BAHANG!

Maisemissa ei oo paljoo valittamista

BAHANG! Se on mälesiää ja tarkottaa jotain et "just take it". Myä ruvettiin käyttämään sitä kippiksen sijasta ja kehiteltiin jo hienoja drinkkejä, mm. BAHANG On The Beach. Joo. Tämmöstä näin alkukevennykseks.

Mut hei AAARGGGHHHHH. Viimeinen ilta Kapasella! AAARGGGHHHH! Venytettiin täällä lorvimista parilla päivällä aiotusta, mutta aika, tuo perkele, lentää hirveetä kyytiä ja se on ny sitte kuiteski taas eessä Assholen pakkaus ja paikan vaihto. 

Ollaan täällä tosiaan oltu aika kovin tekemättä yhtään mitään. Jopa Camipami on rauhottunu ja osannu olla paikallaan nenä kirjassa. Kauan siihen meniki, viel Cheratingin rannalla se oli jatkuvaa säntäilyä ja ihmettelyä ja hiekkarannan kaivamista ja rapujen jahtaamista, mut niin vaan tuokin touhottaja lopulta mureni ja oppi olemaan. Avot! Loma, ihmisen parasta aikaa! Päivät on siis maattu rannoilla, vähä snorklailtu ja semmosta, ja sit illat on lotkotettu KBC:n kuppilassa illallista oottelemassa ja kaljaa lipittelemässä.

Tääl on joka ilta nyt tehty silviisii, et keittiö pykertää hurjat dinner-mätöt ja sitte kaikki syyään yhes pitkäs pöyäs, ollaan big happy family ja sillai. Saatanan ahistavaa sillo jos vieree istuu joku joka ei tajua et ku syyää ni ollaa hiljaa ja hotkitaa, eikä vittu kuulustella et mist siä oot ja mis oot käyny ja millasta oli ja päläpälä.  Mutta tääl on onneks nyt ollu tosi hiljasta eikä ketään missään, on illallisetkii saatu syyä aika omas porukas (myä + KBC:n posse). Ruokalista joka illalle on rakentunu silviisii et lähinnä vissii miulta kysytty et mitä miä tahon syyä, ja sitä sit pohdittu ja yhteisymmäryksee aina päädytty, ja sit miä oon piirustanu illallismenyyn baarin seinälle ja yks ilta jouduin oikee keittiön puolellekii pilkkomaan meloonia ja kantamaan lautasia pöytään. Piru viäköön, pistivät siis laiskimuksen töihin. Mut ei minuu haitannu, se oli ihan et kättä lippaan, puukko käteen ja meloonia silppuamaan ku komia hollantilais-Hans komens. Ja sain siitä hyvästä parit pöperöt palkaks, et ei paska diili ollenkaa.

Meil on aina hauskaa seuraa

Ja ihmiset on ihan vitun mukavia, varsinkii tää KBC:n porukka on ihan törkeen hauskaa porukkaa ja jotenkii miäkii oon osannu olla suuremmin ahistumatta vaik juttuseuraa koko ajan onkii. En nyt tietenkää oo retkahtanu sellaseks ku Cami joka koko ajan kuttuu ihmisiä istumaan meijjän kans ja tietää kaikkien nimet ja asiat, mut noin niiku oon osannu olla ihmisiks ja kotkottaa ilman suurempaa hermoomista. Ja on komeita poikia, voi herrantähren. Uus ranskalainen kokki on ihan naurettavan nätti  ja sit on sellain paikallisjäbä joka näyttää Chris Cornellilta ja jolla on niin hieno puheääni et vaik se istuis vieres ja lukis samppoopullon tuoteselostetta ni menis kalsongit mutkalle pelkästää sen puhetta kuunnellessa. Ja kaik on kivoja, mut meist vähä tuntuu et komeen Hansin saksalainen tyttöystävä ei meist vissii oikee välitä, piti ihan melkee totaalista ignoorauslinjaa, ei välil ees kattonu päin eikä vastannu ees tervehdyksii, ja piti tätä hyytävää pelii  siihe saakka kunnes kuuli ilouutisen et ollaa enää pari päivää ja häivytää. Sit alko juttelemaa ja olemaa niin aurinkoista et päähän sattuu. Luulen et se ei jää rannalle itkemää ku myä huomeen aamulla kiivetää veneesee ja lähetää.

Santa ja Claus

Ihmisten lisäks tääl on ihanat kissat, Santa ja Claus. Ne on molemmat poikia ja homoja. Ja aivan ihania. Santa on isompi ja tuuheehäntänen, Clausilla on mahtavat siniset silmät ja maailman pehmosin valkonen turkki. Homoja ne on ehkä siks ku saarella ei oo ollenkaa tyttökissoja, mut mikäs siin, homoiluhan on kollien hommaa.

Kapasen saari on siis kaikinpuolin aivan järkyttävän ihana. Mahtavat rannat ja mahtavat snorklaamot ja upeet maisemat ja pienel tepastelul pääsee ihan tyystin autioille rannoille retkottaa mis ei oo ketää eikä mitää. Miä oon jo päättäny et tuun tänne takas joskus tossa elokuun lopulla. Ja sit oon ihan rauhassa muutaman viikon enkä tee mitään. Paitsi kuulemma ehkä vähä jotaa apulaisen hommia jossai keittiön nurkilla, mutta ei haittaa. Kun komistus käskee, ni miä tottelen.

Huomenna myä siis lähetää täältä muualle. Pyhkästää veneitten ja bussien kans yhä vaan pohjosempaan ja rykästää Perhentianin saarille. Meil on siel aikaa jumittaa joku viikko, jos on kivaa, ja sit loppuu rantahommat ja alkaa vuoristo- ja kaupunkisysteemit. AAARGGGH.

Nii ja peeäs. Ei olla intian valtameressä eikä lähelläkään Achia. Maa ei oo täällä jytissy eikä tsunamivarotus oo meijjän merelle.

Regei-Jänes ohjeistaa mis suunnas on vessat

Tuon portin yli ei vissii parane kiipeillä

Santa

Autio hiekkaranta

Mun hima

Kapasen saari, se hyvä saari on

Paratiisissa on aamu, kello on vähän yli yhexän, heräsin just, ohut kiva kankkunen ehkä vähän on, ukkosmyrsky mylvi aamuyöstä, nyt sataa kaatamalla, nuorisojaos on kuulemma vasta kontannut kotiinsa... joten muumio-osastolla eli miulla on hyvä hetki nyhjätä epäsosiaalisena omassa mökissä ja naputella kuulumisia. Jei!

Myö perjantaina aamulla otettiin bussi Marang-nimiseen rantakylään, jonne oli Cheratingista semmonen joku vajaan 3 tunnin bussimatka. Bussipysäkiltä Marangista suuntima kohti vettä ja sieltä sataman ettiminen ja sit vene alle ja Pulau kapas -saarelle. Nopee pyyhällys vaa veden yli, venematka ei kesä ku jotaa 15-20 minsaa ja maksaa 20 RM suuntaansa. Saarelle siis pääseepi mantereelta suit sait sukkelaan. Rantautuminen viuh ja sit kova säntääminen majotusten perässä, joskin täällä majan löytäminen olis sikäli helppoa että vaihtoehtoja ei järin montaa ole. Paikka on pieni. Mutta ku homma on sillai et miä joustan ilmastoinnista, mutta joku raja se on budjetillaki, ja Camipami taas joustaa budjetissa mutta ei ilmastoinnissa, ni oli taas hiukkasen hermon kiristystä ilmassa ku majapaikkoja läpi rampattii, kert mikää ei kelvannu molemmille. Mutta ratkasu löyty kätevästi sillai, et ollaa samalla rantakaistaleella ny kuiteski mutta eri majataloissa. Miä asun saaren parhaassa ja kivoimmassa baaripaikassa elikäs KBC:ssä (oma vähä vino mutta viihtysä ja tiivis perusmökki, ei ilmastointia, ei ylimääräsiä krumeluureja muuteskaa, ei ees suihkua mutta vesiletku on, 70 RM/yö) ja Camipami asuu tuos vähän matkan pääs Kapas Coral Beach Resortissa tuliterässä ilmastoidussa telkkaroidussa isossa huushollissa (jotn 130 RM/yö tinkauksen jälkee). Mutta täs miun majapaikan edustalla ja kuppilassa hengataa koko ajan, kert täs on vaa saaren mukavin paari ja tyypit ja kaikki kohillaa. Miun mielest ainakii.

