Vessa, ihmisen paras ystävä

Onnelliset kanat

En valita, ainakaa ihan kauheesti, totean vaan että täällä on ihan vitun kuuma. Ja pitäis olla sadekausi jo tanakasti päällä, onpa raju sadekausi joo, ohhoh. Viime yö oli ensimmäinen sitten murjuun muuton että tuli oikeesti ilmastointia ikävä. Tuuletin puhalsi täysillä päin, olin älästi, ei peittoja ei mitään, tukka hulmus tuulettimen pauhussa, mutta hiki virtas niin et aamulla heräsin sellasesta nahjusesta lätäköstä tuolt patjan pohjalta. Yöllä oli sentään pientä ukkosen jytinää ja olin ihan et JESSSSS JESSSS JESSSS, ilmanraikastus, viilennys, antaa tulla, mutta paskat, se oli pari töräystä jossain kauempana, ei ees sadetta. Ja näyttää tääkin päivä muodostuvan ihan porotukseks. Pysyn omalla terdellä riippumatossa ja visusti varjossa, nahka tuntuu siltä et ei aurinkoa nyt olleskaa, koska eilen ekaa kertaa paukahti kunnon aurinkoihottumat vaikka makoilinki puun alla varjossa. Ja oon jo niin kakkapökäleen värinen friikki et ihan kohta muutun sinertäväks hiileks eli smurffiks. Ilmastointi, oih ja voih, jos ois sellanen niin makaisin vaa bungalowissani, laittaisin ilmastoinnin jääkaappi-kylmälle ja löllisin siel vaa kirjan kans vilposes ihanuudes. Mut ei oo, eikä tuu, vähään aikaan. Maksoin eilen murjuni tammikuun alkuun saakka, eli tässä termiittien kaluamassa huojuvassa mörskässä olen ja pysyn. Ja tykkään kyllä, mutta on ikäänku vähän lämmin. Mutta ei kai tää julmettu kuumuus ikuisuuksiin kestä, kohta on pakko sataa ja ukkostaa ja raikastuu.

Pirre ja Flo läks eilen ja heippa vaan heille. Mukavaa oli ja keräsivät kyllä miulta suotuisat pisteet (saavat tulla toisenki kerran!) koska tykkäsivät kissoista ja muutenki osasivat olla (kaikki ei osaa, on nimittäin taas venäläisiä turisteja pyöriny eilisen tossa rannalla ja ei sais yleistää, ei, mutta lopetan yleistämisen vasta sit ku näen ensimmäisen venäläisen joka ei ole ylimielinen huonostikäyttäytyvä paikallisia kyykyttävä ja kissoja tönivä kusipää... sori vaan). Vikaa iltaa istuttii tuol mein suosikkirantapaaris vähän matkan pääs, sanotaa sitä Mushroom Baariks, en tiiä onks se sen oikee nimi mut eniveis. Siel käyn joka päivä iltapäivällä ryyppääs kaffet ja siel on mukava poika töis ja sinne oon vieny cd-levyjä soimaan ja siel pyörii tuttuja ja kivoja tyyppejä. Siin sit istuskeltii ja Flo alko siin höpöttää et kui tää on paras paikka ikinä mis on käyty ja hää tykkää tääl kaikesta et tykkää ihmisistä ja ilmastosta ja maisemista ja kissoista ja ruuasta ja kilpikonnista ja vaikka mistä. Pirre siin nyökytteli ja totes sit suuree äänee et "AND I LIKE THE TOILET!!!!". Hää on ollu siis äärettömän tyytyväinen Kakkosen Koralpiitsin Bungalowin kylpyhuoneeseen. Nauramisesta ei meinannu tulla loppua.  Mutta hyvä jos oli hyvä vessa, kyllä se on kuulkaa aika tärkeessä roolissa ihmisen elämässä kuiteskii, varsinkii näis trooppisis olosuhteis ku ei koskaa tiiä mistä päästä jotain lentää ja millasella voimalla ja miten usein. Vessa, ihmisen paras ystävä. (Ja izehän vietän nyt suloista lomaummetuksen aikaa, tämä tiedoksi kaikille)

Raju riisiviininen meno ät Mushroom Bar

Pariskunta lähti nukkumaan, miä jäin poikien kans paariin. Hyö naukkailivat riisiviiniä (yäk, mutta ei niin pahaa ku palmuviini) ja alkovat olee aika sukkelasti hiukan kekkulissa. Yks inkkarin näköin tuos naapuris hengaava pitkätukka tuli höpöttämää et on halunnu tulla miulle juttelee jo monta viikkoa mutta ku on niin ujo ettei uskalla, mut nyt ku on kekkulissa ni uskaltaa. Riemastuin heti et ai tyäkii oootte tommosia, meil on Mordoris ihan sama homma, ei siälkää vieraille mennä hölisee ennenku on vintti pimeenä.  Hauska, vähän erikoinen tyyppi, höyrys jostain ennustavien unien näkemisestä ja muusta. Väittää olevansa 31 vuotias, mutta ei näytä päivääkää yli 17-vuotiaalta. Paikallisten ikää on ihan mahoton koskaa arvailla, en pysty yhtää sanoo et minkä ikäin kukakii on. Regeipändin laulajakii on mukamas jo 26 mutta näyttää 15-vuotiaalta. ja tiiä sitte kuinka totta kaikki jutut oikee on, tuppaavat aina vähä pitämää hauskaa pöljän turistin kustannuksella.  Mukava ilta oli, mutta lähin nukkumaa taas ihan ihmisten ajois. Yksin. Uskokaa jo.

Tarkennettakoon siis vielä että vaikka esmes Edistä kirjotan koko ajan niin se ei oo mikään viidakkosulhanen, vaan miun paras kaveri täällä. Eikä oo mitää muutakaa sutinaa, eikä varmaan tuukkaa. Ei niin etteikö nättejä poikia pyöris tuos mutta ei vittu. Eilen taas näin pari sellasta pariskuntaa mis joku vanha harakka käsikynkäs jonkuu komeen nuoren paikallisuroksen kans ni heti tulee mielee et katos, siin on menopaussinen kotka ostanu kikolon. Vaikka mistäs miä tunnevammanen sammakko mitää tiiän, vaik ois tosirakkaus ja sillai, ehä miä niist asioist mitää ymmärrä. Et ootan jotai rupsahtanutta vanhaa ahavoitunutta regeikikoloa  tai Nikki Sixxiä tai oon sit tyynesti ilman. Tai tyynesti ja tyynesti mut ilman enivei, ja ihan tyytyväisenä kyl, enimmäksee. Tää ei oo nyt romanssimatka ollenkaa. Miun hyvä miäli ei miästä kaipaa, oon sillä(kin) tavalla vähän vammanen nääs. Ja tääl on muutenkii elämä niin mukavaa et sutinan tuamaa ylimäärästä hermostumista ei sinänsä tarvi tähän tunnelmaa pilaamaan ollenkaa.

Melkeen valmis pimpattu mankeli ät Pimppaamo

Eilen Edi soitti tos päiväl et tuu kattomaa miten siun fillarin pimppaus etenee ja menin sit tonne yhtee paikkaa mis miun fillari on pimpattavana ja ai jumaliste, on tulossa nimittäin niin hiano menopeli meitzille et oooh. Valmistuu ehkä tänää tai huomeen, tarvittivat viel vähän lisää maalia kaupasta ja jotain pientä, mut kyl näytti jo hianolta. Joka helvetin ruuvi ja mutteri on otettu irti ja putsattu ja rasvattu ja kaikki osat on maalattu ja uuen eturenkaankii olivat laittaneet ku vanha oli jo ihan hapero. ja nyt on JARRU! Jihuu! Ei tunnista kyl samaks konkeliks ollenkaa enää. Mut sehän olikii ihan romukasa minkä ostin. Mistä aasinsiltana mainittakoon, et nykysin tääl on pakko olla fillaris lukko, kert muuten saattaa lähtee menopeli pajalle.  Edi kerto et hyvin sukkelast tuolt tien poskest jos sinne hylkää fillarin laittamatta sitä lukkoon ni se lähtee jonkuu mukaa ja eipä aikaakaa ku se on jossain kappaleina ja maalattu uusiks ja myytävänä. En siis taho ees tietää mistä toi miunkii romuläjä on peräsin, totesin vaa Edille et hyvä ku kerrot vasta nyt, miä en siis ees kysy et mistäs helvetistä toi meikäläisenkii baisikl oikee tupsahti...

