Kissavauvablogipostaus

Rääbäle

Ui hellanduudelis sentään. Mussunmussun, tui-tui-tui, lässynlässyn!

Biäni rääbälehoidokki on herättäny miut tänää aamulla viieltä. Sit se on syäny kissanruokaa ja juanu maitoa ja vettä olen ruutannu ruiskulla naamioon. Pissalla on käyny ja järkyttävän kokosia kakkoja hän on punnertanu, oikee sillai äheltämällä, piti ihan ääntäki samalla, et siin oli todella sellanen tekemisen meininki. Kakan väri oli rusertavan kellertävä ja koostumus notkea. Pylly on pyyhitty ja välillä tassutki pitäny pestä ku pöhkö on sitte tampannu oman aikaansaannoksensa ylitte tomerana. Kovasti hän koittaa kaivaa kuoppaa tarpeilleen ja peitellä, mutta toistaseks koordinaatio näien touhujen ja varsinaisen asian kanssa ei oikeen toimi. Viereen menee, joka kerta.

Ulkoiltiin varovasti aamulla rannalla ja äsken käytii toinen happihyppely keittiölle hakemaan kissanruokapurkki jääkaapista.

Nyt ois miusta jo nokosten aika, että miä pääsisin kaljalle, mutta tuossa tuo kiipeilee miun paitaa pitkin ja määkii, eikä osota minkäänlaisia merkkejä et nukuttais.

Tää on kuulkaa rankkaa ja uuvuttavaa tää vauvanhoito. Miä oon jo aivan romuna ja näännyksis.

Luaaaaaajan kiitos miulla ei oo koskaa ollu sitä dikitaalista kelloa, joka ois ajanu hulluuteen eli omien, oikeitten ihmisvauvojen väsäämiseen. Kiitos, ehkäisyvälineet ja -keinot... eiku siis neitsyys ja selibaatti!

Ei juma! Nysse sammu! Äiti lähtee kaljalle! Moi!

Rääbäle syä

Rääbäle kakkaa

Rääbäle tutkimusmatkailee

Rääbäle nukahtaa

Rääbäle heräs