Uhkaavat nemot

Pulau Kapas elikäs Kapasen Pulau eli Kapasen Saari. Voi luoja. Tämmösten Kapasten löytäminen on matkustelemisen parasta antia. Ei oo autoi, ei mopoi, no ei kai, vittu, ku ei oo ees teitä. Täs on pelkkää rantaa, joitten välis on pientä kivikikkaretta joitten yli on rakennettu idylliä tirisevät kävelysiltahommelit. Meri on ihana rauhaista lillumismeri ja mahottomat korallisysteemit pojottaa heti tuos muutaman räpyläniskun pääs omas rannas. Ja siel on merisiilejä ja merimaggaroita ja kaloja ja oooh, on nemoja, ihan vitusti nemoja, ja miä tykkään nemoista, ne on söpöjä ja vähä vitsikkäitäkii, ku aina siel omas merivuokossaan luuhaavat ja sit ku menee lähelle ni ne tulee sielt vuokosta pihalle uhittelemaan. Semmoset pienet sintit ja niin rajuina siin uhoovat et älä siä vittu tuu lähemmäs, senkin valas. Parasta! Parempaaki on kuulemma luvassa ku täst vähä lampsii tuonne autioille rannoille ja niitten edustalle pulahtaa kattelemaan, pitäs olla jopa riuttahaita, joten niitä lähen kyttäämään heti kuha sää ja rapula sen sallii.

Meininki on muutenkii kaikinpuolin mainio. Ei oo mitää ryysistä, vaikka päivisin tääl hilluukii aika paljo paikallista väkee jotka tulee päiväks saarelle snorklaamaan ja suhaamaan kanooteilla. Eilen jopa Malesian kuningas oli perheinee tääl käymäs, ku kuningas harrastaa sukeltamista ni kävi tääl hillumas ja tos jossai lähel sukeltelemas. Myä ei kuningasta nähty, ei tullu meijjän baarii löhöilemään, mokomaki hienohelma.

KBC, parasta Kapasella

Miun majapaikka KBC (Kapas Beach Chalet vissii niiku pidemmän kaavan mukaa) on sellain kovasti internäsönääli mestapaikka. Paikkaa pitää ja täs on töis ja muuten hengaamas vaikka minkä maalasta porukkaa. On paikallisii, on hollantilain hullun komee könsikäs, on söötti laiha brittipoika, on malesialainen lebaanipariskunta, pyörii intialaisii, italialaisii ja vaikka ketä, ja kaikki on mukavia. Palvelu on välil jopa vaivaannuttavan hyvää (koko ajan kysytää et onks kaikki okei), ruoka on hyvää, kaikki on hyvää. Huolestuttii vaa aluks ku oltii heti et nonii, nyt saapumiskaljaa ja sit oli vastaus et "sori, we have no beer". MITÄ VITTUA? Sen sijaan oli tarjolla niin tujuja drinksuja et on ku bensaa jois, mutta semmosta sitte. Ja kaljakriisikii onneks helpotti ku sitä paukahti laatikkokaupalla veneellä toho rantaa, joten nyt kaveerataan kovasti kaljavastaavan brittipojan kans aina iltasin, kert kaljahomma on näköjää hänen oma bizniz. Toinen kriisi meil oli tupakkikriisi, ku tupakkia ei saa oikee mistää, eikä varsinkaa menttoolia, mutta yks kolli joka on tuol mantereel töis ja asuu tääl ni annettii sille rahaa et tuo meille kunnon röökiä ja asia hoitu silläviisii.

Vähä semmoin miun makuu ehkä piirun liian tuttavallinen meininki on kyl välil, mut en sit tiiä onks se tän paikan meininki noin yleensäkii ku kert on pienet piirit ja ihmisii vähä ni se semmonen sosiaalisuus korostuu jotenkii ku se romahtaa pienen ihmismäärän niskaan niiku pläts vaa. Vai johtuuko se siitä et miul on tuo sosiaalinen höpöttäjä matkassa joka on sekunnissa etunimi-vaiheessa kaikkien kans ja tietää kaikist ja kaikkien välisist suhteist kaiken jo siin kohtaa ku miä pinnistelen viel ihmisten nimien kans. Et ku miä oon viel kohassa "toi komee hollantilainen könsikäs" ni Camipami puhuu siitä jo niiku ois tuntenu aina, et nii Hans sitä ja Hans tätä. Ja eilenkii illal tekivät tälle paikan henkilökunnalle sapuskat ni kuttuvat meijjät syömää kans ja yhen italialaisen rouvalla oli synttärit ni siin oltii kakun äärellä istumassa ja rommia juomassa ja... no, tämmöstä varmaan ihan normaalia perusmenoa normaaleille ihmisille ku ollaa kaukana kotoa pienellä saarella. Mutta miulle vähä välil jännää ja tää tämmönen "ollaan kavereita kaikki heti samantien"-meininki on ehkä se ainoo asia mikä tääl vois ruveta hiertämää jos pitemmäks aikaa tähä jämähtäis. Sit pitäis vaa välil painella johkii kiven nokkaa yksin istumaa ja olemaa ittesä kans.

Sosiaalinen nuotiomeininki

Mutta komee hollantilainen könsikäs tarjos miulle täältä jo töitä. Ku miä ku asun täs ni on meininki se et senku syän ja juan ja asustelen ja maksan laskun sitte ku lähen. Ni jottei rahat lopu kesken ni kävin eilen maksamassa laskuja pois ja ihmettelivät et mitä mitä ootsiä jo lähös pois, ja selitin et ei ei ei, ku tahon maksaa aina välil et tiiän missä mennää eikä lopu rahat, vaik ei kyl haittais jäähä tänne tiskaamaan jos niiku ei ookkaa tarpeeks fyffee kuitata baarilaskuja nollille. Ni HANS (joo, muistan sen nyt) riemastu heti et joo, mitä kaikkee siä osaat, tarvitaan heti joku töihi ja selosti jo miten tääl tiskataa ja kyseli et millo voit alottaa. Ihan jännittävä ajatus sinänsä ja siin hetken jo olin et niiiiiiiii.... kyllä miä voisin loppuelämäni tässä saarenkikkareella tiskailla, miksipä ei. Mutta ei ny heti ehkä kuiteskaa. Lomaillaa ny ensin ja katotaa sit joskus toiste sitä tiskaajan paikkaa.


Tääl ei oo hirveesti kissoja, mut miun baaris on kaks ja tuol yhel toisel rannal pari lisää. Meil on täs kans koira, saaren ainoo. Ja sit tääl on kans niitä vitun isoja liskoja (ne syö kissoja, ne saatanan dinosaurukset!). Ja lepakoita, oikee niitä kunnon isoja bacardi-logoja, jotka iltasin auringonlaskun aikaa suorittaa ylilennon ku lähtevät viidakosta ettimään vähä huikopalaa. Nii ja sit on käärmeitä, jumalauta. Eilen kipitin tuolt rannalta mökille ni vittu kärmes retkotti terassilla niiku kotonaan olis. Okei, se oli pieni, vähä onkimatoa isompi, mutta kärmes kuitenki, ja ku ei tääl elukan tartte olla iso ku se saattaa olla tappava ni miähä jähmetyin ihan niille sijoilleni et vittu, miten tästä eteenpäin. Mut onneks paikan kaljavastaava (nimeähän en muista mutta Cami kyllä tietäis) kipitti just ohi ja tuli apuun hätistelemään sen lieron helvettiin ja informoi et kyseinen luikero ei oo vaarallinen et no worries. Joo, ei worriesii, mut emmiä silti taho kärmeksiä oman mökin terassille asumaan. Puistatus!

Meijjän ranta

Että Kapasen Saari, ai että. En oikee ees haluis kauheesti kehuu ja liekittää tätä ku hirvittää et sit tänne alkaa valumaan vitusti jengiä (miulla ja miun plokilla on hurjasti vaikutusvaltaa, olen siitä aivan varma, olen mielipidevaikuttaja, sanani on lakini, työ vaa annatte miun nuohota paikat ja sit tuutte peräst omimaa kaikki, ootte ku kotonanne ja puhutte kaikista etunimillä jo heti ekana päivänä, saatana). Ku tääl ei kuiteskaa viel mitää turstiryysistä oo, tänne on vähä säätämistä et pääsee ja ei oo sillee missää kovasti toitotettu paikka, ja moni suhaa tuost vaa ohitte ku menee Tiomanilta Perhentianille, eikä tajuu jarruttaa täs kohtaa. Mut menköö ny kehumiseks sitte, saakeli. Tää on toiseks paras paikka maailmassa mis oon käyny, toistaseks. Koska Gilillä on regei ja miun kissat (kuolen ikävään!) ni Gili johtaa edelleen ja on miun ykkösmesta ihan ilman epäilyksen häivää. Eikä näitä saaria oikee voi ees verrata, on niin erilainen meininki. Gilil on hulinaa ja kaikkee, löytyy tupakkia ja automaatista saa rahaa eikä kaljan loppumisesta tarvi olla huolissaan, on regeitä ja kissoja ja ihanaa. Tääl Kapaksel ei sit taas oo yhtää mitää, mutta julmetun rento meininki ja sellast ihanaa toisenlaist laiskotteluu voi tääl viettää, ku ei kertakaikkiaan oo mitään ärsykkeitä tai suorittamisia mitä tarttis ees ajatella tekevänsä. Kuhan rannalla makoilee, meres snorklailee ja lilluu, ja sit illat retkottaa baarissa. Sellast olemist vaa, se on ihanaa. Tänne tulen uudestaan ja olen pidempää, se on jo nyt aivan varmaa.

