Miä ja mirrit nuarisolehes

Luontoliiton Nuorten Luonto -lehti miuta tuossa muutama kuukaus sitte haastatteli. Kissahommeleistapa tieteskii. Juttu ilmesty tän vuoden lehessä numero nelijä. Ny sain sen vihdoin itteki katottavaks ku kaverit Mordorista tuon läpyskän toivat.

Ihan kelpo juttu. Paitsi miks on miusta noin iso kuva? Kissat on söpömpiä, niitä isolla ja miun sammakkonaamaa piänemmällä kiitos.

PS. Kissat on nyt myös Twitterissä. Miä en tajua siitä mitään. Jotenki helvetin hermostuttava mesta. Mut onneks Instagramista, mistä pidän, voi jakaa paskat suoraan myäs Tweetterin eetteriin eikä tarvi siä sen kummemmin häröillä.

 

Sambal ja näin se tehään

Sambal on läsnä indonesialaisten jokaisella aterialla. Siltä miusta ainaki tuntuu. Se on vähä niiku indonesialaisten kepsutti. Sambal on hyvää ja tulista soossia, kelpo dippi mille tahansa. Itte tykkään paistettua tempeä särpiä sambalin kera.

Miul on Taalasmaahommat menossa taas ja pojat justiisa laittovat ittellensä ruakaa. Heil on riisiä, kanaa, tempeä, munakasta ja perunia. Ja kauhia vadillinen sambalia kylkiäisenä, tietenki.

Ja sambalin tekeminen o helppoa ku mikä, jos vaan jaksaa ja viittii. Miä näppäränä plikkana vahtasin just viäressä et kui tuo mainio soossi oikeen tehtiin. Opastus kuvien kera next, olkaa hyvät. Suosittelen lämpimästi testaamaan ihan siellä kotikeittiöissänne!

(peeääs. Oli muuten helvetin tulinen sambal. Pikkusen maistoin ja meinas räjähtää pää, liäkkiä pukkas joka tuutista ja makuaisti meni varmaan loppupäiväks. Itse laittasin ehkä varovaisemmin hiliä ja enempi tomaattia.)

Ekana tarvitaan chiliä. Nää on semmosia piäniä pikkurillin kokosia veitikoita.

Hilit muussataan, siämeninee päivinee

Garam eli suala. Sitä hippusellinen.

Toinen hippusellinen umamia

Kolmas hippusellinen tätä joka on jotain.

Sinne muussattujen hilien sekaan ja höyhennetään niitä hetkonen

Sitte pilkotaan pari tomaattia sekaan

Ja survotaan tomaatteja niin maan perkeleesti

Möyhent möyhent

Ja kas, siinähän meillä jo onkin vati valmista sambalia.

Hyvä bile

Olipas meillä hyvät kemut Golfilla eilen! Eka myä oltii et ei tänne varmaan tuu ketää, ku Golfin Kuppilassa ollu ku miä ja Jim ja Stina ja Äkäin, mutta sitte alko porukkaa vyärymään kävellen ja pyärillä ja heppatakseilla. Loppugeimeissä porukkaa oli ihan perkeleesti. Bändi soitti jopa Metallicaa ja minigolfradalla oli vilskettä ja porukkaa sinkoili trampoliineilla ja meininki oli mitä mahtavin. Hianoa! Golfin Kuppila, uus menomestojen ygönen! Ainki maanantaisin ja tiistaisin ku pojat siel soittelee.

Golfin Kuppila kaipaa viälä mukavempia istuimia tahi jotain maakaamotyyppistä meininkiä. Kattotuulettimia. Uusia musa-devareita, hyviä sellasia, ettei tarvi mitään helvetin Mariah Käreytä kituuttaa. Lisää äksöniä muutenki, häpeninkejä ja jotain skaboja. Ilmanussinnan Gilimestaruuskisat on jo suunnitteilla. Pöytälätkäpelin vois joku tuua Mordorista ja ja ja.... Uima-allas ois kiva ja totanoinniin komeita miähiä baaritiskin taakse kiitos.

Bileen jälkee kotimatkalla mutalätäkkö söi miulta varvastossut jalasta. Sato vettä, pyärän jarrut ei toimi, vauhti oli kiivas ja laitoin jalat maahan laahaamaan ja vauhtia hiukan hiastamaan, ettei niiku sattuis mitään. Posotin pimiässä suoraan mutaan ja kuulu vaan slurps kun läks lipokkaat jalasta. Perkele.

