Tuli vaativa palaute että kissanpennuista kuvia, kiitos. Tässä niitä, sain eilen muutaman räppästyä ku hyä vihdoin nukkuivat, eli olivat hiljaa ja paikallaan. Söpöt tyypit täyttää tänää 6 viikkoa. He ovat kreisejä! Reippaasti ulkoilevat jo, aina ku oon kotosalla piän oven auki ja nehän säntää hännät viivasuorana terassille riehumaan. Oma-alotteisesti eivät viä uskalla pitemmälle, mutta askel kerrallaan. Äitikissa ottaa jo vähän etäisyyttä ja hänelle piän ikkunaa koko ajan auki ni saa mennä ja tulla niiku huvittaa. Pienet kiipeilee kaikkialle, tavarat sinkoilee, verhot putoilee. Viime yänä meni hermo ja piti heiät teljetä taas kylppäriin loppuyäks ku miuta ei järin kovasti kello kolmelta aamuyällä leikittäny, eikä siinä paljo kylkeä saanu käännettyä ku kissanpentu puree korvaa ja toinen kainaloa.
Ovat he niin söpöjä. Syrän pakahtuu ja tulee varmasti olemaan viälä moneen kertaan heijjän kans syrjällään, jahka hyö ottavat isompaa reviiriä ja alkavat kunnolla nuohota pihalla.
Eilen illalla istuksin pahaa aavistamati, aivan muina punkeroina, Kakkosen Kuppilassa kattelemassa regeitä. Asiakkaita ei tainnu miun lisäks olla ku pari. Sitte baariin tupsahti Unelmien Rastasulhanen. Meni pintanki väärään kurkkuun, unohin miten enklantia puhutaan, enkä saanu suusta taas yhtään järkevää sanaa ulos kun tuo komea könsikäs tuli vetään yläfemmaa ja koitti jotain siin haastella (ollaa kattokaas tosi läheisii frendei, koska männäviikol rohkenin häntä feispukis lähestyä kaveripyynnöllä ja se hyväksy, eli... IIK!). Piipitin vaa jotain onnetonta sössötystä ja sitte menin mykäks kun se istu viereiselle baarijakkaralle, en uskaltanu ees kattoa kohti. Asiaahan ei auttanu yhtään sekää että kaikki Kakkosen Kuppilan pojat kikatti päät punasena miun selän takana. Oon tässä viikon vaahonnu ku Unelmien Rastasulhain vihdoin tulee keikalle tänne, ni pojat tiätää että oon ihan lääpällää ja et tuo karju on miusta Indonesian komein uros. Onneks tua tyyppi ei kauaa paarissa viihtyny, kävi vaan morjestamassa kaikki, ja jatko sitte matkaa. Kakkosen Kuppilan pojat mäkätti miulle sen jälkee et mitä siä oikee pelleilet, siä et oo viikkoon muusta höpissykää, ja siihen se nyt tuli ja oikee viereen kävi istumaan, mutta siä kattot vaa pois päin ja oot hiljaa. Nii-i. Näin meillä kattokaas Mordorissa flirttaillaan, eli ollaan hiljaa eikä olla huomaavinaankaa. Kumma ku ei oikee tunnu toimivan, viesti ei niiku näytä menevän perille. En tajuu. Ihme juttu.
Että näin miun meiningit. Tänää mennää illalla Leannen kanssa kattomaan ku se soittaa keikan. Se on myäs Leannen mielikuvituspoikaystävä. Siä myä ollaa sitte vanhat kulahtaneet akat eturivis kualaamas ku mitkäkii pissikset.
Säälittävää. Mut mitä välii! Ei mitää! Elämä o hianoo, oli siinä Rastasulhasta tahi eli ei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti