Sähkölaskun maksaminen Hiekkakikkare style

Kai ny lentopallokenttä pitää sähkölaitoksella olla

Palatsillanihan on prepaid-sähkö (silkkaa neroutta), mutta Majatalossa ei ole. Taalasmaan tehtäviin kuului käydä siis paikallisella sähkölaitoksella maksamassa lasku. Kuulostaa helpolta mutta hermohan siinä tietysti pääs menemään.

Kävin sähkölaitoksella (PLN nimeltään) eilen kaks kertaa: aamupäiväl ja iltapäiväl. Konttori oli kiinni. Ryskytin ovea siä ihan hiki päässä ja huhuilin et oisko ketää missää. Ei ollu ku kanoja pihas. Hermo meni ja olin ihan molo ottassa et jo nyt on perkele. Kun ei missään ees lue että MILLON tää paska mahtais olla auki.

Tänää hilpasin ennen jo ennen kymmentä mestoille et josko nyt. Olin liäkeissä koska konttorin ovi oli sepposen selällään. Asiakaspalvelupisteessä oli tietsikka pöydällä ja näytti ihan siltä et tässä tapahtuu jotain äksöniä kyllä. Ei puuttunu muuta ku et ois ny ollu joku ihmiinkii paikalla, jolle oisin voinu asiani selittää. Mut ei ketään missään lähimaillakaan. Kolkuttelin ovia ja huutelin ja huhuilin, kuulin että radiopuhelimet mölisee jossain, mutta ei ihmisiä missään. Jostain sähkölaitoksen läänin takaosasta löyty kaks jannua, istuskelemastapa tietenki, mutta ei ne osannu sanoa mitää, hymyilivät vaa.

Polttelin tupakkia ja otin kuvia ja oottelin. Kohta  pihan poikki jolkotti joku pullukka gubbe ilman paitaa, pelkissä sortseissa ja kainalossa pieni vati jossa oli saippuaa ja muuta pesullemeno-härpäkettä. Pysäytin hänet ja kas, olikin aivan oikea asiakaspalvelija. Jätti pesuvatinsa siähe pihalle, lampsi konttorin pualelle ja ähels miulle laskun ja sain sen maksettua. Toivotin lähtiessä "selamat mandi" eli hyvää kylpemistä.

En kehannu ottaa kuvaa, mutta tilanne oli miusta varsin hauska. Punkero ilman paitaa siinä kylpyynmenomatkalla vähän palvasee vaativaa asiakasta. On rankkaa tää tyänteko paikallisella sähkölaitoksella.

Asiat kyllä aina lopulta järjestyy, mutta kärsivällisyyttä ne joskus vaatii.

Tota valtaisaa säpinää ku tual sähkölaitoksella katteli ni en ihmettele enää yhtää et meil on taas viime aikoina ollu melkee joka ilta sellasia parin tunnin bläkautteja, jotka pimentää koko saaren.

Sähkölaitoksella on enemmän kanoja ku ihmisiä

Jesh, konttorin ovi on auki!

Muuten hyvä mut ei ketään missään

Pingispöytäki tuol kauempana sojottaa. Mut ihmisii ei missään.

Meiän sähkölaitos

Kirjottasinksmiä postikortin? En, mut voisin myyä semmosia!

Ootte varmaan paneneet merkille, etten kauheesti tual kommenttipuolella hässäköi? Pahoittelen. Asian tola johtuu ihan siitä, että nettiyhteys miulla on usein niin tökkivä, että pääpaino tekemisellä on saaha ees varsinaisen plokin pualelle paskaa jakoon. Ja toinen syy on se, että tässä on parempaaki tekemistä ku vastata jokaiseen kommenttii että hei, kiva, kiitos ku luet tätä sontaa, tosi jees, wuppiduhuu, pysy kanavalla. Syyllisyyden piston tunnen aina välillä, ku luen muitten plokeja ja NE MUUT (perkele sentäs Niitä Muita! NE aina kaikkee ja miä en mitää.)  jaksaa/ehtii myös tuolla kommenttiraidalla olla aktiivisia.

Mutta: luen kyllä kaiken palautteen mitä tulee, tuli sitä sitte feispukin tai plokikommenttien tai emailin kautta. Ja vastaan jos pystyn, jos tarpeeksi hiillyn (negatiivinen palautehan se yleensä ärhäkimmin herättää tarpeen älähtää) tai jos muuten aika on virtuaaliselle sosiaalisuudelle passeli. Tai sitte palaan asiaan joskus myähemmin ihan täällä plokin pualella.

Johonki postaukseen joku laitto kommenttia, että miksen painattais miun tsiljoonista kissakuvista postikortteja myyntiin. Tämä homma on ollu mielessä pitkään, mutta kun en oikein oo saanu sille(kään) asialle tehtyä mitään. Olen sisäistäny indonesialaisen tekemisen meiningin, eli että kaikenlaista suunnitellaan kyllä, mutta enimmäkseen vaan istuskellaan. Se on miusta ihan hyvä tapa tehä asioita, ohan jo vanha mordorilainen viisaus  tienny, että hitaasti hyvä tulee. Vai miten se meni. Kun ei hötkyile, paskat ideat unhoittuu, ja hyvät jää henkiin. Joskus toki jää hyvätki ideat tekemättä ja niitä sitte kiroaa myähemmin, mutta enivei.

Postikortti-idea elää yhä, ja nyt kun on rakentumassa tua klinikka ni sehän on mitä oivin mestapaikka eläinlääkäröinnin ohessa touhuta myäs muuta. Tiedonvälitystä ja vaikkapa - TADAA - postikorttikauppaa, esimerkiks. Periaattella, että ihmisille hianoja kissakortteja ja kissaprojektille vähän roposia kassaan. Mikspä ei vois myyä vaikka hianoja kissa-paitoja ja kissakasseja (kassit, kih!) ja vaikka mitä, mutta jos postikorteilla alottais. Ja postikortteja voisin laittaa myyntii muuallekii: muutamiin sukelluspuljuihin ja majataloihin. Ja internettikauppa, jumalauta, nykyaikaa hei! Joo!

