Murjussanyhjäysilta

Tämmösiikii lehmii rannalla joskus näkee

Vuoden viimeistä perjantaita! Miul ei oo teille MITN sanottavaa, ei ees mitää järin kummosii valokuvii, mut koska on murjussanyhjäysilta ni horisen lämpimixein jotain paskaa ny kuiteski. Ja murjunnyhjäysilta on koska aamulla meen sukeltaa ja sit on yks toinenki juttu. Kerrron sen myähemmin. Kattokaa ku osaan tehä tyhjästäki kiinnostavaa! Joku lukee ehkä loppuun asti tämmösen veretseisauttavan klifhängerin jälkee....

Päivä on Hiekkakikkareella ollu sateinen ja myrskyisä, merellä meinas muodostua jopa tornado (siitä on kuvia mutta ei mulla). Kelit on muutenki nyt sadekauden ydintä pahimmillaan. Kyllä arskakin porottaa ihan riittävästi, mutta sit voi vartissa vetää pimeeks ja lojahtaa hullu kaatosade ja tuuli niskaan.

Joulu kävi

Mitäs tänne kuuluuu? Ei oikein mitää. Joulu tuli bailattua ankarasti, bileet oli hyvät, söin liikaa tempe manista, join aivan överiliikaa bintsuu ja gintoniccia, sain lahjan baariporukalta (Kakkosen Koralpiits -muki, liikutuin miltei kyyneliin), joulupäivän vietin krapulassa ja sen jälkeen oon vaan sukeltanu ihan kreisinä. On ollu kaikenlaisii sukelluksii, ja kanssasukeltajii (on highseason joulun ja uuenvuuen takia, eli kaikenlaist porukkaa mestoilla), mut niihi asioihi on vissii parasta palata myöhemmin omassa postauksessa, on taas natsisuklaajalla napisemista. Sellasen vaa tähä vois heittää et miksei open water -kurssin yks läpäsyehto oo et osaa käyttäytyy siä veen alla? Kysyn vaan!

Sukeltaminen, ai vittu että se on kivaa. Voisin vaa sukeltaa ja sukeltaa ja SUKELTAA! Rakastan, siis toudellakin rrrrakastan enkä vaa lööv, merenalasta maailmaa. Sen sijaan en oo lainkaa liekeissä myrskyävän meren pinnalla hillumisesta. Oli se sitte veneellämenemistä tai sukellukselta pintaan tulemista. Tänää varsinkii iltapäiväsuklauksen yhteydes venekyyti oli kuolemanpelkoo ja sukelluksen jälkee pinnalla lilluminen henkiinjäämistaisteluu. Dislike, dislike!

Kissat voi hyvin ja heitä on paljon.  Ongenkoukullinen mirri on päässy ihan iteksensä koukusta eroon jo tuos pitkä tovi sitte, mutta on helvetin arka eikä anna koskee. Pallisa menettäneet kollit on kaikki toipunu leikkauksesta hianosti. Pirkko opn parantunu. Äkäin on ihan kesy lyllerö, mut kun tuuppasin hänet pesuvatiin ja kirppusamppoota kehiin ni siitä vasta melkonen tappelu syntyki. Mutta noin miljoona kirppua lähti ns. vihreemmille niityille.

Ja sit kävi tänää sillai, et ku tulin iltapäiväsukellukselta ja tilaamaan ruokaa kotikuppilaan ni tultii jo sanomaa et naapurin popparipaari Melatista Adi on käyny siuta ettimäsä. Lupasin et meen käymää jahka syän jotaa, mutta Adi sieltä jo kipittiki ihan tohkeissaan et hyvä ku oot tääl et meille ilmesty aamulla ihan pien kissanpoikanen ja se vaan huutaa ja huutaa. Olin ihan kauhusta kankiana et voi perse jos se on joku toivoton tapaus, kipee tai loukkaantunu, mut lupasin et hotkasen täs Äkäsen ja Tauskin kans noppaa nää miun pöperöt napaan ni tuun sitte kattomaan et mikä siä ny oikeen on rääkymässä.  Se oli Äkäsen ja Tauskin avustuksella joku 3 minuuttia ja miun ruoka oli vedelty parempiin suihin ja miä kipitin munahousut myrskyssä lepattaen Melatiin kattomaan et what.

No helvetin pieni kissanpoikanenhan siellä oli, ja huus niin hirveellä volalla et kuulin jo pitkälle missä hän nyhjää. Siä yhes nurkas oli sit ja parku ihan kurkku suorana. Nopee tsekkaus ja terveen ja hyväkuntosen olonen, ei ihan mikää emosta täysin riippuvainen sikapieni sikiö enää (vrt. Rääbäle, joka btw voi mainiosti, hänest tulee kuvareportaasia joskus myöhemmi), mutta pieni ja avuton kuitenki. Nakki huuleen noin niiku ensiavuks ja pikkumirri söi sen liki purematta, eli ihan järkyssä nälässä. Nopee kyselykierros et onks emosta tietoo tai ylipäätään hajuu mistä tää on tupsahtanu, ja ei oo mitn hajua kellään. Adi oli laittanu pikkumirrille laatikon missä hän vois asuu, mut eihän se siä oo pysyny vaan rämpii pois ja huutaa vaan. Ja ulkona senku myrskyää ja sataa vaakasuoraan ja isommat kissat vie sapuskat nenän eestä ja ja ja... totesin et voi vittu sentään. Huikkasin Adille et vien tuon nyt min murjulle syömään ja yöks sisätiloihin nukkumaan, tuon ehkä huomenna takasin.

Biäni Huutaja

Tuossa se nyt miun sylissä nukkuu vatta pullollaan kissanruokaa. On vihdoin hiljaa. Niin kauan kun en liikahda. Heti jos vähän asentoa koitan vaihtaa ni kauhia huuto, mutta sit taas kehrää ja nukahtaa ku jähmetyn. En tunne miun vasenta jalkaani enää mut en uskalla liikahtaa. Biäni Huutaja saa olla vierihoidossa nyt ainaki ens yön, eihän tuota voi tuonne sateeseen heittää rääkymään ku hän oli niin kauheessa hädässä ja ihan eksyneenä ja surkeena. Voi toista.

Jotta myäs hänen takia on murjussanyhjäysilta. Hänest tulee parempia kuvia sit ku on valosampaa ja voi ottaa ilman salamia kelpo otoksia.

Turha kai mainitakaan, et se oli ensimmäinen kehräys ja silmiintuijotus pikkuhuutajalta ku miun syrän taas suli ja tihkun silkkaa hellyyttä ja äidinvaistoo?

