Maailman paras Tuska

Olen hengissä ja jo takas kotona Hiekkakikkareella. Blogipäivityksiä tulee NYT. Niitä on jonossa jokunen. En lomailun aikana saanu mitään aikaseks, plus oli uuen läppärin kanssa säätämistä ja kuvien saamisessa luurista koneelle oli levytilallisia haasteita ja melkeen koko ajan oli myöskin krapula ja nyt olen kärsiny elämäni hirveimmästä jetlägistä päivätolkulla ja ollu sen takia aivan aivokuollut. Mutta ny lähtee! Jos internetti suo (high season päällä ja saari täynnä selfiekepittäjiä jotka syä meiän internetit) !

Alotamme tästä: TUSKA! Heti juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna. Siinä oli kuulkaa kunto koetuksella ja miulla oli henk.koht. ilmassa aika tanakkaa hyytymistä ekat pari päivää. Olinki Tuskassa pe+la jotakuinkin selvitäpäin, koska ei vaan ylihintaset juomanlirut uponnu (karpalolonkeroa ei ollu festivaalibaareissa tarjolla ollenkaan) ja totesin että luovutan ja ryyppään vaan vettä. Tämä taas johti jossain kohin aika kovaan ärsyyntymiseen, koska kaikille ympärillä örveltäneille kyllä soppa maistui. Eksoottinen elämys se tuokin, olla selvinpäin ja seurailla sitä meininkiä silmät ymmyrkäisnä. Ja vähän kateellisena, kun itte oli kireenä ja tylsänä ja muut veti kuperkeikkaa.

Meikkikoulu

Aloteltiin festarihumua jo torstaina, Kävin kattomassa kun metallimiähet piti meikkikoulua Kampissa (opin mm. että veri lentää naamalle parhaiten ns. purskahdustekniikalla) ja sitte illemmalla kävin Tavastialla kattomassa Lost Societyn. Olipas.... olipas kertakaikkiaan! Vaikka siä tunsinki itteni ikälopuks ni kyllä vanhan räähkän syräntä lämmitti kattoa kuinka nuariso veti ihan täysillä. Kyllä kelpas!

TUSKAhan on aina sellanen kokoontumisajo, että siä näkee kaikki maholliset kaverit ja puolitutut ja muut. Näin tälläki kertaa. Mutta tokihan miuta innosti eniten loistavat bändit. Turmion Kätilöt, se on sellanen hyvänmielen diskomeininki, mistä ei voi olla tykkäämäti. Ja lauantaina Stam1na oli niin käsittämättömän hyvä, että ei mitään järkeä. Heistä nauttimista tosin huomattavasti häiritti se, että välittömästi Stam1nan jälkeen alko päälavalla Ghost, mikä oli se miun koko reissun kohokohta. Piti koko ajan kyttää kelloa, ettei vaan sekuntiakaan myöhästy Ghostin alusta.

Enkä myähästyny, vedin ihan vireeninä juoksujalkaa mestoille aivan ajoissa. Kyllä kannatti! Siinä ei haitannu ees se, että keikan aikana tuli jossain kohin vettä niskaan melko rajusti. Ihan sama, antaa sataa, nyt palvotaan Saatanaa! Lisäks meinas käämi palaa, kun koitin rauhassa siinä vajota ekstaasiin ja koko ajan joku känninen kaveri huutaa korvaan että NO ONKO HYVÄ MITÄ, EIKÖ OO HYVÄ, ITKETKÖ JO. Tai laulaa päin vittua suoraan korvan juuressa kurkku suorana. Mutta ei se mitään, kaikilla hyvä meininki ja lavalla tän hetken kuuminta hottia!

Mutta olihan se nyt aivan loistava shöy. Koko bändihän on silkkaa puhasta neroutta. Kauniit melodiat ja kuulasta laulantaa Saatanasta ja komiat maskit ja paavipuku ja ammuttiin tykillä 666 dollarin seteleitä yleisöön. 10 pistettä ja papukaijamerkki.

Jos ei tällä ni ei sitte millään

Ghostin jälkeen oli sellanen fiilis, että mikään ei tunnu tämän jälkeen enää miltään. Mutta oli vielä yks Tuskapäivä ja se onneks alotettiin ihan muilla terasseilla, semmosilla missä sai karpalolonkeroa. Ni sain miekii itteni oikeenlaisiin fiiliksiin ja vähäkö sitten maistuki Bodomien shou, joka Tuskan päätti.

Bodomien jälkeen lähettiin Kallioon baariin. Mein Majava oli niin täynnä, että mentiin tiän tois pua toiseen kuppilaan. Siellä oli futiskatsomo, mutta ihan loistelias palvelu ja hyvä meininki. Ihan sivistyneesti rauhassa siinä istuttiin, kavereita kävi ja meni, ja kaikki ihan hianosti. Kunnes meille tultiin ilmottamaan, että meidän seuralaisia on tuossa pihalla ÄLÄSTI ja täten meillekään ei enää myyä yhtään mitään. Myä koitettii piipittää, et herraisä ei ne ny mein seuralaisia ole jos myä ollaa täällä ja nakupellet on pihalla, mutta ei se oikeen auttanu, tunnelmahan siinä vähän lätsähti.

Että piti tämäkin nähä! Kalliossa saatetaan lopettaa tarjoilu! KÄÄÄK!

TUSKA oli ihan mahtava, kiitos kaikille ja varsinkin Könsikäs Markkaselle. (Ei kyllä haittais jos ens kesänä jostain tipahtais lentolippu, että pääsis Tuskan 20-vee kemuihin. ÄITIIII!)

(Luppulisäys: ja kuvien lataaminen tähän postaukseen kesti noin 2tuntia... eli kattellaanpa vaikka huomenna seuraavaa plokipäivitystä, jos netti suihkis yhtää paremmin. Se onki jännä. Se kertoo Kouvostoliitosta!)

Lost Society

Kesäpojat teki radioo Tuskassa

Miä vähän intona siinä ja sitte komeet Turmion Kätilöt. Aina oon tuppaamassa siipeilemään ja vinkumassa fanikuvia tai muuta. Sori!

BODOMIT!

Miekii sinuu!

Nummirock parasrock

Nummirock! Avot!

Olin edellisen kerran käyny Nummirockissa joskus yli 20 vuotta sitte. 80-90-luvun vaihteessa oli juhannukset aina siällä. Nuaria kun oltiin niin telttaillen ja kreisisti sekoillen. Oi niitä aikoja. Sitte tuli kaikkea muuta elämään, käytiin aika paljon Roskildessa mihin yleesä lähettiin aina jo juhannuksen aikoina, sitte olin kiireinen bizniz-urakaahaaja, sitte oli Rautakorpi Räp&Rok-bileitä min äitylin pöndellä ja sitte rupesin olee aina juhannukset duunissa että sai säästeltyä rahaa ja lomia ja ylitöitä reissuihin. Nummirokki jäi kaiken tän jalkoihi. Mutta nyt pääsin taas Kauhajoen karkeloihin, aijjettä!

Ja olipas lupsakka meininki. Asuttiin oikeella Trailer Park White Trash alueella asuntovaunussa (vaikken siällä nukkunukaan yhtään yätä, miä asuin lähinnä autossa) ja meininki oli mitä parhain. Ankaraa tissuttelua kolme päivää, mutta koska vanhuus ni ei mitään övereitä. Muut veti övereitäkin ja sitähän oli varsin hauska seurailla.

Kelitkin jotakuinki suosi. Torstai oli perkeleen kylmä mutta perjantaina arska porotti ihan solkenaan ja jopa miun parkkiintunu nahka otti vähän punotusta pintaan.

