Kattos kehveliä, miulla on tualla plokkerin uumenissa jemmassa kaikenlaisia paskoja tekstinpätkiä, joita en oo jaksanu/kehannu/muistanu julkasta. Tässä ois ny yks semmonen. Aim sou sori.
Pongasin Iltazanomista ikivanhan jutun aiheesta 10 yleisintä lomariidan aiheuttajaa. Siis niinku jos pariskunnat lomailee. Moni noista pätee kyllä ihan jos lomailee vaikka vaan kaverinsa kanssa, ei se parisuhretta vaadi että saa lomansa kuralle.
Tässä miun näkemykset yllä olevista asioista:
1. Ukko kyttää pikinipimuja, tai akka heiluttelee tissejään jokaiselle ohikulkevalle kikololle. Tai sit siä oot kaveris kans lomalla ja haluisit vaa olla ja rauhottua, mutta siun reissukaveri on sellain ihmissuhreriippuvainen, jolla ei oo elämää jollei oo sutinaa. Se vaahtoo koko ajan jostain kikkoloista tai horatsuista ja haluua mennä ja säätää ja jos ootte baarissa ni se on just se jonka lauseet katkee kesken jos joku hyvä saalis lampsii tai sipsuttaa paikalle. Parhaas tapaukses siun reissukaveri rahtaa joka iltaisen saaliin teijjän yhteisee hotellihuoneeseen köyrimään. Oo siinä sitte, saatana.
2.Voi helvetti ku ihmiset ei osaa viihtyä yksinään! Miks vitussa kaikki pitää tehä yhessä? Jos toinen haluaa maata rannalla ja lukee kirjaa, ja toinen haluu juasta kiäli vyän alla nähtävyyksillä ja riippuliitämässä ja kokkauskursseilla ni miks siitä pitää nostaa mekkala? Voi kattokaas myäskin hajaantua, kumpiki voi tehä sitä mitä tykkää. Ei loma(kaan) tarkota sitä et pitää olla ku siamilaiset kaksoset, saatana.
3. Syäminen, se on satavarmasti onkelma kun matkustaa porukassa. Yks haluaa pitsaa, toinen paikallista seikkailuruokaa. Toinen on hysteerinen sapuskan suhteen eikä voi syyä oikeestaan mitää koska on joku super-hyper-erikoisruokavalio tai muuten vaan pelkää majoneeseja ja jääpaloja ja salaatteja ja kaikkea mikä ei ole Oululaisen ruisleipää ja Oltermannia.
4. Siä haluat ajoissa nukkumaan, kaveri haluu bailata aamuun saakka, muttei tiätenkää yksin. Tai toisinpäin: siusta ois kiva käyä rimpsalla mutta matkaseuralainen ei halua muuta ku muhia omassa hiessään siel bungalowissaan jonkun paskan kirjan kanssa. Ihan ku niitä paskoja kirjoja ei vois kotonaki lukee, saatana, nyt ollaa tois pua maailmaa ni vois muutaki tehä! Lopputuloksena on vitutus ja mykkäkoulu, teki tässä asiassa miten hyvänsä.
5. Jos matkaseuralainen on suuntavaistoton jääräpää, joka luulee tiätäväsä satavarmasti et se juna-asema on ihan just ton seuraavan kulman takana, muttei esmes. suostu kattomaan karttaa ees sitte ku niitä seuraavia kulmia on ollu muutama tusina, ni kusessa ollaan. Mykkäkoulua seuraa.
6. Siulla on kevyt rinkka jonka kantaminen ei oo järin haastavaa. Kaverillas on 750 litran kontti selässä, joka painaa tuhat kiloa ja sisältää korkokenkiä, kolkytä erilaista aurinkorasvapurtiloa ja muutaman iltapuvun, sekä sata kiloa koruja, vöitä ja härpäkkeitä. Mekkala siitä syntyy ku hän ei suostu eikä pysty kantamaan rinkkaansa ees bussipysäkiltä taksitolpalle.
7. Ihan sama onko vähä likaset vaatteet ja tukka pesemättä, nopee suihku riittää ja oot redi kylille. Kaverin sen sijaan pitää föönaa tukka, kokeilla kaikki 700 erilaista mukana olevaa asustekokonaisuutta ennenku saa ees vaatteet päälle ja sitte pitää meikata ja samalla narista ku on niin kuuma että pakkelit valuu. Mihinkään ei pääse alle kahen tunnin valmistautumisen.