Onks tää hei maailman tylsin ploki ku pelkkiä kissa- ja sukellusjuttuja? Sori. Pitäsköhän miun hankkia vaikka joku himonussija ni sais jotaa muutakii kirjotettavaa? Äh. Liian vaativia ne on. Himonussijat.




Siispä let's gou vieläkin kiinnostavimpiin asioihin: raha. Joulukuu on suoritettu, rahaa on mänt noin 2 000 euroa. Siitä noin 250 egee on helmi-maaliskuulle sijottuvia lentoja. Noin 350 egee oli Mabul-Sipadanin sukelluksia. Noin 160 euroa on Pallirahaston menoja, jotka siis ovat yst.lahj. vast.ot. (Pallirahastokatsaus tulee tuos lähipänä kun pykään teille jonkuu kikalomaanisen kissalojahduksen taas ni siihen yhteytee sit).  Eli varsinaisia elämiseen ja olemiseen ja ruokaan ja kaljaan (ja kissojenruokiin) on mänt joku 1250 euroa noin sopivaan pyäreeseen lukuun siävenneltynä. Mainittakoon, että joulukuun Hiekkakikkaresukellusten (niitäkin on jo paljon!) osalta piikki on auki ja sen maksan sit ennenku täältä tammikuun lopulla lähen vähä matkusteleen.

Matkakassa tyhjenee uhkaavaa vauhtia mutta ei täs mitn hätää vieläkään ole. Hätä tulee vast sit tuos myöhemmin keväällä kun.... en ajattele sitä tän enempää.

Miul on sikahyvä kirja kesken eli otan Biänen Huutajan kainaloon ja käyn lukee kirjaa. Onks hei vähän parhautta kun on kissanpoikain sylissä, hyvä kirja luettavana ja aamuks varattuna sukeltelua? Min elämä on ihanaa!

Hyvää yätä!

Tällee käy heti jos jää ovi sekunnikskaa rakosillee. Meijusuvas valtaa heti petin.

Jouluaattona saatii taas komeesti valastu tulivuori

Joo. Joulu, kyllä.

Baarin porukat

Kanoottihommat

Hyvää tätä!

Jouluaatto. Tavan maanantaihan tämä vaan, miun kaltaselle joulusta piittaamattomalle satanistille ainaki. Sen verran meininki huudiloilla näkyy, että baariin on laitettu joku havuisa räähkä pojottamaan ja siihen ripusteltu jotain kimalteita ja valoletkut sykkii joka suunnassa.

Itze aloitin päivän sukeltelemalla (aamun ekalla suklauksella oli VIISI haita!) ja jatkan tästä piänen lepäilyn kautta bintangin äärelle. Illalla on regeibile misä varmasti raikaa kulkuset regeiversiona. Ja tarjolla on puhvettina pöperöä. Maiskis!

Viettäkeepä rauhaisat vapaapäivät, pitäkää kirveet ja haulikot lukkojen takana, älkääkä muutenkaan ajako läheisiänne lumihankeen.

Piis änd lööv!

Äkäin

Sori, pakko äheltää viä tämmöin mirripostaus. Kun toi baariin putkahtanu kissanpoikanen on niin hiano!

Hän on siis hän, joka oli viä reilu viikko sit ihan mahottoman arka, nyhjäs jossaa kolos vaa piilos ja sähis ihan raivona jos koitti lähelle mennä. Muris muille kissoillekii. Mutta miä hänet nakinpaloin ja papanoin oon kesyttäny aivan lötköks lellivauvaks. Nyt hän tulee ohjuksen lailla ku sanoo kis-kis, nukkuu miun vattan päällä (vattani on pehmoin), antaa vääntää ittesä vaikka solmuun, kehrää ihan mahottomasti. Muille kissoille hän on vielä hiukan kiukkunen. Ja muutenkii luonnetta löytyy.

Hän on tyttö ja hänen nimeks tuli Äkäin. Kattokaa kuvia ja ihastukaa.

Meininki ja Meno

Menoo Menolla

Kuulkaa, oikeen kreisisti revittelin tänää ja kävin mein baarin manageri Rosen kans Gili Menolla pyärähtämäs. Mentii ihan public boatilla ja takas tultii jonku kompurajalkasen klopin piänellä puuhäkkyräveneellä.

Gili Meno on siis piänin näist täs pojottavist hiekkakikkareista. Näit on siis kolme: Gili Air, Gili Meno ja Gili Trawangan. Ja Gili Meno IHANA. Rauhallinen, siäl ei oo ketää, ainakaa siäl mis myä käytii hillumas. Miä oon siäl käyny muutama vuos sitte piipahtamas ja vaikutti siltä et siäl ei oo tapahtunu samanlaist vimmasta rakentamista ku tääl Trawanganil. Eli meininki on yhä piäntä ja hiljasta, saarel ei oo hulinaa ja melskettä. Just oikee sellain paikka mis sialu lepäis ku ei oo mitää virikkeitä ja härdelii. Vähä sellain kutumesta, mis pitäs olla jonkuu isomunasen könsikkään kans nelikätisenä ihmishirviönä köyrimäs.

Rose esitteli miulle samal yhen maatilkun joka ois myynnissä. HALUAN! Niin nään itteni siäl ahavoituneena tiluksillain käyskentelemäs, ois piän tönö siin ja kissalauma täält Hiekkakikkareelta veneen kans sinne muutettu ja riippumatos puun alla senku lötköttelisin. Saahan sitä haaveilla. Ja miksei vaikka haaveilla ihan tositarkotuksella. Tää koko miun reissu on ollu sellanen asia jollasesta oon haaveillu kauan ja aina aattelin et ei mitenkää mahollista ku ei oo rahaa eikä kultalusikkaa poikittain persees eikä lottovoittokaa saatana osu ikinä kohalle (se 12 miljoonaa korpeaa miuta yhä). Mutta ku tarpeeks rajusti tahtoo ja pistää määrätietosuuen supon suoleen ni haaveista voi tehä totta. Miksei sitte vaikka piänen maapläntin omistamisesta ihanal indoneessialaisel saarel? Miksipä ei, kysyn vaan!

Hauskaa oli kans et siälä rantapaarissa oli töissä Antti Tuiskun Kaveri, maailman ihanin miäs. Oonkii ihmetelly ku ei oo häntä näkyny, ja selitys oli siis tämä et hän on vaihtanu saarenkikkaretta. Oli mahtavan kivaa taas pitkäst aikaa nähä.