Minen oo mikään raafiin suunnittelija, ei oo mitään piirusteluohjelmiakaan tietsikassa, ja vaik ois ni en kuitenka osais, mutta jotain kykenen räpeltää kasaan ku on pakko... Alla muutama juosten kusastu minuutissa sutastu esimerkkipostikortti. Ohan noi ny jo noin vasurilla sutastunaki helvetisti hienompia ku noi perus-maisema-ranta-heppataksi-booooring-turistikortit mitä täällä muuten myyään.

Eiks vaa? Mialummin miä ainakii tommosia kortteja kotio lähettelisin ku jotain missä on esmes lapsien kuvia. Tai sitte oon vaan puolueelliin, koska aa: kissat rulaa ja pee: noi on kaikki miun kissoja.

Ny koitan ettiä hyvää laatua kohtuuhinnalla tekevää painatuspaikkaa, ni seuraavan kerran ku käyn Lombokilla ni painatutan koe-erän ja katton sitte että tuleeko niistä hyvejä, ostaisko ihmiset ja et miten tästä etiäpäi.

Hei tuli miäleet että. Jos plokin lukijoissa on joku joka osaa tehä tämmösiä asioita (graafista taidetta miun kuvista, eli postikorttivirityksiä, nii ja internettikauppa ja kaikkee) ja jolla on (liikaa) aikaa ja haluais jeesata ni apua otan vastaan. Ja jos plokin lukijoissa on tyyppejä kekkä osaa piirustaa ja jolla on (liikaa) aikaa ni saa piirustaa jotain päheen hauskoja kissakuvia ja lähettää miulle. Vois sitte painattaa paitoja, ja niitä kasseja, misä ois kivoja kissahahmoja tai jotai. Tämmösestä palveluksesta miul ei tiätty oo varaa mitää maksaa, mutta hyvä miäli tulee kato ku vaivannäkö menee hyvään tarkotukseen! Eli kissojen auttamiseen!

Lipsasen Danny nuarena ja hoikkana

Seek biänenä

Iso-Stigu

Meiju Suvas biänenä

Vetskuvisiitti

Elinlääkäri Novita (vasemmalla) ja hoitsu Redi (oikeella) valmistelee potilasta operaatioon

Kreisiä, kohta paukkuu tän plokin kävijälaskurissa 300 000 rikki. Rakkaat lukijani, olette hulluja.

Eläinlääkärivisiitti on kohtsillään ohi, vetskutiimi poistuu tänään. Olen kiitollisuudesta sykkyrällä, että tulivat. Vaikka Sepon lähettäminen vihreemmille niityille oli miulle raskas paikka, niin on ihanaa että Sepon kärsimykset on ohi ja homma hoitui hellästi ja kivasti kotikäynnillä. Ei tarvinu kattella kissan kitumista ja kärsimistä, eikä tarvinnu sitä stressata ylimääräsesti roudaamalla sitä johonkin. Lääkärit kävivät miulla kotona ja Seppo sai vetää viimisen henkäyksensä tutussa paikassa ja miun häntä silitellessä.

Ja kas taas itkettää. Puuh.

Toki myös miun Palatsin elämä on nyt piirun helpompaa, kun Seppo pääs Vihreemmille Niityille. Se oli kuitenki ajoittain hyvinkin agressiivinen himonussija, joka pyrki köyrimään kaikkea aamutohveleista kissanpentuihin, kylppärin matosta pyykkikassiin ja miun kintuista oven karmeihin. Ja kakkas aina lattialle hiekkalaatikon viereen. Kepeät mullat Sepolle, siellä hän lepää Lenitan ja Dimmun välissä miun takapihalla.

Muumio on liekeissä kun häntä tutkitaan

Lääkärit tutkivat samalla pienen Muumion, ku miun huushollilla kävivät. Muumio on ruipelo ja hengittää vaikeasti. Oli helpotus kuulla että hänen keuhkot kuitenki kuulosti normaalilta. Röntgenkuvaus ois ollu kova, mutta sellasta ei nyt kykene järkkäämään. Diagnoosi oli mahdollinen joku rankempi infektio, joka vaatii amoxicillinia tujumpaa antibioottia 3 viikkoa. Miulta löyty tarvittavat tropit ihan omasta varastosta ja lääkitys on alotettu. Raportoin Muumion voinnista Sunset Vetille sähköpostilla jahka tilanne tästä etenee.

Ja ku lekuritiimi täällä nyt oli ni eilen piettiin pieni vastaanotto, miniklinikka ikäänku. Olen vähän kärmeissäni siitä, että kun lääkäreiden palvelut ei ollu ilmasta ni eipä paljo porukkaa käyny. Vitutti suorastaan. Että kun jengi hokee kui mahtavaa et järkätään ja ooh siistiä eläinlääkäri saarella ni kannatus loppuu tasan siihen et pitäs asiasta jotain maksaakin. Hinnasto oli kuitenki länsimaalaisittain aika helvetin kohtuullinen: tyttökissan sterilointi  noin 30 egee ja poikakissan noin 25. Miä kaivoin Pallirahaston kuvetta ja kustansin 4 omaa kissaa (Hämäläisen kolmoset ja Banjo, joka on vielä pentu/nuori mutta jolla oli jo kauheet kepexet) ja kaks muuten tuttua lähistön mirriä. Kustannuksia miulle/pallirahastolle tästä koko hommasta tuli noin 200 euroa, sisältää siis 6 kissan steriloinnit (2 tyttöä ja 4 poikaa), Muumion tutkimus, Sepon eutanasia sekä 3 settiä tiputusjuttuja, joita ostin omaan varastoon, pahan päivän varalle.

Hämäläisen Santulta lähtee pallit

Mutta ihanaa oli ku miun kustantaman kuuen kissan lisäks yks pariskunta tuli naapurisaarelta (Meno) ja toivat tyttökissansa leikattavaks. Eiväkkä olleet milläskään siitä että tämä maksoi jotain, saati siitä että heillä meni koko päivä tähän hommaan kun tulivat ns. julkisilla tosta meren yli.  Kiittelivät vaan että aivan ihanaa että tämmönen mahollisuus oli järkätty.

