tiistai 2. joulukuuta 2014

Paratiisin persposket



Tapahtunutta Hiekkakikkareella viime aikoina.

Raiskausyritys. Joku bimatsu ollu aivan muina naisina nukkumassa ja heränny siihen, että joku ukko käy kimppuun ja pyrkii pöksyihin. Oli bungalowin ovet lukossa ja kaikkee, mutta kylppäri oli ns. avomalli ja sieltä oli äijä kiivenny seinän yli ja suikannu kammarin puolelle. Akka oli nostanu äläkän, melkeen kaivanu äijältä silmät päästä ja huutanu ku syötävä, ja oli täten saanu hyäkkääjän luikkimaan karkuun. Island security paikalle ja yleistä päniköintiä, ja hirviä älämölö sosiaalisessa mediassa. Syyttävän sormen osottelua sinne tänne. Pimu hilpas Balille toipumaan koettelemuksestaan, joka toki varsin hirviä olikin. Tilanne vaatis virallisen ilmotuksen tekemistä poliisille, jotta oikeat tahot asian tutkis ja saisivat syyllisen vastuuseen. En tiiä onko näin nyt tehty vai mikä on tän hetken tilanne.

Aseellinen ryästö. Turistipariskunta kävelemässä yöllä majapaikkaansa kun puskasta tullu joku kloppi pyssyn kanssa et kaikki tänne ja suit sait sukkelaan kans.

Itsemurha. Nuori kloppi, turisti siis, oli vetäny ittensä hirteen majapaikassaan tuossa muutama yö sitten. Hirrestä roikkuvasta raadosta oli tiettävästi otettu kuvia ja postattu niitä sosiaaliseen mediaan. Ikävä asia tietysti, se kuolema, surullista tyypin läheisille ja noin, mutta miusta itsemurha on jokaisen oma valinta. Ohan se toki ekoteko myös. Sitä en kyllä ymmärrä että kui sitä pitää tämmöselle saarelle tulla päivänsä päättämään. Täällähän on mukavaa eikä pitäs suuremmin puristaa mikään.

Lisäks on murtoja ihmisten asuntoihin ja koko ajan nyysitään fillareita ja on muuta pienempää hässäkkää. Miunki ruosteinen paskakasa lähti meneen tuossa joku aika sitte, eikä oo löytyny. En tajua. Jos haluaa pölliä pyärän, ottais ees sellasen joka ei hajoa joka toisella polkasulla. Saatana. No, onneks miulla oli pihassa toinen ruosteinen paskakasa, josta naapurin jätkät paskarteli miulle ihan kelvollisen menopelin. Eikä miun tarvinu ees maksaa siitä mitään et korjasivat ja puunasivat miun fillarinraadon toimivaan kuosiin. Jei!

Näien negatiivisten asioitten ilmaantuminen on tietysti päivänselvää. Ihmismäärä saarella on kasvanu, ja kasvaa, koko ajan. Turistien paljous tuo mukanaan muutaki ku pelkkää pisnestä. Kovat huumeet on liikkunu saarella jo pitemmän aikaa ja se seikka tuo vanavedessään aineksia jotka sais pysyä kaukana miun Hiekkakikkareelta.

Koputan puuta, mutta miulle ei oo onneks mitää pahempaa käyny, pyärän nyysiminen on ikävin asia. Kyllä silti ku kuulee näitä juttuja että jonku kotio menny joku hämärätyyppi puukko käessä nyysimään kaiken ni hirvittäähän se välillä, semminkin kun yksin asun. Miä silti jotenki elelen sellasessa lintukotomaisessa fiilingissä vielä, plus asun aika rauhaisilla huudiloilla, joten koen oloni ihan turvalliseks. Ja miä olen aina laittanu ovet lukkoon ja portti on lukossa ja ikkunat säpissä, ihan vaikka oisin kotona keskellä päivääki. Miulla on lisäks kivat naapurit ja vuokraisännän raksatyömaa ihan vieressä, oon aina näien ryöstelyuutisten jälkee laittanu vuokraisännälle viestii et sanokko siun duunarijätkille et pitävät vähä huudiloita silmällä, myös miun Palatsia, et jos alkaa jotaa hiippareita nuuskiin nurkissa ni vetävät vesurilla ottaan tai et jos miä kiljun apuva ni tulevat hätiin.

Tänne tulevan satunnaisen matkailijan ei miusta kuiteskaan tarvitte olla huolissaan. Omalla käytöksellä ja toiminnalla on niin täällä ku missä tahansa muuallaki tieteski iso merkitys sille et sattuuko ja tapahtuuko. Jos siä vetelet tua kylillä aamuyästä ihan saatanan soseessa ja lompakko sojottaa perstaskusta ja vittuilet jokaiselle ohi kulkijalle ni ohan se vähä ongelmien kerjäämistä.

Enemmän miuta pelottais vaikka Helsingin keskustassa viikonloppuyänä ku täällä.

