Kultaturbojättipotti ja kivoja ihmisiä ja syräntofut

Zombielehmä

Ja nyt jos tää maaliman paskin nettiyhteys suvaittee ni muihin ku kissahommiin. Vaikka ne hommathan ei koskaan lopu. Nytteki oon kissakaupalla, ja on jopa käyny kaks maksavaa asiakasta ja yks kissa. Ja yks mordorilainen turisti piipahti sanomassa et moi, miä luen siun plokia, tulin kattoo enkä minkä näköin tyyppi sitä oikee kirjottaa. Se on aina vähän outoa tuommonen et hei ootsiä se, mutta onneks liki kaikki tuommoset moikkaajat on osottautunu tavattoman mukaviks ihmisiks. Miä jo heti oon heille säätämässä majotusta ja muuta, eli kannattaahan miuta tulla moikkaamaan.

Makke bintanghommissa

Mukavista ihmisistä puheenollen, täällä just muutaman viikon oli Makke ja Vöömi. Niinikään miun plokia lukeneita eikä miulle entuudestaan tuttuja laisinkaan. Huikeita tyyppejä. Toivat ens töiksee kauheen säkillisen kamaa kissoille ja hivakan lahjotusrahaa kissarojektille, jeesivät kissaklinikkahommissa (varsinki Vöömi) ja viä torsäsivät eilen vitusti rahaa kun käytii Lombokilla hakees rojua niin miun palatsille ku kissakaupalleki - miä yritin mutten saanu itte maksettua oikeen mitää ku Vöömi oli lompsa levällää joka kassalla. Miun on vaikia ilmasta kiitollisuutta noin niiku naamakkain mutta sanon nyt vaan et jumaliste, KIITOS. Hyö jatkovat matkaa tänää mutta maaliskussa viimestää tulevat takasin ja sitte on ehkä vähän bintang timee taas.

Muutenki kävi justiisa kissaklinikan aikana paljo kavereita mestoilla. Mikä oli tietty sikajees mutta harmillista silviisii etten miä kerenny kauheesti kavereitten kans notkumaan ku oli kiiretä mirrien kans. Mutta aina sitä vähä kerkes risupaariin tai muihi rientoihin. Vemmun viimistä iltaa vietettiin hienon dinnerin parissa, ku Vemmun majapaikan jätkät kokkas meille vegeaterian. Oli syrämmen muatosia tofuja. Siisteintä ikiin!

Syräntofuja

Ja pakko vielä jatkaa kissahommista. Ennen klinkan alkua kävi balin elukkalääkäriaseman omistaja ja hänen kaveri tääl lomailemassa ja myä piettii parin tunnin palaveri kissahommista ja se oli antosa ja hyvä paltsu, koska tyypeillä oli asioista kokemusta ja tietämystä ja miä siinä vaa huokailin et ihanaa kun joku jeesaa. Kun miä en yksin kaikkeen kykene ratkeemaan vaikka haluisin. Tyän alla on nyt kaikenlaista ja perästä kuuluu, tiedottelen sitte ku on jotaa oikiasti niiku näytettävää.

Lisäks miulle maaliman mahtavin onnenpotku ja kultaturbojättipotti on se, että miulle tarjottiin vakituista kolumnistin paikkaa. Siitä maksetaan rahaa ja miun miälestä erittäin hyvin maksetaanki, ainaki tällä nykysen elämän mittapuulla mittailtuna. Vuodenvaihteen jälkeen oon siis sanomalehtikolumnisti, kerran kuussa kirjottelen jotain nasevaa tämmösestä elämästä mitä nyt elelen. Ellei miun jutut oo niin paskoja ettei niitä julkasta. Kolme ekaa kirjotusta laitoin just menemään ja nyt ootan peräsuali kikkaralla et mitä mieltä niistä ollaan. Kertoilen lisää sitte jos ja kun jotain oikiasti julkastaan jossain.

Joulukuussa miulla on tiedossa helvetisti duuneja Taalasmaan Ullana, ja pakko ne on tehä, koska rahavarat on alituiseen heikossa hapessa, ainaki viel tällä hetkellä. Lisäks on tulossa perkeleesti kavereita käymään eli pitää bintsuilleki keretä ja kissakauppaa pitäs pitää auki samaan aikaan ku oon hommissa toisaalla ja  ja ja.... älkää ees kysykö miten se miun kirja edistyy. Ei mitenkään.