Stigu

Stigua oon nähny nyt tosi monena päivänä, se on hyöriny Mushroom Baarin nurkilla ja oon aina juossu sen kiinni ja hakenu paijattavaks ja tos pari päivää sit se maltto viereisen baarituolil makailla tosi pitkään ja niin kehräs ja oli ihan niiku Stigun kuuluu olla. Näin sitä sen jälkeekii viel monta kertaa ja eilen se sit vihdoinkii ihan oma-aloitteisest lampsi Kakkosen Koralpiitsille. Ja just ku miul oli lounaan jämät kissoille menossa! Sain anettua sille ruokaa ja se meni viel muihinkii pöytii kerjuulle. Ja tuli illallakii takasin ihan vaa olemaa. Ja tänää aamul ku menin aamiaiselle ni sieltähä Stigukii tuli vaatimaa osaansa miun munakkaasta! Maltto syömisen päätteeks siin oikee hetken nukkua ja olla vaan, kehräs kauheesti ja oli rauhallisen ja tyytyväisen olonen. Silmät sillä rähmii ja niitä oon nyt joka päivä täs putsannu, vähän paremmalta näyttää jo. Toivottavasti Stigu nyt lopettaa säntäilyn ja jää tähä Kakkoselle olemaa ni saan syötettyä sen pulskaan kuntoon, se on niin laiha surkimus nyt. Pirkko ja muut pienet (Ritva ja Ministigu) on kyl vähä hermostuneena tos ollu et vittu, tulee joku iso pallillinen kolli jaolle heijjän pöperöitten kans mut kyl niist kaikille riittää.

Ei ihme jos tääl nahistuu ja vaatteet putoo päältä ku se vähä mitä ruokaa tilaan ni niistäkii kissat syö yleensä ainaki puolet. Kreisi Kätleidi, thäts miiiiii.

(vittu että valuu hiki, ihan saatanan kuuma!)

Terveisiä kylän päälliköltä

Kommunikaatio-ongelmia: kuulema ei oikee meinaa meilit mennä perille toho osotteesee mikä on tuol onks asiaa -sivul. En tiiä miks, kyl sinne noin yleisesti meiliä tipahtelee (mainoksia vaan kyl). Feispukin kautta toki tutut ja muutkii saa yhteyksii. Ja miun suomalainen vanha tuttu kännykkänumero on yhä ihan toiminnassa aivan normaalisti et tekstiviestejä voi laittaa ihan rohkeesti. Jostain syystä tosin jotkuu testiviestit tulee miulle tuhat kertaa, erityisesti kaikki mitä Vähis on lähetelly. Koko ajan innostun et avot, miul on ehkä sittenkii viel joku kaveri, ku puhelin piippaa, mut siel onkii taas joku jo viissataa kertaa tullu Vähiksen 4 viikkoa sit laittama viesti mis se ilmottaa et hakee miulle kohta kaupasta mehua ja fantaa (ku miä makasin bungalowissani sillo oxentamassa). No mut ainakii saa sen pienen hetken ajatella et miul on viel kavereita Mordorissakii. Perkele. Skypepuhelukii on nyt testattu, yhteys toki pätki ja outo viive siin puhelus oli koko ajan, mut noin periaattees toimi hianosti ja oli hauskaa kotkottaa Camipamin kans pitkäst aikaa, ai että.

Ja eilen selvitin et mikä tänne on postiosote, koska turkinpippurit on juotu ja Edi oli hyvin suruissaa et nyt on karkkivotkulisotkotusten aika ohi (se tykkää niistä ihan vimmatusti). Lupasin sit huuella feispukis et jos joku vois pistää vähä namia tulemaan ihan etanapostilla. Mitää takeita ei kyl oo et posti tänne ikinä perille tulee, älkää siis lähettäkö pöytähopeita tahi rahanippuja. Eikä sitä pornookaan, pliis, tullimiähet viävät muuten kaiken.

Olikohan nää tän päivän jaarittelut nyt täs? Riippumatto kuzuu, miä kuuntelen. Moi!

Setä menee kalaan

Kreisin hieno kuun nousu oli taas

Kuutamo ja nuatio

Luulomalaria ja maggarapuu

Kirppu-Pirkko tykkää sipseistä

Gilillä on kaikki ihanasti. Pari pilvistä päivää oli ja meni, missattiin mm. kuunpimennys ku oli niin perkeleen pilvistä ettei taivaalla näkyny yhtikäs mitään. Eilen sen sijaan kuu nousi mahtavana punasena pallona merestä ja loimotti sen jälkeen niin kirkkaana et oli ihan valosaa. Hianoa.

Miä makasin eilisen aamupäivän taas omituises kuumehommas, ihmettelin ku jo edellisenä päivänä olin ihan sairaan väsyny ja mietin et johtuuks tää siitä et ku ei tee mitää ni jotenki elinvoima katoaa ja sitä muuttuu vaan aivottomaks ameebaks joka ei jaksa muuta ku maata riippumatossa. Mutta se olikii taas esileikkiä kuumeelle, joka sit iski eilen aamulla. Nyt on ollu 3 outoo kuumehommaa, ja miltei tismalleen 2 viikon välein. Rupesin sitte miettimää et onks tää ny joku helvetin trooppinen tauti ja ku menin huutelee feispukissa et onks joku tämmönen joka täräyttää parin tunnin kuumeen kahen viikon välein ni asiantuntijat feispuukissa heti veikkaamaan malariaa ja komentamaan lääkäriin. Tuli myös haukut kun en syö malarialääkkeitä (terveisiä Pukarolle!), mutta perusteluni siihen ovat seuraavat (klikkaa siitä, en jaksa selittää uuestaa), eli harkitun ja tietoisen riskin kanssa tääl eletään moskiittojen kans. Tänää aamulla sitte hätääntyneenä suhasin fillari ulvoen klinikalle selittämään suu vaahossa vastaanottopojalle et onko miul nyt malaria, varmasti on, kaverit feispuukissa sano että kyllä on. Pääsin lääkärin pakeille ja selvensin saman hälle ja tohtorismiäs hymyä siinä piätteli ja totes että sadan prosentin varmuuella voin sanoa että malariaa siulla ei todellakaan ole, että jos ois jo 4 viikko ollu (4 viikkoa sit oli se eka kuumekohtaus) ni olisit jo aika huonona, ja meijjän malariakannat täällä tuo kuumekohtauksia noin vuorokauden välein, eikä siinä välissäkää niin järin hyvässä hapessa olla. Koitin sitte tinkaa et no mikä helvetti miulla sitte kuumeen nostaa kahen viikon välein ja tohtorixin miälestä voi olla mitä vaan. Perus-ilmastonvaihdos-homma, sit ku oli ripulit ja oksennukset ja flunssailutkii tuossa samoihi aikoihi ku kuumeilut ni nekii jo yksinää nostaa kuumeen. Käski vaan keskittyä lomailuun ja lopettaa hermoilun. Sen verran taisin olla luulomalariani kans hauska aamun piristys ettei lääkärsetä ottanu käynnistä ees maksua. Kyseli vaa että kauanko tääl viel oon ja ku sanoin et ainakii 3 kk ni totes vaa että no sittehä myä nähää uuemmankii kerran. Varmasti nähää, sen verran oon luulosairas.

Gunung Rinjani

Mutta fillarimatkalla takas lääkäriltä törmäsin yhteen tuttuun italiaanogubbeen. Hiano sellanen tatuoitu kalju kekä on joku taistelulajin opettaja ja kaikkee, se oli tääl viimeks kavereittesa kans pitämäs tos lähel ihan loistavaa iltalialaisravintelia, olivat vuokranneet mestan ja siin senku pastaa kokkailivat ja mahottoman maukasta olikii. Mut ravinteli on nyt kiinni, olivat omistajat tulleet suunniteltuu aikasemmin takasin ja remontoivat paikkaa uuteen uskoon. Italialaisgubbe on ny ollu muutaman kuukauden täält pois, tuli pari päivää sit takasin ja kattelee löytyskö töitä tai jotai tekemistä. Jos ei ni sit paluu Italiaan, mikä ei kuulema nykyses kaoottises taloustilantees sekää oo oikee tuottosa vaihtoehto.

Muitakii tuttuja oon nähny. Gogon, eli Antti Tuiskun Kaveri (AnttiTuisku on lomaillu tääl ja toi Gogon oli sen kans tääl hengaillu), sellain hauska ja niin nätti paikallispoika joka oli viimeks täs Kakkosel töis ni siihe törmättii nopeesti tuol yhis kemuis Vähiksen kans, ja tos pari iltaa sit se sit iltahämäris tuolt jostaa rantapusikosta tupsahti paikalle. Sattu olee regeitön ilta mut ei haitannu, myä jauhettii paskaa ja kopioitii miun tietsikalt sille kännykää muutama suamalainen hevipiisi. ATK on töis tuol jossaa ytimen tuntumas ja aikoo ny ainakii jonkuu aikaa hilluu tääl Gilil. Toivottavasti tulee joku ilta regeipileeseenki, on niin mukava ja hauska tyyppi. Ja kyllähä senkii tölläämises silmä lepää.

