lauantai 13. syyskuuta 2014

Hiekkakikkareen Vihreät, äänestä meitä!



Nyt ku miulla on toimiva nettiyhteys ni voipi tuuttailla jemmassa olleita paskannuksia julki. Suihkis, sanoo tiedon valtatie ja lets gou!

Sellasta oon täällä miettiny että.

Hiekkakikkareella, ja myäs naapurikikkareilla, asuu helvetisti meitä ulkomaalasia. Kaikkialta maailmasta. Yhteistä meillä kaikilla on se, että täällä ollaan, asustellaan ja elellään. Toki on jotain tänne jämähtäneitä, määräaikasia hiekkakikkarelaisia, jotka vaan lomailee ja oleskelee, bailailee ja nollailee entistä elämäänsä, reisaajia jotka ovat jääneet jumiin mutta poistuvat kyllä kun kotimaan arki väkisin kutsuu.

Mut miä puhun nyt meistä, jotka enempi vähempi pysyvästi täällä on ja elää, ja pyrkii jatkossakin, hamaan tulevaisuuteen saakka, täällä olemaan ja elämään hyvinkin pysyvästi. Kuka syystä jos mistäkin, kaikilla oma tarinansa siitä, miten tänne on päätyny. Myä kutsutaan tätä Hiekkakikkaretta kodiks.

Yhteistä meillä kaikilla, täällä elämisen lisäks, tuntuu olevan myös jatkuva valittaminen. Miä en ehkä asiaan ihan kauheesti syyllisty, koska oon miun edesmenneessä elämässä Mordorissa varmastikin valittanu kiintiöni täyteen ja elän vielä jonkinlaista kuherruskuukautta, vähän pöllämystyneenä siitä, että täällä oon, Hiekkakikkareella. Miusta kaikki on enimmäkseen vaan hianoo, vaikka koitanki välillä plokiinki marista jostain pölystä ja kuivuudesta ja skorpioneista ja kaakelien ostamisen vaikeudesta ja muusta. Tuntuu, että pitää vähä välillä jotain napistaki, ku kukaan jaksa lukee jatkuvaa vouhkaamista siitä et timanttinen meininki hei. Miun valittaminen saattaa olla aika vähästä senkii takii, etten omista mitää, en oo oikeesti töissä ja muutenki elelen omaa elämää suurinpiirtein just sillee niiku sattuu huvittamaan.


(Okei, Kakkosen Kuppilassa oon rähjänny herratiäs kuinka monta kertaa siitä, kun kalja on lämmintä. Ja se johtuu siitä, ettei siellä kukaan täytä jääkaappia ennenku alkuillasta. Vaikka tiijetää että illalla on regeibile, baari piukassa porukkaa, kaljaa myyään ku putinjuustoa Mordorissa, ni silti, jääkaapin täyttäminen esim. jo aamulla.... aivan mahoton tehtävä. Tämä jos mikä on ongelmista yksi suurimpia! Perkele! Mutta aion korjata asian rähjäämällä tästä niin kauan että saan bintsuni kylmänä.)

Enivei, kun länsimaiset hiekkakikkarelaiset kohtaa, niin keskustelu kääntyy aika helvetin nopeesti aina siihen, että vittu kun sitä ja tätä ja kun NOI PAIKALLISET sillai ja tällai. On aika vahva sellanen meininki että ollaan ME ja sitte on NOI. Ok, ei miullakaan ole järin läheisiä ystävyyssuhteita paikallisiin, kyllä ne miun parhaimmat saarikaverit on myäskin länsimaisia kermaperseitä, mutta miuta silti välillä vituttaa toi asenne että indonesialaiset on idiootteja ja niiden kanssa asioiminen on yhtä helvettiä.

Jos on niin helvetin vaikeaa kaikki, ettei mitään hyvää sanottavaa ole, ni pitäskö miettiä vaikka painumista helvettiin täältä?

Totta munassa on kulttuurieroja ja kielimuurit ja kaikki, ei olla kattokaas kansasissa enää, oi Dorothy, mutta pitää myäs muistaa että MYÖ ollaan ne joista lauletaa et "I'm an alien in Gili Trawangan". Ihan turha polttaa päreitään jos ei tuu rautakaupassa ymmärretyks kun ei puhu indonesiaa, sehän on ihan oma moka jos ei saa viestiään perille ku on ollu niin laiskaperse ettei oo kolmeen vuateen ees aukassu indonesian kielikurssikirjojaan. Maassa maan tavalla, ja kyllä on kiitotie vatsahaavaan jos tänne pelmahtaa kylmiltään ja rupee pykään pisnestä ja oottaa että aikataulut pitää ja asiat sujuu just sillai jämptisti niiku vaikka Saksassa.

Sen lisäks aika paljon haastellaan että kun se ja se asia on päin helvettiä. Ai kamala ku on roskasta ja vittu noita muovipusseja ja hevosraukat ja sitä ja tätä. Mutta kukaan ei asioille oikein tunnu tekevän mitään. Puhutaan vaan. Ja jos joku tekee jotain, ni supportti jää aika helposti siihen et klikkaa facebookissa aiheeseen liittyviä juttuja et "like", ehkä jopa kommentoi jotain ylevää et "AMAZING! YOU'RE DOING A GREAT JOB!"  ja sitte on sellanen olo että jesh, oon messissä, meikä tukee tätä asiaa ihan kybällä. Tyhjiä lupauksia helpolla tehään, mutta kun ois toiminnan aika ni hiljasta on.