Jännää, että täälläki, tässä elämässä, on kiirettä. Mutta tämä kiire ei vituta, koska teen pääasiassa asioita joista tykkään.

Elämä on hianoo.

(Mut min internettiyhteys ei oo nyt hianoo. Kuvien lataamisesta tuu hevon persettä eli tyytykää ny näihi mitä täs on, enempää en jaksa nylkyttää)

Rastajätkien risubaarin vuohi Jackie osaa tehä yläfemmat. Vemmu osaa kans.

Kissanpoikasia!

Ylisöpö

Sori kun en oo kerenny tänne mesoomaan mitään. Mut nyt ehin. Alotan tärkeimmällä ja söpöimmällä eli muutama kissanpoikaskuva. Kuka niistä ny ei tykkäis, mitä? Nää on kaikki min uutukaisia, klinikalta käsiin jääneitä. Ei oo nimittäin Palatsilla tylsää hetkeä kun on...ööö.... 12 uutta kissaa sisätiloissa kasvamassa. Tai 11 pentua ja yks hiano Mama Air -emokissa.

Mama Air asuu vierashuoneessa kolmen kääpiön kaa. Kääpiöt on maailman siisteimpiä. Ne on just vaiheessa että pyykkikorissa ei enää pysytä, äiteen ruokakupilla käyään maistelemassa ja hiekkalaatikon käyttöä opetellaan. Yks kääpiö just tänään väänti kauheeta paskaa ja huus apua samalla. Oli niin kova rojekti sen pyyttonin tulostaminen et välillä se makas vattallaan siel hiekkalootassa ja ähels. Nauratti kyllä vaikka toinen oli siin ihan voimiesa äärirajoilla kakkaamisesa kans.

Kaikki uutukaiset voi hyvin, yhtä lukuunottamati. Yks biäni, ei kääpiö mutta yks noista isommista pienistä, on vähän heikosa hapesa, mutta koitan häntä hoivata. On kuiteski fiilis, ettei hän tuu aikuiseks kasvamaan. Oireet on samanmoiset ku edesmenneellä Muumiolla, eli hengittää raskaasti, ruoka ei maistu. Lääkitys on päällä mutta kattellaan kuinka käy.

Kuhan tämän pesueen saa kasvatettua ja rokotettua ja tuupattua ulkoruokintaan ni huokasen taas, hetkeks ainaki.

Isokorva eli Ruma. Mut vähäkö hänki on söpö.

Vappu

Musta ykkönen (näit on toinenki)

Ykssilmäin

Kääpiö A

Kääpiö B

Kääpiö C

Mama Air ja kääpiöt

340 kissaa

Kissaklinikka on ohi. Oli 12 päivää, 3 saarta, 340 kissaa. 276 kissaa laitettiin lisääntymiskyvyttömäks. Pieniä kissanpentuja, isoja rumia kolleja, ja kaikkee sieltä väliltä. Lauma lääkäreitä ja hoitsuja, vapaaehtosia avustelijoita. Kissanpissaa, paskaa ja oksennusta. Raapasuja ja puremia ja antibiottikuureja niin kissoille kun ihmisilleki. Melkonen urakka oli, voin sanoa.

Jokaisesta klinikasta opin aina jotain uutta, niin tästäki, vaikka klinikka meniki oikeesti tosi hyvin. Vastaan tulee silti joka kerta uusia ongelmia, joihin ei ennalta osaa varautua. Vielä pari klinikkaa ni josko sitte osaisin etukäteen huomioida kaiken mahollisen.

Ja kissojen kanssahan miä pärjään mutta ihmiset on välillä... voi helvetin perse. Kaikenlaista hiihtäjää tuli tälläki klinikalla nähtyä ja välillä oli ittessään pitelemistä ettei ihan räjähä. Jotain liian uteliaita lapsia vähän niska-perse-otteella paiskoin klinikkatiloista ulos aika tiuhaan, mutta ois tehny mieli muutamaa aikuistakin heitellä pitkin tantereita. Mutta noin pääasiassa ihmiset oli kivoja ja kannustavia ja sellasia... täysjärkisiä.

Kreisit kätleidit on kyllä vähän oma ihmisrotunsa. Miä toivon olevani sieltä vähemmän kilahtaneesta päästä, vaikka miulla onki taas kämppä piukassa kissanpoikasia (kun ei niitä kukaan muukaan ota ni minkäs teet). Mutta kyllhän jotkut kissahullut naisihmiset on vähän karikatyyrimaisia sekopäitä. Eikä siinä mitään, eläinrakkaurella ja varsinki kissoista huolehtimalla saa miun kirjoissa anteeks aika paljon muuta. Ja kai miä ittekki olen hyvällä tiellä hulluuteen.

