perjantai 24. tammikuuta 2014

Klinikkahommelit ongoing


10 päivää kissaklinikkaa takana, viälä kuus päivää eessä.

Oisko ollu kaks vai jopa kolme päivää etten oo itkeny kertaakaan päivän aikana. On ollu vähä rankkaa, kaikin tavoin. Pitkiä päiviä, aikasia aamuherätyksiä, kissanpentuja, kirppuja, matoja, ihania kissoja, kipeitä kissoja, kuolevia kissoja, oksennusta, kusta ja paskaa, kaatosadetta, säätämistä, siipirikko lintu, kuoleva vuohivauva, vittumaisia ihmisiä, mukavia ihmisiä, hysteerisiä ihmisiä, ihania ihmisiä.

Opettavainen kokemus kyllä tää tämänkertanen rupeema. Voin kertoa että seuraava klinikka tuleepi olemaan huomattavasti natsitetumpi, oltiin miten syvällä indoneessialaisessa istuskelukulttuurissa hyvänsä. Tyhjentävä tunteenpurkaus tuleepi tänne luettavaks kuhan klinikka on saatettu loppuun, jälet siivottu, romut varastoitu ja sillai. Ja kuhan oon ehtiny klinikan jälkee myäs hiukan lepäämään, itkemään ja juomaan kaljaa. Ei vältsysti em. järjestyksessä.

Muutamia kuvia alla ja päivittäin päivityvässä feispukin kuva-alpumissa onpi lisää, klikkaa tästä ni sujahat sinne.

Min Zorron paha puhennu mätä silmämuna poistettii ihan ekana. Zorro oli klinikan eka potilas.

Ja Silvennoisen Heikiltäki vietii kepexet

Tämmösen madon kiskoin yhen kissapennun perseestä

On vähä satanu. Piti harjottaa vähä fäshöndisainia ja paskarrella veen kestävä univormu ni kelpas sitte juosta leikkaushuaneen ja odotustilan ja heräämön ja vessan ja kaupan ja kuppilan väliä.

Häntä ei hukuteta, hän saa siinä justiisa kirppukylvyn






tiistai 14. tammikuuta 2014

Munan niminen pimu, karkuripotilas ja tarvin lomaa



Päivää. Tai huamenta oikiastaan.

Trooppisella Hiekkakikkareellakin voipi saaha burn-outin ja miä olen jo toinen koipi tiukasti semmosessa. Tää alkuvuasi on ollu niin raskas ja murhetta täynnä, plus on ollu vitusti ähräämistä kissaklinikan orkanisoimisessa ja sitte olin just 4 pitkää päivää vähä niiku duunihommissaki ja nyt pukkaa päälle vitullista flunssaa ja miä olen aika finaalissa sekä henk et fyys. Mutta jaksaa jaksaa, pakko jaksaa! Parin viikon päästä helpottaa. Paitsi sitte on jonossa kirjotushommia ihan vitusti ja pitää käyä poistumassa maastaki ja pitää käyä töissä ja se helvetin divemasterismiki tartteis aika kohtapualiin keretä nyppimään loppuun. Voi hyvänen aika. Tartteisin lomaa, jos ois sellaseen rahaa.

Majataloduunihommat on ollu kyllä hauskaa. Eilen oli naamassa pitelemistä kun tuli uus plikka tyähaastatteluun. Sen nimi on Muna. Meinasin hajota atomeiks ku se oli siinä et helou, mai neim is Muna ja miä olin siin lärvi ihan solmussa etten rupenu tirskumaan. Selitin sitte myöhemmin miun pomoystäville että meil kattokaas suamen kiälessä muna tarkottaa sekä kananmunaa että kikkeliä. Ja sitte tuli eilen asusteleen sinne yks hispanjooligubbe, jonka sortsit roikku niin alhaalla et siältä pilkisti jo herra tiäs mitä sen etumuksesta. Miä en tiänny mihin sitä ois öögasa laittanu ku se tuli siihen tuimana kyselemään polkupyärän vuokrauksesta. Oli tekemistä, se oli hiinä ja hiinä etten seonnu selityksissäni. Lähellä oli etten sanonu et "jees, you can rent a penis for 30 000 rupiah per day... no, BIKE, I mean BIKE, you can rent a BIKE!".

