Jos nyt jotain tuosta jutusta toivosin että lukijat hiffaa, ni on ehkä se, että jokaisella on vastuu omasta onnestaan. Jos koko ajan vituttaa niin asioita on sillon pakko muuttaa. Ei kukaan tuu soittaa ovikelloa et moi, miä tulin korjaamaan siun elämän, istuha siä toho sohvalle ni miä laitan kaiken kuntoon ja koht siä vaan ruusuilla tanssit ja elämä on hianoo. Kyllä se pitää jokaisen ihan itte tehä. Ja toinen pointti on ehkä se, että raha ja tavarat ei tee onnelliseks, ja niistä luopuminen voi olla hyvinki helpottavaa. Kun on vähemmän sälää ympärillä ni on helpompi olla.
Mutta nää asiathan tyä miun kaikki kaks plokin lukijaa jo tiiätte, oon niistä niin usein tääl paasannu.
Ja Hiekkakikkareella kaikki hyvin. Sairastelin muutaman päivän kuumetta mut nyt oon taas tolpillain. Kissakonttoripuuhastelua ja muuta kivaa, jee! Ens viikolla ohjelmassa viisuminhakureissu Malesiaan. Se, rakkat lukijani, kiinnostaa miuta ku kilo paskaa, voin kertoa.
8 kommenttia:
Wau!
Lehti on tuossa vieressä pinossa, mutta luinkin jutun nyt tästä.
Irtisanomispaperit lehden kanssa samassa pinossa, eläkeputki edessä pistää miettimään, että mitäs minä elämältä haluan...
Oman hiekkakikkareen?
Hieno kirjoitus ja rohkea avautuminen)pisti kyllä vakavasti miettimään oman elämän tämänhetkistä merkitystä ja mielekkyyttä. Anni
Hieno juttu, kyllä sulla on kirjoittamisen taito! :) Oon seurannut sun blogia nyt vuoden, aloitin sen alusta ja luin järjestyksessä ja toi sun "toitoitus", että oma onnellisuus on itsestä kiinni on kyllä uponnut. ;) Itsekin olen edelleen aika tyytymätön elämääni, mutta tää blogi on osoittanut, että ei ole hullua haaveilla muuttavansa pois Suomesta, kauas pois. Olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja unemoin isosti ja teen asioita unelmani eteen! ^^ Ja nauran kaikille, jotka epäilevät ja sanovat, että unelmani on epärealistinen tai liian suuri! :D Kiitos innoituksesta ja siitä, että oot jakanut kaiken, niin hyvän kuin pahan meidän ihan ventovieraiden ihmisten kanssa! :)
Täähän oli ihana tarina, tai no jos sitä voi ihanaksi sanoa kun siihen sisältyy burn out -tarina.
Tosiaan on hullua ajatella että joskus pimeinä työ- ja kouluaamuina olen saattanut itsekin toivoa olevani kipeä ettei tarttis nousta sängystä. Kipeenä oleminen on kuitenkin elämän inhottavimpia juttuja.
Ohjat omiin käsiin ja siihen lisäisin vielä että kannattaa miettiä millaista elämää ihan itse haluaa elää. Jos on introvertti niin saa viihtyä yksin omissa maailmoissaan. Tai jos ei vain ole toimelias tyyppi niin sen kuin vain lepuuttaa.
Itsekään en ole ajatellut enää palata Suomeen kuin lomille :)Ja näissä aatoksissa auttaa se että tietää muidenkin onnistuneen tässä.
Hieno tarina! Meitä on nykyään aika monta, joilla näitä enemmän ja vähemmän samanlaisia tarinoita. Itse hyysään "kodittomia" kissoja Norjassa :D. Kai se on tämä aika, joka pakottaa herkimmät liikkeelle ja muutokseen. Itse lähdin "vain" Norjaan, mitä nyt lokakuun loppupuolella vähän kadun… kai sitä olisi voinut lähteä kauemmaksikin :).
Olen itsekin kuullut monta kertaa tuosta rohkeudesta. Olin kuulemma niin rohkea, kun uskalsin päästää irti ja jättää kaiken vielä tässä iässä. Mutta ei kyse ole rohkeudesta, joskus on vain pakko. Itse en ehkä toivonut, mutta tiesin sairastuvani, jos en lähtisi. Ja hetkeäkään en ole katunut, vaikka ei elämä pelkkää ruusuilla tanssimista ole täälläkään. Eikä sen kuulukaan olla :).
Hyvä juttu ja koskettava tarina.
..nyt päätin sit edelleen kommentoida.. vaikka vasta kolme kertaa on lukenu tämänkin postauksen.. Taas on tippa linssissä yhel heebol..
Kiitos tarinasta!
Ihana tää sun tarina! Kodin Kuvalehestä luin jutun eilen ja melkeen itkin! Upeaa, että olet itse tehnyt elämäsi onnelliseksi.
Lähetä kommentti