Paskat sukellukset Lembonganilla

Suklauspuljun vene eli...ööö... sukellusvene?

No nyt sitä traagista, itsesäälin ja vitutuksen täyteistä avautumista sukelteluhommista. Tää on se tilitys mikä piti laittamani jakoon jo ajat sitte mut unhoitin aivan.

Miä kävin siis pari viikkoa sitte Lembonganilla ottamassa taas piänen reality tsekin näien suklailujuttujen kans. Dippasin 2 sukellusta Blue Corner Diven kans.

Eka oli kohde Sentul, joka on helppo ja kiva perus-riutanreuna. Toinen oli Toya Pakeh, jota kehutaan koko ton huudilon parhaaks ja hianoimmaks ja kirvottelee kaikenlaisii ylisanoja kokeneilta ja kaiken nähneiltä suklausguruiltakii.

No miun sukellukset meni sit tällee: Sentul. Lämmin vesi ja syvälle menevä sukellus. Miun ryhmän sukellusta veti gimuli, jonka kuulin ennen sukellusta kyselevän toiselta oppaalta et millanens paikka tää oikee on. Luottamusta herättävää. Porukassa oli miun lisäks 2 maailman hitainta vitun munapäätä, joilla oli taskulamput mukana ja ne halus kurkistaa joka saatanan kivenkoloon ja korallitötteröön, ja oikeen ajan kans. Suklausta vetäny gimuli ei kuitenkaa kattonu aiheelliseks hiukkaakaan kehottaa tyyppejä ikäänku pysymään porukassa, vaan homma käänty sellaseks et ne kolojen syynääjät määräs tahdin ja miä ja suklausopas sitte räpistellään ympyrää ja koitetaan ootella kohtuullisen kivassa virtauksessa et nää yhet suvaittee edetä meiän kohille. Ympärillä pelkkää korallia eli mihinkää ei voinu ees tarrata kii oottelemaa vaan se oli polsukutusta ens metri tonne ja sit metri takas, metri tonne ja metri takas. Miulla kiristy pinna ihan totaalisesti ja meinasin räjähtää. Ois ollu just kiva lillua siinä virran mukana ja kattella maisemia mut juu ei, siinä sit polskutin yhtä kohtaa ees taas. Vitutuksen takia ryyppäsin happiputelin niin vauhilla et 30 minuutissa tuli lähtö pintaan.

Lisäks sukelluksen aikana tuli pari vittumaista huimauskohtausta, joita on tullu 3-4 kertaa aikasemminki joskus (sukelluksia miulla siis takana nyt 62, ja ehkä neljällä on huimannu). Ne kestää ihan sekunnin pari, mut äärimmäisen paska tunne veden pinnan alapuolella. Oon pistäny merkille, et aina kun näit huippauksii on ollu ni ne tulee tilanteissa mis noustaan hiukan rivakammalla tahdilla syvyyksistä matalempiin vesiin ja korvat sanoo plop-plop. Netist oon lukenu et liittyy nimenomaan korvahommeleihin. (Jos joku besserwisseri siel taas tietää kaikest kaiken ja tästäkin ees jotain, ni kertokoot lisää et mikä tuo homma on ja mist se johtuu ja pitääkö siitä huolestua enempikii jne).

Toya Pakeh on tos ton veden alla

Seuraava sukelluskohde: Toya Pakeh. Olin vähän kiikun kaakun et lähenkö ollenkaa sukeltamaan. Huippaushomma hiukan mietititytti joo, mutta suurempi syy oli äärimmäinen kanssasukeltajavitutus plus heikohko luottamus sukellusta vetävään gimuliin. Semminkin ku jo veneestä näki, että nyt lähetään sellasiin virtauksiin, et siin on ikäänku tosi kyseessä.  Mutta sovittiin ettei mennä syvyälle ja keskeytän heti jos tulee hiukkaakaan outoja tuntemuksia. Lisäks mein ryhmä yhistettiin sitte toisen porukan kans, jossa pätevämmän olonen vetäjä, joten aattelin et mennää ny sit, ku kert tää Toya Pakeh kuulema on nii hiano. No joo. Oli varmaan ihan hiano, mutta miä en oikee kyenny keskittymää minkään tarkkailuun, koska oli niin vitun kylmä (+22 asteinen vesi, ja miulla vaan 3mm puku + alla ohut surffipaita) et silmämunat jääty samantien päähän. Lisäks virtaus oli todella kovaa, ja vaihto koko ajan suuntaa, ja vaikken nyt menny sen takia järin kummoseen paniikkiin (jess!!!) ni toihan se siihe sukeltamiseen omanlaistansa jännää ja tuli taas sellain olo et vittu miä en kyl osaa MITÄÄ. Puolen tunnin kohalla päätin, et jos ei kohta lähetä pintaan ni valehtelen ku seuraavan kerran kysytää paljoks on ilmaa, kert miä en pysty olee enää, tuleepi hypotermia jos ei kohta pääse aurinkoon sulamaan. Onneks suunnilleen siinä kohin joku hokas et miun lisäks yks toinenki gimuli alkaa sinertää ja olee ihan jääpuikkona et ny on paree viiä noi hytisevät pimut pintaan.

Et joo. Ekan sukelluksen pilas kanssasukeltajat ja tokan se, että oli niin vitun kylmä. Olin ennen lähtöö kyselly et millaset on veden lämpötilat, kert tiedän että palelen ihan perkeleesti jos veden lämpötilat sukelluksilla menee johki ees alle 28 asteeseen. Otan mieluusti kaks märkäpukuu ylle jos tiietään et kyyti tulee olee kylmää, koska jos palelen ni mistää ei tuu hevonvittua ja hörpin ilmatkii saatanallista vauhtia jos meininki menee siihe et jäätyy. Oon vilukissa, en voi mitään, et hei kamoon, siihen on syynsä että viihyn paremmin tropiikissa ku Mordorissa. Mut miulle vaa todettii et höps, lämpöset on veet ollu, sinne mitään kahta pukua tarvi. Uskoin ku kert sanotaa, mut ei ois pitäny. Ois pitäny vaatia se toinen märkäpuku, nyt meni ihan harakoille koko Toya Pakeh sen takia et paleli niin vitusti et mihinkää muuhu ei kyenny keskittymää.