Näin käyttäytyy varhaiskeski-ikänen jälkeenjääny nauta täällä tropiikissa. Olen aikuinen.

Mutta joo, vaikka oon uuvuksissa ja vähän sellasen väsymysitkun partaalla täs jo tovin ollu, ni ei tää täällä kuiteskaa tunnu läheskään siltä miltä vastaavat stressijaksot on tuntunu sillo entises elämäs siä Mordorissa. Nyt kun miä koen tekeväni jotain millä on oikiasti merkitystäki, ja puuhaan tärkiää asiaa (vaikka eriäviäkin mielipiteitä asiasta on, mutta ne saa HV), ni se antaa voimia pykertämiseen.

Fakta kuiteski on, että tää miun kissarojekti alkaa riistäytymään käsistä. Miä en kauaa enää yksin tähän pysty. Mutta pitää miättiä hommien orkanisoimista ja sellasta "miten tästä eteenpäin"-hommaa tuossa sitte ku kerkiää ylipäätään miettimään mitään. Se pysyvä eläinlääkäriasema täytyy tänne saaha, keinolla millä hyvänsä. Sitte helpottais kyllä, ei ois niin avuton olo. Nyt miä oon aika mäsänä ku ihmiset soittelee koko ajan sairaista kissoista ja miul on keinot aika vähissä kaikkien auttamiseen. Ahistaa tavattomasti, varsinkii jos sattuu olee tuttuja kissoja tai tuttujen kissoja. Vanha riesa eli syyllisyys nostaa taas päätään, eli miä vähä syytän itteeni jokaisesta kuolemasta. Että miun vika ku en pystyny auttamaan. Se on aika raskasta semmonen.


Miusta tää on aivan ihana kuva. Seek on kovin pipi vielä tuossa, mutta Destroy pitää seuraa ja antaa lämpöä ja läheisyyttä siskolleen. Voijjettä.
Mutta nii. Tilannetiedotus sairastuvalta! Reilun vuorokauden kateissa ollu Hietsuki löyty tuosta ihan läheltä yhestä puskasta, ja oli kipiä mutta nyt on paranemaan päin jo vahvasti. Destroy on jo ihan terve mutta on yhä kotiarestissa, lähinnä pitämässä siskolleen Seekille seuraa. Seek selviää, se varmistu eilen aamulla kun heräsin ja sain paskahalvauksen ku menin kylppäriin eikä Seekkiä ollu missää. Hokasin nopeesti kyl et se on jumalaare jollain helvetin ilveellä livistäny kylppärin seinässä ylhäällä olevan tuuletusaukon kautta ulos. Tuuletusreikä on tilkitty moskiittoverkolla ja kaikkee, mutta eipä se ollu paljo Seekkiä pielly, verkosta on yks kulma riekaleina nyt. Miä olin ihan paniikis et nysse saatana on painellu johonki piiloo mutta onneks ku menin pihalle huutelee ni se tuli heti aian ylitte reippaalla loikalla ja määki siinä ihan muina potilaina et no moro, mitä asiaa. Se syä jo aivan hotkimalla ja silmissä on sellanen normaali katse, eikä mikää sumunen ja vaivanen sairastajan ankea silmänlurputus.



Bad Ass Cat. Huamakkaa komiat vaippamalliset persekääreet!
Miun piti nyt sitte muuttaa nuo sairastajat vieraskammariin, ku sieltä ei pääse karkuun. Bad Ass -kissan eli sen kenen perse on palanu, hänet siirsin kylppäriin, jahka olin kuurannu kylppärin parhaani mukaan puhtaaks noien oksennelleitten ja ripuloineitten potilaitten jäljiltä. Uuen huonejärjestelyn jälkee kaikki okei, ajattelin. Meni vartti ja kuulin kauheeta rytinää kylppäristä ja menin kattoo, ni siä Bad Ass istu suihkuseinämän päällä ja oli justiisa hyppäämässä sinne tuuletusaukkoon. Se reikä on nyt tilkitty Bintang-pahvilaatikosta paskartelemallani esteellä. On komia ja valtavan kaunis, ja paree ollaki, koska miulle esteettisyys ja sisustusasiat on aina ollu tosi tärkeitä, kaiken pitää olla just tip top ja viimisen päälle suaraan sisustuslehestä.