Meil oli aikomus et 4 yätä täällä ja et tiistaina matka jatkuu kohti Perhentianin saaria, mutta on tos jo hiukan tapailtu sellasta puheenaihetta et josko oltas tääl kuiteskii vähä kauemmin.  Mut katotaa ny millon kaljat loppuu ja muutenkii et miten ja millo täst saa perseensä liikkumaan yhtään mihinkään. Minuu ei huvittais lähtee tästä vittu yhtää mihinkää, ennenku on pakko pyyhkästä Singaporeen hoitamaa asioita ja tuuppaamaan ystävätär sinivalkosille siiville ja takas Mordoriin.


Mut ny miä painelen aamiaiselle ja meen moikkailee ihmisii ja olee ihan et tittidiiiiii. Ja jahka ukkosmyräkän roippeet suvaittee poistua niin MERI KUTSUU, MINÄ KUUNTELEN!

Mirri

Kivikonylitysidylli

Meri kutsuu, mie kuuntelen

KBC:n kuppila

Koristelut on hianoja

Meres on myäs merisiilei ja hurjan kokosii simpukkajuttuja

Hipsterit on loppu

Kuhinaa ja meininkiä Cheratingin pääkadulla

Myä vietettii keskiviikkoaamupäivä siel Kuantanissa hoitamassa asioita. Tarvittiin lisää myrkkyjä ja rasvoja lukijamatkalaiselle, ja miulle piti hommata semmonen kuulkaa oikee ihmevehe, internettimokkulatikku, meikä paukkas oikee täysillä tälle vuosituhannelle ny! Miul on erinäisiä helvetin tärkeitä ja kiireellisiä pakko-hoitaa-just-nyt-asioita, joten oli pakko varmistua et pääsen nettiin äheltämään sähköpostein sun muitten kans. Mutta ei se mitää, internettimokkulapökäle löyty Kuantanista yheltä ostarilta, ja samasta paikasta saatiin tököttejä ja sit myä lähettii heteronaisten possumatkalle piäneen rantakylään, Cheratingiin (josta sanotaa Lonely Planetis et siel on surffareita ja hipstereitä ja hipsterisurffareita). Ja alotettiin sikailu heti kyydityshommien kans. Ku hotellilta otettii pirssi paikallispussiasemalle, ja pirssikuski alko hihittämään ku sanottiin et mentäs paikallispussilla Cheratingii, ni meil tuli vähä sellain olo et aijaa, ilmeisen suurta hauskaa ois luvassa. Ovela pirssikuski, nostatti meille tuolviisii vahingonilosen hihityksen kans orastavan epäluulosuuden ja kylmän hien niskaan ja heitti perään et jos maksatte 50 ringittiä (12,50 egee) ni hää vie teijjät suoraan sinne Cheratingii. No myähä laiskat siitä samoin tein tehtii kaupat, ku Camilkii selkä palanu sellaseks beef jerkyks et rinkan kantaminen ei ihan ollu hulvattominta hauskaa ja miä muuten vaa molo otas ton Assholen raahailun kans ni kylhä se mukavan ilmastoidun taksin takapenkillä istuskelu perille asti tuntu mainiolta idealta. Perkele, lomallahan tässä ollaan, ei olla köyhii, kipeitä ehkä vähä, aika ajoin, joskus suolesta, ja korvien väleistä koko ajan, mutta so what.

Miun maja

Taksilla siis reteesti Kuantanista Cheratingiin, matka kesti noin 40 minuuttia, ja Cheratingissa heti alkuks tiäteskii taas nopee juoksentelu majapaikkojen peräs. Kaikenlaista kauheeta halpaa läävää oli, ja sit hienoo kallista. Mut De Chalet Cheratingista tjsp saatiin komeet ilmastoidut mökit, ihan sillai jotenkuten siedettäviin hintoihin. Miulla maksaa satasen ja Camipamilla 120 RM, ku se otti kuumavetisen suihkunkii viel oikee possumatkailun kunniaks.

Ainoo surffari joka nähtiin ja sekii kopsahtaa ihan just tonne meree pää eellä

Rannalle heti innosta kihisten et nyt silmämunat killillää vahtaan surffareita jee, mut ääh siel oli vaa yks köpö alotteleva surffailija joka lähinnä vaa kaatuili, vaikka aallot oli piänen puoleisia. Mutta olipahan rannalla tilaa retkottaa, saatanan pitkä hieno ranta eikä ketää missään, ja meres ei tarvinu törmäillä ihmisiin, sai rauhassa siel pulikoia alusten kans ja sinkoilla aallokon kyydissä. Surffisesonki on siis tyystin männy jo, monsuunikausi on ohi, et täällä ei ole ketään ja monet paikat on vaa kiinni, ja ku meininki on myäskin aika musliminen ni ei juur nyt löydy ku yks (länsmaisten tyyppien pitämä) kuppila mistä ees kaljaa saa. Baarin nimi on Don't Tell Mama, et on meilkii tääl DTM, joskin aika toisenlainen ku Mordorin DTM. Cheratingin DTM myy hirveen hintasta kaljaa (12 RM pien pullo Tigeria, auts) ja palvelukii on vähä nihkeenlaista, mut siel on söpöjä kissoja ja komee baarimies. Asiakkaita mein lisäks siel ei montaa oo nähty, vaik eilenkii siel parii otteesee käytii istumassa. Kaik on loppu ku surffisesonki on loppu. Hipsterit on loppu. Surffarit on loppu. Hipsterisurffarit... onkohan nekii vaa urpaani legenda? Hiljasta on, helvetin hiljasta, mutta ei se kyllä haittaa. On mukavan rauhallista ku ei ketää missää.

Tänääki ollaa vaa röhnötetty rannalla ja pulikoitu meres alusten kans, eikä tääl ny hirveesti muutakaa tekemistä oikee olis tarjolla. Cami on sentäs nähny ensimmäisen torakkansa, et ei tää ihan ilman elämyksiä oo kuiteskaa menny.

Nätti kolli

Hirveen mukava paikka tää Cherating kuiteskii on, miä tykkään tästä kovasti. Paikalliset on hirveen ystävällisiä ja mukavia ja ranta on hiano ja valtava ja meininki on rauhaisa ja rento, aineskii just ny ku on tämmönen off-season. Ja tääl on ihan kummallisen söpöjä kissoja ihan helvetisti. Ihan eri näkösii ku missää muualla ääsiässä oon nähny, tääl kissat on sellasia pyäreepäisiä järkyttävän sulosia ja mahtavan värisiä ja vähä sellasia vantteramman olosia ku nuo normaalit suipponokkaset suikerokissat mitä joka paikas näkee. On ihan sellasia siniharmaan värisiä ja vaikka mitä, ja ihan järkyttävän söpöjä kissanpoikasia. Haluisin pakata kaikki Ääsholeen ja viiä Gilille rantapummailemaan.

Mut myä jatketaa huomenna aikasin aamulla matkaa, ja seuraava kohde on piän saaren kikkare tästä muutama tunti pohjoseen, sellanen ku Pulau Kapas. Sen pitäs olla komia paikka, ja siel meil ois tarkotus olla ny vähäsen pidempää, ehkä johonkii tiistaihin asti, et whoop-whoop aineskii neljä yötä, jee, ei tartte koko ajan olla äheltämäs kamoja Assholeen ja sieltä ulos. Tää mein alkumatka ku on täs menny vähä tällee säntäilyhommiks ku koko ajan paikka vaihtuu ja tullu vähä yllättäviäki yäpymisiä kummallisis varikkopysäys-paikoissa. Kyyditys Pulau Kapakseen ostettii täältä Cheratingista, elikäs lähtää aamulla bussilla Merang-nimiseen rantakylään ja sieltä sit veneellä Kapakselle. Saatii jo täältä käsin hoiettua veneliputkii Merang-Kapas-välille, ees taas, ja koko paketti makso 65 RM (sisältää siis bussikyydin Merangiin ja menopaluu veneliput).