Vattoissa tapahtu

Potilas Isokorva

Kävi eläinlääkärit kylässä. Hyvä että kävivät. Miun pikkumirri eli Isokorva tsekattiin, sai uutta lääkettä ja nyt toivotaan parasta. Diagnoosista ei varmuutta, saattaa olla paha, paha FIP-virus, joka käytännössä tarkottaa että Isokorva tuleepi poistumaan vihreemmille niityille. Mutta on mahollista että kyse on jostain muusta, ja luonnollisestikin toivon että jotain muuta on meneillään. FIP on saatanasta. Tappaa 100% varmuudella, ei siis ole hoitoa, eikä sitä vastaan myöskään ole rokotetta. Kylmä hiki on bärsseen alla. Potilas Isokorva on eristyksessä miulla kotona ja häntä hoivaan ja palleroittelen parhaani mukaan, ja toivon että hän selviää. Vointi on ehkä piirun parempi nyt, ainaki hän on ruvennu taas syömään, mutta en uskalla vielä hirviästi tuuletella.

Viikko sitten Lutwalan naapurista pyydystettiin yks pallillinen kolli, joka on terrorisoinu huudiloita jo pitkään. Villi ja äkänen kolli, joka ei millään antais kenenkään koskee. Nappasivat kollin kuitenki kiinni, ja häneltä nyysittiin kepekset alkuviikosta. Kolli oli vähän laihan ja ankeen olonen, ja ku hän oli tainnoksissa ni myähä huomattiin sen vattassa kauhia kova patti. Kasvain? Syäpä? Jotain mitä ei kissan sisällä kuuluis olla? Ei voi tietää. Tuotiin mirri lääkärille eilen ja asian tolaa pohdittiin. Todettiin että parempi kurkistaa kissan inessiiviin ja kattoa mistä on kyse. Jos se on jotain mille ei mitään voia tehä niin päästetään kissa vihreemmille niityille. Lääkäri aukas kollin vattan ja heti havaitti että ei ole kasvain tahi syäpä, on jotain outoa roinaa vattalaukussa.

Eiku pötsi auki ja.... jumalauta. Miä kerkesin sen verran nähä että sieltä kaivettiin pienen nyrkin kokonen kivikova köntsä JOTAIN sekä kourallinen irrallista sälää. Sitte pitiki ottaa juoksuaskelia ulos koska miulta meinas lentää yrjö. Oli sen verran hirviä näky, sekä tuoksahtava aromi, että miun vatta heitti volttia.

Eipä oo ennen tuolla lailla käyny, vaikka kaikenlaista on tullu näissä kissahommissa ennenki nähtyä. Ei kuvota kusi, paska tahi oksennus, ei yrjötä metristen matojen kiskominen kissojen perseistä tai synnytyksissä jeesiminen. Mutta tuo epämääränen köntti hirveyttä kippas miulta kupin - tahi pikemminki vattan - nurin.

Lääkäri sano jälkeen päin että ei hänkään tarkkaan voi sanoo mitä siellä oli, mutta muovia ainakin. Liekö kolli nälissään syöny jotkut ruuanjämät jostain roskiksesta muovipussineen kaikkineen. Ja sinnehän sitte ei-eloperänen aines jämähti, vattalaukkuun. Ei ihme että kolli oli hippasen hoikassa kunnossa.

Onnenkolli. Vakka leikkaus oli rankka ja jälkihoito tulee viemään aikaa, nyt hänellä on sentään mahollisuus jäähä henkiin. Hän on nyt Lutwalassa sairastuvalla ja piellään peukkuja jotta selviää.

Että kaikenlaista tapahtumaa niin kissan ku miunki vattassa.

Kollin leikkaus oli raju, eikä tullu halvaks. 1.7 miljoonaa rupiaa maksoi eli noin sata euroa ja rapiat. Koska kissalla ei varsinaisesti omistajaa ole, niin pallirahasto kuittas laskun. Tämmöset on just mihin lahjotusrahoja kipiästi tarvitaan.

Double Trouble tuli tikattavaks. Hän on Villa Kokitan kissa.

