torstai 16. toukokuuta 2013

Helou, ootzä okei, saako auttaa?

Opittii myäs antaa sähköiskuja syrämmiin tol tommosel vekottimel

Tervetuloa tyköni saamaan sydänkohtaus, rytmihäiriö tahi halvaus. Saa tulla myäs tukehtumaan ja verta vuotamaan. Siitä vaan, heretkää tajuttomaks ja hengittämättömäks! Meikä on nääs tänää suarittanu hyväksytysti ensiapukurssin! Oon vimmalla pumpannu puolikasta kumitorsoa, harjotellu potentiaalisen selkävammasen henkilön varovaista käsittelyä, olen kääriny kanssakurssilaisen sideharsoon. Täten olen pätevä pelastamaan pulasta kenet tahansa joka on pulaan joutunu!

Ensiapukurssi oli siis ohjelmassa tänää ja liki koko päivähän siinä hujahti. Oli yllättävänkin hauskaa, ei kovin paljoo ees ahistanu. Toki miä etukäteen olin vähä hermona et näinkö miä kykenen mitää kuminukkea elvytteleen lyämättä hommaa hermostuksissain ihan leikiks. Mut meil oli hauska pieni kolmen koululaisen porukka, ja kurssia veti hauska ja kiva ja komee Roland, ni meil oli oikeen rento ja lepposa meininki. Ja kelasin, et vittu kun kerta rupeen ja tästäkin ihan saatanasti maksan, ni lähen hommaan ihan tositarkotuksella. Pelleilyn aika on sitte joku toinen kerta.

Se vähän jäi vaivaamaa et miul oli NELIJÄ vastausta väärin loppukokees (45 kymysystä oli). Mut puolustelen sillä et miul oli kirjasta vanha painos ja loppukoe oli uuelle painokselle.  Ja muil oli enempi väärin eli olin enivei niiku luokan priimus. 

Näin toimitaan.
No mut ny ku tää ensiapuhommeli on ikäänku hoiettu alta poies ni arvakkaa mitä? Heti huomenna alkaa rescue diver -kurssi. Sitä varten siis tuo ensiapuhomma piti käyä. Ja rescue diver -kurssi taasen vaaditaan jotta voi alottaa dive master -koulutuksen. Ni että annan nyt sitte saman tien palaa koko paskan yhtä kyytiä, semminkin kun tuo meiän tän päivän kurssiporukka ollaan kaikki ikäänku samassa veneessä ja kaikilla samat suunnitelmat. On ehkä kivempaa tehä porukalla noita kursseja, ni ei tarvi sit yksin olla törppöilemässä ja hätääntymässä.

Että seuraavat 4 päivää miulla menee rescue diver -hommissa ja sitte jos sen läpäsen ni kai miä alotan dive masterin sitte heti perään. Mutta otetaas ny yks asia kerrallaan. Dive master -hommassa pelottaa niin moni asia et huh huh, mutta sinne vaan rohkeesti pää eellä. Oon tätä hommaa silmällä pitäen jo jonku aikaa vähä tuos uima-altaas koittanu opetella uimaa. Hidas sammakko alkaa jo sujua!

Muita juttuja: tääl on internetti ollu ny monta päivää ihan vitun köpössä kuasissa. Siks jaarittelu on nytkii lyhykäistä. Miul ois paljo asiaa, mut en nyt ehi enempää vaahtoomaa mistää, miun pitää huomiseks lukee noin sata sivua rescue diver manuaalia ja tehä vähä teoriatehtäviä. On niiku LÄKSYI, saatana.

Pyykkikorin tyypit voi hyvin. Nyt ne sieltä jo välil mätkähtelee laidan ylitte. Koht oon niien kaa ihan kuses.

Muutenkii on kaikki okei.

Flunssa on voitettu.

En oo viikkoon juonu yhtään bintsua enkä polttanu yhtään tupakkia.

Min koivet on ihan ruhjeilla ja ruvilla ja mustelmilla ku tänää Lutwala Dives touhotin jotaa ja luulin astuvani rappuselle mut astuinkii uima-altaasee ja kaatusin siihe reunaan sillai et säärestä nahkat rullalle ja verta tuli et tirsk vaa. Onneks meil oli just toi ensiapukurssi menossa, sain heti apua enkä kerenny menee shokkii tai vuotaan kuiviin tai mitää.

Joo. Nyt läksyjen pariin! Palaan pitemmillä jaarituksilla sitte ku miä kerkiän!

Diggasin kurssikirjan aidontuntunista tilannekuvista tosi paljon
Roland opettaa, Sam on tajuton potilas
Ton kumitorson elvyttäminen olikii haasteellista. Onnettomuus ku oli ollu niin raju et tyypil ei oo enää navan alapuolisesta vastalosta tietookaan ja käetkii on lähteny.

Lutwala Diven etupiha

2 kommenttia:

/mek kirjoitti...

Ota lunkisti vaan, rescue diverin ei tartte osata uida eikä oikein mitään muutakaan. Mä olen sen todistanut.

Edes se, että kolautin pelastettavan pään veneen laitaan saaden sen melkein oikeasti pelastettavaksi ei estänyt läpimenoa. Eikä se pelastettava ollut illalla parin tarjoamani oluen jälkeen enää kauhean vihainenkaan.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä meininki!

Tsekkaa myös nämä