Kuumaa ilmaa ja kuravettä

Oma ranta

Aaaahhhhhh. Gilillä ollaan, vihdoinkin. NYT alkaa lomailu ja loppuu säntäily, saatana.

Lähettiin siis keskiviikkona Jakartasta (Vetelen Jakartan yhteen: ei ikinä enää.) ja lennettiin Balille. Balillahan on justiisa menossa joku ASEAN diibadaaba-megahäpening, eli joku joittenki aasian maitten joku jotain, ja siel on paikalla kaikki mahrolliset ääsiän residentit ja muut sekä erikoisvieraana Obama of the uu ääs aa. Meille se näky silläviisiin että kone ei saanu laskeutua kentälle sillo ku piti, koska joku vip-lento oli tulossa samaan aikaan. Siinä sitte pyörittii ilmassa Balin edustalla joku puolisen tuntia ennenku vipit oli saatu maahan ja meille tuli lupa rojahtaa tantereeseen. Taksimatkalla hotellille näky myös noin tsiljoona polliisia tien varsilla, mikä ei varsinaisesti ilahduttanu Jakartan kokemuksen jälkeen, mutta onneks heil oli täl kertaa turistien säikyttelyn sijaan muunlaiset agendat.

Olin varannu jo kuukausia sitte meille huoneet Swastika Guesthousesta, ja ku sinne lopulta löyettii ni vittu siel mitää varausta ollu. Ja respan setä oli niin hapan gubbe et meinasin jo pikkusen siinä hiiltyä. Onneks majatalossa oli kuiteski hiukan sijaa, eli saatii kahen hengen ilmastoitu huone (340 000 rp), ja oltii ihan tyytyväisiä siihen. Kipitettii heti ulos, ja jostaa kulman takaa pimeeltä sivukadulta löydettii matkatoimisto, joka myi meille seuraavaks aamuks pikavenekyydin Gilille kätevään 375 000 rupian hintaan. Normihinnathan pyörii siinä 600 000 rupian kohilla, eli tuo polkuhinta kävi meille hianosti. Balilta ei muuta sanottavaa eikä yhteenvedeltävää, ei pal kiinnostanu, oli ilta, väsytti, ripulit, ja mielessä siinti vaan Gili.

Eile aamulla sitte Ekajaya-puljun auto tuli seiskalta hakemaan ja vei Padang Bain satamaan ja sieltä sit reilu tunnin kaahaus meren yli Gilille. Edi oli satamassa vastassa ja meinas pää nyrjähtää sellaseen helpotuksen tunteeseen. Et kotona ollaan, kaikki on hyvin, elämä on hianoo. Ai että. Heppataksi alle ja Kakkosen Koralpiitsiin ihmettelemään et mitä on oikee tapahtunu. Kolosseumi rannalle valmistunu, pändistagekii oikee on, uuet makaamot ja kaik. Henkilökunta aika lailla vaihtunu, ei montaakaan tuttua poikaa töis enää (Kuuma&Komee täällä yhä on, se ny ei lähe kulumallakaan), mutta jotain ny kuitenki. Stiguki on muuttanu johonki naapuriin, en oo löytäny sitä viel, mutta tiiän missä se hyörii, eli haen sen kotiin kuhan saan kiinni (ja yleinen hälytystila lähistölle annettu, kaikki tietää että Stigua kaivataan täällä). Pienen arpomisen ja hintaneuvottelun jälkee (normihinta nykysin jo huikeet 370 000 rp, saatii 300 000 rupial, mikä tuntuu hirveeltä Pangandaranin jälkee) päätettii kuiteski jäähä Kakkoseen asumaan, ohan tää kuitenki vähä niiku hima, ja ei haitannu sekää et nyt tääl on Wifi, eli internet it is! Ja joka ilta baarissa soittaa S2B eli Sulawesin regei-ihmeet. JOKA ILTA! Voi ruveta jossain kohin pikkusen tympimään, luulen.... Takapihalta saatii komiat bungalowit, ja sijainti on hiano, kert toi regeinrämpytys ei tänne niin paljo raikaa.