Eläinlääkäritiimi oli myös aivan ihana. Lekuri Novita ja hänen poikaystävä Redi (joka ei ole puhunu miun kuulleen sanaakaan) on tavattoman sulonen pariskunta, ja ilmiselvästi eläinrakkaita ja helvetin hyviä työssään. Oli ilo saaha heiät tänne ja toivottavasti tulevat uuelleen.

Miulla oli viime yänä huushollissa vähä ylimäärästä äksöniä kun oli viis kännistä kissaa nurkissa kaatuilemassa, oksentelemassa ja toipumassa. Naapurista napattu nuori kolli oli tosi käärmeissään. Ei suostunu millää tulemaan kantokorista ulos, muris miulle vaan ku menin lähelle. Koitin olla et hei, kansi on auki, tuu ulos ja mee vaik syämää. Ei, hän istu siä mialummin omassa kusessaan ja murjotti. Pojat on joskus  tyhmiä. Oli sitte aamuyän tunteina päättäny et okei, liikahan tästä. Aamulla se mökötti vierashuoneen nurkassa ja nosti hirveen mekkalan ku pyydystin häntä et voin tuupata ovesta ulos ja vapauteen. Hirviän huudon kanssa se sitte luikki menemää ku sain hänet pihalle saakka.

Hämäläiset ja Banjo on toipunu hyvin. Tarja Hämäläin on viel sisäl muutaman päivän, ku tytöille toi operaatio on aina vähä rankempi ja Tarjalla on haava vattassa ni parempi olla sisähoidossa hiukkasen. Tarja on liekeissä ku saa olla sisällä ja nukkua sängyssä, herätti miut sata kertaa yällä könyymällä päälle makaamaan ja kehräämällä ku höyryveturi.

Oon aika väsyksissä kaiken tän äksönin jäljiltä, mutta on ihanaa että nyt miulla on melkeen vaan terveitten kissojen pesue. Okei, Muumio on vielä potilas, ja Heikki Silvennoisella on nuha, ja yhellä sun toisella oireilee silmät (johtuu satavarmasti tästä kuivuudesta ja lentävästä pölystä), mutta muutoin kaikki ok. Kääpiöt on pihalla ja yks pöljä niistä on taas niin villiintyny että ei anna kiinni. Kuulen ku se huutaa siinä lähistöllä mutta ku meen kattomaan ja maanitteleen et tuu ny kotii syämää ja lopeta toi sekoilu ni ei ku sinkoo pakoon. Pyydystysoperaatio pitää järkätä jahka ehin. Muut kääpiöt on aika kivasti pysyny pihassa nyt. Käyvät Lumikin kans jossain mut tulevat kyl kotiin kans ja osa tunkee yäks sisälle nukkumaan.

Iso ja uusi madotusprojekti on kans ohjelmas ihan lähiaikoina. Sattu Hämäläinen yrjös valtavan lapamadon lääkäreitten käsiin ku hänet eilen operaatiota varten rauhotettiin. Vaikka just viime viikolla vai millo se oli ni Santun madotin, ku ekana olin kiskonu sen perseestä puoli metrisen madon joka rotkotti sieltä puoliks ulkona. Ni näemmä ei tehonnu se madotus. Lääkärit ohjeisti että nyt sellanen rojekti että kaikille matolääke kitusiin parina päivänä ni alkaa futaamaan.

Ah tätä kreisin kätleidin elämää. Mutta kissat, ne on parasta!

Muumion lääkäritarkastus

Potilas valmiina operaatioon. Hän on Villa Grasian nuori kissaneito. Lähettää terveisiä Hannulle ja Petralle!

Hämäläisen Santtu ihmettelee et mitä helvettiä nyt tapahtuu

Hämäläisen Koukku oksentaa

Santtu Hämäläisen pienet pallit

Seppo lähti

Vihreät Niityt sai uuden asukkaan. Seppo lähti sinne tuossa tovi sitten.

Eläinlääkärin suositus oli odotettu, mutta silti toivoin jotain ihmettä. Että joku pillerikuuri ja zädäm, Seposta tulis normaali kissa, tai vaikkei ees normaali, mutta jos epilepsiakohtaukset ees sais kuriin. Mutta ei, kaikki vaihtoehdot on jo kokeiltu ja lääkityksen määrä oli jo tapissa. Silti Seppo on viime päivät saanu rajuja kohtauksia useita päivässä. Ei ole kissanelämää tuo, että joko on huumeista tokkurassa tai sitte sätkii epilepsian kourissa.

Onneks oli Sepolla hyviäkin ajanjaksoja ja niitä muistelen lämmöllä. Kun se oli hyvässä kuosissa ja telmi ulkona, tai kun nukku miun kainalossa ja kehräs, leikki pallonsa kanssa ja käyttäyty kuin kissa, oli tyytyväinen ja ilonen. Silloin vielä olin toiveikas että jesh, kyllä tuosta vielä kissa kasvaa. Mutta nyt viime viikot on posotettu aika haipakkaa alamäkeä Sepon voinnin kanssa. Päätös oli siten helppo tehdä. Kissan kärsimykset on nyt loppu ja tiedän, että kaikki Sepon eteen tehtiin.

Surullista on silti ja itkettää.

 

Vattahaava ja burnaut

Rantakioski

Se kun on kohta melkeen kolme vuatta ollu pääasiassa tekemättä mitään, ni hiukanko hei iskee stressi ja vattahaava ja burnaut ku on nyt yhtäkkiä IHAN VITUSTI liikaa kaikkee meneillään ja kaikki tietty yhtäaikaa. Miä oon ihan finaalissa jo.