Iwano mölyää

Muuten tää päivä on ollu yhtä saatanaa. Eilen sattu sellanen yllätyskekkuli eli on ollu tänää ihan hirvee yllätyskankkunen. Ei pitäny mitää krebaa eilen todellakaa, mut sit miun kaveri Iwano kävi tuos kuppilas ja sano et hän muuten vetäsee puolilta öin keikan tua SamaSama Regeibaaris, tuuha kattomaa. Iwano on huikeen lahjakas muusikko, en oo kenenkää nähny soittavan koskettimaspimputtimas silviisii ku hän. Se soittaa pimputtimii myäs Ray D'Skyssa joka siis on miun ykköässuosikki. Iwanolla on mordorilainen tyttöystävä ja Iwano haaveilee muuttamisesta Suameen ja et pääsis sipeliusakatemiaan opiskelemaan. Älyttömän kiva tyyppi ja hauska ku aina ku nähää ni reteesti kailottaa et TERVE!

Ni et kävin sit siäl Sama-Samas kattomas keikan ja sen jälkee möyrysin viä omas rantapaaris tiäs mihi asti, pitkälti oli aamuyä ennenku oon ryäminu nukkumaa.

Kääkkä jaksaa remuta, ku oikee sille päälle sattuu! Peli ei oo viä tyystin menetetty!

Mentii veneel

Menon rantsu

Antti Tuiskun Kaveri

Meno

Tommosel häkkyräl tultii Menolta takas kotii

Rosen poika Eppan on merimiäs

Maailma ei loppunu eikä miusta tuu runoilijaa

Mirrit on yhä ihan potslojot tua kanakoreissaan. Isot kollit on varsinki ihan dingdong edelleen, oksentivat ja kusivat allensa ja oon siivonnu ja kaivanu yrjököntsiä suusta etteivät tukehru. Nyt vaa ootellaa et jätkät heräilee ja vähän siel jo kokeilevasti on päätä nosteltu ja huojuttu. Saavat olla ihan iltamyöhään kanakoriarestissa, ni ovat sit kunnolla tajuissaan.

Mut nii, tässä sitä saatana yhä porskutetaan, vaikka niin piti maailmanloppu tulla. Ootin koko torstai-illan, bailasin kuin viimeistä päivää, like there's no tomorrow, kerta kiellonpäälle ja valvoin jopa oikee yli puolenyönkii  (ruxi seinään, torvisoittokunta, pari rakettia ja liput salkoon!) ja sit ei smidish! Hirveetä kusetusta taas. Sitte ootin eilisenkii päivän, et okei jos se alkaa se loppuminen vasta ku on 21.12.2012 siä mayojen huudiloilla, mut paskan vitut. Lupaavaa synkkyytä ja ukkosen jylinää tuli vähän mut seki jäi ihan tuhnuks, koko ukkonenki pyyhkäs taas vaa ohi. Helvetin helvetti. Mutta oli ainaki hyvät maailmanlopun aaton kemut kotikuppilassa, riehakas meininki ja hauskaa oli.

Jee, maailma ei loppunukkaa!

Eilen rapuloissani sit mietin et ku täs on kert saatu tämmönen ns. second chance ni nyt kai varsinki pitäis aivan vitusti valaistua ja ottaa sellanen uuenlainen, räyhäkäs ote elämään, ku tilaisuus ny kerran vielä on annettu. Et joku semmonen pääkopan totaalipuhistus jumittavista ajatusmalleista ja rohkeussuppo suoleen ja tekemään jänniä uusia asioita, uusia harrastuksia ja ties mitä kaikkee, koko paletti uusiks ja reippaamat värit! Et nyt jos koskaan, pää edellä kiviseinään, tuli mitä tuli! Kirjotan vihdoin sen kirjan (tai jopa kaks ja alotan runoteoksella koska runoissa ei o mitään järkee eli mäki osaisin) ja hankin poikaystäviä (useita) ja rupeen ihan villisti riehumaan ja sählään kaikkee, veän loppuelämän sillai... no vaik niiku "hän eli täysillä"-sketsin tyyliin (en muista missä muinaisen 80-luvun suomalaisessa komediasarjassa se oli, mutta jossain mis oli Petelius enivei, ja se oli sellanen hiirimäinen kirjastosetä, kunnes luki pätkän jotain ravisuttavaa kirjaa ja sen jälkee rupes elämään ns. täysillä. Jos kukaan tietää mistä puhun ja osaa löytää sen juutupesta ni linkkiä tulemaan, kitoos!).

Mut sit kirjotin runon. Se tulee nyt. Varokaa!

Runo ei niin potentiaaliselle poikaystävälle:

Hei poika, oisitsä mun ystävä?

Voisin antaa sulle pildeä

paitsi et siinä pitää olla nakuna

ja se on vähän noloa

plus sul on tyhmät jutut ja ruma paita

piä tunkkis, sä et mulle maita

-- the end --

Tän jälkee totesin, et ei tartte päivätöitä jättää kyl näillä runoilijan taidoilla.  Ja paskaaks tässä muutenkaan hyväks saatua olotilaansa sössimään millään kotkotuksilla. On hyvä just näin niiku tää homma nyt on. Katotaa sitte tossa muutaman kuukauen päästä uuelleen tätä elämän paletin uusiks laittoa. Sit siihen saattaa nimittäin olla vähän vitusti aihettakin.

Vitsit sikseen. Meininki Hiekkakikkareella on joulunodottavaista. Low season on muisto vain. Porukkaa on ja tunnelma tiivistyy. Saatanan valoletkuja sykkii joka palmussa ja tyypit vetää tua jo tonttuhatut ironisesti kallellaan. Huokaus. Joulu, oot tyhmä. Mut tiedossa on bileet ja puhvetti-illallinen jouluaattona, eli kestettäköön taas tääki juhla. Ja uutena vuotena on sit viä kreisimpi meininki, mikäli hommat on yhtää samalla hulluuden tasolla ku vuosi sitte. Kauhunsekasella jännityksellä siis täsä ny mennään nää vuoden viimiset tovit.

Huamenna teen muuten ihmeen. Lähen käymään naapurisaarella. OO-ÄM-GEE! Ihan vaan päiväretkellä, meen Gili menolle kattoo onks siäl menoo. Aika kreisee!

Kertyneitten räpsäsyjen paskannus viä toho loppuun ja sit mykistyn tältä päivältä. Paitsi... eih... äkillinen runosuolen pulpahdus....en voi tälle mitää, se vaan tulee, väkisin!

Sanon trallalaa,

koska elämä on ihanaa!

kun saa Hiekkakikkareella porskuttaa

ja kylmää bintangia tissuttaa,

aurinko paistaa

ja Päde tempeburgeria maistaa.

Joo. Eli siis EI!