Parasta oli, että mestoilla oli aika helvetisti kavereita ja uusiakin mahtavia tuttavuuksia kertyi. Tätäkin parempaa oli tietenki pändit. Sitä kun on taas pari vuotta ollu pelkän maalimaa syleilevän raggamuffin-regein varassa tua Hiekkakikkareella ni kyllä nimittäin hevi maistui meikäläiselle. Näin jopa useita pändejä, mikä on sinänsä huomion arvoista koska entisessä elämässä noi festarit tuppas menee niin että sitä keskitty edustamiseen ja verkostoitumiseen, ja vaan harvoin sai hanurinsa irti bäkkäribaarin penkistä ja jakso vääntäytyä kattomaan yhtään mitään.

Turmion Kätilöt: loistava! Mokoma: loistava! Stam1na: aivan helvetin saatanan mahtava! Bodomit: herrajumala! Bodomien keikan aikana kävin läpi ehkä kaikki maaliman positiiviset tunteet liikutuksesta panetukseen ja kyllä tuli tippakin silmään ku vetivät Angels Don't Killiä. Tuli sellanen onnenpuuska ja samalla valtava ylpeys että miten hianosti vetävät ja on ne niin ihania ja tässä sitä nyt saan miäki kattoa.

Mayhem

Erikoiskokemuksia: Mayhem. Vaikka oonki metallikääkkä niin tuo black metal -osasto on vähän sellasta etten siitä hirviästi mitään tajua. Mutta koitin käyä Mayhemia kattomassa ihan noin että pitää kai ne nähä kun tuossa soittavat. Plus olin seuraillu millasta mörköä sieltä niien bäkkärikopista ulos ryömi ja näytti aika päheeltä. Muttei sitä keikkaa voinu kattoa ollenkaa. Soittivat niin vitun lujaa, että korvat meinas hajota ja jotenki se meteli oli sellasta matalalla taajuuella tulevaa murinaa joka tuntu sisuskaluissa niin kovasti et luulin et tähän miä nyt kualen jollen pakene. Siinä oli sellasta ruskean nuotin havinaa, että ei tiänny tuleeko kohta paska housuun vai tilttaako pumppu mutta selvästi tuntu kuinka sisuskalut alko muuttumaan synkäks saatanalliseks myrkkyripuliks. Piti lähteä pois. Mutta pidin siitä visuaalisesta synkkyydestä ja savuista ja muusta kovasti. Musiikki sen sijaan ei sanonu miulle yhtään mitää.

Olipas hiano festivaali. Valtaisa kiitos kaikille ja varsinkin Nummirockin järjestelijöille. Heille kiitos piletistä ja hyvistä järjestelyistä ja öisistä spurgukyydeistä takas meiän Trailer Parkkiin ja siitä mahtavasta hyvästä rennosta tunnelmasta. Kaikki oli niin perkeleen mukavia ketkä tätä festaria olivat tekemässä, että ei mitään tolkkua.

Nummirock täytti muuten 30 vuotta tänä juhannuksena. Jestas. Kun festaritkin misä on piänenä käyny alkaa lähentelee varhaiskeski-ikää ni sitä tiätää itte olevansa jo vankasti elämänsä ehtoopualella.

Kaksi yätä Tuskaan! Sielläkin on Bodomit! Ja Stam1na! Ja Turmion Kätilöt! Ja... ÄÄÄÄKKKK.... se Ghost! Heiän takia olen Mordorissa juuri nyt tänä ajankohtana. Muuten oisin tullu ehkä myähemmin kesällä.

Trailer Park

Meikän fängirl-moment Kärmiön Tutiloien kanssa

Tämä hämmensi ulkomaalaasia festarivieraita. Että viäressä lavalla pändit soittaa ja siinä kylessä porukka ihan ilkimullikkana nakusillaan jonottelee saunaan aivan muina nakupelleinä.

Martti Servo räjäytti lauantain

Stam1na on aina paras

Bodomit. Syrän syrän syrän.

Terveisiä Mordorista!

Mordorin kesä oli eilen kauneimmillaan

Terveisiä Mordorista! Ja herraisä, oon ollu täällä jo VIIKON! Vähänkö aika rientää kun on hauskaa. Ja varsinkin kun ekat 5 päivää oli miltei aamusta iltaan seitinohkasessa hutikassa, koska se oli laakista tissuttelua siellä ja tissuttelua tuolla. Aijjettä! Spurgulomat Oy täytynee perustaa oitis.

Mutta otetaas asia kerrallaan eikä hötkyillä. Matka Hiekkakikkareelta Hesaan meni yllättävän kivuttomasti. Ensin hepokyyti rantaan, venekyyti Lombokille, autokyyti lentokentälle, lento Kuala Lumpuriin (tuli vähän itku ku lennettiin Hiekkakikkareen yli) ja Kualassa yhen yön varikkostoppi lentokenttähotlassa. Sitten seuraavana pänä aamupäivälento Kualasta Singaporeen, missä reilun 8 tunnin lentokenttäkuolema ennen lentoa Istambuliin. Kävipä muuten flaksi: sain tuolla pitkällä lennolla 3 penkin paikan ihan vaan ittellein! Ei tullu viereen rääkyviä ipanoita eikä haisevia setiä. Sai oikastua pötkölleen ja kun viä heitti kitusiin indoneessialaisen matkapahoinvointipillerin ni se oli taju pois aika samoin tein.

APUA! Todellisuus iski päin pläsiä kun sai tämmösen räbylään.

Kerkesin kyllä ennen kuukahtamista kattoa piristävän virkistävän The Revenant -leffan.  Olipas nimittäin melkonen elokuvaelämys. Arvostan Leonardo Di Capriota suunnattomasti koska hän on sen verran viksu mies että käyttää rahojaan ja julkisuuttaan ympäristöasioitten hyväks. Ja vaikka tuossa Revenantissa Leonardon rooli oli lähinnä kuolaamista ja verissäpäin ryömimistä niin olihan se nyt Oscarin arvonen suoritus. Siinä kohassa kun hän tappeli karhun kanssa ni miä taisin aika naama kalpeena olla ja ehkä hiukan huusinkin ihan ääneen. Oli niin raaka kohtaus ja niin jotenki hurja. Karhuhan siinä hävis, mikä tietysti teki pahaa koska viis siitä jos ihmisiä kuolee elokuvissa mutta se on se että jos eläin, ni se on tuhat kertaa kauhiampaa.

Revenantin jälkeen nukahin ja heräsin vasta kun kone oli aamuyällä laskeutumassa Istampuliin. Mikä persereikä tuo Turkin lentokenttä onkaan! Voi luoja! Mutta siellä piti muutama tunti kökkiä ennen viimistä ähellystä eli lentoa Helsinkiin. Monitori näytti koneeseen mennessä että Hesassa rapsakasti 10 astetta lämmintä, ni vähän siinä alko ahistamaan. Taisinki olla koko lennon silmät ymmyrkäisnä että tässä sitä nyt mennään eikä mitään voi.

Helsinki +10 astetta! Tervemenoa kesälomalle!

Vähänryyppis oli Hesassa vastassa ja käytiin nopsaan noukkimassa miun majapaikan avaimet ja sitte painuin kämpille. Suihku ja yleinen pyöriskely ja ihmettely, että tässä sitä nyt Mordorissa ollaan ihan muina turisteina, jestas sentään. Ja koska kävin niin ylikierroksilla ni mitään torkkuja pystyny vetään eli eiku Kallion sykkivään päiväkänniskeneen viettämään tervetuliaiskarkeloita. Kiitos kaikille paikalle vääntäytyneille ja pahoitteluni etten itte jaksanu hirviän myähään olla. Se jetläki ja ne karpalolonkerot kellisti miut jo siinä kohin ku pileet oli varsinaisesti vasta pääsemässä vauhtiin.