Lisäks meillä kävi ihon sienitulehduksesta kärsivä valtavan kokonen mötkö, kissa jolla oli hirviä haava kainalossa, pieni pentu jolla on epämuodostunu kompurajalka, pari kissaa rokotuksissa, yks naiskissa steriloitavana, yks helvetin kipeä ja kuumeinen pentu, yks kolli jolla tulehtunu haava varpaitten välissä ja pari pientä pentua ihan vaan tsekkauttamassa että kaikki on kondiksessa.

Että eläinlääkärivierailuille on täällä todellakin tarvetta. Seuraavan kerran tammikuussa järkkään tämmösen päivän tai kahen vastaanoton.

Mama Air on vähä hermona ku tissiin iski kii tommonen joku ihan tuntematon vauvva

Ja iltasella miun hoteisiin tupsahti vielä yks pieni musta kissanpoikanen, orpo pieni joka oli ilmestyny Lutwalan takapihalle ja huutanu nälkäänsä ku syätävä. Kävin kattomassa ja totesin et katos, ihan vaa hiukan pienempi ku miun vieraskammarissa asuva pesue, että tuata, ei kai tässä sen kummempaa, vauvva koriin ja pyärän tarakalle ja.... Sinne asensin hänet, vierashuoneeseen Mama Airin ja 3 pennun sekaan. Entiset pennut vittuuntu täysin ku tuli uus pieni rääpäle, mutta kyllä ne hetken päästä jo nukkuvat yhessä kasassa. Mama Air pikkusen on suostunu uutukaista imettämään mutta vähän on hermostuneen olonen. Uutukainen on vähän jotenki reppana ja en oo ihan varma onko sillä kaikki kunnossa. Silmätulehus sillä ainaki on. Kattellaan kuinka hän pärjäilee. Kuhan Mama Air alkais häntäki hoivata ni eiköhä se siitä.

Eka niit oli kolme, nyt niit on neljä

Kipee pieni oranssi poika saa vähä nesteytystä

Helou, nykyaika!

Lusmuilun jälkeen olen ottanu aimo harppauksen nykyaikaan. Puhelimessa on nyt Whatsappi sekä - herraisä - internettiyhteys. Ei tarvitte luuri tanassa enää ettiä wifejä. Tämmösen rajun investoinnin oon nyt tehny, maksaahan se piirun yli kolome euroa kuussa tuommonen jatkuva yhteys ulkomaailmaan ja tiedon valtatielle. Nyt onki sit jo ihan hermostunu olo ku luuri piippaa joka saatanan tuutista jotain viästiä ja meininkiä. Ei hetken rauhaa jos laittaa nettiyhteyden päälle. Onneks sen voi myäs laittaa pois päältä. Mahdollisuus epäsosiaalisuuten säilyy eniveis ja se jos mikä on median ku median tärkein ominaisuus.

Prändäys- ja fundraising-konsultti miuta valisti että pitää ottaa sosiaalisten medioitten kaikki hippulat haltuun, vähintäänki ny Instagram näin alkuun. Jumaliste ku ahisti, niiku ei ois jo tarpeeks feispukkien ja plokien kans äheltämistä. Mutta okei, jos kert Instagramissa TÄYTYY olla ni ollaan sitte. Tai siis kissat on siällä, emmiä miun omaa elämää rupia sinne paskantamaan.

Et jos Hiekkakikkareen mirreistä huvittaa kuvia kattella ni mee tonne ja rupee stalkkaan. Emmiä tajuu tosta Instagramista kyllä oikeen mitää, en tosin tiiä onko siinä juuri mitään tajuttavaakaan. Tehääks siäl siis mitää muuta ku kattellaa kuvia? Lisäks se paska koko ajan tuputtaa miulle et hei ala seuraa Beyoncee ja Justin Piiperiä. No vittu en tod ala.

Twitterit ja muut saa viä odottaa. Askel kerrallaan.

http://instagram.com/cats_of_gili

Muutoin Hiekkakikkaareella kaikki hyvin. Hilijasta on, saari aika tyhjänä mutta luulen että ens viikolla meininki alkaa kiihtymään. Joulusesonkia pukkaa.

Vetskut tulloo! Pallit paukkuu!

Miulla on meneillään monta asiaa tässä, ja kaikenlaista häpeninkiä on tuloillaan. Viimonen päivä Taalasmaalailua on tässä ja nyt. Huomenna tulee eläinlääkäri ja yks hoitsu saarelle ja se on ihanaa. Miulla on yks kissanpoikanen joka on huonona, ja olen siitä ihan paskana ja huolesta sairaana. Pentu on se Ruma, isokorvanen, ja vähän hidas. Mutta maailman lempein luonne ja ihanin kissa muutenki. Toivon että lääkär osaa auttaa. Huomenna lekuri ja hoitsu hoitaa hätätapaukset ja yhen kaverin kissojen rokotukset ym, ja sitte sunnuntaina pijetään julkinen vastaanotto.