Kakkosen Koralpiitsin minimarketti on avattu

T-paita-tekstistä huolimati Opailla ei oo kyllä aavistustakaan mitä miun miälessä liikkuu. Toisaalta ilmeestä päätellen sillä voi hyvinkin olla piäni aavitus.

Tän piti olla viimeinen illan hämärrys mut ei ollukaa

Joku rakenti taiteen

Siäniseinä

Pojat

Tää on lillunu tän päivää tuos saaren kupees. Mitä vittua? Nää lemmenlaivaristeilijät tästä ny viä puuttuki saatana.

Pallipäivä

Palliton potilas heräämössä

Kävi taas eläinlääkäri kylässä eli oli ns. pallipäivä. Hänen piti alunperin tulla jo eilen, mutta tulikii pien riiskedulointi elikäs aikataulun muutos. Tänään tohtori Gede rouvineen kuitenki hurautti paikalle. Korjattiin yhen mirrin verta ja visvaa vuotava viikon takanen leikkaushaava, ku tollo kolli oli riipiny tikit irti ja haava lepsotti levällään. Samalla pari isopallista kollia pääs kepeksistään. Kerättii taas yleisöä ja miä tärkeenä levitin uteliaille turisteille ilosanomaa, et mitä tässä tehään ja minkä takia.

Kustannuksia kertyi operaatioineen ja lääkkeineen 800 000 rupiaa. Pallirahaston tilikirjaan merkataan sen verran miinusta nyt.

Mirrit makaa täl hetkel tajut kankaalla kanakoreissa tuos miun terdellä. Miul on siis taas tämmönen kissanvahtimispäivä. Eli lisää plokipäivityksii tulee varmaan viä myähemmin tänää. Ei niin et täs asiaa olis mut jos lämpimixeen jotai mussuttais taas.

Palleista eli kivexistä eli kepexistä en ny jaarittele tän enempiä, tää alkaa olla jo niin tuttua hommaa tää pallien nips-naps et mitä täs lätiseää sen kummemmin. Laitan parit kuvat vaan.

Kollit leikkauspöyällä. Huomakkaa erityisesti operaatiota sivusta seuraavan pojanklopin ilme. Priceless!

Mä oon sellanen helvetin isopallinen kolli, joka on täs mesonnu huudeilla jo pitkään. Tänää sit ihan väärään aikaan en tarkkaillu selustaani lainkaan. Jouduin kanakoriin ja nyt on eessä uus elämä ilman kepexiäin.

Jos mä ihan vitusti ähellän ni salee mahun koko mirri tästä reiästä ulos.

Pirkon kuulumiset

Potilas Pirkko ulkoilemassa

Pirkon voinnista on tullu sen verran tiedusteluja et laitan tänne plokiin nopsan katsauksen potilaan kondixesta. Nettiyhteys on tänään niin ummetavan paska et täs ei mitää romaania ja kuvakollaashia ruveta ees yrittää. Jotta jaarittelut sikseen ja asiaan.

Pirkko voi olosuhteisiin nähren hyvin. Hää on erittäin väsyny ja heikkokuntosen olonen, kävelykii on vähä sellasta hoipertelevaista vielä. Eilisestä saakka on kuiteski ruoka maittanu jo tosi hyvin. Hiekkalaatikolla asiointi on aikaansaavaa. Ollaa myäs ulkoiltu, tänääkii muutama tunti tua rannalla Pirkkokii retkotti, mutta ku ei oikee oo voimia muuhun ku nukkumisee ni annan potilaan ny rauhassa toipuilla ihan sisätiloissa. Siitä tuntuu mirri nauttivan, oikee venyttelee tua emperor-size-sänkyn päällä.

Eläinlääkäri on kuttuttu huomisaamuks käymään. Ei pelkästään Pirkon takia, Pirkko on toipumaan päin jo, mutta yks viime viikolla steriloiduista kollinperkeleistä on repiny säkkiensä tikit auki ja sieltä tulee jotain veristä mönjää. Hokasin sen tossa äsken ja juoksujalkaa mirrin säkkejä tutkimaan ja putsaamaan kämpille, mut eihä tuohon ny pelkkä desinfiointi auta jos haava on levällään. Textaria tohtorille, tohtori vastas että hän tulee het enstöikseen huomenna aamulla. Asia piffi. Napsastaan sit samalla parit pallitki taas kolleilta, jos sellasia sattuu lääkärin täällä ollessa baarin läpi pahaa aavistamati tassuttelemaan.

Pirkon lärvi on vähä rähmäses kuosis viel

Pirkon saa lääkäri tarkistaa toki myös. Tahon tietää mitä helvettiä on Pirkon leuan alla ja vähä muuallakii naamassa oleva musta mönjä. Joku suupunkki varmaan (jos joku osaa kuvan perusteella arvata paremmin ni viestiä tulemaan, kiitos!). Kirppusamppoolla kuurausta oisin jo koklannu, mutta potilasta en nyt tohdi mitenkään ylimääräsesti kiusata, kuhan tokenee normaalikuntoon muuten ni sitte voiaa ottaa kylpemissessio.

Paratiisisaaren Pallirhasto on muuten mykkänä liikutuksesta, siä on vissiin ollu joulumieltä kukkaroissa, sen vert hövelisti on kupeita kaiveskeltu! Oikee meni jotain silmää ku pankkiasioita kävin hoitamassa ja näin kui on kissaystävät avustuksia laittaneet. Kiitos äiti, ystävät, toverit sekä jopa muutama plokin lukija, ketä en muuten millään lailla tunne. Pallirahasto naukaisee mitä nöyrimmät kiitokset! Uskoni ihmiskuntaan on jälleen palautettu! Pallirahaston talouspoliittinen katsaus sekä toimintasuunnitelma tuleepi myöhemmin, jahka liikutukseltani kykenen niistä hommista kirjottelemaan.

Nyt pitää riveta vetelemään kämpillä ikkunoita kiinni. Ukkonen taitaapi vyöryä niskaan ja kohta roppaa vettä nimmaan perkeleesti, luulen.

Ja hei jos se maailma  huomenna loppuu ni heippa vaan kaikille!

Tylsyysvaroitus!

Koska tän postauksen sisältö on niin tylsää paskaa ni laitetaa ees nätti kuva. Rinjani-tulivuori oli yks ilta hetken näin komiasti valaistu.

Nyt muuta ku kissa-asiaa! Sekalaist kaikkee paskaa vaan, tylsää byrokratiaihmettelyy ja vakuutuspähkäilyy! Whoop-whoop ja raketit paukkuu! Ne muuten paukkuu oikeesti, täällä on jo alkanu innokas pommittelu, joka jatkunee pitkälle vuodenvaihteen yli. Ärsytiärs!

Palatakseni Kela-asiaan ensin. Rupesin tän homman tiimoilta miettimään ja kiinnostumaan ihan muuten vaa et miten nää hommat oikeen menee kaikkien byrokraattisten kiamuroien kans. Pohdiskelen mm. seuraavanlaisia kymysyksiä, kertokaa jos tiiätte kui nää menee:

- Mitä ns. verovaroin ylläpidettäviä etuisuuksia ulkomailla, erityisesti EU:n ulkopuolella, loisiva suomalainen oikein nauttii? Ku en oo käymässä terveyskekuksissa enkä hiipimässä auratuilla kaduilla enkä saa rahaa mistään luukuilta enkä suhaa julkisella liikenteellä tahi oo kakkimassa julkisten rakennusten vessoihin? Oon koittanu miettii ja en keksi muuta ku että miun tiedot vie tilaa valtion laitosten kovalevyillä (tämä on varsinkin älyttömän nautinnollista!). Ja miulla on oikeus kääntyä lähetystöjen ja konsulaattien puoleen. Pakko olla muutakii, mut en vaa tajuu, varmaan jotain niin päivänselvää et ei tuu ajatelleekskaa. Tätä kymysystä rupesin pähkiin, kun eräs kommentti toho aiempaan kitinääni totes että "Jollet loisi Suomessa, et kuulu muiden veronmaksajien kustantamien etuisuuksien piiriin".

- Saako vakuutusyhtiö Kelalta jotain hyvitystä reissussa sattuneista vahingoista? Kun siis oon laittanu vaikka 40 euron lääkärilaskun vakuutusyhtiölle, joka korvaa sen mulle, ni laittaako vakuutusyhtiö ton eteenpäin Kelalle ja saa siitä jotain takasin? Vai mihin perustuu toi et vakuutuksen voimassaoloehto on toi sosiaaliturvaan kuuluminen?

- Entä jos tälläkin hetkellä saisin Suomesta palkkaa, josta maksan verot yms maksut Suomeen? Mites sitten suu pannaan, kun olisin itsekin kaikenlaisia etuuksia kustantava ns. muu veronmaksaja? Ilmeisesti siltikään ei olis oikeutettu kela-korvaukseen, koska se asumisperuste ei täyty? Vai?

- Lakkaako veronmaksuvelvollisuus jossain kohtaa jos tarpeeks pitkään on pois Suomesta, jos vaikka ihan asuu ulkomailla vakkaristi? Siis tarkotan tilannetta että tekisin kuitenki yhä töitä suomalaiselle työnantajalle ja saisin palkkaa Suomesta (mikä siis nykypänä on aivan mahollista, et ei asu Suomessa mutta tekee silti töitä Suomeen)? Jos en siis enää itse saa nautiskella verorahoilla kustannetuista etuisuuksistakaan (mitä ne sit lienevätkään) ni aika epistähän se sit ois et niit tarttee kuitenkii maksaa. (Oisin menny vero.fi-sivulle lukeen aiheesta mut ne sivut ei suastu latautumaan näillä nettiyhteyksillä)

Tämmösiä rupesin vaa miettimää et kui nää hommat oikee menee. Tahon vaa tietää, kiinnostaa ihan yleisesti, ja miksipä ei vallan loppuelämän suunnitelmien kannaltaki, jos käyki niin et täsä viä maailmalle lähetää uuemmankii kerran ja tiäs vaikka sille tiälle jäähään.

Vakuutuksista next. Kiitos, Timo, joka opastit tollon kattomaan lähelle eikä kauas. Miullahan on elokuusta saakka ollu DAN Europen sukellusvakuutus, joka on voimassa 12kk. Pölvästi ku en vaa tajunnu, että sehän kattaa myös muutakin ku sukelteluvahinkoja. Nyt vasta hokasin sit mennä kattomaa vähä tarkemmin et siis millanens vakuutus miulla oikeen on ja oikee lukemaa vakuutusehtoja ja sillai. Miulla on Dan Sport Silver -tason vakuutus, joka aika hyvin kattaa kaikenlaista. Nyt ku otin oikee silmämunan kätee ja tarkasti luin kaikki, ni huomasin et muiden ku sukellusvahinkojen osalta tossa on hiukan aikarajotteita reissuille. Mutta jos päivitän Gold-tason vakuutukseen, ni aikarajat poistuu. Tämon varteenotettava vaihtoehto, sekä lisäks varsin edukas. Miinuksena on, et vakuutus ei korvaa matkatavaravahinkoja, eli jos joku nyysii repun ja rinkan ni baibai. Nyt punnitten tässä et tohtiiko sellasen riskin kanssa elää. Miullahan ei mitään järin arvokasta ole mukana, mutta kyllä se kuiteski kirpasee, jos kamat viiään. Tietsikka, kamera, puhelimet, suklaustietsikka, märkäpuku ja rinkka itessään, ne tekee  aika mojovan loven lompsaan jos kaikki nyysitään.

Onko olemassa tahoa joka tarjois pelkästään matkatavaravakuutusta kaltaiselleni lorvalijalle? Tietääks joku?

Mitäs sitte? Ei kai muuta. Potilas Pirkko nukkuu tuos sykerönä. On juonu vettä, hiukan pari raksua syäny. Oon vieny ulos pissimään, mut ei pissi, huojuu vaan ja  kiehnää jalkoja vasten et vie takasin nukkumaan. Mitä siältä ny ulos ois tulossakaan, ku katti on ollu ihan kuivettunu korppu. Oon käyttäny päivän päivittelemäl kirjaplokii, suhaamalla netissä setviis vakuutusjuttuja, penkonu majotuksia helmikuun reissuhommaan, käyny syämäsä tempeburgerin, polttanu tupakkia (joo, älkää sanoko mitään... täs on nyt ollu niin pal kaikenlaista ylimäärästä hermostumista et äh), käyny suihkusa, ruakkinu kissalaumaa, kipassu kaupassa, tsättäilly kavereitten kans (mul on viä kavereita!) ja semmost.

Mitähän sitä sitte tekis? Hmm. Lähen ostaa kaupasta nyt jäätölöö. Oikee jonkuu suklaisen töttörön! Elämä risasex!

Potilas Pirkko

Kreisin Nakkimuijan sairastuvalta huomenta! Tällä kertaa potilaana onpi Pirkko. Asiasta pystyy nyt kirjottamaan, koska näyttää siltä et säikähyksellä täst(kin) selvitään.

