Togeanin sukeltelupäiväkirja

Päätin kirjotella Togeanilta lähinnä sukelluspäiväkirjaa, kert muuta raportoitavaa ei järin kauhiasti ole. Sukelluksista sen sijaan voin vouhottaa, näin vasta-alkajan kiimasuutta hipovalla innostuksella. Suokaa anteeks, ja hypäkkää yli, jos ei sukeltelut paskaakaan kiinnosta. Muuta asiaa Togeanilta tulee julki myöhemmin, oottakee hetko! Nyt keskitytään sukelluhommiin. Molskis ja loiskis!



Keskiviikko 18.7.  - Shukellus Sheitshemän

Noin 3 viikon tauon jälkeen sukeltamaan! Ja eka sukellus muualla ku Gilillä ja Gilin Lutwala Diven ihkujen sukelluspoikien kanssa. Kaikki on niin helvetin jännää!!! Ennen sukellusta pelotti ihan vietävästi ja käet täris jo aamukahvetta ryypätessä.

Edellisenä iltana olin käyny sovittamassa vermeet valmiiks. Märkäpuku ja räpylät kokoa S ja rotsi kokoa XS. Oon näköjään piäni, mikä on aika raju juttu pullukalle. Miul on oma maski ja tuliterät Kuala Lumpurista yhest hämäräst sukelluskaupast ostetut töppöset. Omat töppöset rulaa, kert on vammasen pieni jalka ja julkiset töppöset vaikuttais olevan aina ihan reikäsiä ja muutenki paskana. Muuta sukellusrompetta en viel omista. Sukellustietsikka on kyl pakko saaha, heti ku budjetti siihen joustaa (tai vaikkei joustaiskaa, Visa saa vinkasta asap), ja oma märkäpuku ois kans kiva ku tiiä mitä noissa julkisissa kumipuvuissa muhii (Dear Eki, voinko olla raskaana koska sukelsin lainatussa märkäpuvussa?). Mut pikkuhiljaa, koitan olla pillastumatta näien hankintojen kans. Tiedostan kyl jo nyt et vittu tämä on kallis harrastus ja varsinaista välineurheilua. Tuonne veteen ku ei mennä vanhoissa verkkareissa ja kuluneessa Rammsteinin hupparissa, niiku lenkkipolulle.

Ja ku ny rahasta tuli puhe ni faktat kehiin heti alkuun: sukellukset maksaa Black Marlinissa yleensä 26 euroa tsipale. Jos sukeltaa paljon ni saapi alennusta. Muutama vähän pitemmälle suuntautuva sukellusjuttu maksaa vähä extraa, ja erikoissukellukset, esmes yäsukellus, on tyyriimpiä muutenki. Aion kyl myös tuommosia pitempiä retkiä tehä mut yösukelluksesta ei tartte huolehtia. Sellanen on miusta sulaa hulluutta. Miul ei oo tarve mennä sysipimeeseen mereen pelleileen, saatana.

Mut se tän päivän sukelluspaikka oli nimeltäns Mini Canyon ja ajankohta aamu. Ysiltä lähettii, nopee posotus tonne jonneki ihan avovesille ja siitä sit mereen. Muu sakki oli kokeneempaa, ni miä sain sit yhen paikallisklopin paimentamaa minuu ihan kahenkesken. Ei mitään koneksöniä koko jätkään, ja vaikutti taas tyypiltä joka mielummin vaikka työntelis teräviä tikkuja takapuoleensa ku veis veen alle ylikierroksilla käyvää hermoilevaa alottelijaa. 40 minuutin jälkeen se sitte jo vaatiki että pintaan. Vittu, miul ois ollu happea ja meil ois ollu viel 20 minsaa aikaa mut ei sitte. Höh.

No ei se mitää, kysessä ku oli miun elämäni sukellus numero Sheitshemän (7) ni miullehan kaikki siel veen alla oli suurta ihmetyksen aihetta ja 40 minsaakin oli ihan tarpeeks tälle päivälle. Koska oon niin amatööri ja edellisestä sukelluksesta oli aikaa, meni aika lailla tää pulahus sellaseen sekoiluun ja asioitten muistista kaiveluun et ainii joo, on näitä mittareita ja juu tästä napista ku painaa niin rotsi täyttyy ilmalla ja oho joo. Hirveesti en kerenny siinä keskittymään asioitten havainnoimiseen, meni kaikki tomeruus sellaseen et ainii, hengitä-hengitä, apua miks miä vaan vajoon, ääääääk missä se vitun ope nyt on, hui mikä toi ääni oli, hengitä-hengitä, apua maski on täynnä räkää, hengitä-hengitä. Mut pongasin mureenan ja sit oli hianoja pattipäisiä kaloja (bumphead parrotfish). Ja korallit ny oli jotain ihan tolkutonta, ikiin en oo semmosta väriloistoo ja niin kummallisia kasvustoja nähny. Toisenlainen maailma aivan.

Mut sit vittu ärsytti kun se sukellusopas ei antanu miun rauhassa sekoilla ja tilanteita selvitellä ja kasailla itteeni. Tuli aika rivakasti laittamaan ilmaa rotsiin tai ruuttaamaan sitä sieltä ulos, ku huomas et miul on vaikeuksia pysyy oikeis syvyyksis. Vittu, oisin halunnu ite siinä häslää ja opetella hoitamaan homman, kert tiesin kyl miten tilanne selkenee ku oisin vaa saanu aikaa kokeilla ja hiffata.


