Paskat sukellukset Lembonganilla

Suklauspuljun vene eli...ööö... sukellusvene?
No nyt sitä traagista, itsesäälin ja vitutuksen täyteistä avautumista sukelteluhommista. Tää on se tilitys mikä piti laittamani jakoon jo ajat sitte mut unhoitin aivan.

Miä kävin siis pari viikkoa sitte Lembonganilla ottamassa taas piänen reality tsekin näien suklailujuttujen kans. Dippasin 2 sukellusta Blue Corner Diven kans.

Eka oli kohde Sentul, joka on helppo ja kiva perus-riutanreuna. Toinen oli Toya Pakeh, jota kehutaan koko ton huudilon parhaaks ja hianoimmaks ja kirvottelee kaikenlaisii ylisanoja kokeneilta ja kaiken nähneiltä suklausguruiltakii.

No miun sukellukset meni sit tällee: Sentul. Lämmin vesi ja syvälle menevä sukellus. Miun ryhmän sukellusta veti gimuli, jonka kuulin ennen sukellusta kyselevän toiselta oppaalta et millanens paikka tää oikee on. Luottamusta herättävää. Porukassa oli miun lisäks 2 maailman hitainta vitun munapäätä, joilla oli taskulamput mukana ja ne halus kurkistaa joka saatanan kivenkoloon ja korallitötteröön, ja oikeen ajan kans. Suklausta vetäny gimuli ei kuitenkaa kattonu aiheelliseks hiukkaakaan kehottaa tyyppejä ikäänku pysymään porukassa, vaan homma käänty sellaseks et ne kolojen syynääjät määräs tahdin ja miä ja suklausopas sitte räpistellään ympyrää ja koitetaan ootella kohtuullisen kivassa virtauksessa et nää yhet suvaittee edetä meiän kohille. Ympärillä pelkkää korallia eli mihinkää ei voinu ees tarrata kii oottelemaa vaan se oli polsukutusta ens metri tonne ja sit metri takas, metri tonne ja metri takas. Miulla kiristy pinna ihan totaalisesti ja meinasin räjähtää. Ois ollu just kiva lillua siinä virran mukana ja kattella maisemia mut juu ei, siinä sit polskutin yhtä kohtaa ees taas. Vitutuksen takia ryyppäsin happiputelin niin vauhilla et 30 minuutissa tuli lähtö pintaan.

Lisäks sukelluksen aikana tuli pari vittumaista huimauskohtausta, joita on tullu 3-4 kertaa aikasemminki joskus (sukelluksia miulla siis takana nyt 62, ja ehkä neljällä on huimannu). Ne kestää ihan sekunnin pari, mut äärimmäisen paska tunne veden pinnan alapuolella. Oon pistäny merkille, et aina kun näit huippauksii on ollu ni ne tulee tilanteissa mis noustaan hiukan rivakammalla tahdilla syvyyksistä matalempiin vesiin ja korvat sanoo plop-plop. Netist oon lukenu et liittyy nimenomaan korvahommeleihin. (Jos joku besserwisseri siel taas tietää kaikest kaiken ja tästäkin ees jotain, ni kertokoot lisää et mikä tuo homma on ja mist se johtuu ja pitääkö siitä huolestua enempikii jne).


Toya Pakeh on tos ton veden alla

Seuraava sukelluskohde: Toya Pakeh. Olin vähän kiikun kaakun et lähenkö ollenkaa sukeltamaan. Huippaushomma hiukan mietititytti joo, mutta suurempi syy oli äärimmäinen kanssasukeltajavitutus plus heikohko luottamus sukellusta vetävään gimuliin. Semminkin ku jo veneestä näki, että nyt lähetään sellasiin virtauksiin, et siin on ikäänku tosi kyseessä.  Mutta sovittiin ettei mennä syvyälle ja keskeytän heti jos tulee hiukkaakaan outoja tuntemuksia. Lisäks mein ryhmä yhistettiin sitte toisen porukan kans, jossa pätevämmän olonen vetäjä, joten aattelin et mennää ny sit, ku kert tää Toya Pakeh kuulema on nii hiano. No joo. Oli varmaan ihan hiano, mutta miä en oikee kyenny keskittymää minkään tarkkailuun, koska oli niin vitun kylmä (+22 asteinen vesi, ja miulla vaan 3mm puku + alla ohut surffipaita) et silmämunat jääty samantien päähän. Lisäks virtaus oli todella kovaa, ja vaihto koko ajan suuntaa, ja vaikken nyt menny sen takia järin kummoseen paniikkiin (jess!!!) ni toihan se siihe sukeltamiseen omanlaistansa jännää ja tuli taas sellain olo et vittu miä en kyl osaa MITÄÄ. Puolen tunnin kohalla päätin, et jos ei kohta lähetä pintaan ni valehtelen ku seuraavan kerran kysytää paljoks on ilmaa, kert miä en pysty olee enää, tuleepi hypotermia jos ei kohta pääse aurinkoon sulamaan. Onneks suunnilleen siinä kohin joku hokas et miun lisäks yks toinenki gimuli alkaa sinertää ja olee ihan jääpuikkona et ny on paree viiä noi hytisevät pimut pintaan.