Juhannus vietettiin Nummirokissa, mutta siitä naputtelen erillisen rapsan ku ehin. Sanon vaan jo tässä, että jumalaare oli hauskaa ja oli niin hyviä pändejä ja oli niin kivaa nähä kaikkia kavereita ja tuttuja ja uusiaki ihmisiä ja jumalauta Mokoma ja Stam1na ja Bodomit. Mutta niistä lisää later.

Nyt oon taas Hesassa enkä täältä liiku ennenku lähen Äitylin luakse Kouvostoliittoon parin viikon päästä. Viikonloppuna on Tuska ja tässä on muutenki kaikenlaista meininkiä tiedossa. Ja on hoiettavia asioita ja kaikkee.

Eilen kävin ostamassa uuen läppärin. Edellinen oliki jo 5 vuotta vanha. Hiukan on kuulkaa tekniikka suhannu etiäpäin viiessä vuodessa. Painelin Verkkokauppaan että tarvin halvan perusläpänderin millä voi vähä kuvia käpistellä, musaa soittaa, kirjotella ja plokihommia tehä. Myivät miulle vekottimen mistä en tajua mitää. On kosketushiplausnäyttö ja kaikki ihan uuenlaista ja tähän saa appeja asennettua ja on vaikka mitä. Mutta ei sellasta tärkiää asiaa ku levytilaa! Tähä ei mahu mitään. Oli niin paska palvelusetä, kun ei tämmöstä maininnu, enkä miä tajunnu kysyä kun oletin että totta vitussa tietokoneessa on levytilaa enemmän ku laki sallii. Mutta ei oo. Ja nyt vasta kun oon 2 päivää guuglannu että minkä paskan persekoneen myivät ni löysin infoa että tuollahan on monitorin alla piilossa muistikorttipaikka, johon voi tuutata gigoja sisään. Tarvii vaan sellanen kortti käyä ostamassa viä. Rahaahan on, eli ei, mutta luottokortti löytyy ja pitääpä velka sitte aktiivisna.

On tää saatana. Muutenkin koko Mordor on niin teknistyny että miä en oikee osaa mitää. En saanu ees kahvivettä keitettyä ku kämpilläni on joku ihmeen hipellysnäppäimellinen induktioliesi enkä saanu siähen muuta ku jotain valoja päälle. Piti sitte asunnon omistajalle laittaa viästiä että auta ny helvetti. Sami oliki siellä jo vähän ootellu että koska tuun lankoja pitkin tän asian kanssa. Mutta nyt osaan jo elää digidigiliäden kanssa ja aamukaffet hoituu tuost vaan.

Klo 23:30 ja valosaa on

Muita ensvaikutelmia:

• ihmiset on tauotta internetissä (ja Tinderissä)
• tääl on puhasta ja kylmää
• mordorilaiset miähet ON komeita ja ihania ja miähen kokosia ja jotenki niin älyttömän kivoja. Vaikka niillä onkin pakottava tarve heittäytyä julkipaikoilla munasilleen heti kun ollaa vähäkään hutikassa. Mutta sitäkin arvostan suuresti. Kolmesa päiväsä Nummirockisa näin enemmän peeniksiä kuin viimisen viien vuuen aikana yhteensä.
• mordorilainen puupäähuumori on parasta
• mordorilainen hevimusa on parasta
• karpalolonkero on parasta
• kaupoista saa KAIKKEE, ihan perus-Alepassaki on KAIKKIA mahollisia juustoja!
• ihmiset pukeutuu miten sattuu
• kaupunkilla pyörii ihan vitusti sekavaa porukkaa keskellä kirkasta päivää
• täällä on aivan helvetin kallista
• ja aivan helvetin valosaa! Se on ollu taas sellanen asia mikä ei mee jakeluun. Ja on vaikia nukkua ku ei oo pimiää ikiin.

Aijoo ja haluan lähettää terveisiä Napoleonille! Oli sellanen jutska tuossa että olin kuppilan eessä tupakilla kun sieltä terden nurkasta tuli herrasmies kohteliaasti tervehtimään että anteeksi ootko Päde, että luen plokia ja kissoista tykkään jne. Oli ihan vähäsen julkkisfiilis. Mutta ei haittaa, saa tulla morjesteleen, niin kauan kun ihmiset on tuolviisii kivoja. Ja tykkäväät kissoita.

Ja hei kissakassitilaajat: kassit laitoin postiin eilen eli eiköhän ne lähipäivinä tuu perille.

Ja nyt miä lähen turistikävelylle johonki moi!

Nyyh sinne jäi Hiekkakikkare!

Lennettiin Gilien yli. Tuli vähä itku.

Tämmösiä myytiin Kuala Lumpurin lentsikkakentän ostarilla

Aijaijaijaijaijaijai mikä ahistus. Sukat ja kenkät! Ei meinannu osata ees kävellä tämmösillä varusteilla.

Kallio

Ihmisillä on koiria. Tämä vanha herra on Luca

Hesa

Hesa

Pissis

Lähtölaskentaaaarggghhhhhh

MORDOR!

Kokonaisia päiviä Hiekkakikkareella jälellä: 2. KÄÄÄK! Sunnuntaiaamuna lähen. KÄÄÄÄÄK! Onneks on ollu niin kiirettä ettei oo kerenny hirviästi hermota. Mutta kyllä silti sellanen perusvire on äärimmäisen ressaantunu ja jännittyny. Ihan semmoset piänet asiat, niiku esmes etten ole käyttäny kenkiä kahteen vuoteen, ja nyt tarvii tirvasta tennarit jalkaan, ni ahistaa ihan vitusti.

Ja tajuanko enää mitä siä Mordorissa puhutaan? On uusia sanoja ja uusia juttuja ja asioita ja ihmisiä ja puheenaiheita ja pändejä ja ruokia ja kaikkia. Millasia vaatteita siä ihmiset pitää? Oonko mahollisesti ainoa naispualinen ihminen jolla ei oo semmosta marsun kokosta hirviää karvatuheroa silmissä vaan ihan semmoset nysät aidot ripsvärkit? Pitääkö ostaa Kuala Lumpurin lentokentän ostarilta meikkejä vai kehtaanko olla rupisena meikittömänä kurppana niiku täällä? Ja apua tukka ny ainaki pitää värjätä ja kai vähän saksiaki käyttää. Kampaajallahan en oo käyny... en ees muista millo. Itte leikkelen siältä täältä nips naps vaam. Ja sekoonkohan miä ku nään pitkästä aikaa miähen kokosia oikeita miähiä? Antakaa aisaa luunappi jos alan lähentelemään, kiitos. Kaikkee tämmöstä hermoilen. En saa yällä ees nukuttua ku miätin et jumalauta ihan kohta oon Mordorissa.

Vielä pitää pakata, kouluttaa naapurin sukelluspojat kissanhoitohommiin, suikata kämppä pakettiin, palauttaa fillari (oma paskakasa on niin palasina et on lainapyörä käytössä), viedä kissanpentu Toffee Lutwalan äiteelle hoitoon, jaella avaimia tonne ja tonne, buukata kyyditys lentokentälle. Saatanasti kaikkea tekemättä kun meni tää viikko vähän kuralle.

