Ruakaaaa!

Hiekkakikkareen ruokamarkkina. Huomakkaa että paikalla oli myäs musiikkia.

Paikallinen ruokamarkkina rules ookoo! Käytiin tänää aamulla nimittäin Vähiksen kanssa täydentämässä palatsini keittiön pöperövarantoja, kas kun syämme muutakin kuin kasviskeittoa (eli olutta).

Ollaan toki syäty ulkona oikeissa ravinteleissa kovin, ja hyvin, mutta ohan se kiva et on kaapissa mättöä. Jos ei jaksa liikkua, tai jos ei vaikka pysty liikkumaan (voi olla ribul tahi rabul tahi parhaassa tapauksessa molemmat).

Rahaa meni vajaat 4 egee ja saatiin sillä nippu panaaneja, ihmisvauvan kokonen papaija, säkillinen tomaatteja, pusillinen tofua ja köntsä tempeä. Varsin hyvä hinta. Ja hetelmät, ne on täällä tietysti mehukkaita ja ihania, aijjettä!

Palatsin lähikaupasta haettiin sitte viä munia, sillä muna luuskan tiellä pitää. Ja kahvia ja nuudelia ja muuta peruspaskaa.


Vähis osti lisäks palatsini keittiöön uuden paistinpannun. Ite en oo raaskinu, maksoi useita euroja, mutta tuolla rinsessalla meni hermo miun rupisen pannun kanssa ja totes että vittu, siin on siulle uus, nyt ei muna tarraa pannuun enää.

Ostettiin lisää vessapaperia myäskin. Vieraan vatsa toimii!

Alle neljällä eurolla tämä kasa ruakaa

Kippis!

Lempijuomaamme alkoholia

Uujeeee! Toveri Vähis tuli keskiviikkona Hiekkakikkareelle ja majoittui palatsini vieraskammariin. Siistiä kun tulee kavereita Mordorista kyläileen, aijjettä! Hän toi miulle kirjoja ja lehtiä ja on niin kivaa saaha suamenkiälistä luettavaa. Ja suamenkiälistä seuraa, saa höpäjää ihan omal kiälel taas, jipii!

Vähis käy täällä näemmä säännöllisesti joka vuos. 2011 oli saattohoitamassa miut reissulle, käytii hänen kans ekana Jaavalla. Oltii Pangandaranissa mis nähtii piikkisikoja ja sit meil oli huikee yöjunamatka Jakartaan ja siellä käytii kattomassa Bodomien keikka ja sitte tultii tänne Hiekkakikkareelle. Viime vuonna oltii ens tääl ja sit käytii Lembonganilla ja sit Kota Kinabalus Mälesiäs kiipeilees puitten latvoissa ja semmosta. Nyt Vähis on käyny ite suorittamassa vähän matkailua ja sitte pyhkäs tänne lomansa loppuajaks ihan vaan oleen.

Perinteisiinhän kuuluu aina vetää ns. saapumiskippikset, mikä keskiviikkona tarkotti sitä että noin kello 12 kun oli saatu Vähis majotettua ni siinä kohin korkattiin bintsut. Sitte juoruttiin joku 5 tuntia ja juotiin kaljaa ja siinä pari pulloa meni tsäpäleikskii ku niin innokkaasti tissuteltiin. Lähettiin sitte siinä happy hourin alkaessa alkuillasta Kakkosen Koralpiitsille vetäseen curryt ja bintsut ja sitte käytii Eka Barissa ottaas yhet ja sitte Gili Hostelissa toiset ja sitte parkkeerattiin Sama-Samaan ja joku kylähullu hääräs siinä jotain ja pändit soitti ja sellasta yleistä sekaannusta. Kotimatka oli pitkä ja pimeä, mutta onneks - vahingosta viisastuneena - oltiin liikkellä ihan jalan eikä fillareilla.

Puhtaat jalat ja paketoitu nilkka

Pyöräily, se on vaarallista puuhaa, varsinkin kun siihen yhistää hiukan olutta, säkkipimeet ja kuoppaiset viidakkopolut, paskan taskulampun ja kätevästi keskelle tietä asetetun sementtisäkin. Tämän opin tuossa reilu viikko sitten ja vieläkin on nilkka paketissa ja käynnissäni on sellainen seksikäs nilkutus. Olen rypässy konkelilla täällä kyllä ennenki ja ihan keskellä päivää ja täysissä rumihin ja sielun voimissa, että ei se hutikkaa vaadi että sattuu. Miähän olen etäistä sukua Häkkisen Mikalle, vauhti on veressä, ei voi ajaa hiljaa ja sivistyneesti, vaan pitää kaahata ku heikkopäinen. Sillon joskus sitte käy köpelösti. Mutta sehä on elämää se. Ja kamoon, jos ollaan johonki menossa ni sitte mennään eikä hiastella.