Pirkko oli kateissa kolme päivää, ja oon sen takia ollu tässä aika helvetin hermona ja huolesta soikeena ja unettomia öitä viettäny. Lauantai-iltana taisin tajuta ekan kerran et heeetkonen, Pirkkoa ei oo näkyny koko päivänä. Sunnuntaina ku Pirkko ei ilmaantunu aamiaiselle, kävin jo hiukan huudiloilla tepastelemassa josko hää tulis jossain puskassa vastaan. Ei tullu ja huoli senku kasvoi. Eilen annoin jo yleisen hälytystilan lähistölle. Nuohosin bungalowien alustat ja kaikki koloset, kävin muurin takana kaaoksen keskellä kuikuilemassa ja kyselin naapurustosta kuvien kans et onks näkyny. Mutta ei mitään. TIESIN, että asiat on huonosti, koska Pirkko pysyy tässä, se ei häivy päiväkausiks seikkailemaan. Ja jos ei sitä näy moneen päivään ni jotain on sattunu. Asennoiduin jo siihen, että sitä ei ehkä enää näy koskaan. Rupes olee aika murheelliset fiilikset. Pirkko on kuitenki PIRKKO. Hän on miulle hyvin tärkeä kissaotus.

Löysin Pirkkoa ettiessäni tuolta lähistöltä, tienposkesta, kuolleen kissan, jo pitkälle mädäntyneen. Näytti olevan musta kissa ja aavistan, että se saattoi olla tässä viä marraskuussaki hillunu Musta Horo, koska häntä ei oo näkyny nyt lainkaan. Mutta varmaa ei voi sanoa, koska naamasta ei ollu jälellä ku paljas kallo ja häntääkään ei enää ollu. Haluan siis ajatella et Musta Horo on jossain hyvissä voimissa, vaikka tavallaan olen tietonen siitä, et jos ei se tässä hyöri ni jotain on käyny. Peittelin kuolleen kissan jäänteet ja pienen itkun siinä tirautin.

Eilen alkuillasta keittiön pimut tuli sanomaan että tässä kävi vähän aikaa sitten sairas kissa, saattoi olla Pirkko. Etittiin joka läpi mutta ei jälkeekään. Muutaman tunnin päästä kuiteski uima-altaan viereen makaamaan Pirkko jostain tupsahti. Hengissä, mutta TODELLA huonossa kunnossa. Likasena ja rusinaks kuivuneena. Silmät liki umpeen muurautuneena, nenä täysin kuivuneen ruskeen rään muodostaman betonin tukkima. Suun ympärillä epämäärästä mustaa ryöhnää. Olin aivan kauhuissani, joskin onnellinen siitä et Pirkko löytyi yhä elossa, koska nyt asialle voi jotain tehdä.

Kissaflunssa siis, ilmeisesti. Nopeasti vetässy mirrin ihan mäsäks. Kyllä Pirkolla toki vähän nokka vuoti viime viikolla jo, useella muullakin tekee samaa, mutta kenelläkään ei mitään sellasta et vaatis muuta ku nenäliinaa ja sen kattomista, että hyö syö ja juo. Jopa Musta Raato, tuttavallisemmin Corpse vaan, on pysyny hyvässä kuosissa. Sillä jos jollain on ollu tota flunssaa ihan vitun kauan, mutta nyt turkki kiiltää ja hän on kovasti meiningeissä mukana, häntä suorana tua viipottaa ja tulee ruokakupille muien kans ihan kärppänä.

Jotta siitä uima-altaan kupeesta kissa kainaloon ja kiireenvilkkaa murjulle. Pirkko valitti sylissä hiljaa, ja kun naamaa pesin niin huusi suoraa huutoa. Silmät ja kärsä saatiin pestyä auki, sit antibioottia norsu-annostuksella leipäläpeen ja ruiskulla perään myös reilusti vettä, koska kissa oli selkeesti ihan nestehukassa. Sitte jo vähän tuli kehräystä ja äkästä hännän heilauttelua. Hengitys vaikeen olosta ja välillä tuli yskäkohtauksia et koko katti vaan kouristeli ja vinku. Miä itkua tuhersin vieressä. Mietin et näinköhän tässä aamua nähään, meininki oli sellasta.

Nyt aamulla kuiteski kaikki näyttää paremmalta. Pirkko joi jo ihan ite vettä, söikin pari papanaa. Kehrää. Hengittää helpon olosesti. Ei köhi, eikä silmät ja nenä vuoda enää ruskeeta limaa. Väsyny ja heikko hän toki on, ja saa nyt ihan rauhassa toipuu miun murjulla, en häntä paiskaa pihalle ennenku on todellakin voimistunu. Tän päivän kökin murjulla iteki, piän seuraa ja vahin että kaikki on hyvin.

Pirkko on kyllä varmasti käyttäny yheksästä elämästään jo kahexan ja puali. Puuh.

Tästä syystä saanette tänää viä lisää plokipäivityksiä, kert miul saattaa olla asiaa, ja vaikkei olis ni aineskii ajantappohommia täsä potilaan tarkkailun ohessa.

En sovellu!

Ylläolevan tiedotteen lähetti Kela. Mordorin Kela. Että näin. Miä se en sitte sovellu mihinkään. En enää ees sosiaaliturvaan! Oon niin rebel, aina outsiderina kaikesta! Feelis on tosi anarkistinen ja punk.

Olin tietonen että tämmönen päätös voipi tupsahtaa kun lorvailee maailmalla yli vuoden. Tuossa joku aika sitte Kela jo laitto selvityspyyntöä että mikä on tilanne. Kuvittelin, tyhmä ja hyväuskonen ku oon, että kun oon tänä vuonna saanu elokuulle saakka Suomesta hiukan palkkatuloja (joista kuuliaisesti verot ja sossumaksut maksettu), kun miulla on Mordorissa pysyvä tyäsuhre, kun miulle on siellä asunto valmistumassa, kun reissuni ei kuitenkaan jatku loputtomiin, ni et näillä perusteilla säilyisin ikäänku byrokratian rattahissa. Mutta ei! Olenhan ulkomailla, eikä miulla ole Suomessa tällä hetkellä asuntoa ja kotia (kumma muuten tuo sanamuoto tuossa: että on oltava asuntoa JA koti?).

Päätösestä vois valittaa, jos jaksais, ja jos löytäis jostaa faksilaitteen. Koska valituskirjelmä on toimitettava joko henk.koht. tahi faksilla. Mordor, se se on tekniikan huipulla vuonna 2012! Mutta en valita, kaikki yllä olevat argumentit esitin jo selvityspyynnössä, plus min kaveri soitti Kelaan ja kysy viä uuellee ja sieltä sanottiin suoraan että ei kannata valitella. Tuo "asumisperuste" on niin yksiselitteinen et siin ei oo mitää piipittämistä.

