Viimeinen työpäivä

Viimeinen työpäivä on menossa. Töitähän en enää todellakaan tee. Työpisteen siivousta viimeistelen, levittelen rojujani pitkin konttorin varastotiloja ja lähettelen kollegoille ja muille työympyröitten tyypeille lälläti-lää-tyyppisiä meilejä joissa kerron että tää oli täs, ja nähää joskus vuoden tai puolentoista päästä. Ja päivitän blogia.


Ei tuu ihan heti ikävä tätä (paitsi noit tietsikan taustakuvan Von Hertzenejä)
Aika hurjaa, että ei tarvi tän jälkeen vähään aikaan istua toimistossa viittä päivää viikossa. Ei tarvi juosta palavereissa, ei tarvi päivystellä, ei rapistella tärkeänä papereita eikä räyhätä vasemmalle ja oikeelle kun asiat ei mene niinku miä haluan.

Loma. Vapaus. Huhhuh.

Mutta ei täs ihan vielä pääse heittäytymään veltoks, on pikkusen kaikenlaista puuhastelua hoitamatta. Eilen iskiki sellanen yleinen stressireaktio ihan överiks. Meinas oikeen lentää laatta ja kädet rupes tärisemään niin että hyvä ku tupakki osu suuhun. Mutta ku käytii illalla kavereitten kans viel Kannaksen musavisassa tietämässä pelottavan paljon suomi-iskelmästä ja sipasemassa pari olutta ni kyllä ne hermot siitä sitte rauhottu.

Tänää iltapäivällä tulee muuttoukot ja vie huonekalut Espoon perukoille hyvään kotiin. Sieltä eilen illalla tuli viestiä että on hukattu rojujen mitat, voisinko pari isointa möhkälettä mitata uuellee. No perkele kun mittanauhaki on jo viety kierrätyskeskukseen, et en voi. Mutta keksittii sitte että mittaan vessapaperilla et montako palaa on minkäki leveys. Hyvin toimi! Tv-taso on 14 vessapaperiarkkia pitkä ja olohuoneen iso lasikaappi 10.

Kuhan huonekalut häipyy niin alkaa raivoisa läävän kuuraus, ja siinä menee varmaan huomiseen. Huomenna viimeisten rojujen sirottelua ympäri kaupunkia, kissojen morjestus (luoja mikä ikävä niitä on, mutta onneks Kasitassublogi on olemassa) ja sitte asettumaan väliaikaismajotukseen kallioon.

Ja kyllä on mentävä kaljalle kans.

Maanantaina asunnon avainten palautus sekä nopea ja epävirallinen piipahdus vielä toimistolla, koska pitää luovuttaa auto työkaverille ja jättää duuniluuri ym jemmaan.

Tiistaiaamuna to the lentokenttä ja menoks. Hurjaa ajatella että ens viikolla näihi aikoihi olen jo Kuala Lumpurissa ja varmaanki Vähiksen kanssa regeibaarissa mesoomassa et ai vittu kun on siistiä, tässä sitä ny ollaan, jumalaaaaaare.

Blogi ei ehkä nyt tässä lähipäivinä kauheesti päivity. Ellen sitte jaksa kalliossa mennä tietzikan kans johonki misä on sellain internettimahollisuus. Tuskin. Mutta ens viikolla viimestää tulee leuhotusta et nyt miä meen, heippa.

Epätodellinen olo.


Kommentit

Tsekkaa myös nämä

Mielensäpahoittajamuumio suurkaupungissa

Oodi uudelle Kissakonttorille

Raksaprojekti loppusuoralla!

Persaukinen vanha pläski ihmisraunio

Herra Ylpön Perse