Paluuriemusta paniikkiin, hämähäkki tissillä ja ei sit oikeestaa muuta

Adam antaa hulahulalle kyytiä

OON KOTONA HIEKKAKIKKAREELLA! ELÄMÄ ON IHANAA! JIHUUUU!

Vittu että on oikeesti mukavaa taas olla täällä. Asuu min oikees omas tönös, retkottaa rantamaakamos kissojen kans, katella iltasin ku pändi rämpyttää, sukellella Lutwalan kivojen tyyppien kans, mässätä tempeburgereita tai  fried tempee, ehketä riipasta jopa pintanki sillon tällön. On äärettömän relaksoitunu fiilis.

Tulin tänne siis sunnuntaina. Jälleen sisuskaluja myllänneen ja kuolemanpelkoo sisältäneen höykyttävän pikavenematkan jälkeen fiilis oli et ollos tervehditty oi hiekkakikkare, en veneile enää ikinä, jumalauta. Se oli heppataksi alle ja kotio Kakkosen Koralpiitsille. Ei haitannu vaikkei ollu sijaa heti ihan oikees mökis, vaan jouduin ekat 3 yötä asuu takapihan bambumörskäs ku miun vakiomökis numero 10 oli vierait ihmisii majailemas. Mut keskiviikkona pääsin muutamaan kotiin ja sain levitellä koko omaisuuteni pitkin mestoja ja saan asustella siin nyt ihan rauhas niin kauan ku täs oon. Ai että! Ja oon tässä ny todellakin pitkään. Varsinaisesti en säntäile mihinkää isommin ennen marraskuun puolväliä. Saatan kipasta Gili Airilla moikkaas yhtä sukellustuttua, saatan kipasta Balilla hakees uuen passin (ja sukeltaa samal jossai), saatan käyä heittää jännän Sumbawaseikkailun mitä regeipojat säätää. Tai sit saatan vaa retkottaa täs.

Hertta relaa

Kissat on kaikki tallella ja hyväs kuosis. Meijusuvaksen pongasin ekana ja se meinas ratketa nahoistaan, seuras miuta aivan kintereillä koko ajan ja selitti ihan helvetisti. Oletettavasti asia liitty ruokaan, koska ruoka on asia joka Meijusuvasta kiinnostaa eniten. Ja Hertta oli hetkisen hukassa mutta löyty naapuribaarin keittiöltä.  Hertta on vähä erakon sorttinen mirri, sillä on ehkä vaan palanu täs näien muitten kissojen kaa käämi ja se on todennu et naapurissa saa pizzaa ja siel on vähemmän tohinaa. Hain sen sieltä kotiin ja ny hää tyytyväisnä asuu taas kotonaan.

Tää on tää min himamaisema

Muutenkii tääl on meiningit hyvästi. High season on mänt, toki tohinaa on viel, mutta rauhottunu paljon elokuusta, ja hiljenee vaa. Balilla luin sanomalehestä arveluja, että sadekausi alkanee tänä vuonna jo tos lokakuus. Tervetuloa vaan! Miä oon ollu täällä vasta muutaman päivän ja on jo ihan molo ottassa ku joka paikka on täynnä ruskeeta pölyä. Viidakkopolut on sellasta atominhienoo mutapölyy, joihin uppoo nilkkoja myäten jos kävelee. Ja ku tuppaa tuulemaan, ni se helvetin pöly lentää pitkin huudiloita ja tunkee joka pärkkeleen läpeen. Kyllä on papanaluukkua myäten joka paikka täys, ja sais ripsasta reippaasti vettä, että toi pölinä loppuis, ja sais kahlaa mutavellis mialummin. Oon nyt ollu tietsikan kans täs paaris nakuttamas ehkä 30 minsaa, ja tietsikka on jo ihan pölyn peitossa. Räyh!

Mitäs muuta? Ei tääl kauheesti oo kuulumisia, ja miul on vähä runosuoli tukossa eikä oikee huvita ny mitää paskaa täs jaaritella. No jotain joo ny kuiteskiiii.

Yks ilta kävelin itteni kans romantillisesti rannalla, aurinkonlaskua ootelles niiku, nousuvesi liplattelee kohti. Siin rannassa makas kissa, vesi jo loiski sen perseelle jotta arvasin heti et nyt ei hyvä heilu. Menin tietysti tarkastamaan et mitä. Kolliraukka siinä. Silmät ja nenä muurautunu tyystin tukkoon räästä ja rähmästä. Suun kautta puuskutti. Menin siihe sit höpisemää ja kissa alko heti huutaan apua. Miä koitin ensteks nenäliinal vähä putsaa mut oli niin kivettyny kuiva rähmäkuori turpavärkis et siit ei tullu mitää. Ei muuta ku kolli kainaloon, juoksua kotio, kissa vesihanan alle ja lärvin pesu ja röörit auki. Alko meinaan sellanen kehräys ku rupes visio kirkastuun ja henki kulkemaan et pörr vaan. Ruuttasin viäl aimo annoksen antipioottia turpaan ja vettä ruiskulla suuhun kans ku tuntu et katti on ihan kuivettunu. Palautin sitte sinne löytöhuudiloille, laitoin vähä ruokaa viereen ja toivotin hyvää jatkoo. Syrän kappaleina ku piti se sinne jättää oman onnesa nojaan, mutta en voinu sitä tähänkää ottaa, tartuttamaan miun kissoja (joilla jo räkää ihan omastaki takaa hiukan, et lääkitty on kaikki miunkii kissit täs). Oon käyny ettimässä kollia sieltä täs joka päivä mut en oo nähny. Ehkä ku hää sai silmät auki ni läks takas johkii kotinurkillee. Toivon parasta, en muutakaa voi.