Toi ny oli vaan yks pisara meressä, joka pistää miut ens kerralla jonkuu muun suklauspuljun kyytii. Miä oon joo nirppanokkasukeltaja, sori vaan, oon ollu ehkä liian hyvis meiningeis "kotisuklauspulju"-Lutwala Diven kans, ni palaa käämi jos asioissa lepsuillaan. Mut miuta korvens monta muutakii asiaa ku se, et viitattii räpylällä miun kainolle tiedustelulle kylmistä vesistä. Min miälestä dive briefit oli ihan liian lyhkäset, buddy tsekkejä ei taiettu ees mainita, saati et ois katottu että niitä tehää, siä oli miunkii badi jo meres siin kohtaa ku ite siinä olin tomerana rekulaattorit tanassa et katottaisko kamat hei. Porukkaa rupes muutenkii kaatuun veneestä meree miten sattuu, eikä mitenkää hallitusti et kuka menee ja millo, ei ollu selkeetä ees et mikä ryhmä painelee mereen ekana. Jälkimmäisellä suklauksella ryhmä oli liian iso, oli törmäilyä ja sekoilua, homma levis käsiin täysin, miä en ainakaa tienny enää jossai kohin et missä muu porukka menee, ketä nää on ketkä täs ympäril polskurttaa ja muutenkii... kaikki oli vaan jotenkii ihan vitun sekavaa kaaosta alusta saakka. Oon vaa niin tottunu, että ku Lutwalan kanssa sukelletaan ni on hyvin selkeetä kuka on missäki porukassa ja millon sinne mereen mennään ja kaikki katotaan tarkasti ja ei minkäänlaista hässäkkää ja kaikinpuolin.... Asiat. Tehdään. Niinku. On. Opetettu. Vittusaatana.

Vaikka ehkä miun pitäs keskittyä vaan omaan sukellukseen, eikä olla milläskää mitä muut puuhailee ympärillä? Mut ku miulla on hiukan jonkinlaista paimenkoiraviettiä ja varsinki pomotusviettiä, sellasta et miun PITÄÄ olla (olevinaa) kaikesta vähä jyvällä. 

Lisäks suklausopakset oli miusta jotenkii vähä vitun tekopirteitä ja teennäisiä, ja miuta vituttaa sellanen ihan missä tahansa yhteydessä. Miusta sukeltelu ei ole vitsailun paikka eikä miuta jaksa naurattaa mikää perseenkeikutus ja vitun "heyyyy let's do the mola-mola dance"-mekastus. Senkii ajan jos käyttäis vaik siihe briiffauksee ja asioitten organsointii ni ois parempi. Mut toi tommonen tekopirteily taitaa olla jonkinlainen ton alan ammattisairaus, oon panenu merkille että sellasta vähä väkinäisen ilakoivaa mekastusta tuppaa aika usein sukellusporukoien lähistöllä ilmassa väreilemään. Tosin tää voi olla ihan vaa miun  oma ongelma, ku oon ite tämmönen vähäsen mörkö, ni en vaa ymmärrä ihmisii jotka on asiassa ku asiassa vähä et trallalaa ja wuppiduu.

Oon niuhottaja, ai nou, mutta sukellushommis miul ei oo huumorintajuu eikä minkäänlaista joustokykyy. Että jos miulla olis jo sen aiemmin mainitun natsiretki-konttorin lisäks sukelluspulju, ni jumalaare siellä mentäs niin tiukassa järjestyksessä et siin jäis 50 Shades Of Greynkii pienet sadomasokistiset kurinpidot ihan toiseks. Miun Natsiscuba-puljun sukelluksilla ei kukaa pierasis kuplaakaan ilman et on etukätee sovittu millon ja kuinka ja kenen luvalla se tehää.


Miä luulen, että en tule tuon Blue Cornerin kanssa enää sukeltamaan. Miulla jo viime elokuun visiitiltä oli vähä hampaankolossa, mutta aattelin et koklaan ny kuiteski viä ja ku täl visiitilhä miä en tee ku pari sukellusta ni helpoiten menee tutun puljun kans. Mutku ei vaan jotenkii meil kemiat kohtaa. Ens kerralla ku Lembonganille menen (en luovuta vieläkään, kesytän ne hyiset seikkailuvedet vielä!) ni meen reippaasti ja avoimin miälin jonkun muun diveshopin kyytiin. Hyviä suklailupuljuja Lembonganilta saapi täten suositella, kiitos pliis. Sellasia joissa hommat tehää niiku kuuluu, missä on sellasta vähä niiku sukellusnatsitusta ilmassa, ja varsinki veessä. Et sukelletaa naamat vakavana, ei vitsailla, mennään mereen tiukassa järjestyksessä ja pelleillään vasta sitte myöhemmin oluen ääressä. Kiitos.

Että näin meni tällä kertaa. Toi Lembongan ei vaa suostu olee miun kans samoil biorytmeil ollenkaa näien sukellusten suhteen. Aina jonkiilaist kiipeliä kehissä. Perkele sentäs.

Mut ehkä se on hyvä aina välil palautuu ns. maan pinnalle ja tajuaa et täsä ollaa viä aika alottelijaa, turha ruveta kuvitteleen mitää.

Saas nähä miten tän Sempornan saariston ja Scuba Junkies -suklauspuljun kanssa hommat oikee sujuu. Siitä tuun kertoo joskus viikon päästä.