Oon valtavan iloin ja kiitolliin et Seek and Destroy ja Hietsu näyttävät toipuvan. Samalla miulla on hirviä katkeruus, ja se syyllisyys, siitä, että Dimmu ei selvinny. Tismalleen samat hoitohommat on kaikkiin kissoihi ollu käytössä, mutta toiset toipuu ja toiset ei. Oisin niin suonu että Dimmun oisin saanu pitää.

Huamenna alkaa kahen viikon kissaklinikat. Eka satsi eläinlääkäreitä (kaukaa Suamesta kuulkaa!) saapuu Hiekkakikkareelle jo tänää. On tuhat ja yks asiaa säädettävänä viälä, pitää juasta tänää siel ja tääl ja tual ja ties mitä. Mutta sitte puurretaan pari viikkoa aamusta iltaan. Seuraava vapaapäivä miul on helmikuun eka päivä, paitsi että se on lauvvantai ja suattaa olla että se on sitte taas viikonloppuduunit majatalon tätinä eessä heti. Persaukisen on pakko vatkaa!

Tämä ploki ei tässä kuussa enää paljon päivittyne, emmiä ehi, luulen. Jos on aikaa kirjotella ni sitte paukut menee tuanne kissaplokin pualelle, ku pitää raportoia kui klinikat sujuu.



TUOSTA minä haluan saaha maapläntin, niin eläinlääkäriasemaa varten kuin pientä kissakahvilaa varten, sekä myäs miulle ittellein siihen ikioma uus Palatsi, kiitos.

Sammakkopornoa

Huge cock

Majatalon tyäkaveri

Majatalon tyäkaveri otti siestan

Pössy. Hän on niin tyytyväin nyt kun asuu sisällä Heikin ja Zorron kans.

Destroy

Seek. Kattokaa kuinka on terveen kissan katse!

Hietsu

Zorro ja Heikki



maanantai 13. tammikuuta 2014

Palatsini keittiössä: laiskan ja käettömän kokin kasviscurry

Tämmöstä keventävää paskaa nyt tähän väliin laitan. Esittelen toissapäiväsen pöperöni. Tuotos oli yhistetty aamiainen, lounas ja illallinen, inkluudin välipalat. Koko setti yhellä lautasella! Miten kätevää!

Mässy on kasviskurry ja näin se valmistu, tsek it aut!

Tarvikkeemme ovat: yks nahistunu sipuli, yks vetelänpuoleinen porkkana, purkki kookoskermaa ja pussukka valmista kurrytahnapaskaa.

Pilkotaan vihannexet

Porkkanat ekana pannulle ku ne on niin jämäkkää settiä et he ei sekunnissa kypsy

Huomataan et kas, siellähän meillä onkin riisikeittimessä jo riisit valmiina, koska vihreä valo palaa

Ai kato siinä valmiskurrytahnapaskapussissa on ohjeitaki, mut ei niitä jaksa noudattaa

Laitetaa sipulikki sinne pannulle vähä tiriseen

Rehut kattilaan ja vettä kehiin, antaa porista

Avataa se valmistahnamäskipakkaus ja siä on tommosta ines

Laitetaa se valmistahna sinne kattilaan kans, antaa hualella kiahua

Otamma riisiä lautaselle

Huamattiin et aijoo, se kookoskerma pitiki viä lisätä sinne kattilaan. Lisätään ja sit annetaa kiehahtaa viä uuellee ja saa pulputtaa siinä tovin

Sitte lapioidaan sitä upeeta kasviscurrya siähe riisin päälle. Oksennukseltahan tua näyttää mutta ihan hyvältä se maistu. Ei makuhermoja räjäyttävä ruokaelämys mutta ku laiska ja käetön kokki ei jaksa nähä vaivaa vattansa täyttämiseks.

lauantai 11. tammikuuta 2014

Hän syä!


Hän syä! Ja velipoika kannustaa viäressä, et veä ny, veä nii et napa naukuu!

Seek syö! Hän syö! Ruokaa! Aivan itse! Siinä kuulkaa tirahti onnen kyynel eilen kun Seek siinä aikansa ruokalautasen ympärillä pyöri ja haisteli ja sapuskaa kaipaavasti tuijotteli, mauku kovasti, ja sitte hyvin varovaisesti hiukan lipaisi, pienen nokareen sieltä noukki ja SÖI! Ja nyt aamullaki ku laitoin whiskasia lautaselle ni siähen hän meni ja sieltä närkki mässyä kupuun. Ei mitenkään ahmimalla veä, mutta kaikki on plussaa mikä menee kurkusta alas ja siellä pysyy. Oksennellu ei ole enää muutamaan päivään, veriripulipaskamyrskyki on rauhottunu. Hän tepastelee ja pitää hirviää meteliä ja vaatis ulospääsyä, mutta pihalle ei ole asiaa vielä aikoihin.

