Kissanpentujen synttärilahja ja miun sisäinen sukelluspaimenkoira

Tämmöset aamut, hyvät aamut

Moi. Kuulumiset niist kahest asiast jotka miun elämään mahtuu eli aiheena tänään, kuten aina ennenkin: kissat ja sukellus. Oon niin miälenkiintonen ja täynnä säihkettä ja jännittäviä tilanteita! Eiks vaa!?

Kissanpennut täytti lauantaina 4 viikkoa. Saivat syntsälahjaks oman hiekkalaatikon eli sellasen matalareunasen muavivatin mihin piäni pystyy helpolla kapuamaan. Kyllä siinä kuulkaa liikutuksen kyynel meinas tulla, kuin myäs ylpeyteen pakahtuminen, kun kumpikin pieni hokas välittömästi et ai tää on mein vessa! Touhukas kuopsutus, ilopissa ja jopa miehekäs pökäle sinne samoin tein väkerrettiin, ja miä pyyhin silmänurkkia siinä viäressä ku niin otti melkeen pumpusta ku pienet osas.

Jesssss, saatiin syntsälahjax oma vessa!

Heistä on tullu lisäks ihan hirviöitä. Äitikissaki välillä juoksee miun luokse ja kattoo anovasti silmiin että tee noille jotain, ku pienet on ihan mahottomia. Korissahan ne ei siis ole pysyny enää vähään aikaan, ja äitikissa onki ny hiffannu et hän jos menee pyykkikoriin ni saa ottaa nokoset ihan rauhassa, eikä oo lapset kiipeemässä päälle tai järsimässä tissejä tai muuten häriköimässä.

Tuossa ne nytteki ravaa ympyrää, äitikissa tuijottaa ja koko ajan toinen pieni on jossai kiipelissä huutamassa. He alkavat ihan kohta ulkoilemaan muutenki ku terassin penkillä pötkötellen, se on vissi. Elämä on ulkona, ei tääl miun murjussa aiheuttamassa jatkuvaa kaaosta.

Mutta ohan nuo niin sulosia et ei mitn järkeä. No mut kissapennut aina on. Ja enenevissä määrin vaikuttaa siltä et se pienempi, rumempi ja riehakkaampi touhuuja on pimu ja se pyöreepäisempi tiikeriraitanen kiltimpi "oon hiljaa ja näytän hyvältä"-söpö on poitsu.

Siinä kissanpentu-uutiset lyhyesti. Pahoittelen kuvasaaliin vähyyttä ja tasoa, mutta heist ei saa otettua mitään kuvia jos ovat hereillä, vauhti on niin huima. Plus miul ei oo ollu aikaa oikeen ees ottaa kameraa esille.

Kas, siinähän miltei aasinsilta tulikin: ei aikaa, on kiire, kuis nyt näin....eli elämäni toinen asia. Sukeltaminen.

Rantaraitti Lutwala Diven kohalla

Eilen olin sitä mieltä et tää divemasterismi on idioottimaisin idea koskaan, ja believe me rakkaat kaksi lukijaani, miä en ole tunnettu hyvistä ideoista et siellä paskemman puolella on useimmat ollu.
Ja tää fiilis et nytpä vasta jöötin haukkasin tuli muutaman hassun päivän jälkee ni kelasin et jos jo nyt tuntuu tältä ni miten helvetissä jaksan loppuun saakka?


Mutta tänää oon taas ihan tohkeissani ja liäkeissä et vittu ohan tää aika siistiä. Rankkaa on kyllä, eilen varsinki olin ihan täysin finaalissa ku pääsin illalla kotio, olin silläviisiin viittä vaille väsymysitkun partaalla. Mut tänää ku sain lähtee kotio jo ennen neljää ni tuntu ihan et ois saanu lomaa. Käytin ylimääräsen vapaan ajan siihe, et söin hyvin ja join yhen bintsun. Ja nyt päivitän plokin, kert ei tiiä millo on seuraavan kerran hetki aikaa johonki, mihinkään.

Päivät menee siis silviisii et herätys viimestää seiskalta, ehkä jo puali-sheitshemän. Kissoille aamusafka, mulle munakokkel, kamat kasaan, fillarointi Lutwalaan, siellä erinäisiä askareita aamukasista johki nelijään-viiteen, sitte kotio, kissoille iltaruoka, ittelle suihku, sit läksyt, taju pois. Ja huamenna sama uusiks. Ja erinäiset askareet sukelluspuljulla tarkottaa mitä vaan sukelluskamojen kasaamisesta paperihommiin, sukellusopettajan assarina toimisesta kahvinkeittoon. Päiviin näyttää aina sisältyvät 2-4 tuntia uima-altaassa olemista, 1-2 sukellusta ja tunnin verran teoriaa.