Luksuslötköttelystä haisevaan tunkioon

Katottiin autiota hiekkarantaa mein luksusresortin pihasta

Täällä ollaan! Kerron myöhemmin että missä haisevassa tunkiossa, mut ens kerron mitä touhuiltiin tuossa männäpäninä.

Sillo viime lauantainahan nii juu lähettiin vähän asenteella et riipastaan muutamat. Siinä todellakin meni muutamat, mein kuitti illan päätteeks oli kilomeetrin pitunen ja rinkkejä oli vedetty niin maan perkeleesti. Puolustuksiksemme on sanottava, että drinkit oli pieniä ja halpoja, ne suorastaan huusivat että juokaa meitä ja monta! Sekä oli vaan sellanen "no kai me nyt yhet vielä otetaan"-fiilis, josta ei loppua tullu ennenku paari meni kiinni. Mutta välillä se vaan pitää vetää rehdit lärvit! Sitäpaitsi, törmäsin tuttuun! Maailman pienuus ja sillai. Eräs Sergiiii -niminen mukava ukrainalais-sergei, kenet tavattii Camipamin kans Kapasilla jo viime huhtikuussa, ja sit viä törmättii sattumalta häneen Kuala Lumpurissa, ni nyt hää oli samaa aikaa Kota Kinabalussa! Miten sattukii! Hauska heppu ja hauska ilta oli muutenkii.

Mein piti seuraava aamupäivä hiukan tepastella Kota Kinabalun sunnuntaimarkkinoilla, ku sellanen siinä suoraan hotellin eessä kuhis. Käytii heittämäsä siinä semmonen pitkälti toista minuuttia kestäny kierros ja todettiin että ei saatana. Otettiin pirssi alle ja paineltii jo aamusta mein luksusresorttilomailukeitaaseen Papar-nimiseen käpykylään. Siä oli ihana Piitsiresort änd spaa, josta oltii kolmeks yöks varattu huone. Sinne siis uima-altaan reunalle pötkölleen tekemään ei mitään.

Mutta miäpä rupesinki siinä sitte oksentelemaan ja aattelin että rapulahan tämä on ja aivan on ansaittu tuolla drinksumäärällä, mitäs läksin, kärrrrrrsi huarrrrra, oma moka, en jua enää ikinä ym kliseitä siinä sitte ittelleni hoin. Mutta koska oksentelu muuttu siitä sitte ikäänku toisenki viemärin tyhjentäväks äksöniks, eikä miulle oo maistunu ruoka nyt viiteen päivään, ni kyllä täs on kyse ollu jostain aivan muusta. Ei se mitää, olinhan jo ehtiny oikeen kaipailla sellasta reipasta puhistavaa vattatautia, ja sellanen on nyt sitte käyty jälleen läpi. On niin valaistunu fiilis nyt! Olo alkaa jo helpottaa, mutta ruokaa ei tee viäkää miäli ja syöminen on sellasta väkisin pupeltamista. Ihme se on seki!

Mut mikäs siin oli 3 päivää potee vattapöpöö, ku oli luksusvessa ja komiat puitteet muutenki, ei tarvinu ku käännellä kylkee uima-altaan reunalla, lukee kirjaa, käyä ripulilla ja illat lötköttää ilmastoinnissa kattomassa telkkarista leffoja. Ja Wipe Outteja, jäätiin aivan koukkuun.

Et ei nimittäin puuttunu vauhtia ja vaarallisia tilanteita mein resorttilomailusta. Oikee itteeki huimaa näin jälkeepäin ku aattelee. Et oli se kreisii. Varsinkii toissailtana ku katottii telkkarista... KARATE KID! Oh se lopun kurkipotkukohtaus!

Meiän suosikkipaikka Kota Kinabalussa. Siä on kauppoja, leffateatteri, Starbucks ja Sushi Tei

Eilen aamulla oli luksuslötköttelyt lötkötelty ja kipastii takasin Kota Kinabaluun. Viä viimiset hengailut ostareilla, viimiset sushit ja sit ajoissa nukkumaan. Meil oli herätys aamulla klo 4, kert oli lentoja tuossa aamu-kuuen jälkeen. Miunhan piti tää päivä nylkyttää bussilla halki komian Borneon, Kota KInabalusta ja Sempornaan, mutta vähän vattateknisista ja mukavuudenhalullisista syistä törsäsin ja ostaa lojautin täks aamuks lennon Kota Kinabalusta Tawauhin.

Snif. Se on nyt Vähiksen kanssa lomailut lomailtu, lennettiin aamulla aivan eri suuntiin. Vähis pyhkäs Hong Kongiin, lomansa viimoselle etapille ennen paluuta Mordoriin, ja miä pyrähin Tawauhin, mistä jatkoin autolla Sempornaan. Aivan orpo olo nyt ku Vähis läks, mutta illalla tänne tulee SannaVee, jonka kans vietetää seuraava reilu viikko ihan kreisisti sukellellen.



On ollu sikakivaa ku on ollu seuraa. Vähiksen kans varsinkii meil tuo yhteiselo sujuu, ku meil on samanlaiset vuorokausrytmit ja meiningit muutenkii. Sekii ku osaa sen, et maataa hiljaa ja luetaa kirjaa, välil hypätää uima-altaasee tai meree ja sit taas maataa hiljaa ja luetaa kirjaa. SannaVeen kans meil on sit taas ihan toisenlain meininki, myä vaan sukelletaan niin perkeleesti.