Ja aina pitää muistaa et kotiinsa on moni kuallu. Ja kualeekin. Koti se vasta vaarallinen paikka onkii.









lauantai 29. marraskuuta 2014

Kultaturbojättipotti ja kivoja ihmisiä ja syräntofut


Zombielehmä

Ja nyt jos tää maaliman paskin nettiyhteys suvaittee ni muihin ku kissahommiin. Vaikka ne hommathan ei koskaan lopu. Nytteki oon kissakaupalla, ja on jopa käyny kaks maksavaa asiakasta ja yks kissa. Ja yks mordorilainen turisti piipahti sanomassa et moi, miä luen siun plokia, tulin kattoo enkä minkä näköin tyyppi sitä oikee kirjottaa. Se on aina vähän outoa tuommonen et hei ootsiä se, mutta onneks liki kaikki tuommoset moikkaajat on osottautunu tavattoman mukaviks ihmisiks. Miä jo heti oon heille säätämässä majotusta ja muuta, eli kannattaahan miuta tulla moikkaamaan.


Makke bintanghommissa
Mukavista ihmisistä puheenollen, täällä just muutaman viikon oli Makke ja Vöömi. Niinikään miun plokia lukeneita eikä miulle entuudestaan tuttuja laisinkaan. Huikeita tyyppejä. Toivat ens töiksee kauheen säkillisen kamaa kissoille ja hivakan lahjotusrahaa kissarojektille, jeesivät kissaklinikkahommissa (varsinki Vöömi) ja viä torsäsivät eilen vitusti rahaa kun käytii Lombokilla hakees rojua niin miun palatsille ku kissakaupalleki - miä yritin mutten saanu itte maksettua oikeen mitää ku Vöömi oli lompsa levällää joka kassalla. Miun on vaikia ilmasta kiitollisuutta noin niiku naamakkain mutta sanon nyt vaan et jumaliste, KIITOS. Hyö jatkovat matkaa tänää mutta maaliskussa viimestää tulevat takasin ja sitte on ehkä vähän bintang timee taas.

Muutenki kävi justiisa kissaklinikan aikana paljo kavereita mestoilla. Mikä oli tietty sikajees mutta harmillista silviisii etten miä kerenny kauheesti kavereitten kans notkumaan ku oli kiiretä mirrien kans. Mutta aina sitä vähä kerkes risupaariin tai muihi rientoihin. Vemmun viimistä iltaa vietettiin hienon dinnerin parissa, ku Vemmun majapaikan jätkät kokkas meille vegeaterian. Oli syrämmen muatosia tofuja. Siisteintä ikiin!



Syräntofuja
Ja pakko vielä jatkaa kissahommista. Ennen klinkan alkua kävi balin elukkalääkäriaseman omistaja ja hänen kaveri tääl lomailemassa ja myä piettii parin tunnin palaveri kissahommista ja se oli antosa ja hyvä paltsu, koska tyypeillä oli asioista kokemusta ja tietämystä ja miä siinä vaa huokailin et ihanaa kun joku jeesaa. Kun miä en yksin kaikkeen kykene ratkeemaan vaikka haluisin. Tyän alla on nyt kaikenlaista ja perästä kuuluu, tiedottelen sitte ku on jotaa oikiasti niiku näytettävää.

Lisäks miulle maaliman mahtavin onnenpotku ja kultaturbojättipotti on se, että miulle tarjottiin vakituista kolumnistin paikkaa. Siitä maksetaan rahaa ja miun miälestä erittäin hyvin maksetaanki, ainaki tällä nykysen elämän mittapuulla mittailtuna. Vuodenvaihteen jälkeen oon siis sanomalehtikolumnisti, kerran kuussa kirjottelen jotain nasevaa tämmösestä elämästä mitä nyt elelen. Ellei miun jutut oo niin paskoja ettei niitä julkasta. Kolme ekaa kirjotusta laitoin just menemään ja nyt ootan peräsuali kikkaralla et mitä mieltä niistä ollaan. Kertoilen lisää sitte jos ja kun jotain oikiasti julkastaan jossain.

Joulukuussa miulla on tiedossa helvetisti duuneja Taalasmaan Ullana, ja pakko ne on tehä, koska rahavarat on alituiseen heikossa hapessa, ainaki viel tällä hetkellä. Lisäks on tulossa perkeleesti kavereita käymään eli pitää bintsuilleki keretä ja kissakauppaa pitäs pitää auki samaan aikaan ku oon hommissa toisaalla ja  ja ja.... älkää ees kysykö miten se miun kirja edistyy. Ei mitenkään.

Jännää, että täälläki, tässä elämässä, on kiirettä. Mutta tämä kiire ei vituta, koska teen pääasiassa asioita joista tykkään.

Elämä on hianoo.

(Mut min internettiyhteys ei oo nyt hianoo. Kuvien lataamisesta tuu hevon persettä eli tyytykää ny näihi mitä täs on, enempää en jaksa nylkyttää)



Rastajätkien risubaarin vuohi Jackie osaa tehä yläfemmat. Vemmu osaa kans.









