 |
| Kaboom! |
Ja on ruvennu vituttamaan ihmisten kommentointi ja sellanen päivittely ja kauhistelu. Että onpa hurjaa, ja miten siä uskallat ja mussunmussun. Seuraava joka hössöttää jotain "rohkeudesta" niin saa lättyyn. Vittu tää mitään erityistä rohkeutta vaadi. Tää vaatii vaan tarpeeks lujaa tahtoa tehä elämässään asioita, sen sijaan että vaan haaveilis.
Oon myös totaalisen paskana siitä, että kissat muuttaa huomenna. En tiiä miten siitä selviän.
Lisäks työhuoneen oven ulkopuolella oleva loisteputkilamppu vilkkuu viimesillään. Revin sen kohta juurineen tuolta katosta irti.
Mutta tää kuulunee asiaan, tämmönen ylikierroksille paukahtaminen ja paniikki. Kaikki mutterit loksahtaa kyllä sitte paikalleen ku pääsen lentokentälle ja LÄHEN.
Pee ääs. Matkan pituudesta johtuen tästä plokista muodostuu myös ns. elämäploki, joten sallittakoon myös paskojen fiilisten raportointi. Tässä siis ensimmäinen vitutuspostaus. Näitä tulee varmasti vielä lisää.
Sillä kyllä normaalia ihmistä ajoittain vituttaa, vaikka ympärillä olis millanen paratiisi täynnä kaljaa, kissanpentuja, aurinkoa ja komeita tatuoituja könsykkäitä.
7 kommenttia:
Päde-rakas,
luin tän sun tekstis ja tuli ajatuksia. Näitä ajatuksia ei tietenkään saisi sanoa ääneen tai kirjoittaa, ettei saisi vittumaisen ihmisen leimaa, mutta koska mulla on se leima jo, on pakko lisätä sitä mustetta vielä syvemmälle.
Kun sä manailet sitä, kuinka ihmiset päivittelee sitä sun tätä, jää sulta kenties - tiedostaen tai tiedostamatta - huomaamatta, miten sä itse lietsot sitä päivittäisessä elämässä. :-)
Kun sä päivät pääskytysten kirjoitat blogia tai Facebook-päivityksiä, missä muistutat kaikkia kanssaihmisiä siitä, kuinka sä ihan näillä näppäimillä olet just lähdössä ("enää kaksi viikkoa", "enää kolme viikkoa", "enää kuukausi"), sä oikein keräät ihmisiltä huomiota, sympatiaa ja päivittelyä.
Ja sitten kun sä sitä huomiota, sympatiaa ja päivittelyä saat, manailet sitä täällä. :D
Muista: kun alkaa joku juttu rassata ja vituttaa, mieti kuka tai mikä siihen on vaikuttanut. Vastaus löytyy usein peilistä. Ja sitten kun sen oivaltaa, ei enää vitutakaan niin paljoa, pikemminkin naurattaa.
Mä toivon, että sulla on ihana ja ikimuistoinen reissu. Sä et ole yksin.
Hyvä Nalleeeeee!
Oot toki oikeassa, mutta kirjotin ton vitutuspäissäni ehkä vähän liian nopeesti ja sutasten niin jäi se perimmäinen tarkotus ehkä hiukan vajaaksi. Vajaaksi, kuten minä!
Totta munassa leuhotan koko ajan et niin ja niin vähän enää lähtöön, en paljo muuta kykene tässä miettimäänkään. Eikä haittaa se sellanen huomio et nonii, kohta se menee.
Mutta rupes vituttamaan toi "rohkeus"-homma kun sitä nyt muutaman kerran putkeen jostain tuli. Et ai ku oot niin rohkee ku uskallat.
Vitut olen.
Älä vähättele muiden mielipidettä, jos ne pitää sua rohkeena. Sehän on vain siistiä! Voit hetken aikaa paistatella parrasvaloissa ja nauttia saamastasi huomiosta kaikkien muiden rohkeiden naisten kanssa. Hehän sanovat sen vain rohkaistakseen ja kompatakseen sua. Nauti siis saamastasi huomiostasi nyt täysin palkein!
Sekin menee ohi. :D
Miten sie uskallat? Sie oot kyl tosi rohkea... mutta loppujenlopuksi vittu siäki saatana läski vanha lehmä siäl vaa makaat lahnana rannalla ja kittaat kaljaa ja kyttäät nuorii komeit poikii et tonko takia pitää maailmanääriin mennä?
Ja vielä pakko kääntää vielä sitä kuuluisaa veistä haavassa, kun kerran tälle linjalle lähdettiin:
Omaa päätään ei pääse pakoon, vaikka miten yrittäisi maailman ääriin ympäri ämpäri paeta.
Ja nyt puhuu tietysti Herra Kademieli. :D Pidä siis hauskaa ja harrasta villiä lesboseksiä kaikkien ihanien aasialaisten leidipoikien kanssa! :D
Pojat perkele! :D :D :D
Mm minä olen tainnut "haukkua" sua rohkeeksi :-D Mutta en äimistelymielessä et oho miten kauheaa, iik hämähäkkejä ja voihan kännibaalit. Vaan sen takia että oikeasti jätät jotain taaksesi, kodin, kissat, työt, kaverit ainakin fyysisesti jne. Ei reissun päämäärä tai tarkoitus, vaan aito siirtyminen jostakin tutusta johonkin muuhun, hiukan ei-niin-100%-valmiiksi-organisoituun.
Pääasiallinen fiilis sun puolesta on kuitenkin ilo siitä että pääset tekemään jotain mitä oikeasti haluat. Ja minusta jokainen pitäisi elää niin, eli se on kaikille mahdollista eikä vaadikaan erityistä rohkeutta, vaan oivallusta ja nimenomaan tahtoa. Ja tykkään kun tällaista pääsee tunnistamaan ja todistamaan muissa koska en ole itse elänyt ihan mainstream elämää, mitä se nyt tarkoittaakaan. Eli reissullasi sä suorastaan komppaat mua ja mun elämää, ajattelutapaani, tietämättäsi. Paitsi et nyt kerroin, eli kiitos ja pidä hauskaa :-)
Odotan myös tulevia blogejasi, ja ihan sama millä päällä kirjoitat, pitää voida myös purkaa, ahdistua, ärsyyntyä, pelätä ja valittaa, se nyt on sanomattakin selvää! C'est la vie!
Terkkui,
Kristel
Lähetä kommentti