Et joo. Ekan sukelluksen pilas kanssasukeltajat ja tokan se, että oli niin vitun kylmä. Olin ennen lähtöö kyselly et millaset on veden lämpötilat, kert tiedän että palelen ihan perkeleesti jos veden lämpötilat sukelluksilla menee johki ees alle 28 asteeseen. Otan mieluusti kaks märkäpukuu ylle jos tiietään et kyyti tulee olee kylmää, koska jos palelen ni mistää ei tuu hevonvittua ja hörpin ilmatkii saatanallista vauhtia jos meininki menee siihe et jäätyy. Oon vilukissa, en voi mitään, et hei kamoon, siihen on syynsä että viihyn paremmin tropiikissa ku Mordorissa. Mut miulle vaa todettii et höps, lämpöset on veet ollu, sinne mitään kahta pukua tarvi. Uskoin ku kert sanotaa, mut ei ois pitäny. Ois pitäny vaatia se toinen märkäpuku, nyt meni ihan harakoille koko Toya Pakeh sen takia et paleli niin vitusti et mihinkää muuhu ei kyenny keskittymää.

Toi ny oli vaan yks pisara meressä, joka pistää miut ens kerralla jonkuu muun suklauspuljun kyytii. Miä oon joo nirppanokkasukeltaja, sori vaan, oon ollu ehkä liian hyvis meiningeis "kotisuklauspulju"-Lutwala Diven kans, ni palaa käämi jos asioissa lepsuillaan. Mut miuta korvens monta muutakii asiaa ku se, et viitattii räpylällä miun kainolle tiedustelulle kylmistä vesistä. Min miälestä dive briefit oli ihan liian lyhkäset, buddy tsekkejä ei taiettu ees mainita, saati et ois katottu että niitä tehää, siä oli miunkii badi jo meres siin kohtaa ku ite siinä olin tomerana rekulaattorit tanassa et katottaisko kamat hei. Porukkaa rupes muutenkii kaatuun veneestä meree miten sattuu, eikä mitenkää hallitusti et kuka menee ja millo, ei ollu selkeetä ees et mikä ryhmä painelee mereen ekana. Jälkimmäisellä suklauksella ryhmä oli liian iso, oli törmäilyä ja sekoilua, homma levis käsiin täysin, miä en ainakaa tienny enää jossai kohin et missä muu porukka menee, ketä nää on ketkä täs ympäril polskurttaa ja muutenkii... kaikki oli vaan jotenkii ihan vitun sekavaa kaaosta alusta saakka. Oon vaa niin tottunu, että ku Lutwalan kanssa sukelletaan ni on hyvin selkeetä kuka on missäki porukassa ja millon sinne mereen mennään ja kaikki katotaan tarkasti ja ei minkäänlaista hässäkkää ja kaikinpuolin.... Asiat. Tehdään. Niinku. On. Opetettu. Vittusaatana.

Vaikka ehkä miun pitäs keskittyä vaan omaan sukellukseen, eikä olla milläskää mitä muut puuhailee ympärillä? Mut ku miulla on hiukan jonkinlaista paimenkoiraviettiä ja varsinki pomotusviettiä, sellasta et miun PITÄÄ olla (olevinaa) kaikesta vähä jyvällä. 

Lisäks suklausopakset oli miusta jotenkii vähä vitun tekopirteitä ja teennäisiä, ja miuta vituttaa sellanen ihan missä tahansa yhteydessä. Miusta sukeltelu ei ole vitsailun paikka eikä miuta jaksa naurattaa mikää perseenkeikutus ja vitun "heyyyy let's do the mola-mola dance"-mekastus. Senkii ajan jos käyttäis vaik siihe briiffauksee ja asioitten organsointii ni ois parempi. Mut toi tommonen tekopirteily taitaa olla jonkinlainen ton alan ammattisairaus, oon panenu merkille että sellasta vähä väkinäisen ilakoivaa mekastusta tuppaa aika usein sukellusporukoien lähistöllä ilmassa väreilemään. Tosin tää voi olla ihan vaa miun  oma ongelma, ku oon ite tämmönen vähäsen mörkö, ni en vaa ymmärrä ihmisii jotka on asiassa ku asiassa vähä et trallalaa ja wuppiduu.