8. Jos reissaa seurassa jossa ihmisillä on erilaiset budjetit ni kusessa ollaan. Yhellä jos on pohjaton lompsa ja vaatimustaso sen mukanen, ja toinen koittaa pihistellä ni se on jatkuvaa riitaa siitä missä majotutaan, missä syyään ja millä välineellä liikutaan.
9. Ajankäyttö ylipäätään polttaa päreet, jos se on matkaseuralaisilla ihan erilaista. Jos yhen mielestä lentokoneeseen mennään vasta sitten kun lähtöportilta erikseen nimellä kutsutaan ja kuulutetaan, ja toinen haluu pelaa "kuka eka konees"-peliä ni kriisi on valmis.
10. Joku on valuutanvaihtaja, toinen nyppii hynät automaateista. Vituttaahan se kun pitää toisen lompakon täyttelemisen takia hakee sitä viidakon ainoota automaattia tai rahanvaihtopistettä. Tähä liittyy myäs sellanen et se toinen on semmoin hysteeriin joka pelkää koko ajan et meijjät ryästetään. Siks se ei ikinä ota luottokorttia mukaan ja käteistäki vaan sen verran ku luulee tarvivasa. Sitte on viis kertaa päivässä tilanne eessä et silt on rahat loppu ja pitää lähtee toiselta pualelta Bangkokkia käymään hotellilla hakemassa sille lisää rahaa.
Näin. Onneks miulla ei ihan kaikista listan asioista oo kokemusta. Mutta noin yleisesti voi todeta, et helpointa on tiäteskii matkustaa yksin. Sillo ei tarvitte neuvotella ku ittesä kanssa. Mutta on kavereittenki kans kiva reissata, välillä, ja kaverista riippuen tietysti. Vinkkinä kaikille että vaikka matkustais porukassa ni omat hotellihuoneet, ees aina sillon tällön, ne helpottaa kummasti jos alkaa toisen lärvi ja jutut kyrpimään. Ja painotan sitä, et kaikil on kivempaa jos unohtaa sen siamilaisena kaksosena reissaamisen. Jos toinen haluu herätä aamulla kuuelta ja mennä lenkille, ni menköö. Käännä siä kylkee ja jatka unias.
Sitte viä sananen pariskunnista.
Oon kova tarkkailemaan ihmisiä. Se tulee jotenki luannostaan kun on
ajoittain hiukan epäsosiaalinen tua miun luanne. Miusta on vaan kiva
istuskella jossai katukuppiloissa tai rantamakaamoissa ja töllistellä
miten ihmiset toimii keskenään. Pariskunnat ja heijän lomailumeinki onki viihyttävä tarkkailun aihe.
Joistain pariskunnista sitä miettii et miks vitussa nuo on yhessä. Ku on niitä, jotka hädin tuskin kattovat toisiinsa, eivät puhu mitään ja näyttää kilsan päästä siltä, et noil ei oo kimpassa varmaan ikinä hauskaa.
Sitte on niitä, joissa epäsuhta tulee siitä, et toinen osapuoli on hauska ja hilpee ja hyvä tyyppi muutenki, ja sit käspualessa on se tunnelmaapilaava mörkö, joka ei tee muuta ku kiukuttelee, valittaa tai saa jotain kohtauksia muuten. Miks kiva ja mukava on kimpassa hapannaaman kanssa, se on aina mystistä. Hapannaamal on varmaan kauheen kokonen parru, jos se on miäs, tai jos se on nainen, ni se osaa jotain erikoisia temppuja vällyjen välissä. Näin miä luulen.
Sit on nelikätisiä ihmishirviöitä, jotka ei pysty irtautumaan toisesta ees vessaan mennessään, ja jotka suunnilleen panee julkisilla paikoilla et varmasti kaikki näkee et hei meil on tuare suhe ja kiimanen meininki. Ne saatana syädessäänki syättää toisiaan, kähmintä on jatkuvaa ja ulkopuolisia vaivaannuttavaa. Jos helvetti ollaan porukassa pitämässä kivaa ni kyllähän se nyt on vähän noloo et siinä saman pöyän ääressä yhet esileikkii menemään ihan estoitta.
Sit on niit pariskuntii, jotka AINA, viimeistää tietyn promillerajan jälkee, järjestää huomionkipeinä jotain vitullista draamapaskaa, jossa toinen huutaa ja toinen itkee ja tilanne rauhottuu vasta kun koko muu porukka (joka ei ole tajunnu luikkia muualle heti kun on ensimmäinen äänenkorotus/nyyhkäsy teatraalisesti päästetty ilmoille) ympärillä on valjastettu lohdutus/rauhotus-toimintaan. Noi draamapariskunnat, ne vasta on raskasta seuraa, oli ne lomalla tai omassa arjessaan. Sellasten kans ei vaan jaksa olla.