Eilen siis joo vitutti koko homma aika rajusti. Tuli vaan sellanen et vittu tää on tyhmää. Kun väsyttää ihan vitusti, joka helvetin kohtaa ruhossa kolottaa, polvi on paskana, rannetta särkee, kroppa on täynnä haavoja ja puremia ja ties mitä jotka ei parane koskaan ku niitä hautoo koko ajan märkäpuvussa, jalkapohjassa on mätivä haava (ja saletisti kohta taas mato, edellisen häädin vasta viime viikolla), suupielet on vereshaavarevenny ehkä jostai vitamiinipuutoksesta, korvassa on vettä, nenäs on sisäpuolel joku outo kipee kohta, mahaan koskee ja naama on täynnä hormoonipaiseita (naiseuden ihanuus aina kerran kuussa), huojuttaa kun on aallokkoista ja veneessä/veessä saa heilua koko ajan, hermo kiristyy eikä voi ees röökiä vetää ku oon taas lopettanu moisen ihanuuden, eikä tietookaan millo vois istahtaa hetken, think about nothing ja ottaa yhen bintsun. Ni tuli fiilis et vittu täs o mitn järkee, miks rupesin, mitä vittua oikeen kelasin.


Vitutus alko oikeestaa jo toissapänä, jolloin tuli ekan kerran huomautus että pitäis olla sosiaalisempi esmes ku mennään veneellä (VASTA kolmas päivä ku oon daivmaster-orjahommissa ja tää asia otettii esille!!!! Saavitus! No, kyllä hyö tiesivät et oon mörkö ja ootinki et millo älähtävät...). Pitäis olla sellain pirtee asiakkaitten kanssa smalltalkkaaja. No, miä en oo sellanen ja jos siä jo 4 mein ihmistä viihyttää pepsodentit säihkyen mukana olevia asiakkaita ni ei varmaan kukaa tunne oloaan orvoks jos miä istun yksin katolla tai veneen nokassa ja hengittelen. Lisäks miun oma ope on ollu noin 3 päivää ihan vitun ärsyttävä ja vittuillu vaan kaikille. Tai sitte miä otan kaiken vaan ihan vitun henk.koht. ja oon herkkähipiäin, ja vaikkei oo miulle vittuiltu (paljoo) ni yleinen väsymys on saanu kaiken pienenki paisumaan miun mieles mahottomiks. Mut miun ei onneks oo tarvinu miun oman open kans nyt olla tekemisis, se on saanu sen intialaisen riesakseen (se on mestoilla yhä ja kattotaan saako nuo Lutwalan gurut koulittua siitä minkäänlaista sukeltajaa) ja se ehkä selittääkin et miun omal komeel Rolandilla on hieman pinna kireenä. Miä oon nyt kuiteski ollu tänää - ja oon  kaks seuraavaa päivääkii - mein sikakivan hispanjooliope Danielin kans kouluttamas yhtä brittipariskuntaa sukeltamaan. Daniel on siis epsanjalainen ja nuo latinothan tiijetään, kovia sellasia flirttailijoita (luulen et se on sitä mitä flirttailuks kuttutaan mut en o varma ku en osaa ja oon ihmisasioissa jälkeenjääny retardi) mutta miä tykkään, vaikka läppää tuleekii ihan selkeesti vähän sillai säälistä. Et pitää kai tolle nahistuneelle kääkälleki olla vähä et vink vink.

Ja arvakkaa mitä? Miusta on ollu jopa aika helvetin kivaa olla messisä opetustuokioissa, ja se on aika kumma juttu, ku oon tämmöin et ihmiset ei niin pal kiinnosta ja ääh. Ni nyt miusta onki ollu aika hauskaa noi kurssihommelit. Itehän oon lähinnä mykän apulaisen roolissa ku koulutetaan, mut ku on esmes tehty totaalista maskin poistoa veen alla, joka oli miulle omas Open Water -kurssissain se hirvein asia, ja josta oon nähny yhäki painajaisia (eiliseen saakka, kert vasta eilen opin ite tekemään sen ilman et lojahtaa paska märkäpukuun), ni miä osaan hyvin antaa säikylle oppilaalle vinkkejä et kuule, miä sähläsin tuon homman kans ihan mahottomasti, mutta onnistuin siinä tämmösil vippaskonsteil. Et pystyn tarjoo sellasta kokemuksen syvää rintaääntä paremmin ku joku mega-dive-instructor joka ei oo ikinä pelänny veessä mitään ja on niiku sillä meiningillä et "if you panic, just stop and breathe". Ei siinä hätätilanteessa vittujakaan kiinnosta mitkään zeniläiset mielenhallintaohjeet, siinä on mielessä tasan yks asia ja se on pintaan pääsy. Piste.

Lisäks oon tykänny olla mukana sukelluksilla, vaikka sukelluksiin on tullu nyt ihan toisenlainen meininki. Siä en enää polskuttele menemään ja tzuumaile jotai kivenkoloja et kattos vaan katkarapu, vaan miä oon nyt aivan paimenkoiravietin vallassa ja sellasena touhukkaana sukelluspaimenkoirana kyttään ja vahin heitä kenet on miulle vahittavaks annettu (en siis yksin vie ketää veteen viel, oon assarin ominaisuudessa opettajan mukana). Mut kauheet kiksit on tullu ku on voinu jotaa pulas olevaa sukeltajaa ihan pikkujutuissa jeesata. Et vaik ku tyypillä maski vuotaa ja äääääääh ja hän ei hokaa et siä on puali kuantaloa välissä ni miä käyn hälle esittämäs "ekskjyysmii, ottatukkanne on maskin ja ottanahan välissä"-pantomiimin ja kas, asia sillä ratkiaa ja tyyppi voi keskittyy sukelteluun eikä tartte ährää maskin kans. Ja kaikkee sellasta. Ja sit on kivaa ku ne tyypit kiittää et hei, tänks, ja sori ku olin vähä urpo ja sit voi sanoo et nou problm, oisippa nähny ku miä alotin sukeltamisen, ni siinä urpoilun leveleillä oli maskin välissä oleva tukka pienin murhe.

