Lumpurissa, Kuala puhelimessa!

Chinatownissa ollaan ja sen kyllä huomaa

Olipahan ähellys tuo eiliin päivä, mutta kaikki meni jopa paremmin ku Strömsöössä konsanaan. Huikeeta!

Näin siis matkustetaan bussilla Singaporesta Kuala Lumpuriin:

Lento laskeutu 20 minuuttia etuajassa, ja Singaporen Changi Airporthan toimii kuin unelma, siel ei aikaa kulu jonoissa eikä missään, liki suorilta pääsee kävelemään tsekpointilta toiselle ja ulos. Lentokentällä MTR-asemalle, josta juna kaupunkiin (3 Singaporen dollaria ja yks SGD on noin 60 senttiä) Lavender Streetin asemalle. Sieltä taksi alle ja kyyti Golden Mile Complexille. Sinne olis kyllä kävelly jos selässä ei olis ollu 15 kilon Assholea, kainalossa noin 5 kilon reppua jne, mutta ihan sama, taksi makso vajaat 4 dollaria. Golden Mile Complexilla kioskilta toiselle kysymään millo lähtee seuraava bussi ja mitä maksaa. Siel on useita eri matkatoimistokioskeja, joilla omat bussit ja tsydeemit ties mihinpäin maalimaa, eli kannattaa käydä kyselemässä hintoja useemmasta paikasta ennenku ostaa. Miulleki ekas paikas tarjottii 60 SGD:n kyytiä ja ku kiekasin kauhistuneena et SIXTY DOLLARS ni tuli tympääntyneen olonen vastaus et "madam, it is superluxus coach". Aha. No miä en tarvinu superluksusta, ihan perusluksukseen voisin tyytyä.

Mitäh?
Olin kuitenki päättäny et otan ekan mikä vaan lähtee kohti Kualaa, koska vittuuks sitä Singaporessa aikaa tappamaan. Olin mestoilla vähän jälkee yhen ja pienellä kyselykierroksella löysin bussin joka lähti puol kaks ja oli kohtuuhintanen (30 SGD eli alle 20 egee). Mahtavaa, kert olin etukäteen varovasisen toiveikkaana ajatellu et jos jossain kolmen tienoilla lähtevässä bussissa olen kyydissä ni päivä on menestys. Kioskista vähän evästä ja sit bussin kyytiin. Hiukan kohotin kulmakarvaa ku bussi mainosti olevansa "massage coach", et mihin helvettiin sitä nyt joutuu, mut bussi oli kaikin puolin mahtava. Penkit oli ku nojatuolit, ei ollu täyttä, kyyti tasasta ja mukavaa.


Moimoi Singapore!
Noin kolmen vartin suhaamisen jälkeen tultiin Singaporen puolen rajanylityskohalle. Bussi tipautti kyytiläiset viranomaispömpelin ovelle. Passi tanassa poistumaan maasta siis, eli yhestä ovesta sisään, nopea asiointi imigrationissa, leima passiin, toisesta ovesta ulos, bussi odotti siellä, takas kyytiin ja matka jatku. Hurjan sillan yli Malesian puolelle ja siellä samanlainen operaatio, joskaan ei niin nopea ja sujuva, plus piti tullijuttujen takia kantaa myös rinkat ite maahan. Ruuhkainen jonotus immigrationiin, sormenjäljet, leima passiin, jonotus customsiin, rinkan ym nyssäköitten läpivalasu, ovesta ulos ja takas bussiin.

Rajanylitysbyrokratiat oli täten suoritettu, eli sen jälkeen ihan silkkaa kaahausta kohti Kuala Lumpuria. Vessataukoja ei pietä, eli pissihädät piti hoitaa noissa rajanylityspysäytyksissä. Yks nopee 5 minuutin tauko oli jossain, siinä kerkes hätäsimmät käyä vessassa ja toiset polttaa tupakin, mutta muuten ei pysähelty.