Ensimmäinen reaktio oli pään räjäyttävä vitutus kun nää laput lukasin (kaveri kenkä luo mun postit menee ni skannas ja meilas nää miulle). Fiilis oli että haistakaa kaikki paska, perukaa kansalaisuus samantien, saatanan mulkut, tässäkö on kiitos vuoskymmenten ajan veroja maksaneelle puurtajalle? Vitutuksen syy ei ollu se, että pitäisi palauttaa kela-kortti (jep, oli oikee huutokirjaimin tämä pyyntö mukana, ikäänku sillä vitun muoviläpyskällä täältä käsin mitään tekisin, saati ees Mordorissa, KUN EN KERTA ENÄÄ OLE KELAKORVAUSKELPOINEN!), vaan se, että matkavakuutuksen voimassaoloehto on tuohon kela-korvaukseen oikeuttuna oleminen.

Näinpä ollen 1.11.2012 alkaen miun matkavakuutus ei siis ole ollu voimassa. Luajan kiitos mitään ei oo sattunu, mutta ei miuta varsinaisesti ilahduta fiilis siitä et jos nyt jotain käy ni ei minkäälaista turvaa alla. Vakuutusyhtiöstä ootan viä tietoo että maksavathan he pliis takasin vakuutusmaksut 1.11. alkaen pliis. Ku kerkesin jo 6 kk jatkon matkavakuutukseeni kinuta ja sen maksaa. Se oli muutamat sata euroa, eikä se oo tässä budjettikriisitilanteessa mikn pikkusumma.

Nyt selvittelen vaihtoehtosia vakuutuksia maailmalta. Ku oon tämmönen nynnerö, että mielenrauha menee jos ei oo vakuutushommat kunnossa. Ja kaikki tietää murphyn lain, ni se on salee et kohta sattuu jotaa ja vähintääki miulta pöllitää kaikki. On olemassa kansainvälisii jotaa vakuutusfirmoi, Worldnomadsei, Worldwideinsure ja muita, jotka myöntää reissaajille vakuutuksia, pitkiäkin, ja jotkut jopa sopuhinnoin tiettävästi. Mut mistä niistäkii ja tietää, et korvaako ne sit ja mitä ja miten.  Sellasia asioita selvittelen täs nyt. Kiinnostaa ku kilo paskaa. Ois pitäny hokata jo ENNEN lähtöä tutkii myäs nää internäsönäälit vakuutusfirmat, kert mitä nyt oon tsekkaillu, ni ainakii hinnoilla osa päihittää Mordorin vakuutusyhtiöt kirkkaasti. Mut emmiä sillo tullu ajatelleekskaa et vakuutuksii vois ottaa muualtakii ku tapioloist tai fennioist ja mitänäitänyon.

Jos teil on kokemuksii noist tommosista ulkomaalasista reissaaja-vakuutusfirmoist ni pistäkees viestii.

Tämän sai-raan mielenkiintosen byrokraattisen katsauksen halusin näin nyt julkisesti jakaa, kert tää voi olla asia joka ei monelle mieleen tuu, ku pitemmälle reissulle lähtee. Max. vuoden reissaajilla ei oo tätä huolta, mut jos ollaa maailmalla yli vuos ni näin voi käyä, jos Kela saa jostaa vihiä et on lähetty lorvailee maailmalle. Miun tapauksessa ilmotin Kelalle asiasta ihan itekin, mutta tieto menee heille toki maistraatistakin. Maistraattiin miun oli pakko käyä kertomassa tilanne koska luovuin asunnosta ja miusta tuli ikäänku vailla vakituista asuntoa oleva, ja siinä yhteydessä piti joku syy esittää et mites ny tällee. Mut jos vaa lähtee, eikä huutele mihinkää byrokratian rattaisiin et lällätilää, oon matkoilla, ni tsägällähän voi olla et saa olla reissussa niin pitkää ku hotsittaa, eikä Kela tiiä lainkaa et siä vaa porskutetaa kelakorttia heilutellen jossaa tropiikeis like there's no tomorrow.

Sitä en muuten tiiä mistä helvetistä ne on repiny tonne ton Thaimaan? Siäl en oo käynykää täl reissul, ja muistaakseni maistraatin papruihinki tartti laittaa vaa ensimmäinen kohde ulkomailla (Hong Kong). Tutkimattomia ovat Kelan tiet.

Ja sit kommentoisin viel ihan vaa yleisenä mielipiteenäni, et oiskohan tämmösiä säännöksiä pikkusen syytä päivittää? Maailma on vähän toisenlainen nykyään, ihmiset voi tehä töitäänki mistä pallonkolkasta tahansa ja muutenki liikkuu enemmän, enkä miä usko että tämmöset yli vuoden reissut on mitenkää harvinaisia enää nykypänä. Ja ku aina toitotetaa sen vakuutuksen tärkeydestä, ni miten niissäkii se kela-korvaushomma on ehtona? Oon vähä ymmälläin.

Tää asia muuten nosti miun feispukissa mahottoman keskustelun, ku sinne kiukuspäissäni ekana kävin räjähtämässä statuspäivityksen aiheesta. En muista onko mikää miun höpinä ennen moista kommenttikasaa keränny. Kiitoksia kaikille kanssain asiaa vatvoneille!

Meiju Suvas rannalla

Tämmönen sunnuntaipostaus nyt vaan. Meijusuvaksen eteeristä peuhuuta rannalla rapujahdissa!

Nii ja kepeksistään eronneet mirrit voi kaikki hianosti.

Käyn tähän eteerisenä hietikolle makaileen....

Eiku, kaivanki kuopan! Siel saattaa olla rapu!

Rrrrrrrrapu, tseh tseh!

ZZZÄP! Sain säkärin!

...vai makailisko täs nyt sit vaan...

EI! KUOPUTAN LISÄÄ!

TUOLLA MENEE RAPU!

Tauskin pallit on muisto vain

Rouva Gede nyppii pallikarvat ja Tohtori Gede poistaa pallit

Varoitus: Tää on sit kissapostaus eli jos ei kiinnosta ku sellaset toisenlaiset mirrit, jos nekään, ni surf oooon johkii muualle! Mut kiva ku kävitte!

Varoitus 2: myöhemmin tulee kuva palleista. Et jos joku ei pysty kattoo miltä ne näyttää, kun ne ei oo enää kissassa.