Sukellushuumori, paskahuumori. Mutta kanahuumori pelastaa!
Ja miks ylipäätään se puuttu jos ny hiukan vajosin tai nousin tai sahasin ees taas? Ei vaikuttanu et tääl niin tarkkana oltais missä syvyyksissä mennään. Kert sukelluksen jälkee kysyin et kui syvällä oltii (unohin ite seurata syvyysmittaria ihan täysin) ni tyynesti jätkä sano et 25 metrissä mentiin enimmäkseen. EKSKJYYSMIII???? Miul on Open Water Diver -lipare vasta, en sais mennä ku 18 metriin!!!!!

No, ei se mitää. Tulipahan tietämättäni tehtyä henk-koht. syvyysennätys. Eikä siellä 25 metrissä ny niin ihmeellistä ollu, eli miun epämääränen pelko syvyyksiä kohtaan lähti siinä sitte viuh vaan.  Meikästä tulee viäl niiiiiin syvänmeren ahvena et ei mitn tolkkua!

Huomenna miul on seuraava sukellus. Jännääääääää! Ja vittu onhan sukeltelu nyt ihan älyttömän siistiä hommaa! Olen liäkeissä!

Torstai 19.7. - Shukellukshet Kahexa ja Yhexä

Yöllä oli kauhee myrsky ja aamullakin vielä roimi vettä. Meri oli täynnä ajopuuta ja yleistä paskaa. Mietin hetken et lähenkmää vai enkmää lähe, mutta tajusin sit et onks aika kermaperseilyy olla et emmiä lähe sukeltaa ku sataa. Ai niiku et ei voi satees kert kastuu? Joo. Se oli hetkeni naisena, meni onneks äkkiä ohi.


Aamun sukellus (miun shukellus numero kahexa) oli kohteeseen Taipi Wall. Lyhkäsen venematkan päässä omasta rannasta. Meit oli iso porukka ja miä jo venees myhäilin itekseni ku kehittelin taktiikan millä pääsen pakoon siitä vahtikoiramaisesta dive masterista joka on koko ajan miun remeleis kiinni pumppaamas ilmaa ineen tai tööttäämäs sitä pihalle. Et siitäs saat, saakeli. Ja taktiikka toimi käytännössä vitun hyvin. Miä annoin hänen paimentaa miut syvyyksiin (miulla menee edelleen aina eniten aikaa syvyyksiin menossa, koska korvani ovat herkät rinsessakorvat eikä tokene paineisiin tosta vaan), mutta sen jälkee livistin. Niiku sanoin, meit oli iso ryhmä ja meitä paimentamas kaks sukellusmestaria, ni luikkasin sukkelaan siitä porukoitten sekaan. Sain näin rauhan ite ährää asioitten kans ja osasinkii ihan vitun hyvin. Välillä toki poukkoilin ihan väärillä syvyyksillä mutta osasin ihan ite sieltä sutii muun ryhmän kiinni. Mitää erikoista en sinänsä nähny, niitä molo-ottasia pattipää-parrot fishuja ja joku tonnikala ja sit yleistä peruskalasoppaa muuten. Korallit on täällä niin huikeita että ne varastaa shoun, ei kaloja tuu paljo ees vilkuiltua. Maksimisyvyys 20 metriä ja tismalleen tunti veen alla.

Iltapäivän toinen sukellus (miun numero yhexä) oli New Reef -nimiseen paikkaan, ja ehkä hienoin missä oon käyny, korallit oli jotain sellasta et meinas lähtee järki. Meit oli pien porukka, 4 ihmistä vaa, ja sukellusopastaja, kenen paimennusvietti ei ollu päällekäyvää laatua. Sai mennä ihan rauhassa ja ku miä noita kokeneempia sukeltajia tarkkailin, ni tajusin et sukeltamises ei tarvikaa olla ihan sen sukellusopaksen räpylän tuntumas koko ajan. Miähän oon tähä asti seurannu niitä oppahia tai opeja ku nälkänen koiranpentu, en oo uskaltanu aiemmin ees aatella et vois vähän etäisyyttäkii olla ja ne on varmaan ollu ihan hermona että vittu tuo yks vanha luuska hönkii niskaan koko ajan. Mut nyt tajusin, et saa vähän vaellella ja kurkistella ihan omin nokkinee nurkkien taakse, kuhan jonkinmoisen näköyhteyden pitää. Mikä oivallus! Into piukeena vähän vierotin itteeni ja kävin jopa useiden metrien päässä nuuskimas et mitäs tuol kiven kolos oikee luuraa. Maksimisyvyys 20 metriä jälleen, veen alla oltiin 63 minuuttia.

Miusta iltapäivän sukellus oli miun tähän astisista sukelluksista paras. Kalaskene ei ollu kummonen, mutta maisemat oli upiat muuten, ja sit miä osasin aika hyvin kaikki asiat siel veen alla. Pienii hetkittäisii paniikkeja tulee toki, mutta nehän menee ohi ku tietää, et vittu, yläpuolelle on noin 20 metriä vettä, täs ei nyt vaan pysty heittää kamoja päältä ja ruveta huutamaan.

Sukeltaminen ois suositeltava itsehillintäharjotus kaikille kenel on taipumusta hepulikohtauksiin.

Huomenna lähen aamulla sukeltaan elämäni sukelluksen numero kymmene. Tän juhlasukelluksen kohteena on toukokuussa 1945 mereen pötkähtäny pommikone. Luulen, että se on ehkä siisteintä ikinä. Ja turha kai mainitakaan, että kyseinen sukelluskohde on ns. advanced level -kohde, mutta tääl nää tasovaatimukset ny niin nuukaa oo. Totesivat, et miuta on nyt 3 sukellusta tarkkailtu, eikä sinänsä oo kyvyissä huomauttamista, eli ihan hyvin voin tulla mukaan. Sitäpaitti se kone makaa vaan 24 metrissä, eikä sinne oo tarkotuskaan mennä vattalleen sen viereen makaamaan, vaan kattellaa vähä ylempää. Ja miä oon jo 25 metrissäki käyny eli nou problem. Aika kovasti huomista ootan kyllä.