Kissanpoikasia!

Ylisöpö


Sori kun en oo kerenny tänne mesoomaan mitään. Mut nyt ehin. Alotan tärkeimmällä ja söpöimmällä eli muutama kissanpoikaskuva. Kuka niistä ny ei tykkäis, mitä? Nää on kaikki min uutukaisia, klinikalta käsiin jääneitä. Ei oo nimittäin Palatsilla tylsää hetkeä kun on...ööö.... 12 uutta kissaa sisätiloissa kasvamassa. Tai 11 pentua ja yks hiano Mama Air -emokissa.

Mama Air asuu vierashuoneessa kolmen kääpiön kaa. Kääpiöt on maailman siisteimpiä. Ne on just vaiheessa että pyykkikorissa ei enää pysytä, äiteen ruokakupilla käyään maistelemassa ja hiekkalaatikon käyttöä opetellaan. Yks kääpiö just tänään väänti kauheeta paskaa ja huus apua samalla. Oli niin kova rojekti sen pyyttonin tulostaminen et välillä se makas vattallaan siel hiekkalootassa ja ähels. Nauratti kyllä vaikka toinen oli siin ihan voimiesa äärirajoilla kakkaamisesa kans.

Kaikki uutukaiset voi hyvin, yhtä lukuunottamati. Yks biäni, ei kääpiö mutta yks noista isommista pienistä, on vähän heikosa hapesa, mutta koitan häntä hoivata. On kuiteski fiilis, ettei hän tuu aikuiseks kasvamaan. Oireet on samanmoiset ku edesmenneellä Muumiolla, eli hengittää raskaasti, ruoka ei maistu. Lääkitys on päällä mutta kattellaan kuinka käy.

Kuhan tämän pesueen saa kasvatettua ja rokotettua ja tuupattua ulkoruokintaan ni huokasen taas, hetkeks ainaki.

Isokorva eli Ruma. Mut vähäkö hänki on söpö.

Vappu

Musta ykkönen (näit on toinenki)

Ykssilmäin

Kääpiö A

Kääpiö B

Kääpiö C

Mama Air ja kääpiöt

maanantai 24. marraskuuta 2014

340 kissaa



Kissaklinikka on ohi. Oli 12 päivää, 3 saarta, 340 kissaa. 276 kissaa laitettiin lisääntymiskyvyttömäks. Pieniä kissanpentuja, isoja rumia kolleja, ja kaikkee sieltä väliltä. Lauma lääkäreitä ja hoitsuja, vapaaehtosia avustelijoita. Kissanpissaa, paskaa ja oksennusta. Raapasuja ja puremia ja antibiottikuureja niin kissoille kun ihmisilleki. Melkonen urakka oli, voin sanoa.

Jokaisesta klinikasta opin aina jotain uutta, niin tästäki, vaikka klinikka meniki oikeesti tosi hyvin. Vastaan tulee silti joka kerta uusia ongelmia, joihin ei ennalta osaa varautua. Vielä pari klinikkaa ni josko sitte osaisin etukäteen huomioida kaiken mahollisen.

Ja kissojen kanssahan miä pärjään mutta ihmiset on välillä... voi helvetin perse. Kaikenlaista hiihtäjää tuli tälläki klinikalla nähtyä ja välillä oli ittessään pitelemistä ettei ihan räjähä. Jotain liian uteliaita lapsia vähän niska-perse-otteella paiskoin klinikkatiloista ulos aika tiuhaan, mutta ois tehny mieli muutamaa aikuistakin heitellä pitkin tantereita. Mutta noin pääasiassa ihmiset oli kivoja ja kannustavia ja sellasia... täysjärkisiä.

Kreisit kätleidit on kyllä vähän oma ihmisrotunsa. Miä toivon olevani sieltä vähemmän kilahtaneesta päästä, vaikka miulla onki taas kämppä piukassa kissanpoikasia (kun ei niitä kukaan muukaan ota ni minkäs teet). Mutta kyllhän jotkut kissahullut naisihmiset on vähän karikatyyrimaisia sekopäitä. Eikä siinä mitään, eläinrakkaurella ja varsinki kissoista huolehtimalla saa miun kirjoissa anteeks aika paljon muuta. Ja kai miä ittekki olen hyvällä tiellä hulluuteen.


Mutta helpotuksen huokaus että klinikka on tältä erää ohi. Seuraava iso rypistys on mahollisesti maaliskuussa, mutta en mieti sitä vielä. Täs on viel tänki klinikan jäliltä hommia: kamojen purkamista ja pesemistä ja pyykkäämistä ja inventaarioo ja laskujen ja rahojen setvimistä. Ja huushollissa sisällä 8 riehakasta kissanpoikasta, yks isommista kääpiöistä muovitötterö päässä (koska riipi leikkaushaavansa auki) ja vierashuoneessa emokissa ja kolme tosi pientä pentua.