Kaikkinensa matka kesti noin 5 ja pual tuntia, Kualaan bussi pysähty siinä tismalleen klo 19. Jonkun huikeen ostoshelvetin eteen, ja miä olin ihan et missähän vitussa sitä ollaan ku yhtään ei näyttäny tutulta. Mut ei se mitään, aikomus oliki ottaa taksi suoraan majapaikkaan. Heti siinä joku pirssikuski tuli kyytiä tarjoomaan ja olin et no joojoo, mitä maksaa Chinatowniin ja kuski yrittämään heti vanhanaikasta et 20 ringittiä ja miä siihen et pffffffft, eiku et mitä suunnilleen maksaa ku laitat mittarin päälle. "Meter not working, miss", sanoi pirssikuski ja miä siihen vaan halveksuvasti totesin et HAH! Tommosta vanhaa kikkaa koittaa, eikö miusta nää että oon raju maailmankansalainen ja käyny Kualassa ennenki ja muutenki kiärtäny vähä mualimaa et noin helppoon en mene? Mitä? Kuski koitti kovasti viel seurata perässä ja vaani joka nurkan takana ku läksin siitä niskojani nakellen ettimään Seveneleveniä josta saisin sekä tupakkaa että automaatista paikallista rahaa (koska sitä oli joku ehkä 3 euron verran), ja samalla oli pyrkimys selvittää missä vitussa miä olen. Sehän selvis ja samalla löyty myös ihana taksilipukekioski, josta saa ostaa taksilipukkeen haluamaansa kohteeseen ja ei tarvi sit pirssikuskien kans vääntää kättä hinnassa. Chinatowniin kyyti makso 10 ringittiä, eli noin 2,5 euroa.


Miun hotelli
Tulin Chinatowniin siks koska tarvin uusia vaatteita, ja täällä riepumarkkinat kukoistaa. Myös Bukit Bintangin kiva ja ihana alue oli harkinnassa, mutta siel on vähän toisenlainen shoppailuskene ja nyt tarvitten nimenomaan halpaa rättiä ja loimea eli Chinatown it is. Lisäks tääl on mukava ILMASTOITU The 5 Elements Hotel, jossa oon useasti ennenki asunu. Tänne lampsin nytki, ja sain kivan mukavan 11.kerroksen huoneen. 150 MYR yö (noin 37 egee). Vähän tyyris, mutta olkoot, ens viikolla palaan ruotuun ja loppuu tää sikailu, se on paluu alle 25 egen majotuksiin (jolla hinnalla onneks esmes Siem Reapista saa ihanaa luksusta mut siitä lisää sit ens viikolla)  Ja sen jälkee se oli nopee kamojen nakkaus huoneeseen, saman tien takas pihalle, lähimpään kiinalaiseen katukuppilaan vetämään yks ölyt ja annos nasi gorengia ja sit hirveetä kipitystä pakoon ja turvaan takas hotelliin. Kauhee hulina ja älämölö ja järjetön ihmistungos. Ja väsymyski oli ihan älytön, ku olin kuuelta aamulla jo heränny Balilla ja matkustanu jotakuinkii 12 tuntia ni siin ei paljo kerenny pää tyynylle ees laskeutuu ku olin jo taju kankaalla.

Huomioita matkan varrelta:

- Singapore on siisti, toimiva ja tehokas. Mutta tyly. Ei puhettakaan että esmes taksikuski olis tehny elettäkään auttaakseen miuta matkatavaroitten kans. Vasta ku ite kimitin pihalla ja naputin ikkunaan et hei kamoon, on vähä tätä tavaraa ni kuski loksautti takaluukun auki. Mutta ei todellakaan tullu auttamaan rinkan sinne nostamisessa. Eikä myöskään sillo ku jäin kyydistä, ei persettään nostanu ku miä siäl ähellän Assholeni kans. Myöskään bussikuski ei sormellaankaan koskenu ihmisten matkalaukkuihin ja auttanu lastaamisessa tavaratilaan (joka  kaikenlisäks oli vitun korkeella oleva, ei sellanen maan tasalla menevä niiku yleensä). Sentäs avas tavaratilan luukut mutta muuten kukin sai paiskoa romujaan sinne ihan ite. Olin ihan pöyristyny ja seisoinkii varmaan 10 minuuttia rinkan kans bussin vieressä ennenku tajusin et ei, kukaan ei nosta tätä paskaa tonne.


