340 kissaa

Kissaklinikka on ohi. Oli 12 päivää, 3 saarta, 340 kissaa. 276 kissaa laitettiin lisääntymiskyvyttömäks. Pieniä kissanpentuja, isoja rumia kolleja, ja kaikkee sieltä väliltä. Lauma lääkäreitä ja hoitsuja, vapaaehtosia avustelijoita. Kissanpissaa, paskaa ja oksennusta. Raapasuja ja puremia ja antibiottikuureja niin kissoille kun ihmisilleki. Melkonen urakka oli, voin sanoa.

Jokaisesta klinikasta opin aina jotain uutta, niin tästäki, vaikka klinikka meniki oikeesti tosi hyvin. Vastaan tulee silti joka kerta uusia ongelmia, joihin ei ennalta osaa varautua. Vielä pari klinikkaa ni josko sitte osaisin etukäteen huomioida kaiken mahollisen.

Ja kissojen kanssahan miä pärjään mutta ihmiset on välillä... voi helvetin perse. Kaikenlaista hiihtäjää tuli tälläki klinikalla nähtyä ja välillä oli ittessään pitelemistä ettei ihan räjähä. Jotain liian uteliaita lapsia vähän niska-perse-otteella paiskoin klinikkatiloista ulos aika tiuhaan, mutta ois tehny mieli muutamaa aikuistakin heitellä pitkin tantereita. Mutta noin pääasiassa ihmiset oli kivoja ja kannustavia ja sellasia... täysjärkisiä.

Kreisit kätleidit on kyllä vähän oma ihmisrotunsa. Miä toivon olevani sieltä vähemmän kilahtaneesta päästä, vaikka miulla onki taas kämppä piukassa kissanpoikasia (kun ei niitä kukaan muukaan ota ni minkäs teet). Mutta kyllhän jotkut kissahullut naisihmiset on vähän karikatyyrimaisia sekopäitä. Eikä siinä mitään, eläinrakkaurella ja varsinki kissoista huolehtimalla saa miun kirjoissa anteeks aika paljon muuta. Ja kai miä ittekki olen hyvällä tiellä hulluuteen.

Mutta helpotuksen huokaus että klinikka on tältä erää ohi. Seuraava iso rypistys on mahollisesti maaliskuussa, mutta en mieti sitä vielä. Täs on viel tänki klinikan jäliltä hommia: kamojen purkamista ja pesemistä ja pyykkäämistä ja inventaarioo ja laskujen ja rahojen setvimistä. Ja huushollissa sisällä 8 riehakasta kissanpoikasta, yks isommista kääpiöistä muovitötterö päässä (koska riipi leikkaushaavansa auki) ja vierashuoneessa emokissa ja kolme tosi pientä pentua.

Lisäks Lutwalassa on hoidossa yks pentu, Tinfoil eli Folio-olio nimeltään, joka seki varmaan miun hoiviin päätyy jos seuraavasta kahesta viikosta hengissä selviää. Tinfoilin suolisto oli täynnä foliota ja lääkärit joutu poistamaan suolta ja jotain, leikkaus oli kestäny kaks ja puol tuntia kun Tinfoilia korjattiin. Hän voi jo aika hyvin, kävin eilen kattomassa. On sulonen ku mikä. Ja äänekäs!

Se kissahommista. Muutaki asiaa ois, tässä on ollu kaikenlaista ja elämä on hianoo, mutta palaan muihi juttuihi myähemmin. Nymmiä lähen keittää kahvit ja sitte painelen kissakaupalle purkamaan tavaroita ja tekemään siitä kioskista taas kaupan. Siel on kaikki ihan sekasin ku huone oli klinikkakäytössä, ni pitää siivota ja laittaa kauppatavarat nätisti hyllyille ja kaikkee.

Tinfoil