 |
| KUKA ON SYÖNY MIUN BONAT???? |
Kisaan osallistu yks henkilö (jeee, hyvä Zepa!) mutta valitettavasti vastas väärin. Palkinnoks uhattu savusuolattu kaivonremmi jää siis aarrearkkuun oottamaan jos keksin jonkuu uuen skapan. Sellasii ns. vuorovaikutteisia juttuja pitää kunnon plokeissa vissii olla, oon huomannu. Et on joko kilpailuja et "vastaa niin voit voittaa sukkahousuja koko loppuelämän tarpeisiin" tai sit sellasia ryhmäterapeuttisia avautumisia että "Miulla on ummetus. Kakka ei vaan tuu. Oletko sinä kärsinyt ummetuksesta? Kirjoita ummettavista kokemuksistasi kommenttiboksiin!".
Tai jotain. Näin.
Tähän liittyen miä haluun mainita et luen kyllä ihan oikiasti kaikki päheet kommentit mitä tyä tyypit ootte laitellu. Mutta oon näköjään ihan sikahuono niihin vastailee. Sori, emmiä tahallaa, mutta se on vaa rajallinen se aika minkä jaksaa tätä vitun läppäriä naputtaa. Miä enivei tykkään ku kommentoitte, tulee sellain fiilis et lukee tätä kai muutkii ku miun äiti.
Nymmiä rupeen näprää viimistä Toraja-raporttia. Pitäkee pipoistanne kiinni, se tuleepi tuos joskus myöhemmin tänää.
5 kommenttia:
Voih eih. No, mä elän.
On tosi ihana lukee näitä sun juttuja, btw. Oikeesti matkailufiilista enemmän kuin missään.
Zeta - hän elää!
Komppaan täältä takavasemmalta, että tämä on ehrottomasti paras matkailuploki maailmassa enkä ole edes sun äiti (ainakaan viimeksi kun tarkastin).
Kun on lukiessa nauranu, myötäelänyt, hieman pelännyt sekä ihastellu ynnä muuta tunnetilaa, tuntuu muut blogit kamalan tylsiltä.
Tämä blogi on oikea päivieni piriste, parempaan kuin mikään matkustusohjelma töllöstä. Haavematkailua parhaimmillaan, kiitos siitä :)
Aloitin lukemisen "hieman" jäljessä, kun tämän pongasin jostain. Tämähän on kuin lukisi hyvää kirjaa.
Lähetä kommentti