Lisäks Lutwalassa on hoidossa yks pentu, Tinfoil eli Folio-olio nimeltään, joka seki varmaan miun hoiviin päätyy jos seuraavasta kahesta viikosta hengissä selviää. Tinfoilin suolisto oli täynnä foliota ja lääkärit joutu poistamaan suolta ja jotain, leikkaus oli kestäny kaks ja puol tuntia kun Tinfoilia korjattiin. Hän voi jo aika hyvin, kävin eilen kattomassa. On sulonen ku mikä. Ja äänekäs!

Se kissahommista. Muutaki asiaa ois, tässä on ollu kaikenlaista ja elämä on hianoo, mutta palaan muihi juttuihi myähemmin. Nymmiä lähen keittää kahvit ja sitte painelen kissakaupalle purkamaan tavaroita ja tekemään siitä kioskista taas kaupan. Siel on kaikki ihan sekasin ku huone oli klinikkakäytössä, ni pitää siivota ja laittaa kauppatavarat nätisti hyllyille ja kaikkee.




Tinfoil

tiistai 18. marraskuuta 2014

Kissaklinikkakiireet

Terveisiä kissaklinikkakiireen keskeltä. Olen siis hengissä yhä, en oo vaa ehtiny paljo plokihommia ees ajatella. Kissaklinikka on ohittanu puolivälin, viel on 4 päivää rypistystä eessä ja sit tämä hässäkkä on tältä erää ohi. Tähän mennessä meil on käyny reilut 220 kissaa ja sterilointeja on tehty joku vajaa 180.

Tällä hetkellä klinikka hyörii Gili Airilla, siel ollaa viel tänää ja huomenna. Torstai ja perjantai ähelletään Gili Menolla ja sit homma on ohi. Ja sit mie hetken lepään. Ja juon kaljaa.

Kaiken tohinan keskellä oon tietysti tullu kipeeks, mutta nyt ei ehi sairastaa. Happi on vähä heikonpuoleinen kuumeilun ja köhän takia, mutta kyllä miä jaksan. Kun on hyvä ja tärkiä asia ni siinä paljo muut asiat vaakakupissa painele.

Liänee turha ees mainita mutta miullahan on tietysti huusholli taas täynnä kodittomia kissanpoikasia. NO KU EIHÄN NIITÄ VOI KADULLEKAAN HEITTÄÄ! Tuossa noita kuus hyörii. Yhellä on vaan yks silmä, yks on ylisöpö, yks on äänekäs, yks on musta, yks on arka ja yks on ruma. Lutwalassa on lisäks hoidossa yks toinen ruma ja toinen musta, miun hoteisiihan neki taitaa tulla jahka ehin ne sieltä klinikkahommien jälkeen hakemaan.

Muutenki täs on ollu kaikenlaista. Kauhiasti kavereita saarella myöski justiisa nyt ku miä hädintuskin ehin heiän kanssa kaljaa maistamaan.

Mut nyt en ehi enempää länkyttää. Ohessa kuva Ylisöpöstä ja Vapusta. Vappu on se äänekäs. On pitäny miuta yöt hereillä ku kävelee vaa ympyrää ja pitää sellasta vapputorvi-ääntä. Viime yön se vihdoin nukku ja oli hiljaa. Jihuu!

Vappu

Ylisöpö

torstai 6. marraskuuta 2014

Välikausipuut ja krokotiiliuutiset

Ei o paljo lehtien havinaa

Hiekkakikkareen talvi on ohi. Talvi täällä tarkottaa sitä, et on tuulista ja merivesi viilenee asteen pari. Nyt ei juurikaan tuule, on ihan perkeleen kuuma. Aurinko porottaa vailla armoa ja ku pyäräilee aamupäivällä himasta kaupalle ni meinaa paistua. Kaikki - myä onnekkaat ketkä täällä asustellaan ympär vuoden - oottaa kiälet pitkällään että sadekausi alkais. Koko saari on sellanen kuivunu käppyrä. Miun palatsin ympärillä puut on kaljuja, kaik lehet on lähteny, ovat semmosia surkeita välikausipuita. Puutarhassa ei kukoista mikään, vaikka kuinka kastelis. Tiet, siis kinttupolut, on upottavaa paskapuuteria ja täynnä monttuja. Pöly tunkee joka läpeen, niistäessä tulee pelkkää mustaa sälää. Silmiä kirvelee ja keuhkot on täynnä lehmänpaskapuuteria.

Sadekausi, ala jo! Sitte onneks se on yks silmänräpäys ja huudilot alkaa vihertää ja puut saa lehtiä. Se on hianoa se.

Tai sadekausi sais alkaa tossa kahen viikon päästä mielellään. Kissaklinikka alkaa maanantaina ni ois suotavaa jollei sen aikana tuu vedenpaisumusta.