Aamuherätys puali kuusi. Kissojen tarkastus ja ruokkiminen, Sepolle lääkkeet, kääpiöt pihalle, hiekkalaatikkojen siivous, hiekan varastaminen naapurin raksatyämaalta, itelle vaatteet päälle ja hampaien kuuraus, riisikeittimeen riisit porisemaan, kamat kasaan, pyärä alle, töihin. Kahvivesi kiehumaan, huvilan kissojen ruokinta ja rapsuttelu. Huvila on täynnä mutta yhet asiakkaat lähtee, toiset tulee, sata koneellista lakana- ja pyyhepyykkiä, kuivumaan ripustusta ja kuivien keräämistä pois narulta. Internettivekotin huvilan pualella rikki, sen kanssa taistelua ja juoksemista. Asiakkaille polkupyärien hoitamista, kaikenmaailman asioiden laskutusta. Kirjanpito, varausmeilejä, vastaamista tiedusteluihin, varausekseliä ajantasalle. Asiakkaat kysyy sitä ja tätä, duunaripojat kysyy sitä ja tätä, tulee ihmisiä kysymään et ei sul huanetta ois myyrä, no ei oo ku ollaa täynnä. Tulee uima-altaan huoltajaa, ilmastoinnin korjaajaa. Eläinlääkärit tulee tänään, klinikkapäivä ois huomenna, tänään Sepon tarkastus ja mahollisesti ikävä lopputulos. Plokeja pitäs kirjottaa, tietoa välittää, kirjaa pitäs kirjottaa, divemasteriks joskus valmistua (puuttuu enää KAKS vaivasta asiaa saatana). Kavereita saarella kylässä, kaljalla pitää niien kanssa käydä. Pankkiautomaatille tartteis keretä, kissanruokaa ostaa, itelle sähköä, kännykkään pulsaa, nuudelit on loppu, millo oon ees viimeks syäny kunnolla? Palatsia pitäs siivota, pihaa lakasta, puutarhaa kastella, lakanat vaihtaa, ilmastointi reistailee, hiki. Pysyvä klinikkarakennus tartteis siivota, hyllyt ja kaapit vielä rakennuttaa, kinuta jostain pari tuolia ja pöytä, ja sitte tartteis roudata sinne tavaraa ja laittaa mesta kondikseen. Postikortteja tartteis painattaa, Lombokilla pitäs käydä ostoksilla. Kaikki on kaaosta, kotiin pääsen neljän viiva kuuen välillä, kissojen ruokkiminen, Sepon lääkkeet, hiekkalaatikkojen siivous, kääpiöiden kerääminen huudiloiltaaaaaarrrrrrrrggghhhhhhhhhhhh...... ja vuorokaudessa on vaan 24 tuntia josta miun pitäis nukkua vähintää kaheksan ku muuten en pysty olee.

Hyviä asioita:
- eläinlääkärit tulee tänään. Kiitos jeesus saatana, helpotuksen kyynel melkeen silmäkulmassa jo.
- ystävät auttaa, kunhan tajuan pyytää ja ottaa apua vastaa. Alan hokata etten yksinkertasesti pysty hoitamaan kaikkia asioita yksin.
- Sunset Vet -eläinlääkäriaseman omistajahepun joku hyvä ystävä tekee työkseen fundraising-projekteja ja on luvannu tehä Cats Of Gilille jonkun spektaakkelimaisen rahankeräyshomman. Tulevat molemmat käymään täällä ens kuussa. Onnenkyynel.
- Esther palaa lomalta 2 viikon päästä ja sitte Taalasmaa-pesti loppuu.

Ulkomordorilaisten plokit

Hei jos jotain kiinnostaa muienkii ulkomailla elelevien mordorilaisten elämä, ni semmosia ploja voi pongailla esmes. feispukin Ulkosuomalaisten blogit -ryhmästä. Mee sinne. Siel on paljo hianoja plokeja, joista suurin osa on sitäpaitti kirjotettu suameks eikä kymiks.

Alla kuva miun kotipolusta. Kuivaa on.

Taalasmaan arki

Taalasmaan maanantai

Taalasmaa täällä päivää. Miten voikaan olla päivät niin kuin.... yä ja päivä. Eilen huvila oli tyhjänä ja miulla ollu muuta tekemistä ku pyykin pesua ja uima-altaalla lötkötystä ja paikan vahtimista. Et jos vaik joku tulis kysyy huonetta. Kävi ehkä yks ihmiin koko päivänä. Ei se mitää, otin ilon irti tyhjästä huvilasta ja hankin nahkaan terveen punotuksen.

Ollaa täys!

Tänää onki sitte aamusta saakka ollu hirvee hulabaloo. Jostain syystä saari on pamahtanu täyteen porukkaa ja kahteentoista mennessä meil oli pytinki täynnä ja sai laittaa ns. lapun luukulle. Tai semmosen puukyltin misä lukee että myä ollaa FULL. Silti lappaa ihmisiä et mut oisko huomenna huonetta. No ei ku ollaa koko loppuviikko täys. Ja kaikki kertoo et ihan helvetin vaikee löytää majotusta ku kaikki paikat on täynnä. Mitvit, kysyy nimimerkki Epätietoinen -69.

Toisaalta, täysi huvila tarkottaa ettei miun tarvi päivystää mestoilla aamu-seiskasta ilta-kuuteen, voin karata muille asioille. Ja karkaankii, ihan kohta. Kotio. Syättämään kissat ja sillee. Kissat aina ykkösenä, tiätty. Heiän ehdoilla mennään.

Kääpiöt on taas kotiarestissa ja nyt koitan vierottaa niitä Lumikista. Lumikkihan vei ne ulkoilupäivänä heti naapurin raksaukkojen huushollin takana olevaan risukasaan asumaan. Sain sieltä suurimman osan pentuja kerättyä takasin ilman onkelmaa, Banjo ja Mini-Seek tuli juoksujalkaa heti ku kuttuin ja muutki ihan helpolla, mutta kaks arkapieruinta villiintyy heti ihan mahottomiks ku ne pääsee pihalle ja ei anna sitte millään kiinni. Onneks pimiän jälkee Lumikki toi ne keittiölle syämään ni piänen jahtaamisen jälkeen sain nuoki natiaiset kii ja kotiarestiin. Tyhmät lapset kun seuraavat äiteetä. Ja lapset on isoja jo, ei niien tarttis enää mutsin hemoissa roikkua.

