Perse ja Perhentian

Pulau Perhentian Kecil, Coral Bay -biitsi, se kivempi

Heti alkuun varotus. Tämä postaus sisältää kuvan miun perseestä. Lapset, heikkohermoset ja kaikki muutkin, varovasti sit jos uskallatte scrollailla täst yhtää enää alaspäin. Saattaa kuolla lipido ja lähtee näkö, et omalla vastuulla sitte. Vanhan puuman pylly ei ole nätti näky missään tilanteessa, eikä varsinkaan tässä.

Noniin. Koitti se sitten tääkin elämys. Olen päässyt tekemään tuttavuutta luteiden elikäs bedbugsien kanssa. Tiesin, että jossain kohtaa reissua noihin kivoihin pieniin veitikoihin tulen törmäämään, mutta en hurjimmissa kuvitelmissakaan kyenny arvaamaan millasta jälkeä luteet saa ihoon iskettyään aikaseks. Viimiset pari-kolme päivää olen huojunu hulluksi tulon rajoilla, koko 5 ja puolen kuukauden aikana kerätty zeniläinen sisäinen rauha on ollu helvetillisessä koetuksessa, murtumispiste on käynyt lähellä, mutta hammasta purren olen vielä toistaseks saanu piettyä itteni sekoamispisteen terveemmällä puolella. Tiukkaa on tehny, vitsit on ollu vähissä, itku lähellä. Mutta mielessä ei todellakaan oo käyny että nyt riittää, lähen takas synkkään Mordoriin hankeen istumaan. Ehei. Tämmöset lutikkahommelit kuuluu asiaan, ne kärsitään, ja sit jatketaan yhtä kokemusta rikkaampana taas.


Viimeisen illan auringonlasku ät Kapanen
Sain ludetartunnan kenties Kapasen saarelta, mutta tuskin tulivat KBC:n bungalowista, koska siellä tyystin puremitta kuorsailin 5 yötä, ennenku helvetti pääs valloilleen. Viimistä iltaahan vietettiin tuttuun tyyliin kaljaa ja drinksuja KBC:n tyyppien kanssa tissutellen, syötiin ihana viimeinen ehtoollinen, piirusteltiin vieraskirjaan terveisiä ja kirjoteltiin baarissa roikkuviin paleroihinki viel yhet moikat. Siinä illan mittaan jo vähän napisin et vittu ihan ku ois muurahaisia pöksyissä, kutitti ihan vitusti mutta mitään ei sillo viel näkyny. Minihamonen korvissa röhnötin lattiatyynyillä, joita näin jälkiviisaana epäilen epämukavuuden lähteeks. Painelin jossain kohin nukkumaan, ja parin tunnin unien jälkeen helvetti pääs täysin valloilleen.  Kutina piti hereillä koko yön, perse nous täyteen hirveitä paukamia, samoin toinen reisi, nivustaipeet (whoo! Vihdoinkin siis äksöniä jalkovälissä, tätähän on ootettu!), alavatta ja alaselkä. Ei ollu MITN hajua mistä helvetistä on kyse, mutta olo oli lievästi sanoen epämukava.

Torstaina  aamulla meil oli sit lähtö kohti Perhentiania, ja tiesin jo lähtiessä et matkustamisesta tulee yhtä kärsimystä koska koko kroppa tisseistä polviin oli ku tulessa. Hammasta purren lähettiin kuiteski, saatiin komeelta Hansilta kyyti Marangista Kuala Terennangguun (lähin iso siti) suoraan oikeen bussin kyytiin ja viel läksiäisiks saatii bussin ovella halailla komeeta Hansia, joka on siis ihan vitun komee (oonko maininnu tästä ehkä jo? Hmmm... komea on, kyllä!). Kämänen paikallisbussi rantakylään nimeltä Kuala Besut (hintaa kyydillä 10,80 RM) ja alla tietysti hiostavat keinonahkapenkit, just siis sitä mitä jo valmiiksi tuskaa huutava perseeni kaipas. Elämäni pisimmät pari tuntia meni siinä sit. Huojuin hulluuden porteilla, ja jossain kohin mietin et en kestä enää, heittäydyn alasti ja kynsin ihoni irti ja hyppään huutaen bussin ikkunasta, tuska ja kutina oli niin järjetön. Itketti, kuvotti, tukaloitteli, vitutti.


Kuala Besut
Kuala Besutissa meil oli muutama tunti aikaa hoitaa asioita (venelippujen osto, ne maxo 70 RM ees taas, ja sit pankkiautomaatti, kemppari, tupakkikauppa, ruokaa), kunnes sit pikaveneellä Perhentianin saarille. Venekyyti oli hiukan ehkä kiinnostava, jos ois kyenny kelaamaan mitää muuta et ku et koko ruho on tulessa ja haluaisin raapia itteeni juustoraastimella. Cami piätteli oksennusta, kaikille paitsi meille oli pelastusliivit, kyyti oli kaahausta ja jännää, mutta ei toki mitn verrattuna parin viikon takaseen venematkaan Gililtä Balille.