Gunung Rinjani

Salmiakkivotkulit on juatu regeipändin poikain kans tuos muutamana iltana. Hauskaa oli. Osa irvistää ja meinaa oksentaa, mutta pari sankaria siel heittää shottilasillisen salmaria huiviin ilman et ilmekää värähtää. Mutta eihän näien viinapää oo mistää kotosin, Edistä tulee jo kahen shotin jälkee ihan Johnny (Johnny on Edin alter ego, Johnny on se joka juo votkaa ja polttaa pilvee ja kreisibailaa aamuun asti. Ihan mukava tyyppi sekii, mutta tykkään kyl enemmän Edistä).

Edi, tai oikeestaa se oli sillon Johnny, lainas miun fillaria yks ilta ja sit ku seuraavana päivänä menin sitä muina naisina hakemaa tuolt naapurist ni eipä aikaakaan ku miun mankeli oli siel kappaleina pihan perällä ja olin antanu pikkusen rahaa pojille et hakevat maalia ja varaosia Lombokilta ja pimppaavat miun fillarista hianon puna-mustan mahtavan konkelin. Sain onneks varapyörän käyttöö siks aikaa ku oma kulkuneuvo on pajalla. Tiiä sitte millo se valmistuu, tääl ku ei asiat oo ihan niin justiisa. Mut mikäs kiire tässä.

Kirppu-Pirkko on myös läheisriippuvainen, Ritvan kanssa nokosilla.

Kissat voi hyvin ja Kirppu-Pirkosta on kasvamassa hirvee biaaats. Viel joku aika sitte se juoks miun syliin turvaan jos tuli isompia kissoja vaatimaan osia ruokalautaselta, mutta nyt Pirkko vetää jo isojaki kolleja turpaan ihan täysillä. Oon saanu pari kertaa irrotella sen kynsiä jonkun katin naamasta, ku Pirkko ei niin sanotusti oo solidaarisuuteen taipuvainen sapuskojen kans. Siihe on turha tupata ronkkimaan jos Pirkolla on ateria kesken. Hiano Pirkko ja hyvä ku osaa pitää pualesa.

Pirre ja Flo lähtee huomenna takas Balille ja sielt sit Singaporen kautta Mordoriin, et jään tänne sit taas vähä niiku muka yksiksee mut ei haittaa yhtää. Epäsosiaaliselle mörölle ei oo mikää ongelma, plus kyllä tässä tuttuja pyörii. Ykskii ilta ku pojotin tuol yksin makaamos kirjaa lukemas ni regeipojat ramppas siin yks kerrallaa pitämäs seuraa, ja ku yks lähti ni toinen jo kipitti paikalle kysymää et mites menee. Ja ei kai täs kauaa tarvi olla et tulee taas joku Mordorin retkikunta paikalle. Vai? No, maaliskuussa viimestää, ku Roihuvuoren Ruhtinaspari paukahtaa paikalle. Heit tääl jo kovasti ootellaa takasin, ja terveisiä käskettiin lähettää.

Mini-Stigun kanssa nokosilla

Indonesian kiälitaito on karttunu nyt sen verran et osaan sanoo et LABA-LABA BESAR DI KAMAR MANDI SAYA elikäs iso hämähäkki miun kylppärissä. Silta varalta että sinne tulee uus mörökölli säikyttelemään ni osaan sit huutaa pihalla paniikissa et mikä on hätänä.  Ja ihan ite oon tajunnu miten vastataa ku kysytää et oonko tääl viel kauankii (sitä kysytää nyt joka paikassa, oon ollu nyt jo tän muutaman viikon ni alkavat ihmettelee etteikö tuo lähe ikinä), ni siihen voin sanoo et kolme kuukautta viäl eli TIGA BULAN LAGI.  Mahtavaa. Oon koittanu nyt kovast sellasta et ainakii vähä vastaan indonesiaks jos jotaa kysytää, ja tutut tietää kaikki et oon oikeesti kiinnostunu oppimaa kiältä ja ne koittaa onneks aina vähäsen jotaa opastaa. Baarin pojat aika paljo jo heittelee asioit indonesiaks ja melkee tajuankii välil jotaa. Ehkä tää täst.

Tääl on siis edelleen ihanaa, ja miul ei oo vieläkään tylsää. Oikee ootan sellasta et tulis olo et no vittu, oispa jotain muutakii tekemistä ku löhöily ja snorklailu ja regei ja fillarointi ja tommoin yleinen lorvailu vaa. Mutta ei. Silti, arvostaisin kyl ihan jos Gili Eco Trust ilmottais et olis pientä puuhaa, mut okei, oon ilmottanu et oon käytettävissä ja kysely useempaan kertaan et noh, oisko jotaa, ja ku ei ni ei. Kertonevat sitte jos tarvivat. Sil välil miä siivoilen omaa rantaa ja hoian lähiseudun kissoja.

Nyt on valtava auringonporotus elikäs rantahommiin tästä viuh. Täysikuu ku on vaa just ollu ni vuorovesi on silleepäin että aamulla meri on kateissa ja liplattelee sieltä sit pikkuhiljaa aamupäivän aikana takasin. Meen kattoo oisko siel jo vettä yli nilkan.

Nii ja kattokaa tota seuraavaa kuvaa! Miun bambumurjun ihan viäres kasvaa vissii maggarapuu! Ja niiku on aina sanottu ettei se maggara puissa kasva (paitsi Afrikassa) ni miten nyt näyttäis siltä et kasvaa se puissa täälläkii? Ihan kreisii!

Onks täs nyt todiste et kyllä se maggara sittenki puissa kasvaa?

Uuen vesijohon asennus ohitti eilen Kakkosen Koralpiitsin.

Kuu nousi ja oli ihan punain.

Vasten kuutamon siltaa!

Neitimäisiä ongelmia ja loppukevennys

Auringonlasku teki eilen illasta punasen

Gilillä on tänään herätty tuossa aamulla viien jälkeen hurjaan ukkosmyräkkään. Tuntu että bambumurju hyppäs noin metrin ilmaan kun kunnolla jysähti. Perässä tuli tietysti hirvee kaatosade, jonka loppumista tässä parhaillaan oottelen. Että pääsis aamiaiselle, Pirkko on siel varmaan jo ihan nälissää. Sähköt katkeilee koko ajan ja myäskään internetti ei tunnu yhtää tykkäävän sateesta ja ukkosesta, et saattaa olla et informeissön haivei ei hetkeen ulotu takapihan murjuun saakka. Mutta ainakii viäl pelittää, jei.

Sitten viime naputuksen täällä ei oo tapahtunu mitään ihmeellistä. Perusmeininkiä, eli löhöömistä, kissojen paapomista, snorklailua, fillarointia, regeitä. Hiljasta ja rauhallista on, ja paikallisetki sitä kummastelee. Sanovat et vuosi sit saari rupes olemaan täynnä porukkaa tähä aikaa, mutta nyt tääl ei oo ketn. Eilen tuli sentäs tuttuja, eli Mordorin Pirre siippansa Germanian Flon kanssa, ja ollaan heijjän kans nyt Kakkosen Koralpiitsin ainoot asukkaat. Kelpaa meille, ei haittaa, vituttaishan se vaan jos ois jotain pöljiä naapureita täs pyörimäs. Pirre ja Flo toivat myäs tuliaisia: nivaskan lehtiä (mm. uusin HYMY!) sekä turkinpippureita. Votkulit pulputtaa jo terassilla ja katotaa jos tänää vähä sipastais salmaria illan virkistykseks.

On aina jotenki mukavaa nähä ihmisten ensikosketus tähän paikkaan. Se ku ens tullaan veneellä rantaan ja vähän sillai ylienergisenä, uus paikka ja kaikki jännää. Heppakyyti alle ja majottumaan ja asettumaan, ja sitte tohon rannalle makaamoon leiriytymään. Kylmä Bintang käpälään ja siinä kohin yleensä sitte naamaan leviää se levee hymy, et ai että, NYT on mukavaa. Tän sain eilen nähä kun kaverit laskeutu tähän todellisuuteen.  Melkosen leveetä hymyä levis germaanipojanki naamalle ku se hetken tuossa täpinöissään pyöriskeli ja otti vähä maisemia haltuun.