Mut sijainti juuri nyt on siis Semporna, saatana. Täälläkii oon käyny aikasemmin ja muistin toki et tää on ihan hirviä mesta, mut täähän on vittu viel kauheempi ku mitä muistelin. Likanen roskanen paskanen haiseva ruma tunkio. Kerjäläisiä. Hurjassa kunnossa olevia koiria. Silkkaa hirveyttä, siis. Mutta siihen on syynsä, miks täänne ihmisiä tulee, ja se syy on tuossa lilluva meri ja siinä pojottava saaristo. Tänne tulaan lähinnä siis sukeltamaan. Kuhan tästä Sempornasta merelle lähtee ni maisemat äkkiä muuttuu vallan toisenlaisiks. Täällä oon nähny postikortteisimmat pikkusaaret ja täällä oon kokenu huikeimmat snorklaukset (kert en ollu tämmöin viileen cool sukeltelija viä sillo ku viimeks tääl oon käyny, sillo olin vaa nynny snorklailija).

Ootan suurella mielenkiinnolla millaset on sukellukset täällä. Meil on seuraavalle viikolle buukattu 5 päivää sukellusta. Sipadanille mennään ens viikolla, mutta huomenna on jo ekat sukellukset jossain Pulau Mabulin tienoolla. Sinne Pulau Mabulille myö huomenna muutenki painellaan, majotutaan siellä muutama yö.


Sipadan on muuten just se mesta eli paikka mistä se Fränti ja mikä-se-sen-kaveri-oli kidnapattii ja vietii johkuu Filippiinien viidakkoon panttivangeiks. Tämä näin miälenkiintosena sivuseikkana mainittitakoon.

Piän suklauksista suklauspäiväkirjaa, jonka piarasen tänne plokiin jahka on suklaukset suklailtu ja palattu ns. sivistyksien äärelle ja ku malttaa taas vähä tietsikalla äheltää.

Ai vittu miä lupasin niist parin viikon takasist paskoista Lembonganin suklauksistakii kirjottaa ja oon unohtanu aivan. Tai siis on kirjotettu mutta misäs se äkänen avautuminen ny oikee onkaa... oootakee, se saattaa tupsahtaa tänne viä tuos myöhemmin tänää. Ku miul on nyt tämmönen asioienhoitopäivä, ennen katoomista saarille ja merenpohjiin. On meinaan ny päivitetty kaikki saatanan kirjaplokit ja majotussivut ja matkareitit ja on pelleilty feispukissa ja maksettu laskuja nettipankissa ja viä pitää meilejä kirjottaa ja hoiella erinäisii jutskii... vittu miulle tulee tästä ny oikee ressi. ARGH.


Oikeesti. On pinna hiukan kireellä ja stressi erinäisistä asioista. Kumma juttu, koko reissun aikana joka ainoa todellisen, vakavan vitutuksen ja/tai stressin ja/tai ns. unettoman yön aiheuttanu asia on tullu Mordorista käsin. Huokaus. Voisko alienit jo sädettää siihe suuntaa hiukan?

Ei miul muuta. Härkää sarvista ja asioien hoitoa ja sit katoan vähäks aikaa tuonne liplattavain lainein taa. Molskis ja loiskis vaan!

Taas yks auringonlasku

Nää hairy balls -tyyppiset hetelmät on eri jees. Litsejä nämä kai oikeesti on mutta miusta Hairy Balls on ihan hyvä nimi kans.

Hillitön ukkosmyräkkä toi kaatosateen joka muutti koko tienoon järveks

Kuvottavia sammakoista tehtyjä pikkulaukkuja

Kota Kinabalu

Aurinko vasta nouseskeli ku myä oltii jo lentokentällä

Mount Kinabalu lentsikasta katottuna. On se hiano!

Ehkä ainoo kohta Sempornasta joka ei näytä haisevalta tunkiolta. Mut tää onkii porttiteoria Sakaran Marine Parkkiin. Tämän kuvan myätä terveisiä - ja busuja - Sakara Recordsin ihanille komeille könsikkäille!

Loppukevennys: EASY PENETRATION?????? (Tää on oikeesti joku hiustuote, eikä seksituote. Mistä tulikin mieleen et jännää et täälkii niin muslimisen häveliääs maas on kaupoissa ihan siin kassoilla tyrkyllä kauheet arsenaalit spärdäreitä ja herra ties mitä erilaisii liukkareita ja säpinävoiteita. Jännää. Kai täällä sit pannaan paljon?)

Kinabalun vuorenjärkäle ja killumista puitten latvoissa ja... (otsikonkeksimisplokki)

Mount Kinabalu

Myä ollaa nyt suoritettu kauheesti kaikkee. Siis muutakii ku ostareilla hengailua ja sushibaareissa syämäpuikkojen heiluttelua tahi baarikuppilassa kaljapullojen kilistelyä. On oltu nyt elämysmatkailijoita, saatana, on käyty aa: ryhmämatkaretkellä vuoristossa ja pee: on käyty ihan omin nokkinee saarella ottamassa punaa nahkoihin. Kerron teille näistä yyber-PÄRÄYTTÄVISTÄ (grrrrh) kreisielämyksistä nyt hiukan. Ottakee pipoista kii, lets gou!

Ryhmämätkaretki vuoristoon oli koko päivän (noin11 tuntia) retki Mount Kinabalu Parkkiin sekä Poring Hot Springseille. Suurin osa ajasta kuitenkin istuttiin autossa matkalla johonkin, sekä syystä jos toisestakin ooteltiin retkiseurueeseen kuulunutta 5 hengen hongkongilaisturistin lössiä. Nää seikat aiheutti hienoista hermon kiristymistä ajoittain, mutta onneks retkipäivä parani loppuakohden ja oli hintansa väärti.

Ekana ajeltii pari tuntia Mount Kinabalu Parkkiin. Matkalla oli puolen tunnin tauko jossain mis oli vitusti turistikrääsää myyviä puoteja, mutta myös perkeleen hieno paikka räpsiä kuvia hianosta Kinabalu-vuoresta. Se oli varsin hyvä että siinä pysähyttiin, kert hetki ennen stoppia yks hongkongilaisten seurueesta jo vääns oksennusta muovipussiin. Kattokaas ku kippuraiset vuoristotiet ni paha olo tuli. Miten ei voinu huutaa sielt et auto seis, lentää laatta? Juu ei, siinä mein eessä olevalla penkillä akka yrjös koristen muovipussiin. Jumalauta.

