Moottoritiellä on puuma: Saarihommeleita

Mabulilla on laituri

Iltapäivää kaatosateen kastelmasta ihanasta Sempornasta. Ah tämä kaupunki, joka on sekä ruma että haisee persetehtaalta. Täällä on ihanaa. Ukkonen myllää, sataa kaatamalla, olen järkyttävässä flunssassa ja retkotan vaan kämpillä vuoroin nukkumassa ja vuoroin lukemassa kirjaa. Just ja just oon saanu aamulla käytyä vähä juomassa kahvia ja imeskelemässä pari palaa meloonia (ruoka ei maistu taaskaan) sekä perumassa tälle päivälle buukatun sukelteluretken hianoille saarille (vituttaa ihan kyrpänä). Ja kipasin myös apsteekissa hakemassa säkillisen (KIH!) kaikenlaisii lääkkehiä. Ku halvalla sai. Nyt ehkä pysyn tajuissani sen verran, et saan vähä asioita hoiettua, ja plokinki päivitettyä.

Viis päivää ja neljä yötä vierähti hianolla Mabulin saarella. Siällä lähinnä sukeltelin ja opettavaisia sukelteluja sukeltelinkin. Kaikenlaisii erikoiskokemuksia kertyi, ekoja kertoja monen asian kans, ja oon nähny niin monta haita et rupes jo haukotuttaan. Mut sukelteluista tulee erillinen vaahtoominen jahka jaksan muistiipanot jalostaa julkasukuntoon. Et niist hommist ei täs sen enempää. Paitti sen verran viel, et ei toi sukellusresortissa majailu kyl järin paljoo helpompaa ole vaikka kuinka olis itekin sukeltelija. Siä on tismalleen yks puheenaihe. No, kyllähän sitä muutaman päivän jaksaa ja ku enivei suikkasin joka ilta viimestää kasilta nukkumaan ni oma rauha ja omat jutut itteni kans jee.

Bajauttelijoitten kylä

Muilta osin Mabulin saari oli aika lailla ennallaan, ei oo hirveesti muuttunu siitä mitä se oli 3-4 vuotta sitte ku ekaa kertaa kävin. Aikamoinen kontrasti täsä tuli kyllä havaittua, ku justiisa oli Vähiksen kans porskutettu Kota Kinabalussa, jossa aika sellanen keskiluokkanen meininki ostareineen, Starbuckseineen ja luksus-merenranta-taloineen, ihmiset käyskentelee tip-top-lookissa ja shoppailee ja hengailee viileen coolina kaupungilla ja ajelee hienoilla kiiltävillä autoilla. Ni sitte Mabulilla ku paikallinen asutus on risu- ja aaltopeltihökkeliä, ja ihmiset erittäin, erittäin köyhiä.

Mabulilla ja lähistön saarilla asuva kansa ei ees oo malesialaisia vaan enimmäkseen bajau-nimistä sea gypsy -porukkaa, joista suurin osa on täysin maattomia, eivät siis oo minkään maan kansalaisia. Satoja vuosia senku merillä seilanneet ja käyneet maissa vaan hakemassa vettä ja hautaamassa kuolleet. Nyt sitä porukkaa on sit osittain asettunu tuon tienoon saarille. Ja kun heil ei oo minkään maan kansalaisuutta, heil ei oo mahollisuutta tehä ns. oikeita töitäkään, koska ei oo papereita, eikä oo myöskään minkään maan tarjoomaa huolenpitoo tai turvaa. Lähtien siitä et ei ole kouluja. Mabulilla toimii hyväntekeväisyyskoulu School Of Hope, joka tarjoo noille maattomille lapsille (Mabulilla asuu 2000 bajauta, joista 800 on lapsia) ees pienen peruskoulutuksen ja yleistä valistusta. Miuta ei paskaakaan kiinnosta ihmsiin liittyvä hyväntekeväisyys, myä pahantekijät ei ansaita mitään muuta ku jatimatikilla ottaaluuhun, mutta koulutuksen näen tienä sivistymiseen ja sitä kautta mm. ympäristön kunniottamiseen, joten menin määki sitte ostamaan vähä School of Hope -postikortteja ja jonkuu lapsityövoimalla siä koulussa punotun narun jalkaan.

Mukava saari on Mabul ja oisin siä mialuusti ollu pitempäänki sukeltelemassa ja laiturilla eteeristä käyskentelyä teeskentelemässä.