Kääpiöt arestissa

Sitte Seppo... Seppo sai pahimman kohtauksensa ikinä tuossa yks ilta. Aattelin että nysse on menoa. Kohtaus kesti yli tunnin ja halvaannutti Sepon noin pariks tunniks sen jälkeen. Hän oli ihan hädässä ku ei päässy jaloilleen. Tokeni sitte ja veti varmaan tunnin sekopäistä ravia ympäri kämppää ku jalat rupes taas toimimaan. Laitoin viestiä Balin eläinlääkäreille että nyt on tilanne tämä, että miä en tiiä enää mikä neuvoks, mutta kyllä tässä taitaa olla ratkasujen paikka. Hyö vastasivat että nyt Seppo pitääpi tutkia kunnolla ja vasta sitten mietitään viimistä vaihtoehtoa. Lähettävät lääkärin tänne perjantaina. Seppo ei oo sellasessa kunnossa että vois ajatellakaan että se matkustais Balille, joten sellanen vuori ja Muhamed -homma tässä. Lääkärit tulee siit Balilta Sepon takia tänne.

Ja samalla ku lekuri ny täällä on ni pietään pieni vastaanotto muutenki. Ei oo ilmasiklinikka, ja siitä heti tullu jo vähä kommenttia et aijaa, no en sitte tuo mun kissaa lääkäreille. Vittu miä sanon. Kaikkiko pitäs ilmasena tarjottimella eteen kantaa jumalauta? Plus miusta on itsestäänselvyys että ekana ajatellaan kissaa ja vasta sitte rahaa.

Iha sama, makso mitä makso, miä aion steriloituttaa Hämäläiset (Santtu, Koukku ja Tarja), sekä Sepon, ellei Seppo sitte lähe vihreemmille niityille lääkärintarkastuksen jälkeen. Olen murheellinen jos se on se vaihtoehto joka käteen jää, mutta toisaalta helpotushan se toki olis myös. On kamalaa kattoa kohtauksia vierestä, eikä tuo kissan elämää ole, jollei minkäänlaista parannusta oo odotettavissa. Seppo on lisäks aika vaikea tapaus, kämppäkaverina ei mikään helpoin mirri todellakaan. Häntä ei oikeen pysty käsittelemään koska on säpsähteleväinen ja kiimanen ja ajottain agressiivinen. En oo saanu häntä kehräämään enää kuukausiin, kun hän ei taho päästää ees silittämään, ku aivan aniharvoin. Kaikki on kuitenki Sepon hyväks tehty, ja tehään, mutta jossain kohtaa jos ja kun keinot loppuu niin ratkasu on pakko tehä. Mutta kattotaan mitä lääkärit sanoo.

Lääkärit saa samalla kattoa Muumion. Musta kääpiö, joka hengittää vaikiasti ja on ihan sikalaiha. Mikähän silläkii oikee on?

Oon ihan vitun liekeissä että saan lääkärin tänne, eikä tarvitte itte yksinään tuskailla ja arvuutella ja pillittää ja hermoilla ja hajoilla ku ei osaa auttaa.

Muutoin täällä kaikki jeah. Aurinko paistaa ja hiki virtaa ja elämä on hianoo.

Emmi ja Sulo Vileen. Tää pariskunta käy myllää miun pihaa ihan raivolla.

Duunikaveri

Taalasmaalla oli eilen tosi rankka ja raskas tyäpäivä

Lutwalaan on muuttanu 3 papukaijaa. Ne puhuu. Ihan pimeetä ku ne huutelee et HELOU HELOU ja psykopaattisinta on ku ne matkii ihmisten naurua.

Uuet kansalaisvelvollisuudet (jos olisin Mordorin tai koko maailman kuningas)

Jatketaan jemmapaskojen julkituonnilla. Tämmösen löysin, ja edelleen olen tätä miältä. Ja olen oikeassa, kuten aina.

Mordorissa on vissiin oppivelvollisuus ja sitte miähille toi armeijahomma tai sivarinakki. Nää ei riitä. Miä jos oisin Mordorin, tai vaikka koko maailman, kuningas ni määräisin muutaman velvollisuuden lisää.

Ekana terapiassakäymisvelvollisuus jokaisella ihmisellä. Vähintää vuasi, kerran viikossa, shrinkillä istumista ja lässytystä. Ei viälä nuarena, siun pitää ensin yrittää elellä itte ja tehä virheitä ja kerätä kokemuksia. Mutta jossai siinä kolmekybäsenä tai sen jälkee ni ois jo hyvä aika mennä vähä turisemaan. Se tekis loppuelämästä helpompaa, jos siinä kohtaa oppis ittestää kunnolla asioita. Kyllä siinä iässä ois jo syytä jotenki puhkasta se oma kupla missä elelee, ja ottaa asioihin vähän toisenlaista näkemystä. Ei se aina helppoa oo, kattoa ittiään ulkopuolisella silmällä, mutta opettavaista se varmasti on.

Vasta ku joku ulkopualinen siulle rautalangasta sen vääntää, ni siä saatat huamata että siä ihan itte omalla toiminnallas aiheutat jatkuvaa kaaosta elämääs. Se on miusta aika tyypillistä ihmistoimintaa: samaa virhettä tehää, juostaan pää eellä samaan petoniseinään, aina vaa uuellee. Ja sitte ihmetellää et miten ny taas meni asiat päin persettä. Ja syytellää aina muita.

On vaikka semmosta että joka helvetin tyäpaikassa on aina kusipäisiä ihmisiä töissä ja on pakko vaihtaa duunia vuoden välein ku sukset on niin ristissä ettei pysty olee. Ku tää on tapahtunu pualen kymmentä kertaa ni kannattaisko vilkasta peiliin ku voihan se olla että siä itte olet niin vitun vaikia ja vittumainen persoona ettei siun kanssa tule kukaan toimeen? Tai että jos joka ainoa poikaystävä mätkäsee siuta lättyyn ja tartuttaa siuhun tippurin. Ettei ois niin että siä itte ettit aina vaan tietyn tyyppistä miässeuraa? Tai että jos siut ryästetää ja hakataan nakki- tahi taksijonossa joka helvetin kerta ku lähet vähä viihteelle ni ettet oiskii riitaahaastavaa sorttia? 