Jotta seuraava tiedotus tulee sitte joskus tos lähipäivinä, jos jaksan nakutella ja jos miun nykyaikanen nettimokkulapökäle jostaa saarenkikkareelta käsin mitää informeissön haiveita tavottaa. Ni et hyviä piäsiäispyhiä sinne takatalveen vaa! Munikaa hyvin ja syäkääpä pashaa!

DTM

Kuhinaa rannalla. Hyvä ku sekaan mahtu.

Jalkapalloa

Läski meni läpi lattian

Monitor lizard menee siin tomerana

Pikainen tiedotus kuvien kera täältä Mälesiän synkästä yöstä. Tulevista nettiyhteyksistä ei ole mitään hajua, ja lähiaikoina edessä olevat paikat on piäniä ja ei ihan niitä missä kaikki saatanan haaremihoususet rennonletkeet rinkkaselkäset hipit ehottomasti jarruttaa, joten pakko rykästä asiat tiskiin nyt, kun ei oo tietoo millon seuraavan kerran löytää informeissön haivein. Kattokaa ku on helvetin tärkiää että pysytte ajantasalla siitä mitä miulle kuuluu. Tää on ykkösprioriteetti koko ajan kotkottaa et nyt tällee ja tollee.

Eniveis, olemme lukijamatkalaisen kans jättäneet tänään Tiomanin saarihommat taakse ja ollaan nyt varikkostopilla tämmösessä vähä yllätyksenä meille itelleeki tulleessa kaupungissa jonka nimi on Kuantan. Tämon tän sulttaanikunnan pääkaupunki ja on iso kaupunki ja on vitun iso moskeija josta huuellaa koko ajan jotain et syööööökäääää kanaa ja on vähä erikoismeininki muutenki. Yhtään länsimaalasta ei olla nähty ku käytii tuos dinnerit mässyttämässä ja hiippailemassa hieman. Mutta jo huomenna matka jatkuu kohti hipsterisurffareitten (Lonely Planet sano näin) Cheratingia. Ootetaa suurella mielenkiinnolla millasia on mälesialaiset hipsterit.

Mutta mein eilinen viiminen päivä Tiomanilla meni vähä touhukkaissa merkeissä. Miun piti mennä koko päiväks snorklausretkelle, mutta aamun jyllänny ukkosmyrsky ja raivoisana räyhänny meri töräytti miulle pupun pöksyyn ja jäin rannalle määkimään et en uskalla merelle nyt. Sen sijaan lähettiin talsimaan seikkailumielellä oman rannankaistaleen ulkopuolelle. Viidakkonyppylän läpi toiselle puolelle Tekek-nimiseen paikkaan. Siel oli lentokenttä, siel nähtii monitoriliskoja, siel oli autiot rannat ja siel kävi silläviisii et pulska puuma tipahti yhen kaupan lahosta lattiasta läpi. Miä nimittäin muina punkeroina yhes riepukaupas tallustelin ku Cami jotain shortseja siin valkkaili ja yhtäkkiä rojahti jalka lattiasta läpi ja mukkelis makkelis siihen kaatusin sit ja olin ihan et mitä vittua täällä tapahtuu. Kaupan lattia oli päälystetty sellasella hyllypaperin tyyppisellä hommalla, ja sen alla oli sitte yks lattialankku lahonnu täysin ja tallasin tietysti just siihen. Ei sattunu onneks mitää, ei sojottanu mitää halkoa pohkeessa tahi ruosteista naulaa polvessa, pienellä ruhjeella ja hämmennyksellä selvisin. Kaupan täti säikähti aluks vissii enemmän ku miä, ja oli ihan helvetin kauhuissaan et no nyt tuli tupenrapinat, mut ku sitte havaittii ettei mitää pahempaa käyny ja repesin vaa nauramaa ni johan alko kaupan tätikii hihittämää, ja säntäs pihalle kailottamaan koko lähitienoolle ilmeisesti jotain et TULKAA KATTOO MIKÄ LÄSKI MENI LATTIASTA LÄPI! Koht oli puoti puolillaan väkeä kikattamassa. Tämmöstä sattuu ku ei oo höyhenenköykänen rimpula, vaan kurvikas ja tuhti matami. Juu.

Meijjän vakkaripaari

Myä seikkailtii niin kauas ja niin kova helle pamahti päälle et alko voimat ehtymää ja lämpöhalvausta hönkimään niskaan ni porsasteltii ja otettii kotimatkalle venetaksi, millä suhattii tuhatta ja sataa omalle laiturille. Ruokaa napaan ja tottahan sen jälkee sitte vähän tiger beeriä. Ja sitte suihkuun ja  sen jälkee ehkä viel vähä lisää tigerbeeriä ja oman hotlan rantapaarikii vihdoin aukes ja lisää tigerbeeriä ja kotkotusta yhen brittipariskunnan kans (joo-o, vieraille ihmisille on herranpiaxut sentäs juteltu, ku on tuo yks sosiaalinen pälpättäjä mukana) ja sit mein vakiorantabaariin rannan pätkän laiturin kupeeseen, mis ne aina iltasin heijastaa elokuvia vanhalle lakanalle ja missä on halpa olut ja hyvä musiikki ja lepposa fiilis ja missä lepakot sinkoilee sillee et saa koko ajan pelätä et millo pojottaa lepakko ottanahassa kiinni. Kekkulihommikshan se meni, mutta onneks miä oon vanha ja väsyny ja lähin jo puolen yön jälkee nukkumaan. Seuramatkan nuoriso-osasto sen sijaan oli kontannu omaan mökkiinsä tiettävästi vasta joskus neljän hujakoilla aamuyöllä, ja siltä se ystävättären kunto vähä vaikuttiki ku hää aamulla pärähti tukka pystyssä miun oven taakse kolistelemaan, et on vejetty pitkän kaavan mukaan.

Ja niiku oltii puhuttu että sit sellanen homma, et ei mitää krapulajuttuja niille päiville ku on tiedossa matkustamista. Ni eikö sitte molemmilla tänää ihan kauheet kanuunat ku ohjelmassa oli paikan vaihto. Voi helvetin perse sitä ihanuutta. Meil lähti paatti Tiomanilta yheltä päivällä ja sen kyytii sit vaa ja takasin Mersingiin. Mersingistä linjuriauto alle ja noin 3 tunnin kyyti Kuantaniin (17 MYR). Meil oli alkuperäin suunnitelma et pyyhkästää suoraa Cheratingii tänää, mut kello oli jo melkee kahexan illal ku saavuttii tänne Kuantanii ja molemmat oltii niin väsyi ja raatoi ja nälissää et todettii et jarrutetaa tähä yheks yöks ja lähtää sit aamusella vast Cheratingii. On se kivempi saapuu mestoille valosaan aikaan ja noin, mukavampi juosta ettimäs majotustakii ku pimiällä ja muutenkii saa huudilot haltuun hiukan paremmin ku näkee jotaa. Jotta tämän yän Kuantan on sijainti ja Classic Hotel on majoitus ja ihanat isot puhtaat huoneet, 90 MYR yä. Kelpaa.

Huomenna siis pitää löytää paikallispussi joka vie meijjät hipsteröimään Cheratingiin. Siel ollaa alustavan pläänin mukaan pari yötä ja sit lähtää pääsiäiseks Pulau Kapas -saarelle. Jänskättää hiukka tuo munajuhla, koska se on pitkä vapaa myäs tääl muslimien keskuudessa ja koko maa säntää johonkii lomahommii. Et kuinkahan hankalaa on löytää majotusta ja mitenköhän vitun hirveitä hintoja joudutaan maksamaan. Mutta sen näkee sitte ku munajuhlassa ollaan.

Nyt miul ei muuta asiaa. Lähen nyt monitoriliskojen yöhön, moi!

Cats that look like Stalin

Lätäkkö

Air Batang elikäs ABC-ranta mis asusteltii

Ukkoin uhitteli

Piän tipunen

Tiomääääään

Aurinko laskee Tiomanilla

Sijainti on justiisa nyt Pulau Tioman, Malesia, eikä tämä ole aprillia. Hmm. Miä en oikeen tiiä mitä tästä paikasta tykkään vai tykkäänkö, mutta aurinko paistaa ja meri on lempeän liplattavainen lämminvetinen mukavuus. Mutta miä palaan Tiomanihommiin kuha ens selvitän millasen helvetin ähellyksen kautta on tänne päästy ja katot päitten päälle saatu. Täs on kert keretty piipahella yhes sun toises paikas ennen tänne hirviän kokoselle saaren köntsälle on päästy retkottaan.