Oota siin, myä tullaa Vähixen kaa kiipeemään siut viel!

Kinabalun vuorenkikkare on piirun yli 4 kilsaa korkee komistus, kertakaikkisen mykistävä ilmestys. Sinne tehää kiipeilyretkiäkii, pari päivää ja yhen yön kestäviä settejä joista kaiketi selviää ihan tämmönen kiipeilykokematon pullukkakii, joka ei oo kiipeilly ku tikapuita aikasemmin. Mutta myä Vähiksen kaa ei nyt sellaseen lähetty, vaan tyydyttiin ihasteleen vuorta alapuolelta. Lyätiin kyllä kättä päälle että 2014 myä kiivetään toi vuori. On siis reilusti aikaa asennoitua olemaan oman elämänsä veikkagustafsson vai mitä niitä nyt on. Aiomme yhistää kiipeemiseen mm. korkeanpaikan leirin ennen kapuumista sekä varsinkin runsaasti doupingin nauttimista sisältävän matalan tason megaleirin kun vuori on vallotettu. Ja koska asia on nyt tänne vannoen ja vakuuttaen ja seitinohkasesti leuhkien kirjattu, ei voia perääntyä. Elämässä kattokaas pitää olla tavotteita, ja ku tässä ny sukellellaan syvyyksiin jo ihan niiku like there's no tomorrow ni seuraava etappihan on luonnollisestikin tavotella korkeuksiin.

Mutta se retki on vasta tulevaisuudessa, eilinen meil jatku sillai et sit mentii sinne varsinaiseen Kinabalu Parkkiin tekeen pieni viidakko-"trekki". Se meille sit ikäänku selvittikii millasella porukalla ollaan matkassa ja mikä on homman nimi. "Trekki" oli todella raju, siistiä polkua pitkin joku ehkä sata metriä mentii ja pysähdyksiä oli jokaisen saatanan saniaisen ja sammaleen ja puukalikan kohalla et täs on nyt tämmönen ja tos on tommonen. Ja honkkarilaiset valokuvas kaiken. Alettiin olee vähä kärsimättömiä, et ku meil oli käsitys että mennää mettään rämpimään ja sit tulee hiki. Meit palels tolla osuudella.

Seuraavaks suuntima oli lounastauolle, mut enne sitä pysähyttii johonkii mis myytii jotaa vitun panaaneja ja kaalinpäitä. Häh? Honjkkarilaisethan toki siinä halusivat ostoksia tehä, joka vei oman  aikansa. Ne osti mm. riisiä. Riisiä? Mitä vittua? Meil rupes tosissaan pinnat kiristymään. Kello ku tais olla jo tulossa yks, ja myä oltii varttia-vaille kasista istuttu lähinnä autossa, mitä nyt oli ollu se yks kusi+valokuvaustauko ja sit se onneton hiipiminen mettässä kattomassa sammalia.

Maisemat oli kuiteskii koko ajan niin komiat et hoettii vaa siä takarivin penkeil et kyllä juu on ollu tän kaiken arvosta ku niin komiat on näkymät.


Luajan lykky että meininki parani huomattavasti ku päästii lounaan jälkee Poring Hot Springsseille. Hot Springsit sinänsä oli enempi Boring Hot Springs, mutta niien kuumavetisten poteroien takana oli pähee keski-maan olonen viidakko, mihi on pykerretty sellaset canopy walkit, elikäs puitten latvojen tasalla menevät vaijerien varassa killuvat siltahässäkät. Sinne päästäkseen piti ens kuiteskii jolkottaa viidakossa ylämäkeen reipas matka, ja myä otettii alkuusa taktiikka et nyt saatana riisiä shoppaavaat honkkarilaiset saavat laittaa töppöstä toisen eteen. Eli myä pikkusen Vähiksen kanssa karattiin ryhmästä. Mein opas, nuor pien poika, hätäänty tietysti ihan helvetisti ku akat karkas heti alusta ja hää juoks meiän perässä ihan pää hiessä. Aina välil sit pysähyttii levähdyspaikalle oottamaa et hitaat honkkarilaiset saa meijät kiinni, mut ei tod annettu heille lepäämisaikaa, vaan myä pyhkästii samoin tein seuraavalle etapille. Johan saatana rupes heiltä hymy hyytymään.

Tommoset on canopy walkit

Mutta sitte mentii canopy walkeille! Ihan mahtavaa! Siä meni viis vai kuus sellasta siltahässäkkää joitten välissä oli aina sellanen laituri josaa puun latvassa. Korkeimmissa kohissa killuttiin vissii jossai 40-50 metrissä (sademettien puut on korkeita ku stadionin tornit, jynöy). Maisemat oli huikeet, mutta välillä pelotti sen verran ettei siin pal kuikuiltu näkymiä vaan tuijotettiin tiukasti seuraavaa etappia. Vaikkei korkeen paikan kammoo ookkaa, ni pikkusen siis puntit tutis, tunnustettakoon se tässä näin julkisesti.

Canopy walkkien jälkee myä pyyhällettii viä käymää läheisel pienel vesiputouksel, honkkarilaiset sen aikaa oottelivat jossaa ja keräilivät ittiänsä. Vesiputous oli söpö ja piän, ei mitenkää erikoinen, mutta reitti sinne oli niin hianoo satumetsää et ei ois varmaa silmää lotkautettu jos ois paukannu eteen joku hobitti ihan puskista siin kesken tarpomisen.