Pienoismalli siitä merenpohjan pommikoneesta jota kävin kattomassa
Perjantai 20.7. - Kymmenes shukellus

Moon suklannu KYMMENEN kertaa! Ja kymmenes sukellus ihan vaan niinki jokapäiväselle näylle ku liki 60 vuotta sitte mereen uponneelle pommikonelentsikan raadolle. Jumalauta. Laivanraatoja on merenpohjat pullollans, mutta lentsikoita, ne on hiukkasen harvemmassa.

Pommikone on siis pötkähtäny mereen toukokuussa 1945 ja on ämerikkäläinen lentsikka. Lentsikka makaa keskimäärin 24 metrin syvyydessä Liberty-nimisen saaren edustalla. Kone on siel yhä ihan yhtenä kappaleena ja näyttääkii aivan niiku se ois oikeen harkiten ja ajatuksella sinne nätisti laitettu. Korallit on hylyn kuiteski jo vallanneet. Korallit, ja leijonakalat. Leijonakaloja (myrkyllisiä ovat) oli niin vitusti, että sai tosissaan tarkkana olla että missä siel räpylöi. Näkyvyys oli huono, ihan jotain muutamaa metriä heikoimmillaan, mutta hylyn näki tarpeeks ku pysy sen lähellä. Ympäristöstä sen sijaan ei kyenny tekee minkäänlaisii havaintoja.


Ja kun ennen sukellusta oli käyty kohde porukalla läpi ja sanottu että elkää koskeko mihinkään, elkääkä sutiko räpylöillä tai muutenkaa ronkkiko sitä pohjaa koneen ympärillä, koska se on ihan liejua ja pienikii hipasu nostaa sieltä kauheet möhnäpilvet ja näkyvyys tärähtää hetkessä nollaan. Ni mitä tekee idiootti ranskalaisäijä? Menee heti ekana tonkimaan pohjamutaa ja ettimään kai jotain aarteita joita ei oo kukaa vimosen 60 vuoden aikana siellä koneen raadon äärellä käyneistä viä löytäny. Ja näin saatiin sit harjotella myös ihan sokkona etenemistä, ku paskapilvi  peitti alleen aivan kaiken. Vitun ranskalaiset, ne on kans yhenlaista porukkaa.

Miulle sukellus oli ihan älytön elämys. Oli huikeeta siin lilluu kyyläämäs ja ajatella et melkee 60 vuotta sitte joku jätkälauma on ihan muina sotureina tos ollu lentelemäs tätä nimenomasta peltihäkkyrää, ku on moottorit sanonu sopimuksen irti ja tähän se lentsikka sitte pääty. Ja tässä miä, varhaiskeski-ikänen punkero Mordorista, sitä ny sitte tuijotan silmät ymmyrkäisnä aivan.  Ihan mahtavaa, olin liäkeissä.

Sain sukellusopelta täst sukelluksesta myös todistuksen, eli tää lasketaan jo yheks erikoissukellukseks joka vaaditaa sit ku alan ähräämää miun Advanced-kurssia jossai vaiheessa. Luulen, että teen sen vasta ku pääsen takas kotiin Gilille. Miä en halua mitään sukellustemppuja ees ajatella jos miul ei oo opena Lutwala Diven spektaakkelimaisen ihana David tai niinikään supermahtava James. Arvostus heitä kohtaan on noussu entisestään, nyt ku on muunlaisiakin sukellusguruja tässä nähny. Ei oo kerta eikä kaks ku oon tuol Togeanin meres kelannu, että voi juma ku ois nyt David tai James tässä opaksena, tästä sais niin paljon enempi irti. Nää paikallisoppaat, yhtä lukuunottamati, täällä ei paljo  tuol meres vaivaudu osottelemaan mitään näkemisen arvosta. Jotain kämäsen piäniä etanoita tai katkarapuja ne välil kauheella tohinalla vaahtoo ja viittilöi et tulkaa kattomaan.

Miä en jaksa yhtää mitää pienii sinttejä tai jotaa millin pitusia tuheroita, olkoo kuina värikkäitä tai kummallisia hyvänsä. Miuta ei vittu kiinnosta, miä haluan nähä ISOJA otuksia. Perkele. Koolla on merkitystä, jumalauta, sano muut mitä tahansa. Valaita, saatana, tuokaa miulle VALAITA! (Suuret hait käy myös. Mitkään kämäset riuttahait ei kelpaa, niitä on jo nähty.)

Huomenna miä taian pitää sukellusvapaata, tai ainakii koitan malttaa pysyy maissa. Korvat antaa hiukan ymmärtää, jotta nyt jos sais hetken olla ihan merenpinnan yläpuolisis paineis ni ois varsin mukavaa. Mutta ans kattoo ku illalla tuonne kuppilan taululle kirjataan, et mihin huomisen sukellukset suuntaa, ni saattaahan se olla, et miä en pysty jäämää rannalle määkimään ku muut menee. Mut toivon et huomeen kaikki sukellukset menee johonkii mis miä oon jo käyny ni pystyn sit ehkä just ja just pitää varpaat hiekassa.

Sukellus on mahtavaa. Ja tekee miulle yksinomaan hyvää (korvat on kyl erimiältä). Opin hillittemään itteeni, saan rauhaa muilta ajatuksilta ku pitää keskittyä siihen mitä tapahtuu juuri nyt, ja opin olee tilanteissa joista ei voi äkkii lähtee mihinkään. Jokainen sukellus on miulle itteni totaalinen ylitys ja jokaisen sukelluksen aikana oon valtavan hämmästyny että miten miä täs nyt ihan muina naisina senku sukeltelen menemää. Miä, joka pelkään vettä ja syvyyksiä, miä joka en osaa ees uia ja miä jolla on niin paha ahtaanpaikankammo ettei pysty ees makuupussissa nukkumaan vetskari kiinni. Ni tässä vaan vittu polskuttelen menemään 20 metriä vettä päällä ja trallalaa. En tajua vieläkään miten tää on mahollista.