Long Beach. Äääähhhh.
Perhentianilla valittiin saareks Kecil eli pienempi saari, ja sieltä Long Beach. Haukattiin paskaa, siis, ihan täysin. Majotuttiin saaren toiseen päähän Moonlight Chalettiin, joka seki osottautu lopulta virheratkasuks. Mut miä olin aika lailla koko päivän siin kuosis et en pystyny ajattelemaa muuta ku et tarvin suihkun, vaatteet on saatava pois päältä ja on pakko päästä viilentymään tunniks vesihanan alle, jotta ois kyllä kelvannu mikä tahansa lantakasa, jos siel vaa on suihku. Ja ku Camilleki kelpas Moonlightin rivarinpätkät ni avot, siihen siis. Päällisin puolinhan Moonlightin majat vaikutti lupaavilta, hintaki oli kohtuullinen (60-70 RM/yö ja jopa ilmastointi!) ja miä pääsin suihkuun tarkistamaan tilanteen. Ja tilanne oli hirvee. Yli 70 puremaa ympäri kroppaa, lähinnä kuitenkin perseessä ja reisissä, muutamia tisseissä ja vattassa ja selässä. Olo yhtä tuskaa. Vaateet täynnä jotain epämäärästä muhjua. En tienny mistä vitusta on kyse, mutta älysin aika nopeesti että miulla on joku vitun salamatkustaja-armeija pesiytyny kuteisiin. Ei muuta ku tunniks vesihanan alle, raivosa kuuraus, desinfiointi, myrkytys, kortisonivoidetta, kortisoninappeja, paniikkia, tuskaa, epätoivoa. Liki kaikki vaatteet ym tekstiilit kipikipi pestäväks.

Sillä välin ku miä meinasin hajota itsemurhan partaalle kutisevien paiseitteni ja miuta elävältä syövien ties-minkä otusten kans, ni Camipami koko pelkoa ja inhoa oman kämppänsä toiletin puolella. Matoja, ötököitä, ties mitä, rupes vyörymään jostain ja hermoromahdus oli sielläkii siis lähellä. Että meil ei sillai ollu kummallakaan tunnelmat järin vastaanottavaisella taajuudella ku lähettii iltahämäris murkinalle ja kattomaan Perhentian Kecilin Long Beachin iltameininkiä. Ja meininki, sehän siellä oli niiku olis jossain vitun Roodoksen baarikadulla. Länkkäriplondit tuputtaa kuppiloitten edustalla ilmasia napsuja (okei, kelpaa joo), baareissa jumputtaa täysillä paska tekno vaikka kuinka on se Bob Marleyn kuva seinällä, tulikepukat pyörii, pienis vaatteis keikisteleviä turistipimuja, tällättyjä cooleja poikia, vesipiippuja blaa-blaa-blaa. Hohhoijaa. En tykänny, enkä viihtyny, mutta vaikia sanoo johtuko se nyt tästä yleisestä hirveestä olotilasta, vai oliks Long Beachin rantaparty-karnevaalissa oikeesti vähän vitusti vikaa. En usko et just nyt MIKÄÄN paikka maailmassa ois tuos kohin saanu miulta innostusta osakseen, ei vaikka olis saari täynnä vuosikausia selibaatissa olleita Von Herzenin veljesten näkösiä kolleja, jotka on just vahingossa nielassu purkillisen viagraa kukin, ja olisin ensimmäinen ja ainoa nainen joka sinne jalallaan astuu. Saletisti valittaisin siitäki, et öynöy, Hen Vortzeenit vonkaa panee ja tuputtaa meizzelii, ihan yäk, miä en kestäääääää, tahon olla rauhassa raapimassa persettäni. Koska on vaan ihan saatanan vaikee olla omissa nahoissaan juuri nyt.


Luteiden syömä perse. Puremista näkyy tässä vain pieni osa.
Yöllähän en pystyny nukkumaan just ollenkaan kutinan takia, joten surffailin netissä ja koitin selvittää mistä on oikee kyse. Ja ei montaa kertaa tarttenu klikkailla ku löyty ihan täysin identtisen näkösiä puremajälki-valokuvia ja luteitahan tässä ny sitte on mitäilmeisimmin tavattu. Oikeen mukavaa. Nyt on kauhee paniikki et niitä on rinkassa ja kamoissa ja vaatteissa ja ääääääk ja en pääse niistä eroo ja kantelen niitä mukanani ja levitän muitten riesaks  jokaiseen majapaikkaan mis jarrutan. Joten kuhan eilen aamulla vaihettiin majotusta (Rock Garden, kivat mökit rinteessä, upeet maisemat, mun tuuletinmaja 70 RM/yö, Camin ilmastoitu 130 RM/yö) ni kävin ostamassa vitusti myrkkyjä ja levittelin koko omaisuuteni terassille, myrkytin KAIKEN sellasella torakkanaattori-megamyrkyllä, joten toivottavasti tehoo luteisiinki ku kerta tappaa jopa torakat. Eniten stressaa vaatteet, vaikka kaikki onki jo käytetty pesulan kautta, ni tuskin pesevät tarpeeks kuumassa, pelottaa joka kerta ku vetää uutta riepuu ylle et josko täältä ne saatanan paskiaiset taas iskee nahkaan kiinni. Uusia puremia ei oo kyllä sen ekan hyökkäyksen jälkee tullu, et sikäli pientä valoo tunnelin päässä ois ehkä hiukan pilkahtamassa. KUHAN TÄÄ VITUN KUTINA RAUHOTTUIS! Ja sais nukuttua. Kolme yötä oon nyt jotakuinki valvonu kutinani kans,  sellanen alkaa laittaa nuppia sekasin.