Mutta helpotuksen huokaus että klinikka on tältä erää ohi. Seuraava iso rypistys on mahollisesti maaliskuussa, mutta en mieti sitä vielä. Täs on viel tänki klinikan jäliltä hommia: kamojen purkamista ja pesemistä ja pyykkäämistä ja inventaarioo ja laskujen ja rahojen setvimistä. Ja huushollissa sisällä 8 riehakasta kissanpoikasta, yks isommista kääpiöistä muovitötterö päässä (koska riipi leikkaushaavansa auki) ja vierashuoneessa emokissa ja kolme tosi pientä pentua.

Lisäks Lutwalassa on hoidossa yks pentu, Tinfoil eli Folio-olio nimeltään, joka seki varmaan miun hoiviin päätyy jos seuraavasta kahesta viikosta hengissä selviää. Tinfoilin suolisto oli täynnä foliota ja lääkärit joutu poistamaan suolta ja jotain, leikkaus oli kestäny kaks ja puol tuntia kun Tinfoilia korjattiin. Hän voi jo aika hyvin, kävin eilen kattomassa. On sulonen ku mikä. Ja äänekäs!

Se kissahommista. Muutaki asiaa ois, tässä on ollu kaikenlaista ja elämä on hianoo, mutta palaan muihi juttuihi myähemmin. Nymmiä lähen keittää kahvit ja sitte painelen kissakaupalle purkamaan tavaroita ja tekemään siitä kioskista taas kaupan. Siel on kaikki ihan sekasin ku huone oli klinikkakäytössä, ni pitää siivota ja laittaa kauppatavarat nätisti hyllyille ja kaikkee.

Tinfoil

Kissaklinikkakiireet

Terveisiä kissaklinikkakiireen keskeltä. Olen siis hengissä yhä, en oo vaa ehtiny paljo plokihommia ees ajatella. Kissaklinikka on ohittanu puolivälin, viel on 4 päivää rypistystä eessä ja sit tämä hässäkkä on tältä erää ohi. Tähän mennessä meil on käyny reilut 220 kissaa ja sterilointeja on tehty joku vajaa 180.

Tällä hetkellä klinikka hyörii Gili Airilla, siel ollaa viel tänää ja huomenna. Torstai ja perjantai ähelletään Gili Menolla ja sit homma on ohi. Ja sit mie hetken lepään. Ja juon kaljaa.

Kaiken tohinan keskellä oon tietysti tullu kipeeks, mutta nyt ei ehi sairastaa. Happi on vähä heikonpuoleinen kuumeilun ja köhän takia, mutta kyllä miä jaksan. Kun on hyvä ja tärkiä asia ni siinä paljo muut asiat vaakakupissa painele.

Liänee turha ees mainita mutta miullahan on tietysti huusholli taas täynnä kodittomia kissanpoikasia. NO KU EIHÄN NIITÄ VOI KADULLEKAAN HEITTÄÄ! Tuossa noita kuus hyörii. Yhellä on vaan yks silmä, yks on ylisöpö, yks on äänekäs, yks on musta, yks on arka ja yks on ruma. Lutwalassa on lisäks hoidossa yks toinen ruma ja toinen musta, miun hoteisiihan neki taitaa tulla jahka ehin ne sieltä klinikkahommien jälkeen hakemaan.

Muutenki täs on ollu kaikenlaista. Kauhiasti kavereita saarella myöski justiisa nyt ku miä hädintuskin ehin heiän kanssa kaljaa maistamaan.

Mut nyt en ehi enempää länkyttää. Ohessa kuva Ylisöpöstä ja Vapusta. Vappu on se äänekäs. On pitäny miuta yöt hereillä ku kävelee vaa ympyrää ja pitää sellasta vapputorvi-ääntä. Viime yön se vihdoin nukku ja oli hiljaa. Jihuu!