Miä siis viime torstaina lensin Balilta Singaporeen, misä oli tärät Camipamin kans. Laskeudun tovin ennen Camia ja oottelin häntä siäl sit ulostuvien matkustajien suuaukolla kauhunsekasen jännityksen kans. Kui höyryyvänä ja täpinöissää se sielt oikee tulee? Vai onks se ihan taju kankaal väsymyksest? Vai tuleekse siinä kuosissa niiku legendaarisen amerikan vaihto-oppilas -sketsin (muistaakseni tv-sarjasta Tabu) Dennis, hirveessä soossissa ja seittemän kilon musta savi housussa? Mut luajan kiitos, ystävätär saapu sielt ihan okeina, toki jetläkistä ja lentämisestä hiukan sekopäisenä, mutta se kuuluu asiaan. Mukava oli nähä, ai jumpe. Ulkona mellasti kauhia ukkonen joten otettii kentältä pirssi suoraan hotelliin (Hotel 81 Dickson, Dickson Road. 99 SGD/yö 2 hengen pien ikkunaton komero mut hei, DICK! Hihi! Kikkeli! Muna!).

Miä jätin Camipamin kokoomaan itteesä hotellille ja lähin saman tien touhukkaana ostamaa meille bussilippuja aamun linjuriautoon jolla pitäs päästä Mersingiin Malesiaan. Onneks lähin, kert kävi ilmi että bussi on täynnä ja on siis syytä ettiä toisenlaista kyyditystä kohteeseen. Yhessä matkatoimistossa sit onneks miuta neuvottiin että otatte vaa aamulla linjuriauton Malesian puolelle Johor Bahru -nimisen kaupungin Larkin-bussiterminaaliin ja sielt sit ostatte bussikyydin Mersingiin. Tämä selvä! Uusien suunnitelmien kera takas hotellille, syömään, yhelle kaljalle (pieni pullo pubissa olikohan 8 SGD, ja kurssihan on et 10 SGD = 6 euroo, kallista ku perkele!) ja sit nukkumaan.

Mut mein hotellikäytävän varrella asu kiinalaisia, noita veikeitä tyyppejä, jotka viis veisaa kanssaihmisistä. Siel keskel yötä vaihettiin uutisia huutamalla pitkin käytäviä huoneista toiseen ja eihän siin kauaa menny ku päreet palo. Camipami kohteliaasti aukas ovee ja piipitti jotain et "pliis be quiet" mut miä karjuin pää punasena sielt sängyn pohjalt et SHUUUUUUUT UP! Ku kiinalaiset tuppaa olemaan semmosia ettei ne tottele kohteliaisuutta, eikä oikee muutakaa, piut paut välittää kanssaihmisten mukavuudesta tahi yöunista, ne perkeleet. Juu-u, miulla on sukset ristissä myäs kiinalaisten suhteen. Niiku joku toveri jossain facebook-statuksessaan joskus totes ni matkustaminen tekee rasistiks, ja valitettavasti oon tämän nyt todeks havainnu. Venäläisistä ei tarvinne sanoo enää mitää, kaikki tietää jo miten ne miuta rassaa, mutta kiinalaiset, saatana, ihan uus vitutuksen aihe. (Myös leuhkat sukeltajat vituttaa, ja lapsiperheet, ja kunnolliset ihmiset... ja ihmiset ylipäätään, et tää ei oo kansalaisuuskysymys yksistään). Aamul ne helvetin mölisijät alotti saman käytävällä huutamisen jo ties mihi aikaa, mut onneks meilkii oli aikain lähtö ni eivät sentäs herättäneet. Lähtiessä piti kyl kuiteskii ojentaa viel vähä ja tokasin yhelle ukolle joka siin kailotti menemää et kamoon, ihmiset nukkuu tääl viel, OLKAA HILJAA! Perkele.

Jotta perjantaiaamuna tepsutettii hotellilta ihan lähellä olevalle pienelle bussiasemalle mistä lähtee busseja Malesian Johor Bahruun koko ajan.  Lippu (2.40 SGD) räpylään ja kyytiin ja kappas, eikö siel paikallisväen seassa oo mein lisäks myös kaks suomalaista poikaa. Sillälailla. Mut hyvä oli, kert heti Singaporen puolen imigrationin jälkeen oltii jo piänes kiipelis, ku sel ei mitää toimintaohjeita kerrottu, ja mein bussihan hylkäs meijjät sinne. Ooteltii poikien kans pitkä tovi et josko tulis toinen saman virman pussi, mut ei näkyny, joten lopulta kyllästyttii oottelemaan tommoses välimaastos, ei-kenenkään-maalla. Kert ku oltii poistuttu Singaporesta mut ei oltu viel Malesias, ni tulihan siin olo et onks tää ny vähä vittumainen paikka lomaansa viettää ku ei olla niiku missää. Jonkuu muun bussin kyydillä päästii sit Malesian imigrationin ja tullipömpelin luokse ja päästii siis Malesiaan ja siel hikipääs ku rinkat hytkyen juostii ni saatii se mein alkuperänen linjuriauto kiinni.

Johon Bahrun Larkin-bussiasemalle tultii varttia vaille yheksän ja mainiosti ysiltä läks heti bussi Mersingiin (11.50 RM eli malesian rahaa ja kurssi on et 10 RM on noin 2,5 egee). Suamipojat yhä samassa kyydissä. Kahen ja puolen tunnin jurnutus mukavalla pehmeepenkkisellä linjurilla Mersingiin ja myä päätettii sit jäähä rauhas Mersingiin yheks yöks tekemään hankintoja ja pällistelemään, pojat jatko vauhilla Tiomanin saarelle. Hyvä että jäätiin mantereelle, iltapäivällä iski sellanen ukkoskuuro että ois tullu varmasti kakka housuun jos ois oltu just veneellä merellä posottamassa.

Mersing

Mersing, oi mikä idyllinen pikkukaupunki. NOT! Ihan perus-malesialainen rantakylä, eli ei esteettistä silmää hivelevä, mutta yhtä kaikki ihan okei. Majotusta on tarjolla vähän ja ankeen näköstä, mutta löyettii sit semmoin Riverside Hotel joka oli kelpo hinnaltaan sekä puhas ja muutenkin okei. Isot kivat huoneet, ikkunoista näkymä joelle, 90 RM. Ei paha. Muut kaupungin majapaikat näytti jo ulkopäin sellasilta ettei sisään halunnu ees mennä kurkistamaan. Molemmille omat huoneet, of koors, koska miulle on rankka koettelemus olla 24-7 kenenkää kans, olkoon kuin hyvä ystävä hyvänsä. Pitää olla oma koppero johon voi vetäytyä olemaan mykkä.

Kissanpullukka Mersingissä

Käytettii meijjän Mersingissä oleilu siihen, et hoiettii lauantaille laivaliput Tiomanille (menopaluu 70 RM), juostii ostamas kemikaaliokamppeita, myrkkyjä, alukset (iiih miul on uus emäsöpö valaanpunain Angry Birds -alus!) ja muuta tarpeellista (mm. uus akku puhelimee, vanha päästi viimisen piarun ja sekos), sekä nyhdettii automaateista rahaa ihan vitusti. Lisäks istuttii katukuppilassa juomassa kaljaa ja ihmettelemässä valtaisaa ukkosmyräkkää, syätiin paikallismässyjä paikallismässylässä, tepsutettiin rannalla ja miä tiäteskii kissoja joka kohas rapsuttelin. Koska oli Mersingissä sentäs kissoja, siitä piste!

Miun kesämökki

Eilen sit puolilt päivin lähettii paatilla kohti Tiomania. Laiva oli okei, mut siel oli kännisiä intialaisia jotka oli vähä liian riahakkaal tuulel miun makuu. Intialaiset, voi helvetti! On nekii yksii epeleitä. Mutta Tiomanille päästii, ilman ukkosmyräkkää, hermon menoo tahi kakkahätää. Oli suurta innostusta ilmassa kun paatti jarrutti Air Batang  eli ABC-rannan laiturilla ja vippas meijjät pihalle. Näytti hyvältä, mutta eipä aikaakaan ku alko tuntumaan pahalta. Majapaikan löytämisestä tuli varsinainen rojekti, koska joka helvetin paikka oli joko täynnä tai sit siel ei ollu ilmastoituja huoneita tai niitä oli vapaana vaa yks tai sit huoneet oli hirveen hintasia. Miä juaksin koko vitun rannan päästä päähän kysymässä joka vitun paikasta ja ei saatana missään mitään kelvollista. Lopulta jouduin tinkimään omasta erakkomaisuudestani ja otettii yhteinen ilmastoitu mökki Nazri's Place 2:sta, eli Kakkosen Natsista. 160 RM yö. Ei paha jos kaks jakaa kulun mutta tässä samassa ollaan yhä ja nyt on molemmilla omat mökit, miä aamulla muutin omiin oloihini ku ei tota yhes asumista voi jatkaa kauempaa, Camipami on niin hurjan äkäin ja pelottava aamusin (varsinkii jos sil  on rapula), ja sit miä oon nopee liikkeissäni ja metelöivä ja omanlaiseni äshoul joka ärsyttää ni tiuskimistahan siitä seuraa ja sellasta ny ei lomalla jaksa kukaa. Hurja hintahan toi satakuuskymppiä per yä on, Sulovileeniä ottaa pumpusta, mutta mielenrauhalle ja puheväleille ei sinänsä hintalappua voi laittaa. Ja myä ei täs olla enää ku pari yötä ni lompakko joustakoon ja toivottavasti jossain tulevissa kohteissa sit saa tasotettua tätä sikailua täällä.