Rannalla retkoteltii, snorklaa ei viel maltettu, ku sellasta yleistä saapumispäivän asettumis-malttamattomuutta oli tanakasti ilmas. Käytii vähä kävelemäs ja Gili Viewssä tos naapuris moikkaas tuttuja, käytii alkohoolikaupassa ostamassa votkulia ja laitettii lakushotit tuleentumaa. Edi tuli käymään (sekää ei oo tääl enää töis ja se on iso iso ISO miinus, mutta onneks on uues duunis tos ihan lähellä) ja sen mukana yks brittiläinen kundi, joka nähtii täällä viimeks ku huhtikuussa oltii. Miten sattukii et ollaa tääl taas samaa aikaa! Ömeising! Sikahauska tyyppi, joka otti sillo huhtikuussa Kucitilta elämänsä ekan tatuoinnin ja sen jälkee sitte lähteny aivan lapasesta tuo tatuointihommeli, niitä nimittäin nyt sitte hiukan on. En meinannu tyyppiä ens ees tunnistaa, ku naama raksutti tuttuutta mutta ne tatuoinnit ei yhistyny samaan ihmiseen. Ja hän on myös ainoa ihminen jonka tiedän joka on oikeasti joutunu tullissa sellaseen papanaluukun syynäykseen, sehä on sellain juttu josta aina puhutaan mutta kukaan ei oo semmoseen ikinä oikeesti joutunu.

Illalla regeikemu mein baarissa ja kekkulihommaa, mutta myö aika aikasin hyydyttii, on ollu vähä raskaat nuo viimepäivät, paljon matkustamista ja asioita ni ei jaksettu villisti krebaa. Ja meijjän normaali nukkumaanmenoaikahan on siinä kahexan pintaa, et raskaaks käy jos yli yheksään ees kekkuloittelee.

Tänää ohjelmas ei-minkään tekemistä. Stigu pitää löytää, mutta onneks Kakkosen Kortalpiitsil hyörii sellain Mini-Stigu, pien kissanpoikain joka on ihan Stigun näköin ja samanlain hölmö, joka kehrää jo pelkästä katseesta ja jonka saa vääntää vaikka solmuun. Mini-Stigu saa tuurata ny vähä, ennenku Iso-Stigu löytyy. Ihan parasta ku on rapsutuskissoja, ai että!

Ainii, oon unohtanu kokonaa raportoia tästä tärkeästä aiheesta: kakkani ei ole enää kiinteää. Maanantain outo kuumeilu tais johtua jostain systeemistä joka on elimistöön päässy, kert homma on ollu oikeestaa keskiviikkoaamusta saakka sellasta Kuumaa Ilmaa ja Kuravetta -tyyppistä räjähtävää toimintaa. Siinä tilassa oli vitun kiva matkustaa toi koko keskiviikko, voin kertoa, vitsit oli vähän vähissä niin sanotusti. Ruoka ei oo maistunu kohta viikkoon, mut ei se sillai haittaa, läskin on helppo olla pienellä ruualla, ei täsä ihan äkkiä näivettymään pääse. Ja juoma, sehän maistuu kyllä, eli ei täs mitää hätää oo! Voin silti sanoa, että jos täs viel joku päivä, toivottavasti, tulee sellanen ihme ku kuiva pieru niin itken onnesta. Ja Vähiksellä vähä samantyyppistä toimintaa ollu viimepäivinä ilmassa, et mikäs tässä, paskannellaan menemään vaan, jei!

Ei muuta tällä erää, miä painun nyt rannalle makaamaan. Kakkaamisiin!

(kuvia ei ny kauhiast oo, en oo kaiken paskantamisen välis ehtiny räpsimää)