Ja mukavaa on seki ku on seuraa ja saa puhuu suomeekin välillä. Suomalaisiahan en oo täällä montaa nähny, toki sit heti eilen ku oottelin Pirren&Flon venettä tulevaks tuol rannassa ni vieres oli lauma suomalaisia. Kello oli vähä päälle 10 aamulla ja votkatuoremehua siinä ryystettiin ja kovaan ääneen mölistiin että koskenkorvaa tekee mieli ja kuinka paljon eilen juotiin ja sitä rataa. Ei niin että itekään tässä bintangputeliin sylkäsis mutta joku roti sentäs. Ja noien pulien lisäks tääl oon törmänny ainoostaa yhteen suomalaiseen nuoreen hippipimuun, kenel on paikallinen komee ja hurjan mukava Jack Sparrown näköin miäs joka tos kävi aina välil regeipändin kans laulamas. Mutta heijän huusholli pakkas kimpsut ja kampsut tos muutama päivä sit ja lähtivät Balille kattomaan josko siel toi elannon kasaan riipiminen onnistuis helpommin. Ei sil pelkällä riisillä ja rakkaudella nääs pitkälle pötkitä (nimittäin ku tos yks ilta koitin kysyy et millä ne oikee elää ni vastaus oli et "riisillä ja rakkaudella"...uh oh...). Mutta ihan mukava pariskunta eniveis, vaikka aluks olinkii vähä niskavillat pystys ku ensinnäki sen gimulin kans meil aika hirvee ikäero et vähä niiku ajatusmaailmat ihan eri linnunradoilla... ku en oo ihan samoil taajuuksil sellasten meditoimis-hippi-hommien kans. Viälä. Eihä sitä tiiä kuinka koht oon tuol puita halaamassa ja hakemassa sillai yhteyttä Äiti Maahan ja Universumiin. Tulkaa sit kiirenvilkkaa hakemaa miut takas Mordoriin jos alkaa jutut menee sellaseks.

Mutta nii,  suameks puhumista, sitä kaipaan välil kyl, on se kommunkointi omal kiälel kuitenki ihan toista ku et pölöttää heikon indonesian sekasta enklantia. Jota sitäki, siis enklantia, puhun jo ihan yhtä lailla päin vittua ku paikallisetki. Yhteisymmärrys tulee helpommin ku ei ees yritä vääntää kunnolla vaan vaihtaa sellaseen köpömpään. Mutta pitää tota indoneessiaa ny ruveta oikeesti tässä pänttäämään. Ku jaksaa. Sanomattaki liänee siis selvää etten oo kertaakaan ees vilkassu kurssimatskuja, vaikka oon ne taas tänne saakka saatana kantanu. Mutta Edi on onneks opettanu miulle kaikkee todella hyödyllistä, esmes. et ULAR LARI LURUS. Tarkottaa jotain et käärme kiemurtelee tiellä. Minkä oon sitte vastaavasti opettanu Edille suomeks. Näin tää kiälitaito karttuu, hitaasti, vailla mitään käytännön järkeä, mutta kuiteski.

Aaaahhhh!

Itsenäisyyspäivää vietin tääl tietysti regein merkeissä, ja ku kerroin regeipojille et tänää on Mordorin itsenäisyyspäivä ni siel tuli sit joka piisin välis et HAPPY FNLANDDAY ja maljan kohotusta sille. Arvostin kovasti. Kykenin myös jo juttelemaan laulajan kanssa ilman paniikkikohtausta, rupeen siis pääsemään hänen söpöytensä yli, mikä on - luoja paratkoon - valtava helpotus. Vaikka heijjän enklanti on parempaa ku miun onneton indonesia, niin keskustelu ei kuiteskaa järin sujuvaa ole, myönnettäköön, mutta siis sentäs oli muutakii ku miun hermostunutta hihitystä. Sen verran sain kuulusteltua että pojat on kaikki Torajalta Sulawesiltä, joskin asuvat Makassarissa. Tai siis varsinaisesti asuvat nyt täällä mutta enivei. Sulawesille Torajalle siis, hyvänen aika, jos siellä sikiää tuommosia! Eikä pelkästään siks, Sulawesi on suunnitelmissa ollu jo pitkään ja varmaanki viimeistää ens kesänä hilpasen sinne.

Täst paketist piti saaha ruskeeta tukkaa mut ei tullu sellasta

Neitimäisiä ongelmia, osa 1: oikeesti miun tukanväri on se sellain perus-mordorilainen hiiren tahi maantien väri, joka nyt auringossa kaiken muun pahuuden lisäks rupee plondiintumaan. Ja Edi jaksaa miltei joka päivä huomauttaa että hähää, siusta on tulossa plondi. Perkeleen juippi. Ongelma on siis juurikasvu ja se, ettei saarella ole kampaajaa. Mutta eipä hätää, kaupasta löytyi jotain joka väitti olevansa ruskea hiusväri joten sutasin sen tossa yks iltapäivä kupoliin. Ruskeasta on täällä näemmä vähän jännä käsitys, tukan juuret on nyt sellaset kullertavan punertavat. Frisyyrini on huikea! Tänään takasin markettiin ja mustaa tukkaväriä, kiitos. Hintaa näillä väritököteillä on 8000 rupiaa eli sellaset 70 senttiä, joten ei tuu konkurssi vaikka vähä tulis kokeiluerien kans pelleiltyä.

Neitimäisiä ongelmia, osa 2: tää ei sinänsä oo ongelma vaan hyvä juttu. Olen nahistunu ihan vitusti. Mahataudit vei ekat mehut, ja sitte tää yleinen ilmaston kuumuus ken tappaa ruokahalun sekä ilman omaa jääkaappia eläminen, yhessä jatkuvan snorklaamisen ja fillaroinnin ja kirmailun kans on kutistanu pulskuuttani melkosesti. Ongelma tää on siks, että vaatevarasto on mitotettu punkerolle, ja tässä rupiaa valumaan phikhineistä alkaen kaikki loimet päältä. Joudun siis investoimaan vaatteisiin. Teenkö hei täst sellasen muotiplokin kans et sit niiku pojotan jossai rannalla erotiikkaa tihkuen maireesti hymyillen joku uus kalsarikankaasta valmistettu muumuu päällä keikistelees ja selostan sit siin et no täs miul on päällä tämmöin kaapu ja ostin sen tuolt kylilt yhest rupisest kioskist ja makso niiku 3 euroo ja on siis niiiin ihana ja viimisintä huutoo täl saarel keski-ikästen nahistuneitten sammakoitten keskuudes? Joo. Piättäkää hei hengistystä sellasia kuvia ja raportteja ootellessa! Joo!

Kirppu-Pirkko

Mitäs muuta? Sain sikahalvan tarjouksen tos lähellä olevista ilmastoiduista bungaloweista. Hetken jo mietin, mutta ku eilen juttelin Edin kanssa niin se sano et okei, hinta on tosi hyvä mutta oo varovainen jos sinne muutat. Pojat ketkä siinä mestassa hengaa (mm. se yks vitun rasittava seuraaja joka yrittää aina hipelöiä) vetää muutaki ku ganjaa ja on vähä sellasta kyseenalasta porukkaa. Tämä selvä, ratkasi pelin,  en muuta sinne, pysyn kotona Kakkosen Koralpiitsissä. Tässä on mukavaa ja turvallista ja kaikki niin kohillaa et vaikka muualta sais halvemmalla ni kyllähä se ajatuski muuttamisesta täst johonki tuntuu ihan hirveeltä.

Stigua oon nähny nyt muutamana päivänä ja juossu sen aina kiinni ja pielly sylissä ja eilen kannoin sen tänne Kakkoselleki, mutta eihän se suostunu jäämää. Syräntä riipasee jotenkii ku Stigu ei oo oikee onnellisen olonen, hermostuneen ja malttamattoman tuntunen jotenki,  ja eilenki oli niin likain ja laiha. Raikasta vettä sain sille juotettua ja kyllä se sylissä hetken maltto olla ja niin kovasti kehräs ku silitin, mutta sit piti lähtee taas kollihommiin. Onneks se nyt pyörii tos lähistöllä ni nään sitä ja koitan käyä kovasti lässyttämäs ja paijaamas, et jos Stigul sit vaik pääs naksahtais et ainii, toi oli toi kreisi kätleidi, joka lellii ja kantaa sapuskaa eteen jos sille pikkusen ees kehrää.