Maanantaina kokeillaan bilettä Minigolfilla. Toivottavasti ei sada ja toivottavasti tulis ihmisii. Toivottavast en juo montaa bintsua, koska....

....tiistaina pitää käyä Lombokilla  Imigrasissa, saatanan viisumisäätöjä taas, ja samalla ostan yhen eläinkaupan tyhjäks ja haen Kiiskit lentokentältä. Loppuviikosta saapuu viel Äijälälälälälä ja sitte Jape ja sen rouvva. Ja siinä jossai välissä miulla alkaa uus Taalasmaalailukeikka. Bintsulleki tartteis keretä.

Ja kissakauppa ja kirjotushommia ja millo muka ehin sukeltamaan? Herttinen sentään tätä elämää. Niin pitäs elellä sellasta muodikasta hidasta laiffia mutta eiku tuli bärsseen alla koko ajan. Mutta kun tekee asioita joista tykkää ja joista ainaki suurin osa on myäs tärkeitä asioita ni kyllä jaksaa!

Elämä on hianoo enivei!

Maanantaina on bileet

Maailman paras joulutervehdys

IIIIIIKKKKKKKKK. Sain henk.koht.joulutervehdysvideon maaliman parhaimmilta ja komeimmilta ja hienoimmilta tyypeiltä elikäs Von Hertzen Brotherseilta! Kyllä meinas tulla tippa silmäkulmaan ja hippasen ehkä pyärryttiki ku aamulla ähelsin Majatalolle Taalasmaaks ja aukasin tietsikan ja tuommonen posti odotteli. IIIIIIIIKKKKKK. Vallan täs vanhan räähkän syrämmestä ottaa.

Vähäkö nyt ootan et kusti polkasee ja tuo tuon helvetin komean paketin perille!

Löööövvvvv! Ja kiitos Vähis joka tän hoiti ja kiitos varsinki Kie ja Jonne ja Mikko. Ootte niin ihkui!

Sadekausi, tässä ja nyt

Hiekkakikkare goes venetsia-style

Sadekausi on tosissaan alkanu. Arvostin sitä ekat pari kaatosadetta, olin ihan et jihuuu, up yours pölisevät huudilot, mutta eilen homma meni jo hiukan överiks. Hiekkakikkareen ylle parkkeeras useemmaks tunniks sellanen ukkosmyräkkä et meinas jo tulla kakka housuun. Ikkunat helis ja torppa täris, piha muuttu järveks ja ois vaatinu vähintään kanootin, ehkä jopa sukellusveneen, jotta ois päässy kotoa minnee. En sitte menny minnee, jumitin kotona, katoin telkkaria ja pelasin Angry Birdsiä. Meinasin kualla tylsyyteen. Lisäks oli Ykssilmäne kissanpoikanen jossai liatsussa ja olin ihan huolesta vammasena. Tuommoses kaatosatees yhen silmän kans jossain tiesmissä. Puolilta öin hän sit vihdoin palas keittiölle ihan muina ykssilmäsinä ja sain vipattua pöljän niskaperseotteella sisään yäks. Perkele.

Saaren kadut on muuttunu joiks ja jättilätäköiks, kura lentää, mutta ainaki on vihriää! Miunki kuivuuteen miltei menehtyny piha rehottaa kaikenmaaliman rikkaruahoo ihan kreisinä ja takapihan kompostiprojekti mullittuu niin et humina vaa kuuluu. Kompostikasa kaipaa nyt itteensä panaanipuita ja niitä on tulossa jahka ehin varkaisiin tahi saan niitä joltaa tutulta.

Kissakaupalla on ollu tohinaa. On käyny yks kolli pallinpoistossa ja toinen tulee tänää. Lutwalan uus mänäkeri osaa napsia kepexiä kolliloilta joten tarvittaessa hän tulee mestoille ja chop-chop. Eilen paikattiin yhen tutun kissan kyljestä kauhee reikä, sen kävi tekemässä Balin elukkalekuriaseman omistaja joka oli tääl taas lomailemas. Ens viikonloppuna tulee pariks päiväks yks lekuri ja yks hoitsu, niin ikään tualta Balin klinikalta, ja toivon mukaan heille on jokunen asiakas.