Nää tuli lahjotuksena tänää. Jihuu!
Kissakaupalla menee hianosti. Tänääkii on jo käyny yks asiakas ja kaks lahjottajaa. Toinen toi kassillisen vanhoja pyyhkeitä ja saronkeja, joita aina tarvitaan ku klinikat pyörii. Ja sitte tuli yhet mordorilaiset, kekkä on miun kissahommia seurannu plokeista jo pitkään, ja hyä toivat urheilukassillisen kissasälää ja hirveen hivakan rahaa ja meinaavat ens viikolla olla messissä klinkkahommissa. Oon ihan silmät ymmyrkäisnä et vittu miten siistiä. Tämmösinä päivinä sitä aina vähä alkaa palautua usko ihmiskuntaan et juma sentään. Kaupalla on siis taas vaikka mitä uutta myytävää! Hianoa on myäs ku juuri kukaan asiakas ei ota ostoksistaan vaihtorahoja vastaan, vaan sanovat et äääää laita kissarahastoon lahjotuksena nuo hilut. Arvostan suuresti!

Mordorilaisia on saarella melkosesti tällä hetkellä ja viikonloppuna tuleepi lisää. Miun yks ämerikkäläinen ystävätär just tossa ihmetteli et mitä helvettiä, suamalaiset on piäni kärpäsenpaskan kokonen kansa jossain pohjoisnavalla mutta tuntuu niiku koko se kärpäsenpaskan kokonen lauma mordorilaisia ois täällä just nyt. Miä oon näemmä tehny saarelle hyvää promootiota, vaikka kyllä tänne Mordorista tullaan ihan ilman miun vaahtomistakii. Jotenkin tuntuu olevan aika hittikohde tää Hiekkakikkare näin Mordorin kaamoskauden rojahettua kunnolla päälle. Ja mikäs siinä, saaha tänne tulla, tääl on mukavaa ja helppoo ja kivaa ja lämmintä ja kissoja, et tervetuloo vaan!


Mein krokotiili saatii kuvattua männä viikolla tua Lembonganilla. Varastin kuvan feispukista ihan itte.

Meiän krokotiili on onneks muuten jo jatkanu matkaa. Säikyttelee sukeltajia nyt tua Lembonganin/Nusa penidan vesillä. Todella kummallista, krokotiilit ei oo mitään kirkkaiten merivesien otuksia, eikä niien varsinkaan pitäs olla palloilemassa missään 30 metrin syvyyksissä lojauttelemassa paskaa housuun viattomilta sukeltajilta.

Ei muuta tällä erää. Voipi olla plokin kanssa hiljasta seuraavat pari viikkoa, koska kissaklinikan kanssa tulee olee kiirettä. Seurailkaa feispukin Cats Of Gili -ryhmästä miten mirrihommelit sujuu, koitan sinne klinikan aikana melkee joka ilta laitella jotain tilannetietoja.

Ja ihan vaihtelun vuoks pari vuohikuvaa lopuks. Molo vaan!











tiistai 4. marraskuuta 2014

Kissaympyrät

Nyt-liitteessä oli juttua kissaympyröistä. Miulle sitä heti linkattiin et hei kreisi kätleidi, testaa oitis.

Sinänsä mitään testata tarvitte, tiesin että toimii, kissat on sillä lailla dorkia. Kaikki kissanomistajat tietää, et jos siä jätät tyhjälle pöyälle vaikka päivän postit, se kissa menee ja tällää perseensä nimenomaan sen postikasan päälle. Tai jos koitat lukee lehtee, ni siähen lehen päälle se karvaperse tulee istumaan. Tai ota vaikka tyhjä olumppiastadioni ja laita sinne keskelle pelikortti, vapauta kissa nurmelle ni se tepsuttaa suoraan sen pelikortin päälle istumaan.

Mutta yleisön pyynnöstä: Palatsini kissaympyrä, olkaa hyvä.

Tarja eka ympyrässä!
Sit Hannu tuli tsekkaa et whaaat
Ruuhkaa kissaympyrässä
Lehtitemppu toimii myös. Laita lattialle lehti ja kas: kissa rojahtaa sen päälle hetimiten

Ku pienempien kiinnostus ympyrään lopahti ni Lumikki valtas sen

maanantai 3. marraskuuta 2014

Kaupan tätinä

Uus loko min kissaprojektille. Kiitos, Kristiina!


Kissakaupalta taas päivää! Neljäs vuosi tropiikissa porskutusta on lähteny hianosti käyntiin, kaupan tätinä vaa puuhastelen. Miä piän putiikkia auki nyt joka päivä muutaman tunnin ajan, normaalisti noin klo 11-2. Ihan hyvä meininki. Melkee joka päivä käy joku asiakaski! Oon viime päivinä myyny mm. kaulapantoja, kissanpentumaitovastiketta, kissanruokaa, kirppupuuteria ja yhen ruokakipon. Ja tänää oli siistiä ku tulin kaupalle ni tuos oli pari pimatsua vartomassa, että tuun ja löivät käteen hivakan seteleitä että myä digataa tästä hommasta ja halutaa antaa lahjotus. Ihan mahtavaa!