Bile

Katon pään päälle saaminen oli sellain helvetti et miul meinas lähtee sen jälkee melkee taju, en ollu syäny mitää koko päivänä enkä juanu tarpeeks ja paukahti ihan nestehukka ja helvetin kuuma ja arskan porotus ja kamojen raahaamiin ees taas ja kaikkee ni piti hetki vetää happee ja sipsii ja jääteetä et pääs toimintakuntoon.  Eli rantapaarikuntoon. Eli saapumiskippiksille viuh, ja tuolt laiturin kupeesta löytykii lupsakka rantakuppila mis hyvin edukas olut (tölkki kaljaa 5 RM) ja mainio maisema suoraan auringonlaskuun. Siin riipastii useat, sit käytii kotimajapaikan ravintelis syämäs järkyn hyvät mässyt ja sit lähettii Ykkösen Natsiin (Nazri's Place 1) tonne ihan toisee päähä tätä rantapätkää ku kuultii et siel on raju bile ku jotkuu on menny naimisii siel ni on pändii soittamas ja vaik mitä menoo ja sinne senku menee vaa sukkana sekaan. Ja meininkiä siel olikii. Pändi rämpytteli, hääpari leikkas kaakkua, tulishou jylläs, ja tujakka gintonic makso vaa 8 RM. Oltii varmaan johonkii helvetti pual-kolmee saakka siel tenuttamas ja pojottamas ja pällistelemäs meininkii. Että ei täs kaikki toivo oo viel menetetty ku jakso noin myähää hillua paarissa.

Tuliswoh

Ykkösen Natsin pileitten paras homma oli kuiteskii kissa, tietysti, olenhan kreisi kätleidi, ni siel oli yks sellain musta kissa, joka oli ihan viimisillää paksuna. Se kehräs ja makas miun sylis ja olin ihan et ou mai kaaaad miten miäletöntä ku sen vattanahan läpi tuntu siel vattas olevien pienten kissanpoikasten käpälöitten sätkimiset ja sydäntenlyönnit. Hyvä ettei tullu tippa linssiin siin kuulkaa, jotenkii niin ihmeellist.

Tänää rapulapäivää on vietetty siel Ykkösen Natsin rannalla maaten, koska siel on tän rantakaistaleen paras rantsu, koko muu pätkä oli aamun laskuveden aikana pelkkää kivistä nahjuu. Alusten kaa lilluttii meres ja silviisii, ei minkään tekemistä ja sehän jos mikä tekee ihmiselle hyvää.

Huomenna miä lähen merelle, elikäs snorklausreissulle, ja sit tiistaina myä lähetää täältä pois ja jatketaa matkaa sellasee paikkaa ku Cherating. Siel pitäs olla surffareita, ni mennää mulkasee et onks ne komeita.

Biitsihommat, hyvät hommat

Ni että tää Tioman. Nii. Tää on ihan kiva kyllä juu. Tääl on sellasia helvetin isoja dinosauriksia, jotain monitor lizardeja ne on ja yks semmoin on jo nähty mut ei ehitty ottaa kuvia. Sit on oravia ja kissoja ja apinoita (ARGH!) ja sammakoita ja noin. Rannalla äärimmäisen vittumaisia hiekkakärpäsiä jotka puree ja sit kutittaa ihan kyrpänä. Baariskene on jotakuinkii olematon, ei oo regeibaaria, ei. Kaikki kuppilat tuntuu olevan iltapäivät kiinni (paitsi siel Ykkösen Natsilla joka lienee rannan paras maja-, meno- ja rantapaikka muutenkii) et nälkä tulloo jos ei muista ennen siestaa syyä. Internettiä ei oikee missää, ainakaa toimivaa wifii ja hyvää menttoolitupakkia ei saa vittu mistää. Mutta kyl tääl tän kolme yätä ihan lepposasti saa kulumaan eikä silviisii oo mitää vakavaa nipotuksen aihetta mistää. Mut arvosana on justiisa se "ihan kiva", eikä miulle täst paikast tuu mitää sellast oloo et tänne ois hinku tulla uuellee. Ja miun miälipide perustuu just tasan tähä yhtee ranta pötkylään, ja täälhän on vaik kuinka monta eri sellasta rantakylää mis varmaa kaikis erilainen meininki.

Jotta Mälesiän kurmottavan auringon alla kaikki hyvin. Camipamilla viel jonkinlainen kulttuuri- ja ilmastoshokki päällänsä, ku on ekaa kertaa euroopan ulkopuolel (Venäjää ei lasketa) ja tirisevän kuumas tropiikis ni kaikki on uutta ja jännää ja erilaista ja vähä pelottavaakii, mut eiköhä se kohta pääse ensijärkytyksestä yli. Miä oon kakkapökäleen värinen ja hiakkakärpästen syämä ja viien kuukauden reissaamisen rauhottama. VIIS KUUKAUTTA JO! Vittu miten nopiasti aika menee. Ja ei, Mordoriin ei ole ikävä. Omia läskejä kissojani kaipaan ja sit raejuustoa. Ja Stam1naa.

Lopuks rahapoliittinen katsaus: Maaliskuussa meni rahaa Balilta poistumiseen mennessä noin 1400 euroa, ounasteltua hiukan enemmän, mutta se johtu lähinnä siitä et seikkailunhalu tuli tiensä päähän ja asuin Gilillä ilmastoinnissa enkä halvassa kosteessa bambumurjussa.  Ja sisälty tohon jotain lentoshoppailujakii. Tässä kuussa varmaan menee vähintään saman verran, kert matkustellaan helvetisti ja ollaan nyt muutenkii sellasen seuramatkal et täs ei jaksa kauheesti sulovileenöidä.

Ei miul täl erää muuta. Seuraava raportti saapunee sit joskus ens viikol jos ja kun ollaa jossai mist löytyy internetti. Tää raportti on saatu ulostettuu yhen nettiputkan avustuksella, lainasivat pientä korvausta vastaan vähä kaapelia jotta sain oman koneen netitettyä. On tää tekniikka jännää!

Rantaraitti

Miun kesämökin terdeltä on aika kelpo maisema

Elämäni hirvein merimatka

Hail satan! Olen elossa! Olen Balilla! On maata jalkojen alla!

Oli nimittäins sellanen myrskynen merimatka Hiekkakikkareelta tänne tyhmään Baliin että ei mielellään tarttis toista kertaa elämässä moista rytyytystä tulla miun kohalle. Oon ihan paskana vieläkin, vaikka rantautuminen  tapahtu jo tuntikausia sitten.

Ensinnäki tää meni sillälailla vitun hienosti, että olin ostanu lipun Ekajaya-yhtiön botskiin, jonka oon hyväks havainnu. Ja hyviä ne onki, ehkä parhaita, sillä heijjän veneet ei tänää ees kulkenu. Viksua porukkaa. Mutta perkeleet dumppasivat miut sitte Wahana-yhtiön veneeseen ja mikäs siinä, jos Wahanan tyypit ei olis laskutaidottomia idiootteja, jotka buukkaavat veneen kyytiin noin tuplasti sen mitä paatissa on paikkoja. Kun veneeseen oli kaikki ängetty, osa komennettiin ulos jonku muun firman veneeseen ku tilaa kaikille ei kertakaikkiaan ollu. Miut ja joku 10 muuta ihmistä hätistettii katolle istumaa. Aavistelin pahaa, koska jo eilen illalla alko tuulet yltymään ja meri näytti aika räyhäkkäältä, joten kiinnostus katolla istumiseen oli tismalleen pakkasella, mutta sinne oli mentävä ku kerta käskettii.