Vappu

Ylisöpö

Välikausipuut ja krokotiiliuutiset

Ei o paljo lehtien havinaa

Hiekkakikkareen talvi on ohi. Talvi täällä tarkottaa sitä, et on tuulista ja merivesi viilenee asteen pari. Nyt ei juurikaan tuule, on ihan perkeleen kuuma. Aurinko porottaa vailla armoa ja ku pyäräilee aamupäivällä himasta kaupalle ni meinaa paistua. Kaikki - myä onnekkaat ketkä täällä asustellaan ympär vuoden - oottaa kiälet pitkällään että sadekausi alkais. Koko saari on sellanen kuivunu käppyrä. Miun palatsin ympärillä puut on kaljuja, kaik lehet on lähteny, ovat semmosia surkeita välikausipuita. Puutarhassa ei kukoista mikään, vaikka kuinka kastelis. Tiet, siis kinttupolut, on upottavaa paskapuuteria ja täynnä monttuja. Pöly tunkee joka läpeen, niistäessä tulee pelkkää mustaa sälää. Silmiä kirvelee ja keuhkot on täynnä lehmänpaskapuuteria.

Sadekausi, ala jo! Sitte onneks se on yks silmänräpäys ja huudilot alkaa vihertää ja puut saa lehtiä. Se on hianoa se.

Tai sadekausi sais alkaa tossa kahen viikon päästä mielellään. Kissaklinikka alkaa maanantaina ni ois suotavaa jollei sen aikana tuu vedenpaisumusta.

Nää tuli lahjotuksena tänää. Jihuu!

Kissakaupalla menee hianosti. Tänääkii on jo käyny yks asiakas ja kaks lahjottajaa. Toinen toi kassillisen vanhoja pyyhkeitä ja saronkeja, joita aina tarvitaan ku klinikat pyörii. Ja sitte tuli yhet mordorilaiset, kekkä on miun kissahommia seurannu plokeista jo pitkään, ja hyä toivat urheilukassillisen kissasälää ja hirveen hivakan rahaa ja meinaavat ens viikolla olla messissä klinkkahommissa. Oon ihan silmät ymmyrkäisnä et vittu miten siistiä. Tämmösinä päivinä sitä aina vähä alkaa palautua usko ihmiskuntaan et juma sentään. Kaupalla on siis taas vaikka mitä uutta myytävää! Hianoa on myäs ku juuri kukaan asiakas ei ota ostoksistaan vaihtorahoja vastaan, vaan sanovat et äääää laita kissarahastoon lahjotuksena nuo hilut. Arvostan suuresti!

Mordorilaisia on saarella melkosesti tällä hetkellä ja viikonloppuna tuleepi lisää. Miun yks ämerikkäläinen ystävätär just tossa ihmetteli et mitä helvettiä, suamalaiset on piäni kärpäsenpaskan kokonen kansa jossain pohjoisnavalla mutta tuntuu niiku koko se kärpäsenpaskan kokonen lauma mordorilaisia ois täällä just nyt. Miä oon näemmä tehny saarelle hyvää promootiota, vaikka kyllä tänne Mordorista tullaan ihan ilman miun vaahtomistakii. Jotenkin tuntuu olevan aika hittikohde tää Hiekkakikkare näin Mordorin kaamoskauden rojahettua kunnolla päälle. Ja mikäs siinä, saaha tänne tulla, tääl on mukavaa ja helppoo ja kivaa ja lämmintä ja kissoja, et tervetuloo vaan!

Mein krokotiili saatii kuvattua männä viikolla tua Lembonganilla. Varastin kuvan feispukista ihan itte.

Meiän krokotiili on onneks muuten jo jatkanu matkaa. Säikyttelee sukeltajia nyt tua Lembonganin/Nusa penidan vesillä. Todella kummallista, krokotiilit ei oo mitään kirkkaiten merivesien otuksia, eikä niien varsinkaan pitäs olla palloilemassa missään 30 metrin syvyyksissä lojauttelemassa paskaa housuun viattomilta sukeltajilta.

Ei muuta tällä erää. Voipi olla plokin kanssa hiljasta seuraavat pari viikkoa, koska kissaklinikan kanssa tulee olee kiirettä. Seurailkaa feispukin Cats Of Gili -ryhmästä miten mirrihommelit sujuu, koitan sinne klinikan aikana melkee joka ilta laitella jotain tilannetietoja.

Ja ihan vaihtelun vuoks pari vuohikuvaa lopuks. Molo vaan!

Kissaympyrät

Nyt-liitteessä oli juttua kissaympyröistä. Miulle sitä heti linkattiin et hei kreisi kätleidi, testaa oitis.