Pystyn ilmeisesti mihin tahansa, koska sukellan.

Olen koukussa, pahasti.



Sunnuntai 22.7.2012 - Shukellus yxtoist

Yhestoista shukellus oli kalaisin Togeanin shukellus mitä on toistaseks ollu. Kohde oli nimeltäns Gap, ja etukäteen miuta taas vallan vitusti pelotti kun kerrottiin että suattaapi ajoittain olla koviakin virtauksia. Virtaukset on vitsaus, joita tällä hetkellä pelkään sukelluksissa eniten. Minen yhtään tykkää siitä, että itellä ei oo niin mitään sanomista mihin mennään ja millä vauhilla. Toisaalta, viksummat on valistanu, että isot fisut muhii siellä missä virtaa, eli miun on tääkin pelkotila nyt jotenki vaan selätettävä, jos aion nähä mitään nemoja isompaa.

Sain tänää suklaa ihan kahestaa yhen kivan ruipelon sukelluspojan kans ja oli yks parhaita sukelluksia tähän menessä. Oli ihan vitusti kaloja, ei mitään erikoisen isoo, paitti yks aika raisun kokoin barracuda, mutta muuten oli sellasta peruskalaa ihan vaan perkeleesti, aivan  hullu kalasoppa-meininki. Ja oli yks kilpikonna! Niitä ku tosin tuol Gilillä näkee vähintään 10 per sukellus ja snorklatessakin aina, ni ei silleen meinaa enää mennä märkäpuku solmuun ku niitä näkee. Korallit oli taas aivan älyttömiä, eikä sitä kauheeta virtaustakaan tullu ku ihan lopussa. Siin kohin piti olla ruipelon sukellupojan kans aivan käsi käessä, koska hommasta ei tullu pelkällä omatoimisella hullulla räpiköinnillä hevonpersettä.

Sukeltajat on miusta muuten yhä ihan vitun rasittavaa porukkaa. No okei, varmasti ihan samalla tavalla ku ihmiset yleensäki, et joukossa on vähemmän rasittavia ja sit ihan vitun rasittavia. Ja niiku yleensä muutenki missä tahansa ihmisryhmässä, ni ne ihan vitun rasittavat on aina eniten äänessä. Ja minua ärsyttää vitusti semmonen helvetillinen sosiaalisuus mikä näyttää tähän toimintaan olennaisesti liittyvän. Et ooh, myö kaikki sukelletaan, jee, istutaan heti vieraitten ihmisten kans samas pöyäs ja jutellaan ihan vitusti ja heitellään jotain vitun onnetonta sukellushuumoria. Miä en jaksa, miä vittu en todellakaan jaksa. Miä oon se sukellusresortin erakkorapu joka peruuttaa aina heti oman terassin riippumattoon, YKSIN, lukemaan kirjaa. Kirjaa, jossa ei todellakaan sukelleta. En siis edelleenkään tunne minkäänlaista yhteenkuuluvuutta tämän(kään) ihmislajin kanssa.

Kaipaan ihmisiä jotka puhuu muustakin ku sukeltamisesta. Vaikka pieruista tai jauhelihakastikkeesta tai, vittu, vaikka autoista, sekin kävis jo, kiinnostais ihan helvetisti pitkä keskustelu vaikka jarruvaloista (kuhan sais samalla juua monta kaljaa). Saatana. Mutta oon täällä sukellusresortin sosiaalisuutta sykkivässä ytimessä viel ainaki viikon ärsyytymässä, ennenku jatkan matkaa, kohti seuraavaa sosiaalista sukelluskeidasta. Sosiaalinen sukellusporukkaskene on virtausten ohella asia jonka kans miun on vaa opittava elämään. "Jee".

Onneks tääl on yks lontoolainen lakimies. Hänel on tatuointeja, Metallica-sortsit ja se jutustelee enimmäkseen muusta ku sukeltamisesta. Hieno mies!

Huomenna ohjelmas on koko päivän sukellusreissu Una-Una-tulivuorisaaren vesille. Kuulema siel on niin hienoo, et siel ku on suklannu ni mikää ei tunnu enää miltään. Sinne siis!

Maanantai 23.7.2012 - Shukelluxet kaxtoist ja kolmtoist

Ois pitäny arvata heti aamulla ku heräsin, oven aukasin, ja rappusella retkotti kuollu iso rotta, että tänään ei mee hommelit niiku on suunniteltu. Mutta se on kumma tuo ihmisen optimismi. Oijoi, meil porottaa arska ja meijjän meri on tyyni, ei hätää tässä päivässä.

Mutta ku lähettii aamulla kasilta, venho täynnänsä ilmaputeleita ja sukelluskamaa ja evästä ja innokkaita sukeltelijoita et whoop-whoop, UNA-UNA, täältä tullaan, ni ei kauas keretty kun alko sää muuttumaan. Ja kappas kun yhtäkkiä rupes kaatumaan vettä niskaan, katos kaikki maamerkit mitä horisontissa näkyi ja oho, ei ollu venees näemmä toimivaa konpanssiakaan. Eksyttiin juu. Tuuli, satoi neuloja, meri loiski päälle, siinä kelluttiin, kaikki paikalliset viittilöi kukin eri ilmansuuntiin ja myö turistit siinä sit, kananlihoilla kylmästä ja silmät tihrussa ku mitää ei nää sateen takia, ollaan vaan et jeejee. Luajan tähren mein sukellusopaksilla oli järkee päässä ja totesivat piakkoin että koska nyt tilanne on tämä, että ees sitä UNA-UNA-saarta ei näy kun sataa niin vitusti, ni myö ei ees yritetä, vaan lähetään takasin. Suklaillaan tuos kotivesillä ja retkeillään lähemmillä saarilla. Meil ei kellää kyytiläisil todellakaa ollu vastaansanomista. Ajatuskii siitä et ois pitäny koko päivä tuommoses vitun kaatosatees arvostaa jotaa retkeilyelämyksiä ni no way.