Täysin ulkopuolisen ihmisen näkökulma asioihin avaa silmiä ihan toisella tavalla.

Sitte miusta pitäs olla myäs yksinelämisen velvollisuus. Vähintään vuosi sitäki, joka iikalle. Opettaa elämästä ja arjesta paljon, kun opettelee pyörittämään huusholliaan ihan itte, omin pikku käpälin ja oman pikku lompsan kustannuksella. Vannon, että siusta tulee sen jälkeen piirun parempi kämppäkaveri tahi puoliso, ku oot tajunnu yksin eläessäs et herraisä, roskapussi ei kävelekään ittekseen pihalle tai tiskit ei jotenkii taianomasesti kylve itekseen ja kiipee astiakaappiin. Ne jotka muuttaa suoraan äitin helmoista parisuhteen helmoihin ja yhen parisuhteen helmoista toisen parisuhteen helmoihin, ne taulapäät ei opi näitä asioita, vittu, ikinä.

Kuvan robotti-imuri ei liity tapaukseen

Matkusteluvelvollisuus pakolliseks, vähintään 6kk yhtäjaksonen reppureissu, ihan jopa Euroopan ulkopuolella, vaaditaan. Tähän on sisällyttävä vähintään 10 päivää paikassa, jossa ei toimi edes kännykät saati informeissön haivei. Voi osittain yhistää yksinelämisvelvollisuuden kans, jos lähtee reissuun yksin. MEIDÄN verorahoilla vois vähän tukee tämmöstäkin. Uskon, että ku käy vähän Kouvolaa kauempana, kunnolla ja muutenki ku pakettimatkalla, ni avartuu maailmankatsomus ja menee helpommin jakeluun sellaset itsestäänselvyydet ku että

• ollaa minkä värisii vaan ni ihmisiä silti ollaan, varsin samanlaisii jopa
• oli uskonto mikä vaan ni joka porukasta löytyy fanaattisia sekopäitä, mutta suurin osa on ihan okei ja normaaleja ihmisiä. Sekopäät vaan pitää ittestään suurinta mekkalaa
• jossain muualla ihmisillä ei oo juuri mitään, mutta ne vaikuttaa olevan silti helvetisti onnellisempia ku myä länsimaiset lellipossut joilla kaikki on päin vittua jollei oo robotti-imuria nurkissa hurisemassa ja jääkaappi täynnä sisäfilettä
• maailma ei lakkaa pyärimästä, etkä siä lakkaa olemasta, vaikka siulla ei oiskaa koko ajan sikanopee internetti pitämässä siuta sosiaalisessa mediassa vuarokaudet läpeensä. Ystäväs ei hylkää vaikkei ne joka sekunti saakaan tiedotetta et mitä siä just söit ja katoit telkkarista ja minkä värisen kakan siun jälkikasvu just pykers pottaansa.
• ei oo välttämättä lottovoitto syntyä Suomeen, muuallakin voi elää ihan tyystin onnellista elämää
• on siistimpää kokee asioita ku kerätä tavaroita

Vuoden kasvissyöntivelvollisuus ehottomasti kans. Ilman tätä noi vannoutuneet pihvinpurijat ei suostu tajuumaan että kasvisruoka on hyvää ja että jos jättää lihan pois pöperöistä ni siihen ei kuale ja vattan saa yhä täyteen.

Se on kuulkaa helppoa olla ylevä ja kaikkitietävä täältä kaukaa ku leijailee vaan sellasissa onnellisuuspieruissaan. MINÄ tiedän miten ihmisistä tulis parempia ihmisiä ja miten maailmasta tulis parempi paikka. Minä eikä kukaan muu!

Päden kaikkitietävä Lifecoaching Palvelu on täten avattu. Jos oot hukassa, viesti tänne ja miä kerron miten siun pitäis elää jotta kaikki ois paremmin. Lasku tulee perässä ja on suuri.

Hiekkakikkareen Vihreät, äänestä meitä!

Nyt ku miulla on toimiva nettiyhteys ni voipi tuuttailla jemmassa olleita paskannuksia julki. Suihkis, sanoo tiedon valtatie ja lets gou!

Sellasta oon täällä miettiny että.

Hiekkakikkareella, ja myäs naapurikikkareilla, asuu helvetisti meitä ulkomaalasia. Kaikkialta maailmasta. Yhteistä meillä kaikilla on se, että täällä ollaan, asustellaan ja elellään. Toki on jotain tänne jämähtäneitä, määräaikasia hiekkakikkarelaisia, jotka vaan lomailee ja oleskelee, bailailee ja nollailee entistä elämäänsä, reisaajia jotka ovat jääneet jumiin mutta poistuvat kyllä kun kotimaan arki väkisin kutsuu.

Mut miä puhun nyt meistä, jotka enempi vähempi pysyvästi täällä on ja elää, ja pyrkii jatkossakin, hamaan tulevaisuuteen saakka, täällä olemaan ja elämään hyvinkin pysyvästi. Kuka syystä jos mistäkin, kaikilla oma tarinansa siitä, miten tänne on päätyny. Myä kutsutaan tätä Hiekkakikkaretta kodiks.

Yhteistä meillä kaikilla, täällä elämisen lisäks, tuntuu olevan myös jatkuva valittaminen. Miä en ehkä asiaan ihan kauheesti syyllisty, koska oon miun edesmenneessä elämässä Mordorissa varmastikin valittanu kiintiöni täyteen ja elän vielä jonkinlaista kuherruskuukautta, vähän pöllämystyneenä siitä, että täällä oon, Hiekkakikkareella. Miusta kaikki on enimmäkseen vaan hianoo, vaikka koitanki välillä plokiinki marista jostain pölystä ja kuivuudesta ja skorpioneista ja kaakelien ostamisen vaikeudesta ja muusta. Tuntuu, että pitää vähä välillä jotain napistaki, ku kukaan jaksa lukee jatkuvaa vouhkaamista siitä et timanttinen meininki hei. Miun valittaminen saattaa olla aika vähästä senkii takii, etten omista mitää, en oo oikeesti töissä ja muutenki elelen omaa elämää suurinpiirtein just sillee niiku sattuu huvittamaan.