Loppukevennykseks sit viel vitsi, jonka Edi kerto eilen. Tarinan taustaksi mainittakoon, että Indonesiassa, niiku missä tahansa muualla, on helvetillinen kiinalaisyhteisö, ja ounastelen että paikallisia pikkusen tympäsee kun kiinalaisia tulee laumoina laittamaan kaikenlaisia pisneksiä pystyyn. Vitsi meni jotenki näin:
Amerikkalainen, kiinalainen ja indonesialainen matkustaa kuumailmapallolla johonki. Pallo rupee kuiteski jossai vaiheessa valumaan maata kohti ja pitää siis keventää lastia että matka voi jatkua. Amerikkalainen nakkaa laidan yli iPhonensa ja selventää et meil amerikkalaisil on rahaa, voin ostaa vaikka sata uutta iPhonee. Pallo nousee mutta alkaa hetken päästä taas vajota. Kiinalainen heittää laidan yli kännyköitä, telkkareita, kameroita ja herra ties mitä sälää ja selostaa et no worries, myö kiinalaiset voiaan tehä noista kaikista tavaroista miljoona uuta feikki-kopiota. Pallo nousee taas mutta kohta alkaa taas painumaan maata kohti. Indonesialainen nappaa kiinalaista niska-perse-otteella ja vippaa laidan yli ja toteaa siihen vaa et "meil indonesiassa on noita kiinalaisia  niin paljon, että ku päästää perille ni voin hankkia sata uutta".

Sellasta. Hei, ei sada enää! Aamupalalle siis viuh!

Kirppu-Pirkko peuhaa Jack Sparrown rastojen kans

Naapurikuppilassa Happy Hourin aikaan saa ILMASTA POPKORNIA!

Kilpikonnuus menee

Onnelliset varpaat

Kilpparihautomon tiedotteet

Hämähäkki väärinpäin

Häpi hauö! Pidän!

Sunnuntaiaamu Gilillä on tänään tuulinen, mutta eilen illalla taivaalla raivonneet miälettömät salamat ei sentään tuoneet yöksi mitään hirveetä myräkkää. Olin jo henkisesti varautunut siihen että saattaa bambumurju olla koetuksella, ja ihan vääristä syistä (KIH!). Jo eilen päivällä yli pyyhkässy ukkosmylväys ja kaatosade antoi varoitusta siitä, että murjuni on kiva mutta vuotaa, ainakin kylppärin katosta. Mutta siäl on märkää muutenki, ni ei haittaa.

Kylppärissä on muutakin jännää. Toissapäivänä pissiltä noustessani kun käännyin vetämään vessaa niin siinä se sitte oli: saatanan helvetin iso hämähäkki, ehkä suurin mitä oon ikinä nähny. Oon ollu valitettavan tietonen siitä, että täällä on valtavan kokosia hämähägejä, ja varsin tanakkaa araknofobiaa kärsivänä nyhverönä oon kauhulla oottanu sitä päivää kun kohtaaminen moisen otuksen kanssa tapahtuu. Nyt se on seki koettu, enkä kuollu siihenkään. Karaistun! Pian kestän mitä tahansa! Taistelu hämähäkkien kanssa on toistaseksi tilassa 2-0, miun hyväksi. Ensimmäinen vessan seinältä sai niskaansa öbauttis pullollisen baygonin myrkkyä, ja oli nimittäin murju sen jälkeen niin sumeena myrkystä että meinas lähteä henki iteltäkin. Mutta eipä aikaakaan ku oli vessan lattialla ns. hämähäkki väärinpäin. Hämis siis menehtyi ja poistui viemärin kautta ns. vihreemmille niityille. Toisen pongasin murjuni ulkoseinästä hurjan verkkonsa kanssa, mutta siihen tappeluun lähdin ihan vaan pitkän bambukepin turvin. Verkko tsäpäleiksi, hämis jäi tikun nokkaan ja toimitin sen kauemmas hoitamaan hommiaan. Ja nyt oon tyhjentäny lähimarketin kaikista myrkyttimistä, murjussa höyryää koko ajan pari sähköllä toimivaa karkotinta, kylppärissä ja terdellä palaa savut ja yöt nukun moskiittoverkon suojissa myrkkyputeli kainalossa. Ei voi silti sanoo että rennosti tulis nukuttua, nyt ku tiedän mitä helvetin syvyyksistä ryömineitä hirviöitä huudiloillani vipeltää niin säpsähtelen kaiket yöt mm. omia hiuksiani, moskiittoverkon hipasua, lakanan kulmaa ja mitä tahansa epämäärästä tunnetta JOSTAIN. Mutta kai tähänki tottuu, ja niiku sanoin: karaistuminen! Whohoo! On tippunu torakka päähän ja kohdattu valtava hämähäkki, enkä kuollu kumpaankaan. Kyl tää tästä.

Kotipaari

Oon parasta aikaa Kakkosen Koralpiitsin ainoo asukas. On meinaan rauhallista ja palvelu on loistavaa ja salamannopeaa. Kellään ei oo mitään tekemistä, joten koko ajan joku pitämässä seuraa ja kysymässä et tarvinko jotain. Aivan hyvä. Myäskään eilisillan regeipileessä ei aluks ollu pändiä kattomassa ku miä ja Kirppu-Pirkko, mutta pojat soitti ihan entisellä innolla silti ja kaikki piisit oli miulle omistettu ja joka välissä lavalta huueltii et onks siäl kaikki okei. No kai ny on! Regei okei! Ku läksin ekan setin (pändi soittaa joka ilta kaks settiä: eka noin klo 20-22, sit pieni tauko, ja toka setti puoleen yöhän asti) jälkee nukkumaan ni oli tullu sentäs pari muutaki ihmistä paikalle, jotain länsimaisia pimuja jotka pyörii ton pändin ympärillä sillee ns. pahat mielessä, tai ainakin se toinen on sellasen olonen että koittaa tehä itestään koko ajan numeroa ja hirveetä keikistelyä ja lesoilua ja sen pelkkä naamakin jo vituttaa ja mitä oon antanu itteleni kertoa niin akka on jo jakanu pesää puolelle saarelle. Revin siltä pään irti jos se alkaa yhtään kiehnäämään miun laulavaa regeipoikaa. Perkele. Ni että kyllä täälläki jutut kulkee ja juorutaan, se on universaali ilmiö, näemmä.

Oudon hiljasta on nyt kyllä, mutta miusta se on vaa mukavaa. Parin viikon päästä alkaa lienee joulu/uusvuos-ryysis ja sillon on meininki kuulemma ihan kauheeta. Saari täyttyy enimmäkseen Lombokilta ja muualta tulevista paikallisista örveltäjistä ja baarin pojat vaan kerto etteivät tykkää yhtään siitä mikä täällä on sillon meininki. Mutta se pahin hulina ei kai kestä ku sen vuodenvaihteen, toittavasti tammikuu on sitte taas rauhallisempi. Ite oon kyllä jo miettiny varovasti että jahka noi viisumihommat saan loppukuusta hoiettua ni saattasin tehä jopa jotain niin radikaalia että lähen vuodenvaihteen jälkeen tuonne Lombokin takana oleville saarille, eli Sumbawalle ja/tai Floresille muutamaksi viikoksi vähä nuuskimaan meininkejä. Kävis vaikka vihdoinkin siellä Komodolla ja sellasta. Mutta katon sitä sitte tammikuussa, et mikä on fiilis. Ei ole kiire mihinkään, ja jos ei jaksa matkustaa ni sit voi olla täällä ja maata riippukeinussa ja lukea ja miettiä elämän suuria ja piäniä asioita. Tai jotain. Siis juoda kaljaa.

Rämpytysilta

Toissailtana olin vähä että jos ei tänää ottais yhtään bintagia, ku ei ollu regeipilettäkään, mutta menin sit kuitenki illalla käymään kotipaarissa. Edi oli siellä yhen sellasen vanhemmanpuoleisen herran kanssa. Setä osottautu uusiseelantilaiseks vanhaks hipiks, aivan valtavan hauska tyyppi. Heil on kavereitten kans tuol saaren eteläkärjes valmistumaisillaan sellain pähee resortti, ei oo avattu vielä mutta ehkä tammikuussa aukee jos kaikki viranomais-paperisodat hoituu. Heijjän resortti on kuulemma luksusta ja hieno ja sellanen et on tulossa vieraaks vaikka mitä maalimantähtiä (ootan Robbie Williamsia ja Nikki Sixxiä, kiitos, jos saa siis niiku toivoa). Tarjos töitäkii siltä istumalta mutta luojan kiitos en tiiä kirjanpidosta mitään, sellasta duunia ois ollu heti tarjolla. Setätyyppi tarjos kaljaa (arvostan aina!) ja poltteli ketjussa ganjaa ja kertoili vaikka mitä jänniä juttuja. On tehny työuransa elokuvahommissa, tieteski hyvin paljo mm. Peter Jacksonin kanssa, ku uuestaseelannista kert ollaa. On ollu tekemässä Sormusten Herroja ja sit  yhtä maaliman hienointa elokuvaa eli Once Were Warriors -leffaa kans. Ihan siin korvat soikeena kuuntelin kaikkia tarinoita. Vapaamielisen ja estottoman olonen herrasmies noin muutenkin, ei sillai niin sanotusti sylje tuoppiin tahi sienipirtelökuppiin. Kutsui kovasti kyläilemään sinne heijjän resortille ja mennäänki Edin kans joku ilta kuhan Edillä on sellanen ilta että pääsee ajoissa töistä.  Kaikenlaisia jänniä ihmisiä sitä tapaaki ku tarpeeks matkustaa. Miälenkiintosta. Ilta jatku siitä viel mukavissa merkeissä, setä poistu kotiin ja myä jäätii Edin kanssa juomaan kaljaa ja notkumaan pändin poikain kans, jotka ei keikkaa soittanu mutta muuten rämpyttelivät kaikenlaist. Mahottoman mukavaa ja lupsakkaa.