Ja on se kiva kans ku noi sukellusopetki kiittää et hei thänks ku jeesasit tuos ja tuos asias. Toi kiittely kyl kuuluu satavarmasti PADIn sukellusopekoulutukseen, siä on saletisti joku "pidä divemaster-orjasi onnellisena"-osuus oppimateriaaleis. Sillä ei itsestäänselvyyttä jota ei PADIn kurssimatskuissa olis sanoiks ja testikysymyksis puettu. Miun aivot on meinannu mätääntyä välillä kun oon lukenu Dive Master Manuaalia, et vittu pliis.


Mutta tää on vasta ihan alkumetreillä tää homma. Veikkaan että tässä palaa päreet viä moneen kertaan, kyllä tulee itkukin jossain kohin, varmasti vihaan Lutwalan porukoita joku hetki ihan täysillä ja joku toinen päivä saatan luulla et oon ihan löööv ainaki kaikkiin miäspualisiin sukliopeihin. Tulossa on huikeita epäonnistumisia ja fiilixiä et en osaa mitää, mut varmaan tulee viä sellasiaki juttuja et jumalauta, osasin!

Ja vaikka on jo kysytty useeltaki taholta että nii, ihan meinaakko sukellusopeks, ni vastaus on yhä sama: asia kerrallaan. Sellasia hulluuksia miätin sitte jos tän divemasterismin saan ährättyä läpi ilman hermoromahusta.

Rahaa muuten menee täl hetkel elämiseen tosi vähän. Okei, sukellusorjuuden hinnasta 5, mut eläminen noin muute: asun toki ihan överikalliisti (noin 16 egee/yö),  mut muut kulut: ruokaan menee peruspäivänä noin 80 senttiä viiva euro kuusköt (aamiainen sisältyy majotukseen, ja lounaan veän yleensä suklipuljun lähistön paikallismässykioskista misä ruaka on halpaa ja hyvää paikallispöperöä, tai sitte Lutwalan äitee tekee jotai hyvää), illalla ostan ison pullon vettä (40-50 senttiä). Iltasin en yleensä syä mitää ku ei o nälkä eikä jaxais vaik ois. Röökiä en polta (tällä hetkellä) eikä täs ehi kaljaakaan juamaan. Jos oikee on uupunu olo, et TARVIN jotain oraalista lohtua, ni saatan illalla ostaa piänen sipsipusin tai keksipaketin, ehkä revittelen jopa mehujäällä tai limpsalla. Kokonaiskulut asumisineen kaikkineen per päivä jää enivei keskimäärin alle 20 egeen. Ei järin paha. Ja jos täällä niiku asuis-asuis eikä vaan lomailis-käymässä-vaan-asuis ni asumiskulut sais helpolla puotettua johonki kolmasosaan nykysestä. Mutta sellasta sitte jos ja kun....

Ny kello tulee ilta-kasi, sukelluspaimenkoiraorjan nukkumaanmenoaika. Uujeah ja kissapennutki nukahti, eli nyt hissunkissun untenmaille miekii ennenku nuo riiviöt herää! Eiku ääh... äitikissa haluaa ulos, eli min pitää kupuroia viä sen aikaa et se käy kylil riekkumas ja tulee takas. No mut tää plokimussutus loppuu tält illalt nyt just tishmalleen tähä.

Täysikuun ajat eli vuorovesi vaihtuu isosti. Tässä nousuves ahmassu koko rannan.

Piänet käy jo äitin tissin lisäks äitin  ruokakupeilla

Oon iloin orja

Niin, saakeli. Nyt niitä miun kuulumisia, ku on kissat uutisoitu alta pois. Joo ja kattokaas ku miun elämässä on tasan kaks asiaa ja ne on kissat ja sukellus, ni nythän on sit sukellusjuttujen vuoro taas. Tänne asti kuuluu ku kaikki kaksi lukijaani pökrää innostuksesta et jihuu, sukellusjuttuja tässä onki kaivattu!

Miullehan kuuluu sellaista, että maanantai-illan ja yän join kaljaa miun komeen sukellusopen kans (juhlittiin siis sitä et miusta tuli Rescue Diver). Tiistaina en tehny mitään paitti olin rapulainen raato. Eilen oli sitte aamulla Dive Master briiffaus Lutwalassa ja olin sen jälkee buukannu itteni parille sukellukselle. Miulla oli ajatus että alotan Dive Master -opiskelun ens viikon alusta ja ny tän viikon sukeltelen vaa ihan huvikseni ilman mitää ylimääräsiä hässäköitä ja otan yleisen lomailun kannalta. Aivan ei tämä suunnitelma materialisoitunu sellasena ku oli tarkotus. Perkele.