Tuohon saattaa osaltaan vaikuttaa sekii, että ei oikein tiijä miten asioille vois mitään tehä. Ja on helppo olla sillai että okei, Gili Eco Trust hoitaa varmaan. Ja joo Susanna The Crazy Cat Lady kyllä ottaa kaikki kissanpennut.  Gili Eco Trustilla on helvetisti asioita vireillä, mutta ei sekään ihmeisiin pysty eikä pysty ratkeemaan joka paikkaan samaan aikaan. Miulla on helvetisti kissanpentuja, enkä pysty ottamaan enää yhtään.... Paitsi jos joku orporaukka taas löytyy ni eihän sitä voi tuonne jättää et koitahan pärjäillä hei, lykka til.


Se nyt on toki aivan yleismaailmallinen ilmiö se, että tuudittaudutaan aina siihen että kyllä Joku Muu hoitaa. Koska oma napa ja oma raha ja oma aika ja ei-kuulu-mulle.

Emmiä tiiä. Vaatis ehkä jotain järjestäytymistä sellasen saarta parantavan toiminnan aikaansaaminen, vähän isommassa ja nopiammassa mittakaavassa. Haiskahtaa politiikalta. Perussaarelaisten Puolue vastaan Hiekkakikkareen Vihreät! Räyh!

Joo....loppujen lopuks tääki vuodatus on oikeestaa vaan taas yks esimerkki tästä kuviosta. Miä valitan asiasta täällä, ja tuskin teen tälle yhtää tän enempää. Ku en tiiä mitä vois tehä.

Toisaalta... Miusta miä sentäs teen jo jotain, mikä on muuttanu asioita parempaan. Siitähä ei oo ku reilu vuosi ku kissaprojektin perustin ja kyllä on kissojen asiat parantunu. Ei oo niin paljo surkeita kissoja kylillä, eikä pentuja joka nurkka täys. Ja kaiken gugguraks, kattokeepa nyt: semipysyvä eläinlääkäriasema on valmistumassa! Että jos ei muuta ni ainaki miä oon ehkä todistanu sen, että kyllä täällä saa asioita muuttumaan paremmaks kuhan niille TEKEE jotain. Eikä vaan mussuta ja ruikuta et ku vittu sillai ja tällai.



Elämä Hiekkakikkareella on eniveis hianoo ja ihanaa enkä vaihtais tätä mihinkään. Timanttinen meininki joka ainoa päivä. Vaikka pihasta kaatuis pala aitaa ja iso hämähäkki hiippailis keittiössä. Kyllä tää aina Mordorilaisen arjen voittaa, kuuskuuskuus-nolla.


Vetskuklinikalla on työtasot valettu ja nyt ootellaa jotta ne kuivuu ni voi sitte laittaa kaakelia.



4 kommenttia:

Ana kirjoitti...

Kyllä. Sä oot tehnyt ja teet. Kiva kun välillä voi olla ylpeä jostain suomalaisesta :-)

Mari kirjoitti...

Miksi nämä valittajat ovat asettuneet sinne, jos ei mikään ole hyvin ja vielä pidetään pesäeroa paikallisiin? Tai ei se pesäero ihan kirjaimellisesti kaikkien kohdalla päde, osa lienee suhteessa/naimisissa paikallisten kanssa. Ovatko he sopeutuneet paremmin

Mikä on ajanut näitä muita pois kotimaasta vai eiko sinne ole syystä tai toisesta paluuta? Ja siun hommat tiedetään aika tarkkaan, mutta mitä töitä ne muut ulkomaalaiset siellä tekee? Aika harvoin olet näiden muiden ulkomaan elävien tekemisistä kertonut ja tämä kyllä avarsi että miksi et :-)

Unknown kirjoitti...

Mä olen tehnyt päätelmän, että ainakaan länsimainen ihminen ei ole tyytyväinen, ellei saa jostain valittaa. :D Tämä teksti vahvistaa taas käsitystäni.

Patzy kirjoitti...

No ehkä miä tässä vähän kärjistin. Yleensähän en lainkaan sellaista harjoita.... :D

Eihän täällä kukaan asustele sillai että vittu kun vituttaa, kyllä kaikki tänne asettuneet osaa myäs leuhottaa että on tää vaan siistiä asuu täällä. Mutta toki on kaikenlaista kulttuurieroa ja yleisiä tapaeroja toimia ja tehä asioita, ja toki ymmärrettävää on et hermo menee kun asiat ei suju.

Silti rupesin vaan jossain vaiheessa kiinnittämään huomiota siihen, että koko ajan päivitellään et saatana sentään tätäki asiaa ja tota.

Meitä länsimaisia ruikuttajia on täällä niin majatalon pitäjinä ku sukellusopeina, on ravintelinpitjää ja mitähän vielä. Sit on kans meitä jotka puuhastelee sitä sun tätä, sillon ja tällön.

Ja kyllä, täällä on paljon pariskuntia joissa toinen osapuoli on indonesialainen ja toinen jostain muualta.

Tsekkaa myös nämä