Kissanpentusesonki tääl on nyt kans kuumana ja miä koitan kovasti olla laput silmillä enkä vilkuilla mihkää kissapesueisii.

Meijusuvas retkottaa miun terassin pöyällä

Ja sit miun sukelluksista. Jumaliste. Se oli toissapäivänä, miun sukellus numero 42, ja syvälle suuntautuva sukellus kaikenlisäks, ku meikäläinen koki ekan oikee kunnon paniikkikohtauksen merenpohjas. Siin meni jotenkii heti alusta kaikki päin vittua. Miul on uus oma virtaviivain seksikäs märkäpuku, jonka kans on ollu vähä opettelemista ja säätämistä, ku sen vaikutus lisäpainojen tarpeeseen on vähä ollu hakuses. Kovasti se kelluttaa, saatana. Ni suklaus nro 42, oli hirveetä tappelua päästä ylipäätään yhtää veden pinnan alle. Sit ei toinen korva suostu ollenkaa vinkasemaan paineita ja sen kans kauhee ähräämiin. Sit iski hirvee virtaus kimppuun (hirvee täs yhteydes tarkottaa ei-juur-mittää-jos-verrataan-Lembonganin-kyyteihin). Siinä kohin miut valtas syvä hulluus ja tuntu et nyt vittu pimenee vintti ihan täysin, mie sekoon, en pysty tähän, miun on päästävä pintaan, on saatava huutaa, aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa-äääääääääääää, hengitys meni hulluks läähätykseks, rintaa puristi ja oli vaan ihan vitullinen hätäännys päällä. Vaati kaiken ja vähän päälle, sekä kivan Joshin läsnäoloa ja käestä pitämistä, että sain itteni rauhottumaan. Päällä oli jotakuinkii 22 metriä vettä, siin ei voinu oikee totaaliseota, vaan piti vaan laittaa silmät kiinni, kerätä itestää KAIKKI zeniläinen mielenrauha viimistä pisaraa myäten, luottaa tuttuihin suklauskavereihin et ne ei anna mitää pahaa miulle tapahtua ja ruveta siitä sit rakentelee hommaa ihan uusiks. Ihme kyllä, en keskeyttäny sukellusta, mut se on taas tää et vittu, tästä on maksettu, kesken ei jätetä, saatana. Ja muutenki, miä en anna paniikille valtaa, sen peräs kert melko varmasti tulis pelko, ja miuta ei ny huvita mikää jänistyshomma yhtää. Koska, vittu, sukeltaminen on siisteintä mitä oon ikiin tehny ja haluun sukeltaa foevaaaaah.

Paniikkisukelluksen jälkee oli sit viel yks saatanallinen shokkikokemus, ku märkäpuvun riisuin ja kas, tissilläni pojotti iso hämähäkki. Jestas sitä huudon ja neiteilyn ja spektaakkelin määrää mikä siitä tilanteesta sukeutu. Miä en tiiä oliko se otus siä miun märkäpuvussa jo ku sinne menin, kävikö se miun kans 30 metrissä sukeltaaskii, vai hyppäskö se tissiin jostaa veneestä tai muualta, mut yhtä kaikki: JUMALAUTA!

Mut eniveis, otin paniikin siis ihan jännän kokemuksen kannalta, ja olihan se opettavaista juu. Onneks saattu täällä, mis oli tuttu sukelluspaikka, tutut sukelluskaverit ja sillai syvä luottamus porukoihin. Aikamoisen ylpee oon itestäni kyl, että tuokaan kokemus ei miuta nujertanu, vaan tappelin vastaan ja voitin! Meikä on supermän.

Sit räjähti polkupyärästä gummi, et tän tason kreisee jännitystä on elämäs ollu. Pyäränkumin räjähtämiin ei onneks kalliiks tullu, tuol yhel konkelipajal korjaamiin kustans alle 2 euroo, et konkurssia en tehny tän insidentin johdosta.

Muuta uutisoitavaa ei miul nyt oo. Lähen täst suihkuu ja lepuuttelee ja keräilee voimia huomiseen. Huomenna miä ikäännyn, TAAS, ja sitä murheen päivää aion viettää sillai, et meen aamul ens suklaa, of koors, sit retkotan rannalla kissojen kans, ja sit vedän rehelliset, reippaat lärvit. Kaikki tutut ja puolitutut on kuttuttu mukaan bailaamaan ja juomaan votkaa. Pändi soittaa ja ilmassa väreilkööt suurta juhlaa. Päivän antisankari tod näk nuupahtaa jo alkuillasta jonnekin hietikolle jokeltamaan, mutta se kuuluu asiaan. Arvokkaasti voi jotkuu vanhentua, mutta miä en kuulu siihen porukkaan.

Iso-Stigu, sil on ehkä narkolepsia

Pirkko

Mini-Stigu

Pändi soittaa

Yks ilta oli BINTANGTIME. Katikatikatiiii vahtii kaljoja.

Pändi soittaa siäl, Ritva ja Katikatii kääntää niille vaa selät

Edi ja Kucit. Kucit The Tatuointitaiteilija is back. Tarkottaa sitä, et ens viikolla miuta sattuu ja kovasti.

Ritva rannalla, ilta hämärtyy