Koska kissojen nettisivu kopsahti nurin. Tuhmat hakkerit hyäkkäs ja paskans sinne jotain settiä, jonka takia sivusto antaa vaan varotuksia et ken tänne käy niin ei hyvä heilu. Viisaat tietsikkapojat koitti asiaa korjata mutta ei ollu mitää tehtävissä. Piti siis alottaa tyhjästä uuelleen ja pykertää uus nettisuvusto. Siinä hetkinen vierähti, mutta jonkinlainen sivusto on nyt olemassa. Se löytyy täältä. Pojat viä säätää että saatas mein oikea osote pojottamaan tonne, ja muutenki tuos on viä helvetisti viilattavaa, mutta on ny ainaki suurin osa informeissönistä taas julkisena. Ni miun ei tarvitte joka asiaa selittää erikseen vaan voin aina vaan heittää linkin et lue tuolta.

Edelleenkin sähköposti huutaa solkenaan varotuksia että joku yrittää vimmatusti kirjauta kissojen vanhan sivun ylläpitoon ineen. Saatana sentään. On tää informaatiotekninen maalima vaan ihmeellinen.

Kissakassikauppa suju muuten älyttömän hyvin! Kiitos kaikille kasseja tilanneille! Putiikki on nyt sulettu, ja kaikki laskunsa ajallaan maxaneet saavat kassinsa postitse tuossa juhannuksen jälkeen. Miä niin kuvittelin et lähen Mordoriin pelkillä käsmatkatavaroilla, mutta tyä hullut ostitte niin paljo kissakasseja että rinkka onkii yhtäkkiä ihan turvoksissa. Kassikaupalla kerätyt varat käytetään mm. marraskuun kissaklinikan järkkäämiseen ja lääkeostoksiin.

Ja koska tää kokeiluluantonen kassikauppa suju niin  hienosti ni miä nyt mietin ihan oikeen nettikaupan avaamista. Tuttavat kerto, että Lombokilla oleva ihan oikee postikonttori on kohtuullisen luotettava, joten tavaroien postitus saattaa sittenki täältä onnistua.  Nettikaupassa voisin myyä kissaroinaa, joien tuotot luonnollisestikin menis kissaprojektille, mutta voisin siähen kylkeen tehä jotain muitaki rojuja, joista sitte saisin elantoa vähä ittelleniki. Jotai hianoja kasseja ja paitoja ja perseensuristimia ja  ties mitä kaikkee kivaa sälää täällä voi teettää tahi hankkia. Aatelkaa mitkä maalimanlaajuset mahikset tässä on! Kyllä kaikki tarvii kangaskasseja ja kaikenlaisia hilavitkuttimia, se on ihan selvä. Miulla jo miljoonat tsiljoonat dollarit kiiltää silmissä, kohta on kiiltävä ja hiano Hiekkakikkareen Stockmann tossa rantakadulla ja miä oon maaliman Kangaskassi Kuningas! Ideoita pulputtaa persvaossa ja tähän asiaan palaan kuhan nyt ensin lomailen vähäsen.


Seuraavan kerran laitan kuulumisia varmaan vasta Mordorista. Herranpiaxut sentään.

Lähtölaskenta: 10 päivää

Mitäs helvettiä, Mordorin kesä, ja tommoset ennusteet lähipäiville?

Miulla lähtö lähenee joten olen ruvennu tarkkailemaan  Helsinkin sääennusteita. Olen opetellu uusia sanoja (nyhtökaura! suvakki!) ja koittanu tutustua kuumimpiin uusiin julkimoihin, jotta tiiä mistä siällä puhutaan. Koittanu! En sitte kuitenkaa jaksanu sen enempää selvitellä kuka on Miss Suomi nykysin ja mistä helvetistä on putkahtanu Bile-Dani ja ketä näitä ny on. Tiedän suunnilleen mitä Tuksulle kuuluu, se riittänee.

On aika melkonen paniikki päällä. Tuhat ja yx asiaa täällä hoiettavana, hirviä stressi kissojen jättämisestä (vaikka naapurit niitä ruokkii ja vahtaa), ahistaa ja hermostuttaa vähän kaikki. Vaikka toisaalta ootan ihan täpinöissä kavereitten näkemistä ja festarihumua. Ruisleipää! Raejuustoa! Vartalolonkeroita! Heviä, perkele! Komeita suamalaisia miähiä! Toimivaa yhteiskuntaa ja hintalapullisia kauppoja, missä hinta on kaikille sama! Suameks puhumista ja suomalaista puupäähuumoria!


Kahen viikon päästä oon jo siällä. Huhhutihuijakkaa.

Eniveis, täällä Hiekkakikkareella on alkanu Ramadan, mikä tarkottaa että muslimit paastoo päivät ja ovat niin väsyneitä ja heikkoja ettei mistään tuu mitää. Moskeija huutaa kaiket yät, mutta muuten mölyyminen ja kaikenlainen kekkalointi on kiälletty. Ei minua haittaa, antaa moskeijan huutaa ja porukan paastota. Eniten pännii kun paikalliset pikkuwarungit on sulettu päivisin eikä täten ole tarjolla warungimättöä nälkäselle pullukalle. Pitää syyä vaan kotona nuudelia.

Merivesi on yhä kuumana ja korallien tilanne ankea. Ahistaa. Koitan keretä suikkaan pari sukellusta ennenku lähen  nylkyttää kohti Mordoria mutta katotaan kerkiänkö. On niin paljo kaikkea hoiettavaa ennen lähtöä.

Miun kämppä jää tyhjillee, joskin naapurit vahtii taloa, käyvät välillä suihkimassa pullollisen torakkamyrkkyä ineen ja naapurin jätkät saavat käyä kastelemassa miun kuolevaa viidakkopihaa ja lakasta ja kytätä muutenki, ettei mikään kräkkinarkki koita muuttaa inee. Ikkunat on ruuvattu umpeen silläviisii, ettei ne aukea enää ilman dynamiittia, ja oviin sain eilen asennettua lukkosalvat, eli saan neki nyt lukkoon kahella lukolla.

Se olikin operaatio se lukkosalpojen asennus. Miä reteenä olin että itte laitan, koska oon niin kova. Lainasin kaverilta poraa että nyt alkaa meinaan sellasen ruuvaus että ei mitään tolkkua mutta nöyrryin kyllä nopiasti. Koitin saaha yhtä salpaa laitettua, enkä saanu muuta ku tuhoa aikaseks. Ruuvit sinkoili mihin sattuu, kaikki meni vinoon ja lopputulos oli ettei ovi menny enää ollenkaa kiinni ku salpa oli niin vinksallaan et esti oven sulkemisen.

Tuli niin tyttömäinen olo kun piti heittäytyä ihan neidiks ja soittaa lähistön komea aussikönsikäs hätiin. Hän onneks tuli ja korjas miun tuhot ja asens salvat 10 minuutissa ilman mitään onkelmia.

Joskus sitä miäkii miästä tarvin. Että piti näin vanhaks elää että tämäkin täytyi kokea!

10 päivää viä Hiekkakikkareella, sitte alkaa ähellys kohti Majava Baaria. Se on sellanen kepee Gili-Lombok-Kuala Lumpur-Singapore-Istambul-Helsinki-retti jonka nylkytys alkaa ens viikon sunnuntaina siirtymisellä Lombokilta Kuala Lumpuriin. Voi KÄÄÄÄÄÄK!

Maailmantuska, osa 666

Elämme lopun aikoja, rakkaat kaksi lukijaani.


Kävin eilen pitkästä aikaa sukeltamassa. Viime kerrasta oliki jo viärähtäny 3-4 kuukautta. Olin intoa täynnä et jee, veteen, hurraa. Polskuttelin kaks sukellusta, suunnilleen tunnin molemmat. Ja tuli paha mieli. Itkua tuhersin jo siellä veen alla, niin vitutti.

