Moottoritiellä on puuma: Epätodellista ja erilaista on Toraja

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Epätodellista ja erilaista on Toraja

Mahtavat maisemat vuoristossa. Ja kukot kiekuu, saatana.

Päivää taas. Anteeks, että oon koko ajan tääl mölisemäs, mutta olen jäänyt Torajalle jumiin (linjuriautoissa haluamaani suuntaan ei ollut sijaa ennenku keskiviikkona, eli matka ei jatku ennen sitä) ja aikaa on tässä jotenkin kulutettava. Eikä tää oo semmonen mesta jossa kreisibailattais tai kreisishoppailtais tai muutenkaa tehtäis kreisinä oikeestaa mitää, paitti retkeiltäis. Ja miul on retkistä välipäivä. Vähä koitin tuol kylillä aamusella tutkimusmatkailla, mutta....

Tuli tutkimusmatkalla vastaan koiragrillaamo, joka veti kaikki "avoimin mielin toisenlaisissa kulttuureissa"-sulakkeet käppyrälle. Sieltä kaivertui verkkokalvoihin sellanen näky, ja tärykalvoille äänimaailma, jotka ei vähään aikaan tuu ees haalistumaan, eikä varmasti unohdu ikinä. En kuvaile sitä sen enempää, ei oo heikkohermosille, eikä oikeen kellekään muullekaan. Siinä senku sora pöllys kun meikäläinen otti uu-käännöksen ja poistui salamana kohti kotia. Pysyn siis täten loppupäivän majapaikassa ja sen lähistöllä, täs ei nyt uskalla enää yhenkään vieraan kulman taakse kurkistaa kun ei tiiä mitä vastaan tulee, ja miulla ei nyt oo jälellä enää tippaakaan kapasitettia hanskata yhtään mitään tuommosta kauheeta.

Oon varma että tässä paikassa on ennen juhlittu pippeleitä eikä kuolemaa

Eilen käytii miun mopohepun kanssa vuoristoretki. Oli ihan mahtavaa, vaikka keli oliki välillä vähän pilvinen, eikä ihan huikeimpia maisemia siis kunnolla nähny. Mutta oli huikeeta silti. Mielettömiä vihreitä riisipeltoja, huikeita näkymiä laaksoihin, mielenkiintosia kiviin kaiveltuja hautakoloja, epätodellisen tuntusia bambumetsiä. Hymyilytti, kun reissun lopuks oltii jo melkee takas Rantepaossa ku mopoheppu pysäytti mopon ja kysy että tahtosinko mie viel ehkä nähä vähän pääkalloja ja luita, tos ois aika lähellä mesta mis ois historiallinen vanha seremoniapaikka sekä paljon hautoja, ja siel on pääkalloja kans. Hihkasin vaa että YA, LET'S GO! Mopoheppu on hiffannu mistä miä innostun, näemmä. Mahtava tyyppi. Ja se mesta oli ihan ältsin hieno, siel oli upeita kivipaaseja siel ympyrämuodostelmas. Miulle tuli niistä vaan kovin fallistinen fiilis. Miusta on myös hienoo, että noita isoja kiviparruja pystytellään edelleen. Sekii muinainen perinne elää täällä viel. Hieno homma.

Jesssshhhhhh!

Huomenna mopoheppu vie miut vielä kattomaan kaiken lopun mitä ei oo viel käyty kattomassa. On jotain vesiputouksia ja semmosta, saa nähä. Ku emmiä jaksa tääl kämpilläkään koko aikaa lorvailla, ja miusta on ihan mahtavaa istuu siel mopon takapenkillä, tuijotella ohi kiitäviä maisemia ja velloo sellases oudos epätodellisuuden tunnussa, mikä miulla täl hetkel täs päällimmäisenä fiiliksenä on. Toraja on niin erilainen, sekä hyvässä että pahassa, ku mikään paikka missä oon ollu, et täs on välillä itellä sellanen epäilyksen tunne, et onko tää ees todellista. Se epätodellisuuden tuntu tosin liittyy koko miun tän hetkiseen elämään, hyvällä tavalla toki. Koska (nyt myös miun) elämä on juhla, kuten ihana Samuli Putro asian on aikanaan oivasti kiteyttäny.

Mut miä en länkytä tän enempää, laitan teille vaa hirveen läjän kuvia. Länkytän sitte tos varmaankii tiistaina ihan vitusti, ku koitan jotenkii sekä itelleni että teille, oi armaat tsiljoona lukijaani (teitä on jo pelottavan paljon), jotenki vetää tän hämmentävän Torajan yhteen. Sitä järisyttävää spektaakkelia ootellessa voitte kattella jänskei kuvei miun vuoristoretkeltä sekä Rantepaon lähitienoon tutkimusmatkalta.

Sitä tärkeemmän suvun talo, mitä enempi seremonioisa uhrattujen puhveleitten sarvia siihen on ripustettu. Tämä tönö ei siispä oo minkää ihan tyhjänpäiväsen suvun möksä.

Laitetaan vissiin riisiä kuivumaan siihen

Hiano hauta. Miäki tahon sit itteni johonki koloo ja tommosen sonnin siihe jäkittään.

Vihreyden yliannostus tuli näien riisiterassilaaksojen kaa

Kyllä kissa kreisin kätleidin tunnistaa. Tämä ku heräs päivänokosilta niin jestas sitä puskemisen ja kehräämisen määrää. Ja kukko huutaa taustalla.

On kaunista ja vihreetä, joojoo

Kamera sanoo näist asetuksista että se tekee kuvista "uhkaavia". Uhkaavat riisiterassit siin nyt sit.

Vuoristopuro

Kreisiä oli vuoriston pilvien temmellys. Ens on kirkasta, sekunnin pääst ollaa ihan sumussa, ja sit taas koht zzzäääpppp vaan eikä pilvistä tietookaan. Komiaa.