Samin kanssa kuunneltii korvat tarkkana kun Lutwalan Big Boss Fern (joka on sukellusasioissa miulle sellanen jumalasta seuraava, oonko kertonu jo et Fern on esmes käyny melkee 200 metrin syvällä?) meille tunnin verran paasas että mitä Dive Master -koulutus oikee tarkottaa. Rupes meinaan tilanne valkenemaan. Läks nimittäin luulot. Voin kertoa, että homma pitää sisällään niin vitusti kaikkea, et jos tästä suoriudun ni.... ni.... emmiä tiiä, vittu, se on sit jo sen tason itteni ylitys et miä varmaan sekoan (lopullisesti).

Tässä pitää opiskella teoriaa aivan perkeleesti ja sitte on kaikenlaisii sukellustaitoja mitä pitää opetella tekemään ihan sellasella sukellusopettaja-tasolla ja uimiskokeita jos jonkinmoisia ja pelasteluharjotuksia (höhö, kirjotin toho eka et paneskeluharjotuksia. Hitto soikoon, oliski! Ai että!) ja aaaarggghhh kaikkea en ees muista ja sitte koko ajan oon Lutwalan sellanen yleisorja eli kun joku sukellusope sanoo että hyppää ni miä hyppään. Mutta miä kyllä oon ihan iloinen orja, ei siinä mitään, eipähän käy aika pitkäks. Orjan hommat ne tässä vähiten huolestuttaa.

Ja sain omaks opeks komeen ja ihanan Rolandin, eli oon ihan märkäpuku kikkaralla ku oon niin liäkeis et saan Rolandin kans tän homman tehä ja oon ihan et iiiik et Roland myäskii miuta haluaa tän ähräämisen ajan kaitsee. Erittäin jees! Koska se on tosihyvä ope, se osaa, sen kans ei tarvitte pelätä ja se on ihan sikakiva ja myä tullaa hyvin juttuun noin muutenkii. Ja miulla on vähä sellanen meininki et hänen eessä miä en halua epäonnistua enkä etenkää heittäytyä hankalaks, miä haluan että se voi joka päivä vähä kehasta ja et ku Fern kysyy et mites se pullukka suoriutuu ni Roland voi kertoa että ihan älyttömän hyvin. Totta kai oon kaikkien muienkii Lutwalan opejen kans tekemisis koko ajan mut Roland on niiku miun oma ny sen aikaa ku tätä hommaa pusertelen.Voi helvettilääne kuulkaa, jos oisin 15 vuatta nuarempi ja oisin nätti ja sellain simpsakka joka saa, ni siitä kuulkaa pultsarille sulhanen.... no mut ku oon ikäihminen ja toi parasta ennen -päiväys meni jo ni keskityn nyt vaan sukelteluun.

Miun toiveet siitä, et alotan vasta ens viikolla, ne meni vähä niiku kuuroille korville. Fern totes että siä olet nyt tästä aamusta alkaen meiän Dive Master Trainee, piste, ja siulta loppu nyt sukelluksista maksaminenki että eläpä piipitä siällä. Miä sitte kättä lippaan että yes, boss. Ei siinä sitte mitää, hommiin vaan. Voin kertoa, et saattaa tulla jopa joku lihas tän kurssin aikana, ku saa selkä vääränä kannella tankkeja ja romppeita. No mut hyvä vaa, oon niin vitun veteläs kuosis et korkee aikakii piänen kunnonkohotuksen.


Käytii sit sukeltamas parit sukellukset ja heti ekan sukelluksen aluks jouduin koklaa current checkin tekemistä. Se tarkottaa että hypätää mereen ilman sukelluskamoja (paitti maski ja räpylät on toki) ja sitte pällistellää pinnan alle ja sukelletaa kans veen alle ihan useisiin metreihin kattomaa et onks virtausta ja jos on ni mihis suuntaan se oikee kulettelee. Tämähän oli asia, jonka tekemistä oon jo pitkään miettiny että kui vitussa miä siihen taivun. Pelottaa nimittäin ihan vitusti tuommonen pinnan alle meneminen ilman sukellusromppeita. No mutta ku Roland käski että ny mereen vaa ni mitä siinä ny sitte kitisemään, sinne vaan rohkeesti naama eellä. Emmiä saanu mitää tolkkua virtauksista mutta sukelsinpa pinnan alle kuiteski. Se EI ollu kivaa, se oli ihan vitun ahistavaa ja miä en pääse järin syvällekää ku en oo mikää hervoton hengenpidättelymestari. Sitä(kin) pitää harjotella.

Lisäks sain koklaa pintamaggaran laittamista ku tultii sukellukselta pintaa kohti. Vähä se oli haparoivaa mutta sain miä sen nakin pinnalle enkä ihan sotkeutunu sen nakin naruunkaan. Pintamaggara on sellain kirkkaan väriin pötkylä, joka täytetää ilmalla ja annetaa sen paukahtaa veen pinnalle siin kohin ku ollaa tulossa sukellukselta pintaan. Maggara varottaa veneilijöitä et sukeltajia on täältä tulossa ja se toimii myäs omalle veneelle merkkinä et tuolta voipi kohta käyä meiän sukeltajia hakemassa. Ku tehtii toinen sukellus ni sen lopuks se maggarahomma suju jo ihan hyvin ku ottaa huomioon et se oli vasta miun toinen peuhaus tuon maggaran kans. Joskus nuarena oon peuhannu paljoki vähä toisenlaisten maggaroitten kans, mut niistä kokemuksista ei ollu tässä yhteydessä ny järin paljon apua kyllä.