Meiän korallit on kusessa. Muutamassa kuukaudessa valtava osa mein koralleista on muuttunu valkoseks. Tämä ilmiö on nimeltään coral bleaching ja pahimmillaan se tappaa koralliriutat. Ja kun kuolee korallit, lähtee kalat ja muukin elämä. Ja kun meri kuolee, hyvät ihmiset, sillon se on loppu lähellä. Ihan kaikille.

Kaikkialla oli valkosena hohtavia koralleja, Valtavat isot korallimöykyt valkosena. Futiskentän kokoset alueet jossa ollu pientä korallia ja vitusti elämää: valkosena. Merivuokot (missä nemot asuu), valkosena. Aavemainen tunnelma. Tuli fiilis että tässä sitä sukellellaan elämän hautuumaalla. Tai jossain kummitusmeressä. Ei siinä paljon pystyny ihmettelmään haita tai kilpikonnia, kun tuijotin epäuskosena ja silmät ymmyrkäisnä koralleja. Käsittämätöntä, että tämmönen muutos tapahtunu ihan muutamassa kuukaudessa.

Korallit valkastuu kun merien lämpötila nousee. Meillä on täällä ollu merivedet poikkeuksellisen lämpösiä, 30 astetta ja jopa ylikin. Normaalisti vedet on sellasta 28 astetta. Korallit ei tarvitte ku yhen asteen lämmönnousun ni alkaapi närästää. Jos tuo meriveden lämpötila laskee öbaut NYT pari astetta, ni koralleilla on vielä mahis toipua. Mutta jos tuo vesien kuumotus jatkuu vielä niin kaikki nyt valkosena häälyvät korallit kuolee.

Australiassa iso valliriutta tekee kuolemaa myös. Thaimaassa on jouduttu sulkemaan useita sukelluspaikkoja ja kokonaisia saaria tän ilmiön takia.

Ja merivesi on poikkeuksellisen lämmintä osin koska jyllää El Nino, mutta kyllähän suurin syy on yleinen maapallon lämpeneminen. Ja se taas on ihmisten vika. Ei minkään muun. Meitä ihmisiä on vaan ihan vitusti liikaa ja tää meiän maapallo ei enää kauaa jaksa. Ja siitä huolimatta ihmisten määrä kasvaa JOKA PÄIVÄ noin 230.000 hengellä. Vuonna 2012 ihmisiä oli 7 miljardia. Vuonna 2024 meitä on jo 8 miljardia. Vauhti kiihtyy. Mites luulette miten tällä vauhilla kasvava ihmispopulaatio ruokitaan ja asutetaan? Kun ei tämä planeetta kasva ollenkaan.

Sitä toivon ettei koskaan löydetä toista elinkelposta planeettaa eikä varsinkaan keinoja sinne matkustaa. Koska niin pässejä myö ollaan, ettei mitään tän yhen maapallon tuhoomisesta saletisti opita. Sinne mentäs tappelemaan ja sotkemaan.


Leonardo Di Caprio maailman kuninkaaks, kiitos.


Ahistaa ihan vitusti ja maailmantuska roikkuu isona synkkänä pilvenä pään päällä. On niin syyllinen olokii. Miäkii täs vaan sotkotan ja tuhoan ihan vaan olemalla olemassa.

Kissakassiputkahdusnettikauppa

Sain eilen ihan älyttömän hyvän idean. Ja nysse tässä jo kulminoituu todellisuudeks. Lukekaahan ja varakkaa lompakko siähen viereen valmiiks.

Vapise Vesa Keskinen, miä lähen kaupan alalle! Tämmönen pop up -homma eli putkahduskauppa nyt tähän plokiini pläts vaan!

Toisin sanoen, koska olen sinne Mordoriin kohtsillään tulossa, ni jos nyt joku haluaa hienoja kissakasseja: nyt onnistuis! Tuon tilatut ja maksetut kassit mukanain ja tuuppaan siellä postiin tuossa juhannuksen jälkeen. Mite ois? Kassit on tietty aivan törkeen hienoja, oikeen tämän kesän kuumin varuste puistokaljojen kantamiseen ja muutenki niin hipsterin siistejä, että jokaisella pitäs ainaki yks olla. Ovat ekolookisia, eli vain juntit enää muovikasseilla mitään kantelee. Kangaskassi se olla pitää, ja varsinki kankahinen kissakassi ja varsinki aito ja oikea Pädedesign! OSTA OSTA OSTA ja kavereilles ja äiteelles ja serkuilles ja naapureilles kans!


Homma toimii näin: 

• Valitte alla olevista kuvista kassi tahi kassit mitä haluat
• Lähetä tilaus miulle SÄHKÖPOSTILLA, vain ja ainoastaan SÄHKÖPOSTILLA eli EMAILILLA, osotteeseen patzymatka (ät) gmail.com. Sähköpostista pitää käyä ilmi mitä oot vailla, sekä siun postiosote, johon kassit sitte postitan.  
• Lähetän siulle sitten vastaussähköpostina kissojen oman PayPalin kautta laskun, jonka voit maksaa joko omalla PayPalilla tahi millä hyvänsä luottokortilla. 
• Tilaa viimeistään 10.6. ja maksa viimeistään 15.6.
• Vain ajoissa tilatut ja maksetut kassit lähtee miun pakaasissa kohti Mordoria. Jos maksat myähässä ni sori, roposet meni sellasenaan hyväntekeväisyyteen.
• Valitus tahi palautusoikeutta ei ole
• Tarjous voimassa vain rajotetun ajan ja special price only for youuuuuuu!

Tuoteselostus:

• Kassit on jotain kangasta ja väri on luonnonvalkia.
• Tuntuvat olevan aika hyvälaatusia, ei oo miulla ainakaa viä hajonnu vaikka ahkerassa käytössä on ollu jo kauan.
• Kasseja on kahta kokoa: 
• 1. peruskassi (34*38cm suunnilleen), jossa on kaks kantokahvaa. Kahvat on tarpeeks pitkät siähen, että kassi kulkee helposti olalla
• 2. pikkukassi (24*35cm), jossa on yks pitkä kantoremeli. Voi kätsysti heittää silleen pään yli ja kannella reteesti sillai. Tiätteks.
• Molemmista kasseista on 3 erilaista versiota eli erilaiset kissakuvat, mistä voit valita: RETARDOCAT, SLEEPYCAT tai GRAFFITICAT.

Hinnat:

• peruskassi 12 USD ja pikkukassi 8 USD, hinta sisältää postituksen.
• maksu PayPalin kautta
• Hinnat on ämeriikän dollareina, koska sellasta rahaa kissojen PayPal haluaa. Saa laittaa muutaki valuuttaa, mutta jollei se sitte dollarimuunnoksessa ole tarpeeks ni ilman kassia jäät.

Toimitus

• by kusti polkasee eli postitse Suomessa sijaitsevaan osotteeseen. 
• Postitan tilaukset juhannuksen jälkeen kunhan oon Nummirokista toipunu sen verran että pystyy liikkumaan

HUOMIO!
100% näistä fyffeistä menee Cats Of Gili -projektille, eli kun ostat kassin ni se on silkkaa hyvänteväisyyttä! Rahoilla järkätään kissaklinikoita, ostetaan lääkkeitä, maksetaan eläinlääkärikuluja, ostetaan kissanruokaa, ylläpietään meiän pientä kissasairaalaa ym mitä nyt kuluja tämmösen eläinsuojeluprojektin pyärittämisessä millonki on.

Alla tuotekuvat, nimet ja hinnat viä kertaalleen.

