Parempia päiviä ootellessa

Seek hoitaa Valivalia. Nyt hyö ovat molemmat kylpyhuoneen sairastuvalla, heikossa hapessa.

Miä oon itkee pillittäny eilen ja viä tänääkii niin kovasti, et pitää kohta laittaa ittenikii kylpyhuoneen sairastuvalle ja tippaletku niskaan, ettei tää jatkuva kyynelöinti miuta ihan kuivata korpuks. Dimmun kuolema on ollu miulle valtavan rankka paikka. Kirjottelin aiheesta tänää tuonne kissaplokiin ja vollotin naama räässä ku Dimmusta sinne kasasin kuvakollaashin. Kyllä on valtava ikävä, ja sellanen tyhjä kolo elämässä, kodissa ja syrämmessä.

Oon valtavan liikuttunu kaikista viesteistä mitä oon saanu tän murheen keskellä. Kiitos. (itkettää taas!)

Kyllä miä ymmärrän, että kyseessä on "vaan" kissa, mutta miä nyt oon tämmönen höperö, että piän eläimistä enempi ku useimmista ihmisistä ja kissat on miulle valtavan rakkaita ja Dimmu oli niin erikoistapaus että kyllä tässä on syrän ihan palasina. Kissat rules ja onneks heitä on viä huushollissa. Heihin saan purkaa kaiken semmosen hellyyren mikä miussa ehkä asustaa, ja hyö ottavat sen kehräyksellä vastaan, eivätkä petä eikä juonittele.

On ollu valtavan rankkaa tässä nyt, vuos ei oo alkanu kovin hyvillä fiiliksillä. Lenita kuoli uudenvuoden aattona aamuyöllä ja Dimmu eilen. Destroy sairastu flunssaan mutta on jo paranemaan päin vahvasti. Seek on sairaana ja todella heikossa hapessa. Pihalla olleet kolme kissapoikasta on nekin kaikki vähän huonona. Miä ounastelen hautajaisia lähipäivinä ja koitan olla vahva ja pysyä kasassa, tehä kaikkeni noien potilaitten eteen mutta ymmärrän ettei paraskaan hoiva ja lööv pysty kaikkia pelastamaan.

Osalla noista on kissaflunssaa, osalla jotain muuta. Tää sadekausi on räjäyttäny meiningin ihan täysin, eikä tää sairastelu oo ainoostaan miun huudiloien ongelma, puhelin soi koko ajan että tääl ja tääl on kissa kipiänä, mikä neuvoks.

Miun Dimmulla ja Seekillä oli ja on vaivana jotain ihan uutta mitä en oo ennen nähny, enkä tiiä mistä on kysymys, epäillään jopa myrkytystä, liekö käyneet jossain roskiksessa dyykkausreissulla ja popsineet jotain mitä ei ois pitäny. Miulla on kaikki mahollinen hoitoarsenaali käsillä kyllä, on antipioottia ja on matolääkettä ja vitamiineja ja pillereitä ja pulvereita ja nesteytyspulloja ja mitä viälä. Traagistahan tää on sikäli, että viikko enää ja alkaa valua eläinlääkäreitä saarelle: meil alkaa ens viikolla iso kissa- ja heppaklinikkarypistys. Mutta kun on tilanteet päällä just nyt ni ei se pal auta että lääkäreitä on toki tulossa. Ku heitä tarvittais justiisa nyt. Ois niin valtava helpotus, ja upia asia, saaha tänne pysyvä eläinlääkärimesta. Helppoa se ois sitte orkanisoia vapaaehtosia eläinlääkäreitä ja alan opiskelijoita ja muita auttamishalusia tänne aina hetkeks olemaan, ku meil ois tilat ja pelit ja vehkeet koko ajan valmiina. Sitä anteliasta miljunääriä tahi lottovoittoa tässä yhä ootellaan kovin.

Saatana, Valivali ja Pössy

Oon aika uupunu, kun yksin tässä kuiteski oon ja huusholli on täynnä potilaita. On palanu kissa vieraskammarissa jonka kääreitä pitää vaihtaa parin päivän välein ja jota tarttee lääkitä ja rasvata joka päivä. On kylpyhuoneen sairastupa, jossa nyt Seek and Destroy ja kissapoikaset Valivali, Saatana ja Pössy ja heitä pitää (Destroyta lukuunottamati) laitella tiputukseen muutaman tunnin välein. Makuukammarissa pullukka ja riehakas ja terve Heikki, luajan kiitos miulla on Heikki, (hän on kotiarestissa, ulos ei ole asiaa, ettei vaan saa mitää pöpöä) sekä silmävammanen, ihana Zorro, jonka öögaa saa olla koko ajan lääkittemässä. Naapurin Pantai Karangissa on kans kissoja kipeenä ja siellä saan juosta tilannetta kattomassa ja jeesimässä.

Onneksi on Heikki!

Pantai Karangin omistajat, Cynthia ja Steven, ihana pariskunta ausseista, on ihan mahtavia kyllä. Cynthia sattu eilen tulemaan kylään just kun Dimmulla oli viimiset hetket menossa, ja Cynthia miun kanssa parku naama sinisenä siinä. Steven tuli illalla koputtelemaan portille ja toi miulle ruokaa - semmonen tapa se kai jossain päi maalimaa on että jos on kuolintapaus huushollissa ni otetaan osaa tuomalla surutaloon sapuskaa. Miä oon tavattoman kiitollinen, että miulla on täällä tuommosia ihmistuttavia, muitaki ku nuo Karangin Pantsun tyypit, jotka ymmärtää ja välittää ja joien luakse voin mennä vollottamaan jos tarvis tulee.


Miun kaikki mordorilaiskaverit, kekkä on ollu tääl kyläilees, hyö ovat poistuneet saarelta. Vähän mälsää on se, on ollu niin hauskaa ku on ollu seuraa jonka kans saa jauhaa tyhmiä juttuja ja viä suameks. Mutta kyllä heitä kohta taas lisää tulee, varmasti.

Miä oon miättiny että pitäs laittaa pystyyn joku virallinen tukiyhistys Hiekkakikkareen mirreille ja tälle miun kissarojektille. Oisko siä ketää  (heti tulis miälee esmes vaiks ZEPAAAAA????) joka asiasta innostuis ja sitä vähä mietiskelis? Miun omat paukut ku ei semmosen orkanisoimiseen täältä käsin riitä, ois päheetä jos siä Mordorin pääs ois joku joka asiaa pyärittelis.

Tämmöstä täältä tällä erää. Surua ja porua ja murhetta on ollu, ja tulee olemaan. Parempiaki päivä oon joskus nähny, ja tuun toki vielä näkemään.

Elämä on.

Kakkosen Koralpiitsin Psoriasis

Uuen vuuen aattoiltana saari oli niin piukassa porukkaa että siitä oli hauskuus kaukana ku käytii kylillä vilkasees meininkiä

Liikaa ihmisii miun Hiekkakikkareella. Dislike, dislike!