Varovaista toiveikkuutta on Palatsilla nyt Seekin suhteen. Olen niin kiitollinen jos hän toipuu, niin kiitollinen! Seek ja velipoikansa Destroy, nehän synty miun käsiin viime huhtikuun lopussa ja oon heitä siitä asti paaponu, ni hyö ovat miulle tavattoman rakkaat mirrit myöskin ku oon heitä vauvasta asti seurannu. Niiku on rakkahia kaikki muutkin tietysti, mutta toki miulla suosikkeja on. Dimmua nyt ei kukaan ylitä, Dimmu oli miun bestis, ja hänestä ei nyt enää tän enempää kert alan itkee taas jos häntä enempi mietin.

Mutta ei niin hyvää ettei huonookin. Hietsun Kirppis on kadonnu. Hän oli vähän voipuneen olonen tuossa päivän pari ja miä tuuppailin antibioottia kitusiin ja toivoin parasta. Mutta ku Palatsini kammarit on täynnä, en voinu häntä sisälle laittaa. Aattelin ettei se mihkään lähe, ku ei oo lähteny koskaan, aina pysyny siinä pihassa. Eilen aamulla viimeks hänet näin ja illalla kävin huudiloita nuahoomassa et joss löytäsin sen jostai mutta ei vilaustakaan. Yöllä oli ihan järetön kaatosade ja miuta ahistaa ja syrän särkyy ku mietin että se jossain makaa kipeenä ja yksin ja vettä räimii niskaan. Painajaisten aineikset kasassa.


Adam Lambert
Hietsu ku lasketaa mukaa ni miun pesueesta on nyt poistunu tämän vuoden aikana (onhan jo vuoden 11.päivä...) 7 kissaa: 4 on haudattu ja 3 on kadonnu. Talo tuntuu tyhjältä, varsinki ulkotilat, ku siinä ei tällä hetkellä oo ku 4 mirriä enää. Normisti ku aamulla avas oven ni oli kymmenkunta kattia pihalla sinkoilees ja määkimässä sapuskaa. Ny on enää Mini-Sosis, veljensä Danny, Äitikissa ja Adam Lambert. He on kaikki onneks pontevia ja aikuisia ja vahvoja ja terveitä (koputi-koputi-koputi puuta tähän välii) ja pysykööt sellasina, kiitos pliis. Sisällä asustaa 6 kissaa eli Palatsini häntäluku on enää kymmenen.

Miä toivon että tää viirusperkele ois nyt kuluttanu ittesä loppuun ainaki täällä miun huudiloilla. Tiijä sitte mikä tää on, kissaruttoahan on moni veikannu mutta vaikia sanoa. Miä myäs toki arvostan kaikki avinkkejä ja muita mitä on tullu, vilpittömin mielinhan porukka haluaa neuvoa ja auttaa, mutta muistutan kans, et myä ollaan ja eletään täällä tilanteessa ja olosuhteissa jossa ei oo mahollista hoitaa kissoja niiku kaikkien steriiliyssäännösten mukaan pitäis tämmösissä tapauksissa tehä. Semmoset "kaikki sairaat kissat pitää eristää ja kaikki paikat on steriloitava ja rokottakaa nyt herranjumala kaikki kissat siellä"-kehotukset on vähä sellasta haistapaskaa kun eletään trooppisella saarella missä on satoja, ehkä tuhansia, kissoja, joista valtaosa on ns. kulkurikatteja jotka elää ulkona eikä niil oo koteja. Että tervetuloa tänne steriloimaan huudiloita hei, alottakaa vaikka tuolta rantahietikolta ja siitä sitte sisämaahan päin ja jos jos joku lähettää pari tuhatta annosta rokotteita ni aletaan toki rokottamaan joo. Ja kaikki sairaat kissat eristettäis iliman muuta, se tapahtuu välittömästi heti ku joku tulee rakentamaan tänne sellasen Meilahen lasaretin kokosen erityslaitoksen. Miun Palatsi ku ei aivan sitä kokoluokkaa ole.