Sinänsä mitään testata tarvitte, tiesin että toimii, kissat on sillä lailla dorkia. Kaikki kissanomistajat tietää, et jos siä jätät tyhjälle pöyälle vaikka päivän postit, se kissa menee ja tällää perseensä nimenomaan sen postikasan päälle. Tai jos koitat lukee lehtee, ni siähen lehen päälle se karvaperse tulee istumaan. Tai ota vaikka tyhjä olumppiastadioni ja laita sinne keskelle pelikortti, vapauta kissa nurmelle ni se tepsuttaa suoraan sen pelikortin päälle istumaan.

Mutta yleisön pyynnöstä: Palatsini kissaympyrä, olkaa hyvä.

Tarja eka ympyrässä!

Sit Hannu tuli tsekkaa et whaaat

Ruuhkaa kissaympyrässä

Lehtitemppu toimii myös. Laita lattialle lehti ja kas: kissa rojahtaa sen päälle hetimiten

Ku pienempien kiinnostus ympyrään lopahti ni Lumikki valtas sen

Kaupan tätinä

Uus loko min kissaprojektille. Kiitos, Kristiina!

Kissakaupalta taas päivää! Neljäs vuosi tropiikissa porskutusta on lähteny hianosti käyntiin, kaupan tätinä vaa puuhastelen. Miä piän putiikkia auki nyt joka päivä muutaman tunnin ajan, normaalisti noin klo 11-2. Ihan hyvä meininki. Melkee joka päivä käy joku asiakaski! Oon viime päivinä myyny mm. kaulapantoja, kissanpentumaitovastiketta, kissanruokaa, kirppupuuteria ja yhen ruokakipon. Ja tänää oli siistiä ku tulin kaupalle ni tuos oli pari pimatsua vartomassa, että tuun ja löivät käteen hivakan seteleitä että myä digataa tästä hommasta ja halutaa antaa lahjotus. Ihan mahtavaa!

Ja vaikkei asiakkaita ramppaiskaan (tieto tästä vasta leviää pikkuhiljaa) ni ei haittaa. Tuos on pari kissaa jotka oottelee aina et tuun ja täytän pihalla olevat ruoka- ja vesikupit, ja he haluu myäs rapsutuksia. Ja miulla on tietsikka mukana ni hoitelen samalla asioita ku tässä päivystän.

Asioita onki hoieltavana, kissaklinikka alkaa viikon päästä ja sen kanssa on tietty touhottamista. Mut nyt alkaa helpottaa. Lääkäreitä ja hoitsuja on tulossa aimo liuta, suamesta taas suurin osa (hyvä myä!). Kaikille on nyt majotukset saatu hoidettua, lääkkeitä on tilattu ja toimitusta oottelen ja semmosta,. Viikonloppuna tulee balin eläinlääkäriaseman omistaja tänne pariks päiväks käymään ja klinikkatilat tarkastamaan ja miuta tapaamaan. Pietään palaveria ja mietitään tulevia kuvioita. Se tuo vissiin mukanaan jonku kaverisa joka tekee työkseen erilaisia fundraising-projekteja, ja on luvannu miuta ilmasiks siinä asiassa auttaa ja konsultoida. Aivan mahtavaa!

Mut on tässä toki kerenny kaljallakii käyä. Koska on kavereita kylässä! Seki on niin siistii! Lisääki tuttuja tulee aika tasaseen tahtiin lähiaikoina. Jihuu!

Tien poskeen on nyt laitettu komia kyltti

Santtu Hämäläinen joogaa

Vuosipäivä

Päivälleen kolme vuotta sitte lähin rinkka selässä Mordorista meneen. Enpä arvannu sillo että tänne jään. En ois uskonu, jos joku ois moista ees ennustanu. Mutta täällä miä nyt oon ja elämä on hianoo!

Kolme vuotta, noin ajatuksena, tuntuu hirveen pitkältä ajalta, mutta miusta tää on menny ihan helvetin nopiasti. Ajan vauhti, se tuppaa muutenki kiihtymään, sitä enemmän mitä vanhemmaks tulee. Myäs sellanen yleinen tekemättömyys pistää päivät ujeltamaan ohitte tuosta vaan. Mutta antaa ajan kulua, mikäs täs on ollessa.

Edelleen jokaiseen päivään herään tyytyväisenä, ja onnellisena siitä, että herään päivään just tismalleen täällä.

Ja parahiks just sopivast vuosipäivää juhlimaan saapu kavereitaki Hiekkakikkareelle. On nimittäin taas se aika vuodesta kun Vähänryyppää pärähtää mestoille. Niin siistii!

Saatetaa vähä bailata tänää!