Kyyti Singaporesta tänne Kualaan meni mukavasti, kuuntelin musaa ja tuijottelin pimenevää iltaa bussin ikkunasta. Bussikyyti kesti vajaat 6 tuntia, kuski ajo välillä sellasta kyytiä että siä sai rystyset valkosena puristaa käsinojia, mutta arvostin toki ettei kuhnailtu. Kyydistä ulospotkasu tapahtu kuitenkii vasta siinä vähän ennen kymmentä illalla, Berjaya Times Square -ostarin eteen, tuonne Bukit Bintangiin. Ei ollu perjantai-ilta ja megalomaanisen ostarin sulkeutumisaika se ihanteellisin kellonlyämä ruveta ettimään taksikyytiä. Vaikka taksilipukkeen sai luukulta ilman jonoa ostettua, pirssejä ei yksinkertasesti tullu. Onneks taksijononjärjestäjä äkkäs ruveta väsäämään kimppakyytejä ja survomaan ventovieraita samoihin pirsseihin jos suunta oli yhtään sama, ja homma alko silviisii sujua. Oli se silti jo jotain yhentoista hujakoilla, ennenku miä tupsahin Chinatowniin. Majotus tutusta Chinatown Boutique Hotellista, josta sain täl kertaa ikkunattoman pienen komeron sijaan ihanan ison huoneen, jossa on...IIIKKKK.... ikkuna. Lisäks ekasta yöstä eivät kyniny ku 70 ringittiä, koska tulin niin myöhään, ja tokan yönkii sain satasella (listahinta on kuiteski 120 RM/yö). Arvostin ja kaatusin saman tien petiin.
Tämä matolääke toimii! |
Muutoin miä oon tääl vaa taas kävelly ympäriinsä, ja tykkään Kualasta kovasti myäskin siks, että täällä voi kävellä kohtuullisen helposti mihin vaan. Hiukan on katujen ylitykset jänniä, kun liikennevaloja ei joko oo, tai jos on ni ne ei toimi, tai niitä ei kukaan noudata. Paras tapa päästä autoja tukossa olevan kadun yli on seurata paikallisia porukoita ja kipittää tiukasti heijjän peesissä.
Ja oon shoppaillu, ihan kreisinä! Rojuvarastot on täydennetty, kaikkea on ny sen verran että pärjään 2 kuukautta vaikka en näkis yhtään kauppaa missään. Ainoo mitä piti hankkia ja mitä en saanu, oli parit uuet pikinit, ku entiset alkaa lahota ja on niin virttyneitä et ei meinaa pysyy päällä. Mut juu ei oo uusia piksuja, kert missään ei ollu sellasia kokoja joihin miun mordorilaiset onnettomat munkit menis. Tissivaatetuksessa aina aikasemmin luotettava ollu Marks&Spencerkii tarjos vaan kauheita mummouikkareita, ja niitäkin ihan vääriä kokoja. Vitun tissit, ne on aina tiällä.
Ja nytpä tähä rakoon se lopullinen kesäkuun budjettikatsaus: kesäkuussa meni... oo-äm-gee... 2 800 euroa. Kiitos lentely Floresille, sukeltelu, Singapore ja hajonnut kamera. Ilman noita kalliita pikku tsydeemejä ois ollu ihan siedettävä alle kahen tonnin kuukaus. Mutta miä oon lomalla, en oo köyhä enkä kipee, enkä jaksa kauheesti pillittää rahahommista. Vielä. Katotaa, miten tuo sukeltelu rupiaa kiristämään lompsaa. Kääk.
Ei muuta. Miä lähen nyt vetäsee aamiaiskahvetta johonkii katukuppilaan, ja sit rupian pikkuhiljaa siirtymään kohti lentokenttää. Eessä noin 3 ja pualen tunnin lento Sulawesille Makassariin. Siistiä! Ja jännää, kert ihan tyystin uuet huudilot. Onneks miuta tulee joku rastakolli lentokentältä hakemaa ni ei tarvi heti olla ihan helvetin tohkeissaan ja ihmeissään kaikesta. Seuraavat uutiset tulee sit joskus jostain, jos löytyy internetti. Tsau vaan!
Metrojuna-asemalla |
Kuhinaa Jalan Petalingilla |
Regeibaarissa pitää aina käyä sipasemassa yks olut. Ainakin yks. |
Tiikerijuttu kiinalaisen temppelin seinässä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti