Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2014.

Klinikkahommelit ongoing

Kuva
10 päivää kissaklinikkaa takana, viälä kuus päivää eessä.

Oisko ollu kaks vai jopa kolme päivää etten oo itkeny kertaakaan päivän aikana. On ollu vähä rankkaa, kaikin tavoin. Pitkiä päiviä, aikasia aamuherätyksiä, kissanpentuja, kirppuja, matoja, ihania kissoja, kipeitä kissoja, kuolevia kissoja, oksennusta, kusta ja paskaa, kaatosadetta, säätämistä, siipirikko lintu, kuoleva vuohivauva, vittumaisia ihmisiä, mukavia ihmisiä, hysteerisiä ihmisiä, ihania ihmisiä.

Opettavainen kokemus kyllä tää tämänkertanen rupeema. Voin kertoa että seuraava klinikka tuleepi olemaan huomattavasti natsitetumpi, oltiin miten syvällä indoneessialaisessa istuskelukulttuurissa hyvänsä. Tyhjentävä tunteenpurkaus tuleepi tänne luettavaks kuhan klinikka on saatettu loppuun, jälet siivottu, romut varastoitu ja sillai. Ja kuhan oon ehtiny klinikan jälkee myäs hiukan lepäämään, itkemään ja juomaan kaljaa. Ei vältsysti em. järjestyksessä.

Muutamia kuvia alla ja päivittäin päivityvässä feispukin kuva-alpumissa onpi…

Munan niminen pimu, karkuripotilas ja tarvin lomaa

Kuva
Päivää. Tai huamenta oikiastaan.

Trooppisella Hiekkakikkareellakin voipi saaha burn-outin ja miä olen jo toinen koipi tiukasti semmosessa. Tää alkuvuasi on ollu niin raskas ja murhetta täynnä, plus on ollu vitusti ähräämistä kissaklinikan orkanisoimisessa ja sitte olin just 4 pitkää päivää vähä niiku duunihommissaki ja nyt pukkaa päälle vitullista flunssaa ja miä olen aika finaalissa sekä henk et fyys. Mutta jaksaa jaksaa, pakko jaksaa! Parin viikon päästä helpottaa. Paitsi sitte on jonossa kirjotushommia ihan vitusti ja pitää käyä poistumassa maastaki ja pitää käyä töissä ja se helvetin divemasterismiki tartteis aika kohtapualiin keretä nyppimään loppuun. Voi hyvänen aika. Tartteisin lomaa, jos ois sellaseen rahaa.

Majataloduunihommat on ollu kyllä hauskaa. Eilen oli naamassa pitelemistä kun tuli uus plikka tyähaastatteluun. Sen nimi on Muna. Meinasin hajota atomeiks ku se oli siinä et helou, mai neim is Muna ja miä olin siin lärvi ihan solmussa etten rupenu tirskumaan. Selitin sitt…

Palatsini keittiössä: laiskan ja käettömän kokin kasviscurry

Kuva
Tämmöstä keventävää paskaa nyt tähän väliin laitan. Esittelen toissapäiväsen pöperöni. Tuotos oli yhistetty aamiainen, lounas ja illallinen, inkluudin välipalat. Koko setti yhellä lautasella! Miten kätevää!

Mässy on kasviskurry ja näin se valmistu, tsek it aut!













Hän syä!

Kuva
Seek syö! Hän syö! Ruokaa! Aivan itse! Siinä kuulkaa tirahti onnen kyynel eilen kun Seek siinä aikansa ruokalautasen ympärillä pyöri ja haisteli ja sapuskaa kaipaavasti tuijotteli, mauku kovasti, ja sitte hyvin varovaisesti hiukan lipaisi, pienen nokareen sieltä noukki ja SÖI! Ja nyt aamullaki ku laitoin whiskasia lautaselle ni siähen hän meni ja sieltä närkki mässyä kupuun. Ei mitenkään ahmimalla veä, mutta kaikki on plussaa mikä menee kurkusta alas ja siellä pysyy. Oksennellu ei ole enää muutamaan päivään, veriripulipaskamyrskyki on rauhottunu. Hän tepastelee ja pitää hirviää meteliä ja vaatis ulospääsyä, mutta pihalle ei ole asiaa vielä aikoihin.

Varovaista toiveikkuutta on Palatsilla nyt Seekin suhteen. Olen niin kiitollinen jos hän toipuu, niin kiitollinen! Seek ja velipoikansa Destroy, nehän synty miun käsiin viime huhtikuun lopussa ja oon heitä siitä asti paaponu, ni hyö ovat miulle tavattoman rakkaat mirrit myöskin ku oon heitä vauvasta asti seurannu. Niiku on rakkahia kaikki…

Huokausten huokaus

Kuva
Valivali ja Saatanahan kuoli sitte heti Dimmun jälkeen kyllä. Valivali oikas koipesa ensin, ja muutama tunti sen jälkeen, hiukan yhen jälkeen yöllä, posotti Saatana perässä Vihreemmille Niityille.

Seuraavana päivänä soittivat Pantai Karangista paniikissa että heiän kissanpoikaset on huonona. Menin kattomaan ja totesin että hommat on saattohoitovaiheessa. Siellä haudattiin sitte kaks pentua saman päivän aikana ja itkettiin porukalla naamavärkit räässä. Heijän neljästä kissasta on jälellä enää yks, pentujen emo Pantai. Kaikki kolme Pantain pentua kuoli tällä viikolla. Eiväkkä olleet mitää ihan pieniä pentuja enää, aivan jo isoja hienoja mirrejä. Sinne mänivät, multiin, porukalla.

Miä en oo nähny Huutonettiä moneen päivään, Pallienhierojaa en yli viikkoon. Epäilen, että ovat ottaneet saman seuramatkan Vihreemmille Niityille hekin.

Seek on hengissä, liikuskelee ja maukuu, käy tuijottamassa ruokakuppia hartaana mutta ei kykene syömään. Paskantaa veristä kuraa. Destroy on tervehtyny, halle…