Yks jo mätääntyny rafflesia ja toinen joka kukki kuin viimistä päivää

Tän jälkee lähtii ajelee takas Kota Kinabaluun, mutta matkalla pysähyttii viä kattomaan rafflesia-kukkasta, ku sellanen siin sattu just olee kukinnolla. Rafflesia on sellain harvinainen kukka, se kukkii vaa muutaman päivän ja sit mätänee niille sijoilleen. Mahtia oli se nyt nähä, ku oon mones paikas nähny erityisii rafflesia-retkiä, enkä oo raaskinu/jaksanu sellasille mennä. Ni nyt se sit tuli ikäänku ylimääräsenä yllätysnumerona eteen. Oli hiano, ja iso.

Semmonen retkihomma. Noi seuramatkat on aina vähä raskaita, koska niis on muita ihmisiä ja ku ite oon "vähä" sellain et muitten odottelu käy ihan vitusti hermoon ni siin alkaa pikkusen toi tunnelma kiristymään ku koko ajan saa jossain hermostuneena stepata paikallaan ku JOKU MUU hidastelee jossaa.

Jos miul ois retkimatkatoimisto ni siel ois meno sellasta natsimatkailua et siin ei nokka kauaa tuhisis minkää ihmeen äärellä. Eikä hidastelijoita, eikä varsinkaan myöhästelijöitä, ooteltais, vittu, missään. Jos kerrotaan et siut haetaan hotellista klo 8, ja tuut siihe ala-aulaan minuutin yli kasi, ni voi voi, kato ku natsimatkojen tila-auto meni jo. Tai jos jäät räpsiin tuhatta kuvaa jostaa muurahaisesta ni sinne jäät sit viidakkoon yksinäs, hei vaan, koita löytää itekses kotiin.

Joo. No, retki oli kuiteskii kaiken vaivan ja hidastelijoitten sietämisen arvonen, kert maisemat oli komiat ja se puitten latvoissa tepastelu canopy walkkeja pitkin oli ihan huikeen mahtavaa. Ja nähtii rafflesia. Avot, kyllä kelpas.

Pulau Sapi

Tänää myä lähettii sit ihan omin nokkinee vähä saarihommiin. Oli fiilis et nyt on päästävä pois kaupungista ja johkii saarelle makaamaan, joten aamusella paineltiin laiturille, valkattiin saari nimeltä Sapi (vähä niiku Säpi mut ei) ja sit ei ku vene alle ja sinne. Kiva saari, perkeleesti porukkaa, mut ei häirinny. Siinä retkotettii koko päivä, meres pulikoitiin, vähä snorklailtiin ja sillai. Mukava, lepposa, rento päivä.

Huomenna myä kuikuillaa aamulla viä sunnuntai-markkinoita vähäsen ja sit siirrytään kolmeks yöks luksustelemaan uima-altaalliseen resorttiin tonne jonnekkii. Keskiviikkona tullaa takas tänne cityyn, kert torstaina aamulla aikasin meil on siirtymishommat eessä. Vähis lentää Hong Kongiin ja miä lähen nylkyttää bussilla Sempornaan.

Elämä lyhyt, vuoristo pitkä

Lopuks ihan toisenlaista asiaa viel: miun eilinen aamu alko pysäyttävällä suru-uutisella. Miun yks kaveri on kuollu Thaimaassa moottoripyöräonnettomuudessa. Oli tarkotus että tuossa vuodenvaihteen jälkeen rehvataan Gilillä, ku hänen reissu ne huudilot saavuttaa, ku hän oli myöskin pitemmälle reissulle muutama kuukais sitte hilpassu. Ei nähä nyt sitte.

Tätäki kautta toivotan viel Juhiksen läheisille voimia. Mein yhteiset kaverit: ootte kaikki mielessä, koittakaa jaksaa. Sen enempää en osaa tämmöseen tilanteeseen sanoa.

Tuommonen uutinen heti aamusta pisti päivään melkosta alavirettä, asia oli koko ajan siellä mielen perukoilla. Pisti kyllä miettimään, taas kerran, elämää ja sen lyhyyttä. Ja ku tuon uutisen yhisti mykistäviin maisemiin, vuoristoon ja sellasiin, ni se ihmisen pienuus ja särkyvyys jotenkii hakkas tajuntaan oikee tosissaan. Kyllä tuli mietittyä päivän mittaan sitä, miten yllättäen se viiminen pihaus saattaa itte kultakin lojahtaa. Se ois hyvä pitää mielessä. Aikaa on rajallisesti, täs ei oo aikaa arpomiseen! On kiire ELÄÄ!

Että näin. On ihanaa olla elossa ja elää tätä miun elämää just niiku tällee ku se tässä nyt on. Oon kiitollinen, että miun kosmisessa pierunhenkäyksessä on viä pikkusen pihinää.

 Nyt miä lähen syämää ja juomaa, moi!

Borneo on vihree

Canopy Walk

Piän söpis vesputous

Pulau Sapi

Sapilla oli noit monitor lizardei ja joku urpo ruokki niitä

Aurinko laskee Kota Kinabalussa

Loppukevennys, osa 1: Suck&Blow-shotteja

Loppukevennys, osa 2: jännittävä soitin on tämä. Tämmösellä nuoret poijaat pöräyttelee jotta saisivat oman poikaystän. Jahas.

Ilmastoitu ostariloma Borneolla

Kota Kinabalu

Terveisiä neitimäiseltä, ilmastoidulta ostarilomalta! Sellasta ollaan tässä nyt muutama päivä vietetty Kota Kinabalussa, Borneolla nääs. On kuultu huhuja et tääl ois luontoa ja kaikkee, mut ei oo hirveesti viä keretty sellasiin, ku on ollu ihan käet täynnä noien ostoskeskusten kans.

