Elonmerkki, tässä ja nyt!

Täällä ollaan! Tämä on lyhyt ja ytimeikäs elonmerkkityyppinen pikatiedotus. Tai niin lyhyt ja ytimeikäs kuin osaan.

Kattokaas ku en oo kerenny kirjottelemaan teille, oi kaikki kaksi lukijaani, koska helvettilääne kun on olevinaan kiire! Vaikkei oikeesti oo, kiirehän on sellain negatiiviin länsimainen turhantärkee hömpötys, näin ajattelen ylevänä nyt kun oon yli puoltoista vuotta valaistunu ja eläny kalenteritonta ihanaa laiskaa elämää. Elämäni on leppoistettua. Huomaatteko, olen ajan hermolla, osaan mordorilaisia uudissanoja.

Miulla on sellanen hyvänlainen kiirus, kun on kauhiasti tekemistä koko ajan. Ja kivaa tekemistä, sukellushommia siis lähinnä. Tähän hiekkakikkarelaiseen leppoisaan "kiireeseen" sisältyy tietysti aikaa istuskeluun, sehän on selvä, ni ei tästä stressiä tahi burnouttia pääse kehittymään. Stressi kyllä on, mutta se johtuu muista asioista. Niistä lisää lähiaikoina, ehkä, jahka turvaudun höpsismiin ja saan jotain päätöksiä aikaseks.

Miulla on ollu divemasterismi-hommat ny vähän tauolla tän viikkoa, kun on ährätty Reef Check Eco Diver -kurssia. Se normaalisti kestää kolome päivää, mutta myä on siihen tuherrettu jo viis päivää ja vasta huomenna saahaan hommat pakettiin. Kurssiporukalla on ollu flunssia ja korvatulehuksia ja kurssinvetäjällä on muutaki duunia ku opettaa meille levien ja korallien syvimpiä olemuksia. Tästä ihan helvetin mielenkiintosesta (oikeesti!) kurssista kerron teille lisää jahka se on valmis, jahka olen sertifioitu reef tsekkaaja. Hello boys, jos teil on riiffejä ni miä voin hei tsekkaa!

Merellisten siäniotusten ja katkarapujen ja simpukoitten pänttäämisen lomassa oon sentäs saanu vihdoin räpiköityä miun 400 metrin uimakokeen. Onneton suoritushan se oli. Voisin selitellä et oli vähä virtausta ja sit aallokko heitteli, ku meressä nääs uitiin, mutta kylä se fakta on että en osaa uia. Piste. Ähräsin yli 15 minuuttia ja meinasin gualla ja polskutin oikeesti varmaan lähemmäs kilomeetrin ku vetelin reipasta siksakkia koko paskan, mutta ei sen niin väliä, tärkeintä oli maaliin pääsy. Koe kun kattottiin onnistuneesti suoritetuks kuhan ei heittäny pyyhettä kehään vaan polskutti loppuun saakka. Ja suamalainenhan ei kesken jätä, havuja perkele, loppuun saakka saatana, vaikka henki menis, jos on kerran alotettu. Huippupisteitähän tuosta onnettomasta esityksestä ei ropissu, ygösen sain ja se oli odotettu tulos, kun täs koettelemukses ei valitettavasti säälipisteitä ollu jaossa. Nollaa parempi tulos kuiteski, muulla mitään väliä ookkaan!

Mitäs muuta? Ei kai kummempaa, ku en oo muuta tehny ku ähränny reef check -kurssia. Ette tiiäkään mikä luonnonlahjakkuus kuulkaa oon siinä hommassa! Ja kurssi on siis oikeesti ihan vitun mielenkiintonen, en siis viljele tässä nyt enkä myöhemminkään sarkasmia ku keuhkoon jostain levistä ja nilviäisistä et vau.

Kissanpoikaset eli Seek and Destroy voi hyvin ja ovat reippaita. Eläinlääkäriä en oo yhäkään saanu mestoille, mutta äitikissan vattahaava voi kans hyvin ja on enää pieni kolo. Koko muukin rantapummikissalauma on kondixes.

Elämä on kivaa ja ihanaa ja ai lav sukeltelu. Mitä enemmän opin, sitä enemmän laving.

Palaan pitemmillä jaarituksilla lähipäivinä. Nyt kaljalle viuh!Ja jyti-jyti möyryää ukkosenjumala tua ulkona. Ai kauhee! Kuinka tästä selvitään? ÄÄÄÄÄK! (Lukasin tuossa männäpänä mordorilaisia lehtiä netistä... mitä vittua siellä tapahtuu? Kesä ja ukkoset, wtf, millon niistä on tullu tollasia henkeä uhkaavia katastrofeja et mediat villinä  vaahtoo ja viranomaset latoo varotuksia ja kauheeta paniikinlietsontaa ja sit porukka ihan kiimassa vahtaa jotain vitun ukkostutkaa et äääääk se tulee kohti? NYT ME KUOLLAAN KAIKKI! Muutenki tuntuu entistä enemmän et siä on hirvee pelonlietsontameininki joka asian suhteen. Whotsgoingooooon?????)

Rantapummikissajengi (Mini-Sosis, Däni, niien äitee jolla ei oo nimee, ja sit viä Harri Kirvesniämi)

Luantokuva

Sama otus uuemman kerran ja vähän skarpimpana