Eikä vapaaehtoishommeleita vielkää. Törmäsin eilen fillarilenkillä siihen GET:n kimuliin ja heil on ny kiirettä noitten korallijuttujen kanssa mutta ilmottaa sit kyllä ku ois miulle jotain puuhaa. Höh. Kauhee innostus ois mutta ei sitte. Onneks on toi oma projekti tossa, eli Kirppu-Pirkko. Paikalliset taas katteli aamulla että tuo akka on niin sekasin ku aamiaiselle mennessä Pirkko tietysti heti hurjana maukuen kipitti paikalle ja olikii ihan yltä päältä kurassa. Miä nappaamaan mirriä kainaloon ja lähimmän vesihanan alle kuuraamaan. Tyypit katto vaa päitää pyöritellen et voi hyvää päivää ku miä lässytän ja jynssään kurasta mirriä. Ihana Pirkko. Syrän syrän syrän.

Pyärälenkkihuudiloita

Oiskoha se sitte aika hilpasta pyärälenkille? Joo. Ja pankkiautomaatille. Ainii, mistä tulikin miäleeni raha. Marraskuun saldo oli sellanen että jotain alle 1500 euroa meni rahaa, sisältää siis kaiken paitti lentelyt, ne oli maksettu jo etukäteen. Luottokortin saldo oli kuun vaihteessa 1200 egee ja sit oli valmiiks mukana vajaalla 300 egellä HongKongin, Malesian ja Indonesian valuuttoja. Aivan hyvä, sitä luokkaa mitä etukäteen arvelinki, ja sitäpaitti tuos marraskuus oli kuitenki paljo kaikenlaista tohinaa ja tekemistä ja siirtymisiä ja sellasta yleistä matkan alkamiseen liittyvää leväperäsyyttä ja porskutusta. Luulen että joulukuussa menee siis vähemmän. Nyt en liiku oikee mihinkää ja asun halvalla, ni ei mee rahaa ku elämistarvikkeisiin. Ruokaan, saippuoihin, myrkkyihin, tupakkiin. Ja elämystarvikkeeseen, eli Bintangiin, mutta ei sekää tyyristä ole ku Happy Hour löytyy joka nurkalta.

Se o nyt siis taas et moro. Seuraavat kuulumiset sit joskus muutaman päivän pääst. Vaikka täält ny sinänsä oo mitään kuulumisia ees ku en tee mitään muuta ku makaan ja luen ja fillaroin ja snorklaan ja juon kaljaa ja katon regeipändin keikkoja, mutta kai ny tuun sit taas jotain paskaa tänne jaarittelemaan. Ihanaa elämäähän tää on, siis. Trallalaa.

Paikallinen roskakuski haki lastin romua ja vie sen pois

Zalamoi

Uus koti ja menopeli

Uus koti

Elämä on ihanaa! Jihuu!!!

Muutin eilen uuteen kotiin, Kakkosen Koralpiitsin takapihan bambumurjuun, sulavan hintanen (150 000 rp yä), ilmava on, hulluja rakoja katonrajassa, sielt voi ryämiä siään mitä tahansa kikoloa pienempää, mutta ei haittaa. Suihkusta tulee painepesuri-teholla raikasta vettä, ja kun hippasen viel sisustan ni ai että! Ja ekan yön jälkeen ei oo napistavaa, joku pieni purema on käteen ilmestyny mutta ei häiritsevää ötökkäskenee, ei mitään mistä ei myrkyttämällä eroon pääsis. Huonekalut jo rukkasin uutee ojennuksee, mutta tarvin vielä köyttä et saa riippukeinun terdelle ja sitte pitää ostaa jakorasia (KIH!) kun töpselei ei oo tarpeeks, tarvin niitä monta ku on tuuletin ja lamppu ja pitää saaha viäl hyttyskarkotushommat ja aina on jotain ladattavaa. Tänää siis ohjelmassa paikallisen K-raudan ettiminen.

Kotini on linnani ja sillai

Ihan ikioma menopeli! Jihuu!

Ostin eilen myäs päheen mahtavan menopelin eli polkypyärän! Eli siis OMISTAN asian Indonesiassa! Kui hianoo seki on! Ku kävin  tossa tinkaamassa naapurin fillarivuojkraamon kans et haluun fillarin ja haluun sen pitkäks aikaa ja ne pudotti hintaa sit 20 000 rupiaan per vuorokaus eli sehän tekis sellasta 600 000 rupiaa per kuukaus, ja olin ihan et no okei, taivun ehkä siihe. Mutta sit menin iltapäiväkahveelle tonne yhtee rantakuppilaa Edin kans ja se oli heti et eijeijeijei senki hölmö, hää hoitaa siulle fillarin jonka ostat omaks ja myyt sitte ku lähet joskus pois. Siin jo baarimikko oli myymässä omaa pyäräänsä mut en kelpuuttanu ku tahoin pimupyörän mis on kori. Koris voi kuskata asioita, vaik niiku Bintangia kaupasta kotiin. Ja eilen sit joku Edin kaveri toi semmosen liilan romun, jarrujahan ei oo ja muutenki rempallaa on, ja koitti kynii 900 000 rupiaa mut sanoin et maksan sen 600 000 ja sillä sipuli ja kaupat tehtii sit heti samantiän. Rantapaarista yks gubbe heti huuteli et sitte ku pitää korjata ja viritellä ni tuot tänne vaa, hän hoitaa ja säätää ja on saaren paras munamankelikorjaaja. Elikäs tänää sielt K-raudasta ostettava myäs jotai fillarijuttuja, esim. jarrut ois kivat, ni ei tarvi tuol kaahates huutaa patti punasena koko ajan et NO BRAKES NO BRAKES ja kattella ku kanssatielläliikkujat hyppelee viidakkoon.

Ihana rantapaari

Vähiksen lähön jälkee miä jotenkii latasin akkuja ja olin kovasti epäsosiaalinen ainakii vuorokauden verran, en oikee jaksanu puhuu kenenkää kans mut tokenin siit sitte ja oon jo ihan epänormaalin sosiaalinen ihmisten kans höpöttelijä (aina välil). Ja oon saanu jo uuet rutiinit käyntii elikäs aamupala, rantaröhnöttelyy, iltapäiväkaffe Edin työpaikan naapuripaarissa, suihku, ja sitte regei. Välissä ehkä vähän hiippailua kylillä, minimarketissa käyntejä ja sellasta laiskaa hillumista vaan. Eilen olin sit jo ladannu sulakkeet sillee et hulluu sosiaalisuutta, vieraitten ihmisten kans puhumista ja kaikkee. Oli Davidin läksiäiskemu ja se olikii ihan sairaan hyvä bile. Nuotio rannalla ja regei soi ja ihan mahtava meininki. David lähtee tänää Balille ja sielt sit kotio enklantii, mutta sovittii että täällä Gilillä nähää taas joskus ens vuonna. Mainion mukava tyyppi ja toivon todella et nähää viäl joskus.

Kyllä!

Nii ja ei, ei ole sutinaa. Uskokaa jo, tyä helvetin romantikot! Joku sata tekstaria tullu jo et NOH, onks jo panettu jotain. EI OO! Sori, tylsää, mut okei, sen verran sentäs voin vajoo johonki Sinä&Minä (vai mikä se puperteetti-ikästen pimujen romantiikkalehti on)-tasolle et kerron kuinka toi miun teinimäinen ihastus regeipändin laulajaan on edenny sellasee että se koitti eilen jotain puhua miulle mutta menin vaa hätäännyksii ja hermostuneesti hihitin ja pakenin paikalta. Vittu, ei mitää puhevälejä kiitos, sujuvasti kattelen kaukaa, koitan olla pissimättä housuun ku tervehditää ja siin on ihan tarpeeks. Puumaa ahristaa tuommoset hommat, en osaa jutella  nuarten nättien rastapoikien kans ollenkaa. Tuokaa miulle joku kypsä hevari ni sit osaan! Vitsillä sisään ja sillee.

