1.11.2011 Päde läks menee, menolipulla itsensähoitovapaalle. Heinäkuussa 2013 tuli päätettyä, etten palaakaan Mordoriin. Nyt on koti ja arki Hiekkakikkareella Indonesiassa.
perjantai 2. marraskuuta 2012
Pikkurääpäle tuli hoitoon
Katsokaa! Tuommonen on miulla hoidossa muutaman päivän! Hyvät hyssykät sentään! Vallan tässä meitzi löys itsestään äidinvaiston!
Pikkurääpäle on Lutwala Diven tyyppien muutamia päiviä sitten kadulta löytämä orpo raukka. Oli kyhjöttäny verisenä tien poskessa. Tyypit oli ettiny emoa lähitienoolta ihan vimmalla, muttei löytyny mistään. Varmaan emo hylänny toivottomana tapauksena tai jotain. Ei tietoa mitä tuolle oli käyny, mutta Lutwalan ihanat korjas kissavauvan talteen. Tarkemmissa tutkimuksissa ei löytyny mitään isompia vammoja, joten nyt huolehitaan vaan että hää syö ja juo ja pissaa ja kakkaa. Pitää vähän ruiskulla ruuttailla juomaa naamioon mutta itte hän jo syö. Pylly pitää pyyhkiä vessareissun jälkeen ja silmiä tarttee putsailla. Tarmokas on hän ja leikkii kovasti, sitte kupsahtaa uneen niille sijoilleen.
Lutwalan omistajaporukka läks tänää muutamaks päiväks Komodolle käymään ja soittivat miulle eilen et voisinko mitenkää ottaa tuota pientä hoitoon heijjän reissun ajaks, ku suklauspuljulle jää vaan sukellusporukat nyt mestoille eikä he ehi olee ympärivuorikautisesti varaemona ku pitää hoitaa sukellushommia. Totta munassa miulle passas. Tänää aamulla kävin rääpäleen hakemassa ja tuolla se nyt nukkuu. Että on liikuttava!
Rumahan se kyllä on. Niin isot korvat ja silmätkii pullottaa päästä, ihan ei jalkojen koordinaatiokaa oikee viä pelaa ja meno on sellasta huteraa ja hapuilevaa. Kovasti hän huutaa ja on läheisyysriippuvainen.
Aim in lööööv.
Hassua oli myös että Tauski on ollu kateissa vimoset 3 päivää. Olin jo luopunu toivosta, et tokkopa Tauski enää palaa tähän miun huudiloille, jonneki muualle on muuttanu. En ollu sillälailla kovasti huolissani, Tauski on tarmokas ja pärjää kyllä.
Ni sitte: meen tänää aamuvarhain Lutwala Diveen, joka on siis aika kaukana tästä missä asustelen. Kasailen pikkurääpäleen survivalpakkausta justiisa kassiin ja oon tekemässä lähtöä. Ni kauheella maukunalla jalkojen juureen juoksee pieni kissa kiehnäämään ja hetken kattelen et kukas vittu tämä on ku ei tää ole Lutwalan kissoja lain ja Lutwalan tyypit siin kertoo että eilen illalla se ilmesty eikä suostu poistumaan. Kattelin sitä hetken ja selitin jo tyypeille että miulla oli ihan samannäkönen mutta se on ollu nyt useemman päivän hävyksissä, juu, justiisa tollanen mutka silläki oli hännänpäässä ja.... ei jumalaare, vittu, sehän ON miun kissa! TAUSKI! Kääntelin ja vääntelin kissan viä monee otteesee ja kyllä näin oli, oli rupi niskassa just samassa kohtaa ja kaikki, eli uskottava se oli. Tauski löyty.
Että ei sitte muuta ku pikkurääpäle kantokopassa toiseen käteen ja Tauski toiseen kainaloon ja kotio Kakkosen Koralpiitsille. Saa nähä pysyykö Tauski täs, hänel on tapana lähtee vähä vaeltelemaan, mutta ainaki nyt saa vattasa täyteen ni jaksaa sitte seikkailla, jos on tutkimusmatekoille pakko mennä.
Tauski nukkuu tuol terdellä nyt ja pikkurääpäle kantokopassaan.
Miulla on siis nyt tiistaihi saakka täs äidilliset velvollisuudet, ei pal muuta tarvitte tehä ku kökkiä kämpillä emoilemassa tuon pienen kanssa. Ulos sitä en uskalla paljoo viiä, ettei muut kissat aivasta päin naamaa ja lunssapöpö hyppää vauvaan.
(Peeääs: Muuta asiaa tuleepi tossa myähemmin, nyt kert on sopivaa puuhaa tää netissä nakuttelu ku ei täst murjulta oikee voi mihkää lähtee. )
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tsekkaa myös nämä
-
Tämä on viimeinen postaus blogiin tässä osoitteessa. On tympiny tämä bloggeri jo pitkään ja nyt oon vihdoin saanu nysvättyä uuet sivut, miss...
-
Valaistuminen tulossa tulivuoren takaa Pitkällisen pohdinnan, stressaamisen, arpomisen, lantinheiton, höpsismin, kitinän, vikinän, itk...
-
Miul on viiminen päivä Taalasmaan Ullana menossa. Sen kunniaksi (ja koska oon vähän väsymyshysteerisessä tilassa, nukuin huonosti ja heräsin...
-
Hyvää uutta vuotta. Toistaseksi tämä 2019 on ollu aikamoista pahrustamista, mutta annetaan tälle vuodelle vielä kuitenki mahollisuus. Miul...
-
Miun piti tänää kirjotella ihan toisenlainen plokihomma mutta... Dimmu kuoli aamulla, miun syliin, kahen päivän sairastamisen jälkeen. O...
3 kommenttia:
Voi pientä! Oih! Onneksi on nyt sun hellien käsien ja syrämen äärellä!
Voi hyvänen aika mikä rääppis :-) Ethän sä voi sieltä mihkään Mordoriin lähteä ikinä kun sulla on aina uusia kissahoidokkeja!
Tosi reppanan näköinen, onneksi sä olet siellä hoitamassa katteja kuntoon :)
Lähetä kommentti