Ja vaikkei asiakkaita ramppaiskaan (tieto tästä vasta leviää pikkuhiljaa) ni ei haittaa. Tuos on pari kissaa jotka oottelee aina et tuun ja täytän pihalla olevat ruoka- ja vesikupit, ja he haluu myäs rapsutuksia. Ja miulla on tietsikka mukana ni hoitelen samalla asioita ku tässä päivystän.


Asioita onki hoieltavana, kissaklinikka alkaa viikon päästä ja sen kanssa on tietty touhottamista. Mut nyt alkaa helpottaa. Lääkäreitä ja hoitsuja on tulossa aimo liuta, suamesta taas suurin osa (hyvä myä!). Kaikille on nyt majotukset saatu hoidettua, lääkkeitä on tilattu ja toimitusta oottelen ja semmosta,. Viikonloppuna tulee balin eläinlääkäriaseman omistaja tänne pariks päiväks käymään ja klinikkatilat tarkastamaan ja miuta tapaamaan. Pietään palaveria ja mietitään tulevia kuvioita. Se tuo vissiin mukanaan jonku kaverisa joka tekee työkseen erilaisia fundraising-projekteja, ja on luvannu miuta ilmasiks siinä asiassa auttaa ja konsultoida. Aivan mahtavaa!

Mut on tässä toki kerenny kaljallakii käyä. Koska on kavereita kylässä! Seki on niin siistii! Lisääki tuttuja tulee aika tasaseen tahtiin lähiaikoina. Jihuu!


Tien poskeen on nyt laitettu komia kyltti
Santtu Hämäläinen joogaa

lauantai 1. marraskuuta 2014

Vuosipäivä



Päivälleen kolme vuotta sitte lähin rinkka selässä Mordorista meneen. Enpä arvannu sillo että tänne jään. En ois uskonu, jos joku ois moista ees ennustanu. Mutta täällä miä nyt oon ja elämä on hianoo!

Kolme vuotta, noin ajatuksena, tuntuu hirveen pitkältä ajalta, mutta miusta tää on menny ihan helvetin nopiasti. Ajan vauhti, se tuppaa muutenki kiihtymään, sitä enemmän mitä vanhemmaks tulee. Myäs sellanen yleinen tekemättömyys pistää päivät ujeltamaan ohitte tuosta vaan. Mutta antaa ajan kulua, mikäs täs on ollessa.

Edelleen jokaiseen päivään herään tyytyväisenä, ja onnellisena siitä, että herään päivään just tismalleen täällä.

Ja parahiks just sopivast vuosipäivää juhlimaan saapu kavereitaki Hiekkakikkareelle. On nimittäin taas se aika vuodesta kun Vähänryyppää pärähtää mestoille. Niin siistii!

Saatetaa vähä bailata tänää!


perjantai 31. lokakuuta 2014

Lombokin kautta kotiin

Hiekkakikkareiden ohilento!


Lentopa rojahtiki eilen Lombokille 25 minuuttia etuajassa! Siistiä! Laskeutuessa sieltä korkealta näin kuinka meri on suuri ja Hiekkakikkare siellä pojotti. Oikeen syrämmestä kouras, oli niin ihanaa nähä oma kotisaari ku ties että sinne on menossa.

Kertonee jotain että tunnelmat on aina ollu tyystin toisenlaiset Mordoriin laskeutuessa. Siinä kohtaa on yleensä käyny miälesä mm. ladattu ase, rasvattu köysi ja junaradat.

Lombokilla pääsin maahan tuost vaan, imigrasin setä ei tällä kertaa huokaillu eikä pyöritelly päätään, se oli pläts vaan, leima passiin ja tervetulotoivotus päälle. Autokuski varto pihalla ja lähettiin vetää shopinkiturnee Mataramissa. Tulevaa klinikkaa varten tarvittin kaikkee yleisroinaa, plus desinfiointi-alkoholia. Piti käyä neljässä apsteekissa että sain tarpeeks monta lekaa todella tiukkaa viinaa. Eläinkaupassa kävin ja ostin sen melkeen tyhjäks. Kaupan täteille kun miun autokuski tulkkas että tää kahjo on avannu Gilille kissakaupan ja ostaa sinne nyt tavaraa ni tsup tuli laskuun 10% alennus! Jihuu! Tuli ihan semmonen pisnesnais-fiilis, tärkeä olo ja kaikkee.

Pyysin autokuskia myäs viämään miuta joihinki hyviin painotaloihin koska postikorttei ja paitoi tartteis painattaa ja toivoin et oisin saanu semmosia jo klinikalle myyntiin. Mutta autokuskin ja miun käsitys hyvästä ja laadukkaasta painotalosta poikkes aika rajusti toisistaan. Se vei miut johonki mestaan joka kuulema on "paras" mutta miä näin jo pihalta et nyt ei kyllä olla samoilla aaltopituuksilla ollenkaan. Joku rähmänen autotalli, ei ees tietokonetta näkyvissä missään ja ku pyysin et no onks teil ees näyttää mitää paitamalleja tai muuta, ni jostai paskasesta pahvilaatikosta kaivettiin joku vitun ruma riepu esiin, jonka painojälki oli sellasta et miä piirtäisin itte kynällä laadukkaampaa jälkee, ja paidan materiaaliki oli lajia "hiostava pelti".  Ei tullu pisnesnais-fiilistä siellä ollenkaan, kävelin pihalle.