Ekal sukelluksel nähtii neljä piäntä vauvahaita! Niin söpöjä!

Mein toka sukellus iltapäivällä päätty aika erikoisesti. Siltä sukellukselta tultiin nimittäin poies hevoisella. Siinähän kävi siis niin, että. Meil oli sukelluksella Rolandin kans mukana yks nuar kiva aussipoika, kenee tutustuttii maanantaiyänä ku oltii tual kylil bailaas ja taiettii sille vaahota sukelluksista niin paljo et jätkähän tuli viivana mein kans sukeltelee. Onneks tyyppi on sellasta luanteenlaatua et kaikki on awsome, koska sukelluksen jälkee ku lilluttii pinnalla ni mein vene ei tullu meitä hakemaa. Oooteltii varmaan puolisen tuntia ja sitte jouduttii uimaan rantaan. Vitun raskasta! Ens virtauksen kans äheltämistä, sit surffiaallon ohi matalikolle, missä ihan vitun pitkä pohraaminen hiukkasen polven yli ulottuvassa vedessä. Siinä sai varhais-keski-ikänen pullukka hiukan urheilla, saatana. Ku päästii rantaan ni Roland kipitti soittamaan Lutwalaan et mitäs vittua, ettekö oo huomannu et ois kolme tsibaletta sukeltajia hukassa häh. Siinä oli sitte ollu sellanen tilanne, et veneestä oli hajonnu jotain ja sitä korjattiin siä vimmatusti ja siks meit ei päästy hakee ja venekuskit ei ollu uskaltanu mennä sukelluspuljulle kertomaan et tämmöin tilanne meil tässä, ku pelkäsivät et Fern The Boss on vihain. Fern totes myähemmin et hän ei ois ollu vihain jos oisivat kertonu, mutta nyt on äkäin kun eivät kertoneet, et tässä oli kuiteski 7 ihmisen henkiki kyseessä (mein sukellusporukka ja Joshin toinen porukka) et SUKELTAJIA EI JÄTETÄ, jumaliste.

No ei se mitää, tulipahan koettua sellanenki sukellus mistä tullaan hevosella takasin. Eka kerta meikäläisellä, jännittävä elämys kertakaikkiaan.

Sukelluksen jälkee myä oltii takas Lutwalassa ennen Joshin porukkaa ja miä olin siinä vähän jo ikäänku lähös kotio mutta miulle hyvin nopeasti muistutettii että mikäs se tilanne oikee oli, ku Fern huus että DMT!!!!! (=Dive Master Trainee) ja lykkäs miulle laatikon ensiapukamoja syliin ja sano, että siältä tulee sukeltajia joilla on melko varmasti haavoja (rantaan räpistelyssä niitä tuppaa tulemaan ku siä koralleihin kolhiutuu vaikka kuin varovainen koittas olla, varsinki jos on aallokkoa). No jahka Joshin porukka pääs takas puljulle ni miä siällä putsasin ja paikkasin ihmisiä ku mikäki helvetin nurse. Sitte sain luvan lähtee kotio, sekä käskyn lukee perjantaiks Dive Master Manualin ekat 3 lukua ja tiedon et perjantaina on sit myös eka uimakoe. Ja miä ku luulin et ois aikaa vähä opetella uimista, mutta ei oo.

Ja sit käytii illalla kylillä vähä baareissa ja miä hukkasin fillarin avaimen saatana. Onneks aamulla löysin vara-avaimen kuha mylläsin ensin joka läven miun huushollissa ni pääsin hakee konkelin kyliltä.

Jos ryystää bintangia ihan sikana ni tulee paha olo.

Nyt on krapula ja miä koitan vimmalla lukee ja tehä läksyjä ja huomenna pitäs muka uia meres 400 metriä. Se on se pahin koe kaikist uimakokeist mitä täs joutuu tekee, ku pitää mennä pelkis pikineis. Sellanen uiminen on miulle ihan vitun hankalaa. Muut (800m räpylöil ja maskil, 100m toisen sukeltajan hinaamista, 15min kelluminen) ei tuota miulle mitää ongelmaa, miä meen ku ohjus kuha saa olla räpylät ja maski, mutta heti ku tarvii ikäänku pitää naama pinnalla ni ei tuu hevon vittua.


Ja luajan kiitos, Fern heti briiffissä sano miulle ja Samille, että teiät koitetaa pitää hyvin erillään tuon intialaisen dive masterismista, et elkää hänestä huolehtiko, saatatte joutuu samoille sukelluksille kyl mutta muuten teil on ihan erilliset meiningit. Miul oli jossai kohin vähä paha miäli ku sitä intialaispimua niin kovasti soimasin, varsinki ku hänen elämäntilanteesta vähän asioita kuulin, ni tuli sellanen pieni sympatiafiilis.