Enää neljä yätä kissaklinikan alkuun! Kyllä arvostan nyt, arvostan niin että taju lähtee. Kissojen takia, mutta vähä myös itteni takia. Helpottaa kun voi kaks viikkoa sanoa puhelimeen että "tuo se kissa tuonne klinikalle" jos soitetaan et tääl on tämmönen surkia kissatapaus. Mutta kaks viikkoa menee äkkiä ja seuraavasta klinikasta ei oo tietoa, sitte oon taas se ainoo koneksöni täällä kipeille kissoille ja kyllä siinä tavaton avuttomuus tulee kun ei ole keinoja eikä kykyjä eikä tarvikkeita kaikkeen mitä tartteis. Toivon että viel kaks klinikkaa tänä vuonna saahan järkättyä, mutta kattotaan nyt. Miä järjestäisin kyllä, mutta yhteistyötahoilla saattaa olla, ja vähä onki, asiasta toisenlainen näkemys. Sitäki varten miun tähtäin on kyllä saaha tänne se pysyvä klinikka, ni saan sitte touhuta tätä hommaa just niiku itte haluan eikä tarvitte hattu käessä vinkua muihin suuntiin et no mutku kissat tarviiiiiiiiii eäinlääkäreitä tänne. Perkele. Se on ku tekee itte ni saa tehä hyvin!

Jotta näin tänää. Pahoittelut että sisältö on ollu ny vaan tätä kissahommaa viime ajat, mutta ymmärtänette ettei tässä oo paljo ollu rahkeita ajatella syvällisiä saati köykäsempiä asioita tän helvetin keskellä.

"Pitäsköhän tota kokeilla..."

"Jos mä tost vähä lipasen...."

"Joo, kyl mä nyt sit syön!"

Zorro

Heikki

Mini-Sosis

Lipsasen Danny

Äitikissa
Tuo perkeleen kopukka joka tuijottaa tuossa, se meinas eilen väkisin tuupata majataloon inessiiviin. Miä tuupin sitä luudalla ja vaikka millä mut ei liikahtanu mihinkään.

perjantai 10. tammikuuta 2014

Huokausten huokaus

Kissojen hautuumaa Pantai Kanrangin takana


Valivali ja Saatanahan kuoli sitte heti Dimmun jälkeen kyllä. Valivali oikas koipesa ensin, ja muutama tunti sen jälkeen, hiukan yhen jälkeen yöllä, posotti Saatana perässä Vihreemmille Niityille.

Seuraavana päivänä soittivat Pantai Karangista paniikissa että heiän kissanpoikaset on huonona. Menin kattomaan ja totesin että hommat on saattohoitovaiheessa. Siellä haudattiin sitte kaks pentua saman päivän aikana ja itkettiin porukalla naamavärkit räässä. Heijän neljästä kissasta on jälellä enää yks, pentujen emo Pantai. Kaikki kolme Pantain pentua kuoli tällä viikolla. Eiväkkä olleet mitää ihan pieniä pentuja enää, aivan jo isoja hienoja mirrejä. Sinne mänivät, multiin, porukalla.

Miä en oo nähny Huutonettiä moneen päivään, Pallienhierojaa en yli viikkoon. Epäilen, että ovat ottaneet saman seuramatkan Vihreemmille Niityille hekin.

Seek on hengissä, liikuskelee ja maukuu, käy tuijottamassa ruokakuppia hartaana mutta ei kykene syömään. Paskantaa veristä kuraa. Destroy on tervehtyny, hallelujaa praise the loooordi, mutta kun ne on Seekin kanssa ku paita ja perse ni Destroy on pitämässä siskolleen seuraa kylppärissä edelleen.


Pössyn miälestä Adam Lambert on sen uus mutsi
Pihalla asuneista kissapoikasista on jälellä enää Pössy. Hän on menny ihan sekasin ku kaverit kuoli, tietysti. Maukuu ihan perkeleesti koko ajan, vaikka ennen oli toisenlainen aivan, tuppisuu, ei pitäny elämöintiä olemassaolostaan lainkaa. Nyt pitää, jatkuvasti tiedottaa että miä oon täällä, miul on nälkä, miä tahon seuraa. Hän muutti nyt sitte miun makkariin, ni saa naapurusto yät nukuttua ilman että Pössy juoksee ympäri miun palatsia parkumassa. Eilen se keksi et Lambertin Adamhan on selkiästi hänen uus äiti. Adam veteli hirsiä ihan tyytyväisnä siinä, ja Pössy pynkäs sen vattanahkaan kii ja rupes kauheen kehräyksen kera lutkuttamaan Adamin vattamakkaroita.