Tultiin Vähiksen kaa tänne Kota Kinabaluun myöhään maanantai-iltana. Olin netist kattonu jonkuu whatever-tyyppisen hotellin, johon suhautettiin pirssillä. Luaaaajan kiitos kyseinen majatalo oli täynnä, kert kävi ilmi et sen sijainti oli jossain misä ei ollu mitään kivaa. Joku pimu/pimpsa-baari  siin oli kulman takana ja pano- eli tuntihotelliki siinä ohitettiin, ku lähettiin sit rinkat selässä, sateessa, tarpomaan johonki mis ois jotain. Aika perkeleen monta hotellia käytii kysymässä, mutta ne olivat kaik joko täynnä tahi liian kalliita tai liian nahjusia. Lopulta löyettiin ihana hotelli Sarangnova, missä oon asunu muutama vuos sitte ku täällä Kinabalun Kotassa ekaa kertaa kävin. Sarangnovasta otettii yhteinen huane, ku ei muutakan tarjolla ollu. Aikamoista meitzille, ku en piä ihmisten kans majailemisesta ja arvostan omaa huonetta. Mut onneks Vähis on harmiton kämppis, ku se vaan nukkuu ja kakkaa, eikä sinkoile pitkin seiniä. Huomenna muutetaa eriksee pariks yöks ku tää mein kimppakämppä ei oo vapaa, mut kaks erakkohuonetta on, ni mennää niihin mökötteleen.

Kota Kinabalu welcomes miiiiiii! Terima kasiiiih!

Kota Kinabalu on sairaan kiva kaupunki. Min muistikuvat jostaa 3 vuoden takaa oli vähä sellaset ja tollaset, mutta tää onkii ollu kertakaikkisen miellyttävä yllätys. On kivoja kuppiloita, ostareita, Starbuckseja joka nurkalla, meri on tos, ihmiset on kivoja ja hintataso on erittäin lompsaystävällinen.

Häh?

Myö on lähinnä täs lampsittu ympäri kaupunkia. On toki hoiettu asioita, miä oon käyny esmes Indonesian konsulaatissa vinkasemassa uuen 60 päivän viisumin Indoihin. On käyty laittamassa vähä postikortteja postiin. On hengattu ilmastoiduissa ostareissa ja shoppailtu. Miä oon ostanu HIM-paidan ja Biitles-paidan, ja Vähis on ostanu mm. Immortal-paidan ja 22 Pistepirkko -hupparin. 22 PISTEPIRKKO! Mitä vittua? Mutta sellanen huppari se vaan yhessä ihan perus-vaatetta myyvässä kaupassa henkarissa roikku. Pakkohan se oli nyppää sieltä mukaan.

Ollaan syäty hyvin, kert tääl on ihania ravinteleja. Myä suasitellaan mm. Sushi Tei -japanialaista, missä on valtavan hyvät sushit (hintaluokkaa 14 sushipökäleen setti jotain noin 7 euroa). Ja toissailtana juotiin myös ihan helvetin hyvin tua yhes baaris mis soi aluks AC/DC ja lopuks soitti joku ankee pändi ja meil oli seurana yks paikallisjätkä, joho oltii tärmätty jo aikasemmin aamulla ja uuestaa päivällä, ja sit viä siä baarissa illalla. Mukava tyyppi, mutta se tuppas aika hanakasti Vähiksen iholle eli kopeloitsija oli hän. Siinä otettii sit aika monta olutta ja jotkuu rinksutkii ja täten meil oli eilen kankkuspäivä eikä tehty juur muuta ku tihkuttiin tuskanhikee ja maattiin hotlassa kattomassa telkkarista kaikenmaaliman paskaa, joptaa CSI Miamia ja WipeOutteja. Ja illalla mentiin eläviin kuviin elikäs leffaan kattomaan uus James Pond. Jumalauta mikä elämys! En oo leffassa käyny yli vuoteen, telkkariakaan en yleensä nää missään, et jo sellanen liikkuvan kuvan kattominen pisti pään sekasin. Mutta jumaliste, en oo tiännykään kui seksykäs könsykäs Daniel Craig oikee on! Herraisä sentäs, miulle tuli välitön hinku saaha pukumiestä! Mistä voi tilata oman agentin?

Ja jumalauta tääl ei saa leffateattereista suolasia perus-popkorneja lainkaan! Oli tarjolla vaan jotain helvetin karamellisoituja poppareita. Oltiin aivan paskana kert oltii rapuloissamme koko päivä asennoiduttu sellasiin 10 litran popkorniämpäreihin. Pettymys oli niin tiheetä et sitä ois voinu leikata veittellä.

Isot mirrit!

Tänää sentäs irtauduttiin ilmastoitujen ostoskeskusten joululauluhelveteistä (jep, joulu on tulossa ja sen kyllä huomaa) ja kipastiin aamusella Lok Kawi Wildlife Parkissa töllistelemässä eläimiä. Ihan kiva oli, mutta ei nyt millään lailla huippuluokkaa. Eläimillä ihan siedettävät tilat ja norsut oli mahtavia ja oli mulkkunenäsii apinoita ja pari tiikeriä ja kaikenlaisii bambeja ja ties mitä.

Et tänää vähä harjoteltii tuommost retkeilytyyppistä äksöniä, ja huomenna lähtää sit vähä isommin luontoelämysten äärelle. Myä ois haluttu mennä sellaselle jokiristeilylle mis näkis villejä ja vapaita mulkkuneniä ja tulikärpäsiä ja kaikkee, mutta koska täällä alkaa näemmä joka perkeleen iltapäivä satamaan ni todettiin et ei hirveesti innosta joku 6 tunnin istuminen kaatosateessa veneessä jossain viidakon ytimessä. Ei siis sinne, vaan toisaalle. Ostettiin sit äsken huomiseks koko päivän retki Kinabalu Parkin pöheikköön ja johonki kuumille lähteille. Siäl ois luvassa jotain narusiltoja pitkin keikkumista ja yleistä luonnon pällistelyä ja sit likoomista jossain kuumissa vesipoteroissa. Jännää! Äksöniä!