Vene takas kotivesille ja eka pulahus kohteeseen Kota Wall. Mahtava oli taas, kaikkihan tääl on. Sukelluksen kruunas ihan lopussa eteen hyökkiny hillitön parvi  niitä pattipää-kaloja (bumphead parrotfish). Ne on isoi, ne on vihreit ja ne on hupsun näkösiä.

Tein uuen syvyysenkan, 27 metriä oli sukellusopaksen mittarissa maksimisyvyys. Oon aivan liäkeissä. Tahon 30 metriä rikki ja äkkiä!


Taipi Islandin hylätyn resortin raunioitten katsastus
Kota Wallin jälkee mentii lounastaa autioituneelle Taipi Islandille. Välitön rakkaus saareen (vaikka ihan oitis rantaveessä tuli vastaan tappajamerikäärme)!  Miä niin jo näin itteni siel käyskentelemäs leuhkana kruunu pääs, mölyymäs et tämon Päden Taipiländiä, täällä soi Stam1na, eikä eikä tänne ole tolloilla asiaa, tänne saa tulla vaan hyvät tyypit ja tänne tuuaan miljoona kissaa. Saarel on yhen siellä yrittäneen resortin jäänteet hapertumassa, paikka on kuollu kaiketi asiakkaiden puutteeseen, mutta mie näin siinä heti potentiaalia ihan mihin vaan. Valitettavasti potentiaalin nuuskas myös tuo engelsmanssi-Lakimies, kenen kans miä kiärtelin saaren lahoovia punkaloweja ja suunniteltiin hevibaaria tohon kohtaan ja miten tuossa ois oiva paikka illallisravintelille ja tohon laitetaan pieni kauppa mistä saa samppoota, sipsei ja hyttysmyrkkyä. Nysse vitun Lakimies on jo puhunu pisnestä kaikkien kans, soitellu sukulaisilleen et ketkä lähtee messiin ja varmaan huomenna ostaa ton MIUN saaren tuosta pois kellumasta. Helvetti.

Taipi Island



Päivän toka sukellus oli Coral Gardeniin. Ei mitenkää erikoin, näkyvyys oli aika paskana, mutta heti alussa pongattii sellain ihan kummalliin frogfish. No, semmoin pien se oli, keltain, mutta kuulema tosi harvinain ja olihan se ihan älyttömän hölmön näköin, vähä niiku jostai sarjakuvasta. Rupesin seitinohkasesti arvostaa myös pienten otusten pongailua. Mut vaikkei mitää erikoisen erikoista ollu, ni miä olin ihan et jeejee, kert osasin, en panikoinu, itsenäisesti siel suhailin ja Lakimieskii sano, et meet tosi rauhallisen ja rohkeen olosena. Kiva kuulla! Ja hyvä et ulkopuoliset tarkkailijat ei tajuu et suurimman osan aikaa taistelen aaltoina tulevien hätäännyskohtausten, ja pissahädän, kans.

Mikä ihme siinä muuten on, että sukellusten aikana ja varinkin jälkeen kusettaa aivan vietävästi? Vaikka ois just ennen  lähtöö käyny hampaat irvessä tiristämässä ns. tuhkatkin ns. pesästä (KIH!), ni viimeistään siinä kohin ku kapuaa tikapuita takas veneeseen ni meinaa jo tulla pissa märkäpukuun. Viel en oo kusenu märkäpukuun, mutta lähellä se on ollu. Kuinkahan iso rikos se mahtaa näissä piireissä olla? En tiijjä.

Mut voi luoja mitä otuksia tuolla meressä elää. Ei mitää järkee. Näin myös esmes ihan saatanan ison sandshitterin. En tiä mikä se oli, ilmeisesti vähän peruskurkkua mojovampi merikurkku vaan, mutta oli iso ja sen pyllystä (se oli varmaan sen perse, luulen, ja toivon) tuli hiekkakakkaa sellasena reiden paxusena pötkönä.

Miä en muuten usko evoluutioon enää tippaakaan. Myö ollaan jonkuu ulkoavaruuden olion kokeilulaboratoria. Luulen, et se ei saa tästä bilsan kurssista ku korkeintaa 6+. Sen verran se on ryssiny tän evoluutioteorian kans meijjän suhteen.

Huomenna en sukella. Makaan riippumatossa ja luen kirjaa ja kuuntelen jotaa hyvää musaa. Keskiviikkona koitetaa taas retkeillä Una-Unalle ja josko sitte päästäis perille saakka.

Tämä raportti tältä päivältä on mjuuten kirjotettu sheitinohkases pikkukekkulissa. Päivä vaati enemmän ku yhen bintangin ja Lakimies - hän on ihan hieno mies - tarjos osan. 


Una-Una
Keskiviikko 25.7.2012 - Sukelluxet 14 ja 15

Jihuu! Päästiin tänää Una-Una-saaren edustalle! Koko yön sato vettä, katto vuoti suoraan sänkyyn ja olin jo et näinköhän retkestä tulee yhtään kummosempaa ku viimekskään. Mutta kas: aamu valkeni tyynivetisenä ja aurinkoisena. Una-Una siinti horisontissa ihan omalle terassille saakka. Sinne siis!