(Okei, Kakkosen Kuppilassa oon rähjänny herratiäs kuinka monta kertaa siitä, kun kalja on lämmintä. Ja se johtuu siitä, ettei siellä kukaan täytä jääkaappia ennenku alkuillasta. Vaikka tiijetää että illalla on regeibile, baari piukassa porukkaa, kaljaa myyään ku putinjuustoa Mordorissa, ni silti, jääkaapin täyttäminen esim. jo aamulla.... aivan mahoton tehtävä. Tämä jos mikä on ongelmista yksi suurimpia! Perkele! Mutta aion korjata asian rähjäämällä tästä niin kauan että saan bintsuni kylmänä.)

Enivei, kun länsimaiset hiekkakikkarelaiset kohtaa, niin keskustelu kääntyy aika helvetin nopeesti aina siihen, että vittu kun sitä ja tätä ja kun NOI PAIKALLISET sillai ja tällai. On aika vahva sellanen meininki että ollaan ME ja sitte on NOI. Ok, ei miullakaan ole järin läheisiä ystävyyssuhteita paikallisiin, kyllä ne miun parhaimmat saarikaverit on myäskin länsimaisia kermaperseitä, mutta miuta silti välillä vituttaa toi asenne että indonesialaiset on idiootteja ja niiden kanssa asioiminen on yhtä helvettiä.

Jos on niin helvetin vaikeaa kaikki, ettei mitään hyvää sanottavaa ole, ni pitäskö miettiä vaikka painumista helvettiin täältä?

Totta munassa on kulttuurieroja ja kielimuurit ja kaikki, ei olla kattokaas kansasissa enää, oi Dorothy, mutta pitää myäs muistaa että MYÖ ollaan ne joista lauletaa et "I'm an alien in Gili Trawangan". Ihan turha polttaa päreitään jos ei tuu rautakaupassa ymmärretyks kun ei puhu indonesiaa, sehän on ihan oma moka jos ei saa viestiään perille ku on ollu niin laiskaperse ettei oo kolmeen vuateen ees aukassu indonesian kielikurssikirjojaan. Maassa maan tavalla, ja kyllä on kiitotie vatsahaavaan jos tänne pelmahtaa kylmiltään ja rupee pykään pisnestä ja oottaa että aikataulut pitää ja asiat sujuu just sillai jämptisti niiku vaikka Saksassa.

Sen lisäks aika paljon haastellaan että kun se ja se asia on päin helvettiä. Ai kamala ku on roskasta ja vittu noita muovipusseja ja hevosraukat ja sitä ja tätä. Mutta kukaan ei asioille oikein tunnu tekevän mitään. Puhutaan vaan. Ja jos joku tekee jotain, ni supportti jää aika helposti siihen et klikkaa facebookissa aiheeseen liittyviä juttuja et "like", ehkä jopa kommentoi jotain ylevää et "AMAZING! YOU'RE DOING A GREAT JOB!"  ja sitte on sellanen olo että jesh, oon messissä, meikä tukee tätä asiaa ihan kybällä. Tyhjiä lupauksia helpolla tehään, mutta kun ois toiminnan aika ni hiljasta on.

Tuohon saattaa osaltaan vaikuttaa sekii, että ei oikein tiijä miten asioille vois mitään tehä. Ja on helppo olla sillai että okei, Gili Eco Trust hoitaa varmaan. Ja joo Susanna The Crazy Cat Lady kyllä ottaa kaikki kissanpennut.  Gili Eco Trustilla on helvetisti asioita vireillä, mutta ei sekään ihmeisiin pysty eikä pysty ratkeemaan joka paikkaan samaan aikaan. Miulla on helvetisti kissanpentuja, enkä pysty ottamaan enää yhtään.... Paitsi jos joku orporaukka taas löytyy ni eihän sitä voi tuonne jättää et koitahan pärjäillä hei, lykka til.


Se nyt on toki aivan yleismaailmallinen ilmiö se, että tuudittaudutaan aina siihen että kyllä Joku Muu hoitaa. Koska oma napa ja oma raha ja oma aika ja ei-kuulu-mulle.

Emmiä tiiä. Vaatis ehkä jotain järjestäytymistä sellasen saarta parantavan toiminnan aikaansaaminen, vähän isommassa ja nopiammassa mittakaavassa. Haiskahtaa politiikalta. Perussaarelaisten Puolue vastaan Hiekkakikkareen Vihreät! Räyh!

Joo....loppujen lopuks tääki vuodatus on oikeestaa vaan taas yks esimerkki tästä kuviosta. Miä valitan asiasta täällä, ja tuskin teen tälle yhtää tän enempää. Ku en tiiä mitä vois tehä.

Toisaalta... Miusta miä sentäs teen jo jotain, mikä on muuttanu asioita parempaan. Siitähä ei oo ku reilu vuosi ku kissaprojektin perustin ja kyllä on kissojen asiat parantunu. Ei oo niin paljo surkeita kissoja kylillä, eikä pentuja joka nurkka täys. Ja kaiken gugguraks, kattokeepa nyt: semipysyvä eläinlääkäriasema on valmistumassa! Että jos ei muuta ni ainaki miä oon ehkä todistanu sen, että kyllä täällä saa asioita muuttumaan paremmaks kuhan niille TEKEE jotain. Eikä vaan mussuta ja ruikuta et ku vittu sillai ja tällai.



Elämä Hiekkakikkareella on eniveis hianoo ja ihanaa enkä vaihtais tätä mihinkään. Timanttinen meininki joka ainoa päivä. Vaikka pihasta kaatuis pala aitaa ja iso hämähäkki hiippailis keittiössä. Kyllä tää aina Mordorilaisen arjen voittaa, kuuskuuskuus-nolla.

Vetskuklinikalla on työtasot valettu ja nyt ootellaa jotta ne kuivuu ni voi sitte laittaa kaakelia.