PIKKUKASSI RETARDO CAT 8USD

PIKKUKASSI SLEEPYCAT 8USD

PIKKUKASSI GRAFFITICAT 8USD

PERUSKASSI GRAFFITICAT 12USD

PERUSKASSI SLEEPYCAT 12USD

PERUSKASSI RETARDOCAT 12USD

Pikkurahaa Hiekkakikkarestyle

Joskus miuta niin ärsyttää kaikenlaiset piänet asiat täällä. Hommat mitkä joskus aiemmin tuntu vaan hauskoilta ja eksoottisilta hassuilta paikallisilta tavoilta ajaa miut nykysin välillä hulluuren partaalle.

En oo ensmes varmaan 2 kuukauteen käyny miun lähikaupassa, koska miä poltin siellä päreet ihan totaalisesti. Kävi niin, että maalailin miun bandantappobambuhyllyä, ja ostin sieltä lähikaupasta maalipänikän ja sutin. Maksoi 45.000 rupiaa koko setti. Maali loppu kesken, ja menin parin tunnin päästä hakee uutta pänikkää. Nyt se saatanan sama maalipurkki maksoki 75.000 rupiaa. Miä sain tiätysti hepulikohtauksen ja raivosin. Mikä oli aika hyödytöntä, kun kaupan pimut ei puhu enklantia juuri lainkaan. Mutta toinen hoki vaan että "I was wrong" ja toinen että "this price correct". Vittu minua kiinnostanu kuka on sanonu väärän hinnan, miulle tuo oli vaan viiminen niitti. Siellä on aikasemminki ollu vähän sellasta että tänään tää asia maksaa jotain ja huomenna ihan jotain muuta. Pitäkööt tunkkinsa saatana, miä en sinne enää mene.

Mikä on vaan pilkkaa omaan nilkkaan, koska kaikki muut kaupat miun lähellä on lähinnä kämäsiä kioskeja, missä ei oo mitään. Mutta kun miulla menee kuppi nurin ni paluuta ei ole.

Toinen asia mikä on viime aikoina ärsyttäny aivan vietävästi on se, että ikinä ei oo kaupoissa pikkurahaa. Aina sama virsi: ooo sori, no small mani. Ja sitte pikkurahat tulee joko karkkeina, jonain eltaantuneina patukoina tahi yksittäispakattuina nakkeina.

Just kävin tuos kissakaupan naapurikaupassa hakees kahvetta ja tupakkia ni sama homma taas. Pikkurahat kuvassa.

Sitä oon miättiny, että jos rupeen säästää nää kaikki paskat mitä rahan sijasta tulee, ja meen sitte jossai kohin kauppaan ja kun tulee maksun aika ni lyän kassalle säkillisen nakkeja, karkkeja ja patukoita, että tässä, näitähän tyäki miulle rahan sijaan annatte ni kai tää ny toimii toiseenki suuntaan, saatana. Että montakos nakkia se tämä mehupullo maksaa?

Perkele.

Viis vuotta tätä plokia!

Kakkua pöytään, tämä ploki täyttää VIISI vuotta! Uhmaikä, tässä ja ny!

Viien vuoden aikana täällä on rampattu yli puali miljoonaa kertaa! Käsittämätöntä! Työ ootte hulluja kaikki!

Suosituimmat ja luetuimmat plokitekstit on ollu:

1. Perse ja Perhentian (ilmeisesti koska siellä on kuva miun perseestä)
2. Jos olet lottovoittajien maasta lähtenyt, niin takasin ei ole tuleminen
3. Avautumistarina
4. Manimanimani mast bii fani
5. Viisi asiaa Mordorista (tämä on omastaki miälestäni aika napakka teksti ja olen kaikesta yhä samaa miältä)

Kirjotin ekan plokipostauksen 23.toukokuuta 2011. Olin vähä aikasemmin päättäny, että loppuvuuesta karistan Mordorin loskat tennareistain ja hilpasen johonki. Ainaki puoleks vuodeks, ehkä pitkemmäkski aikaa jos rahat riittää. Olin päättäny myäs, että laitan elämän todellakin risaseks: luovun vuokrakämpästä ja myyn liki kaiken mikä on rahaks jollain tavoin muutettavissa. Töistä otan loparit, ellei ne anna miulle helvetin pitkää omaa lomaa (ja antovathan ne).

Päätös oli syntyny parissa viikossa. Olin justiisa vapun tienoilla palannu kuukauen lomalta täältä Hiekkakikkareelta, ja koin taas ihan järjettömän vitutuksen kun Mordoriin palasin. Ahisti ja oli vaan helvetin paha olla. Että taas täällä, eiku töihin, samaa paskaa taas joku puol vuotta, sitte vähän lomalle olemaan onnellinen ja muutaman viikon lomaporsastelun jälkeen taas takasin siihen arkeen ja sama setti uusiks. Paluu siihen saatanan samaan arkeen, jossa olin tarponu vuosikausia, tuntu tällä kertaa ihan ylittepääsemättömältä. Sama hima, sama duuni, samat baarit, piiri pieni pyöri ja vaikka oli hauskaakin, siinäkin elämässä, niin kyllä miulla oli aika kroonisena sellanen apaattinen pohjavire. Olo oli sellanen alakulonen ja alistunu. Että tätä tää elämä on.  Mutta ku tuntu ettei jaksa tätä samaa paskaa enää päivääkään, ni miten helvetissä tätä pitäs jaksaa vielä kymmeniä vuosia? Eijjjjjumalaaare!

Olin aina miettiny, että jos masennus tai yleinen elämään tympääntyminen käy ylivoimaseks, ni ennenku menen junan alle ni lähen ainaki maailmalle tuhlaamaan joka ikisen penninlatin minkä saan irti kaavittua. Ja jos sitte senki jälkee viä on olo, ettei jaksa ni sitte voi vaikka snorklata kohti auringonlaskua. Muttei ennenku on tän vimosen oljenkorren kokeillu, koska sitähän ei tiiä jos elämän muuttaminen tyystin toisenlaiseks tois jonkinlaista mielenrauhaa, tasapainoa ja sellasta olemisen keveyttä. Ettei joka aamu vituttais herätä ja tarvis olla sillee et voi paska en kuollukaan viime yönä, pitää vielä tääki päivä jotenki lusmuilla.

Vitutus on parhaimmillaan valtava voimavara, ja tuolloin toukokuun alussa 2011 miulla se saavutti sellaset mittasuhteet, että sain vihdoin potkastua itteeni perseelle. Että NYT on se hetki, kun on pakko tehä elämälle jotain. Koska ei se tästä miksikään muutu jos vaan jumitan tässä ja valitan ja ruikutan kaiket päivät kuinka vituttaa. Kun en oo tyytyväinen, ni jonkun homman elämässä on muututtava, ja kunnolla.

Ja sitte yks aamu heräsin, ja totesin että se on muuten sellanen homma, että loppuvuodesta miä lähen  menee. Ja lähen oikeen pitkällä kaavalla ja katotaan mitä siitä tulee.

Olo tuota tän plokin ekaa postausta kirjotellessa oli päättäväinen, innostunu ja kovasti helpottunu. Mutta siellä taustalla häilyi myäs pientä jännäkakkaa, että mitähän tästä tulee. Jännitti. Ja hirvitti, mutta eniten hirvitti se, että sitte ku oon ollu pitkään reissussa ja palaan Mordoriin muttei oo kotia eikä mitään. Että millasta se on sitte ruveta täysin tyhjästä rakentamaan uutta elämää sinne Mordoriin. Ja pystynkö enää mihinkään töihinkään ikinä? Millanen ihminen sieltä tropiikista Mordorin arkeen palaa? Oonko sitte just se sellanen ylimielinen hippi, joka on kiärtäny vähä maalimaa ja luulee siks tietäväsä elämäntarkotuksista vähä enemmän ku kaikki muut yhteensä?