Una-Una on tulivuorellinen saari. Siellä oli aikasemmin Togeanin ns. pääkaupunki ja sykkivä ydin, mutta vuonna 1985 Una-Unan tulivuori töräytti sellaset setit, että saari sortui osittain alta, porukka pakeni ja perusti Wakain kylän. Tulivuori on yhä aktiivinen, mutta viettää pientä siestaa  parhaillaan. Perimätieto kertoo, että se tuppaa räyhäämään noin 60 vuoden välein.

Ihan sama, myö mentii siihen edustalle sukeltamaan kohteeseen nimeltään Pinnacle. Siinä tehtiin päivän molemmat sukellukset, koska Pinnacle on ilmeisestikin Togeanin paras sukelluskohde ja sitä kyllä kelpaa pällistellä useemmanki kerran, sanovat. Kyllä kelpas miullekin, oli hiano! Saatana! Ihan huikeita kalaparvia, ja isoja kaloja (ei valaksia, mutta ihan kunnon vonkaleita kuitenki). Piti välillä oikeen peruuttaa ku jotenkii jouduin ihan keskelle hirveitten lotkojen jotaa pilluralli-tyyppistä ympärisuhaamista. Jännää oli.  Korallit oli taas ihan helvetin hienoja ja oli kilpikonna ja isoja barracudia ja vaikka mitä.

Jännää oli ku sellasta seurattii yhtä isoo kalaparvee (ja siis iso tarkottaa tuhansien kalojen massiivista joukkohysteriaa) ihan siniselle. Ihan siniin tarkottaa miulle sitä, et katos näkyvista koralliseinämät, ei näkyny mitään muuta ku sinistä joka suunnassa. Onneks paisto aurinko, ni pysy jotenki koordinaatit et missä on ees pinta, koska kaikki muut suuntimat hukkasin oitis. Yks pien pään heilautus ja miul ei ollu enää hajuakaan mistä suunnasta tultiin. Hätäännyttävä tunne, voin kertoa. Miulla on yliluonnollisen hyvä suuntavaisto noin muuten, mutta veden alla se kytkeytyy ihan täysin OFF-asentoon, ja se on välillä vähän liian jännä fiilis.

Ja miä oon vissiin hiukan oppinu jotain, sen huomaa siitä, et ilmaputelit ei tyhjene samaan tahtiin ku viel viikko sitte, eli oletettavasti meen rauhallisemmin. Toki miun pulikointi on vieläkii hirveetä sätkimistä, käsillä oon kova vettä viipaloimaan yhä, mutta rauhottumaan päin on. Osaan säädellä syvyyksiä ihan sikahianosti, uskallan vähä sooloilla eli lillua opaksen räpylätuntumasta toisaalle, osaan ja uskallan kurkistella koloihin, joskus jopa sillai et oon melkee pää alaspäin. Homma alkaa sujumaan!

Jottei menis liian helpoks ni annoin tänää ympäripuhua itteni lähtemään huomenna yösukellukselle. Vittusaatana miä sanon! Miä en uskalla (selvitäpäin) ees uia pimeessä meressä, mikään ei miusta oon pelottavampaa ku synkkä ja musta meri. Ni jumalauta, sinne sit huamen illalla molskis vaan jahka aurinko on laskenu. Voi saatana.

Mut nymmiä lähen juomaan Lakimiähen kans kaljaa. Se lähtee huomenna kotimatkalle, jotta otetaan sille. Kippis!

Torstai 26.7.2012 - Shukellush 16

Meikä kävi just tekemässä ihmeen. Vittu. YÖSUKELLUKSEN. Vittu. Pimeä musta meri sano loiskis kun sinne tipahin. Vittu. Jos miulle ois tuos pari kuukautta sitte joku sanonu et 2 kk päästä sie sukellat jopa pimeellä ni en ois ikinä uskonu. Vittu. Nyt miä uskon että miä pystyn, vittu, ihan mihin tahansa. Saatana, vaikka rakkauteen, sillä se sekoilu on aivan pientä pelleilyä yösukellukseen verrattuna!

Pelotti etukäteen ihan vitusti ja lisäks ku oli ollu hiukan pientä krapulan aihettamaa säpsähtelyä muutenki koko päivä ni mikäs moisen päivän mukavammin päättäiskään ku yösukellus. Mietin kyllä koko päivän että mikä vitun idea tääkin taas oli, mutta ku olin menny uhoomaan et lähen lähen, ni perumaan ei aleta.

Sinne siis molskis ja loiskis. Sukellus tehtii ihan täs Black Marlinin omalla housereefillä, joka tuos rannan ees menee. Se sentäs vähän rauhotti, et ei mihkää aomerelle lähetty sekoileen. Tiesi, et jos tulee pänikue ni voi ponkasta pintaan ja räpylöiä tuhatta ja sataa kotirannan kutsuvia valoja kohti.

Pimees meres oli kaikenlaist outoo otusta. Vitusti lobstereita, ja kaikenlaisii katkarapui ja muita juttuja. Outoja liikkuvia limaklönttejä joist en tiiä mitä helvettiä ne oikee oli. Nukkuvia kaloja ja  ihmeellisii littania pohjassa makaavia lättykaloja. Miniminipieni mustekalan näkönen joku juttu. Squidseja, jotka töräytti oikee musteet ku niitä taskulampuilla osoteltii. Ja vaikka mitä muuta. Et sinänsä ton "meren öinen elämä"-osaston suhteen ni kiva ku kävin.

Mutta muuten oli ihan yhtä saatanaa ja en mene toista kertaa. Ahisti aivan perkeleesti, ku ympärilleen ei nähny yhtää et mitä siel vaanii (ja siellä tasan vaanii JOTAIN, joka suunnassa, olen varma). Pelkkää pimeyttä, paitti siinä kohtaa mihin sojotti lampulla. Koko ajan sai pelätä et selän takaa hyökkää joku tai et ku lamppua vähä heilauttaa ni valo osuu JONKUN naamaan. Tai vielä parempaa: kitalakeen. Olin varma että joku syö miut enitaim nau, et tässä sitä vaan polskutan suoraan jonkun saatanallisen pedon suuhun.