Ja siitähän se riemu sitte repeski ku merelle lähettiin. Ehkä minuutin matkan jälkeen pärskeet rupes lyömään jo railakkaasti paatin katolle ja homma senku paheni. Aallokko oli hirvee, vene poukkoili ihan järettömästi, vettä tuli päin pläsiä niiku joku ois ampunu vesitykillä suoraan naamaan ja niskaan jostain sentin päästä. Kyhjötin johonki surffilautaan takertuneena yhes mytyssä siel katolla, en nähny vittu mitää ku vettä tuli päälle joka suunnasta, nielin suolavettä jonku ämpärillisen ja pelkäsin ihan vitusti. Ku kaiken huipuks iski ihan älytön sadekuuro niskaan ni vois sanoo et siin alko meiningissä olla sellasta sulaa hulluutta et en tienny itkee vai nauraa. Sadepisaratkii iski päälle sellasella voimalla niiku niitä ois ammuttu haulikolla. Tuuli niin saatanasti et hyvä ku ei lentäny vaatteetkii päältä ja matkanteko oli kaikilta osin ihan silkkaa puhasta helvettiä. Oli niin vitun kylmäkii et vapisin vaa ja uikutin siihe surffilautaan tarranneena ja venasin vaa et millo tää vitun paskapaatti kippaa nurin.

Luajan tähren Balin rannikolle saavuttaessa aallokko tasaantu, sade loppu ja jopa aurinko alko paistamaan. Hyvä homma, ku ei ollu aurinkorasvoista tietookaan ton painepesuri-suihkutuksen jälkeen, joten kaiken kruunuks palo nahkaki sitte.  Voitte vaan kuvitella minkä kokonen kyrpä miun ottassa pojotti ku päästii vihdoin Padang Bain satamaan. Olin likomärkä, sadesuojasta huolimatta reppu sisältöä myäten märkää muhjua (hyvästi, South-East Asia Lonely Planettini, se paska ei kuivu enää koskaan) ja muutenki tuntu et kaikki on päin vittua AINA kun Gililtä Balille joutuu tulemaan.

Padang Baista sit hirveen häsläämisen ja kaaoksen jälkee autokyyti Sanurille. Ni eikö vittu autokuskikii oo sitte ensimmäinen ihminen jonka oon ikinä nähny kenel on, vittu, uskokaa tai älkää - TOURETTEN SYNDROOMA! Miun silmät oli varmaan ku lautaset ku tän hiffasin, ku siel kuskin takana istuin ja ihmettelin eka et mitä helvettiä se siel manaa ja kenelle se koko ajan puhuu ja huutelee jotaa indonesiaks ku ei täs niiku oo ketää joka ymmärtäis, saati vastailis takas, ja sit pongasin et sil oli ihan älyttömiä pakkoliikkeitä ja nykimisiä ja olin ihan et voi saatanan perse tää täst viel puuttu. Et kohta se nykäsee tän auton johonki rekkaa päin ja siinä sitä sit vittu ollaa.

Vittu mikä päivä. Mutta sentäs pääsin hengissä majapaikkaani (vanha kunnon Swastika Bungalows jälleen) puuskuttamaan ja tiristämään vitutuksen, helpotuksen ja ikävän (kissat!)  kyyneliä.

Jotta näin. Kissat jäi Gilille, nyyhkyti-nyyh, sinne jäi regeit, ja miä oon nyt Balilla yhen yön ja lennän huomenna Singaporeen. Siitä lähtää sit Malesiaan, missä eka kohde on Tioman. Se on saari. Sinne mennään veneellä. Mutta voin kertoo, et tän päivän elämys-merimatkailun jälkeen jos siel Tiomanin suunnalla meri yhtää ees vienosti liplattaa ni miä en lähe minkäänlaiseen veneeseen. Jään sinne Mersingin rantakaupunkiin juomaan kaljaa. Näin on näppylät.

Kissakuvia lopuks, ni ei jää täst postauksest pelkkä paskan maku mieleen.

Kissojen kyläkokous

Iso-Stigu tuli käymään. Ritva pesee persettään taustalla.

Aamumaidolla

Herttajoogaa

Festarit, punkkarit, pössyttelijät

Raju bile ät SamaSama

Regeifestivaalit on vietetty, saari tyhjenee bilevieraista ja sienimäisenä muodostelmana hiekkakikkareen yllä leijunut pössypilvi alkanee lähitunteina haihtua. Hyvät oli kemut, suosikkipändi ja helvetisti komeita miehiä on nähty, paljon kaljaa juotu, mutta huokasen kyllä helpotuksesta että homma on ohi ja vasta ens vuonna uusiks.

Festarihommiinhan liittyy tiettyjä sääntöjä. Yks niistä, ja äärimmäisen tärkee, on se, että ottaa päivää ennen bileen alkua ns. "löysät pois". Tää siks, ettei sit oo varsinaisen juhlan alkaessa liian innoissaan. Senhän tietää mitä liiasta innokkuudesta saattaa seurata kun siihen yhistää pienen tissuttelun. Nimittäin. Uskokaa vanhaa festarikääpää, joka on käyny rokkivestivaaleilla jo... öööö .... no vittu ennenku tyä ipanat ette ollu ees syntyny. Ees teijjän vanhemmat ei ollu viel syntyny. Ehkä just ja just teijjän isoisoisoisovanhemmat on tavannu niil vestareil mis miä oon ekoja kertoja käyny. Paskat, sillo ku miä oon käyny ekan kerran rokkifestareilla, niitä vietettiin puussa, koska myä ei viel oltu sieltä laskeuduttu. Kyllä näin on,

Täs kuvas on tunnelmaa. Löysien poisto -tunnelmaa!

Tämä "löysien poistaminen" tarkotti siis täl kertaa sitä, et alotettiin krebaaminen (jos tätä varhaiskeski-ikästen akkojen kippistelyä voi ees tolla termillä kutsua) jo keskiviikkona. Kikka toimi tälläki kertaa, eli ku regeifestari torstaina alko ni meil oli krapula ja väsymys. Käytii kuitenkii kattomassa ku meijjän oman paarin pändi oli avaamassa festaria. Ai juma oli kivaa et pojat sai kerranki soitella yleisölle joka bailaa ankarasti, ku meijjän kotipaarissahan paikallaolijat on aika kovin veteliä ja enemmän makaavissa asennoissa. Nyt villisti siel porukka joras ja pojil oli lavalla ihan sairaan hyvä meininki.

SamaSaman uus rantabaai

Vaikka Sama-Sama regeipaari, joka festarin tukikohtana toimi, mukava kuppila onkin ja vaikka siel oli komeita könsikkäitä ja - jumalauta! - jopa indonesialaisia punkkareita, ni myä ei paria tuntia kauempaa jaksettu. Sitäpaitti, mein omassa paarissa oli ihan normimeno eli oma pändi soitti päivän toisen keikkansa siel. Sinne siis, seljälleen baarin makaamoon, ja ajoissa nukkumaan et perjantaina sit jaksaa. Koska perjantai oli se kemun  varsinainen rajuin päivä, ainakii miulle, kert ohjelmas suosikkipändilöö ja kaikkee.

Meil meinas vaan ilmojen jumaluuret pistää koko helvetin perjantai-illan ihan vituiks. En ihan muista onko tääl ikinä moista rankkasadetta ollu. Sade alko alkuillasta ja jatku miltei aamuun saakka, ja vettä tuli oikeesti niin paljo et rantakatu muuttu sellaseks kymijoki-tyyppiseks toiminnaks. Mutta koska kemuissa esiinty Ray D'Sky kuulemma kymmeneltä, ni paikalle oli mentävä, vaikka sit sukellusveneellä, saatana. Tyydyttiin heppataksikyytiin, mut ei sekää paljo auttanu, pirssin sisään sato ihan kivasti sinneki, ja ku miun piti viel kipasta ostamassa tupakkia baarin naapurista ni likomärkänä siäl sit vaa et ya, maaaaan, regei ogei.

Ray D'Sky rämpytirämpyti. Ihan parasta!

Mutta Ray D'Skyn keikka nähtiin ja se oli huikeen hyvä. Pakko mainita et heil on koskettimaspimputtimas sellanen vikkeläsormi, et en oo ikiin nähny kenenkää silläviisii soittavan. Se oli leuka lattiaan ja syvää hämmästystä ku kyseinen heppu soitteli menemään. Ja joku Muhammad-jotain-vai-mikä-se-ny-oli jotaa siin ohes räppäili  ja muutenkii loistava esitys, kerrassaan, ja oikee miulkii rytmitajuttomal apinal jalka naputti tahtia ja ettei siin ois vähä polvetkii notkahellu. Ja keikan jälkee jaksettii jopa viel jonkuu aikaa turista Antti Tuiskun Kaverin kans mukavia ja kaljaa lipittää, mut joskus sit vissii yhen maissa on kahlattu takas kotiin. Uitettu koira kuvaa kondista hyvin siin kohin ku kotio vihdoin päästii. Ei kuivaa kohtaa yhessäkään vaatekappaleessa, ja käsväskykii rahoja myäten siinä kuosissa niiku sitä ois illan säilöny meressä.