Lohikärmeen vuosi on alkanu
- Oli terapeuttista ja ihanaa matkustaa 6 tuntia bussissa. Maisemissa ei ollu mitään kattomista (palmuplantaaseja ja pusikkoa lähes koko matka) joten oli sellanen hyvä aika kuunnella musiikkia ja vajota transsiin omien ajatustensa kans. Tuli mietittyä monenlaisia asioita, ja sehän on välillä helvetin tärkeetä hommaa. Se että miettii elämäänsä ja asioitaan vähä tarkemmin. Pitkään aikaan en ollu kunnolla musiikkiakaan kuunnellu, siis tolviisii napit korvissa, keskittyen ja täysillä, ja siin oli taas liikutusta (VITTU! MIKÄ MUA VAIVAA???) ilmassa. Jos Palefacen Syntyny Rellestääki koskettaa ja HERKISTÄÄ niin et silmät kostuu ni jotain on nyt kyllä pahasti vinxallaan.  Mutta ehkä se on tää et nyt vihdoinki elämässä ei ole mitään paskaa ja stressaavaa, ei tarvi olla koko ajan hampaat irvessä pitämässä mitään lankoja käsissään, ni miun sisällä oleva pimeys alkaa murentua. Ja kai seki jotain vaikuttaa että näin pitkää onnellisuusjaksoa en oo kokenu varmaan koskaan. Aina on tullu se kaamos ja synkkyys katkasemaan jos on hetkenkää ollu hyvä fiilis. Ni ehkä nyt sit on joku onnellisuus-overdose ni herkistää niin vitusti koko ajan. Jos tuun joskus takas Mordoriin ni oon varmaan hirvee itkupilli ja uhkun pelkkää tunnetta joka suuntaan.

- Liikuttuminen ei liity mitenkään siihen et ois ikävä Mordoriin. Ajatuski siitä aiheuttaa lähinnä ahistusta tällä hetkellä. Sellanen tuli tuos matkalla mieleen et koska tää reissu on elämäni paras idea koskaan ikinä, niin tästähän voi vetää suoran johtopäätöksen että päätös (pakko) paluusta Mordoriin tulee olemaan elämäni typerin idea. Mutta täs on vasta reilut 3 kk matkaa takana, alussa ollaan vasta (toivottavasti), tunnelmat voi muuttua toki jossain kohtaa (en kyllä usko mutta jyy nevö nou).


- KISSOJA ON IHAN KAUHEE IKÄVÄ! Sekä Mordorin pullukoita Humppaa ja Suitsua, mutta toki myös Gilin mirripesuetta, varsinki Pirkkoa. Syrän oikee pakahtuu ikävästä. Joka kerta ku oon Gililtä lähön jälkeen syäny jotain ni melkeen tulee tippa silmään (kuinkas muuten...) ku on niin outoo syyä kert ei oo kukaan kiipeemässä lautaselle ja vaatimassa annoksesta omaa osuuttaan. Lihon helmikuussa varmaan 10 kiloa ku kissat ei oo syämässä pualia miun sapuskoista. Huooooh. Nyyh.

Tämmöstä täältä Lumpurin Kualasta. Nymmää lähen kylille hillumaan, vähä shoppaileen jotai riepuja ja asioita, ja varmaan taas vahingos kävelen sata kilometria ympäri kylää. Tai sit en. Katotaa kuinka käy.

Huominen viel täällä, ja sit maanantaiaamuna vitun ainkanen lento Siem Reapiin Kambodzaan. Tarkottaa siis sellasta et herätys viimeistään 3:30 aamuyöllä ja sit äkkiä pirssi alle ja lentokentälle.

Jalan Petaling. Täällä taas!
Varokaa, vieraissakävijät!

Aamu ät Chinatown

Kommentit

Tsekkaa myös nämä

Tulivuoriuutiset

Työlupasirkus vm. 2017

Hullujen kylä

Sunnuntaikävely

Järjestysnatsi