Eilen myä ei tehty mitää. Käytii lounastamassa ja hetki makoilemassa Lutwalan soffilla, sitte on vaan möhkitty kämpillä ja katottu telkkaria (Hillbilly Handfishing... vittu mikä shou!) ja ennen ysiä jo nukkumaan. Tänää kert herätys oli jo vallan viien jälkeen, miulla tyäpäivä Taalasmaan Ullana. Vähis tuli töihin mukaan apulaiseks. Ks. kuva.

Vähis auttaa miuta duunissa

Pari viikkoa tuo luuska täällä lorvaileepi ja meil ei oo suunnitelmissa mitään paitti että jossain kohin hän menee pykertämään sukelluskurssin ja miä varmaan assistentoimassa siinä ohessa. Muuten ollaa vaan ja röhnötetään ja käyään välillä vähän tua sykkivässä yäelämässä örveltämässä.

Ja tästä se vauhti vaan kiihtyy, sen huomaa kyllä ku Mordor alkaa valua kohti synkkiä aikoja. Sieltä ollaan tulossa tänne suorastaan laumoina, miul ei loppuvuoden aikana oo montaakaan hetkee etteikö ois joku kaveri nurkissa asumassa ja tääl lomailemas. Mutta kivaahan se vaan on!

Tän enempää ei oo asiaa nyt, miun pitää mennä taas ajamaan lehmiä poies ku ne tuppaa ryyppäämään miun tyäpaikan kala-altaasta, nuo perkeleet!

Jos miun ploki ei lähiaikoina järin usein päivity, en kato ehi ku on kiire laiskotella, ni menkääs lukee vaikka Meille vai teille? - plokia tai TitiVITUNtyytä. Aivan spektaallimaisia plokeja molemmat!

Lehmät huikalla

Maailman hienoin votkuliputeli

Ultimaattisin kissapläjäys evaaaah

Miun mirrit siinä rivissä. Tuo musta joka kiipeilee on tietty Dimmu. Muut vasemmalta oikialle: Mini-Sosis, Danny, Seek, Äitikissa, Adam Lambert ja Destroy. Huutonet puuttuu ku se on vähän säikky eikä kykene tommoseen joukkueena oleiluun.

On kertyny niin järetön läjä kissakuvia että pitää tykittää ne eetteriin, alta poies ni voipi sitte taas ottaa tsiljoonia uusia kuvia.

Miun kissat voivat kaikki hyvin, kop-kop. Huushollissani heitä on tällä hetkellä kahexan: Dimmu, Mini-Sosis, Danny, Äitikissa, Seek and Destroy, Adam Lambert ja Huutonet. Lisäks lasken Timo Rautiaisen ja Tero Vaaran jo vähä niiku huushollin häntälukuun, hyö ovat lepposia poikia, hengaavat mestoilla, eivät rähise, tykkäävät kun paijataan ja tulevatten toimeen miun muitten mirrien kans, ja miun mirritki heiät hyväksyvät, enimmäkseen. Lisäks käy tuntematon määrä naapuruston kodittomia katteja syämässä. Osa heistä saa aina aluks turpaan Äitikissalta, ihan vaan varmuuen vuoks, koska Äitikissa on pihapiirin polliisi ja tällä tavoin ilmeisesti tekee tiättäväks että kuka täällä määrää. Osa noista vierailevista kissoista rähjää ja haastaa riitaa ja heitä koitan hätistellä poies ku en tykkä et tullaa miun kissoille vittuilemaan ja heitä pelottelemaan. On yks viimesillään paksuna oleva pimukissa, hän käy miltei päivittäin tuos murkinal ja makoilemassa ja antaa jo silittää ku oon varovasti kosketuksiin aina tavatessa pyrkiny. Oon sanonu että tuu ny sitte pykään ne ipanas tänne ni pietään yhessä heistä huolta. Mutta kattotaan kui käy.

Rantakissat asuu rantapaareissa ja siellä porskuttavat. Damien Marley, joka oli miun vieraskammarissa toipumassa pallien poistosta, hävis sillä sekunnilla ku hänet päästin pihalle, suivaantu niin kovin et vein kepexet. Tauski, rakas mahtava Tauski, hän on mänt. On kulunu jo yli 2 kk kun se tästä lähti omille teilleen, ja kai tässä on jo luovuttava toivosta. Yks päivä tuos joku postas feispukkiin kuvan että tämmönen kissa koittaa muuttaa heille, onks tää jonkun. Näytti aivan Tauskilta ja ku kyselin lisätietoja ni oli poikakissa ja semilyhyt häntäki, aivan ku Tauskilla. Hyppäsin saman tien fillarin selkään ja lähin kattomaan ja aivan otta hiessä kaahasin tua ja mielessä jo vilis visiot kuinka juoksen paikalle ja huudan Tauski ja sieltä kuuluu MMMMÄYYYYYY ja Tauski hyppää pyörän koriin ja sateenkaari taustalla ja bambeje ja kaniineja ja perhosia ja viulumusiikkia ja glitteriä ja sitte tullaan kotiin eikä koskaan enää erota. Mutta ei se ollu Tauski. Pettymys oli valtava ja melkein itku tuli.

Huutonet, pesueeni uusin jäsen, on yhä hiukan pelokas ja pitää hajurakoa muihin. Oli kaks päivää kateissaki tuossa ja aattelin että ei tainnu stressiä kestää ku se ihan kyyryssä aina tulee varovasti syömään ja on säikky ja tässä on niin pal muita kissoja et häntä hermostuttaa kovin. Mutta eilen illalla taas jo kaukaa kuulu hirvee huuto ja sieltähän se Huutonet tupsahti pihaan ja luimisteli suoraan ruokakupille, veteli vattan täyteen hotkimalla ja sen jälkeen kiipes puuhun nokosille.

Ja Dimmu. Voi Dimmu. Hän on niin villi että miä alan olla hätää kärsimässä. Muutama päivä sitte hänellä alko järjetön lutkutusvimma, aattelin että se ois jo ikäänku päässy äiteen hukkaamisesta yli ku ei oo ollu yhtää sellasta imeskelymeininkiä. Mutta nysse alko. Jahtaa miun sormia ja pyrkii niitä järsimään ja imemään, ja jos ei saa sormesta otetta ni mikä tahansa läskimakkara joka miusta tursuaa ja johon pääsee hampaat iskemään ni kelpaa hätävaraks. Tämä on ihanaa, varsinkin kello viis aamulla. Koitan aina viiä hänet siitä ruokakupille et kamoon, safka on täs, mutta tuossa ei nyt selkeesti ole kyse nälästä vaan sellasesta yleisestä refleksinomasesta toiminnasta, et hänen kuuluu jotain pureskella ja imeskellä ja kehrätä samalla, vaikka uhri, eli miä, huutaa tuskissaan ja nappaa hetimiten niskasta kiinni ja kiikuttaa ruokakupille. Periks ei anna, perkele!

Näin. Mutta kuvia tässä, vassokuu. Dimmu tietysti kuvissa eniten, hän kun on tuommonen persoonallisuus.

(PEEÄÄÄÄÄÄS: kuvissa oli joku ihme onkelma mutta ny laitoin ne uuellee ni ehkä kaikki näkyy!)

The Dimmu

Destroy ja Seek. Miten nuo on jo noin isoja?

Huutonet

Seek, Destroy ja Adam vähä ahistelee Rautiaisen Timoo.

Tero Vaara aamupesulla

Destroy ja Danny

Seek ja Dimmu

Timo Rautiainen tervehtii ihailijoitaan

Mini-Sosis. Tämon jännä juttu et vaikka on raikasta juomavettä keittiössä aina tarjolla ni tuosta paskasesta jalkojenhuuhtelu pesuvatista käyään ryyppäämässä koko ajan.

Huutonet

Adam Lambert

No Dimmu siinä taas

Destroyn joogatunti

Destroy koittais vaan lepäillä mutta tuo yks kaheli ei anna

Seek on innokas pakkonuolija. Tässä uhrina Dimmu

Dimmu koittaa herättää Destroyn

Seek pesee väkisten

Mini-Sosis, Destroy ja Seek