Mutta sit eilen sen kanssa jouduin pakosti vähän tekemisiin ja miulta läks kaikki sympatiat ihan silmänräpäykses. Oli lähellä etten sanonu ja ihan vitun pahasti. Miä en vaan yksinkertasesti ymmärrä häntä, eikä miun hermo kestä ihmistä joka ei vaan vittu tajua.

Dive Master koulutukses on sellanen helvetillinen paperinivaska mihi sitte kirjataan kaikki suoritukset ja annetaa niistä arvosanat ja siihe paperinippuun tulee lääkärintodistukset ja herra tiäs mitä. Kaks aanelosta pitkä onpi se lista mis on kaikki asiat mitä kurssin aikana tulee ja mistä siuta arvostellaan. Viimisenä kohtana siäl on tuommonen misä arvioiaan... no, kattokaa kuvasta.

 Että mitä on 400 metrin uiminen verratuna noihin? EI MITN! Positive attitude mai ääääääs!

Mutta juu, vaikka oon ihan kakka housusa et mitenköhän tässä käy ni oon myäs ihan naurettavan innoissani. Miusta on mahtavaa että miä tämmöseen lähen ja miusta on sikajännää nähä kui tää koulutus miulta oikeen sujuu. Ja kaikista kaikkein parastahan tässä on se, että tän koulutuksen aikana miä saan sukeltaa vittu niin paljo ku miä haluan ja ehin ja jaksan. Ja minähän tulen sukeltamaan IHAN VITUSTI.

Dive Master koulutus maksaa Lutwala Divessa noin 10 miljuunaa rupiaa, sisältäen materiaalit ja PADI-maksut. Tätä ennen piti siis sutia ensiapu ja rescue diver ja ne makso yhteesä noin 5 miljuunaa. Nää hinnat on sellasia pakettihintoja ku otin ikäänku ensiapu+rescue+master-kattauksen. Että yhteesä 15 miljuunan paukku elikäs euroopan rahassa reipas tonni. Sillälailla täällä laitetaan matkabudjettia kuralle, mutta toisaalta tuon summan oon sukeltanu muutenki yleensä noin kahessa kuukaudessa ja nyt saa sit todellakin sukeltaa ja kaiken lisäks tän jälkee on mahollista jatkaa sukeltelua silläviisii ettei siitä tarvitte itte maksaa. Jos siis vähä vaikka sukeltelutöitäki niiku tekis. Jos siis läpäsen tän tsydeemin ja jos miut hualitaa Lutwalaan vähäsen tyävoimaks. Missään muuallahan en tiätenkään halua töissä olla. Tähtäin on heti parhaimmassa, tiätysti!

Lisäkuluja täs tulee viä erinäisistä romppeista mitä on pakko hankkia, mutta onneks ei mitää överikalliita kamoja sentään oo pakko olla.

Miä en tiiä kui tästä koulutuksesta tänne plokiin tilitän. Mitää päiväkirjaa en ainakaa jaksa nakuttaa, eikä ehketi oo semmosee aikaakaa. Ehketi kerran pari viikos muien asioien yhteydes kerron mitä jännää on sukellushommissa tapahtunu. Koska miä tiiän että teitä kaikkia kiinnostaa ihan vitusti!

Semmosen viä tahon avautuu, et ku jossai kohin aattelin et miun saattais olla helpompi nää rescuet ja masterismit suorittaa jossain muualla. Et ku oon sellain kiree ja omanlaiseni, ja miun on helvetin vaikee heittäytyä uuenlaisii tilanteisiin (varsinki jos pitää heittäytyä selvinpäin), ja erityisesti viä tuommosiin niiku rescuessa oli et ihmisiä joutuu koskettelemaan ja sillai. Ni aattelin et vieraitten parissa menis ehkä helpommin ku jotenki tulee kauhee nolostuminen ku tutut kattoo ku siinä naama räässä puuskutat jotaa tehtävää tai ku jos et millää jotaa osaa ja kaikkee. Mutta kyllä miä nyt oon niin iloin et täällä tän homman teen, se oli oikia päätös monestaki syystä. Tiätysti ensisijasesti siks et saan olla omal Hiekkakikkareel ja lisäks siks et Lutwalassa opetus on korkeetasosta ja siä opetetaa enemmän ku mitä kurssissa ees vaaditaan.  Ja sit toi mistä jo mainittin, et ohan se ihan vitun hyvä motivaattori kaikkeen tekemiseen nyt, ku miä en todellakaa taho noien tuttujen sukellustyyppien eessä olla hölmö ja miä en heille halua pettymystä tuottaa, vaan miä tahon vähä jopa niiku näyttää. Vaikka ees sen et ku miä alan johonkii asiaa, ni miä teen sen täysillä, oli voimia tai ei. Miä en oo luavuttaja.

Tän osotin jo heti eilen, miä yksinkertasesti päätin, että nyt ku kert oon dive masteri oppilas, rappustenkäytön aika veneeseen takas kiivettäessä on todellakin ohi. Miä en yksinkertasesti vittu kehtaa täs kohin enää olla joka sukelluksen jälkee kitisemäs rappusia et miä saan läskiperseeni pyngättyä takasin veneeseen. Olkoot typerän ja totaalisen epäesteettistä katteltavaa, mutta kyllähän miä sinne veneeseen saan itteni kiskottua kun asian vaa päätän. Näin käviki. Kyllä se vaati hurjaa riuhtomista ja kiroilua mutta onnistu, saatana. Pelästyin oikee iteki. Et mitä vittua, miullahan lihakset on ku löysää paskaa nailonsukassa, et millähä helvetin voimalla tää onnistu?