Lisäks hermostutti ku piti mennä aika tiukassa laumassa, tuol pimeydes ei parane sooloilla. Koko ajan oli törmäyskurssi jonkuu kans. Millon tuli räpylästä naamaan tai joku kolahti selkään kii tai vastaavaa. Helvetin ärsyttävää. Niiku siin ei ois ollu muutakii mietittävää, saatana.

62 minuuttia tätä helvettiä oli miulle aika liikaa. Ootin lähes koko ajan että loppuis jo. En siis millään lailla nauttinu tästä sukelluksesta, ei ollu kivaa, paitti hetkellisesti ku joku älytön otus pongattiin. Muuten oli ihan silkkaa piinaa koko paska. Muu porukka tykkäs kyllä ihan vitusti ja oli aivan liekeissä. Se on niien ongelma.

Onneks sain tästäkii suklauksesta todistuksen. Tää oli meinaan kans yks Advanced-tason kurssin hyväks luettava erikoissukellus.

Nyt oon rykiny tääl Togeanil 10 sukellusta. Viel pari kyl ähellän ennenku sunnuntaina jatkan matkaa.



Perjantai 27.7.2012 - Shukellus sheitshemäntoista

Uus syvyysenkka! 29 metrissä kävin! Trööööööt! Jänisräikät soi ja raketit paukkuu!

Kohde oli Batu Pancing. Ei sisältäny sinänsä mitään erikoista noin niiku meren tarjoomana. Ekaks mentii älyttömän syviin vesiin sellasta seinämää pitkin, ja sitte noustiin sieltä hienolle tasanteelle mikä vilis kaloja ja komeita koralleja ja näkyvyys oli loistava. Hieno iso hurja mureena oli yhes kolos uhoomas.

Pientä jännitystä toi sukellukseen se, ku kahella tyypillä vuoti happipullot. Jännäsin koko ajan et näinköhän loppuu lyhkäseen mein sukellus tai tuleeks täs joku dramaattinen ilman loppuminen kesken ja erikoisjuttuja pintaan menon kans, mut näemmä niin pienesti pulputti ilmaa pihalle, et ei vaikuttanu mihinkään mitenkään.


Dalton, sukellusguru
Oon tavattoman kiintyny Black Marlinin yhteen sukellusguruun. Hänen nimi on Dalton ja hän on ihana! Vähän sellanen riehakas sukeltelija, ihmistyyppiä "no worries", mutta hurjan kokenu (sen syvyysenkka on piirun yli 100 metriä!) ja osaa hommansa. Mielettömän mukava tyyppi muutenki ja hänel on ihana hymy. Ai että! Haluisin sukeltaa aina vaan Daltonin kans, foeva-evah. Plus, se sanoo miuta välillä beibiks.

Pirnattu sentäs. Enää 2 päivää täällä, sit jatkuu matka. Mut sitä ennen, vielä viimeinen keikka Voikkaalla! Eiku.... viiminen sukellus näihin vesiin. Joo!

Lauantai 28.7.2012 - Shukellus 18

Paluu siihen mistä täällä lähettiin, elikäs miun viiminen Togeanin shuklaus oli kohteeseen Mini Canyon. Siis sama mihin molskahin ekalla sukelluksella täällä. Oho, paikka näytti aivan uuelta! Ikiin en ollu nähny moista! Mutta miullahan meniki se eka sukellus sellaseen yleiseen hätäännykseen ja sähläämiseen ja asioitten muistista palautteluun. Ei sillo paljo kerenny maisemia kattella, ja luulen että miut muutenki vietii sillo vähän toisenlaisia reittejä pitkin, ku tiesivät, että on ihan alottelija ja panareissa kaikesta.

Nyt suhattiin sitä kanjonia sitte ja kunnolla. Sheitinohkasesti ahisti mennä sellasta piäntä kapeeta rakoo pitkin, molemmilla puolilla kohos valtavat seinämät ja tuolt kolost vaanii valtava mureena ja herraties mitä muuta kohta hyökkää päälle. Huhhuh. Mutta oli siistiä silti, aijjumalauta miten makeet meiningit. Olin liekeissä. Kanjonin läpi pulikointi kuitenki näemmän kiihytti hermoja sen verran, että miul kävi ekaa kertaa niin, et piti oikeen räpiköiä sukellusopas kiinni ja ilmottaa, että meikäläisellä on ilmamittari ny punasella, tarttis lähteä kohti pintaa. Oltii siinä kohin viel jossain liki 20 metrin syvällä ni ei ollu oikeen varaa pelleillä asian kans. Sukellusjätkä vei miut viiteen metriin lillumaan ja ku oli turvallista nousta pintaan ni päästi miut ihan yksin menee ja jatko sit sukellusta muitten kans. En ees hätääntyny ku ploppasin pinnalle ja vittu venettä ei näy missää ja pojotan siel yksin aavalla merellä eikä ketn missää. Onneks siinä sit ku köhin ja kurlasin kuolemaa sisuksista ulos (synkän liman eritys keuhkoista ja rööreistä sukelluksen jälkeen on aika miehekkäissä kantimissa, luulen että vuosikausien röökinpoltosta kertyneet tervat on lähteny liikkeelle) ni mein vene kaahas jostain tuhatta ja sataa noukkimaan miut kyytiin.