Kaikenlaista siinä mietti ja ihmetteli. Mutta onneks olin päättäny lähteä aika hätäseen, eli annoin ittelleni aikaa jonku 5-6 kuukautta hoitaa hommat siihen kuntoon, ettei oo muuta enää tehtävissä ku äheltää rinkka selkään ja painua lentokentälle. Oli nimittäin melkosta hulinata varhaiskeski-ikäsen hamsterin elämän paketoimisessa, sen vaan sanon. Ei siinä ollu hirviästi aikaa tuijotella silmät ymmyrkäsinä seinille ja ihmetellä että mitäs vittua miä oon tekemässä. Se oli hyvä se, että oli puuhastelua. Ei ehtiny säikähtää sen kummemmin.

Oispa ollu sillon ristallipallo kertomassa, että tiijäkkö akka, oot justiisa tehny elämäsi parhaan päätöksen, ja siä oot viien vuuen päästä vieläki siellä maailmalla. Siulla on  pieni vuokratalo ja 47 kissaa ja ruosteinen fillarinrämä ja veät kissaprojektia ja oot Taalasmaana pienessä hotellissa ja oot mahoton sukeltelija ja siä oot kroonisesti persauki ja selipaatissa.

Ja mikä tärkeintä: siä oot elämääs aikalailla tyytyväinen ja heräät liki jokaiseen aamuun aivan tyytyväisenä.

Että sellasia terveisiä haluaisin ittelleni tuonne viien vuuen taakse lähettää.

Ja tämmösiä terveisiä lähettäsin kaikille niille ketkä sitä maalimalle karkaamista miettii ja siitä haaveilee: LÄHE!

Ja tästäpä voinki alottaa helvetillisen savotan, sellasen trendikkään juttusarjan että näin tämä tämmönen homma onnistuu ja järjestyy. Koska faktahan on, ettei täältä Hiekkakikkareelta oo niin kauheesti uutisoitavaa, ainakaan koko ajan. Ni höpäjän sitte ihan muita juttuja. Pysykää messisä, kääkkä alkaa kohta luennoimaan. Että tälviisii siunki pitäs elää ja ottaa siitä kaikki irti.


Koska miä olen maalimaa kiärtäny hippi ja tiiän kaikesta kaiken!

Tuonelan Tienviitta sairasti

Kävi vähän aika pitkäks kun vaan makas kuolinvuoteella. 

Viime plokipäivityksen jälkeen miä pärähin kipeeks. Lähti nimittäin luuskasta mehut aika tanakasti, kun kuume paukkas yli kolmeysiin. Normaalistihan olen sisältä kuollu kylmä ja kivettyny tuonelan tienviitta ja ruumiinlämpöni on normaalitiloissa pakkasen puolella, mutta avot kun säädettiin lämmöt täysille niin jo alko löytymään tunteita ja kaikenmaaliman hallusinaatioita. Siinä välillä kun tulin tajuihini sen verran, että sain jotenki kissat ruokittua ja sisällä asuvien potilaitten/ipanoitten hiekkalaatikot siivottua, ni samalla näin ties mitä tonttuja leijailemassa makkarin katossa. Parasta oli kun jossain kohin havahduin kuumehoureunista ja naapurin kukot kaakatti takapihalla ni ymmärsin täysin selkeesti mitä kukot siellä huuteli. En muista mitä ne kieku tai että vastailinko niille jopa jotain, mutta se valaistumisen hetki kun kukkojen kiekunaa ymmärsin, se oli kuitenki aika pähee.

Kuumehuuruissa meni muutama päivä ja sen jälkeen oli viä viikon verran yleinen vetelä olo. Kroppa pamahti kuumeen jälkeen punasenkirjavalle ihottumalle, näytin sellaselta keskikypsältä ruumiilta joka on hyvää vauhtia jo vähän lautumassa. Semminkin kun en moneen päivään syäny mitään, nin olin muutenki ihan rusinakuosissa. Ja sitte ku tuntu että elämä ehkä voittaa, ni iski viä helvetin ärhäkkä kusitulehdus ja meni yks päivä kun tiristelin verta ja tuskat oli hirviät. Siinä kohin piti sitte luovuttaa ja ottaa antipioottikuuri avuks. Ja ei, kusitulehus ei valitettavasti tullu estottomasta panemisesta, kuten eräät ystäväni innoissaan veikkasivat. Varmaan vaan siitä, että olin jo niin lautunu että mikä hyvänsä pöpö katto hyväks kasvualustaks. Jee, että oli kivaa!

Tuossa kun sairasteli tuolleen oikeen rajusti ni itsesäälilukemat hipo taivaita. Oli ilmassa vähä sellasta itkun tuherrusta kun voimat oli ihan pois ja jääkaappi tyhjä ja yksin tääl murjus kuolen vaan ja kissatkii ihan huonosti hoiettu ku akka vaan makaa taju kankaalla ja puhuu kukkojen kanssa ja noubadi lavs mii ja oon niiiiiin yksin. Luonnollisestikaan en tietenkään ottanu mitään apua vastaan vaikka naapurin pojat laitteli viestiä että tarvikko mitään ja tulisitko syömään, myö kokataan vegeä, vai tuuaanko ruokaa, pitääkö viiä lääkäriin, sano vaan jos jotain tarvittet. Mutta mordorilainen extreme-itsenäinen pärjääjä ei tietenkä halua olla vaivaks ja niin kauan ku henki pihisee ni jotenki sitä ryömii ympäriinsä, vaikka kuinka henkitoreissaan. Neljäntenä päivänä kun kuume oli vihdoin laskenu jotakuinki normaaleihin lukemiin ja koin ylösnousemuksen, joskin huterasti mutta kuitenkin, ni taivuin sitte siihen, että pyysin Edenin poikia tuomaan kassillisen hetelmiä. Ruoka ei maistunu mutta aattelin että jos hetelmäsmootieta pöristää kannullisen ni sen saa kaaettua jotenki kurkusta alas, jopa ilman votkaa.

Onni on hetelmätoimitus suoraan kotio

Olen aika varma että tää äkillinen sairastuminen oli sellanen fysiikan sanelema pakkopysähys. Oon ollu pitkään ihan helvetin finaalissa ja väsyny, ja oon haaveillu että ois muutama päivä ku ei tarvis tehä mitään. Mutta kun on kissakauppa ja miljoona kissaa kotona ja kukas kaiken hoitaa jossen miä itte. Ni sitte varmaan ruhoni kattoi että tuo ei lepää jollei sitä pakota. Näin sitte järjesty ne muutamat päivät etten todellakaan tehny mitää. Olis ollu Taalasmaahommaaki just siinä, mutta en pystyny. Mikä vituttaa koska jossen oo töissä ni ei tuu palkkaakaan.

Ja jumalaare että rupes käymään elämä tylsäks ku mitään ei tehny, eikä jaksanu. Mökkihöperyys alko oleen aika läsnä ja oli hetkiä et tuntu et sekoon kohta. Mutta toisaalta kun on jo vintti pimeenä ni piäni lisä siihen säröilyyn ei juurikaan näy mihinkään.

Mutta eipä hätää: nyt alan olla jo normaaleissa fiiliksissä. Ruoka on ruvennu maistumaan taas ja olen jopa toiveikkaana ajatellu kaljanjuomista! Se se on terveen pultsarin merkki kun alkaa suu napsaa!