Miun vapaaehtoishommelit oottaa yhä aktivoitumista. Piti täl viikol olla jotaa puuhasteluu mutta ei o komennettu hommiin, textarii jo laittelin into piukeena noh, mitä, millo, häh, mutta sielt kerrottii et onkii nyt vaa sellasii sukellushommia, mutta ilmottavat sit ku tarvittevat muihi juttuihi. Selvä phyy, miä keskityn siis lorvimisee ja Kirppu-Pirkon ruokkimisee kunnes tulee käsky muihi hommii.

Paras regeipändi tekee saundtsekkiä

Tekee muuten tämmöselle hysteeriselle aikataulujen noudattajalle aika hyvää tää paikallinen toiminta. Ku mitää ei sovita sillee justiisa ja ei kellonaikoja paljo katella. Ku ite on aina se joka on vartin etuajassa ja haluu repii päät irti niiltä jotka myöhästyy ees sekunnin sovitusta ni nyt saa oikeesti harjotella sellasta et asiat tapahtuu sillo ku ne tapahtuu, eikä sillo ku on sovittu. Ja kappas kummaa: maailma ei siihen kaadu jos sanotaa et kolmelta ja se tarkottaaki sit et puol kuuelta ehkä aikasintaa. Kreisii.

Viel en oo kauheesti ehtiny ajatella kaikkia asioita mitä pitäs ajatella mutta sen verran voin sanoo et tää reissuun lähtö on elämäni paras idea koskaan ikinä ja oon niin saatanan onnelliin et pää räjähtää. Että nytki saan tästä vaa tepsuttaa tuonne rantaa, ottaa kissanpennun syliin ja tuijotella kirkasvetiselle merelle, aurinko paistaa ja ei hualen häivää. Ihan saatanan sekopäistä että elämä voi oikeesti olla tämmöstäki, epätodellisen hianoo. Jumalauta.

David kävi laulamassa Let It Biiiiiiin

Taidekuva

 

 

Taide

Käpteeni Cocoliven alus

Mureenaa grilliin

Mini-Stigu ja Kirppu-Pirkko nokosilla

Tiistaipäivää sinne Mordoriin. Marraskuu sutii kohti loppua, siellä lienee hirvee jouluun liittyvä älämölö ja pikkujoulusesonki kuumimmillaan? Täällä ei onneks näy joulun läheneminen millään tavalla, jos ei lasketa kolmea turistiurpoa jotka lauantain megabileissä pöljäili tonttuhatut päässä. Teki mieli mennä repimään ne hiippalakit niitten kupoleista ja tunkea ne niiden leipäläpeen, mut koska oon nyt niin regeihippi niin oon vaa ihan et ya man, piis vaan kaikelle. Mutta luojan kiitos nuo tonttulakkiurpot on kaikki mikä on joulun lähenemisestä täällä päin muistuttanu. Jännityxellä ja pienellä kauhulla ootan et millanen toi joulu-uusvuos-tienoo täällä on, huhu kertoo että saari on sillo ku nuijalla lyöty ja kauhee bilemayhem, mutta toivottavasti se ei tuu olee aivan kamalaa. Ainakaan tääl mun huudiloil. Räyh.

Kauhian makunen lääkejuoma

Sairastelin siis sunnuntain ja eilen kun ryömin aamusella bungalowistani pihalle niin tuntu et kilometrin säteellä kaikki tietää että no nysse yks punkero on oksennustaudissa ku kaikki kävi kysymässä mikä on vointi. Kuuma&Komee kävi ottaa koittamassa et onko pullukalla kuumetta ja keitteli miulle kupillisen jotain puunlehtiteetä joka kuulemma auttaa kaikkeen. Siit en tiiä auttoko mihinkää, mutta voi helvetin perse että oli pahaa. Join sen silti, kaikkee pitää kokeilla, paitti aika montaa asiaa, mut kyl miun seikkailunhalu yhteen puunlehtiteehen venyy. Kävin tänää ny enivei ihan oikeella lääkärilläki ja sain toivottavasti sellaset napit ja tinkstuurat että tää takova yskä lähtee. Ensivaikutelma lupaava, ainakin yskänlääkkeestä tuli hetkellisen hupsu olo eikä meinaan yskitä enää. Aivan hyvä! Paikallista codesan comppia taitaa olla siis, arvostan!

Vähixen uus tatuaatio

Vähis läks eilen aamulla Edin kanssa Lombokille hakemaan tatuaatioo, ku Kucit ei ny jostain syystä saanu itteään tänne Gilille raahattua. Heil oli kuulemma ollu tapahtumarikas mopoilumatka Lombokin halki, kuolemanpelko oli ollu takasintulomatkalla varsin tanakka kun oli satanu aivan saatanasti ja mopolla siel kiemuraisii mäkisii teitä Edi kaahaillu. Mutta pääsivät hengissä takasin ja tatuointi on aivan saatanan hiano. Siitä piti tulla The God of Wine elikäs Bacchus, millä on tukka viinirypäleistä ja semmosta, mutta tuliki Goddess of Wine. Törkeen hiano.

Ja tänäähän tuos aamulla Vähis pakkaski kimpsusa ja kampsusa ja lähti kohti Balia. Saattohoito loppui siis tähän ja tervemenoo vaan! Ja kiitos seurasta, oli sairaan mukavaa, mutta en ny varsinaisesti jääny rannalle mitenkää ruikutushommiin. Ei nimittäin vituta yhtään että ite sai jäähä tänne vilkuttamaan perään. Ai jumalauta, että se onki ihanaa. Se tänne jääminen.

Asuntohomma ratkes ny ainaki toistaseks niin et muutan torstaina tuonne kakkosen Koralpiitsin takapihan bambumurjuun. Sievä on, ja siin on raikkaan veen suihku ja tuuletin ja mukava muutenki. Ja pääasia on et se on täs kotona eli Kakkosella, mis on tutut kuviot ja kissat ja internetti ja varsinki REGEI. Saattaa tulla ilmastointia ja lämminvetistä ruiskua ikävä mutta saa jo luvan loppua tää luksustelu, tässä olla millään saatanan possumatkoilla porsastelemassa. Hintaki putoaa nyt puoleen, eli uus maja maksaa vaan noin 12,5 euroa yö eli aijai, mahtava homma. Miun matkabudjettihan on suunniteltu sen mukaa et max. 25 egee yö ois majotus, ja kaikki mikä menee sen alle on vaan huikeeta plussaa.

Mureena pääs hengestää

Äsken tuolt merest tuli sellain turistipaskiainen, harppuunakalastaja, saatanan apina. Oli sitte seivästäny perkeleellisen mureenan ja raahas sen tähä Kakkosen Baariin. Ilkeen näkönen otus, herrantähren. Poijjaat pistämään krilliä tulille ja mureenaa kappaleiks ja voin sanoo et mureenan teurastus on asia jota en taho toista kertaa nähä. Vittu, sen pää oli jo leikattu irti siitä muusta ruhosta, mutta suu senku auko edelleen vaikka kuinka vitun pitkään. Olin ihan et voi vittu oliko tuoki ny oikeesti pakko tappaa, et ois antanu olla siel meres vaa iloisna säikyttelemäs snorklaajia, ja siihe tuli sit joku sellain pimu joka veti hirveet pultit ja rähjäs sille apinalle että etkö oo vitun idiootti ikinä kattonu mitään National Geographiccia ja Ssäk Kustööta ja Animal Planetteja että etkö vittu tajua että tollanen hupikalastelu ei oo ollenkaan hupia. Komppasin siin sivus kovalla tohinalla et NII KERTA! PERKELE! NII! ETTÄS TIIÄT! Ja tuossa ku tyypit alko laittaa mureenaa grilliin (heh, kuulostaapas härskiltä...niiku silviisii puita-sun-kaminaan-hengessä. Meenpä joku ilta joltain regeipojalta kysymää et "haluisiks siä laittaa vähä mureenaa miun grilliin?" Joo.) ni mitä tekee tää vitun sankari? Painuu takasin mereen tappamaan lisää jotain. Et niiku onks hänel joku yhen miähen missio tyhjentää toi lätäkkö kaikesta mikä siel polskii? Vittu.

Itsekin syön kalaa. Huono ihminen olen. Mutta en syö tota mureenaa vaikka poijaat tuos äsken meuhkas et koht on pötyy pöydässä ja maiskis vaan. En syö ehkä mitää muutakaa, enää ikinä, ruoka ei maistu ei sit pätkääkään. Mut kuhan alkaa maistumaan ni sit syän jotain, mutta en ainakaan kakkosen Koralpiitsin mainion maukasta Fish Curryä lähipäivinä, oon ihan varma että ne tuikkaa mureenan curryyn jos en oo tarkkana.