Mon kade, ku naapurimökin germaaneilla on sellain kameraboksi millä voi ottaa dikikameran tuonne syviin vesiin ja ne on räpsiny ihan huikeita kuvia. Miun on PAKKO saaha kans tommonen kameralaatikko, vaikka ne maksaa ihan vitusti. Ja se sukellustietsikka. Ja oma märkäpuku. Räpylät kans ois kiva et ne ois omat ku tuntuu et aina on tarjolla vaa hiukan liian isoja (jalkani on kokoa 36-37). Voi molo tää homma tulee kalliiks!!!! Miksen voinu pysyy vanhoissa harrastuksissa, eli tupakissa ja kaljassa?????? ARGH!!!! Miä en tiiä miten tän asian kans nyt oikee jatkan, ku sukeltamatta en malta olla, mutta matkabudjetti on rajallinen.  Pitänee suorittaa pienehköä tilannekatsausta, budjettilaskelmia ja yleistä suunnitelmien tarkastelua. Kuhan jaksan. Joo.



Sananen lopuksi:

Sukellukset täällä on nyt siis sukelleltu. Tulin pelokkaana ja säikkynä alottelijana, ja lähen helvetisti kokeneempana, ja entistä enemmän sukeltelusta innostuneempana. Oli onnettomat vaivaset 6 sukellusta alla kun tänne tulin, ja nyt on kasassa 18, eli Black Marlin on tehny miulla hyvän tilin ku oon 12 sukellusta heijjän kanssa pulikoinu. Näistä 10 oli ihan perussukelluksia ja 2 erikoissukellusta eli yösukellus ja hylkysukellus (joista sain todistukset advanced-kurssia varten). Pommikoneen hylkyä ja retkeä Una-Una-saarelle lukuunottamati kaikki sukelluspaikat on ollu täs ihan läsivesillä, noin 10-15 minsan venematkan päässä. Perussukellukset maksaa siis 26€ tsibale. Erikoissukellukset enempi ja sit noi pari kohdetta kauempana maksaa hiukan extraa, eli venekyydistä maksetaan koko sukellusporukan kesken jaettava joku köntsäsumma. Ja jos oikee kovasti sukeltaa ni saa vähä alennusta.

Black Marlinin sukelteluja voin siis lämmöllä suositella. Klikkailkaa täst lisätietoja.

Miun seuraava sukellusvesistö pitäis suunnitelmieni mukaan olla Bunakenilla, Sulawesin pohjoses käres oleva saari, mutta miä en oo nyt asiasta enää ihan satavarma. Tässä on nyt kaikenlaista, ja eessä on pientä päätösten tekoa. Niistä lisää tuonnempana. Sukelluspäiväkirja loppuu ny tähän, sori täst vaahtoomisest, oon just sellain kauhee sukeltelija joka vouhottaa, mut en voi mitää.

Lopuks kuva Una-Unan rannalla juoksevasta lehmästä.


Juokseva lehmä.

Kommentit

/mek sanoi…
Sukeltajia on kahta sorttia; niita jotka tunnustaa kusevansa puvun sisaan ja niita jotka valehtelee.

Tosisukeltajan merkin saa vasta kun kusee kuivapukuun.
/mek sanoi…
Sen verran nyt pitaa viela huudella, etta ihanko ne kayttaa siella markapukuja? Muistelen itse etta Malesia-Thaimaa akselilla uimahousut riitti.
Zepa sanoi…
Hengästyttävää luettavaa! Sulla on mahtava elämä!
Anonyymi sanoi…
Jallunlukijamatkalainen jäi hieman uteliaaksi kuinka läheistä tutavuutta teit hra lakimiäheen? Raporttia tietysti siitä, kts!

Irmeli
Patzy sanoi…
Irmeli on hyvä ja lukee tuon ei-sukelteluun keskittyvän Togean-reportaasin. Sieltä toikin asia selkenee.

Mutta joo. Toudellakin oli märkäpuku yllä kun sukelleltiin. Sellanen lyhythihain ja -jalkain. Silti miulla tuli joillakin suklauksilla oikeen vilu.

Ja okei. Kusen heti kun seuraavan kerran saan märkäpuvun ylle. Koska tahon olla tosisukeltaja! Kiits vinkistä!
Anonyymi sanoi…
Veikkaan, ettet sukella hapella. Se kun muuttuu myrkylliseksi 6m syvyydessä. Ole tarkkana myös blogissa. Ilmaa. Paineilmaa. Samaa kuin tässä maan pinnalla hengitellään.
Sheitshemännen sukelluksen buddy saattoi pitää huolta, etten vajoa korallien päälle. Niitä ei saa mennä katkomaan. Tiedät kyllä miksi.
Koukussa olet, ei voi mitään. Onnittelut pelkojen voittamisesta! Dyykkitietsikoista, Suunto on laatumerkki ymmärtääkseni. Voit myös hankkia kello/tietsikan tai sitten vain tietsikan.

Ehdit syvälle myöhemmin, älä kiirehdi. Opiskele teoriat ensin. Sieltä on vain pidempi matka pinnalle.
Märkkäriin päästön tekeminen, hyi hyi. Kaikki haistavat sen aluksella, kun puku aukeaa.

On kahdenlaisia ihmisiä, niitä, jotka ovat sukeltaneet ja tietävät mitä se on, ja niitä muita.

T
Taina - MoveMe sanoi…
Juu, oma märkkäri tai sitten rashguard paita ja shortsit niin ei iske vilu. Veden paine tekee sen että kusettaa, ja yleisiä märkkäreitä vältän juuri siksi. Oma herkkuperse oli ekoilla reissuilla kummilla paukamilla, ja jälkikäteen aatellen älysin että miksi. Ei se ole se merivesi tai polttoplankton vaan ihan ne tietynlaiset sukeltajat...

Tsekkaa myös nämä

Tulivuoriuutiset

Työlupasirkus vm. 2017

Hullujen kylä

Sunnuntaikävely

Järjestysnatsi