Oon niuhottaja, ai nou, mutta sukellushommis miul ei oo huumorintajuu eikä minkäänlaista joustokykyy. Että jos miulla olis jo sen aiemmin mainitun natsiretki-konttorin lisäks sukelluspulju, ni jumalaare siellä mentäs niin tiukassa järjestyksessä et siin jäis 50 Shades Of Greynkii pienet sadomasokistiset kurinpidot ihan toiseks. Miun Natsiscuba-puljun sukelluksilla ei kukaa pierasis kuplaakaan ilman et on etukätee sovittu millon ja kuinka ja kenen luvalla se tehää.


Miä luulen, että en tule tuon Blue Cornerin kanssa enää sukeltamaan. Miulla jo viime elokuun visiitiltä oli vähä hampaankolossa, mutta aattelin et koklaan ny kuiteski viä ja ku täl visiitilhä miä en tee ku pari sukellusta ni helpoiten menee tutun puljun kans. Mutku ei vaan jotenkii meil kemiat kohtaa. Ens kerralla ku Lembonganille menen (en luovuta vieläkään, kesytän ne hyiset seikkailuvedet vielä!) ni meen reippaasti ja avoimin miälin jonkun muun diveshopin kyytiin. Hyviä suklailupuljuja Lembonganilta saapi täten suositella, kiitos pliis. Sellasia joissa hommat tehää niiku kuuluu, missä on sellasta vähä niiku sukellusnatsitusta ilmassa, ja varsinki veessä. Et sukelletaa naamat vakavana, ei vitsailla, mennään mereen tiukassa järjestyksessä ja pelleillään vasta sitte myöhemmin oluen ääressä. Kiitos.

Että näin meni tällä kertaa. Toi Lembongan ei vaa suostu olee miun kans samoil biorytmeil ollenkaa näien sukellusten suhteen. Aina jonkiilaist kiipeliä kehissä. Perkele sentäs.

Mut ehkä se on hyvä aina välil palautuu ns. maan pinnalle ja tajuaa et täsä ollaa viä aika alottelijaa, turha ruveta kuvitteleen mitää.

Saas nähä miten tän Sempornan saariston ja Scuba Junkies -suklauspuljun kanssa hommat oikee sujuu. Siitä tuun kertoo joskus viikon päästä.




Kommentit

Anonyymi sanoi…
Hyvä! Turvallisuuden kanssa ei pidä leikkimän.

T
/mek sanoi…
Tommosia nuo sukellusfirmat pakkaa vähän olemaan joka paikassa. Noille oppaille kyllä maksetaankin niin vähän ettei ihme jos mola-mola kiinnostaa enemmän kuin totinen duuni.

Oman vähäisen kokemukseni mukaan kannattaa valita sellainen pulju jossa on saksmanni omistajana/vetäjänä. Jo alkaa homma toimimaan sotilaallisesti, saatana.
Taina - MoveMe sanoi…
Joo, minäkin kannatan saksalaista komentoketjua. Seabees Khao Lakissa Thaimaan Similanin vesien juuressa oli niin asiantuntevaa että! Opittiin miehen kanssa ihan uusia juttuja vain siksi että ilmaistiin että höritään ilmaa nopsaan. Sitten puoliksi pakottivat ottamaan turhia painoja pois. Miehellä puolittui lisäkilot... että silleen :)
TriathloNisti? sanoi…
Tere, täs just Liikuntalääketiede -kirjasta tenttiin pänttään mm. sukellushommeleita ja vaikuttais sille että toi huippaus johtuu liian nopeesta noususta: typpi muuttuu narkoottiseksi kaasuksi kun sen osapaine kasvaa tarpeeksi. (Jos oikein pahaks menee niin typpi alkaa kuplia kudosnesteissä -> sukeltajantauti). Nyt tulee suora lainaus kirjasta: " Typpi- eli syvyyshumalaan pätee "Martinin laki": 15 metrin syvyys vastaa yhtä martinia tyhjään vatsaan, 30m kahta, 45m kolmea jne. Syvyyshumala poistuu heti pintaa kohti noustessa eikä jätä krapulaa tai muita vaurioita, kuten happimyrkytys." Eli ollaan varovaisia niitten typpimartinien kanssa ;)

Tsekkaa myös nämä

Madafakin MATI LAMPU!

Hiekkakikkareen kuulumiset: kobra, kissabile, siämenneste, vuohet

Naapurin vuohet kävi kylässä

Hei me rakennetaan!

Työlupauutiset