(en keksi tähä mitää)

Festivaali ikäänku oli siis vaa torstaina ja perjantaina, mutta toki suurin osa bilevieraista jäi viikonlopuks tänne hillumaan. Ei minuu sinänsä haitannu, arvostin ku komiat punkkarit ja rastaregeimiähet pyöri meijjän paarissa kaiket päivät ja osin illatkii, kitaraa rämpyttivät ja komeina käyskentelivät, et kyllähän niitä siin ilomielin silmämunat killillään kaukaa varovasti ihaili. Ja sit ku eilen jopa viel Ray D'Skyn ihana laulaja tuli meijjän paarii iltaa istumaan ja kävi pari piisiä laulamassa mein kotipändin kans ni olin ihan et ai että. Niiku et ihanaa ja jännää ja hauskaa ja erikoistakii ja noin.

Mutta.

Vittu. Ooottakee, käyn hakee kukkahatun ja laitan päähä ni tulee oikeenlainen tunnelma ku alan mäkättämään.

Nii. Miä oon helpottunu et festivaali on ohi ja saari on tyhjentyny, koska täs on vähä sellain juttu, et aika ulkopuolinen olohan se on kun ei ite veä humehia, paitti kaljaa. Eilen illal just ystävättären kans tuli puheeks et alkaa ihan oikeesti jo tympästä katella noita punasilmäsiä röhnöttäjiä ja pikkusen rupee tää jatkuva ganjanhajukii jo vituttamaan. Et aika eri leveleillä ollaan muun porukan kans täs oltu ku meil ei oo aamusta saakka jolperi suussa. Rupes jo vähä nyppimään. En tiiä miks just nyt, ainahan täällä porukka on sätkää väkertämässä jossain puskassa, eikä miuta oo laisinkaa häirinny, mut ehkä se nyt jotenkii korostu ku sitä porukkaa oli ihan vitusti ja kaikilla sama yhteinen kiva harrastus. Paitti meil oudoil möröil jotka vaa bintangia lipitellää.


Fakta on, et tääl on aika hankalaa luikertaa mihinkää porukoihi (jos kiinnostais, saati osais), ja ku on täs vierest tarkkailtu ni selvää on, että jos noi tommoset ganjahommat on siun kuppi pirtelöö, ni siin on hyvin nopeesti ihan vitusti uusia kavereita ympärillä. Näin se vaa visii on. Ja ku miä en oo se hauska vanha biaats kaukaa suamesta joka kylvää good karmaa good marihuanaa ympärilleen, ni joudun tuttavani keräämää tääl sellasel lähinnä väsytystaktiikalla. Et vittu tuo akka se ei lähe kulumallakaan tuolt makaamon pohjalta, kai sille voi jo ruveta moikkaamaan. Tai emmiä tiiä. Mut sivusta seuraajana miusta tuntuu nyt tänää tältä.


Toinen asia mikä jotenkii alko tympäsee ni toi et joka saatanan regeijätkällä on länsimainen pimppara kainalossa.  Miä hyvin toki asian tajuan, myä länsimaiset pimut ku ollaa ehkä... miten sen ny muotoilis.... huolimattomia tavarastamme, toisin ku ehkä  paikalliset tsirbut on. Ja sit indonesiassa ku ollaa ni miähet on ajoittain niin vitun komeita et niis ei oo mitään helvetin järkee. Ni match made in heaven ja sillai. Ja siis päivänselväähän on, et miä vaan kateuttani täs ny aiheeseen sohasen, ku miul ei oo sitä rastajätkää täs köyrittävänä, mut ei toisaalta enää ees vittujakaan kiinnosta. Jotenkii viimiin niitti asialle oli ku se Ray D'Skyn laulaja pamahti eilen mein paarii KOLMEN länsimaisen pimun kans ja vetäyty heijjän kans johkii makaamoon kyhjää, tai siis varmaan ne vaa keskusteli kukkien kastelusta ja musiikista siel mut ihan vitun sama. Miust se meni vaa jo niin överiks et olin ihan et eiiiiiih, ei toikii, ja ei tollee pahimpana sonnina kaikista. Mut kylä näi oli asiat. Et on AINA, AINA se rastapoika ja sit se länsimainen gimuli kiehnäämäs siin. Tai lauma gimuleita.

Vitun rastajätkät. Miä tahon oman punkkarin. Äh.


Et tällee. On menny vissiikii hiekkaa vaginaa ku on alkanu jopa jotkuu asiat hiukkasen tääl ärsyttämää. Mut miusta on hyvä vaa et alkaa vähä se vaaleenpunasuus niist rilleist rapista minkä läpi tätä trooppista elämää on tähä saakka aika kritiikittomöstikii kattellu. Ja em. napinasta huolimati miä en yhäkää oo missää niin hyvin ikiin viihtyny ku tääl miun hiekkakikkareella. Piste.


No mut joo. Jos totta oikee puhutaa, ni just nyt miä oon ihan tyytyväisnä omis oloissani ja omalla planeetallani, ilman rastajätkiä ja punkkareitakii jopa. Tuisku läks tänää pikkuhiljaa valumaan kohti Mordoria, ja oli ihan vitun ihanaa pitkäst aikaa nähä ja tääl lomailla, mut ku on kuiteskii melkee 4 viikkoa täs sen kans kotkotettu ja röhnötetty, ni miuta ei kiinnosta nyt jutella kenekää kans niiku yhtää. Tarvin sitä omissa oloissa olemista ja sellasta totaalista epäsosiaalista mörköilyä, ja vaik Tuiskukii sen asian hyvin osaa ja tuos on useina päivinä maattu rannalakii sillee et se toises pääs ja miä toises, ettei vaa tarvi jutella, ni silti, ohan se ystävän läsnäolo asia, jonka koko ajan tiedostaa. Nyt on muutama päivä aikaa olla ihan omis oloissaan. Pitää levätä ja ladata akkuja, ihan vitusti. Kert torstaina nähää Camipamin kans Singapores ja sit on ees 4 viikkoa Malesian kiertelyä ihmisen kans, joka on - herra paratkoon - sosiaalinen! Arvelen et tulen ton 4 viikon aikana saamaan varsinaisen oppitunnin siitä, miten vieraille ihmisille puhutaan ja miten niistä lypsetään kahessa sekunnissa kaikki perustieto ulos, kengännumerosta alkaen. Jännittävää.

Hui.

Ystävyys, läheisyys, kissarakkaus

Ja lopuks viel sananen kissoista: kaikki voi hyvin eikä uusia kissoja oo miun laumaan ilmestyny. Pien Herttaki syö ihan vitusti ja koko ajan kerjäämäs tuolla jo ihmisiltä et mulle kans ja jopa leikkii ja peuhaa ja on muutenkii kissamaisempi eli luottavaisin mielin hänenkii suhteen täs jo. Meijusuvas menee kiipelistä toiseen, kuinkas muuten, viimisimpänä tuos sellain säikäyttävä tilanne oli yhtenä superkuumana päivänä ku Meijusuvas  sai vissiinkii lämpöhalvauksen, rupes suu auki läähättämään ja pumppu hakas ihan raivolla ja sitte se pyörty. Miä heittelin viileetä vettä niskaan ja juoksutin mirrin ilmastoituun bungalowiin vartiks jäähtymään ja katti siitä sit oitis tokenikii.

Apua enää huominen täällä ja sit taas joudun tost tippa silmäs lähtemää heppataksin kyytii ja kissat jää rantapaariin vilkuttamaa. Byhyy! Mutta on miusta tosin hirmusen kivakii lähtee taas käymää vähä muualla, ja parasta on varsinkii hyvän ystävän näkeminen viien kuukauden jälkee. Ihan kreiseeee semmonen! Ja ku käy välil jossaa ni sit on taas kahta ihanampaa tulla takas omalle hiekkakikkareelle kissojen kans retkottaa. Sit jaksaa taas katella sätkää kääriskeleviä hupsuttelijoitakii ihan toisel taval.

Jahas. Ruoka-aika. Kissoilla on varmaa jo kauhia nälkä. Lähen siis syättämään ne, ja ehkä saan itekii siin pari haarukallista jotaa napaani. Seuraavat kuulumiset tulee sit... ööö.... ehkä Balilta, ehkä Singaporesta, ehkä jostaa muualta. Saa nähä.

Pirkko joogaa römpsä levällään