Tänää on pietty ties mones Paratiisisaaren Pallirahaston Kissaklinikka. Neljä tässä hilluvaa nimetöntä kulkukollia pääs kepeksistään, ja lisäks läks pallit myäs Tauskilta sekä naapurin popparipaari Melatin baaripoika Adin piäneltä oranssilta hurmurilta. Adin kissan lupasin hoiella, kert pöllin häneltä Tauskin. Ja oon ennenkii Melatin kissoista huolehtinu, ku on tuttu baari ja mukavat ihmiset ja kivoja kissoja. Miun Pehmeekii asustelee siellä edelleen.

Operaatiot suoritti jälleen Lombokin eläinlääkäri Doktor Gede rouvineen. Nips naps ja pallit veks, se oli nopiaa toimintaa siinä regeipaarin pöyällä.

Nips naps!

Kerättiin taas komiasti yleisöä ja myäs karkotettiin muina turisteina viereisis pöyis aamiaistaan napostelleita asukkeja. Yks epsanjalaispimu itkee tihrusti oikee, ku ei kestänt kattoo ku kissoja kiusataa. kyllä miullakii tippa tirahti silmänurkasta ku Tauski tainnutettii, on se aina niin kauheeta kattoo.

Operaatiot tehtii aamulla tuos kympin yhentoist aikaa. Kolliloist 2 tokeni sukkelaa ja heiät on jo vapautettu. Tauski ja Melatin piän kuorsaa miun kylppärissä, ja sit kaks on kanakoriarestissa (kanakorien lainasta kiitos Lutwala Divelle!) miun terassilla. Toinen siä just alko mylvimään et rupeis hei riittää tää kanakorissa kärvistely, mutta hää oli niin ärhäkkä tapaus et joutu ottaa tuplasetin tainnutusainetta ja on yhä ihan pelti kii, pupillit lautasen kokosena tuos sekoilee. Vaikka ois haluja lähtee hillumaan ni ei ihan viel oo vapauden aika.

Harmittaa ihan vitusti et ei saatu kii yhtä mirriä, joka ois ollu tärkeintä saaha lääkärin pöyälle. Hän on nuori neiti, jolla on ongenkoukku suussa. On niin perkeleen arka, et ei anna oikee koskee. Miä sain eilen sen napattua kii ja sain katottua sen turpavärkkiin. Oli pojat hollilla ja tarvittavat pihditkii käsillä, et oltais koitettu katkasta se koukku ja nyppää sit pois, mutt kävi ilmi et koukku ei oo huulesta läpi vaan jumittaa jossaa ikenes/hampaan välissä. eli ilman lääkärin tainnutusta ja kunnon aseita se ei sieltä mihkää lähe. Koitettii häntä aamulla nakein, nappuloin ja kalapaloin huijata kanakoriin, koitettii kaikin tavoin pyydystää mut ei mitää saumaa päästä ees kosketusetäisyydelle ja lopulta se luikki tyystin piiloo muurin taakse. Jahka lääkäri oli poistunu ni mirri ilmesty hengaamaan baariin ja päästi miut taas jo hiukan paijaamaan. Perkele sentäs. Koitan häntä ny vaan kesyttää ja sitte ku hän on pyydystysvalmis ni kanakoriin arestiin ja lääkärille hätähuuto et nyt tänne niiku olis jo, saman tien, vauhtia!

Palleja

Jotta tämmönen meininki tänää Hiekkakikkareella. Homma kustans 1 200 000 rupiaa, kuus kollia siis. Pallirahastossa oli jemmassa viel miltsi, ja muutamat miun kaverit Mordorista on jo laittaneet lisääkii hyväntekeväisyyshbiluja tulemaan. Tuhannet tsiljoonat tattikset! Pallirahasto muuten vastaanottaa lisääkii lahjotuksia, jos jollain sellasta joulumieltä vaiks olis. Tilinumeron saa ku laittaa miulle meiliä tähä osotteesee. Lääkärin kanssa jo puhuttiin uuesta klinikasta taas, koska mirrejähän tässä hyörii ja streiloinneille on tarvetta viälä. Tohtori lupas oikee antaa taksoistaan alennustakii, jos ens kerralla enemmänki kissoja saahaa laitettua lisääntymiskyvyttömiks, totes et kyllä hääkii voi vähän vastaan tulla ja auttaa silläviisii kans, varsinkii jos ihan vieraita rantakollejakii miä tässä koitan hoiella.  Normitaksa hänel on 200 000 rupiaa per kolli (noin 16-17 euroa) ja 300 000 per pimu (pyäreesti noin 25 euroo).

Moi! Miä oon piäni ja arka, mut oon kokeillu jo sylikissailuu, ei se ollukkaa kauheeta! Kehräsin oikee ku se kreisi nakkimuija paijas.

Muuta kissa-asiaa: baariin jostain tupsahtanu pien arka kissanpoikain alkaa jo luovuttaa. Hän on ollu sylissä ja kehränny! Eilen kerran ja tänään jo kaks kertaa! Viel juoksentelee karkuun ku menee lähelle, mutta sit välil antaa silittää ja ottaa sylkkyyn. Olen kissakuiskaaja! Kesytän villipetoja! Miun salainen ase on nakit sekä silittely silmien välistä. Silmienvälisilitys tainnuttaa ja kesyttää ja laittaa kehräämään minkä tahansa otuksen, oon testannu, kerran tai pari jopa miehiin, sillo villimmäs nuoruudes ku sellasien kans tuli häsläiltyä. Koklatkaapa! Siis sitä silmienvälisilitystä, miähiä en suosittele, niist ku ei yleesä tuu ku äkäseks.

Tämmöst. Muuta asiaa naputtelen joku toinen kerta. Tai täs mitää muuta asiaa ees oo. Oon sukeltanu, juanu ihan vitusti kaljaa ja sit löhöilly rantamakaamois. Ja okei oon ostellu lentoi ja tehny matkajärjestelyjä helmi-maaliskuulle. Mut niist on turha mesoo viä täs kohtaa, lähempänä sit. Nyt keskityn olee vaa tääl, omal Hiekkakikkareel.

Pallittomat kollit kanakoreissaan, regeibaarin pändilavalla. Hertta on tutkimassa et miks nää mirrit on arestis tollee.

Tulin just leikkauspöydältä

OON HEREILLÄ JO! MIKS PERSEESEEN SATTUU! PÄÄSTÄKÄÄ ULOS!

Piäni ja arka syä nakkia

Piäni ja arka kiipes puuhun eikä tiätenkää osannu tulla sieltä itte alas. Hullu nakkimuija otti eka tietty kuvan ja vasta sen jälkee pelasti pulasti.