perjantai 28. joulukuuta 2012

Murjussanyhjäysilta

Tämmösiikii lehmii rannalla joskus näkee
Vuoden viimeistä perjantaita! Miul ei oo teille MITN sanottavaa, ei ees mitää järin kummosii valokuvii, mut koska on murjussanyhjäysilta ni horisen lämpimixein jotain paskaa ny kuiteski. Ja murjunnyhjäysilta on koska aamulla meen sukeltaa ja sit on yks toinenki juttu. Kerrron sen myähemmin. Kattokaa ku osaan tehä tyhjästäki kiinnostavaa! Joku lukee ehkä loppuun asti tämmösen veretseisauttavan klifhängerin jälkee....

Päivä on Hiekkakikkareella ollu sateinen ja myrskyisä, merellä meinas muodostua jopa tornado (siitä on kuvia mutta ei mulla). Kelit on muutenki nyt sadekauden ydintä pahimmillaan. Kyllä arskakin porottaa ihan riittävästi, mutta sit voi vartissa vetää pimeeks ja lojahtaa hullu kaatosade ja tuuli niskaan.


Joulu kävi

Mitäs tänne kuuluuu? Ei oikein mitää. Joulu tuli bailattua ankarasti, bileet oli hyvät, söin liikaa tempe manista, join aivan överiliikaa bintsuu ja gintoniccia, sain lahjan baariporukalta (Kakkosen Koralpiits -muki, liikutuin miltei kyyneliin), joulupäivän vietin krapulassa ja sen jälkeen oon vaan sukeltanu ihan kreisinä. On ollu kaikenlaisii sukelluksii, ja kanssasukeltajii (on highseason joulun ja uuenvuuen takia, eli kaikenlaist porukkaa mestoilla), mut niihi asioihi on vissii parasta palata myöhemmin omassa postauksessa, on taas natsisuklaajalla napisemista. Sellasen vaa tähä vois heittää et miksei open water -kurssin yks läpäsyehto oo et osaa käyttäytyy siä veen alla? Kysyn vaan!

Sukeltaminen, ai vittu että se on kivaa. Voisin vaa sukeltaa ja sukeltaa ja SUKELTAA! Rakastan, siis toudellakin rrrrakastan enkä vaa lööv, merenalasta maailmaa. Sen sijaan en oo lainkaa liekeissä myrskyävän meren pinnalla hillumisesta. Oli se sitte veneellämenemistä tai sukellukselta pintaan tulemista. Tänää varsinkii iltapäiväsuklauksen yhteydes venekyyti oli kuolemanpelkoo ja sukelluksen jälkee pinnalla lilluminen henkiinjäämistaisteluu. Dislike, dislike!

Kissat voi hyvin ja heitä on paljon.  Ongenkoukullinen mirri on päässy ihan iteksensä koukusta eroon jo tuos pitkä tovi sitte, mutta on helvetin arka eikä anna koskee. Pallisa menettäneet kollit on kaikki toipunu leikkauksesta hianosti. Pirkko opn parantunu. Äkäin on ihan kesy lyllerö, mut kun tuuppasin hänet pesuvatiin ja kirppusamppoota kehiin ni siitä vasta melkonen tappelu syntyki. Mutta noin miljoona kirppua lähti ns. vihreemmille niityille.

Ja sit kävi tänää sillai, et ku tulin iltapäiväsukellukselta ja tilaamaan ruokaa kotikuppilaan ni tultii jo sanomaa et naapurin popparipaari Melatista Adi on käyny siuta ettimäsä. Lupasin et meen käymää jahka syän jotaa, mutta Adi sieltä jo kipittiki ihan tohkeissaan et hyvä ku oot tääl et meille ilmesty aamulla ihan pien kissanpoikanen ja se vaan huutaa ja huutaa. Olin ihan kauhusta kankiana et voi perse jos se on joku toivoton tapaus, kipee tai loukkaantunu, mut lupasin et hotkasen täs Äkäsen ja Tauskin kans noppaa nää miun pöperöt napaan ni tuun sitte kattomaan et mikä siä ny oikeen on rääkymässä.  Se oli Äkäsen ja Tauskin avustuksella joku 3 minuuttia ja miun ruoka oli vedelty parempiin suihin ja miä kipitin munahousut myrskyssä lepattaen Melatiin kattomaan et what.

