti vaa, tosi ilkeen näkönen piän pötkylä. Selitä sitä sitte et no siä oli kuulkaa sellanen-ja-tollanen. Onneks ku aikani yritin selostaa ni kuvailin et "it was like a Satan in hole, coming to get us all" ni yks daivmasteri äkkäs et ny hän saattaa tietää.

Kalakirjasta katottii sitte ja se oli "yellowbarred jawfish". Ja sit eiku kuuklen kuvahaku ja siitähän löytyy heti tuhat kertaa parempaa kuvaa ku mitä miä oisin millään vitun ölympykselläin ikinä saanu räimästyä. Hyvä kuva löytyy vaiks tästä klikkaamalla. Miä en sitä noin kalamaisena nähny, siit ei näkyny ku sellanen... no niiku sanoin ni synkkä makkaranpätkä jolla keltaset silmät viiruna helotti. Joo.

Veen alasissa jutuissa on just vähä toi et joka otuksesta löytyy kyllä jo kuva jos pikkusen KVG.


Täs postaukses ei nyt ollu päätä eik häntääkää, kuhan ajankuluks jaarittelen kert sataa ja aiottu iltapäiväsukellus piti peruu ku selkä on juntturassa ja kipiänä. Mut jos jotain terveisii saa lähettää ni niille kamuille kekkä on patistanu et ota ny kameraa mukaa sinne suklailuille ni ehä ota. Viälä. Otan sitte ku alkaa tulla fiilis et aa: muu sukeltelu sujuu sillai ettei tartte ajatella mitää (eli on sijaa kameran kaltaselle ylimääräselle härpäkkeelle) ja pee: ku merenalasen maailman pälyily pelkillä silmämunilla alkaa käyä pitkästyttäväks (mitä en voi uskoo et ikiin tapahtuis).


(Peeääs. Käännän märkäpukuni tän asian suhteen varmaan sit tosi nopee jos joku valmistaa PIENIKOKOISEN kohtuuhintasen kunnollisen salamallisen näytöllisen kameran joka on sukellussyvyyksiin (min. 30m) saakka vesitiivis. Kiitos nam, ja vinkkiä tulemaan jos sellasta jo on olemas. GoPron tiiän mut sitä en taho.)

Kiitos, 2012, olit mahtava!

Hyvästi jää 2012. Elämäni paras vuosi. Sellasia lisää, kiitos!

Kävin Laosissa ja Kamputseassa ja Malesiassa ja Indonesiassa ja Singaporessa. Miusta tuli sukeltaja. Näin karhuja ja tiikereitä ja haikaloja ja apinoita. Pällistelin kaikenlaisii temppeleitä. Sain luteenpuremia ja matoja. Tutustuin miun mitta-asteikolla sikamoniin ihmisiin, joista osasta on tullu ihan ystäviäkii. Olin epäsosiaalinen ja joskus sosiaalinen. Tunsin tunteita laidasta laitaan, vihasin ja rakastin, sheitinohkasesti ehkä vähäsen ihastuinkii. Kohtasin kolme runkkaria (heihin en ihastunu).  Lopetin ja alotin ja lopetin ja alotin jne röökinpolton. Tutustuin itteeni ja nöyrryin hyväksymään itteni tämmösenä mörkönä ku oon. Luin yli 150 kirjaa.

Tykkäsin miun elämästä, joka päivä ja jokainen hetki, jopa niinä ei-niin-hyvinä hetkinä.


Nyt tää uus 2013 on vastaanotettu, hyvin bailaten ja hauskimmilla bileillä evaaah. Oli Unelmien Rastasulhanen keikalla, kukuttiin aamuun saakka rannalla auringonnousua ootellen, kitara soi, bintang oli hyvää ja meininki hilpeetä. Hauskaa oli, mutta vähä oli sellanen semisynkkä pohjavire kaiken hauskan ohessa. Koska miä tiiän, että tää kolmetoist ei tuu olemaa ollenkaa niin hyvä ku viime vuos. Eessä on paluu arkeen ja yhteiskuntaan. Koitan suhtautua siihen asiaan haasteena ja seikkailumielellä. Et katotaa mitä siitäki sitte seuraa ku kaiken tän jälkee koittaa se Mordoriin paluu. Muutama kuukaus reissua jälellä, Filippiineille, Malesiaan, Singaporeen, Indonesiaan. Ja sitte... jumalauta, takasin Mordoriin alottamaan elämä uuelleen ja toivottavasti vähä uuenlainen elämä ku mitä se ennen oli. Leuka rintaan ja arkea kohti.

Hampaat irvessä, mutta täältä tullaan, saatana.

Ja nivaska kuvia vuoden vaihtumisen päiviltä ja öiltä tähän loppuun, olkaat hyvät.

Ray D'sky SamaSamassa. IIIK!

Unelmien Rastasulhanen /(syrämmenkuvia tähän)

Naamiokemut

Vuoden eka aamu

Myä ei olla nukuttu viäl yhtää!

Miä ja Jack Sparrow

Krebataaaaan!

Yhen Jakartalaisen punkkarin vatta

Unelmien Rastasulhanen kävi mein kuppilassa hengaas. Kimppakuvaan halus vähä kaikki.

Naapurin popparibaarin Adi ja sen kissa

Sammakkopornooooo!

Sadekausi on täällä.