Tahdonvoimalla! Sillä pääsee yllättävän pitkälle! Kattotaa pääseekö sillä dive masteriks saakka? Pääsispä sillä myäs komeen sukellusopettajan pöksyihin. Ei haittais, jos laittais.

Noni. Krapulapäivä. Ne on vähä tämmösiä joskus.

Kello on vähä yli kahexa illalla. Äitikissa on käyny iltajuoksullaan ja tullu takas kotio. Pikkukissat on syätetty ja nukkuvat. Miun pitää myäskin kupsahtaa pötkölleen. Orjan pitää ilmottautua sukelluspuljulle vastedes kello 8 aamulla aina niinä päivinä ku siällä oon. Ohjelmassa sukelluskamppeitten laittoa ja kanniskelua ja sitte teoriaoppitunteja ja sitte uimakoe (se tulee olee onneton suoritus, mutta veän sen ihan vaikka puhtaalla raivolla jos ei pelkkä tahdonvoima riitä) ja ai ku pääsisin sukeltaa kans, ois niin kivaa. Ja huamenna pitää ostaa myäs oma pintamaggara! Ihanaa, oma nakki, siitä tulee salee tosi tärkee olo, sellain et oon niiku vähä enemmän ku joku kuka vaa perussukeltaja. Ja siitä tulee kans tärkee olo, että saan huomenna Lutwala-paidan! Iiiik, kuulun kalustoon!

Seuraavia kuulumisia tulee sitte joskus ku miä ehin. Meinaan ny vetää tässä ihan peräsuali lotkottaen sukelteluhommia ainaki siihe saakka kunnes yks miun kaveri tulee tänne taas lomailee tuos kesäkuussa ja sehä tarkottaa et sitte pitää siis juua kaljaa eikä rapulassa ole sukelteleminen, varsinkaan nyt ku oon DMT-orja. Nih!

Hyvää yätä!

Naapurissa oli yks ilta tuliswoh

Adam on Mäggaiver ja huoltaa min fillarin aina ku jotaa huollettavaa on. Viimeks siitä hajos satulan korkeuden se sellain jutska. Eipä hätiä, Adam korjas.

Komeet värit. Pitäkää revontulenne, miä katton tämmöstä taivasta mialummin.

Loppupeljästytys. Tämä monsteri asuu keittiön ulkoseinässä. Käyn päivittäin tarkistamassa että se on yhä siellä. Nimittäin jos tuo häviää ni sitä saa sitte olla paska housussa et misä se oikee o.

Rantapummikissain kuulumiset ja kuvapläjäys

Meiju Suvas säpsähtää rannalla

Ja jatketaan kissajutuilla, aim sou sori. On kertyny nii pal kuvia rantapummikissoista et paskannanpa ne alta poies.

Kaikille kissoille kuuluu hyvää. Kukaan ei oo kovasti sairas, pientä köhää ja nuhaa on toki, mutta sille ei mitään maha. Keittiön takana asuu äitikissa ja kaks pentua, ja koko sakki on ollu sellasta arkaa sähi-sähiä ja varsinki äitikissa on ollu sellanen että käypi melkeen päälle jos lähelle menee. Eli on ollu sinnikäs kesytysrojekti täs menossa ja koska olen kissakuiskaaja ja nakkimestari, äitikissa ja toinen pentu on jo kesytetty syliin otettaviks. Toinen pentu on viä sellanen et se saa slaagin jos ees kattoo sitä kohti.

Parhaista parhain uutinen on että ens kuussa on tulossa iso kissaklinikka. Miä tapasin yhen pimun joka asiaa organisoi Jakarta Animal Aid Networkissa ja hän oli kuullu miusta ja hyäkkäs juttusille yks päivä ku tuost olin fillarilla johkii touhukkaana menos. Olen nyt Jakarta Animal Aidin kanssa ollu kovasti yhteyksissä ja tehny pienenpientä asioien orkanisointia täällä päässä, lähinnä sopinu että Lutwala Dive hostaa klinikkaa muutaman päivän sekä vaahonnu asiasta potentiaalisille vapaaehtoisorjille sekä löytäny jopa yhen saarella olevan eläinlääkärin, jolla tosin on lähinnä kokemusta delffiinien lääkäröinnistä mutta eläinlääkäri hän on silti ja oon levitelly sanaa paikallisporukoille myäs ja kertonu tonne ja tonne että tuun ens kuussa hakeen teiän kissat steriloitavaks yms yms. Ja jahka täs ehin ni pitää asiassa enempikin viä aktivoitua ja olla yhteyksis Gili Eco Trustiin ku hekin ovat tässä kaiketi mukana. Niin hienoa että tää asia tapahtuu, vaikka ei tuokaan tarpeeks oo, ku miusta täällä pitäs olla säännöllinen eläinlääkärivastaanotto ja kattavaa sterilointitoimintaa ihan vaikka kuukauen parin välein. Mutta sikajees ny kuiteski että klinikka tulloo ja JAAN:in tyypit on sanonu että tulevat sillä lailla että keskimäärin 30 kissaa päivässä voivat steriloia ja ovat täällä vähintään viikon. Hianoooo!