Mut on sellasiikii, keil näyttää olevan oikeesti kivaa yhes, niien oleminen soljuu sillai rennosti ja hyvissä fiiliksissä. Ne on harvassa semmoset, eikä niilläkään se kestä kuitenkaan, mut enivei, siistiä et on ees hetken hauskaa.
Hyvin paljo tääl Indoneessias varsinki on näit rakkauksia missä on länsmainen pimu ja sitte paikalliskolli. Harvoin näkee pariskuntia toisinpäin (eli et miäs on länkkäri ja pimu paikallinen). Jonkun verran on niitä pariskuntia, missä on se jo elämää nähnyt naisihminen ja sitte veistoxellinen nuari indonesialaispoika. Ne miuta jaksaa ihmetyttää, vaikka kai niissä on peli aika selvä: toisel on rahaa ja toinen näyttää hyvältä, match made in heaven. Siihen muuten näyttäis perustuvan lähes kaikki venäläisetki parisuhteet, jos mitään voi päätellä kokoonpanoista jotka täällä päin on käyny lomailemassa... siis että toisel on rahaa ja toinen näyttää hyvältä. Samaa varmaan näkyy siä jossain Gambiassa, ja varmaan Thaikkulassa kans.
Miun Hiekkakikkareella ei onneks oo mikää järin kova kikoloskene (tai siis miulle ei oo kukaa tullu myymään seuraansa, tai jos on yrittäny ni en oo tajunnu, ja jos oon tajunnu ni miun kommentti on liki poikkeuksetta että DON'T BULSHIT ME!) eli noit mummeleita ilopoikiensa kans ei näy ku satunnaisesti, ja nekin on lähes aina vaan lomailijoita Balilta. Liki kaikilla regeipojilla tääl on länsimainen tyttöystävä (siis ihan tyttöystävä, tahi jopa vaimo, eikä mikään 50 vuotta vanhempi kurttunen kääkkä) ja onnellisia tuntuvat enimmäkseen olevan. Tai vitustako miä tiiän, ja vittuako se miulle ees kuuluu.
Sulawesilla ollessa tarkkailin yhes paikas sellasta pariskuntaa, ketkä asu sellases rämäs puuvenees. Länsimainen nuar nainen ja paikallispoika. Niil oli sellain puuvene jolla siä merel jotaa seilas ja aina illal siihe yhtee rantaa ne parkkeeras, viritteli pressut ja tsydeemit veneen katoksen ympärille ja siinä oli sitte heijjän koti. Sitä miä kattelin monttu auki että jumaliste. Kyllä on pakko olla tosirakkaus, että noin niiku sähköön ja ostoskeskuksiin ja vesiklosettiin tottunu naisihminen muuttaa asumaan veneeseen huudiloille misä ei toimi edes kännykät. Että ei perkele, vaikka ois miähen sukunimi Von Hertzen ni miä en lähtis.
Miulta ku on kaverit tentannu että kui ny ei oo mitää sutinaa ni oon sanonu et vittu jollei se toimi sellasen äijän kanssa joka on saman ikänen, samoilta huudiloilta, samankiälinen ja -kulttuurinen ja -huumorintajunen ja kaikkee ni kui vitussa homma vois toimia jonku kans joka on miuta sata vuotta nuorempi ja sit ois lisäks viel kulttuuri-uskonto-kiäli-meininki-kaikki-muurit siinä ohessa ni moido. Joku totes siihen että justiisa, mietihä kui hianosti on toiminu siulla noi hommat mordorilaisten kanssa. Että josko se onkelma piilee justiisa siinä, että ku kaks mordorilaista puupäätä hakkaa päitään yhteen ni ei hyvä heilu. Että jos niiku vaihtelu virkistäis. Juu, mut eeeeeeeeeei. Miä en millään määrällä miälikuvitusta nää itteeni tilanteessa missä nurkissa luuhais joku ganjalta haiseva vetelä hyypiö kinuumassa röökirahaa, olkoot millanen könsikäs hyvänsä ja olkoot sillä kui valtava parru tahansa.
Anna-Leena Härkönen määrittelee rakkauden tosi hianosti Ei kiitos -kirjassa: rakkaus on sitä, että antaa toisen pilata elämänsä.
Miä uskon olevani täysin pätevän pilaamaan elämäni, ja vaikka lomaniki, ihan itte. Kiitos.
