Piikkisikoja!!!!!!!

PIIKKISIKOI!
Pitkästä aikaa tänää tehtii muutaki ku maattiin. Meil oli viidakkoretkipäivä! Valtavaa! Mahtavaa! Upeeta! Jo aamusta heti ku heräs soi päässä Welcome to The Jungle, mutta googlentajalla suomennetuin lyriikoin tietty. Sinä olet viidakon vauva! Ai että!

Lähettiin aamusta oitis tarpomaan tuonne viidakkopuiston sisäänkäynnille ja jahka saatiin viel meijjän viidakko-opas paikalle ni avot. Otettiin vaan sellanen parin tunnin pieni viidakkovaellus, oli niin vitun kuuma et se toinen vaihtoehto, noin 5 tunnin setti, se nyt ei tullu kuuloonkaan. Ei näillä helteillä, ei tässä rapakunnossa, ei vaikka siel syvemmällä kunnon kreisis ja villis viidakos ois ollu vesiputous ja hirveeltä lemuuvia harvinaisia rafflesia-kukkasia. Meil oli yks ainoo päämäärä, ja se oli et pois ei tulla ennenku piikkisikoja on nähty.


Punkkerin uloskäynti
 Viidakkokierros alko kuitenki muilla jutuilla, eli ensiks japanialaisten kaivelemiin bunkkereihin. Saatanan mukavaa ja hianoo, varsinki ku on sellain ihmiin joka hermostuu missä vaan tunneleissa ja saa klaustrofobisia kohtauksia ihan jo makuupussissaki jos vetää vetoketjun liian kiinni. Mutta sinne vaan, ku on kerta maksettu kiarros ni kaikki tehään, vaikka pahalta tuntuis. Matalia ikäviä punkkereita oli rinteeseen japanialaiset kaivellu, siel oli vankityrmä, toinen luola oli kidutuskammio ja sitte jostai kohtaa kapeeta kuilua kiivettii takas maan pinnalle.

Pitkin viidakkoa jolkotettiin, tuli jonku ikivanhan hindutemppelin jäänteet, apinoita, rantaa, kalastelijoitten veneparkkia, isoja hienoja puita ja yleistä viidakkohommaa. Ja sitte lähettiin luonnon luolaan, saatana. Just ku syrämmen syke vähä bunkkerivierailusta tasaantunu ni eiku säkkipimiään tippukiviluolaan heikkojen taskulamppujen kans liukastelee.

PIIKKISIKOI!!!!!!!!


Mutta siellä ne oli, syvällä luolan uumenissa: PIIKKISIAT! Söpöintä ehkä ikinä! Kesyjä, ihania, hassuja röhkäsyjä päästeleviä mahtavia otuksia, joita varten oltii tuotu vähä peanutseja eli maanatseja. Ja piikkisikaset söi käestä!!!! Kreisii, ja ihanaa! Ollaan viäläki ihan saatanan liäkeissä. Että sai tämmösenki kokea, voi helvettilääne.

Isompi peura ja piänempi peura. Tai jotain porojas tms.


Piikkisikojen jälkeehä oikeen mikää ei tuntunu enää miltään, mut oli hianoa myös ku törmättiin peuramamaan kenel oli pien peuran pentu, tai poikanen, tai vasa, vai mitä ne nyt niitten lapset onkaa. Hiivittii lähelle ja nehän ei ollu milläskää. Villieläimiä kuitenki, ja ihan siihen vaan sai kävellä viereen räpsimään kuvia.

Luala


Mein opas vei meijjät sit vähä väkisin ihan sellaseen syväviidakkoon ja alko jo vähä ahistaa taas kiipeillä liukkaita rinteitä (koko viime yön satanu eli mutaa ja liukkaita lehtiä evriwhere) ja rämpiä jossain poluttomassa rämeikössä varvastossuissa. Mutta nää seikkailut viidakossa lipsuvissa jalkineissa tuntuu kuuluvan jollain lailla perinteisiin aina ku miä tropiikkiin matkustan. Hengissä selvittiin tälläki kertaa, eikä ees rypästy.

Musta apina


Nähtii viel isoja mustia apinoita, joitten nimi on, loogisesti, black monkeys. Mut ne oli onneks ujoja ja pysyvät puussa, sellaset lotkot ku ois alkanu lähestyy ja vaatimaan kameraa ja tupakkaa ni siin ei ois voinu ku heittää repun siihe et olkaa hyvät vaan ja juosta vähän vitun lujaa muihin ilmansuuntiin.

Sit lopuks käytii viel pulahtamas Pasit Putih -rannalla mut oli niin nälkä ja sellain et lähtii takas kylille sen jälkee. Ja tääl nyt huomaa et viikonloppu, saatanasti enempi porukkaa hyörimässä, mut meil on yhä ihan yksityinen majatalo, ei muita asukkaita.

Sellain viidakkopäivä meil tänää. Ja illalla on muuten ehkä BINTANG TIME! Oho!

Viidakkoranta

Viidakon vauva. Polvet, polvet!

Viidakkopuu

Kommentit

Tsekkaa myös nämä

Tulivuoriuutiset

Hullujen kylä

Sunnuntaikävely

Työlupasirkus vm. 2017

Järjestysnatsi