No helvetin pieni kissanpoikanenhan siellä oli, ja huus niin hirveellä volalla et kuulin jo pitkälle missä hän nyhjää. Siä yhes nurkas oli sit ja parku ihan kurkku suorana. Nopee tsekkaus ja terveen ja hyväkuntosen olonen, ei ihan mikää emosta täysin riippuvainen sikapieni sikiö enää (vrt. Rääbäle, joka btw voi mainiosti, hänest tulee kuvareportaasia joskus myöhemmi), mutta pieni ja avuton kuitenki. Nakki huuleen noin niiku ensiavuks ja pikkumirri söi sen liki purematta, eli ihan järkyssä nälässä. Nopee kyselykierros et onks emosta tietoo tai ylipäätään hajuu mistä tää on tupsahtanu, ja ei oo mitn hajua kellään. Adi oli laittanu pikkumirrille laatikon missä hän vois asuu, mut eihän se siä oo pysyny vaan rämpii pois ja huutaa vaan. Ja ulkona senku myrskyää ja sataa vaakasuoraan ja isommat kissat vie sapuskat nenän eestä ja ja ja... totesin et voi vittu sentään. Huikkasin Adille et vien tuon nyt min murjulle syömään ja yöks sisätiloihin nukkumaan, tuon ehkä huomenna takasin.


Biäni Huutaja
Tuossa se nyt miun sylissä nukkuu vatta pullollaan kissanruokaa. On vihdoin hiljaa. Niin kauan kun en liikahda. Heti jos vähän asentoa koitan vaihtaa ni kauhia huuto, mutta sit taas kehrää ja nukahtaa ku jähmetyn. En tunne miun vasenta jalkaani enää mut en uskalla liikahtaa. Biäni Huutaja saa olla vierihoidossa nyt ainaki ens yön, eihän tuota voi tuonne sateeseen heittää rääkymään ku hän oli niin kauheessa hädässä ja ihan eksyneenä ja surkeena. Voi toista.

Jotta myäs hänen takia on murjussanyhjäysilta. Hänest tulee parempia kuvia sit ku on valosampaa ja voi ottaa ilman salamia kelpo otoksia.

Turha kai mainitakaan, et se oli ensimmäinen kehräys ja silmiintuijotus pikkuhuutajalta ku miun syrän taas suli ja tihkun silkkaa hellyyttä ja äidinvaistoo?

Onks tää hei maailman tylsin ploki ku pelkkiä kissa- ja sukellusjuttuja? Sori. Pitäsköhän miun hankkia vaikka joku himonussija ni sais jotaa muutakii kirjotettavaa? Äh. Liian vaativia ne on. Himonussijat.




Siispä let's gou vieläkin kiinnostavimpiin asioihin: raha. Joulukuu on suoritettu, rahaa on mänt noin 2 000 euroa. Siitä noin 250 egee on helmi-maaliskuulle sijottuvia lentoja. Noin 350 egee oli Mabul-Sipadanin sukelluksia. Noin 160 euroa on Pallirahaston menoja, jotka siis ovat yst.lahj. vast.ot. (Pallirahastokatsaus tulee tuos lähipänä kun pykään teille jonkuu kikalomaanisen kissalojahduksen taas ni siihen yhteytee sit).  Eli varsinaisia elämiseen ja olemiseen ja ruokaan ja kaljaan (ja kissojenruokiin) on mänt joku 1250 euroa noin sopivaan pyäreeseen lukuun siävenneltynä. Mainittakoon, että joulukuun Hiekkakikkaresukellusten (niitäkin on jo paljon!) osalta piikki on auki ja sen maksan sit ennenku täältä tammikuun lopulla lähen vähä matkusteleen.

Matkakassa tyhjenee uhkaavaa vauhtia mutta ei täs mitn hätää vieläkään ole. Hätä tulee vast sit tuos myöhemmin keväällä kun.... en ajattele sitä tän enempää.

Miul on sikahyvä kirja kesken eli otan Biänen Huutajan kainaloon ja käyn lukee kirjaa. Onks hei vähän parhautta kun on kissanpoikain sylissä, hyvä kirja luettavana ja aamuks varattuna sukeltelua? Min elämä on ihanaa!

Hyvää yätä!


Tällee käy heti jos jää ovi sekunnikskaa rakosillee. Meijusuvas valtaa heti petin.

Jouluaattona saatii taas komeesti valastu tulivuori
Joo. Joulu, kyllä.
Baarin porukat
Kanoottihommat

3 kommenttia:

Ana kirjoitti...

En nyt tiiä, miks ihmisen pitäisi muusta kirjoittaakaan kuin kissoista ja ehkä jotain sukeltamisesta. Ja kissoista.

Anonyymi kirjoitti...

Kanoottihommat, hyvä kuva.

T

Anonyymi kirjoitti...

Ihan vaan juolahti mieleen, että vieläkö se kuuma ja komee vaikuttaa siel kakkosella? Et ou juuri maininnu hänt...

Irma

Tsekkaa myös nämä