Kun fysiikka petti niin perässä alko henkinen kuosikin vähän säröilemään. Itsesäälissä kieriskelin ens mutta sitten se vaihtu sellaseks infernaaliseks vitutukseks. Pinna on ollu niin kireenä, ettei mitään järkee. Koita sitte sellasissa olotiloissa saaha mitään asioita hoiettua, kun huumorivieteri ei jousta milliäkään. Ja kun täällä loppuu huumori niin pää siinä räjähtää.

Miun piti saaha kaks asiaa hoiettua tuossa männä päivinä. Kaks pientä asiaa! Kumpaanki menis noin 10 minuuttia mutta koska Indonesia niin se oli sellanen 3-4 päivän hermoromahdus ennenku asiat tuli valmiiks.

Elämää Hiekkakikkareella, Indonesia style, osa 666:

Murtoaalto jyllää ja varmaan 10 ihmisen huusholleihin on murtauduttu viimisen noin viikon aikana. Ostin rautakaupasta sellasia teräs-kulmarautoja, että nämä ikkunoien sisäpuolelle ruuvataan ja sittenpä ei perkele ikkunat aukea ilman helvetillistä äheltämistä. Että jos joku haluaa murtautua palatsiini nuuskimaan miun kalsareita (mitään arvokkaampaahan miulla ei kämpässä enää ole säilymässä) ni saa sitte ainaki tehä töitä sisäåän pääsemiseks. Saatana. Kävin naapurin jätkille sanomassa että voitteks tulla ruuvaan nää, et ku teil on se porakonehomma millä suihkis vaan ruuvit menee koloon (olen omin silmin nähny että sellanen vehe heillä on). Joo, tullaan nelijältä koska nyt pitää korjata pyärää. Koitin et josko pyärää korjaatte sitte loppupäivän ni miun ei tarvitte kytätä et tuutteko ja millo. Ni ei ku nyt rassataan pyärää. Neljältä tietty ketään näkyny. Menin kitiseen ja lupasivat tulla ihan just. Tulivatkin lopulta, sellasen vitullisen poravehkeen kanssa jolla vois seinään louhia norsun mentäviä reikiä. Esittelin kulmaraudat (taas) että ei vitussa, kun tämmöset pitää vaan ruuvata ikkunoihin, ei tarvitte mitään vitun kraatteria porata mihinkään., RUUVEJA pitää vaan laittaa. Jätkät poistuu. Tulevat kohta takas että ei meil oo työkaluja. Olin ihan et miten vitussa ei ole, työ rakennatte tohon jumalauta huviloita, kyllä teillä nyt jumalauta on joku systeemi millä saa tavallisia normaaleja ruuveja seinään tai ihan vittu mihin hyvänsä. Oisko ees ruuvimeisseliä saatana? Ei ole. Meni hermo, lampsin naapuriin missä muut jätkät nysvää niitä vitun fillareita ja on saatanallinen työkalupakki levällään. Nappasin ruuvimeisselin ja menin kotio ja ruuvasin ne saatanan kulmaraudat ikkunoihin ihan itte.

Koko vitun päivän venannu että jätkät tulee ja laittaa ni paskat, kun ei ruuvimeisseliä osata käyttää ja joudun itte tappelemaan ruuvit kohilleen. Käet on niin rakoilla että näyttää niiku oisin vetäny viikon hanskaan, kuivana. Saatana.

Kävin Lombokilla hakemassa kissan kotio. Samalla kävin oikeessa maailmassa.

Sitte 2-3 päivää kävin vinkumassa, että voitteko käydä karsimassa puita tuosta miun talon ympäriltä, koska en nää enää tv-kanavia kun puut rehottaa satelliittilautasen peittona. Jeesjees myä hoietaan, lupasivat. Ei näkyny äksöniä. Menin sitte kysyy et ni miten ois, minähän päivänä ja millon ja mitä vittua. Lupas että tullaan huomenna aamulla kello 10. Selvä, Miulla oli kello herättämässä ja kaikkee, että ku jätkät tulee kiipeileen katolle ni en oo ihan nukkumassa enää. Tiätenkä ketää kymmeneltä tullu. Oottelin ja puuskutin siinä ja koitin hakee zeniläistä mielenrauhaa jostai siäluni synkistä sopukoista, mutta huonolla menestyksellä. Menin yheltätoista kysymään että mites toi puitten karsiminen. "Jees, me siivotaan tässä nyt mutta tullaa tossa kymmenen aikoihin". Meinasin seota. KELLO ON JUMALAUTA JO YKSTOISTA. "Oh yes, maybe we come in the afternoon". Maybe jees. Löin miun portin avaimen kouraan ja sanoin että ihan vitun sama, tossa on avain, karsikaa ne puut, miä tuun takas ennen neljää että jos ois sitte hoidettu. Jees of koors.

Tulin kaupalta kotio ennen nelijää ja luonnollisestikaan ollu lehvän lehvää puista karsittu. Menin kysymään että missäs se vitun jätkä on joka lupas hoitaa ton puitten rapsimisen tän päivän aikana et ku mitää ei oo tehty. "Oooh sori he went to Lombok". Miä sain hepulikohtauksen ja saatoin vähän ääntä korottaa, mutta sittenpä oliki 5 minuutin päästä kaks jätkää katolla ja puissa ja alko meinaan sellanen rytinä, ettei mitään tolkkua. Lähti nimittäin oksaa yläilmoista ropisemaan.

Nyt näkyy taas kaikki telkkarikanavat ja tulee Tyttökullitkii joka ilta puali sheitshemän. Oi onnea!


Näien lisäks oli yks tukkeutunu viämäriputki, mutta siitä en jaksa ees selostaa, se oli niin kummelia sen homman korjaaminen. Sanon vaan että ekaa kertaa näin kuinka tukkoon mennyttä viemäriputkea avatessa ensin pitää sotkea koko kylppäri vetelällä BETONILLA. Älkää kysykö enempää. Kahen tunnin sotkemisen ja rautavaijereiden viemäriin survomisen jälkeen nuo raketti-insinöörit vihdoin uskovat että pitää siirtyä ulkotiloihin ja avata se saatanan putki sieltä. Ou jees mädäm, sehän onki tukossa täältä! NO SHIT, SHERLOCK!

Joskus sitä ikävöi toimivaa yhteiskuntaa ja sellasta selkeetä maalaisjärkeä ja sitä, että asiat hoituu suit-sait-sukkelaan eikä vaadi sellasta helvetillistä kinuumista ja vinkumista ja kyttäämistä. Räyh.

Mutta sitte vaikka kuinka on saanu hepulikohtauksia ja hermoromahuksia, ni jälkeenpäin sitä istuu siinä ulkona, polttelee tupakkia ja puuskuttelee, on kissoja ja palmut huojuu ja aurinko paistaa ja sitä muistaa pakkasen ja räntäsateen ja pimeyden, mikä sen toimivan yhteiskunnan kylkiäisenä tulee.

Ja sillon sitä miettii taas, että tässä ja nyt on kuitenki aivan hyvä.

Potilaat Johnny Cash ja Asthma. Johnny meinas kualla, se on ollu koko ajan kipee eikä oo vieläkään ihan kummossa. En tiiä tuleeko siitä kissaa ikinä. Ei oikee syä ja on sellanen moniongelmainen. Asthmalla on hengitysvaikeuksia eikä mikään tunnu auttavan.

Sidukka. Hän on terve ja reipas. Onni on terve ja reipas kissanpentu.

Kävin Lombokilla hakemassa aputaatiokissa Kakin pois lääkärin pahnoilta. Eläinlääkäri Ririt tsekkaa Kakin ennen ku Kaki pääs kotio.

Kaki kotona ihan kauhuissaan ku kaikki on uutta ja jännää.