Sipadania puolustetaan armeijan voimin

Mabulin lisäks käytiin sukelteluretkellä Sipadanilla. Sipadan on kuulkaa hurja saari. Tai saaressa ei kai mitään hurjaa ole, mutta ne veet siin ympärillä! Saari pojottaa siä yksinäisenä plänttinä keskellä vesiä, jotka on paikoin jopa 2 kilsaa syviä. Hurjaa oli siä laiturilla seisoskella, siin laiturin alla vettä ehkä 3 metriä, mutta pari metrii laiturin nokasta vesi on synkkää ja siitä putoo heti 600 metrin syvänne. Että siin ei pal käsipohjaa polskutella. Muuten saari on aika komia ja pysynee sellasena. Siältä on kymmenisen vuotta sitte häädetty kaikki majotuspaikat pois ja saari on tiukassa suojeluksessa. Siä on vakinaisena asujaimistona ainoostaa armeijan piäni bunkkeripiste missä jatkuva miehitys. Sukellusturistejakaan sinne ei vyöry loputtomana virtana, koska suklaajien määrä on rajotettu, ja ainostaan 120 sukelluslupaa myönnetään per päivä. Hianoa oli ja veen alaset meiningit oli todella omanlaisiaan. Mut niist vouhotan sit suklausjutussa ihan kreisisti.

Sitte oli myös päiväretki Siamilin saarelle, joka sekin oli oikee sellasta postikorttikamaa.

Tääl on paljo ihan mahtavan kauniita, hienoja saaria ja miun oli tarkotus nyt tästä persetehtaasta (Semporna) käsin retkeillä ja vähä myäs sukellella pari päivää tua muilla saarilla viel, mut tänää oon ollu flunssan ja hermoromahduksen/infernaalisen vitutuksen/stressin (asioita Mordorista) takia ihan pois retkeilykondiksista. Saa nähä josko huomenna jaksais jotain. Jos en jaksa ni en sitte. Mul on oma, mukava huone ja ilmastointi ja lukemista. Pärjään kyllä. Ja nuo saaret pysyy tuolla kyl, tuun takasin viä, ehkä hyvinki pian, luulen.

Perjantaina miul on lento Kuala Lumpuriin, lauantaina sieltä Balille ja sunnuntaina pikavene alle ja kotiin Gilille. Pakahdun onnesta! Tää Borneon visiitti on ollu ihan mahtava mutta kyllä miun syrän jo parkuu takasin omalle hiekkakikkareelle.

Budjettikazaus viä lopuks: marraskuussa meni rahaa 2 300 euroa. Hirveesti taas, mutta siihen sisälty noin 350 eurolla sukeltelua, eli kaikki sukeltelut kotona Gilillä syyskuun lopulta marraskuun puoliväliin saakka (niitä oli paljon, mutta saan kotisuklauspuljusta jo huikeet alennukset ku oon siellä sukeltanu niin vitusti) + pari dippausta Lembonganilla marraskuussa, ja jotain tulevaisuuteen sijottuvia lentoshopinkeja ym sälää. Se on aina toi ku persettään vähäkään liikauttaa ni kustannukset nousee heti, ku on siirtyilyjä ja retkeilyä ja sellasta matkustelevaista vallatonta irstailua rahojen kans.

Näin. Kuvia saarilta tähä lopuks ja seuraavat kuulumiset tulee joskus jostai. Ja se sukellusvaahtoominen täsä lähipäivinä, lupaan ja vannon. Meikä heittää nyt nappeja naamaan ja ottaa piänet nokoset, moi!

Min rivarinpätkä Mabulilla

Tommonen entinen öljynporaamislautta pilaa maisemaa suoraan Mabulin edustalla. Mut sen alla on hienoo sukellusta. Tonne voi myös majottua. Kuuklatkaa Seaventures, löytynee sillä.

Rantameininki Mabulilla

Scuba Junkie -kissa. Hän oli ihana kehräävä sylissäpitomirri.

Paikalliset ipanat vaati et ota kuva. Sit yks yritti kinuta rahaa mut joku isompi läppäs sormille ja toru et NO MONEY, STUPID!

Taiteelliin asetelma

Laskuveen aikana tyypit ryntäs mereen kerää merisiilejä

Ystävällinen piäni kissa kylillä

Asutusta

Hautuumaa. Vieressä oli justiisa kuoppajaiset menossa, mutta en tohtinu niin yksityisesta tilaisuudesta ruveta kuvia räpsimään.

Piäni kontrasti on tässäkin ku paikalliset asuu tällee...

...ja sit punkerot turistit voi asuu vaikka tällee. Nää vetten päälle pykätys luksukset suorastaan huutaa et "ota joku isomunanen könsikäs ja tuu tänne viikoks kutee ja panee". Asia selvä, laitan ihan just hakuu päälle ja sit eiku rynkyttämään just tonne!