Autoon murtautuminen
Mutta siit ei mein matka niin vaa jatkunukkaa. Auto sekos ja räiskäs ovet lukkoon ku koitettii mennä autoon sisää. Kuskin puhelin ja avaimet  oli luonnollisestikin sisällä, auto liki keskellä tietä ja käynnissä.  Miun puhelimella soitin yhelle kaverille, jolta sain sen yhen kaverin puhelinnumeron, jonka kautta saatiin kii autokuskin joku kaveri, joka tuli paikalle tuota pikaa. Siin oli työkalujen ettimistä ja kovaa yritystä murtautua autoon sisään. Hiukan katseita kerättiin siinä, mut ovet pysy lukossa. Sitte paikalle haettiin joku joka osas homman, se tuli mopolla mestoille, kaivo repusta pari rautalankaa, teki niillä jotain ja tsup, ovet auki, matka saattoi jatkua.

Pääsin takas Hiekkakikkareelle ja kotio ja kissat jihuu ja suihku ja nukkumaan. Olin ihan  jetläkeis ja pää hitaalla. Illalla ens kaverille ottaan bari rantabintsua ja sitte Kakkosen Kuppilaan vähä regeihin. Ajoissa kotiin ja unta, jetläki piti meiningin aika vaisuna eilen ku mitn ei jaksanu.

Nyt oon kissakaupalla ja oon ihan myhäil-myhäil kert alkaa näyttää hyvältä jo. On kissanruokaa, on leluja, tuttipulloja, kaulapantoja, maitovastiketta, kirppusamppoota ja -puuteria ja vaikka mitä. Ihmiset sais tulla ostelemaan like there's no tomorrow! Teen nyt sellasta pientä kokeilua et mitä miulta ostetaan, ni tiiän sitte jatkossa et mitä tarvittee ja mitä ei.

Tänne saapuville tiedoks että lahjotuksia vastaanotetaan. Raha on aina hyvä mutta tavarat ja asiat myös superjees, koska kaikkea miä en täältä enkä lähisaarilta löydä. Aina tarvitaan matolääkkeitä, kirppusamppoota ja kirppupuuteria, kissanpentujen tuttipulloja ja maitovastiketta, kaulapantoja, leluja. Saa tuua myös mitä vaan muutaki kissasälää ja tilpehööriä, miä myyn kaiken ja rahat menee kissojen hyväks. Ja kaupalle saa kantaa myäs kirjoja (enklanninkiälisiä mieluiten) ja vanhoja saronkeja/pyyhkeitä/lakanoita.

Hapankorppuja saa tuua kans. Ne menee kylläkin ihan miun hyväks. Kiitos.

Min mirrei!


Kissakaupan eka asiakas tänää

Alkaa olla ihan niiku oikee putiikki!


torstai 30. lokakuuta 2014

Sossuvisaretki Malesiaan



Päivää. Tätä kirjoittaessa istun lentokoneessa jossain Johor Bahrun ja Lombokin välillä, matkalla takasin kotio. Kello on puali yhexän ja vielä on reilu tunti lentoa jälellä. Olen umpijäässä, Air Asialla tykätään pitää matkustajat mukavasti hypotermian rajoilla. Ja ku ennen lentoa jäädyin pari tuntia Johor Bahrun lentokentällä, joka seki oli ilmastoitu ihan pohjoisnavaks, ni alkaa olla huumori koetuksella. Oon jo pukenu kaikki mukana olevat vaatteet päälle, mutta ku oon vaa pikareissulla ni ei oo juuri mitää mukana. Lohduttaudun sillä, et jos miulla on yhteensä 5 tunnin palelukokemus tässä ny meneillään, ni mordorilaiset saa kitua 5 kuukautta pörröt huurteessa. Otan tän jäätymisen täten ihan vaan ilolla vastaan, muistutuksena siitä miten ihanaa on kun ei tarvi palella talvia siä pohjoses. Aah.

Lisäks olen iloinen siitä, että lentsikka on melkeen tyhjä, miulla on yksin kolmen perseen istuttava penkkirivi. Siihe sai oikastua ihan pötkölleen. Sain jopa nukuttua noin tunnin, kunnes heräsin siihen, että oli niin saatanan kylmä ettei voi olla. Uni tuli tarpeeseen, kert herätyskello soi tänää nelijältä. Hiukan jetläkiä pukkaa.