Kissakauppa/klinikka/konttori toimii siis hyvin just sillai niiku olin ajatelluki. Että kauppatoimintaa noin muuten ja sitte tarvittaessa ja mahollisuuksien mukaan eläinlääkärimeininkiä myös. Kun on kerta tilat ja tarvikkeet.

Ja jottei aika kävis pitkäks ni sain uuen homman. Rupeen ylläpiteleen mein Minigolfkentän ja Golfin Kuppilan feispuuksivua. Okei. Palkan saan kaljana. Hyvä diili! Semminkin kun Golfin Kuppilasta tulee uus menomesta ku pojat alkaa siel soittamaan livemusaa. Korkkauskemut ei nyt mutta viiestoista päivä!

Huamenna meen Eedenin Puutarhan Majataloon Taalasmaaks. Viien päivän pesti siellä. Jei!

Jotain kuokkimistoimintaa kadulla myrskyn jälkeisenä aamuna

Saari vihertää taas

Järvimaisema omas pihas on toki okei

Ylisöpö. Hänen virallinen nimi on nyt Kissa Von Hertzen.

Jah On Trampoline

Sellaset tuulet on puhaltanu et Kakkosen Kuppilassa ei oo ollu vähään aikaan livemussa. Täten ei myäskää asiakkaita. Pystyynkuallu mesta. En tajua mitä vittua siellä mietitään, paikka pyöri hyvin ja oli jo tiukasti profiloinu ittesä regeibaariks ni sit yhtäkkiä zzzzäp, kaikki meininki seis. Nyt huhu kertoo et mahollisesti sunnuntaina ois pändiä lauteilla mutta katotaa onko oikeesti.

Suivaantunu olen ollu tästä tilanteesta. Kun en jaksa enkä halua käyä missää tua saaren sykkivän ytimen kreisibailumestois (paitsi jos Unelmien Rastasulhain tulee käymään ja soittaa SamaSamas, niiku viime viikolla), miä tahon että miulla on baari mikä on lähellä kotia ja missä tutut pojat rämpyttää.

Hädissäni oon aika paljo istuskellu meiän minigolf-kentä baarissa, koska se baari on kiva, kohtuuhintanen (plus miun ei useimmiten tarvi ees maksaa kaljoistani mitään koska paikan pomo Jim tarjoo) ja - tadaa - lähellä kotia. Ja siä voi kattoa Robbie Williamsin diiviidiitä. Ja miun rantapummikissa Äkäin asustelee huudiloilla ja tulee aina moikkaamaan ku kuulee miun kotkotuksen siält kuppilasta.

Oivalsin tuos et mitä vittua, eihä tähä tarvi ku pjat soittamaan, se on ainoo mikä tästä puuttuu. Palaveerattiin eilen ja jos kaikki menee niiku on suunniteltu ni tuos ei ens mut seuraavalla viikolla alkaa livemusa Golfin Kuppilassa. Irvan ja Ganda elikäs Jah On Holiday rupee siä rämpytteleen parina iltana viikossa. Jihuu!

Palaverin jälkee pojat kävi vähä trampoliinilla irrottelemas.

Apothyo lentää

Gandalla kauhee meininki

Äkäin. Oon viäny Äkäselle vesi- ja ruokakupin Golfin Kuppilaan ja Jim on luvannu huolehtia et ruokaa kuppiin tulee.

Ankia aamu kissakaupalla

Siitä asti kun kissakaupan avasin ni oon peljänny että millon on se aamu kun tuun konttorille ja eessä oottaa joku loota täynnä kissanpoikasia tai muuta vastaavaa. Tänään oli se aamu.

Kaupan eessä oli kanakoriin laitettuna kissapentu. Kuollut jo kun paikalle tulin, jäykkänä siinä, kärpäset pörräs. Pieni oranssi mirrinalku. Ilmeisesti oli ollu heikossa hapessa ja joku sitte tuonu sen tuohon. Varmasti hyvää tarkotti, mutta ku ei tietenkää ilmottanu miulle mitää, vaikka miun puhelinnumero on kaupan ikkunassa tarjolla. Täten ei kissanpentu saanu apua. Tiijä sitte oisko auttaa ees voinu, mutta nyt ei ollu ees mahollisuutta yrittää.