Kakkosen Koralpiitsil on ollu kolmen päivän regeipiletauko. Lauantaina pändi oli siel toisen kuppilan avajaisis, sunnuntain ukkosmyrsky ja sähkökatkot peruutti kaiken elämän koko tältä hiekkakakulta ja eilen oli pändin vapaailta. Jota ne onneks vietti täs mein baaris. Mutta tänää illalla on sit taas perusmeininki elikäs pändi soittaa ja letkeä meininki. Jihuu!

Ja kappas, sieltähän ne mussukat paikalle justiisa tepsutti. Alkaapi kohtsillään saundtsekki ja se on signaali miulle painua suihkuun ja semmosta. Ni kerkiää sitte ihan asemiin  heti ku häpi hauör alkaa. Se on suomeks et BINTANG TIME!

Kotipiha

Vaivaismatka

Ei saa olla nakupelle

Oho. Piti päivitellä plokia eilen, mutta kuinka ollakaan, tästä on tulossa näemmän jonkinlainen vaivaismatka. Eilen kellistyin päivällä taas petipotilaaksi, ensin ylettömän väsymyksen vuoksi jonka luulin johtuvan edellisillan mojitoista, mutta joka osottautuki sitte taas jonkin sortin mahapöpöksi. Tällä kertaa vatsan sisältö ulostautu yläpäästä, eli sellanen explosive-tason oksenteluhomma oli eilisen viihteenä. Päräytti mylös mojovan kuumeen, jonka tasosta en tarkkaan tiedä, koska sen jälkeen ku mittari oli näyttäny vajaata 38-kuumepojoa niin lähti taju ja seikkailin totaalisen sekavissa unimaailmoissa. Nyt olo on taas ihan okei, lukuunottamatta yskää ja nuhaa, joka ei lähe näemmä millään. Niitten takia kävin jo muutama päivä sit lääkärillä hakees nappeja, mutta köh köh edelleen.

En valita, elämä on ihanaa silti, mutta arvostaisin tervettä päivää jo. Viimiset kaks viikkoa ollu yhtäsoittoa joku saatanan pöpö riesana ni alkaa hippasen kyllästyttää tää potilaana olo.

Toisaalta arvostin jotenkin yrjöömisen suomaa sellasta hyvää syytä olla epäsosiaalinen, olin tossa jo miettiny et kuha Vähis lähtee kotiin niin lukittaudun vuorokaudeksi bungalowiini. Sosiaalisuussulakkeet tässä vähän käy jo punasella, ja huomasin että ensimmäinen asia mitä Mordorin elämästä kaipaan on sellaset ihanat sunnuntaipäivät jolloin ei tarvi nähdä ainootakaan ihmistä eikä puhua kenenkään kanssa.  Täällä sen sijaan on pakko olla edes hiukan sosiaalinen koska joku on koko ajan kysymässä miten menee ja tuol kylilkii koko ajan joku tulee jotai höpöttämää. Mutta paskat, tekee hyvää vaan tämmöselle jörölle olla pakosti ihmisten ilmoil, ja opetella sellaseen ettei oo ihan hirvee mörkö. Ja kamoon, niin kauan ku tuos muutaman askeleen päässä pyörii hianot regeipojat ni tässä mihkään lukkojen taakse jäähä varpaita kaivelemaan. Aina voi olla epäsosiaalinen myös tuos baarin makaamossa.

Liikaa ihmisiä

Lauantai-iltana tuonne saaren sykkivään ytimeen avattiin uus baari/majapaikka/jotn ja oli kreisi bile, jossa oli koko saaren väestö paikalla, siltä se ainaki näytti. Oli pändilöi (myös mejjän regeibändi, siks sinne mentiikii ku ne ei ollukaa omas baaris soittamas) ja hulluu juomakilpailuu ja ihan älytön meno. Sellanen goom-risteily-meinininki, ku siel oli aika paljo nuorta turstiporukkaa tuhannen päreissä, mutta kyl siel seas mm. Kakkosen Koralbiitsin omistajagubbeki näytti aika tumussa joraavan. Ja tekno soi niissä kohin missä ei pändi soittanu tai ollu juomakilpailu, jossa juontajaukko selosti koko ajan, DO NOT TOUCH IT, JUST SUCK IT ja ihmeteltii et mitä vittua siel tapahtuu, ku mitää ei nähny hirveen ihmismäärän takia. Hurja meininki, ihan liikaa miulle. Totesinki et tän jälkee en varmaan 5 päivään poistu tuolt seesteisest saaren pohjoispäästä lähellekään tätä hulisevaa keskustaa.

Mutta olihan mein regeibändin varmaan kiva vaihteeks soittaa sillee et oli hulluna yleisöö ja kauhee meininki, eikä vaa sellast et pari akkaa retkottaa makaamos kuolaamas ja vähä laiskasti taputtelee.

Lombokin yllä zalamoi

Tääl on ny ollu useempana päivänä aika rajuja ukkosia, tais eilen varsinki olla ihan hirvee myräkkä, jos oikein kuumehuuruisten unieni läpi tulkitsin. Tai olla aika rajuja sähkökatkojaki, sellanen hämärä tunne on et jossai vaiheessa pimeni ilmastoinnit ja kaikki. Suurimnmaks osaks noi ukkoset jyllää onneks tuol Lombokin yllä, mutta välillä ne tärisyttää täälläkii.

Mitäs muuta? Ei kai kummempaa. Vähis lähtee huomenna pikkuhiljaa Balin ja Singaporen kautta valumaan kohti Mordoria, miä jään tänne makailemaan. Joulukuun asunnosta en viel tiiä mutta päätän tässä ny ihan lähipäivinä, torstaina ku pitäs sitte siirtyä johonki. Ellei sit täst Kakkoselta saa viel tingattua siedettävää hintaa.

Kanootteja rannalla

Ja ketkä ovat huolissaan kissoista, tai siitä että ku niitä ruokin ja juotan, ja sit ku lähen ni ne jää tänne ihmeissään ja kuolee janoon ja nälkään ja viluun ja poruun niiku kesäkissat Mordorissa ni EI. Okei, Kirppu-Pirkko on ehkä päässy kiintymää liikaa, se on jo seurannu minua kotiin eli bungalowille ja käyny ottamasssa torkkuja tuos terassilla, mutta pitää olla tiukkana ettei sen pitemmälle tää homma pääse etenemää, et pysyis enempi tuol baarikissana. Eikä näille kissoille tosiaankaan hätä tuu, luojan tähren en ole ainoa urpo joka mirreistä tykkää, kyllä nuo ruuassa ja juomassa pysyy. Ja tossa pari päivää sitte ku käytii lounaalla naapurissa Gili Viewssä ni poijaat kiikutti miulle yhen mirrin,  joka oli yks viime huhtikuussa miun mökin alla asuneista ihmenelosista. Ykshän niistä sllon kuoli (nyyh), muut on selvinny hengissä. Ja tuo yks kenet sain rapsutettavaks oli sellain surkee tapaus kans kenel oli molemmat silmät muurautunu umpee ihan koko ajan, mut miä ramppasin joka päivä niitä putsaamas ja lopulta sil rupes jo pysyy silmät auki ja rähmiminen loppumaa. Nyt hää oli hiano mustavalkonen kovasti maukuva ja hellyyrenkipeä  mirri. Ymmärrän toki senki näkökulman et ei pitäs sekaantua, varsinki ku kissoja on täällä ihan liikaa, mutta oo siinä sit sekaantumatta jos nälkänen kissanpentu huutaa pää punasena siin pöyän alla ku ite mättää jotain laardia napaan. Kyl miun lautaselta aina mirreille vähän liikenee.

Ja pöperöstä tuliki mieleen: Pitäsköhän nyt uskaltautua poistumaan bungalowista ja mennä kokeileen aamiaista? Toivottavasti pysyis sisällä, on vähä hutera olo ku ei oo vuorokauteen pystyny ku mehua vähä juomaan. On ollu muuten ihan tehokas tää tämmönen mahataudilla-bikinikuntoon-homma. Miullakii ku on sellain hirvee pötsi ja ikäänku sillai muotoja ni ans olla ku pari päivää paskantaa ja sit viimeistelee sen vuorokauden oksentamisella ni alkaa tippuu pöksyt jalasta kohta. Et niiku suosittelen kaikille kyllä. Ja ohan noi vattataudit aina sellain jonkinlainen puhdistautumisriitti, zeniläistä meilenrauhaa ja sillai... joo.

Alla sit viel pari lehmäkuvaa, ku eilen nähtii et lehmät menee veneeseen huomattavasti näppärämmin ku esim. kiinalaiset moshpittiin.

Lehmät tuotii ens rannalle....

...ja laitettii sitte veneeseen ja vietiin naapurisaarelle