Palanupersekissa on käsittämätön Houdini - vaikka sillä sillä on muovitötterö päässä, se silti jollain ihmeen kahlekuninkas-tyyppisellä kiemurtelulla järjestää ittesä ulos kapaloistaan harvase päivä. Muuten hän voi hyvin ja uutta ihoa kasvaa palaneen tilalle ni että humina kuuluu.


Zorro
Silvennoisen Heikki on terve ja porskuttaa ja on villi hirviöriiviö. Zorro voi hyvin ja on maailman sulosin tyyppi, niin kiltti ja ihana kissanpoikanen ettei oo toista. Ens viikolla saahaan häneltä se kauhee ööga pois ja sitte Zorrolla alkaa kunnon kissanpäivät. Jos elää.

Miä olen vähän semmosissa lamaantuneissa shokkifiiliksissä edelleen, tämon ollu varsin hirviä viikko, ja oikeestaan koko alkanu vuos on ollu ihan kamala näien kissahommien takia. Dimmun menetyksestä en oo toipunu, enkä toivu kyllä vähään aikaan. Hirviä ikävä on... ja kas, enpä asiasta tän enempää kirjotakaa ku itku tuleepi taas ja oon töissä justiisa, ei parane ruveta parkumaan ny.

Se on nimittäin sellanen homma, että tilanne vaatii järeempiä toimia, pelkät kerran pari vuodessa olevat klinikat ja Lombokin paikallislääkärin hätätilahoito (jonka taso ei oo sitä mitä erikoisemmat tilanteet vaatii) ei riitä. Tänne täytyy saaha pysyvä eläinklinikka, ei tästä muuten tu hevonpersettä. Eikä klinikkaa pelkästään kissoille, ku kaikille muilleki saaren elukoille (paitsi koobrille ja hämähäkeille). Nyt on tän kauhian tappajaviiruksen ansiosta vähä muutki ihmiset heränny asiaan, ja miä toivon että homma poikii nyt jotain hyvää. Että saatais tontti ja siähen pysyvät klinikkatilat. Sitte ois kuulkaa helppoa sen jälkee orkanisoia jatkuvaa eläinlääkärivirtaa ja alan opiskelijoita ja muita eläinystävällisiä ihmisiä tähän suuntaan. Miulla on mahtavat suunnitelmat ja paljon ideoita kui homma pyöris, mutta puuttuu vaan se maatilkku ja rakennukset. Asiaa tyästetään kyllä, miulla on hyvät tukijoukot hommassa jo mukana. Rahat ja tontti, ne on ihan pikkujuttuja! Asiat kyllä järjestyy, ku nehä on vaa järjestelykysymyksiä!

Että jos siä jollakulla on kiinnostusta siähe tukiyhistyshommaan tai jotai, ni antakee palaa, sitä tarvittais nyt! Järkäkkää tukikonserttia ja rahankerjuuta ja lahjotuksia! Ja eikö siä ny oo jotai miljunäärejä ja firmojaki jotka vois hiukan avustaa ja sponsoroia mitä häh? Saisivat palkaks hyvän miälen ja positiivista mainetta ja sädekehä sanois bling-bling!

Muuten tääl on kaikki okei, aurinko porottaa, miul on duunihommia kovastiki lähi kuukausiks. Paitsi ei oo ookoo et eilen miulle asennettii uus satelliittitelkkarisysteemi ja vaikka nykki näkyy tsiljoona kanavaa ni ei oo enää Animal Planettia, Crime Investigationia eikä Warner TVtä. Miten tästä eteenpäin? Kysyn vaan!

Toi koitti olla loppukevennys. Oikiasti mitä vitun väliä telkkarikanavilla? EI MITN!

Pössykkä

Yhyyyy, ukot vei miulta Animal Planetin! Ja Crime Investigationin! Yhyy!

Tyämatkalla aamulla piti väistellä lehmiä.