Ja tiiä kuinka kauan tuo kissanpoikaisparka oli tuossa hengetönnä maannu. Ahistaa ja surettaa.

Että olipa aika ankia aamu.

Anttila

Miun kaupan kissoja, Alepaa ja Siwaa, ei oo tänää näkyny, joten ounastelen että kissapoikanen on siinä kuolleena ollu hyvän tovin, kun Alepa ja Siwa ei oo tullu ees kurkistamaan kaupan ovelta. Eivät rohkene tulla, ovat varmaan friikahtaneet vähä. Normaalisti ne on tuossa ihan tikkana oottamassa ku tuun. Ja uutukaiskolli Anttila, joka on nyt männäpäivinä käyny joka päivä, hänestäkää ei mitään merkkiä. Toiveikkaana oon ravisuttanu raksuboksia tuos kaupan eessä ja huhuillu mutta ei merkkiäkään kenestäkään.

Muutoin ei elämässä napistavaa. Kyllä miulla oli kotonaki yks hautajainen alkuviikosta. Yks uusista kissanpoikasista meni huonoks ja oikas tassunsa. En tiiä mikä hälle tuli, oireet oli samanmoista kuin edesmenneellä Muumiolla eli raskas ja vaikea hengitys ja laihtuvainen olemus. Pieni ei onneks montaa päivää kituuttanu, antoi aika nopiasti periks. Koitin miä lääkitä ja hoivata mutta ei auttanu mikään. Sinne kuoppasin, takapihalle aidan viereen.

On ollu meitsin petissä vähä ahasta

Muut mirrit onneks voi hyvin. Kolme pientä kääpiöö kasvaa niin et kohina kuuluu ja ne on aivan mahtavia. Isommat kääpiöt rokotin eilen, kahta lukuunottamati, ja tänää hyö alkavat ulkoilemaan jahka kaupalta kotio menen. Kyllä kelpaa ku on sit taas tilaa nukkua omassa sängyssä! Kaks pientä pysyy viel sisällä ku heiän voinnista en oo ihan satavarma, pitää vähä tarkkailla.

Edelliset kääpiöt ovat isoja jo ja ulkona asuvat ja meuhkaavat. Ja kaikki muutki miun kissat voi hyvin.

Kissarojektin kanssa on puuhaa kovasti. Vizuaalista ilmettä laitan uusiks ja kaikkee säätöö on tyän alla. Ja sovittii justiisa seuraavan ison klinikkarupeeman päivämäärät elikäs alotetaa maaliskuun yhexäs ja ähelletään 12 päivää. Käyään taas naapurisaarillaki. Lekureitten ja hoitsujen haku on käynnissä ja yks lääkäri on jo vahvistanu tulevansa.


Kreisiä muuten että taas on joulukuu. Miä en joulusta piittaa tippaakaan mutta joulukuu rules koska kohta lojahtaa taas lauma kavereita saarelle. Jeee! Oon kyllä ens viikosta alkaen melkee koko loppukuun Taalasmaan Ullana majataloissa, persaukisen on pakko tehä jos hommia tarjotaan, mutta kyllä tuos bintsullekin ehtii.

Ja saatana SUKELTAMAAN! Silleki hommalle tarttee repästä jostain aikaa. Divemasterismi on kahta suoritusta vaille valmis mutta vittu ku ei ehi mereen! Ei auta, asialle on vaan raivattava aikaa, piste. Sillä meri kutsuu ja miä toudellakin aion kuunnella.

Kuhan kerkiän. 

Kuvia terveistä, terhakoista kissanpoikasista lopuks.

Huamioooo eäinlääkärit ja hoitsut! Tulkaa maaliskuus tänne!

Paratiisin persposket

Tapahtunutta Hiekkakikkareella viime aikoina.

Raiskausyritys. Joku bimatsu ollu aivan muina naisina nukkumassa ja heränny siihen, että joku ukko käy kimppuun ja pyrkii pöksyihin. Oli bungalowin ovet lukossa ja kaikkee, mutta kylppäri oli ns. avomalli ja sieltä oli äijä kiivenny seinän yli ja suikannu kammarin puolelle. Akka oli nostanu äläkän, melkeen kaivanu äijältä silmät päästä ja huutanu ku syötävä, ja oli täten saanu hyäkkääjän luikkimaan karkuun. Island security paikalle ja yleistä päniköintiä, ja hirviä älämölö sosiaalisessa mediassa. Syyttävän sormen osottelua sinne tänne. Pimu hilpas Balille toipumaan koettelemuksestaan, joka toki varsin hirviä olikin. Tilanne vaatis virallisen ilmotuksen tekemistä poliisille, jotta oikeat tahot asian tutkis ja saisivat syyllisen vastuuseen. En tiiä onko näin nyt tehty vai mikä on tän hetken tilanne.