Mutta asiaan. Minulla on nyt - Hail Satan!!!! - uusi 60 vrk viisumi. Tällä kertaa miulla on ns. social visa. Se eroaa perus-60vrk-turistiviisumista siten, että ensinnäki tätä sossuviisumia saa edelleen jatkettua. Mahdollistaa siis 6kk oleskelun poistumatta maasta välillä. Lisäks viisumin hakua varten tarvittee vähän enemmän lipui ja lapui, koska sossuvisaa varten siulla pitää olla paikallinen sponsori. Se tarkottaa ihmistä, joka ikäänku takaa siun oleskelun Indonesiassa. Vaadittu paperisota on - perusviisumihärpäkkeitten (passi, passikuvia, lentolipui) lisäks - valokopio sponsorin virallisesta henkkarista, sekä ns. sponsorikirje. Sponsorikirje on indonesiaks joten miä en tiiä mitä siinä sanotaan mutta siinä pitää ainaki olla siun tiedot ja siun sponsorin tiedot ja sitte jotain höpöhöpöö. Paha sanoo kun en siitä paperista mitään ymmärtäny vaikka yritin. Siinä ei ilmeisestikään kirjoteltu mitään kaljasta, kissoista tai kananmunista. Sponsorikirjeen loppuun pitää tulla semmonen "matrai enam ribu" -nimellä tunnettu piäni postimerkin näkönen ja kokonen joku tarra, jonka yli siun sponsori sitte raapustaa nimmarinsa.

Miun sponsori on Lutwala Diven yks tyyppi. Miulla on hyvin paljon idonesialaisia tuttuja, mutta miä en jaksanu ees ajatella minkään ganjalla elävän rastahipin valjastamista sponsoriks. Semminkin ku nykyset uudet viisumisäännöt vaatii, että siun sponsorin on henk koht käytävä Imigrasissa kerran kuussa uusimassa se siun viisumi. Ai lav rastapojat mutta miä en luata että hyö hoitavat vittu yhtään mitään sillon kun pitää, ainakaan ilman että miä saan joka kuukaus hermoromahuksen.

Hermoromahus saattaa olla tiedossa toki nytkin, mutta olen varovaisesti toiveikas että miun sponsori hoitaa asiat, koska on näitä sponsorihommia ennenki tehny. Tosin pelkän sponsorikirjeen säätäminen oli ihan saatanasta, mutta kyllä se sitte lopulta järjesty. Katotaa kui käy sitte tuossa joulukuun lopulla ku miun viisumia tarvii ekan kerran uusia.



Konsulaatissa olin tietysti jo ennenku vastaanotto alko. Mutta eipä ollu jonoa! Luukul eka!


Viisumin hain Kota Kinabalusta Indonesian konsulaatista. Miksipä en hakis, koska KK:n konsulaatti toimii kuin unelma. Sinne aamulla klo 9 viemään paperit, ne antaa kaavakkeen täytettäväks, sitte ne hätistää siut naapurin pankkiin maksamaan 170 ringitin viisumimaksun, ja sitte kipität viä takas konsulaatin luukulle ja saat kuitin ja kehotuksen tulla kolmen neljän välillä hakemaan passin takasin. Jihuu!

Lisäks Kota Kinabaluun on Balilta suorat lennot, KK:ssa on halpaa majottua ja siel on emähyvät shopingit.

Ainoa miinus on että lentoja Balin ja KK:n välillä ei oo joka päivä. Esmes eilen ei ollu, vasta tänää illalla pääsis Balille suoralla lennolla. Sitä varten miä tein nyt eksoottisen ähellysratkasun, ja kaahasin eilen konsulaatista passi kainalossa suoraan lentokentälle ja lensin Johor Bahruun, Malesian mantereelle.  Johorissa otin lentokentältä taksin johonki, en tiä mihin, mutta joku ihan kelpo budjettimajotus jossain paikallisessa persereikälähiössä  ja muutama tunti unta, aamuyäl neljältä ylös ja lentokentälle. Ja kas: nyt istun jo lentokoneessa matkalla suoraan Lombokille! Laskeudun Lombokille puali kymmenen jälkeen, autokuski on vastassa, kreisishopinki Lombokilla, sit vene alle ja tadaa: olen jo iltapäivällä kotona Hiekkakikkareella! Sen sijaan että oisin niihi aikoihi viä Kota KInabalussa venailemassa lentoa Balille! Näpäkkää, vaikka ohan tässä saanu ihan riittävästi matkustella, jumaliste. Mutta pääasia on hoitaa hommat ja päästä mahollisimman sukkelasti takas kotio.

Ai kattos, alamma vissiin jo laskeutumaan. Suunta vahvasti kohti maankamaraa, mut mitvit, kello o vasta yhexän ja ei viel pitäs laskeutuu ja ja..... Pitää pakata tietsikka pois. Molo!



Maiskis!

Terveisiä kaikille Jareille. Jari tarkottaa indonesian, ja malesian, kiälessä jalkaa. Tämä on siis jalkaspaaaa.

Kota Kinabalussa parasta on ostarit

Vessas ei saa tehä mitää



Joku sorsa istu aidalla





En totellu Pizza Hutin manakementtia ku en halunnu heittää kaikkia henkilökohtasia tavaroitani roskikseen

Jotain
Morjes, Porneo, nähää sit taas ens kerral!


Tsekkaa myös nämä