(Ja kyllä, laitan meiliä Kapasen saarelle komeelle Hansille et tilanne on tämä, räjäyttäkää mun vanha mökki sekä baarin makailutyynyt, ettei lähe paska kiertoon ja peeäs, oi ku oot komee.)

Jotta tunnelmat Perhentianin Long Beachilla ei oo ollu järin riehakkaat. Vitutti koko paikka, vaikka onki upeet maisemat ja turkoosina hohtava meri ja noin, mutta on ollu hippasen vaikia nauttia yhtään mistään ku ei haluis muuta ku repii perseensä irti tai vähintäänki jyystää sitä jollain moottorisahalla. Myös Camipami hajos eilen ihan totaalisesti, koska uus mökki Rock Gardenissa piti sisällään mm. ihan vitun isoja hämähäkkejä, ja pien jonkinlainen hermoromahdus paukkas sit päälle ja Camipami kipaski eilen illalla joskus kympin aikaa nukkumaan Bubu-resortin noin 75 euroa/yö maksavaan luksukseen. Joten oli molempien fiilis vähän se et haista vittu, Long Beach, myö häivytään eikä tulla enää ikiin takas.



Coral Bay. Aaahhhh.
Tänää aamulla myös sitte pakattii kamat, taas, ja otettii venetaksi alle ja hilpastii saaren tois pua Coral Bay -rannalle. Tuhat kertaa mukavampi ku nuarison örvellysranta Long Beach, ja löyettii tääl kiva majapaikka Senja Bay Resort, josta saatii molemmille ilmastoidut ihanat huoneet, 135 RM/yö. Ylittää miun budjetin, mutta oon nyt vetäny ton bedbugs-homman kanssa sellasen viia doloroossan, et vitut rahasta, tarvin nyt hieman mukavuutta ympärille. Ja koska ei oo naapurista Camipamin huoneestakaa kuulunu paniikinomasia ulvahduksia (= tarkottaa kohtaamisia joidenkin otusten kanssa), ni oon toiveikas et nyt ei tarttis Assholee muutamaan päivään pakata ja sais olla täs ja parannella paukamiaan, eikä tartteis touhottaa. Kuhan rannalla makoilee, lueskelee ja ehkä jonkuu snorklailuretken rykäsee ni avot. Ja snorklausretki on pakko tehä. Nimestään huolimati kun tää Coral Bay on vedenalaselta menoltaan lähinnä Dead Coral Bay. Kävin tänää suhaamassa räpylät vinkuen pienen tarkastuskäynnin tuol meres ja siel ei oo ku kuollutta korallia. Ja merimaggaroita. Mutta kyl tää silti kiva paikka on, tääl voi ottaa pyllylle aurinkokylpyjä biitsillä makoillessa ja on sellain stressittömämpi yleisfiilis.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Lutikoiden marssi. Kyllä tästä toivutaan ja iloisna matkaa jatketaan. Moi!

Coral Bay
Coral Bay

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Voi rähmän käpälät! Voi poloa.

Mulla oli tuollaisia kirpunpuremina. Enemmän ja vähemmän kutina kesti pari, kolme kuukautta, mutta ei niin järeänä kuin heti puremien jälkeen (en nukkunut kolmeen yöhön ja niin edelleen, juu nou). Äärimmäisenä kokeilin sellaista, että laitoin paukamiin nk. tiikerivoidetta... kirveli hetken aivan kamalasti, mutta hellitti kutinaa ja sai nukuttua vartin kerrallaan. Paukamat myös tulehtuivat.

Kokeile antihistamiinia ja sinkkivoidetta kutinaan. Voisi auttaa. Jaksamista pyllylles!
Anonyymi sanoi…
Ja tuon kommentin kirjoitin minä Kikke.
Luteet on kyllä niin ällöttäviä otuksia!! Ekan kerran törmättiin niihin Balilla muutama vuosi sitten ja silloin kärsittiin kutiavista paukamista yli 3 viikkoa.

Tällä kertaa nukuttiin luteiden kanssa Krabi Townissa pari viikkoa sitten ja heti herättyäni aloitin sodan niitä piruliaisia vastaan. Samantien check out huoneesta, lääkitys antihistamiinitableteilla ja hydrokortisonia paukamien päälle. Kutina helpotti onneksi tosi nopeasti. Kannattaa kokeilla jos auttaisi.

Luteista huolimatta mukavaa reissun jatkoa!

- Suvi

Tsekkaa myös nämä

Tulivuoriuutiset

Työlupasirkus vm. 2017

Hullujen kylä

Sunnuntaikävely

Järjestysnatsi