Sunnuntaihi saakka majaillaan täs Kota Kinabalussa, ja sit lähetää kolmeks yöks luksustelemaan johonki hevonkuuseen. Varattii äsken päheen näkönen hiukan hintavahko huane jostaa resort&spa-tyyppisestä hotellista, mikä on jossai rannalla jossain tual mis ei sit vissii mitää muuta ookkaa. Mut tarttetaa vähä sellasta veden äärellä olemista ja luksusta ja yleistä lötkötystä, kert on siis tavattoman raskasta tää shoppailu ja mässääminen.

Äh täst tuli nyt ihan paska lätinä mut ku ei oikee runosuoli nyt syki. Ummettaa. Plus meijän huoneen vessa vetää todella huonosti et täs ei uskalla muutenkaa suolistojen kans sillai rentoutuu et mistää tulis mitää.

Kattokaa kuvia ny sit ku ei täst tekstuaalisest osuudest oo vittu mihinkää. Miä palaan piakkoin kertomaa kuinka kovasti kuolemanpelkoo pyrki munahousuihin ku narusiltoja pitkin korkeella viidakossa ollaan hilluttu.

Jonun paikallisen merihaka-tyyppisen ruman kerrostalokompexin aidassa varotettiin

Kalasteluveneitä

Kellotorni (kello ei kuvassa näy mut on se siäl)

Pieni viidakkopolku

Sänkipillupullia

Tääl on erittäin hämmentäviä t-paitoja tarjolla. Muiden muassa tämmöinen.

Kalasteluvene

Tämmöst tääl

Lok Kawi Wildlife Parkissa oli norsuja

Ihanat pellefantsut!

Pampeja

Mulkkunenäsen apinan rouva

Tää oli kuulemma BEAR CAT! Onko ehkä söpöin evö?

Paitsi et tiikerikissat on parhaita

Kilppari

Hupsut karhut oli niin söpöjä kans

Hän osas ottaa rennosti.

Leijonakuningas ja valkoset tiikerit

Kiidettiin tänää aamusella meren halki tuhatta ja sataa takasin Balille. Romppeitten tehokas ja nopee viskaaminen majapaikkaan (Yulia 2 Homestay, mikäpä muukaan) ja saman tien toiveikkaana tien poskeen huitomaan pirssiä alle. Meil oli missio, ja sen nimi oli Valkoiset Tiikerit ja sellasia hienouksia näkee Bali Safari & Marine Parkissa.

Oon käyny siel aikasemminkii joskus nelisen vuotta sit (tjsp), mutta uusintavisiitti oli ihan paikallaan. Miulla on ylipäätään vähä ristiriitaset fiilikset kaikenlaisten eläintarhojen suhteen, mutta tää bali Safari&Marine parkki on miusta onneks siältä hyvästä päästä tämmösiä laitoksia et siel ei tuu välitön paha miäli. Elukoilla on hyvänlaiset oltavat ja kunnolla tilaa. Ja se varsinainen safariajelukii oli sillai informatiivinen ja muutenkii kaikenlaist opettavaista asiaa oli tarjolla. Et koitetaa sivistää ihmisii siin ohes ku ne töllistelee ja valokuvaa jotaa norsun takapualta ihmeissään.

Täl kertaa oli niin turkasen kuuma, et siä tyypit lähinnä makoili varjoissa ihan raatoina, mut ei se haitannu. Miä voisin töllöttää nukkuvaa kissaelukkaa, mitä lajia hyvänsä, vaikka kuinka kauan.

Ja tiikerit, voi perse ku ne vaan on hienoja. Niillä on niin isot tassutkii! Tiikeri on miun ehoton ykkössuosikkielukka. Mikä varmaan kaikille tulee yllärinä, ku sillai ei oo ilmi käyny että kissat, oli ne mitä lajia hyvänsä, on aika lähellä miun syräntä.

"Syäkää vaan ihan rauhassa siäl ravintelin puolella, ei miulla tässä mitään kepposia miälessä oo..."

Käytii vetäsee lounasta sellases ravintelis mis ikkunana takana makoili Leijonakuningas ja sen horo, sekä toises kohas adhd-mangustit säntäili touhukkaina ees taas. Vetele siin sitte pitsaa leipäläpeen ku ikkunan tois pua on leijona. Ja sit just ku oltii ehitty pihalle kimittää mangusteille ni Leijonakuningas liikahti ja rupes karjahtelemaan. Miä en tiännykää et se kuulostaa sellaselta. Nimittäin sellaselta niiku nyt ois joku todella raju runkkari jossain justiisa saavuttamassa sen homman minkä takia ylipäätään tumputetaan. Hyvin hämmentävää.

Tämmöst meil tänää. Huomenna myä lennellään aamulla ens Singaporee ja sitte sieltä illalla viä Kota Kinabaluun. Se on Malesian Sabahissa, joka on yks osa Borneon saarta. Meil ei o juur mitää hajuu et mitä vittua, mutta eiköhä myä saaha aika kulumaa ja luontoelämyksiä lukujärjestykseen.

Kivakumara kaikenlaisit elukoist tähä nyt hep!

Valkoin tiikeri lepää

Keltaset tiikerit lepää

Oman elämänsä virtahepoiset

Sarvikuanopariskunta

Leijonakuningas ja sen horo

ADHD

ADHD * 2

Nors nors nors trööt prööt!

Syrämmen kuvia tähän!

Hän söi hiukan kanaa ja oli vissiin ihan maiskis

Onko hienoin kissa evö? Onko mitä hä?

Tipu

Haukotus joka tarttu

Noit en haluis nähä ikiin muuta ku lasin takaa turvallisesti

Loppukevennys. Vähiksellä vasemmalla trendikäs kirahvihattu, Pädellä oikealla uhanalainen valkoinen tiikerihattu. Tyylipisteet: zero puääääng. Kiitos ja anteeks ja palaillaa ens viikolla asioihi! Siihe asti molo vaan!