Taalasmaana taas

Maisemakonttori

Kolmen viikon pesti Taalasmaana alko tänää. Aaaaah! Vaikka se tarkottaaki heräämistä joka aamu ihan helvetin aikasin (mestoilla on oltava seittemältä, ja sitä ennen on kotona kerettävä ruokkia kissat ja siivota hiekkalaatikot ja antaa lääkkeet niitä tarvitteville ja ite pitää keretä juomaan kahvi ja kaikkee), ni silti: aaaaaah. Semminkin kun olen ihan justiisa rannalla, ja myäs lähellä kotia, enkä missään tua sykkivän ytimen kuhisevimmassa helvetissä. Muutenkaan ei oo kiireisimmästä kiireisintä juuri nyt, eli saattaa olla aikaa välillä röhnöttää tuas uima-altaan reunallaki, jos majatalo sattuu oleen tyhjillään.

Sitäpaitsi järjellinen tekeminen rulaa ookoo. Kun sukeltamaankaa ei oo päässy (toinen korva yhä tukossa) ni aika on käyny välillä vähä pitkäks. Sillon sitä on vastannu myäntävästi melkeen jokaiseen "kaljalle?"-henkiseen tiedusteluun ja hauskaa toki on ollu. Mutta nyt riitää, miä en jaksa pailata joka helvatun ehtoo, oon vanha, ja vanhenen joka hetki lisää. Alamäki, what can I do?

Villa Kokita

Oon Taalasmaana Villa Kokitassa. Piti olla kahen kuuauen pesti toisaalla, mutta se peruuntu. Ei haittaa, koska heti tuli tää nakki kalenteriin ja miusta on aika jees tämmönen kolmen viikon setti vaan. On nimittäin toki muutakii tekemistä, klinkan rakentelua ja semmosta. Kaveri kekä tätä mestaa normaalisti manakeroi ni hilpas justiisa lomille, lähteepi Intiaan ja Nepaliaan. Miä sen aikaa vietän päivät tääl kattomassa että hommat sujuu (henkilökunta tääl on kiva ja touhukas, mutta valvova silmä on hyvä olla mestoilla) ja puhun enklantia asiakkaitten kanssa. Virallisesti en siis tietenkään ole täällä töissä, lähinnä vaan hengailen.

Aaaah myäs toimivalle internetille ja kivoille kissoille.

Hannu ja Banjo nokosilla

Kotona kissalauma voi hyvin, paitsi Muumio ja Seppo. Seppo on Seppo ja Muumio.... Muumio sinnittelee mutta laiha hän on yhä. Uutukaisin, eli Hannu, on kertakaikkisen hurmaava persoona. Erikoinen  tapaus, koska hän oli periaatteessa tommonen ei kenenkään mirrilapsukainen, mutta kun hänet naapurin pyykkimuijan pihassa kohtasin, hän jotenki heti päätti että siä oot miun ihminen, vie miut kotiin. Saman tien Hannu asettu taloks eikä ujostele juuri lainkaan. Aivan huipputyyppi. Banjon kanssa niistä on tullu hyvät kaverit, nukkuvat yhessä, miun kylessä kii.

Vetskuklinikan raksahommelit etenee hyvin. Käyn siellä joka päivä tarkistamassa että ukot on hommissa ja edistystä näkyy. Kyllä se siitä valmistuu, pikkuhiljaa. Miä toivon, että jo ens kuussa ois avajaiset ja ekaa kertaa lääkäriä paikalla. Ois hianoo. Miulla ku on ihan ittelläki jokunen mirri huushollissa, jotka tartteis saaha steriloitua ihan tässä kohtsillään.

Ihmishannu ja Kissahannu

Hannu (ihmishannu) ja Petra läks tänää menee, mutta jo ens viikolla tuleepi seuraavat kaverit Hiekkakikkareelle. Ja mitä synkiämmäks Mordor syksyn myätä muuttuu, sitä tiuhemmin alkaa lapata tuttuja huudiloille. Kivaa!

Täällä keli on kuiva ja tuulinen. Meri on välillä hyvinki raisuna kun tuuli nostaa kauhiat aallot. Palatsin ympäristön puut on kaljuuntunu ja kuivunu pystyyn, ja jo pari puuta naapurista on tuulen myätä kaatunu. Pala miun pihaa ympäröivää aitaaki heitti voltin ja puuskittaiset tuulet heittää välillä tavaroitaki pitkin mantuja. Kokkaaminen on yhtä säätämistä, ku kaasuliekki ei meinaa pysyä päällä. Hieno pöly lentää joka paikkaan, tunkee Palatsiinki sisään kaikista pienimmistäki rakosista. Alkaa huumori loppua. Siivoominen on ihan yhtä tyhjän kans, kun siinä ku koitat lakasta pölyyntynyttä lehmänpaskaa ulos huushollista ni tuuli heittää sitä samalla tahilla takasin sisään. Iltapäivisin luulen aina et oonpa ruskettunu, mutta ku käyn suihkussa ja pölykerros nahasta valuu kuurauksen jälkee viämärii ni katos, en ookkaa ihan kakkapökäleen väriin sit kuiteskaa.

Sais jo sataa. Mutta sitte ku sadekausi kunnolla alkaa, joskus parin kuukauden päästä, ni ei sekää kauaa naurata. Kun kotipolut on nyt upottavaa hienoa pölinää, ni sateen myätä ne muuttuu kuraliejuks, joka on pluikas. Semmoseen ku vetäsee fillarin kanssa pää eellä ni avot!

Mut mutakylvyt on eessä vasta muutaman kuukauen päästä, ei piä semmosista viälä stressata.

Kissavoittoinn kuvapläjäys tähä loppuu, ja sit miä painun ripustaa pyykkejä ja hoitelen muutenkii kaikenlaisii asioit. Molo!

Villa Kokita

Siin on Zorro ja sitte Hämäläisen Santtu ja Koukku kekkä ovat Lumikin tisseillä.

Lounas

Koukku ja Santtu

Tarja

Hannu on paras!

Kääpiöt nokosilla