Aseellinen ryästö. Turistipariskunta kävelemässä yöllä majapaikkaansa kun puskasta tullu joku kloppi pyssyn kanssa et kaikki tänne ja suit sait sukkelaan kans.

Itsemurha. Nuori kloppi, turisti siis, oli vetäny ittensä hirteen majapaikassaan tuossa muutama yö sitten. Hirrestä roikkuvasta raadosta oli tiettävästi otettu kuvia ja postattu niitä sosiaaliseen mediaan. Ikävä asia tietysti, se kuolema, surullista tyypin läheisille ja noin, mutta miusta itsemurha on jokaisen oma valinta. Ohan se toki ekoteko myös. Sitä en kyllä ymmärrä että kui sitä pitää tämmöselle saarelle tulla päivänsä päättämään. Täällähän on mukavaa eikä pitäs suuremmin puristaa mikään.

Lisäks on murtoja ihmisten asuntoihin ja koko ajan nyysitään fillareita ja on muuta pienempää hässäkkää. Miunki ruosteinen paskakasa lähti meneen tuossa joku aika sitte, eikä oo löytyny. En tajua. Jos haluaa pölliä pyärän, ottais ees sellasen joka ei hajoa joka toisella polkasulla. Saatana. No, onneks miulla oli pihassa toinen ruosteinen paskakasa, josta naapurin jätkät paskarteli miulle ihan kelvollisen menopelin. Eikä miun tarvinu ees maksaa siitä mitään et korjasivat ja puunasivat miun fillarinraadon toimivaan kuosiin. Jei!

Näien negatiivisten asioitten ilmaantuminen on tietysti päivänselvää. Ihmismäärä saarella on kasvanu, ja kasvaa, koko ajan. Turistien paljous tuo mukanaan muutaki ku pelkkää pisnestä. Kovat huumeet on liikkunu saarella jo pitemmän aikaa ja se seikka tuo vanavedessään aineksia jotka sais pysyä kaukana miun Hiekkakikkareelta.

Koputan puuta, mutta miulle ei oo onneks mitää pahempaa käyny, pyärän nyysiminen on ikävin asia. Kyllä silti ku kuulee näitä juttuja että jonku kotio menny joku hämärätyyppi puukko käessä nyysimään kaiken ni hirvittäähän se välillä, semminkin kun yksin asun. Miä silti jotenki elelen sellasessa lintukotomaisessa fiilingissä vielä, plus asun aika rauhaisilla huudiloilla, joten koen oloni ihan turvalliseks. Ja miä olen aina laittanu ovet lukkoon ja portti on lukossa ja ikkunat säpissä, ihan vaikka oisin kotona keskellä päivääki. Miulla on lisäks kivat naapurit ja vuokraisännän raksatyömaa ihan vieressä, oon aina näien ryöstelyuutisten jälkee laittanu vuokraisännälle viestii et sanokko siun duunarijätkille et pitävät vähä huudiloita silmällä, myös miun Palatsia, et jos alkaa jotaa hiippareita nuuskiin nurkissa ni vetävät vesurilla ottaan tai et jos miä kiljun apuva ni tulevat hätiin.

Tänne tulevan satunnaisen matkailijan ei miusta kuiteskaan tarvitte olla huolissaan. Omalla käytöksellä ja toiminnalla on niin täällä ku missä tahansa muuallaki tieteski iso merkitys sille et sattuuko ja tapahtuuko. Jos siä vetelet tua kylillä aamuyästä ihan saatanan soseessa ja lompakko sojottaa perstaskusta ja vittuilet jokaiselle ohi kulkijalle ni ohan se vähä ongelmien kerjäämistä.

Enemmän miuta pelottais vaikka Helsingin keskustassa viikonloppuyänä ku täällä.

Ja aina pitää muistaa et kotiinsa on moni kuallu. Ja kualeekin. Koti se vasta vaarallinen paikka onkii.