Sitähän ei tiiä vaikka miä tässä viä riahaannun ja alotan täällä sellasen kunnollisen eläinsuojelullisen toiminnan. Saapi nähä. Kuhan tässä nyt elämä näyttää et mihi suuntaa se oikee kulettaa ja asiat selkenee että miten tästä etiäpäin.

Nonii. Kuvia kissoista, olkaa hyvä.

Muuta asiaa ja MIUN kuulumisia tulee viä myähemmin tänää. Nyt miun tarvittee pitää mennä lounahalle sekä on hiukan laitettava aikaa myäs opiskeluun. Kas kun olen jo Dive Master -oppilas niin ei oo noita vapaa-ajan onkelmia tässä lähiaikoina laisinkaan. Hups vaan!

Pehmee

Täs taitaa olla Töpö ja Harri. Harri on Harri Kirvesniämi, koska sil oli jossai kohin joku vissii korvahomma ja se käveli sillee pää vinos niiku Kirvesniemen Harri hiihti. Harri on sikaihana kissa, hirveen sellain läheisyyskaipuinen ja kehräävä.

Mun Tauski

Tauski, Adam ja Sauli. Saulin nimi on nykysin Jack ja sil on hyvä koti Eden Cottagesissa ja se on kaikkien asiakkaitten lellikki

Äkäin

Tauski goes rokenroul

Tauski

Sähinäperhe. Nää asuu keittiön takana ja miul on heiän kans kesytyshommat menos

Harri

Sähinäperheen kesympi ipana

Tauskijoogaa

Tauskijoogaa

Stigu

Poika Nimeltä Ritva

MiniStigu, joka on ehkä huudiloien isoin kissa nykysin. MeijuSuvas ehkä on isompi mutta Meiju on läski, MiniStigu on vaan iso

Joka aamu tulee Fish Lady käymään ja myy kalaa. Ostan kerran pari viikossa hirveen kasan kalaa, saan pitää ne Kakkosen Keittiön pakkasessa ja joka ilta ennen kello viittä keitän kissoille läjän kalaa ja tarjoilen sen riisin kera.

Stigu ja Possu

Danny

Adam. Nimi lausutaan ihan että ADAM eikä ÄDÄM

Tauski ja laskuvesi

Pirkko ja Meijusuvas dyykkaa

Tauski

Sähinäperhe

Tauski on ihan paras! Se tykkää matkustaa fillarin korissa. Porukka nauraa aina ihan kippurassa ku Tauskin kans ajellaan.

Sähinäperhe

Sähinäperheen kesympi

Äkäin puussa. Miun kaikilla kissoillahan on nykysin kaulapannat. No, melkeen kaikilla. Eniveis, Äkäin on hukannu niitä jo kolme. Miä en vittu tajua.

Pari päivää sitte katoin että Meiju Suvas on jotenki oudon näköin. Kattoin tarkemmin. Vittu, joku vitun vatipää on leikannu siltä viixet! Saatana jos selviää että kuka ni tulee nimittäin turpajuhlat.

Pyykkikorin Tyyppien kuulumiset

Noniin. Se on tässä ja nyt! Plokinpäivityspäivä, ku vihdoin on siihen hiukan aikaa. Tää on hirviää tää ihmisen kiire ja semmonen et ei oo aikaa vaa tuijottaa tyhjyyteen aivokäyrä suarana viivana, vallan tässä stressi tulee ku on äksöniä, tekemistä ja - jumalauta - aikatauluja. Lomailu on siis enää muisto vain! Mut siitä lisää myähemmi, ekana tärkeimmät eli kissanpoikaset! Mussunmussun, lässynlässyn, tuituitui, lööv-lööv ja muuta piipitystä. Pyykkikorin Tyypeistä onki jo kyselty et no mitä niille, kuis ne, onks ne ja mitähä.

He voi hyvin. Ikäähän heil on kohta 4 viikkoa. Luulen, että he on sisko ja sen veli, värkit näyttää sellasilta, mutta vähä on viä vaikia varmasti sanoa. He kasvaa vauhilla, eikä ne pysy tua pyykkikorissa enää laisinkaan. Tömps vaan ja riehakas miau perään ku ne sieltä kampee vapauteen ja kaakelilattialle hiippailemaan. Kovia karkaamaan, siis! Ja nyt ollaan jo voitu ulkoilla terassilla, jopa äitikissan läsnäollessa. Varovasti ja vähän kerrallaan, mutta kuiteski. Äitikissakaan ei saa enää hepulikohtausta, vahtii kyllä tarkkana kuin porkkana ja käy jokaisen lähelle tulevan kissan kimppuun hirveellä raivolla. Äitikissa on ihan huikeen hyvä äiti.

Piänet on niin söpöjä et miulta meinaa lähteä järki! Rakastan heitä enemmän ku Von Hertzen Brotherseja ja suojelen heitä kaikelta.

Kuvakoleksön tässä, olkaat hyvät! Varokaa ettette kuale söpöysövereihin!

Äitikissa ja vauvat